Itsetunnosta

Ainakin mun on pakko syyllistää muita koska muut ovat traumat mulle aiheuttaneet. Eikä tämä Suomikaan mikään hyvä maa ole. Täytän alkoholistin tuntomerkit.

No ne ennakkoluulot ovat ainoastaan ihmisillä joilla ei ole tietoa eri sairauksista .
Jos joku in masentunut niin sanovat hulluksi , tietämättä että he itse ovat sinänsä aika hulluja kun heillä ei ole tietoa asioista . Joten psyykkiset sairaudet ei ole mitäön hulluutta mitenkään, ihminen vaan voi huonosti aikansa , jotain tapahtuu elämässä mikä laukaisee huonon olon. Pystyvät keskustelemaan asioista ihan tavallisesti , kuten muutkin.
Mutta nämä tuomitsijat voisivat ehkä lukea tietoa päähänsä ennekö niin kovasti tuomitsevat toisia hulluutta mielikuvitukset toisen ihmisen tilanteesta jotka harvoin stemmaa todellisuudessa .
Ymmärrys asioista usein on se ettei leikittele luulojensa kanssa jamkuvittele olevansa oikeassa.
Jokainen ihminen sairastaa masennuksen ainakin kerran elämässään se ei ole mitenkään erikoinen asia . Toiset alkavat juomaan kun voivat huonosti ja aiitä aitten voivat aina vaan huonommin . Joten paras kun ei edes keskustele asioista mistä ei tiedä mitään

Hyvää itsetuntoa, tai sitten itsetuntemusta on myös luottaa omiin vaistoihinsa ja tekemiinsä havaintoihin. Jos annettu diagnoosi ja siihen määrätyt lääkkeet eivät auta niihin oireisiin, joihin henkilö aiemmassa historiassaan lähtenyt apua hakemaan, niin silloin ei ole mitään perustetta ja syytä profiloitua esim. miksikään skitsofreenikoksi, tai ei ole välttämättä pakko käyttää niitä sairauteen määrättyjä lääkkeitä, eli neuroleptejä. Koska niistä ei ole välttämättä mitään todellista apua ja hyötyä esim. jos taustalla oleva sairaus on jotakin aivan muuta, kuin mt-sairaus. Esim. autoimmuuni, MS-tauti, hermolihassairaus, tai CFS.

Itselläni oli tarpeeksi rohkeutta luopua skitsofreenikon roolista ja heittää neuroleptit narikkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää itsetuntoa, tai sitten itsetuntemusta on myös luottaa omiin vaistoihinsa ja tekemiinsä havaintoihin. Jos annettu diagnoosi ja siihen määrätyt lääkkeet eivät auta niihin oireisiin, joihin henkilö aiemmassa historiassaan lähtenyt apua hakemaan, niin silloin ei ole mitään perustetta ja syytä profiloitua esim. miksikään skitsofreenikoksi, tai ei ole välttämättä pakko käyttää niitä sairauteen määrättyjä lääkkeitä, eli neuroleptejä. Koska niistä ei ole välttämättä mitään todellista apua ja hyötyä esim. jos taustalla oleva sairaus on jotakin aivan muuta, kuin mt-sairaus. Esim. autoimmuuni, MS-tauti, hermolihassairaus, tai CFS.

Itselläni oli tarpeeksi rohkeutta luopua skitsofreenikon roolista ja heittää neuroleptit narikkaan.

Lue lisää

Itsetuntoa ja hyvän osoittamista on sellainen, että ei suostu ulkopuolisten kontrolloitavaksi. Että kykenee näkemään, edes itse, että ne oireet, joiden perusteella on määritelty skitsofreenikoksi, eivät sittenkään olleet sitä. Jos (oireet) ne olisivat kadonneet käytetyillä lääkityksillä, niin sitten olisi voinut "hyväksyäkin" sen lääkäreiden taholta minulle tehdyn diagnoosin. Mutta minun kohdallani meni se ainakin 20 vuotta, ja toimintakyky, muisti, keskittyminen ja lihasheikkoudet ja kivut, ja rasituksen jälkeiset vaikeat oireet eivät ainakaan poistuneet niillä minulle määrätyillä neurolepteillä.

Olen siinä mielessä ylpeä itsestäni, että omaan rohkeutta tehdä nk. itsestäni tuntuu parhaalta ja luopua skitsofreenikon roolista. Ja vielä ylpeämpi olen siitä, että lopetin neuroleptien käytön lopullisesti. Mihin minä olisin niitä tarvinnut? - Ja miksi minun olisi pitänyt jatkaa niiden käyttöä? Koko elämäni ajanko? - Vain siksi, että jokin terveystaho, minut tavanneet joskus aikoinaan tavanneet psykiatrit niin suosittelevat, ja väittävät, että niin pitäisi tehdä, psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Miten on kyseisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden vaikutus esim. kognitiviiseen toimintaan pitkäaikaisessa käytössä? Ymmärtävätkö ja välittävätkö alalla olevat niistä asioista ja oikeastaan potilaistaankaan ja heidän hyvinvoinnistaan oikeasti ja todella yhtään mitään?

Terv. edellä kommentoinut, CFS- sairaudesta jo 20 vuotta ja systeemin tekemistä vääristä diagnooseista kärsinyt, ex-skitsofreenikko, someaktiivi, ja kansalaisoikeustaistelija

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuntoa ja hyvän osoittamista on sellainen, että ei suostu ulkopuolisten kontrolloitavaksi. Että kykenee näkemään, edes itse, että ne oireet, joiden perusteella on määritelty skitsofreenikoksi, eivät sittenkään olleet sitä. Jos (oireet) ne olisivat kadonneet käytetyillä lääkityksillä, niin sitten olisi voinut "hyväksyäkin" sen lääkäreiden taholta minulle tehdyn diagnoosin. Mutta minun kohdallani meni se ainakin 20 vuotta, ja toimintakyky, muisti, keskittyminen ja lihasheikkoudet ja kivut, ja rasituksen jälkeiset vaikeat oireet eivät ainakaan poistuneet niillä minulle määrätyillä neurolepteillä.

Olen siinä mielessä ylpeä itsestäni, että omaan rohkeutta tehdä nk. itsestäni tuntuu parhaalta ja luopua skitsofreenikon roolista. Ja vielä ylpeämpi olen siitä, että lopetin neuroleptien käytön lopullisesti. Mihin minä olisin niitä tarvinnut? - Ja miksi minun olisi pitänyt jatkaa niiden käyttöä? Koko elämäni ajanko? - Vain siksi, että jokin terveystaho, minut tavanneet joskus aikoinaan tavanneet psykiatrit niin suosittelevat, ja väittävät, että niin pitäisi tehdä, psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Miten on kyseisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden vaikutus esim. kognitiviiseen toimintaan pitkäaikaisessa käytössä? Ymmärtävätkö ja välittävätkö alalla olevat niistä asioista ja oikeastaan potilaistaankaan ja heidän hyvinvoinnistaan oikeasti ja todella yhtään mitään?

Terv. edellä kommentoinut, CFS- sairaudesta jo 20 vuotta ja systeemin tekemistä vääristä diagnooseista kärsinyt, ex-skitsofreenikko, someaktiivi, ja kansalaisoikeustaistelija

Lue lisää

Hyvä itsetunto on sellainen että ihminen uskaltaa olla myös väärässä, silloin kun hän sitä aidosti on. Ei tarvitse vängätä eikä valehdella, vaan oppia siitä ja kasvattaa sitä itsetuntoa.

Huono itsetunto voi olla, vaikka ei olisi mitään sairauttakaan.
Joskus se huono itsetunto vain voi ajaa ihmisen psyykkiseen epätasapainoon.
Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen voi olla aika epävarma, juurikin itsestään, sekä ympäristöstään, ja se voi ajan myötä muodostaa ongelmia.
Itsetuntoa pystyy parantamaan vaikkapa erilaisin harjoittein.