Auringon viimeiset säteet maalaavat taivaan oranssin sävyihin, kun saavumme Polunmäenkadulle. Ilmassa väreilee odotuksen tuntua. Meillä on kaikki valmiina – kypärät päässä, hanskat kädessä ja sydämet täynnä seikkailunhalua. Ja tietysti prätkät, jotka odottavat pääsevänsä irti.
Ensimmäinen kohteemme on hylätty tehdasrakennus. Sen rappeutuneet seinät ja ruostuneet portaat huokuvat historiaa. Kiipesimme katolle ja ihailemme maisemia. Auringonlasku värjää kaupungin punertavan kultaiseksi ja kaukana siintävät järvet kimmeltävät kuin timantit.
Mutta me emme ole täällä maisemia varten. Meillä on muitakin suunnitelmia.
Kiipeämme takaisin alas ja hyppäämme prätkien selkään. Moottorit jylisevät ja kumit vinkuvat, kun ampaisimme liikkeelle. Polunmäenkatu on meidän.
Kaarramme mutkasta toiseen ja kiihdytämme suorilla. Tuuli suhisee ohi ja adrenaliini virtaa suonissa. Tuntuu kuin lentäisimme.
Yhtäkkiä näemme edessämme poliisiauton. Se pysäyttää meidät ja poliisi astuu ulos autosta.
"Mitä te oikein luulette tekevänsenne?", poliisi kysyy tiukasti.
"Ei mitään", sanomme ja yritämme näyttää viattomilta.
"Teillä on liian kova vauhti", poliisi sanoo. "Ja teillä ei ole kypäriä."
"Meillä on kypärät", sanomme ja näytämme kypäriämme.
"Ne eivät ole kunnolliset kypärät", poliisi sanoo. "Ne ovat leikkikypäriä."
Tiedämme, että poliisi on oikeassa. Kypärämme eivät ole parhaat mahdolliset, mutta ne ovat paremmat kuin ei mitään.
"Anteeksi", sanomme. "Emme tienneet, että ne eivät ole kunnollisia kypäriä."
"Se ei ole anteeksi", poliisi sanoo. "Teille tulee sakot."
Olemme vihaisia. Meillä ei ole rahaa sakkoihin. Ja meillä on kiire kotiin.
"Emme aio maksaa sakkoja", sanomme.
"Se ei ole teidän päätettävissänne", poliisi sanoo.
"Se on kyllä", sanomme ja kaasutamme.
Poliisi ryntää perässämme. Ajamme niin lujaa kuin pystymme. Poliisiauto pysyy perässä.
Yhtäkkiä menetämme hallinnan prätkästä ja kaadumme. Loukkaamme itsemme pahasti.
Poliisi pysäyttää autonsa ja astuu ulos. Hän näkee meidät maassa ja alkaa nauraa.
"Näytättepä säälittäviltä", hän sanoo.
Poliisi ottaa esiin puhelimensa ja soittaa ambulanssin.
Ambulanssi vie meidät sairaalaan. Meillä on vakavia vammoja ja meidät leikataan.
Sairaalassa meillä on paljon aikaa ajatella. Olemme tehneet virheen. Emme olisi koskaan saaneet paeta poliisia.
Tiedämme, että emme koskaan unohda tätä päivää. Se päivä, jolloin meistä tuli mehuja.
Polunmäenkadun mehevä seikkailu
Anonyymi-ap
2
124
Vastaukset
- Anonyymi
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
❤️ Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18288272
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1192681
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2561155- 911129
- 81084
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791011Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr12940Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.63933- 30906
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku41842Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie37809