Auringossa taas tapahtuu.

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

Sitähän nuokin vähän ihmettelivät, että kolme (3!) kunnon roihua, ja ei mitään magneettimyrskyjä Maapallolla; ei niin mitään. Totesivat kuitenkin, ettei tuo nyt aivan tavatonta ole: joskus vaan käy niin...

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

KOLLIMAATTORILLE MAILMAN NIMELLÄ EI OLE MERKITYSTÄ! SEN MAILAMA ON PERSEILYÄ, WINHIHHULOINTIA, UKRAINAHIHHULOINTIA, IHMISTEN SOVAAMISTA!

Sellaisessa mielikuvitusmailmassa se elää kuopiossa pyllymajassaan!

🤔🤔🤔

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

UKRAINA SUUTUTTI YHDYSVALLAT!
- Ylimielinen Zelnskyi
- Sudanissa sekoilu
- Aseiden myynti hamasille
- Terrori-iskut pitkin mailmaa.
- Tukirahojen jättimäinen kavallus
- Haluttomuus kuunnella lännen sotaoppeja.
- Järjetön sotilaidensa tapattaminen.
- yhdysvataina kanssa sovittujen asioiden noudattamatta jättäminen.
- Zelesnkyi huumebisnes ja käyttö.

Heh heh............

Anonyymi kirjoitti:

KOLLIMAATTORILLE MAILMAN NIMELLÄ EI OLE MERKITYSTÄ! SEN MAILAMA ON PERSEILYÄ, WINHIHHULOINTIA, UKRAINAHIHHULOINTIA, IHMISTEN SOVAAMISTA!

Sellaisessa mielikuvitusmailmassa se elää kuopiossa pyllymajassaan!

🤔🤔🤔

Lue lisää

SE ON TROLLERSSON!

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

Carringtonin myrsky vuonna 1859 on suurin mitattu aurinkomyrsky. Space Weather -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan se oli vielä suurempi kuin tähän asti on ajateltu. Havainto alleviivaa vaaraa, jonka vastaavat myrskyt voisivat aiheuttaa ihmiskunnalle nykyään.

Tutkijat tarkastelivat uudelleen löydettyä magneettista dataa Carringtonin myrskystä. Syyskuun alussa 1859 havaittiin valtava Auringon koronan eli ulomman kaasukehän purkaus. Se laukaisi Maan ilmakehässä voimakkaan geomagneettisen myrskyn, jonka seurauksena nähtiin usean päivän ajan häikäiseviä revontulia – ja kärventyneitä lennätinjohtoja.

Vastaava myrsky saattaisi tänä päivänä vaurioittaa satelliitteja sekä kaataa viestintäjärjestelmät ja sähköverkot.

Se, mitä tiedämme Carringtonin myrskystä, on suurimmaksi osaksi peräisin tuon ajan tähtitieteilijöiltä, kuten englantilaiselta Richard Carringtonilta sekä intialaisen observatorion tallettamasta magneettisesta tiedosta. Niissä ei kuitenkaan ole tarkempaa numerotietoja myrskyn magneettisesta voimakkuudesta. On siis ollut vaikea tietää tarkasti, miten myrskyn voimakkuus suhteutuu tuoreempiin esimerkkeihin.

Suomalaistutkijat löysivät puiden vuosirenkaista merkkejä vuoden 1859 aurinkomyrskystä.
tutkimusryhmä on onnistunut mittaamaan vuoden 1859 Carringtonin aurinkomyrskyn jälkeisen piikin Lapin puiden radiohiilipitoisuuksista.

Tutkimusartikkeli aiheesta julkaistiin AGU Geophysical Research Letters -julkaisussa maaliskuussa.

Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Oulun yliopiston yhteistutkimuksessa löydettiin vuosirenkaista ensimmäistä kertaa merkki Carringtonin aurinkomyrskyn jälkeisestä radiohiilipitoisuuden noususta. Radiohiilijälkiä on aiemmin tunnistettu vain rajummista aurinkomyrskyistä.

CARRINGTONIN AURINKOMYRSKY on suurin historiankirjoihin kirjattu aurinkomyrsky keskiajan jälkeen. Se näkyi niin auringonpilkkuina, lennätintoimistojen tulipaloina kuin muina häiriöinä sähköverkoissa ja revontulina matalillakin leveysasteilla.

Carringtonia vastaava hiukkaspurkaus nykyaikana häiritsisi sähkö- ja mobiiliverkkoja ja aiheuttaisi ongelmia satelliitti- ja navigaatiojärjestelmille sekä esimerkiksi lentoliikenteelle. Siksi tutkijat arvioivatkin auringon käyttäytymiseen liittyevien tarkentuvien tietojen hyödyttävän yhteiskuntaa.

Carringtonin purkausta pienempiä ja yleisempiä auringon purkauksia pystytään tutkimaan mittauslaitteilla ja satelliiteilla. Suuria purkauksia tutkitaan puolestaan puiden vuosirenkaiden radiohiilimittauksilla.

Vain ”keskikokoisia”, Carringtonin tapahtuman kaltaisia purkauksia, joita ei ole tapahtunut modernina aikana ja jotka eivät ole näkyneet perinteisellä tavalla radiohiiliarkistoissa, ei ole tähän asti pystytty tutkimaan. Näin ollen tuore tutkimus avaa mahdollisen uuden tavan tutkia Carringtonin kokoluokan purkausten yleisyyttä. Tämä voi auttaa varautumaan tulevaisuuden uhkiin.

NYT JULKAISTUJEN tulosten tulkinnassa hyödynnettiin Oulun yliopiston tutkijoiden teoreettista mallia, joka kuvaa radiohiilen syntyä ja kiertoa ilmakehässä.

Tutkimuksessa erityistä oli, miten Lapin puiden radiohiilipitoisuus poikkesi matalampien leveysasteiden puiden radiohiilipitoisuuksista. Ensimmäiset mittaukset tehtiin Helsingin yliopiston kiihdytinlaboratoriossa, ja kahdessa muussa laboratoriossa tehdyt toistomittaukset vähensivät mittauksiin aiemmin liittyneitä epävarmuustekijöitä.

“Dynaaminen hiilen kulkeutumismalli on kehitetty kuvaamaan erityisesti sitä, kuinka maantieteelliset erot radiohiilen kulussa syntyvät”, sanoo Oulun yliopiston tutkija Kseniia Golubenko tiedotteessa.

KUN AURINGOSTA purkautunut voimakas ionisoitunut hiukkaspilvi eli plasmavirtaus kohtaa Maan magneettikehän, syntyy magneettinen myrsky. Maan magneettikenttä ohjaa aurinkomyrskyjen hiukkaset maan ilmakehään pääosin arktisten alueiden kautta. Ilmiön näkyvin seuraus ovat revontulet.

Tarpeeksi suurienergiset hiukkaset voivat tuottaa yläilmakehässä ydinreaktioiden kautta myös hiilen radioaktiivista isotooppia eli radiohiiltä (14C). Radiohiili päätyy kuukausien ja vuosien kuluessa alailmakehään ja osaksi ilmakehän hiilidioksidia, ja yhteyttämisen kautta kasveihin. Yhteyttäminen säilöö hiilidioksidin sisältämää tietoa puun vuosirenkaisiin eli vuosilustoihin.

Radiohiilitiedon saamiseksi puusta vuollaan kunkin vuoden aikana kasvanut puumateriaali erillisiksi näytteiksi. Sen jälkeen näytteet muunnetaan selluloosaksi, ja selluloosa puhtaaksi hiileksi polttamalla ja kemiallisen pelkistyksen avulla. Puhtaasta hiilestä mitataan radiohiilen osuus hiukkaskiihdyttimellä.

“Radiohiili on kuin kosminen merkkiaine, joka kertoo maan, aurinkokunnan ja ulkoavaruuden ilmiöistä”, kertoo tutkimusta vetänyt Helsingin yliopiston Ajoituslaboratorion johtaja Markku Oinonen tiedotteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ilmatieteenlaitoksen avaruussääkään ennusta revontulia seuraavaan kolmeen yöhön. Sen verran taitaa mennä, että hiukkassuihku ehtii tänne?

Vuoden 1859 aurinkomyrsky saattoi olla voimakkuudeltaan ”kerran vuosituhannessa” -tasoa.
Tutkijat tarkastelivat uudelleen löydettyä magneettista dataa Carringtonin myrskystä. Syyskuun alussa 1859 havaittiin valtava Auringon koronan eli ulomman kaasukehän purkaus. Se laukaisi Maan ilmakehässä voimakkaan geomagneettisen myrskyn, jonka seurauksena nähtiin usean päivän ajan häikäiseviä revontulia – ja kärventyneitä lennätinjohtoja.

Vastaava myrsky saattaisi tänä päivänä vaurioittaa satelliitteja sekä kaataa viestintäjärjestelmät ja sähköverkot.

Se, mitä tiedämme Carringtonin myrskystä, on suurimmaksi osaksi peräisin tuon ajan tähtitieteilijöiltä, kuten englantilaiselta Richard Carringtonilta sekä intialaisen observatorion tallettamasta magneettisesta tiedosta. Niissä ei kuitenkaan ole tarkempaa numerotietoja myrskyn magneettisesta voimakkuudesta. On siis ollut vaikea tietää tarkasti, miten myrskyn voimakkuus suhteutuu tuoreempiin esimerkkeihin.

Valitettavasti ei tule. Palstaa täyttävälle troIIaamiselle, salaliittoteorioiden levitämiselle ja hörhöjen omien ei-edes-väärin - tasoisten ajatelmien tulvalle ei ole loppua näkyvissä. Täällä vallitsee edelleenkin Ikuinen Syyskuu™.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti ei tule. Palstaa täyttävälle troIIaamiselle, salaliittoteorioiden levitämiselle ja hörhöjen omien ei-edes-väärin - tasoisten ajatelmien tulvalle ei ole loppua näkyvissä. Täällä vallitsee edelleenkin Ikuinen Syyskuu™.

Lue lisää

MENE HOITOON HÖNÖ!

Ei Auringosta tuleva purkaus mikään EMP ole. Se vaarantaa lähinnä sähkön siirtoa indusoidessaan virtoja pitkiin siirtolinjoihin ja voi tietenkin vahingoittaa verkkoon kytkettyjä laitteita. Suomen sähköverkko on lisäksi rakennettu niin, että se kestää huomattavan suuriakin purkauksia.

Aurinko oli aktiivinen myös 80-luvun puolessa välissä, kun olin intissä. Venttiseiskalla sai joskus yhteyksiä, kunntoisinaan taas ei.

Maan alkuaineista suurin osa on supernovissa syntyneitä. Supernovista tuleva säteily vaatii hyvin herkkiä mittalaitteita, jotta niitä voitaisiin havaita. Huomisen säätilaan ne eivät vaikuta.