Ruotsalainen rock innostaako yhtään?

Ruotsalainen rock on jäänyt ehkä monilla hieman sivummalle koska ruotsipop on ollut paljon enempi ruotsalaisilla esillä kun ruotsipop on myynyt niin hyvin maailmala, mut kyl silmäys ruotsirokkiin osoittaa, että sekin onnistuu länsinaapureilta vai mitä?

Ulf lundell; artisti jolla ollut masennuskausia ja alkoholiongelmia, on tehnyt pitkän ja kunnioitettavan uran poprokkarina joka aika-ajoin sortui siihe,, että alko liikaa matkimaan bruce springsteeniä/

Pugh rogefeldt; joka kuoli tässä 2 vuotta sitten muistaakseni ja joka tunnettiin mm kappaleesta aftonbladet jonka riki sorsa coveroi nimellä muuttohaukka

monica törnell ; osasi rokata, myös popata ja "folkata" eli löytyi monipuolisuutta. Lisäksi symppistyyppi jonka kanssa juttelin muutamia sanoja aikoinaan facebookissa.

Ossler joka 90-luvun puolivälissä alko työstää studiolevyjä ja kai suht harvakseltaan niit levyjä tullut mut usein osunut kultasuoneen hänen alternativepainotteisella rokillaan. Oma tyyli selkeesti.

Nynningen; progetyylinen rock-bändi joka jäänyt liikaa varjoon ruotsissa suhteessa muihin rock-nimiin. Ekalla studiokiekolla hieman hiomaton, mut toisaalta niin uniikki .

Nationalteatern; monipuolisesti sekoitteli eri genrelajeja musaansa. Jännä mix!

Eva dahlgren; poprokkari joka sai mainetta aika paljon pohjoismaissa ja saksassa/Euroopassa laajemminkin ellen väärin muista, mutta suurta koko maailman tähteä ei muistaakseni ihan hänestä tullut vai tuliko?????????

Torsson; ei mikään suurieleinen bändi joka nojasi enempi vähäeleisiin rock-biiseihi/

Mikael wiehe; vähäeleinen tyyli ja rauhaisa tyyli muutenki ja perusolemus artistilla kiersi kaukaa rock-kukkoilutyylin.