Aloin pohtia sitä, kuinka paljon päätös olla juomatta alkoholia, rajoittaa ihmisen elämää! Vaikka juomattomuus ei suoraan tarkoitakkaan sitä, että elämän pitäisi olla tylsää niin siitä huolimatta ajatus täydellisestä raittiuslupauksesta tuntuu siktä kuin sysäisin itseni sivuun sosiaalisesta elämästä.
Joo, arki rullaa kyllä radallaan. Töissä voi käydä ja kahvitella työkavereiden kanssa kuten ennenkin. Samoin jotain tavanomaista lounastamista, urheilua ynnä muuta voi ja pitääkin harrastaa selvinpäin.
Sitten on ne jotkut viikonlput, kun pitäisi lähteä "viihteelle". Joo, ei onnistu selvinpäin! Ei ole mitään järkeä lähteä baariin selvinpäin tuijottelemaan vissylasiin ja katsella sivusta muiden dokaamista. Toisaalta humalaisten jutut ovat ihan paskoja selvinpäin. Ja kaiken lisäksi, kun muutenkin olen hieman introvertti syrjäänvetäytyjä niin kuinka syrjäänvetäytynyt ylipätään olenkaan selvinpäin jossain hälyisessä kuppilassa, jossa en saa kiinni muiden kännisestä tarinasta, enkä osaa nauraa oikeissa kohdissa, enkä osaa kertoa kännisiä kiinnostavia juttuja. Toisin sanoen olisin niin etäällä omalta mukavuusalueeltani kuin kuvitella saattaa.
Sitten on se, että kun toisaalta tykkään olla humalassa, nutta terveysperusteisesti en kuiteskaan haluaisi niin mitenkä nämä kaksi asiaa voisi sulattaa yhteen? Sinänsä ei ole mitään ongelmaa olla juomatta, mutta kuten sanottua, välillä on vähän kuin pakko, vaikka ei tosiasiassa olekaan, jos ei hakeudu tilanteisiin joissa ikään kuin on velvollisuus juoda. Jos tämän päätöksen on valmis hyväksyyn, on valmis hyväksymään myös sen, että elämä on jotenkin semitylsää rai jotenkin vailua, josta puuttuu jotain. Joo, toki edelleen voi tehdä niitä ihan ok juttuja, käydä jossain pizzalla kaverin kanssa ja juoda kokis, vaihtaa kuulumiset ja niitä näitä, what ever, mutta silti tuntuu siltä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
Tekeekö se minusts sitten alkoholistin, jos yhteiskunnan normit pakottaa ihmisen sekottamaan päänsä liuottimilla? Vai olenko vaan jonkinlaisen 'huonon kotikakasvatuksen uhri' jolta puuttuu malli paremmasta elämästä ilman viinaa ja bileitä? Ehkä multa on vielä löytymättä 'se jokin' rauhan tyyssija, jossa ei päihteitä tarvita viihdykkeeksi! Toistaiseksi tuntuu siltä, kuin olisin joku muumio kääreissä, lukitussa arkussa ja se elämä, jota elän, ei ole mitenkään täydellistä.
Ei viina siihen varsinaisesti mitään helpotusta tuo, enkä löydä sitä myöskään baareista, mutta joskus pieni irtiotto arjesta, kaikista viinan terveydelle aiheuttamista haittavaikutuksista huolimatta tuntuu ainoalta vaihtoehdolta ja kärsimykseltä, joka kuuluu asiaan ja mikä on vain kestettävä hintana sille, että on edes hetken kuin normaali ihminen! Tällaisia ajatuksia tähän sunnuntai iltaan, joka on muuten krapulaton ja selvä...lähinnä mennyttä elämää miettinyt ja itkenyt tapahtuneita asioita vuosien takaa!
Joo, arki rullaa kyllä radallaan. Töissä voi käydä ja kahvitella työkavereiden kanssa kuten ennenkin. Samoin jotain tavanomaista lounastamista, urheilua ynnä muuta voi ja pitääkin harrastaa selvinpäin.
Sitten on ne jotkut viikonlput, kun pitäisi lähteä "viihteelle". Joo, ei onnistu selvinpäin! Ei ole mitään järkeä lähteä baariin selvinpäin tuijottelemaan vissylasiin ja katsella sivusta muiden dokaamista. Toisaalta humalaisten jutut ovat ihan paskoja selvinpäin. Ja kaiken lisäksi, kun muutenkin olen hieman introvertti syrjäänvetäytyjä niin kuinka syrjäänvetäytynyt ylipätään olenkaan selvinpäin jossain hälyisessä kuppilassa, jossa en saa kiinni muiden kännisestä tarinasta, enkä osaa nauraa oikeissa kohdissa, enkä osaa kertoa kännisiä kiinnostavia juttuja. Toisin sanoen olisin niin etäällä omalta mukavuusalueeltani kuin kuvitella saattaa.
Sitten on se, että kun toisaalta tykkään olla humalassa, nutta terveysperusteisesti en kuiteskaan haluaisi niin mitenkä nämä kaksi asiaa voisi sulattaa yhteen? Sinänsä ei ole mitään ongelmaa olla juomatta, mutta kuten sanottua, välillä on vähän kuin pakko, vaikka ei tosiasiassa olekaan, jos ei hakeudu tilanteisiin joissa ikään kuin on velvollisuus juoda. Jos tämän päätöksen on valmis hyväksyyn, on valmis hyväksymään myös sen, että elämä on jotenkin semitylsää rai jotenkin vailua, josta puuttuu jotain. Joo, toki edelleen voi tehdä niitä ihan ok juttuja, käydä jossain pizzalla kaverin kanssa ja juoda kokis, vaihtaa kuulumiset ja niitä näitä, what ever, mutta silti tuntuu siltä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
Tekeekö se minusts sitten alkoholistin, jos yhteiskunnan normit pakottaa ihmisen sekottamaan päänsä liuottimilla? Vai olenko vaan jonkinlaisen 'huonon kotikakasvatuksen uhri' jolta puuttuu malli paremmasta elämästä ilman viinaa ja bileitä? Ehkä multa on vielä löytymättä 'se jokin' rauhan tyyssija, jossa ei päihteitä tarvita viihdykkeeksi! Toistaiseksi tuntuu siltä, kuin olisin joku muumio kääreissä, lukitussa arkussa ja se elämä, jota elän, ei ole mitenkään täydellistä.
Ei viina siihen varsinaisesti mitään helpotusta tuo, enkä löydä sitä myöskään baareista, mutta joskus pieni irtiotto arjesta, kaikista viinan terveydelle aiheuttamista haittavaikutuksista huolimatta tuntuu ainoalta vaihtoehdolta ja kärsimykseltä, joka kuuluu asiaan ja mikä on vain kestettävä hintana sille, että on edes hetken kuin normaali ihminen! Tällaisia ajatuksia tähän sunnuntai iltaan, joka on muuten krapulaton ja selvä...lähinnä mennyttä elämää miettinyt ja itkenyt tapahtuneita asioita vuosien takaa!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Huikeeta muuten kirjoittaa puhelimella noin pitkää tekstiä, kun tämä paska näppäimistö leipoo enemmän virheitä kuin sika torttua!
Tiedetään 🤣 Onneksi et kirjoittanut mitään mieltä kiihdyttävää, johon olisi yrittänyt vastailla vauhdilla!
Kyllä aika hiljaista on elämä jos ei juo ja käy juhlissa jonne kutsutaan. Naiset ei kauheesti soittele sitten mutta jos käy juhlimassa niin kyllä siellä aina yhteen naiseen tutustuu ja sitten pääsee iholle.
Niin, jotenkin juomattomuudesta tulee mieleen hiljainen finninaamainen peräkammarinpoika, joka pelailee tietokoneellaan sotapelejä samanlaisten nörttikaveriensa kanssa verkossa energiajuoman ja sipsipussin voimalla päivästä toiseen, eikä poistu kotoaan muuta kuin korkeintaan hakemaan kaupasta lisää energiajuomaa ja sipsejä. Sitten nelikymppisenä työttömänä onkin jo läski ja avohoitopotilaana psykiatrisella ja puskee samojen harrastusten parissa psykedeelien voimalla!
Tulin jotenkin surulliseksi tästä, etenkin tuosta viimeisestä lauseesta. Itsekin olen vuodenvaihteesta jatkanut tipatonta, koska kaikki ylimääräiset kalorit ovat pahasta ja eikä vatsa pidä happamista juomista.
Onhan se vähän hankala kuunnella humalaisten jorinaa ja intoutua ilonpitoon, johon ei itse pysty. Ei siis oikeastaan huvita, mutta kuskiksi tarjoutumisesta pitävät kaikki ja ymmärtävät myös aikataulujen päälle.
Odotin itse lisävirkeyttä ja energiaa, mutta en ole huomannut mitään sellaista. Tänään on särkenyt lihaksia ja viinilasillisella saisi puudutusta, mutta saisihan sitä buranallakin...
Toivon tosiaan, että mielesi lakkaa palaamasta asioihin, jotka tekevät sinut surulliseksi. Ehkä siihen auttaisi keskustelu mielenammattilaisen kanssa? Olet tehnyt hyvän ja tärkeän päätöksen, josta pitäisi olla iloa. Ehkä alkoholittomuuden huonoista puolista paasataan vain liikaa, niinkuin se olisi maailman pahin asia. Ihmisillä on ollut aina tarve paeta todellisuutta
ja kaivaa hetkellistä hohtoa elämään viinasta.
Ei kun siis alkoholin huonoista puolista. Vähän väliä joku päivälehti kirkuu ja ammattilainen puhuu asian puolesta. Miten siitä riittääkin niin paljon jatkuvaa jorinaa, eikä kukaan tuuleta, miten helvetin hieno fiilis, tarmokas olo, upeampi, seurallisempi, älykkäämpi ja kauniimpi kädenkäänteessä:)
Joo, lähinnä olen miettinyt sitä, miten toisella tavalla elämä olisi voinut mennä, jos olisin kyennyt löytämään itsevarmuutta jotain muuta kautta kuin viinaa juomalla. Siinä missä ennen koin, että humalatila on ainoa asia, jossa olen hyvä ja normaali, sosiaalisesti hyväksyttävä niin nyt tuntuu siltä kuin muut ajattelisivat, että tuo ihminen on epäonnistunut, holtiton eikä hallitse elämäänsä.
Niin se vaan on että siinä missä niitä murheita on lasinpohjaan hukutettu, on samalla monen monituista mahdollisuutta elämässä pilattu. Kaiken maailman hulttiojengeissä pyörimällä on tullut tietynlainen maine. On myös mennyt sen tähden koulut penkin alle ja saatu pienipalkkainen ja huonosti arvostettu työ. Terveys on alkanut prakaan ja lopujen lopuksi olen tajunnut, että käytännössä olen polkenut koko elämäni paikallaan. Tehnyt pienistä ha pienen piirin asioista suuren suuria, ilotellut sellaisilla asioilla joissa ei ole mitään hauskaa 'ei edes silloin', kunhan olen vaan mennyt sen massan mukana.
Nyt kun on vuosia vierinyt ja nähnyt, mihin ne muut, jotka eivät niin tarvinneet rohkaisuryyppyä itsetuntonsa petraamiseen, ovat päässeet ja mitä ovat saavuttaneet...perheet, talot, hyvät työt, aidot ystävät, ihanat somekuvat etelänmatkoilta, kauniit puolisot jne. jne... niin olen tajunnut, että minulla ei ole jäänyt käteen mitään muuta kuin rasvamaksa ja loppuun kulutettu keho, surkea ja päämäärätiedoton elämä ja yli neljäkymmentä hukattua vuotta. Ja minä, kun luulin olevani voittajien kelkassa...
Tunnut tekevän kovasti tiliä elämäsi kanssa. Ettet olisi liian jyrkkä kaikkea elämääsi kohtaan tällä hetkellä. Ei elämä mene koskaan kaiken taiteen ja sääntöjen mukaisesti, vaikka olisi kuinka täydellinen itse tahansa.
Et ole menettänyt mitään vaan siinä samassa, jos ajatellaan 40-50:en elämää jotka hajoavat ja joutuvat aloittamaan kaiken alusta. Haaksirikkoja sattuu yhdelle jos toiselle. Mieliala tuntuu olevan eniten hukassa, mutta sillähän on tapana on onneksi vaihdella.
Enpä ole huomannut alkottomuuteni ihmeemmin elämääni rajoittavan.
En minäkään. Nämä tipattomat tammikuut, huikattomat helmikuut, maltaattomat maaliskuut ym. ovat kaikki alkoholistien omaa itsepetosta.
Sillon kun mä dokasin, ei koskaan ollut tällaisia. Päin vastoin, jokaiselle päivälle löytyi jokin 'hyvä' syy juoda ja toisinaan piti jopa ponnistella, että pystyi olemaan juomatta. Paska päivä töissä tai onnistunut diili töissä, aurinkoinen sää tai sadepäivä, aina yhtä hyvä syy juoda joko iloon tai suruun ja listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin. Mutta kyllä se seinä sieltä vastaan tulee jokaiselle, oli syy juomiselle mikä hyvänsä. Onnellisuus siinä touhussa vaihtuu aina ennemmin tai myöhemmin suurempaan suruun ja kipuun!
Aikalailla samaa mieltä. Se kertoo jo tarpeeksi, jos kokee yhden kuukauden alkoholittomuuden olevan suurikin saavutus.
Enpä ole kokenut koskaan ongelmaksi olla juomatta alkoholia edes ravintolassa. Juokoon muut, voin juoda alkoholittomia. Ei mun elämä ole kärsinyt mitenkään alkottomuudesta, miksi olisi? Täysin asennoitumiskyssä tääkin.
Jasu
Se on täysin omaa mielikuvaa ja mielikuvien luomaa, että pitäisi juoda alkoholia, jotta voi olla sosiaalinen tai ravintolassa muiden messissä päihteettä. Ihan täysin oman pään tuotetta, kun mikään ei pakota eikä velvoita.
Jasu
Vain viinaa juomalla on mukana porukoissa ja voi tavata naisia.
Raitis mies on yksin ilman naisseuraa.
t. viinamies
Melko suppea maailmankuva sulla, jos tosiaan et muuta vaihtoehtoa bonjaa. Elät siis laumassa mihin lyöttäydyt lauman mielen mukaan, etkä omaa elämää oman mielesi mukaan? Ei hätää, niin moni muukin kun ei uskalla poiketa valtavirrasta ja koska muiden mielipide riippuvuus.
Jasu
Voin sanoa, että kaikenlainen tuskailu ja stressi loppuu, kun alkaa elää oman pään mukaan eikä ole riippuvainen muitten mielipiteistä eikä siitä mille mä heudän silmissään näytän näin. Näyttää mille näyttää, ketä kiinnostaa pilata oma elämä hyppimällä muitten asetusten mukaan?
Täälläkin näkee joka päivä itsensä lokeroituneita, muitten mielipiteitten mielipidevankeja ja muitten näkemyksistä stressaavia ihmisiä. Miksi vitussa te teette elämästänne niin vaikeeta, miks? Miettikääs hetki uudestaan.
Yst. Jasu
No booze, i speak ill
Provoked, luckily others always have and had it all together
Näistä rintansa takomisista voi luritella täysin muunnellun uhritarinan sittemmin
Paskaahan se kännäily on. Ilo ilman viinaa teeskentelyä? Viinan kanssa se on keinotekoista. Laita ne baarimikot konkkaan. Normaali ihminen on raitis. Älä pilaa terveyttäsi ja tärvele rahojasi. Ota järki käteen. Vanhempana kiität.
aiytyrn joo ksyxdoo joysin jänniyyäbää BlackRock- nry jnuyyus js pyuötoo sängyxxä
Oma sosiaalinen elämäni ei ole millään tavalla sidottu alkoholiin.
Dilemma on siinä, että vain vähemmistö on geneettisiä alkoholisteja. Enemmistö ei voi koskaan tulla alkoholistiksi, vaikka kuinka joisi. Siksi alkoholin käyttö kuuluu yleiseen kulttuuriin, mutta alkoholistille tällainen käyttö on mahdottomuus.
Kuivilla oleva alkoholisti joko pysyy kuivilla tai palaa kentälle. Välimuotoa ei ole. Kuiville päästessään alkoholistin on käsitettävä, että se johtaa erittäin epäsosiaaliseen elämään.