Rupesin miettimään, että jos mä nyt kuolisin, syystä taikka toisesta, niin menisi vähintään vikkkoja, ehkä jopa kuukausia, kunnes joku alkaisi kyselemään perään! Ehkä joku ulosottomies sähkölaitoksen, teleoperaattorin tai vakuutusyhtiön tms. toimeksiannosta, tai työpaikalta joku, mutta tuskin sieltäkään...
Tunnetko ketään tällaista kaltaistani tyyppiä, oman elämänsä yksinäistä erakkoa?
Tunnetko ketään tällaista kaltaistani tyyppiä, oman elämänsä yksinäistä erakkoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kunhat et kuolisi😔
Sama juttu.
Tunnen, lasteni isän veli on juuri tuollainen, on asperger, eikä itse ota koskaan yhteyttä edes lähisukulaisiinsa.
Kyllä minua kysellään, viimeksi elatusmaksuista. Ja ylipäätään rahan takia ei voi jäädä piiloon. Mutta kukaan ei kysy, mitä minulle kuuluu.
En tunne, mutta lehdissä on jatkuvasti juttua tuollaisista tapauksista, että on löytynyt hengetön kerrostalohuoneesta kun joku huoltomies on mennyt tekemään jotain säätöä. Viimeksi luin sellaisesta henkilöstä joka oli tyystin kadonnut, ja lopulta löytyi sängyn alta kuolleena....
Aikoinaan, kun ei vielä ollut lasta, ajattelin minulle käyvän niin eläkkeellä. Syyt: mies paljon vanhempi, ja tilastojen mukaan kuolevat muutenkin aiemmin kuin naiset, eli hän olisi poissa. Ei ystäviä. Vanhemmat oletettavasti kuolleet silloin. Eläkkeellä ei kaivata töihinkään.
Sitten saimme lapsen, ja toivoa löytymisestä ennen muumioitumista siis on. Tosin eihän se minua enää siinä vaiheessa haittaa.