En varmasti ole ainoa edes tällä palstalla. Oma lapseni taisteli itse itsensä työelämään ja asuu varakkaan kultansa kanssa omassa talossaan.
Nooh, minä en tehnyt niin. Armeijan jälkeen en saanut alani töitä. Pääsin sitten aikuiskoulutuskeskuksen kemian prosessilinjalle.
Silloin vielä se tosiaan oli mahdollista, toisin kuin nykyhallituksen suunitelmissa. Noh, kuitenkin vuoden päästä tuli aika hommata työharjoittelu psikka.
Toki soitin samaan tehtaaseen, missä isäni oli. Hetken ylimestari (sellainen oli oikeasti ennen ammatinimike) tuumasi... joo tutulta kuulostat onko sinun isi täällä töissä?
-on
-no sinä sitten tulet tänne
Noin helposti se ennenvanhaan kävi.
Sitten kun loukkaannuin pahasti, mutten halunnut lopettaa töitä...
Hetki meni työkokeilussa jota työeläke yhtiö tuki täydellä työkyvyttömyys eläkkeellä korotettuna 33%
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Yhtiö kirjoitti työtodistuksen jossa itse halusin irtisanoa itseni ja löi näppiin puolen vuoden palkan ilman työvelvoitetta.
Jostsin kumman syystä eläkeyhtiö käänsi kelkkansa ja piti läydä moninaisissa testeissä lähes vuoden ajan. Sen jälkeen pitkin hampain eläkevarman vammainen oikeistopoppamies myönsi puolieläkkeen.
Onneksi sekin riittää elämiseen.
>simiti<
Nooh, minä en tehnyt niin. Armeijan jälkeen en saanut alani töitä. Pääsin sitten aikuiskoulutuskeskuksen kemian prosessilinjalle.
Silloin vielä se tosiaan oli mahdollista, toisin kuin nykyhallituksen suunitelmissa. Noh, kuitenkin vuoden päästä tuli aika hommata työharjoittelu psikka.
Toki soitin samaan tehtaaseen, missä isäni oli. Hetken ylimestari (sellainen oli oikeasti ennen ammatinimike) tuumasi... joo tutulta kuulostat onko sinun isi täällä töissä?
-on
-no sinä sitten tulet tänne
Noin helposti se ennenvanhaan kävi.
Sitten kun loukkaannuin pahasti, mutten halunnut lopettaa töitä...
Hetki meni työkokeilussa jota työeläke yhtiö tuki täydellä työkyvyttömyys eläkkeellä korotettuna 33%
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Yhtiö kirjoitti työtodistuksen jossa itse halusin irtisanoa itseni ja löi näppiin puolen vuoden palkan ilman työvelvoitetta.
Jostsin kumman syystä eläkeyhtiö käänsi kelkkansa ja piti läydä moninaisissa testeissä lähes vuoden ajan. Sen jälkeen pitkin hampain eläkevarman vammainen oikeistopoppamies myönsi puolieläkkeen.
Onneksi sekin riittää elämiseen.
>simiti<
Vastaukset 49
Vanhimmat
En oo. Siis syntynyt kultalusikka suussa. Olen kaupungin vuokralähiöstä. Avainlapsena kasvanut tehdassiivoojaäidin hoteissa. Ihan itse olen itseni elättänyt 15- vuotiaasta lähtien.
Jep. Tiedän paljon ihmisiä, ketkä ovat saaneet huonot kortit jo lähdössä. Itse tosiaan vartuin keskiluokkaisessa perheessä, jolla toki oli välillä niin vaikeaa rahallisesti, että äiti itki.
Itse kuitenkin onnistuin osumaan oikeaan väliin ja työttömänä olen eloni aikana tainnut olla alle puoli vuotta.
Omalle lapselleni mahdollistin hänen haluamansa Sin Mo Do Hapkido harrastuksen. Lieneekö siitä saanut vahvan tahtonsa ja se heijastuu kaikkeen.
Nyt olen osani tehnyt ja en jaksa edes puntteja nostella. Hassua. Kun ystäväni katsoi voimanostokisoja. Hämmästeli kun ukko nosti maasta 3 markkaa.
Tuumasin vain, että aikas normia. Kun lopussa nostettiin yli 400 kiloa, niin oli hiljaa. Niin kovin hiljaa.
>simiti<
En ole syntynyt kultalusikka suuassa, enkä ole äveriään rikas, mutta kieltämättä onnekas olen olut taloudellisessa mielessä tavallaan. Tarkoitan, että koskaan ei ole yltiöpäisesti rahaa tullut, mutta kaikista kriittisimmillä hetkillä jotain ihmeen kautta on löytynyt juuri sen verran, että olen päässyt pahimman yli ja saanut laskut maksuun!
Minäkin olen työläiskodista ja asuimme vuokra-asunnossa.. Ainakaan vanhempani eivät saattaneet meidän lapsien korviin, jos jostain oli pulaa enkä sitä kotona asuessa huomannut mistään. Sain harrastaakin, sisareni kanssa yleisurheilua Helsingin kisaveikoissa, Lisäksi jossain vaiheessa uintia harjoituspaikkana ollessa Yrjönkadun uimahalli (sen lopetin aika pian kun oli niin tylsää!), veljeni pelasi koko lapsuuskautensa jalkapalloa.
Vanhempani korostivat työnteon merkitystä ja sen opin jo lapsesta, jolloin aloin jakamaan mainoksia. Olin luultavasti vain 12-vuotias ja delegoin työn kerrostalojemme osalta pihan lapsille korvauksena karkit. :)) Kotitalojemme ulkopuolella hoidin työni itse ja alue oli todentotta aikas iso. Tämän lisäksi hoidin talomme lapsia korvausta vastaan jo alle 10-vuotiaana. Ja todellakin erästäkin poikaa lähes laitokselta asti!. Kesätöissä olin myöskin hoitamassa lapsia ja paikat löytyivät joko ilmoitusten tai sitten tuttujen kautta.
Yläasteikäisenä olin TET-harjoittelun päiväkodissa ja ilmeisesti olivat tyytyväisiä, koska palkkasivat minut ensin iltapäiviksi auttamaan siirtymätilanteisiin ja ulkoiluun. Jo silloin pidin lapsista ja olihan minulla jo kokemustakin naapureiden lapsista. :D Sitten halusivat minut vielä sinne lomiksi töihin ja olin todellakin vasta itsekin koululainen. Tämä kaikki tekemäni työ tapahtui jo ennenkuin täytin 15-vuotta! Tällainen ei kai olisi nykypäivänä edes mahdollista.
Näiden kotoa saatujen ohjeistuksen ansiosta olen tehnyt aina töitä aiemmin enemmän, nykyään itseäni vähän säästäen. Olen aikuisenakin tehnyt töitä niin, ettei mistään ole pulaa ja omaisuuttakin on ihan omiksi tarpeiksi. :)
Minä ehdottomasti painotan työnteon merkitystä, koska mitään ei saa ilmaiseksi! Jokaiselle löytyy joku alue, jossa voi hoitaa kansalaisvelvollisuuksiaan.
Nyt kun aloin muistelemaan lapsuuttani niin mieleen tulee paljon hyviä asioita siitä. Meitä tosiaankin kannustettiin aina harrastuksiin, eikä maksuissa pihistelty. ihan pienestä lapsesta lähtien muistan perheemme yhteiset hiihtoreyket :) Lähdimme aina koko perhe yhdessä hiihtämään. Asuimme luonnon keskellä meren läheisyydessä ja hiihtoretket suuntautuivat usein jäälle ja lähistön saarille. Hiihdän nykyäänkin ja eräs päivä hiihtäessäni muistelin isäni hiihtäneen jäällä ollessamme luistelutyylillä jo ollessani alakouluikäinen. Silloin se ei ollut ihan tavallista niinkuin nykyään.
Työntekoon kannustaminen on siirtynyt verenperintönä omiin jälkeläisiini., ehkä osin siksi että ovat nähneet minun aherrukseni. :D
Kaikki lapseni aloittivat mainostenjaon noin 12-vuotiaana. Minä autoin usein mainosten lajittelussa, jos jaettavana oli useampi kuin yksi lehti. Lapset saivat tuloillaan hankittua sen mitä halusivat ja olivat jo "oikeissa" kesätöissä viisstoistavuotiaina.
Olin aina korostanut opiskelun tärkeyttä, ja siitä johtuen tai muusta syystä johtuen korkeakoulututkinnot tuli hankittua. ja ovat hyvissä työpaikoissa. :) Minä olen enemmän kuin tyytyväinen kaikkeen siihen oppiin, jonka olen saanut kotoa ja saanut siirrettyä lapsiini.
Tästä tuli nyt aikamatka lapsuuteen saakka ja näitä viestejä kirjoittaessa vasta ymmärrän oikein miten onnekas olen kun olen saanut vanhemmikseni he, jotka minulla oli. Ja ennenkaikkea se perinne, jonka olen saanut siirrettyä kaikkiin lapsiini. <3
Tulin vielä lisäämään, että edelläkerrotut huomioiden taisin sittenkin syntyä kultalusikka suussa. :D
Viisitoista vuotta täytettyäni tilanne isäni ja minun välillä kriisiytyi, koska olin aina ollut rohkea sanomaan mitä ajattelin. Ja isäni oli aika lpvapäinen, olimme liikaa toistemme oloisia. Olin ollut isäni lempilapsi ja kaikissa kuvissa hänen sylissään, joten ehkä tästäkin syystä yhteenottomme olivat niin kovia. Tämä haastava vuosi johti minut hetkeksi eroon isästä, mutta selvisin siitä ehjänä ja samanlaisena kuin ennen. Aikuistuttuani meillä oli hänen kanssaan erittäin lämpivät välit aina siihen saakka kun hän poistui keskuudestamme ihan liian aikaisin ollessaan vain 69-vuotias.
Minä olen ajatuksissani kiittänyt usein isääni siitä, mitä oppeja olen häneltä saanut ja mitä kaikkea sittemmin saavuttanut. Se ei olisi ollut mahdollista ilman häntä.
'*kova- ja itsepäinen
Mun käsittääkseni se luistelutyylin soveltuvuus keväthangille oli aika hyvin yleisesti tiedossa. Vaikka tuskin sitä kovin monet käyttivät, koska sellaiset olosuhteet olivat melko harvinaisia ja joka tapauksessa tavallaan helppoja kelejä esim. sellaiseen pehmeässä lumessa etenemiseen.
Satuin tutustumaan tyttöön, joka oli todella syntynyt kultalusikka suussa. Isa oli kuollut ja jättänyt valtavan perinnön. Tyttö oli vieläpä satumaisen kaunis. Ei ollut töissä, vaan eli perinnöllään.
Mutta silti oli jatkuvasti allapäin pahoilla mielin. Kamaloitti. 🌹👀
Voi sinua. Entinen slkoholisti kuten minäkin. Käsittääkseni pappishenkilö jolloin niskaan tulee asioita, joita ei saa jakaa. Olenko tähän asti oikeassa?
Itse kuuntelen ja neuvon ystäviäni, mutta en voi väittää välittäväni heidän murheistaan.
Erittäin kyyninen ja välinpitämätön (minun mittapuun mukaan) minusta tuli, kun kaikille hyvää tarkoittava rakkaani kuoli sairauteen 50 vuotiaana.
Mielestäni Jumalaa ei ole. Jos onkin niin on harvinaisen vittumainen tyyppi katsottaessa nykytilannetta.
>simiti<
Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka kuinka olisi kuivilla. Jos sortuu, jatkaa siitä, mihin silloin jäi. Pappi ei saa edes mainita, kenen kanssa on ollut sielunhoidollisessa keskustelussa. Maanpetos on mainittava.
Nyt olet asian ytimessä. Minä olen juoppo ateisti ja sinä olet juoppo pappi.
Keskiarvo siis pysyy ja kaikki hyvin...
No ei ole! Minulle on ihan sama onko ihmiset uskossa vai ei, kunhan noudattavat raamatusta poimittuja tiettyjä ohjeita.
Minä pyrin kohtelemaan muita, kuten haluaisin itseäni kohdeltavan.
Jos minulla on kymppi rahaa ja kaurapuurohiutaleita tokikin avustan heikommassa olevaa sillä kympillä.
Ei siis ole uskosta kiinni onko empaattinen ihminen. Sinun uskosi mukaan Jeesus pelastaisi ja nostaisi taivaaseen uskomattoman paljon ateisteja, sekä agnostikkoja.
>simiti<
Paremminkin kirkkoon on matkan varrella ujuttautunut hyvin epäempaattista väkeä, oman edun tavoittelijoita. Syyhän on selvä. Kirkko on ollut ruhtinaitten suosiossa, keino pitää alamaisia kurissa ja Herran nuhteessa.
Vielä nuoruudessani 50-luvulla kirkko oli synkkä, ahdistava, kamaloittava ja patamusta laitos. Nyt on jo paljon valoa näkyvissä.
En tunne ketään, mutta stubb on. Ja sen takia vähän epäilen kun edelliset presidentit on kovalla työllä paikalle noussu, että miten käy stubin, kun kaikki on tullu niin helpolla. Ymmärtääkö normaalielämää yhtään.
"edelliset presidentit "
Paitsi Mannerheim. Ainakin joidenkin lähteiden mukaan jotkut muut suomalaiset samaan aikaan Venäjän armeijassa saattoi olla parempia, mutta Mannerheimia auttoi hyvä tuuri ja etenkin aatelinen syntyperä. Taloudellisesti Mannerheim ei ollut rikas, mutta suku pystyi kuitenkin auttamaan sotilasuralle.
Etenkin Svinhufvud ja Paasikivi ovat lähtöisin olosuhteista, joista todennäköisyydet eivät ennusta luokkahyppyä päättäjäksi.
Stubb on ihan tavallinen, ei kultalusikka.
Syntyvätkö sinkkuina?
Oikeistopoppamies😂😂 Onko vasemmiston shamaanit jollain tapaa erilaisia?
Joo. Sellainen näkymätön kultalusikka, joka on opettanut että jos jotain on tarvis ja rahaa ei ole, niin pitää tehdä itse.
1300-luvulla syntyneet
Noissa pelijutuissa kun nykyään jotkin grafikkakiihdyttimet ja sellaiset ei tarvitse ohjelmoidakaan jotain 3d-raytracing-juttua kuin joku DOOM
Virhe. Lähes koskaan ei pitäisi tehdä sopimusta työnantajan kanssa omasta irtisanoutumisestasi, jos aloite ei tosiasiallisesti tule sinulta. Vain siinä tapauksessa asiaa kannattaa harkita, jos saisit johtajasopimuksen tason korvauksen, ns. kultaisen kädenpuristuksen ja tiedät työllistyväsi nopeasti uudelleen.
Mitä sitten tarkoitetaan kultalusikalla? Ei perheeni koskaan ole ollut erityisen varakas, mutta kyllä isä kävi kokopäivätyössä, kunnes hänet 51-vuotiaana irtisanottiin laittomasti eikä hän sen jälkeen saanut enää toistaiseksi voimassa ollutta työsopimusta ennen kuolemaansa (saavutettuaan juuri eläkeiän). Isä rakensi jo alle 30-vuotiaana omakotitalon, missä perheemme asui.
Tiedän, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä tuollaiset tekijät ( vanhemman työpaikka, oma kotitalo) merkitsevät "kultalusikkaa suussa" syntyneitä lapsia.
kultalusikka kuin platinasormus... mutta mikä on aika hauskaa kun tulee pehmeä ja ja lämmin uni kun ajattelen jotaain haaveilija
Tavallaan, mitä nyt olen oppinut muista ihmisistä, olen kultalusikka suussa syntynyt. Vanhempani olivat maalta muuttaneita duunareita ja sain toso hyvän lapsuuden ja nuoruuden. Ja ovat he aina jeesineet, miten vaan ovat voineet.
Työhommat itselle kraindasin itse, eli ei ollut mitään suhteita. Olen pistänyt joka työpaikassa itseni henkilökohtaisesti likoon.
Nyt välillä tuntuu siltä, että meillä on tosi tylsä perhe. Kukaan ei ole pieksänyt toisiaan, ei riidellä, ei alkoholin kanssa ole ollut mitään isoja hässäköitä, ei pettämistä ja muuta jännää. Ihan tylsää elämistä vaan. 😬
No mutta. Pitäähän sitä kaveria auttaa. Milloin kerkeisit, niin laitetaan päähänlyöntikisa käyntiin. Häviäjä tarjoo kebabit.
>simiti<
No mä luulen, että jätän välistä. 😄
Ei vielä pukkaa itsetuhoisuutta. 😀
En ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta koen saaneeni monella muulla tavalla hyvät lähtökohdat elämään. Minulla on aina ollut katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Minulla on maailman ihanimmat siskot. Olen saanut kasvaa turvallisella omakotitaloalueella ja viettää lapsuuteni seikkaillen lähimetsissä ja rannoilla ystävien kanssa. Olen saanut käydä koulua kivojen opettajien ohjaamana ja pärjännyt opinnoissani. Ja paljon muuta sellaista, mikä on tukenut kasvuani aikuiseksi.
Tietenkään kaikki ei aina ole ollut pelkkää onnea ja auvoa, monenlaisia haasteita on ollut elämän varrella, mutta kenelläpä niitä ei olisi.
Moi,
Miten muuten olet voinut?
Arvosana 4-10 ja mikä tekisi olosi arvoasteikossa yhtä tai kahta pykälää parempaa?
Nyt menen olut kauppaan ostamaan pari, joten en heti vastaa:)
AV
Tuon kertomuksen perusteella juurikin olet syntynyt kultalusikka suussa.
>simiti<
Moi! Kiitos kysymästä, ihan hyvin olen voinut 😊 Arvosanaksi antaisin ehkä 7. Viime aikoina työ on ollut hieman turhan kuormittavaa ja olen joutunut himmaamaan treeniä nilkkakivun takia, mutta muutoin kaikki hyvin. Oloani parantaisi kissan hankinta( ja ehkä miehen 😄)
Mitenkäs sinä olet voinut?
Kauppaan täytyy täälläkin lähteä, kaapit tyhjenee niin nopeasti kun taloudessa on treenaava teinipoika 😬
Riippuu paljolti siitä, miten määritellään kultalusikka suussa syntynyt. Minä määrittelen sen eri tavalla kuin sinä ilmeisesti.
No, sinulla tuntuu olevan äidin ja valmentajan rooli päällä samaan aikaan, ainakin tukevana valmentajana.
Kissan hankintaa harkittiin myös meillä viime kesänä, ehtona oli että isä ottaa sellainen tyttärelle.
Ei tällaiselle työnarkomaanille voi mielestäni kissankaan eloa kuormittaa, liian epävakaa mies moiseen suoritukseen. Joskus työmatkoja ja pitkiä päiviä, jo nyt joutuu lonimaan aikoja tyttären harrastuksille. Lähtemään ns. " kesken päivän" pois töistä että ehtii toteuttamaan niitä tärkeämpiä unelmia.
Olen siunattu. Elämässä tulee olla hyvä tuuri että löytää naisen joka ei sovi jatkuvassa arjessa itselle mutta on täydellinen äiti.
Isänä eri osoitteessa asuvana saa lapselta vain kehuja, äiti kun omaa kriittisemmän tarkastelun siihen miten tulee toimia ja tehdä. Systemaattinen kasvatus, odotusarvot ja moni muotoisuus. Huh, no kyllä äiti on tavallaan oikeassa ja tuen mutta kun tytär luokseni saapuu, mennään aina rennolla otteella.
Ihana äiti, itse yritän tasapainottaa.
Tytär on kyllä aivan älyttömän ihana, aina onnellinen ja iloinen. Ei pahaa päivää.
Energinen kuin mikä, ja jo tuo auttaa jaksamaan omassa arjessa, vain koska hän on arjen arvoinen.
AV
Kieltämättä välillä tuntee hoitavansa montaa roolia samanaikaisesti ja se joskus uuvuttaa. Näin siitäkin huolimatta, että esim äidin rooli on mitä ihanin ja antoisin 😊
Kissa on mahtava lemmikki, mutta tietenkin elämäntilanteen täytyy olla sellainen, mikä mahdollistaa lemmikistä huolehtimisen. Kissa on astetta huolettomampi kuin koira siinä mielessä, ettei kissaa tarvitse samalla tavalla lenkittää, mutta kissakin tarvitsee virikkeitä, leikittämistä, valvottua ulkoilua jne. Ihan oikein siis teet, jollet ota kissaa, jos koet, ettet pystyisi kissasta riittävän hyvin huolehtimaan.
Silloin, kun minulla oli vielä kissat, minulla oli muutamasta ystävästäni ja tuttavastani koostuva ryhmä, jotka kävivät vuorollaan hoitamassa kissojani jos olin esim työmatkalla. Meillä oli whatsapp-ryhmä, johon ilmoitin menoni ja joku sitten aina tarjoutui kissavahdiksi. Se oli toimiva järjestely 👍🏻
Hienoa, kun olette löytäneet teille sopivan tavan elää arkea yhdessä ja erikseen. Lapsen kannalta on tärkeintä, että hänestä huolehditaan molempien vanhempiensa taholta ja vaikuttaa siltä, että tyttäresi on kaikin puolin elämäänsä tyytyväinen lapsi 😊 Lapset antavat kyllä niin paljon energiaa itsellekin. Puhut niin kauniisti tyttärestäsi, sitä on ilo lukea 🤗
voisin levätä koko viikonlopun, ensiviikoksi ajoittanut itselle tekemisjuttuja... lepään sillei hyvä yhdistelmä jos ajattelee jotain niin haaveilija-keskustelija-hahmoa, joka on hassua hänen kanssa joskus jutella, sitten ohjelmakoodia sääjuttuuni kameroille, sitten netflixin juttu että mitä teen kanssa koska olen ostanut jo netflixin katseluajan, syörrää se numero niille joka lataa sitä juttua ja jos jotauin asiakirjoja pitä pitäisi...
tuo on todella hauska tuo sääjuttuni kyllä varsinkin kun säät vaihtelee niin tietokoneelle tallentelee niitä kuvia kameroista..
Jokainen joka saa jotain perintöä on jo kultalusikka suussa syntynyt, itse maksoin isäni hautajaisista saamatta euroakaan. Samoin äitini hautajaisista.
Miksi tulisi saada jotain muuta kuin mahdollisuus elää ja opiskella, ja menestyä?
Menestyminen elämässä on kuitenkin kiinni opetetusta arvoista, tavoista, moraalista.
Paras perintö tuleekin noista, voi sitten elää elämänsä ilman suurempia tunnontuskia.
AV
Hienoa, että voit maksaa vanhempiesi hautajaiskulut, olet etuoikeutettu.
Näitä riittää. Kaikki ei ole valinneet sitä helpointa reittiä. Vahvimmat sielut ei valitse auvoista helppoa elämää. Kaikkien vaikeuksien jälkeen yhä omilla jaloillaan seisoo,jos kaatuukin niin nousee. Ei tänne laakereilla tultu lepäileen. Nuoret sielut ehkä,niin elämää opettelee. Vanhat sielut ei mihkään helppoon elämään tyydy💩
En ole kultalusikka suussa syntynyt, harva on. Niilläkin harvoilla on jokaisella omat ongelmansa ja elämän kohtalonsa.
On se vain pirullinen syntyä lusikka suussa!vaikka se olis puusta ja vielä poikittain.
Oon oppinu olemaan kiitollinen siitä , mitä on
Olen iloinen, kun vatta ei oo enää kipee
Ihan hyvin voin
Olen toki iloinen , jos sullakin suhtkoht ok
Työ on sulla niin stressaavaa ja vaativaa
Ja kaikenmaailman ihmiset ympärillä
Kiitollisuus lisää kiitollisuuden aiheita. Kiiittämättömyys luo lisää kiittämättömyyden aiheita.💩
Ei niin pientä, etteikö siitä voisi onnellisuutta repiä/ammentaa. Mottoni on, AINA on aihetta kiittää!💩
KYLLÄ! Olen syntynyt kultainen soppakauha suussa! Ei kun kaksi sellaista, stana!
Olen saanut syntyä yhteen maailman turvallisimmista, tasa-arvoisimmista ja sosiaaliturvaltaan parhaista valtioista. Kenties jopa kaikista parhaimpaan valtioon, kun miettii viime aikaisia onnellisuus-tutkimuksia, joissa tutkittujen isoin massa vastaa keski-ikäisiä, minunkin ikäisiäni. Lintukoto, hakkaa Ruotsinkin 6-0, eikä vain lätkässä. Jos on eri mieltä, sopii käydä elämässä aiempi elämänsä uudelleen jossain toisessa valtiossa, mutta ei huolta, maitojuna Suomeen toimii aina ja hyvä niin, vähempää ei voisi odottaakaan. Parhaalta.
Ja nyt sitten loppuu se ruikuttaminen ja piipittäminen. Jos ei lopu, niin raja länteen on auki, tervemenoa!
https://www.youtube.com/watch?v=dq--FRSmG68
No katoppa vtu, oli kirjannut minut pihalle, ei kannattaisi jäädä tuijottamaan leffoja liian pitkäksi aikaa, mutta edellä oleva on minun. Ja vain minun.
Voishan sitä silti olla ruotsin tapaan enemmän yritysmyötämielinen. Niin saatais niitä työpaikkoja tännekin.
Voisi, tottakai, mutta Suomeen ei ole kehittynyt kunnon patruuna-kastia toisin kuin Ruotsiin. Suomessa yritysten omistajat myyvät firmansa kenelle tahansa, joka siitä sattuu tarjoamaan enemmän kuin naapurin Pena ja se myynti tapahtuu HETI. Ruotsissa ei firmoja samalla tavoin myydä ulkomaille, herrakansalla on terve patruuna-kulttuuri verissä.
Jotta Suomi pääsee siihen tilanteeseen, joustaviin käytäntöihin työsuhteissa ja paikalliseen sopimiseen... Siihen menee vielä ainakin 50 vuotta, patruuna-kulttuuriin ei hetkessä kasveta, ei etenkään kun kolmannes tms. geeni- ja kulttuuriperimästä on itänaapurista.
Hieno kommentti! Täällä ei tosiankaan arvosteta sitä mitä meillä on eikä omista eduista olla yhtään valmis tinkimään kun yhteinen hyvä sitä vaatii. Aina on joku, jolla on isommat tulot tai paremmat edut.
Ihan konkreettinen esimerkki vaikka irtisanomisesta. Meillä ensin käydään 8 vko yt-neuvottelut. Vaikka neuvottelu on täyttä teatteria useimmiten, se antaa aikaa sopeuttaa omaa talouttaan ja hakea töitä. Lain mukainen irtisanomisaika on 0.5-6kk (ellei sitä ole ohitettu työsopimuksella). Useimmilla se on 1-2kk. Jenkeissä irtisanomiset on aamulla, ja illalla kukaan ei ole enää töissä ja palkan maksu on katkennut. Toinen on ilmainen koulutus. Jenkeissä vuosi yliopistossa voi maksaa 20te/v. Sosiaalinen nousu ei ole kiinni pelkästään omista aivoista ja siitä onko valmis tekemään sen eteen töitä.
Olen saanut kannustavat, tukevat, välittävät ja rakastavat vanhemmat. Minua on kannaustettu opiskelemaan, vaikka lukihäiriöisenä alakoulun alku oli haastava. Kannustuksella oli iso merkitys siihen, että jaksoin alun ja nyt pärjään oikein hyvin. Henkinen kultalusikka siis.
Sain myös asua alueella, jossa lapsi ei nähnyt elämän väärää puolta. Muumilaakso, mahdollisuus elää lapsena lapsen elämää. Sekin henkistä kultalusikkaa.
Vanhempani olivat hyvintoimeentulevia, koko päivätöissä ja akateemisesti kouluttautuneita. Kotona puhuttiin politiikasta ja kultuurista. Silti maksoin itse oman elämiseni 19v alkaen, tein koko opiskelujen ajan 20-30h/vko töitä. Yhden kerran lainasin sähköntasauslaskuun rahat isältä eikä tarvinnut maksaa sitä takaisin. Kerran sain käytetyn pesukoneen synttärilahjaksi, kerran yhden reppureissun lentoliput ja kerran kuusi kirpparilta ostettua tuolia. Jos nuoren/lapsena halusin jotain, jouduin säästämään itse puolet rahasta. Siis ei ole vanhempien ostamaa kämppää kaivarista tai autoa ylppäri lahjaksi. Siis taloudellista kultalusikkaa en koe saaneeni. Kun joskus perin vanhempani, osa siirtyy suoraan lapsille. Heillä on elämä edessä ja tarve isompi kuin itselläni. Olen pärjännyt hyvin ja minulla on jo se mitä tarvitsen.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
❤️ Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18314754
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞