Olen ymmärtänyt vanhemmiten, että olen sellainen "musta tuntuu" -mies. Minulla ei ole mitään sellaista erityisosaamista taikka taitoa, jonka pohjalta, voisin sanoa olevani oikeastaan missään erityisen hyvä. Sen sijaan minulta löytyy mielipiteitä ja ajatuksia, joiden tosiasiallinen ja faktuaalinen vastaavuus reaalimaailman totuuksiin on useimmiten kyseenalainen. Siksi voinkin hyvällä syyllä sanoa, että "musta tuntuu ...", mutta kuitenkin kyse on vain pelkästä mutuilusta vailla totuuspohjaa.
Tästä syystä en myöskään koskaan ole pärjännyt elämässäni oiken kovin hyvin. En voi silti sanoa että kovin huonostikaan olisi mennyt, sillä olen ollut onnekas, etenkin taloudellisessa mielessä. Mikään miljonääri en ole, mutta kuin ihmeen kaupalla ja sattumuksien kautta aina, kun olen ollut vajoamaisillani konkurssin partaalle, jostain "lotosta" on sen verran tullut, että olen päässyt vaikemman yli. Olen ollut onnekas myös siinä mielssä, että taustastani huolimatta, olen aina onnistunut työllistymään jotenkin uudestaan vaikka työttömäksikin olen joutunut. Olen myös saanut olla kohtuulisen terveenä, Luojalle kiitos...
Joten vaikka olenkin tietyllä tavalla vähäosainen, en voi valittaa, enkä edes halua, koska toisissa olosuhteissa elo olisi voinut olla paljon huonompaa. Menneisyys ei kuitenkaan ole tae tulevasta, joten koputetaanpa puuta...
Sen sijaan rakkauselämässä olen totaalisen epäonnistunut piruparka! Olen kuin tarinasta Seitsemän veljestä, hiljainen ja vetäytäytyvä Lauri, ujo...
Elämä on ollut yksinäistä, se on ollut sitä vuosia. Nykyään on jopa hetkiä, että vaikka ympärillä olisikin ihmisiä, tunnen syvää yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Ikään kuin olisin jossain todellisuuden ulkopuolisessa kammiossa tai lasisessa kupolissa; näen kyllä, mitä ympärillä tapahtuu, mutta en tunne tai kuulen kuin veden alla olisin, sellaista hukkuvan pulpusta, tai vaimeaa mölinää kuulosuojainten takaa. Joskus havahdun siihen, kun joku tökkää ja kysyy, että olenko enää tässä maailmassa? Olen, mutta aivot narikassa!
Ehkä en edes kaipaa sellaista, toisaalta vanhuus pelottaa...ja se korventava yksinäsyys, jota en osaa kokea luonnollisella tavalla. Introverttiyden ilmentymä! Kuitenkin elämä on ihmeellistä ja siinä määrin yllättävää, että en ole missään vaiheessa menettänyt uskoani tulevaan. Vaikka joskus maailma ja elo näyttää synkältä kuin se loppukesän myrskyrintaman synkin pilvi, aina sieltä takaa lopulta on valo pilkottanut. Musta pilvi pelottaa, mutta harmaa sataa ja tämän taivaan alla aina jossakin vaiheessa tähdet tulevat näkyviin.
Mutta nyt musta tuntuu, että sain purettua toistaiseksi taas vanhaa raihnaista sieluani sen verran, että tohdin käydä yöpuulle. Terveisin, joku pirun virkailija!
Tästä syystä en myöskään koskaan ole pärjännyt elämässäni oiken kovin hyvin. En voi silti sanoa että kovin huonostikaan olisi mennyt, sillä olen ollut onnekas, etenkin taloudellisessa mielessä. Mikään miljonääri en ole, mutta kuin ihmeen kaupalla ja sattumuksien kautta aina, kun olen ollut vajoamaisillani konkurssin partaalle, jostain "lotosta" on sen verran tullut, että olen päässyt vaikemman yli. Olen ollut onnekas myös siinä mielssä, että taustastani huolimatta, olen aina onnistunut työllistymään jotenkin uudestaan vaikka työttömäksikin olen joutunut. Olen myös saanut olla kohtuulisen terveenä, Luojalle kiitos...
Joten vaikka olenkin tietyllä tavalla vähäosainen, en voi valittaa, enkä edes halua, koska toisissa olosuhteissa elo olisi voinut olla paljon huonompaa. Menneisyys ei kuitenkaan ole tae tulevasta, joten koputetaanpa puuta...
Sen sijaan rakkauselämässä olen totaalisen epäonnistunut piruparka! Olen kuin tarinasta Seitsemän veljestä, hiljainen ja vetäytäytyvä Lauri, ujo...
Elämä on ollut yksinäistä, se on ollut sitä vuosia. Nykyään on jopa hetkiä, että vaikka ympärillä olisikin ihmisiä, tunnen syvää yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Ikään kuin olisin jossain todellisuuden ulkopuolisessa kammiossa tai lasisessa kupolissa; näen kyllä, mitä ympärillä tapahtuu, mutta en tunne tai kuulen kuin veden alla olisin, sellaista hukkuvan pulpusta, tai vaimeaa mölinää kuulosuojainten takaa. Joskus havahdun siihen, kun joku tökkää ja kysyy, että olenko enää tässä maailmassa? Olen, mutta aivot narikassa!
Ehkä en edes kaipaa sellaista, toisaalta vanhuus pelottaa...ja se korventava yksinäsyys, jota en osaa kokea luonnollisella tavalla. Introverttiyden ilmentymä! Kuitenkin elämä on ihmeellistä ja siinä määrin yllättävää, että en ole missään vaiheessa menettänyt uskoani tulevaan. Vaikka joskus maailma ja elo näyttää synkältä kuin se loppukesän myrskyrintaman synkin pilvi, aina sieltä takaa lopulta on valo pilkottanut. Musta pilvi pelottaa, mutta harmaa sataa ja tämän taivaan alla aina jossakin vaiheessa tähdet tulevat näkyviin.
Mutta nyt musta tuntuu, että sain purettua toistaiseksi taas vanhaa raihnaista sieluani sen verran, että tohdin käydä yöpuulle. Terveisin, joku pirun virkailija!
Vastaukset 20
Vanhimmat
niin se elämä on , nopsan heittoa, aserpspeliä
Sinua ilmeisesti ärsyttää kaikki viestit joista et tajua yhtään mitään ja haluat tuolla tavoin lopettaa koko keskustelun kateuttasi eli olet HÄIRIKKÖ joka on ylläpitäjän rakas oma kultamussukka tai oma lapsi koska toistuvasti noita älyttömyyksiäsi saat suoltaa kaikessa rauhassa..
Olet siis päättänyt aivottomuudessasi torpedoida kaikki aloitukset joissa olisi jotain järkeä ja tuoda omaa aivottomuuttasi esille puhtaasti siksi että kadehdit muita? Tunnet riittämättömyyttä ja huonommuutta ja siksi toimit noin kun et kestä omaa tyhmyyttäsi?
Tämä viesti siis oli tarkoitettu jo nyt poistetulle viestille kommentiksi. Onneksi viesti on poistettu muttei sitten mun omani, joten on tyhmää lähteä vastaileman provoihin kun se oma viesti jää kuitenkin jossta ei näe mihin sillä viitattiin..
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
😋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://rdre.me/finngirl
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
vähinyään 24kpl stinger-ohjuksia heti toimitettava jokaiselle Suomen kansalaiselle kun ei tiedä mihin tuo Netaljahu milloinkin hyökkkää
Sarjapostittaja ei muuta osaa ja kovasti haluaa jotain ketjuihin laittaa. Antaa hänen olla, hypätään vain yli. Laittaa sen mihin pystyy. Siunattua uutta maanantaita hänellekin.
Mutta minä pystyn. Aloitukseen. Kirjoitat lauseita joita voisin myös itsestäni kirjoittaa. Etten ole hyvä missään. Olen hyväksynyt ettei se ole tarpeenkaan. Kun osaa montaa kohtalaisesti, se riittää. Olen myös tyytyväinen lopputulokseen. Kun on ollut töissä joku katastrofi, irtisanomiset tai kurja esimies, olen kuin ihmeen kaupalla päässyt livahtamaan toiseen työpaikkaan, eikä työttömyys ole kohdalleni osunut. Kerrankin jopa kutsusta. Olin itsekin ällistynyt, miten kaaoksesta selvisin.
Suhteissa on ollut epäonnea, olen tullut narratuksi ja petetyksi. Niistä ole selvinnyt sitkeästi etsimällä uutta suhdetta ja löytänyt. Mitä siitä jos eivät ole pitkäaikaisia, miksi pitäisi olla. riittävän pitkiä minulle, vuosia kuitenkin.
Äläpä lannistu! On monia kaltaisiasi, jotka kuumeisesti odottavat ystävää ja yksinäisyyden jakajaa. Ei ehkä itseluottamus riitä että kysyisi toiselta laulun sanoin: lähtisitkö kanssani.... rannalle/järvelle... Olen päättänyt että minulla riittää uskallusta hakea uutta kumppania edellisen valehtelijan tilalle, päätä sinäkin, monet odottavat pyyntöäsi. Uudet treffit odottavat parin päivän päästä. Toivotan itselleni onnea, toivottavasti muutkin. Ja minä toivon sinulle.
Voit aina liittoutua muiden elämäänsä pettyneiden kanssa yhteen, toimii täälläki
Hyvällä tuurilla saa pari pick me- harakkaa peesiin sit on naisiaki
Kiva kun sarjapostittajan viestit on poistettu näköjään mahdollisesti kaikista ketjuista kerralla. Joku innostui ilmoittamaan, minä jo meinasin mutta jätin sitten sikseen.
Momim ikäni on mnoin -548-vuotta eli olen-miinus-ikäinen.
Jos on mmiinus-ikäinen niin silloin on ollut kuollut jo ennen syntymäänsä kuin vaikka -32-ikäinen jos on.
Tähän jäin sanojesi äärelle. Susta tuntuu vaikka miltä, enkä voi mitään mennä kiistämään, en voi väittää vastaan. Sen voin sanoa, että maalasit hienon kuvan. Kiitos, että jaoit sen minullekin.
Hyvä virkailija,
Olen ennenkin sanonut sinulle, että osaat kirjoittaa. Siksi päättelen ettet voi olla ihan tyhmis. Ja kun on älliä, loppu on kiinni siitä tietääkö itse mitä haluaa elämältään ja onko valmis tekemään oikeasti töitä ja muutoksia sen eteen.
Tiedätkö mitä haluaisit elämääsi? Siis mitä puuttuu siitä, että elämä on perus-ok? Onko perus-ok riittävä vai oletko tyytyväinen vasta kun saat tiukkivat tähdet taivaalta? Osaatko olla itsellesi armollinen? Mistä saat hyvän mielen? Mitä elämässä on viisi tärkeintä asiaa? Elätkö niiden arvojen mukaan mitä itse arvostat? Jos valitsisit itsellesi yhden tärkeän 5-vuotistavoitteen, mitä se olisi?
Joskus elämä vaatii muutoksia. Usein myös muutokset kestää aikansa. Joskus pohdinnan tulos voi olla, ettei omassa elämässä olekaan mitään vikaa, hyviä asioita ei vain ei osannut arvostaa. Joskus taas kaikki vaihtuu ryminällä.
Jos et ole tyytyväinen, harkitse miten elämäsi voisi olla parempi ja tee vaadittavat muutokset pitkäjänteisesti. Siitä se lähtee!
Klassikko, ”musta tuntuu…” 😜 tuntuu, tuntuu takuulla.
No joo. Se siitä.
Jotenkin tiedostan homman... sinulle olisi jättipotti, kun joku sopiva sabelisi mitä teet, minne meet jne.
Tietysti jos se olisi se puuttuva rakkaus-tyyppi...sehän olisi kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla..
Nuorempana ehkä vanhempasi olivat sitä? Ehkä äitisi? Siihen paikkaan ei ole kukaan astunut ja odotat...
Kumma, mutta aikuisille ihmisille harvoin kukaan tulee jatkamaan vanhemmuuden jättämää s
aukkoa... pitäisi osata aikuisena itse hoidella juttuja...
Minä vedän kanssa mutulla, mutta päällikkö vetääkin vatulla, siksi se on päällikkö ja minä olen virkailija nro2.
Mikä siinä yksin olemisessa nyt on niin vaikeaa? Olethan itsesi paras kaveri.
Yksinään oleminen edellyttää itsensä hyväksymistä, on sinut itsensä ja toiveittensa, halujensa ja tarpeittensa kanssa. Kun on hyväksynyt sen että on yksin , sitä vastaan ei kamppaile, sen hyväksyy ja pyrkii näkemään yksinolemisen positiiviset puolet, niitäkin on nimittäin aika paljon
. Ja toisaalta jos ei hyväksy lopullista yksinolemista siis sovussa itsensä ja yksinjäämisen ja yksin olemisen kanssa, voi aina yritää muuttaa vallitsevaa todellisuutta.
Miten se tapahtuu, se täytyy keksiä itse. Joskus kun ei pinnistä niin hirvittävästi pyrkiessään yksin olemisesta eroon voi käyttäytyminen olla luontevampaa ja rennompaa ja avautua toisille toisella tavalla. Seurassa siis, kun ei anna sen yksinolon määritellä itseään suhteessa muihin.
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
❤️ Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/hot2024
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
ukrainalainen on onnellisin maailmassa koska suomi elättää.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🍑 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18375014
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞