Kasvot

Muistan että vanhempani opettivat, että on katsottava ihmistä suoraan silmiin kun joku puhuttelee tai itse sanoo jollekin jotakin.

Joissakin kulttuureissa katsekontakti on tärkeämpi kuin joissakin muissa, "silmä silmästä"-katseet. Espanjalaisilla naisilla on tapana katsella pitempäänkin, myös vieraita miehiä!

Mutta on sitten monia orientaalisten maitten asukkaita, länsi-intialaisia , puertoricaaneja ym jotka välttävät katsekontaktia.
Joillakin afrikkalaisilla alueilla ei lapset saa tuijottaa vanhempaa ihmistä silmiin, se on epähienoa.

Japanissa, Koreassa ja Tahaimaassa on epäkohteliasta tuijottaa. Pitkä katsekontakti saattaa paljastaa "niskanpäällä istujan" merkit.
Saudiarabiassa taas odotetaan suoraa katseyhteyttä, koska silmät ovat sielun peili.
Turistit ja muut tilapäiset vierailijat saattavat erehtyä heidän puoliksi suljetusta, unisesta katseestaan, joka voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi.
Itse käytän aurinkolaseja aina kun on liikuttava tuttujen maisemien ulkopuolella, ettei tuo selkäytimessä istuva refleksi "katso suoraan silmiin" tulkattaisi väärin :DD

Silmät ovat todella sielun peili ja paljastavat paljon.
Sanotaan että ammattimaiset korttipelurit käyttävät värillisiä laseja silmälaseissaan sen takia ettei vastapeluri näkisi kuinka pupillit laajenevat, jos on saanut hyvät kortit käteensä :D

Pohjoismaisen kulttuurin mukaan välttelevä katse antaa kuvan ihmisestä, jolla on jotakin peiteltävää tai hävettävää, epärehellisyyttä.

Tuo kuvaamasi pieni miehenalku kohtaa maailman rohkeasti ja pelottomasti.
Vaikka kysymyksessä olikin vieras setä, niin ei hän siitä säikähtänyt!

Olen monta kertaa elämässäni kokenut tuon saman. Lapsen katse ikäänkuin lukkiutuu, pysyy ja pysyy ja jos on aivan pienestä lapsesta kysymys, leviää iloinen hymy kasvoille, mikä ihana luottamuksen tunne.

Katselen itsekin suoraan silmiin, pälyilyn koen lähes rikolliseksi ja heitän kuin katsekoukun tavoittaaksen kohteen.

Lapsessa on kaikki se viattomuus ja aitous, jolla voidaan katsoa näin ihmisiä.

Pientä ylpeyttä tunnen kun lapsi katsoo minua eikä muita ympärillä olevia. Joskus kyllä tulee mieleen, että olenkohan minä niin hassunkurinen, että kiinnitän huomiota?

"Katselen" minä teitä "tyttöjä" siellä tietsikoiden takana, Maalaismiehen tapaan.

Ålkää nyt punastelko, onhan teillä vaatteet päällä - useimmiten.

silmiin etupäässä ,yleensä kasvoihin.
Joskus, kun on pitkä puheenvuoro,on jotenkin kiusallista vain silmiin tuijottaa,kyllä siinä katse lähtee harhailemaan.
Toivottavasti ei kukaan epäile epärehelliseksi.

Avoin katse ja puhe mitä ihmisen suusta lähtee ,antaa pian kuvan ihmisen luonteesta.

Entäs sitten rakastuneen katse,siinä voi tuijottaa loputtomiin ja silmiin voi upota,niitä voi lukea ja niille voi vastata. Ihanaa.

Lapsen katse on aina utelias ,ja vilpitön,silmät on sielunpeili,aikuisillakin.

Kyllä minullakin on Maalaismies ja Ruuneperi mielikuva ,miltä näytätte,vaateet päällä kumminkin;))

Nimen omaan kassa jonossa, olisko niin että siinä on aikaa katsastaa toisia ihmisiä. Ja jos muistan lapsen katse on hyvin pitkä. Olen joskus ajatellut kun minulla on sinistä silmälaseissa, että johtuisko siitä. Mutta kun niin moni muukin on kokenut saman, se on pois suljettu. Arvailet tekstien välistä henkilöä, sepä oli minulle uutta, ei ole aiemmin tullut mieleen. Kylläpä täällä on mukava "harhailla".