Ihminen on rakennettu materiasta, siispä hänen arvonsa on oltava se materia josta hän koostuu.
Jos ihmisessä ei ole muuta kuin materiaa on ihmistä pidettävä multakasaa arvokkaampana vain koska hänessä on jotenkin arvokkaampaa materiaa. Ellei oleteta että ihmisessä on jokin ominaisuus joka tekee hänestä arvokkaamman kuin multa kasasta. Miten sitten voidaan väittää että jonkin tietyn materian ominaisuus on arvokkaampi kuin jonkin toisenlaisen materian toisenlainen ominaisuus?
Ihminen on itse keksinyt olevansa multakasaa arvokkaampi ja multakasa voi perustellusti olla toista mieltä.
Ja mitä tulee eläviin olioihin, on yhtä perustelematonta väittää ihmisen olevan koiraa arvokkaampi kuin on väittää veden olevan vetyä arvokkaampaa.
Jos ihmisessä ei ole muuta kuin materiaa on ihmistä pidettävä multakasaa arvokkaampana vain koska hänessä on jotenkin arvokkaampaa materiaa. Ellei oleteta että ihmisessä on jokin ominaisuus joka tekee hänestä arvokkaamman kuin multa kasasta. Miten sitten voidaan väittää että jonkin tietyn materian ominaisuus on arvokkaampi kuin jonkin toisenlaisen materian toisenlainen ominaisuus?
Ihminen on itse keksinyt olevansa multakasaa arvokkaampi ja multakasa voi perustellusti olla toista mieltä.
Ja mitä tulee eläviin olioihin, on yhtä perustelematonta väittää ihmisen olevan koiraa arvokkaampi kuin on väittää veden olevan vetyä arvokkaampaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihmisellä on vain liian isot aivot että se funtsii juttuja, muuten se ei eroa madoista eikä mullasta, samaa pas...kökköä kaikki materia. Ihminen itse ittensä on ylentäny kun on huomannu hallitsevansa "tyhmempiä" otuksia jne.
Ihmisestä tulee ihan yhtä hyvää kukkamultaa kuin muistakin orgaanisista ainesosista, joten eiku maatumaan vaan...siis sitten kun on aika.
:)
Onhan elämä sinällään aika hieno ja monimutkanen juttu elimineen sun muineen aivoista puhumattakaan, sitä ei tietenkään sovi unohtaa, vaikka aineellisesti me ollaankin kaikki samaa tavaraa ja materiaa.
Voisitko ajatella, että ihmisen arvo on materian "muodossa", ihmisen toiminnallisessa rakenteessa. Ihminen ei ole sama kuin materia, josta hän muodostuu, koska (en ole varma tarkasta luvusta) sanokaamme kolmen kuukauden kuluttua meissä ei enään ole juuri ainuttakaan samaa molekyyliä kuin tällä hetkellä. Tämä materia en ole minä. Minä olen jotakin, joka ylläpitää tätä muotoa. Geenit eivät riitä, koska myös mieli, muistot, taidot.. säilyvät, vaikka atomit vaihtuvat kokoajan.
uudet ja vanhat muodostuu samasta materiasta joten ei kai sillä väliä minkä ikäsiä ne on!
Eivät ne silti ole "minä".
Ihminen määrittelee arvot. Sinänsä aine ei ole kuin ainetta. Me ihmiset annetaan mielessämme asiolle arvot. Se mikä tekee meistä ihmisistä koiraa ja multakasaa arvokkaampia on se, että me annamme itsellemme arvomme ja annamme itsellemme oikeutuksen tuntea ylemmyyttä muuhun elämään.
Tästä voikin lähteä pohtimaan mielenkiintoista aihetta, arvot ja niiden syntyminen.
Miksi annamme asiolle arvoja? Luulisin ihmisten antavan arvoa elämäämme hyödyntäville asiolle. Jos annamme materiaalille arvon on kyseinen materiaali meille tärkeä eli tarvitsemme materiaalia johonkin. Emme suinkaan anna arvoa ojassa rehottavalle kasville. Kukkakauppias voi kuitenkin myydä meille kukan. Kauppias arvostaa kukkasia toimeentulonsa vuoksi. Ostaja arvostaa kukkasia koristeena ihannekodissaan. Oikeastaan ihanteet määräävät elämäämme enemmän kuin tarpeemme ja ihanteet usein määräävät arvomme. Mistäkö ihanteemme sitten syntyvät? Luultavastikkin siitä kun näemmä asian hyvänä kivana ihailtavana seksikkäänä. Tämän tapaiset halumme olla jotain ihailtua ja saada seksiä, (tarkoittamatta ihaillulla olla seksikkäänä ihailtu vaan yleisesti arvostettua) ohjaavat ihanteitamme ja arvostuksen kohteitamme. Tämän asian ympärillä koko ihmiselämä oikeastaan pyörii ja aihetta voi pohtia loputtomiin. Aihetta on kiva miettiä, koska vastaukset löytyvät pitkälti omasta itsestään.
Uskontofilosofisesti sanotaan, että kun ihminen pitää toisella kämmenellään multaa ja toisella kultaa ja mieltäessään ne samanarvoiseksi haluamatta kumpaakaan, hän tietää mikä Elämä Itse Itsessään on.
Voiko multakasa arvioida kultaa ja ihmistä ja kultakasa multaa ja ihmistä suhteessa arvokkuuteen ?
On ihmisiä, jotka kunnioittavat Äiti maata sen tuottaman mullan takia, joka kasvattaa ravintomme.
Ruokimme tuolla ravinnolla myös ystävistämme luotettavimman; koiramme yhtenä perheenjäsenenä.
Markknatalouden kannalta katsottuna ihminen on vain yksi lukemattomista teknisistä ihmisen tuottamista laitteista niiden kehittäjänä, herrana ja apuna toimien ja kun toimintakyky päättyy, poistetaan tuotantoketjusta, kuten mikä tahansa muukin laite ja korvataan uudella.
Siirrytään rasitteeksi valtiontaloudelle sosiaali- ja tervyskustannusten muodossa. Myös valtiontalouden kannalta katsottuna markkinataloudellisesti tuottamaton kansalainen koetaan kasvualustana jolla ei vuolla kultaa (verovaraja), eli hänestä pitäisi päästä eroon.
Mitä muuten multaan tulee, multa tarvitsee sopivan määrän vettä tuottaakseen ravintoa niin ihmisille kuin eläimillekin.
Telluksemme joissain osissa on kuivuutta ja joissain osissa märkkyyttä estäen normaalikasvun.
Tässä oman mietintämyssyni tuottamaa multapähkäilyä, jonka pähkäilyn avauksellasi herätit.
Kommentoin kaikkia vastuksia tässä samassa
”Voisitko ajatella, että ihmisen arvo on materian "muodossa", ihmisen toiminnallisessa rakenteessa. Ihminen ei ole sama kuin materia, josta hän muodostuu, koska (en ole varma tarkasta luvusta) sanokaamme kolmen kuukauden kuluttua meissä ei enään ole juuri ainuttakaan samaa molekyyliä kuin tällä hetkellä. Tämä materia en ole minä. Minä olen jotakin, joka ylläpitää tätä muotoa. Geenit eivät riitä, koska myös mieli, muistot, taidot.. säilyvät, vaikka atomit vaihtuvat kokoajan.”
Ei kai materian vaihtuvuus vaikuta siihen että ihminen silti on materiaa. Tieto joka koetaan minäksi on materian muodostamassa kokonaisuudessa. Verrataan vaikka ihmisyhteisöön. Jos yksi jäsen kuolee, yhteisö jatkaa silti olemassaoloaan. Informaatio säilyy muissa ihmisissä. Toisaalta, jos koko yhteisö kuolee niin tietokin häviää. Tieto häviää ellei ole materiaa ylläpitämässä sitä.
”Ihminen määrittelee arvot. Sinänsä aine ei ole kuin ainetta. Me ihmiset annetaan mielessämme asiolle arvot. Se mikä tekee meistä ihmisistä koiraa ja multakasaa arvokkaampia on se, että me annamme itsellemme arvomme ja annamme itsellemme oikeutuksen tuntea ylemmyyttä muuhun elämään.”
Siis jos multakasa antaa itselleen arvon ja vallan määritellä muille olioille niiden arvon ja tämän seurauksena pitää itseään ihmistä arvokkaampana on se ihmistä arvokkaampi. Ei ole mitään objektiivista, ihmisestä riippumatonta tahoa joka sanoisi ihmisen olevan multakasaa arvokkaampi.
”Voiko multakasa arvioida kultaa ja ihmistä ja kultakasa multaa ja ihmistä suhteessa arvokkuuteen?”
Voi. Vai voiko? Ihminen ei sitä ainakaan voi varmuudella tietää. Ihminen arvot määritellessään kuitenkin olettaa ettei muu olio kuin ihminen voi niitä määritellä.
Mullan voi tosiaan ajatella olevan ihmistä arvokkaampaa. Mullan (ja veden) olemassaolot ovat edellytyksiä ihmisen olemassaololle. Ilman multaa ei olisi ihmistä joka pitäisi itseään multaa arvokkaampana.
Kapitalismi on heijastusta ihmisen arvoista. Ihmisen itsensä luoma järjestelmä jossa hän itse sekä luonto ovat ”resursseja” joista talous, arvoista tärkein, kasvaa. Mitä mahtaisikaan ihminen tuumia jos multakasa loisi oman mielikuvitus arvonsa, pitäisi tätä kaikkein tärkeimpänä ja käyttäisi kaikkea muuta ”resursseina” tämän saavuttamiseksi?
Ihminen on luonut ajattelevana olentona "materialle" arvot, koska ilman niitä elämä olisi epäjärjestelmällisempää ja ihmiselämä vaatii tietynlaista loogisuutta ollakseen tähän ihmisarvoon luokilteltuun ihmisyyteen sopiva. Uskomusjärjestelmämme katsoo ihmisen olevan ajatteleva olento ja näin ollen eri arvoinen kuin "ajattelematon" multa tai koira. Näiden kolmen materian kyvykkyys on siten niin eri tasoista, jossa ihminen voi hyödyntää multaa ja koiraa omiin tarkoituksiinsa, siinä missä multa ja koira eivät ihmisen näkökulmasta voi hyödyntää ihmistä johdonmukaisella (tai minkäänlaisella) ajatuksella.
Ihminen koostuu monimutkaisista aineista, jotka voi luokitella myös "valmistus" materiaaliksi, niin kuin multakin rakentuu omistaan. On silti muistettava, että multa tai koira ei tunne ihmisen luomaa filosofiaa tai sen termejä ja "ihmisarvo" sinänsä on ihmisen termistöä, sikäli myös muusta näkökulmasta (mullan, koiran) katsottuna arvotonta. ihmisarvo on osa ihmismieltä, ihmisen tapa antaa asioille nimi, arvo tai merkitys, selitys olevasta, jota ihmismieli loputtomasti etsii. Ihmisarvoa ei siis voi tästä luodusta uskomusjärjestelmästä yhdentää minkään muun olevan kanssa.
Asia on taas aivan eri, kun asioiden olemassaoloa tutkitaan vaikka ihmisen ulkopuolisesta näkökulmasta. Siellä kaikki materia mitä on, on olemassa ilman määritteitä arvoista tai kasteista.
Ei asiaa tarvitse tarkastella noin reduktionistiseen sävyyn. Kysymys on näkökulmasta ja vallasta. Se kenellä on valtaa on kykenevä määrittelemään erinäisiä totuuksia ja näkökulmia.
Ihminen on koiraa arvokkaampi, koska koirat eivät ole koskaan olleet poliitikkoja, kuten bertrand russel sanoi. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, kenelleä on mahdollisuus lanseerata arvokäsityksiä.
Eli ei tarvitse, mutta voi. Lähestyin itse asiaa universaalista näkökulmasta, kirjoitukseni oli mielipide ja siksi vapaa. :)
Valta ja näkökulma.. Niin, näinhän se on, mutten tarkastellut asiaa vallan näkökulmasta.
Niin ja minun kirjoituksessani, minun tavassani tarkastella asiaa, poliitikko on nimen omaan ihmisen luoma arvo, koiran näkökulmasta ei siis minkään arvoinen. ;D
Aurinkoista kesän jatkoa!