Osaako kukaan esittää käytännön esimerkkiä tasa-arvosta, ajalta ennen kuin itse käsite tasa-arvo keksittiin? Siis sellaista esimerkkiä, jossa käytännössä ilmenevä tasa-arvo ei synny siitä, että joku ihminen toteuttaa tasa-arvo käsitettä todellisuudessa sen abstraktin määrittelyn mukaan. Siis missä määrin voimme historiallisesti todistaa, että tasa-arvon kaltaisia suhteita on ollut olemassa, ennen kuin käsite tasa-arvo keksittiin? Voimme ajatella, että symbioosi on sellainen käsite, että voimme hyvin ymmärtää, että sellaisia kuin symbioottinen suhde on ollut olemassa ennen kuin itse käsite keksittiin. Onko tasa-arvoa ollut ennen kuin tasa-arvo käsite keksittiin? Itse en nyt vain pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta, missä kaksi jotain arvoltansa erilaista olisivat jossain toisessa jotenkin täysin arvoltansa samanlaisia. Onko siis niin, että tasa-arvo on sellainen käsite, jossa itse käsitteen yleisyys/abstraktius määrittää todellisuutta enemmän kuin itse todellisuus käsitettä? Voidaanko tällaiset käsitteet sitten palauttaa ymmärrykseen, vai ovatko ne jotenkin sellaisia, että ne ilmaisevat jotain ajattelun rajoja tms.?
Tasa-arvo
Aleksi
3450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on käytännöllinen käsite. Tasa-arvo on sitä, että samassa tilanteessa kohdellaan kaikkia sen piiriin kuuluvia samalla tavalla. Esimerkiksi kaikki saavat saman palkan samasta työstä. Tasa-arvoa on, jos kaikki voivat käyttää julkista vessaa eikä kukaan voi etuilla jonossa, ainakaan ilman erityisiä vaivoja. Tasa-arvo oli terminä käytössä jo antiikin aikana. On aika vaikeaa esittää järkevästi jostain muinaisesta kulttuurista, että heillä ei ole ollut tasa-arvon käsitettä. Miten todistaisit tuollaisen väitteen? Aikakoneella?
tasa-arvon käsitteelle antaa John Rawls (A Theory of Justice) Hänen mukaansa ns. ansaitsemattomat etuudet, kuten syntyperät, luonnonlahjakkuudet jne. aiheuttavat vinoumia, jotka on oikaistava tasa-arvon saavuttamiseksi. Taustalla on pyrkimys aikaansaada mahdollisuuksien yhtäläisyys sitä kautta, että kiinnitetään enemmän huomiota niihin, jotka ovat jääneet vähemmälle edellämainituista ansaitsemattomista eduista. Tasa-arvossa on siis kyse yhtäläisistä mahdollisuuksista ja niiden toteuttamisesta, eikä mistään muusta.
Tasa-arvo on jonkinmoista oikeudenmukaisuuden ihannetta. Jotain sellaista kuinka minusta väärin kohdellusta olisi kiva, että olisi. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat kokemus luontoisia asiota. Mielestäni tasa-arvo ajaa maailmassa enemmän hyvää kuin oikeudenmukaisuus, jonka nimissä tehdään yhtä ja toista epäoikeutta. Tasa-arvossa toisin kuin oikeudenmukaisuudessa koetamme todella sisäistää arvon, jossa kaikkia kohdellaan samalla tavoin. Tasa-arvo on enemmänkin hyvettä, eikä keskity paheen rankaisuun. Tasa-arvo on aate kohti parempaa.
Tasa-arvo on moni säikeinen asia eikä sitä voi yksinkertaistaa, koska emme koskaan synny maailmaan tasavertaisina. Ihanteelliseen tasa-arvoon emme voi päästä. Siksi tasa-arvoa pitäisi toteuttaa aina asia ja tilanne riippuvaisena. Esimerkiksi pitäisikö lasta kohdella aikuisen kanssa tasavertaisena. Varmasti olemme väärillä teillä jos niin teemme. Sen sijaan voimme kohdella jokaista lasta saman-arvoisesti. Tasa-arvokaan väärillä oikeudenmukaisuus periaatteilla ei tuo hyvää. Sama kohtelu ei viellä ole oikeutta ja tasa-arvohan on joillekkin jopa kirosana. Vaikeata sanoa pitäisikö Tasa-arvon olla oikeudenmukaisuuden lähtökohta, vai pitäisikö oikeudenmukaisuuden olla tasa-arvon lähtökohta.