Haluaisin elää jossakin muussa hetkessä

Niinhän se on.

Itsestäsikään et pääse eroon. Minne tahansa menet siellä sinä olet.

Ihminen taitaa olla yksi dimensionaalinen ajan suhteen.

Kehosta irtaantuminen on mahdollista mutta vaarallista. Kun on irtaantunut ja lennellyt muualla ei voi palata enää samaan kehoon ja samaan aikaan.

Tuo on yksi asia mikä estää elämisen monessa hetkessä. Paluuta entiseen ei ole.

Monet asiat ovat mahdollisia näet, mutta ihmeet ja mahdit eivät aina ole vailla negatiivisia seurauksia.

Ihminen elää heitettynä maailmaan. Se on olemisen fundamentti. Muita fundamentteja ovat esim. maailmassa-oleminen ja jossakin-oleminen.

Maailmassa-olemisessaan ihminen on aina maailmassa immanentisti,eikä sitä voi epäillä, onko "ulkomaailma" olemassa. Ihminen on jo ennalta aina jossakin-olemisessaan maailman "sisällä".

Kysele lisää Martin Heideggerilta.

No nythän tota ollaan jo ihan eri hetkessä.

Ongelma on lähinnä se ettei pysty olemaan henkisesti läsnä tässä hetkessä. Mieleni harhailee usein joko tulevassa tai menneessä.

"Tässä hetkessä" elämisessä on melko hedonistinen asenne: kun maan päällinen aikamme on rajallinen on paras nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista.

Minä tosin pidän omasta kuplastani jossa punnitsen miten aika on muokannut meitä, ja miten se tulee muokkaamaan meitä edelleen.

Minuutin päästä elät jo ihan eri hetkessä kuin nyt.

"Miksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin elää juuri tässä hetkessä?"

Asiassa on kaksi ulottuvuutta.
Fyysisesti olet tietysti aina "tässä hetkessä".
Henkisesti sen sijaan voit olla satojen kilometrien päässä, kymmenien vuosien päässä.
Varsinkin, jos tarpeeksi dementoidut, niin se on usein se tavallisin olotila.
Että koitappa vaan nauttia "tästä hetkestä", niin kauan kuin se on mahdollista, äläkä haikaile.