Niin turhaa kaikki on ollut!

Joo kyllä se sellaista on, kun ei ole sitä omaa perhettä. Tavallaan vähän tuntuu siltä kuin olisi jäänyt jostakin paitsi! On vähän kuin joku outolinto tässä perhekeskeisessä maailmassa, jota katsotaan kieroon ja ihmetellään kuin jotain mielenvikaista. Ja kun alkaa olla sitä ikää, että väistämättä tuntuu kuin peli olisi jo menetetty! Eikä sekään, mutta kun miettii vanhuutta ja elämäänsä ihan yksin tässä maailmassa...

Mieleen nousee ajatus, että mitä sitten jos jotain sattuisi? Entä kun sairastuu, eikä ole ketään joka huolehtisi, hoitaisi asioita ja tulisi pitämään kädestä sairaalan vuoteelle? Kuinka sitä silloin pärjäisi vai pärjäisikö? Saisiko sitä nykyaikana enää hyvää hoitoa, jos läheinen ei ole perään katsomassa?

Oman isäni rinnalla olin sairaalassa, kun hän veti viimeisen henkäyksensä ja siinä samalla mietiskelin omaa kohtaloani. Vähän kuin elämällä ei olisi mitään tarkoitusta! Tällaista päämäärätöntä rämpimistä ja turhan työn tekemistä. Kauhealla vaivalla sitä tekee ja kerää ympärilleen tavaraa ja omaisuutta ja kuvittelee elävänsä ikuisesti! Kuin että sillä kaikella krääsällä olisi jokin "mystinen" arvo, jonka vuoksi päivästä toiseen raataa ja ahertaa kuin heikkomielinen. Mutta kun aika kuluu, ja sehän kuluu äärimmäisen nopeasti, alkaakin ymmärtään, että kaikesta on jo vähintään kymmenen vuotta vaikka asia tuntuu kuin eiliseltä!

Kuukaudet vierii ja vuodet vilisee silmissä kuin minuutit tai sekunnit. Enää ei jaksa vuosia muistella ja toisinaan joutuu omaa ikäänsäkin oikein laskemalla laskemaan. Kenelle sitä perintönsä jättää, kun elämä on lyhyt ja voi katketa kuin hius päivänä minä hyvänsä. Niin turhaa kaikki on ollut!
18350
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Naisena voi olla hiillostava kokemus jos joku tökerösti käyttäytyvä ajattelee että kyseessä on tottumiskysymys ns

Äänestä

Ei ole ollut turhaa. Tulit tänne tällaisen kokemuksen hankkimaan. Muissa elämissä olet lisääntynyt jne. Tämä on ainutlaatuinen ja arvokas kokemus. Älä väheksy sitä! Etsi elämästäsi hyvät puolet,ilman parisuhteen ja lisääntymisen vaatimuksia. Nauti elämästäsi rakas ihminen♥️ t.💩

Äänestä

Kummallista on vain se, ettei joku ole nähnyt tarkoituksettomuutta jo nuorena. Ei todellakaan millään ole mitään tarkoitusta. Se on vain aivojen erehtyvä harhaluulo, samanlainen harhaluulo, kuin kuvitelma vapaasta tahdosta.

Äänestä

Minä olen iloinen että olen lisääntynyt.

Äänestä

ennen WOW eli MOM pelejä erään englantilaisen järjestelmän valvojan kanssaq oli juttu siis ennen STEAM heh.. tuli hyviä kavereita, kumpikiin miehiä, heteroita.

Sinänsä niin jos pitää jonkin 20senttiäkään maksaa jotta voisi jutella jonkin tytön kanssa jolla "match" -aina rahahuijaius on kyseessä.

Äänestä

Jep, tärkeintä on omat lapset.
Muuta tärkeää ei elämässä ole.

Äänestä

Pöljä.
Lopetat heti työnteon ja alat harrastamaan kunnolla, eli käyttämään säästöjäsi. Itselleen täällä eletään eikä työnantajalle tai jälkipolville.

Nautiskelee elämästä, vapaa-ajasta ja hintavista harrastuksista, niin kuolee tyhjätaskuna. Ei tarvitse miettiä perinnön jättämistä :)

Tämä on minun tapa. Ja hoitolaitoksiin en mene kitumaan. Loppuunkin on ratkaisunsa kun sen tekee ajoissa.

Äänestä
  • Tämä on hyvä tapa elää!

    Äänestä

Prkl! Nyt meni hermo. Mitä v*##%a sinä aina valitat!

Äänestä

No se ois itsensä pettämistä jos mäin lapsettomana sanois että ei olisi jäänyt mistään paitsi. Mutta näin ihmisenä meillä on mahdollisuus käsitellä näitä asioita myös teoriassa kasvatustieteen näkemyksellä. Kokemuksia saadaan eteen päin myös ilman omas jälkikasvua. Se mitä puhuit perhekeskeisestä maailmasta, niin oon eri mieltä ja syntyvyys laskee kaikkialla. Suomi on tosi surkee syntyvyydessä, mutta ruotsin parempi asema johtuu maahanmuuttajien lapsista, niin vähän näin viime kerralla niitä vaaleetukkasia lapsia sielä.

Äänestä
  • Minä olisin valinnut sinut aika päivää sitten sinut lapsien tekoon😅
    Ihmettelen miksi sinulla ei ole kumppania🤔

    Äänestä

Jero P:n pitgäisi olla iloinen kun ei ole omaa PERZETTÄA ELLI PERHETTÄ.

Äänestä

Jero P kuvaa kuoledmaa ja xsairaaloita, kuolema on Jeeon ferissi hwh.

Äänestä

luinj joo jotsin Intelin, prosyyriä eli miten jos ohjelmoit meidän prosessorrroeilla niin on myös käytössä erikoiset 1024-bittiset prosessorin rekisterit ei mitään vain 64-bittiswiä hehhh

nimiä:_

Lutli
Mita
Velukdompie
Turipik

Äänestä

Nyt kannattaa katsella svt:n melodifestivaalia finaalia. Jos teillä ei oo svt näkyvissä, niin parilla hiiren klikkauksella saa tuolta palvelusta, joku turha kanava pois ensin.

Äänestä

..hmmm Jero joi ei loukkauksia, herätin sinua.. laittanut sääkuvaan toisen kameran koka kuvaa laitteita, toinen maisemaa ja löysin vielämä jokkin aäyrilymittarin jonka voi lasitaa toisen kzameran kuvssn sillä twavoin hyvä toinen kamera.

Äänestä

Msailman viisauksia, vanhetessa tyhmyys tiivistyy, alzherimer kun lähenee...

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Joo kyllä se sellaista on, kun ei ole sitä omaa perhettä. Tavallaan vähän tuntuu siltä kuin olisi jäänyt jostakin paitsi! On vähän kuin joku outolinto tässä perhekeskeisessä maailmassa, jota katsotaan kieroon ja ihmetellään kuin jotain mielenvikaista. Ja kun alkaa olla sitä ikää, että väistämättä tuntuu kuin peli olisi jo menetetty! Eikä sekään, mutta kun miettii vanhuutta ja elämäänsä ihan yksin tässä maailmassa...

Mieleen nousee ajatus, että mitä sitten jos jotain sattuisi? Entä kun sairastuu, eikä ole ketään joka huolehtisi, hoitaisi asioita ja tulisi pitämään kädestä sairaalan vuoteelle? Kuinka sitä silloin pärjäisi vai pärjäisikö? Saisiko sitä nykyaikana enää hyvää hoitoa, jos läheinen ei ole perään katsomassa?

Oman isäni rinnalla olin sairaalassa, kun hän veti viimeisen henkäyksensä ja siinä samalla mietiskelin omaa kohtaloani. Vähän kuin elämällä ei olisi mitään tarkoitusta! Tällaista päämäärätöntä rämpimistä ja turhan työn tekemistä. Kauhealla vaivalla sitä tekee ja kerää ympärilleen tavaraa ja omaisuutta ja kuvittelee elävänsä ikuisesti! Kuin että sillä kaikella krääsällä olisi jokin "mystinen" arvo, jonka vuoksi päivästä toiseen raataa ja ahertaa kuin heikkomielinen. Mutta kun aika kuluu, ja sehän kuluu äärimmäisen nopeasti, alkaakin ymmärtään, että kaikesta on jo vähintään kymmenen vuotta vaikka asia tuntuu kuin eiliseltä!

Kuukaudet vierii ja vuodet vilisee silmissä kuin minuutit tai sekunnit. Enää ei jaksa vuosia muistella ja toisinaan joutuu omaa ikäänsäkin oikein laskemalla laskemaan. Kenelle sitä perintönsä jättää, kun elämä on lyhyt ja voi katketa kuin hius päivänä minä hyvänsä. Niin turhaa kaikki on ollut!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu