En tiedä mitä tekisin, ilmeisesti tämä on säälittävä yritys hakea apua. Saatan viettää illan kotona hysteerisesti itkien, koska "kukaan ei rakasta minua". Minulla on poikaystävä ja näennäisesti kaikki hyvin mutta tämä surullisuuteni häiritsee ihmissuhteitani sillä haluaisin jatkuvasti jotain näyttöä siitä että minusta välitetään enkä usko että kukaan voisi oikeasti pitää minusta (oikeasti!). En usko poikaystävääni enkä äitiäni ja minulle tulee siitäkin paha mieli että olen taakka läheisilleni, että minun kanssani ei voi olla kiva olla. Tunnen olevani perheen musta lammas, erilläni kaikista, aina erilainen.
Enkä koskaan pääse itseäni pakoon,
pakeneminen ei auta. Kännissä olen vain entistä tietoisempi itsestäni, myös ruohoa on tullut kerran kokeiltua eikä se tuottanut toivottua tulosta. Minut on tuomittu elämään, itsemurhaa en voi edes harkita sillä se on itsekkäintä mitä ihminen saattaa lähimmäisilleen tehdä.
En saa elämästä kiinni.
23
3591
Vastaukset
- Väsyttää
jos kertoisin vaikka äidilleni miltä minusta tuntuu siitä tulisi aika pahaa syyllistämistä ja äitini siis masentuisi. En usko että lääkkeetkään voisivat auttaa, tuntuu että petän vain itseäni jos otan jotain "ilotippoja" (joku yrttivalmiste). Ne saavat minut vain nauramaan hillitsemättömästi, mutta sisältä olen koko ajan yhtä levoton. Olen joskus miettinyt missä päin maailmaa kotini on, ja tajunnut ettei sitä ole. Paras idea mikä minulla on ollut on että tekisin sellaisen katoamistempun ja kuolisin salaa jossain toisella puolella maailmaa enkä perheeni silmien edessä. Tiedän toisaalta etten pystyisi tekemään itsemurhaa (pahaa jälkeä kumminkin on tullut tehtyä) ja tulevaisuus on muutenkin alkanut näyttää mustaa. Ennen tein hulluja suunnitelmia, nyt en enään usko niihin.
- rose
varaamaan aika psykologille, niin saat elämäsi rullaamaan !
Se on hyvin yleistä jo nykypäivinä!
voimia sulle ja ota itseesi niskasta kiinni... - valkohaukka
Nuorten mielenterveysongelmat eivät ole kummajuttu nykyaikana. Samoin kuin edellinenkin, suosittelen sinulle ajan varaamista mielenterveystoimistosta, sillä sinulla on mielenterveysongelma josta sinun tulee parantua ja nousta jaloillesi.
Suosittelisin samalla sinulle itsetutkiskelua alalla, mikä sinua eniten kiinnostaa elämässä. Kun saat hieman virtaa itseesi ala harrastaa tai opiskella tuota alaa.
Aikuistuminen on joskus niin vaikeaa.... - ergaehatre
ei tuommoiseen mikään muu auta. sinunlaiset ihmiset on muutenkin vaikea hoitaa kun he uskovat olevansa niiin oikeassa kaiken suhteen. uskon vain kuinka vaikeaa esim. poikaystävällesi on tilanne. mutta sinun kannattaa etsiä psykiatri lähistöltäsi.
- anu
tiedän mitä on kun väsyttää. tiedän mitä on kun tahtois vaan nukahtaa eikä enää koskaan herätä.äiti välittää musta vaan velvollisuudentunnosta, sisko vihaa, kavereita on vaan muutama ja neki tuntuu välttelevän, poikaystävä on mun kanssani vaan koska ei saa parempaakaan. koulu ei suju ja kesätyö on liian raskasta. olen 17v ja asun yksin koska "kotona" esitettiin isäpuolen suunnalta vieno toive:"painu helvettiin täältä". aina välillä tulee parempia kausia mut sit taas alkaa masentaa. oli yli puolen vuoden ryyppyputki jonka aikana koulu ja ihmissuhteet kärsi entisestään. raha tiukilla koko ajan. nyt hieman parempi kausi kiitos ihanan poikaystäväni, hän on ihanin mitä saattaa kuvitella mutta pelkään menettäväni hänet jollekkin paremmalle tytölle..
Harmi ettet kertonut kuinka vanha olet, voisi vähän suhteuttaa.. Toivotan sinulle sydämestäni voimia, life is hard and then you die, yritetään jaksaa tätä julmaa maailmaa.. asioilla on taipumus järjestyä mutta se päänsisäinen paha olo onkin se pahin.. et ole ainoa. apua voi ja kannattaa yrittää hakea. kyllä se siitä. toivotaan että paha olo hellittää kun elämä hieman tasoittuu.
- ---
on paha asia ku ihmisilä on joskus huonoitsetunto, halluisin auttaa... kerro vaikka ikäs.
- -----
18, täytän kumminkin kohta 19. Olen kyllä jo päässyt pois murrosiästä...
- PiGGu_Tytsy90
minkäläinen olo tuli? tekix mieli lisää...?
- --------
olin aika pettynyt. En pystynyt rauhoittumaan silloinkaan; en koskaan pääse itseäni pakoon. Noh, ruoho ei taida ainakaan auttaa masennusta... Ei ole kauheasti tehnyt mieli sen jälkeen... silleen neutraalisti että saattaisin kokeilla uudestaan jossain elämänvaiheessa jos vastaan kävelisi tilaisuus... Mutta älä sä pikkutytsy alota vielä. ;)
- Mamma
Kärsit ilmeisesti masennuksesta. Se ei ole vain tavallista alakulua vaan ihan oikea sairaus. Et ole ainoa, joka sitä potee jossakin elämänvaiheessa. Hanki apua, pyydä siihen tukea läheisiltäsi. Kertakäynti kallonkutistajalla tai pilleripurkilla tuskin auttaa; nopeaa poppakonstia ei ole. Muista kuitenkin, ettei tämä elämänvaihe kestä ikuisesti ja apua ja tukea on tarjolla. Jonain päivänä huomaat, että elämä voittaa sittenkin. Siihen asti: rohkeutta
- jad
Kuitenkin susta välitetään, vaikka siltä ei tuntuis. Jos sulla on jotain tutuilta ja ystäviltä saatuja kortteja laita ne ihmeessä seinälle. Mulla on koristehyllyllä erilaisia lahjoja, joita olen saanut ajan myötä kummeilta, tutuilta, kotoa ja kavereilta. Seinillä on pikkusisarusten itsetekemiä kortteja ja paljon muiltakin saatuja. Aina kun katsoo huoneessa ympärilleen näkee kortit ja tuntuu hyvältä. Ei se haittaa vaikka kortit olisivatkin vanhoja. Mua on muistettu:)
- kan
jad kirjoitti:
Kuitenkin susta välitetään, vaikka siltä ei tuntuis. Jos sulla on jotain tutuilta ja ystäviltä saatuja kortteja laita ne ihmeessä seinälle. Mulla on koristehyllyllä erilaisia lahjoja, joita olen saanut ajan myötä kummeilta, tutuilta, kotoa ja kavereilta. Seinillä on pikkusisarusten itsetekemiä kortteja ja paljon muiltakin saatuja. Aina kun katsoo huoneessa ympärilleen näkee kortit ja tuntuu hyvältä. Ei se haittaa vaikka kortit olisivatkin vanhoja. Mua on muistettu:)
Voisitko hankkia jonkun lemmikin, vaikka koiran pennun? Se ainakin olisi suloinen ja hellyttävä. Odottaisi aina sinua kun olisit jossain. Veisi sinut ulos, vaikka et muuten jaksaisikaan lähteä sinne. Se ei vaan taida sopia kunnolla mihinkään kerrostalo asuntoon:/
- .....
Monta kertaa on tässä kehotettu psykiatrille menoa. Samaa kokeneet ihmiset eivät kyseistä tunnetta ymmärrä. (Eivät edes suostu ymmärtämään etteivät he ymmärrä, vaan antavat mukamas kaikkitietäviä neuvoja). Itse sairastan masennusta ja olen kärsinyt paniikkihäiriöistä. Opiskelen, mutta voi kulua viikko, jonka jälkeen mietin mitä olen tehnyt tai mitä muistan kuluneesta viikosta. En muista, koska olen ollut niin väsynyt, elävä kuollut, ettei ole voimia kiinnittää huomiota mihinkään.
Tiedän nuorten masennuksen olevan nykyistä yleisempää, joten saman kokeneet ymmärtävät varmasti ensimmäisen viestin ja minun viestini. He ymmärtävät kun puhun siitä kuinka on voimat niin loppu ettei ole voimia nousta sängystä, tai lattialta mihin on tuupertunut, ei ole voimia edes itkeä. Sisällä on suuri paha olo eikä ole minkäänlaista halua elää.
Olen kokenut monet masennuskaudet läpi, osa ollut pahempia kuin edelliset. Edellinen kesti koko viime syksyn. Olen vielä tilanteessa, juuri muuttanut, ystäviä ei ole. Kun sanon ettei kukaan välitä, se on totta. Uudessa paikassani kukaan ei tunne minua. Kun nuoret mietitte ettei kukaan välitä, turhankin moni välittää. Itsemurhaa en minäkään pystyisi tekemään (enkä haluaisikaan, silti. Ehkä joskus. Mutten kuitenkaan.) mutta joskus olo on niin vastenmielinen etten tiedä mitä tekisin. Joskus itken kaikki yöt.
Tahtoisin että saman kokeneet kommentoisivat asiallisesti. Toivottavasti pitkä tekstini ei masentanut entisestään. Tahdon tuottaa lohtua, tällä hetkellä kun en itse ole lohdun tarpeessa. Odotan kauhulla seuraavaa masennuskautta. - yama
vedä vaan koko elämä risases niin minäkin teen
elämä on kuin todella iso paska tuutti..- ---------
Kiitos kun niin moni on vastannut.
Olin pari päivää sitten lääkärissä (toisella asialla) ja hän kysyi olenko viime aikoina ollut alakuloinen. Valehtelin, koska olen tottunut ohittamaan sen tyyppiset kysymykset olankohautuksella. Ei oikeasti jaksaisi sanoa mitään, koska joutuisi siinä tapauksessa sanoa niin paljon. - Mamma
--------- kirjoitti:
Kiitos kun niin moni on vastannut.
Olin pari päivää sitten lääkärissä (toisella asialla) ja hän kysyi olenko viime aikoina ollut alakuloinen. Valehtelin, koska olen tottunut ohittamaan sen tyyppiset kysymykset olankohautuksella. Ei oikeasti jaksaisi sanoa mitään, koska joutuisi siinä tapauksessa sanoa niin paljon.Se on varmasti aluksi vaikeata, mutta yritä silti avautua jollekin. Aloita vaikka äidistäsi ja pyydä apua. Sinun ei tarvitse kärsiä yksin. Masennus saattaa helpottaa ennemmin tai myöhemmin itsekseenkin, mutta toisaalta loputon yksin itkeskely vie ajatukset entistä surkeammalle tolalle. Yritä jaksaa etsiä apua.
- Pikku elefantti
Olet nyt täysin uppoutunut syvälle omaan tärkeään itseesi ja omaan napaasi. Koko elämän pääpiste näyttää olevan sinä ja siinä sinussa rypeminen! Koko elämässä ei ole muuta kuin sinä!Ryhdistäydy, nouse ylös, hymyile, katso ulos ikkunasta aurinkoon, katso mitä ympärilläsi tapahtuu, kuuntele muita, kaikilla on huolia ja monella todellisia ongelmia.Tee vaikka vapaaehtoistyötä tai jotain hyväntekeväistyötä, apuasi tarvitaan monessa paikassa niin vanhusten parissa, lasten parissa, yksinäisten ja sairaiden parissa! Valitusvirrestäsi sain sen kuvan että olet nyt juuri todella itsekäs!!!
- ena
Ehkä sä et ymmärrä miten vaikeaa se ryhdistäytyminen on. Kun mä olin masentunut tuijotin omaa napaani tosi paljon, tiesin sen itsekkin. En vain jaksanut muuta. Varmaa olin paskan itsekäs, haukuin silloin itseäni koko ajan. Vihasin sitä että olin paska, nynny, saamaton, säälittävä. Silloin kun muut sanoi jotain tuohon suuntaan alkoi sisällä kiehua. Mä en halunnut myöntää sitä. Mua ei tarvitse tippaakaan sääliä, mitä se muita haittaa vaikka olisin hiljainen ja väsynyt. Se voi olla mun elämä. Mikään muu ei varmaan ärsyttänyt niin kovasti, kuin kuuli olevansa raukka, jolle pitäisi olla kiltti ja ymmärtäväinen. Mukavat ihmiset olivat tietenkin ihania, mutta ei sellaiset, jotka olivat niin ystävällisiä ja säälivät mun elämää selän takana. Tai sellaiset jotka vain säälittelivät ja ärsyttivät sitten tahallaan.
- Palaute
Et selvästikään ole itse kokenut masennusta. Enkä nyt tarkoita mitään alakuloa, jota jokainen joskus kokee ja jota nykyään virheellisesti kutsutaan masennukseksi.
Miksi sitten menet neuvomaan muita, miten heidän tulisi ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni ym ulostetta?
Itse tiedän, että kun on masentunut, ei siinä omat voimat riitä nostamaan itseään pintaan. Olin aivan yksin, minulla ei edes ollut ketään auttamassa tai tukemassa. Siskoni lopulta `pelasti` minut tulemalla takaisin kotiin ja `tuulettamalla` minua. Itse olisin ennen pitkään luultavasti päätynyt itsemurhaan.
- Nuorisotyöntekijä
Vaikuttais vähän siltä, että et oo ihan itsesi paras kaveri. Jos oppii edes vähän välittämään itestään, sillä voittaa hemmetin paljon..!
MUISTA: Sulla on oikeus olla surullinen silloin ku sä oot surullinen. Sun ei silloin tarvitse mielistellä ketään.
Vaikuttais myös siltä, että sun elämästä on nautinto tällä hetkellä aika kaukana. Mut hei, kokeile luoda jokaiselle päivälle yks sellainen asia, josta sä oikeesti nautit..! Se on parasta itsestään huolehtimista.
Mikä vois olla syy, että sun pitää hakea ihmisten hyväksyntää? Eikös se oo tärkeintä, että sä kelpaat itselles, ja voit kertoo sille peilistä kurkistavalle tyypille, että "hitto mä oon hyvä tyyppi..!
Mä toivon sulle voimia! Jos keskustelu auttaa, voit heittää mulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected] - .......
luulin vielä jokin aika sitten että saattaisin melkein olla masentunut tai jotain, en vai tiedä miltä se tuntuu...
Nyt tiedän etten ole, ei minulla ole oikeutta olla, kun muilla mieli on paljon surullisempi.
Vaikka elämä tuntuukin vaikealta, niin ei minulla ole mitään oikeutta valittaa...
Minulla on ihana perhe ja ystäviä.
MUTTA...
olen 19, en yhtään tiedä mitä elämälläni teen, en näe minkäänlaista tulevaisuutta.
olen töissä, mutta en jaksa enää kauaa,
joka ilta haluaisin vain itkeä,
joka aamu haluaisin itkeä lisää ja jäädä sänkyyn makaamaan, mutta en voi, en kehtaa...
vaikka minulla on perhe ja ystäviä tunnen itseni silti hyvin yksinäiseksi. kaikki ystäväni ovat vakiintuneet, mutta minulla ei ole poikaystävää, ei ole koskaan ollutkaan, olen jo miettinyt että osaanko edes rakastaa tai kiintyä keneenkään. en myöskään harrasta mitään yhdenillan juttuja, en ole koskaan harratanut myöskään seksiä, olen vain yksin...
anteeksi tämä vuodatukseni tähän...
tsemppiä teille kaikille, yrittäkää jaksaa, päivä kerrallaan, niin minäkin teen.- alkuperäinen kirjoittaja
Kiva kun noin moni on vaivautunut vastaamaan mulle.
Alkuvuodesta mulla meni tosi hyvin yhtäkkiä, olin ihan ihmeissäni että mistä tämä johtuu ja pelkäsin vaan että koska hyvä olo loppuu.. No kaksi kuukautta sain olla onnellinen, sitten meni viikko kun vaan itkin ja yritin ryhdistäytyä koska olin keskellä lukulomaa. Pari päivää sitten se pitkäaikainen poikaystävä jätti, ei kauhean hyvin siis mulla mene. Syyksi ilmoitti ettei sittenkään rakasta (minkä olen tietenkin tiennyt koko ajan) vaikka meillä on muuten mennyt hyvin parina, ei esim. olla kertaakaan riidelty. Se on auttanut mua niin paljon pelkällä olemassaolollaan, se on niin jalat maassa että mun mielialavaihtelut on välillä tasoittunut sen vaikutuksesta terveempään suuntaan. Rakastan kuitenkin (entistä!!!??!!) poikaystävääni todella, en varmaan koskaan tykkää samalla tavalla jostain toisesta. En haluais unohtaa ja päästä yli ja selvitä. Eihän sellasta johon on kasvanut kiinni korvaa joku toinen. Mun ihon alla on sen heiveröiset juuret mistä se on kiskonut itsensä irti enkä halua niistä eroon. En jaksa innostua tulevaisuudesta vaikka nyt just pitäis päättää mitä haluaa. Ei kauheesti haittais jos mut korjattais vaikka liikenneonnettomuudessa pois täältä. Menee mulla silti ihan siedettävästi, johtuu ehkä siitä että teen inhottavaa ja raskasta ja huonopalkkaista työtä. Kun jalkoja kolottaa ja on kiire saada työt tehtyä ei jaksa ajatella yhtä paljon. Niin ja tuntuu että haluaisin "luovuttaa" jos voisin, olen jaksanut ja ollut rohkea ja urhea koko elämäni ja kyllästynyt "tappelemiseen". Olen nähnyt aika paljon ikäisekseni ja kokenut oikeasti kovia (en jaksa kertoa mitä) ja tuntuu että olen nähnyt kaiken ja petyn vaan sitten in the end kun kestin kaiken turhaan.
Olisin kiitollinen jos joku jakais taas neuvoja. Sori että teksti on niin sekavaa.
- .......
jaaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 417034
- 323958
- 463367
- 402959
- 172736
- 372238
- 162196
- 412163
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons472117- 402068