Voiko oikeasti olla ihmisiä, jotka haluavat olla sinkkuja seurustelematta kertaakaan? Jos voi olla, niin mistä moinen yleensä johtuu? Onko esimerkiksi sinkkumiehellä naisahdistus äitinsä takia ja sinkkunaisella miesahdistusta isänsä vuoksi? Siis jos on heistä huonoja kokemuksia.
Tunnen vain muutaman, joilla ei vain tunnu olevan mitään tahtoa löytää kumppania.
Tunnen vain muutaman, joilla ei vain tunnu olevan mitään tahtoa löytää kumppania.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei osu oikea kohdalle..?
Tuo varmasti isoin syy.
Itse olen 50 vuotias eikä ole pienintäkään mielenkiintoa alkamaan mihinkään parisuhteeseen ihminen pärjää yksin jos vain antaa itselleen mahdollisuuden olla yksin.
Eikö ole koskaan yksinäistä?
Ei sitten koskaan se on asennoitumis asia täysin itsestä kiinni
Minä olen seurustellut mutta nyt tällä hetkellä sinkkuna eläminen on se mitä haluan.
Totta kai on tuollaisia ihmisiä. Syitä on monia.
Ei kaikki ole mitään pariutujia ja rakastujia. Ylipäänsä kaipaa mitään romanttista.
Ihmisiä on niin erilaisia kaikessa samanlaisuudessaankin. Hyvähän se on kuunnella itseään eikä mennä kuten muut, jos se ei tunnu omalle ja hyvälle. Rohkeaa ja järkevää tehdä oma elämä, oman näköinen. 💓
Itselle, ei trendeille, muille.
Juuri näin. Pitää tehdä, kuten itsestä tuntuu oikealta eikä kuten yhteiskunnan normien mukaan kuuluisi tehdä.
Juu, helposti ihminen lähtee menemään virran kuljettavan voiman mukana ja havahtuu jossain kohtaa sitten, ettei ole ollenkaan onnellinen samoista asioista kun muut. Kulkemalla samassa virrassa. Sitten vaan pitää uskaltaa irroittautua siitä virrasta mikä vei ja mille heittäytyi muodostaa ihan oma onnellisuutta lisäävä kuvio. 🙂👍
Vaikka se aiheuttaisi muissa hämmästelyä ja murinaa, kun olet ja elät erilailla kun massa toisenmielisiä. Ennen kaikkea pitää pokkuroida itselleen, eikä muille vaikka muiden elämän ja valinnat suo kuten omansa itselleen. Kunnioittaa paitsi muiden kokemusta hyvästä, myös kunnioittaa itseään ja omaa elämäänsä.
Nimenomaan omaa polkuaan pitää kulkea ja kunnioittaa muita, mutta myös itseään. On tärkeää löytää asioita, jotka tuovat omaan elämään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Kaikki eivät ehkä aina ymmärrä toisen valintoja, mutta ei tarvitsekaan. Riittää, kun kunnioittaa ja antaa toiselle ihmiselle rauhan nauttia elämästään juuri siten, kuten haluaa.
Minulle tapahtui tänään ikävä hetki ystäväni kanssa. Hän tölväisi minulle jotain, mikä loukkasi minua ja ilmensi sitä, miten vähän hän oikeastaan ymmärtää kokemaani. En oletakaan hänen ymmärtävän, mutta toivoisin hänen edes tiedostavan sen, ettei hän ymmärrä. Sama pätee kaikkeen. Ei tarvitse ymmärtää jonkun toisen tapaa elää ja olla, mutta sitä tulee kunnioittaa. Jokaisella meistä on syymme tehdä juuri ne valinnat, joihin olemme päätyneet.
Mieleeni tuli vielä intiaanien sanonta, että älä tuomitse toista, ennen kuin olet kävellyt hänen mokkasiineissaan. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta saanet kiinni ajatuksesta 😊 Tuo ajatus on valitettavan monella kadoksissa. Ihmiset ovat kovin kärkkkäästi tuomitsemassa ja päivittelemässä tietämättä tai ymmärtämättä lainkaan, mitä kaikkea taustalla onkaan..
Joo, samaa mieltä. Niin kauan kun ei ole päiväkään elänyt toisen nahoissa ei kannata olla tuomitsemassa. Neuvoja voi aina kohteliaasti antaa, mutta vain sillä asenteella, että ottaa vastaan jos tahtoo. Julmetulla mekkalalla harvemmin saa aikaan kuin vastarintaa ja vastahyökkäyksiä.
Ihmisellä kun on tapana puolustaa näkemyksiään, vaikka ne olisi oikeasti ihan huuhaatakin. Ja loukkaantua ennen kun pysähtyy ajattelemaan mitäs se toinen tarkoittikaan. Hyvää vai pahaa.
Jostain syystä ihmisillä on taipumuksia nähdä ensin huonot puolet, kunnes ymmärtää pureksia paremmin. Jos ymmärtää. 🙂
Minäkin ilmaisen mielioiteeni joskus vahvasti, johtuen siitä että olen lopen väsynyt miellyttämään ketään loukkaantumiseen taipuvaisia ja pehmentelemään päivänselvyyksiä. Olen ajatellut, rttä vaikka loukkaaminen ei ole tarkoitukseni, niin aina joku loukkaantuu rehellisyydestäni mielipiteissäni. Enkä jaksa hysdytellä, jos ei ota vastaan pureskellen paloja pienemmiksi kantaani, en minäkään jaksa kaikkea valmiiksi jauhaa. Sitten vaan suuttuu ellei miettiä viitti mitä ja miksi sanoin jotenkin.
Muuten en halua ohjailla enkä puuttua kenenkään elämään, kunnioitan jokaisen omaa valinnanvapautta, vaikken itse heidän valintojaan ihastelisikaan. Ymmärrän, että he elää itselleen kuten minäkin. Sikti oidän näkemykseni, jos olen sen perustellut ja toinen ei sitä järkevämmäksikään saa perusteltua. 😊
Neuvoa voi ns neutraalisti eli tuomitsematta tai halveksimatta. Se jää sitten kuulijan päätettäväksi, miten siihen suhtautuu. Joskus ulkoapäin joku toinen saattaa nähdä ihmisen kulkevan väärään suuntaan ja ne ovatkin vaikeita tilanteita, sillä ihmisellä on oikeus myös tehdä omat virheensä. Jos kyseessä on läheinen ihminen, niin aika vaikea sellaista on sivustakaan vain katsoa.
Parempi sanoakin mielipide suoraan, vaikka tietenkin tarpeetonta loukkaamista onkin hyvä välttää, mutta rehellinen mielipide ei ole sama asia kuin loukkaus (paitsi joillekin). Minä olen kohtuullisen pehmeä ulosannissani, vaikka sanonkin tietyissä tilanteissa mielipiteeni kaunistelematta. Yritän silti aina ilmaista itseäni tavalla, joka ei loukkaisi ketään ainakin asioissa, jotka liitttvät jollain tavalla ihmisen henkilökohtaiseen elämään. Välillä murehdin liikaakin sitä, mahdanko satuttaa jotain.. Pitäisi ottaa oppia sinulta 😁
Minä oon ollut tuolleen pehmeä ilmaisussani kuten sinä. Ollut suurimman osan elämääni ja olen yhäkin seurassa missä ihmiset muutkin ovat sitä, täällä taasen en näe tuollaiselle enää tarvetta. Pehmentää ettei kukaan loukkaannu, täällä loukkaannutaan millon mistäkin oli syytä tai ei edes, täällä myös möläytellään mitä sylki suuhun tuo. Olen paikassa palstalla missä en viitsi miettiä pehmentämistä, kuten teen yhä IRL. IRL ne kontaktit onkin yleensä korrektimpia muillakin, jolloin viitsin olla minäkin. 😊👍
Lisään vielä, että täällä minusta varmasti saa hyvin koruttoman kuvan ihmisenä mikä ei minua yhtään haittaa. En koe tarvetta miellyttää ketään, enkä etenkään kaunistella kantojani sillä ajattelen juuri kuten asiani sanon, välttämättä tuomatta kuitenkaan ajatteluni kaikkia haaroja, joihin sisältyy enemmän ymmärrystä kuin se jonka julkituon täällä.
En vain jaksa enää vääntää ja kääntää, jotta joku olisi tyytyväinen ilmaisuuni. Pääasia että viesti menee perille. 😅
Ja toisaalta olen välillä tympääntynyt ihmisten kanssa keskusteluun, jos joukossa on lukutaidittomia vrt medianlukutaito, joille pitäisi joka ikinen asia pilkkoa ja pureksia eteen, jotta käsittävät toisenkin ymmärtövän asioita laajasti, vain tuoden loppupäätelmän eli asian kärjen esiin.
Myönnän väsyväni asap tyyppeihin, joilta itseltä puuttuu taito tulkita oikein ihmisiä ja on kova tarve leimata sheimata sen pohjalta ihminen, miettimättä edes asiaa josta keskustellaa. Kun lähdetään, sinä sitä sinä tätä linjalle mun kanssa on peli menetetty. Ja sitten tuon asiani julki kovalla ropinalla, vähät sattuuko.
Anonymiteetti tuo ilmaisuun tietynlaista "suojaa" palstalla, vaikka periaatteeni onkin, että sanon vain sellaista, minkä takana voin seistä, olipa se sitten palstalla tai irl. Suodatan puheitani irl kuitenkin joko vielä tarkemmin tai sitten en juuri lainkaan, ihan tilanteesta ja seurasta riippuen. Esim ammatillisissa yhteyksissä harkitsen sanojani tarkkaan, kun taas vaikkapa siskoni kanssa minulla ei ole mitään filtteriä vaan sanon mielipiteeni hyvinkin suoraan. En siis kohdista siskooni mitään "vahvoja mielipiteitä", vaan koen, että voin puhua hänen kanssaan juuri sellaisena kuin olen.
Luonteessani on vahvana se, etten halua koskaan pahoittaa kenenkään mieltä, mutta toisaalta iän myötä on tullut myös riittävästi itsevarmuutta sen suhteen, etten jaksa enää liikaa miettiä sitäkään, mitä muut ovat mieltä. En siis ota samalla tavalla itseeni, kuin vaikkapa nuorempana tein tai rajoita tekemisiäni tai sanomisiani murehtien, mitä mieltä joku toinen on. Ainakaan palstan kaltaisilla alustoilla. Olen perusluonteeltani aika herkkä, mutta sen verran nahka on iän ja kokemusten myötä paksuuntunut, että tiedostan, milloin ei ole sen arvoista antaa jonkin asian mennä liikaa ihon alle.
Minäkään en jaksa mitään vänkäämistå tai muuta säksättämistä. Erilaisia mielipiteitä saa ehdottomasti olla ja niistähän usein sikiää hyvinkin mielenkiintoinen keskustelu, mutta jos mukaan vedetään henkilökohtaisuuksia tai muutoin mennään alatyyliseen keskusteluun, niin sellaista en kyllä jaksa. Minulla on parempaakin käyttöä ajalleni, kuin vängätä jostain ihan älyttömästä 😁
Itse en miehenä ole seurustellut yli 5 vuoteen. Ikääkin alkaa olla kohta 40. Seurustelu alkoi muutenkin vasta 30v. Työt, opiskelu ja sairastelu vaikuttivat itsellä
No en tiedä onko enoni ikinä seurustellut, mutta ei hänellä ole ollut tiedettävästi ikinä mielenkiintoa mihinkään suhteisiin.
Hän on nuoresta pitäen ollut komea mies ja lisäksi oppinut ikäisekseen. Hänestä olisi voinut tulla mitä vaan, mutta jäi pitämään maatilaa. Nyttenkin asustaa pikkukylällä talossaan yksin ja viihtyy hyvin. Ei soittele muille, kuin korkeintaan silloin, jos tarvitsee apua tai jotain.
Eli uskon, että on ihmisiä, joilla ei ole tarvetta suhteeseen.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä ettei kaikilla ole tarvetta suhteeseen.
Jep. Eikä tarvitse ehkä olla mikään a-seksuaalikaan tms. Jotkut pystyvät ehkä tyydyttämään seksuaalisuutensakin itse? 🤔
Oon ehdottomasti sitä mieltä että ei tarvitse olla aseksuaali, vaikkei koskaan seurustelisi/heiluttelisi peittoa kenenkään kanssa. Yleensä ihmiset tuppaa ajattelemaan turhan mutkat suoriksi periaatteella jos joku on sinkkuna vuosia tai vuosikymmeniä.
N
Voi varmaan olla, vaikka omalla kohdalla se ei tahdosta ollut kiinni. En oo sitä sen enempää analysoinu. Mun mielestä on rasittavaa, sellaset jotka jatkuvasti analysoi sitä parisuhteettomuuttaan, vaikka se analyysi ei mihinkään johda. Mun periaate ainakin on jatkaa elämää ja turha miettiä sellasta mitä ei ole saavuttanut. Mielellään ajattelee sellasta mistä ois enemmän hyötyä yhteiskunnalle ja siinä sivussa myös itselle. Vaikka sitä kohtaanto ongelmaa teoreettiseltä pohjalta. Alkaa mullakin pikkuhiljaa toi yliopistomaailma avautua, vaikka vielä aika sekasin sen kanssa olen. Professori pisti lukeen pari lukua, semmonen kolmen tunnin homma, mutta mulla meni ainakin tuplasti, sen verran vaikea tajusta on.
Hyvin ajateltu! Sellaisen mitä ei ole analysointi on todella rasittavaa juuri tuosta syystä, ettei se johda/ei voi johtaa mihinkään. Paitsi ehkä itsesääliin ja elämänsä kurjistamiseen. Sama juttu, jos analysoi menneitä parisuhteitaan jatkuvasti eikä tajua lopettaa ja jatkaa elämää.
ihastuin erääseen juomaan kun maistoinj purkin olutta.. marsalkan lager ;D
ruokarobotti eipäässyt perille niin jotkin tytöt hihittelivät ok... toi mua ei pääsä meidän tilaus se robotti...
Voi olla ja yleisesti on. Seurustelu kuten ihmissuhteet etenkin, mutta eniten seurustelu syö ihmisen resursseja. Jos haluaa esimerkiksi opiskella läpi elämän, tehdä vaativaa työtä ja matkustella, siihen on usein mahdotonta tunkea seurustelua ja ihmissuhdedraamoja mukaan.
minun kanssani voi väitellä asioista, voi myös keskutellakin...
Minä toivoisin että olisi joku nainen sängyssä vierelläni , olisi mukavaa nukkua mitä pienempi sänky sitä parempi...
Sinulla ei ole naismahiksia. Naiset haluavat nukkua yksin tai jos se ei ole mahdollista niin mahdollisimman isossa sängyssä.
arjen joutuu jatamaan kahtia, vaikka olisi hyvin suunniteltu arki suhteessa,
No ei tosiaan kaikilla ole suurta viettiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus
Eipä niin. Sukulaisissa myös Aseksuaaleja.
Tässä on helppo mennä vipuun, että aloittajaa kiinnostaisi miksi, joku ikisinkku on yksinäinen tai elää erakkona kaipaamatta ketään. Oikeasti aloittajaa kiinnostaa, miksi se komea top5% pelimies ei sitoudu, vaan jatkaa lentämistä kukasta kukkaan. Ehkä niillä pelimiehillä jotka saavat kaikki naiset, on sitten äitiongelma. Sovitaan niin.
En ole koskaan seurustellut, mutta en voi sanoa että a) en haluaisi seurustella, mutten myöskään että b) halaisin seurustella 🙈 Siis seurustelu seurustelun vuoksi on ihan nou-nou. Sen pitää tuoda jotain lisää elämään, muuten on just hyvä näin 😊 Mä "tarvitsen" tarpeeksi vahvan miehen (henkisesti siis), koska muuten se jää mun jalkoihin ja sitä en halua. Tasavertainen kumppani, kenen kanssa tuntee henkistä sielunkumppanuutta ois sopiva paketti mulle. Toki hän saa olla mies, enkä tasa-arvoisuudenkaan nimissä oo kiinnostunut mistään autojutuista, tekniikasta jne. mut tasa-arvo on paljon muutakin.
N32
ihmee mulkkupallo vainmoineen tuokin huutokauppakeisari..
joku noniin joku huutokauppakeirsi on: IHMEELLINEWN MULKKUPALLO