Ei puhuttavaa puolison kanssa

Pääsiäisen aika toi taas sen esiin, että meillä ei ole puolison kanssa mitään keskusteltavaa. Hän on ns. yhden asian mies, hänelle harrastus on ainoa mielenkiinnon kohde josta puhuu ihan kokoajan.
Harrastaa siis ihan kaiken vapaa aikansa, nyt pyhinä käynyt välillä vain syömässä kotona, kohta lähtee taas ja iltapuolella kotiutuu.
Jos menemme vierailulle, hän vaihtaa omaan asiaansa, puhuu muiden päälle, keskeyttää. Puhuu harrastuksestaan loputtomia monologeja. Koskaan ei kysy toisten kuulumisia, ei minunkaan.
Kotona hän saattaa käyttää parikin tuntia puhumalla pelikavereidensa kanssa tämän harrastuksensa asioista.
Meillä ei rupatella niitä tai näitä, päivällispöydässäkin saan kuulla loputonta höpötystä tästä harrastuksesta. Joskus olen huomannut että jos kerron oman päiväni tapahtumista ja kysyn hänen mielipidettä johonkin, on vastauksena hiljaisuus. Ei kuuntele, miettii omiaan.
Mitään läheisyyttä ei ole enää lainkaan, actionia pitäisi olla tarjolla kun hän viimein ehtii sänkyyn. Miten syttyä kun mies tuntuu jo ihan vieraalle, kun ei ole yhteisiä puheenaiheita, ei edes jutella, eikä ole läheisyyttä.
Ihan kauhea olo. Seinien läpi kuulen miten naapurista kuuluu elämisen ääniä, katson miten pariskunnat lähtevät yhdessä pihasta, kaupungilla näen yhdessä kulkevia.
Olen todella ihmeissäni ja yksin tässä parisuhteessa.