Mistä?

se tulee jostakin tuubasta tai hanurista

on ihan kaikessa mitä on olemassa. tai oikeammin voisi puhua ilmiöstä tai informaatiosta, ainakin ihan aluksi.

havainnoija tekee havaintoja informaatiosta tai ilmiöstä, käsittelee havaintonsa sen mukaan mitä asiasta ymmäsrsi. siitä seuraa päätelmät, joita sitten koeistetaan toisten havainnoijien kanssa, vaihdetaan kokemuksia. jos päätelmää ei viitsi koeistaa ja ottaa sen tiedokseen suoraan, voi tieto olla hyvinkin väärää. vain koeistetut päätelmät voivat johtaa selitykseen elikäs tietoon.

jos kokemukset ja havainnot ovat muiden kanssa saman suuntaisia koeistuksista huolimatta, ja kun riittävä populaatio on havainnut ilmiön tai informaation kaavan ja havainnut, että siitä johdettu tieto ja selitys pätevät, voi alkaa puhua ilmiön selittämisestä tietona. jos kokemukset ja havainnot olivat teoreettisella puolella, ei väliä. varmaan sama kaava sielläkin.

tieto yleensä tallennetaan jonnekin, josta se on helposti saatavilla ja mistä se ei häviä eikä muutu, koska tiedon tuottaminen on yleensä tuskainen prosessi.

tiedosta on aina hyötyä jollekulle. tieto on valtaa, niinhän sitä sanotaan. se ketä on vallassa voi tuotattaa tietoa, joka tukee itseä. se ketä ei ole vallassa, voi tuotattaa tietoa, joka on valtaa pitäviä vastaan.. eli loan heitosta kyse. intressinä päästä itse valtaan.

onneksi tietoa voidaan tuottaa myös yhteisön edun nimissä, ilman varsiaista hyödyn saajaa muuten kuin yhteisönä. esim. koululaitos, jossa tiedon avulla koulutetaan osaavaa työvoimaa. tosin tässäkin on joskus vähän arveluttavia piirteitä, ulkomailla ja kotimaassakin monet firmat ovat lähteneet tähän mukaan tuottaen tietoa, joka auttaa instituutiota saamaan kouluista osaavaa väkeä suoraan firman palvelukseen. tällöin edun saaja on vain yksi eikä yhteisö.

sitten on vielä nämä keissit "historian kirjoitus", se kun on lähes aina tehty aina voittajan ehdoilla ja voittajien toimesta. poikkeuksiakin on.

lienenkö vastannut kysymykseen? kunhan taas huulia heiluttelin.

lykkää aivojen ulkopuoli ja miksei sisäkin,mitä järjestäytynempää se on ja kohdennettavissa sitä korkeamman ravintoketjun osa sitä käyttää.