Minusta kuuntelemani Pylkkänen Sinfoninen preludi ei ole soinniltaan niin leveä ja muotorakenteeltaan täyteläinen suinkaan, vaikka mestarikriitikko Klami niin sanoo ja häviää vain tässä suhteessa muuten paljon heppoisemmalle ja heikommalle nimikuulun Puccinin vastaavalle teokselle, vaikka tuon soinnin suhteellinen ohuus, mutta myös läpikuultavuus Pylkkäsellä johtuneekin hiukan antiikkisesta monoäänityksestä Giacomon Prelude symphoniquen uudenaikaiseen digitaaliseen stereosoundiin verrattuna, mutta tämän osoittautuessa hieman soinniltaan puuroutuneeksi ja vellovaksi ällö-romanttisen kliseemäiseksi ja jopa Wagneria plagioivaksi kappaleeksi legatolinjassaan, josta aidosti vikkelätempoiset jaksot, vaihtelevuus, kontrastisuus, kehittely, varioiminen ja esim. puhallinten soolo osuudet puuttuvat mieleenpainuvista teemoista nyt puhumattakaan, kun "Pylkkasen" teoksessa esiin kasvava sykähdyttävän kaunis hymnimäinen melodia, joka assosioituu vaskisointia viljelevän säestyksen osalta hieman Finlandiankin maailmaan ja D duuri sinfonian finalen sävyihin kansallissäveltäjämme tuotannossa, mutta tekee minusta näitä kohottavampana suuremman vaikutuksen, vaikka teoksen johdanto ei vielä osoittaudu erityisen tunnelmaa luovaksi jaksoksi, jossa saatan erehtyäkin, mutta Puccinin teokseen verrattuna Pylkkäsen dramatiikan taju, soitinsektioiden vuoropuhelut ja eriytynyt ja monipuolinen orkesterinkäsittely kohottavat tämän aidosti sinfonisen teoksen Toscan mestarin yläpuolelle Pylkkäsen osoittautuessa monipuolisemmaksi säveltäjäksi ja oopperasäveltäjänä myös taitavaksi orkesteriteknikoksi.
Pylkkänen voittaa Puccinin orkesterisäveltäjänä
Anonyymi-ap
4576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pylkkäsen oopperoista Mare ja hänen poikansa on levytettykin ja kuuntelin sitä ex tempore pitkästä aikaa varsin vaikuttuneena, kun ajattelin verrata jotakin säveltäjän oopperateosta Turandot oopperaan, jonka muistin Puccinilta ja kyllä minusta draamallisen aistin lisäksi mm. Pylkkäsen orkesterinkäsittelykin on oopperassa taidokkaampaa ja täysipainoisempaa kuin paljon kuuluisammalla edeltäjällään tämän suursuosion saaneessa hittioopperassa.
"kuuntelemani Pylkkänen Sinfoninen preludi ei ole soinniltaan niin leveä ja muotorakenteeltaan täyteläinen suinkaan, vaikka mestarikriitikko Klami niin sanoo ja häviää vain tässä suhteessa muuten paljon heppoisemmalle ja heikommalle nimikuulun Puccinin vastaavalle teokselle"
muta jos Puccini olisi kuullut Pylkkäsen tekosen ennenkuin alkoi säveltää omaa sinfoonista lerutiaan niin olisiko Puccinilla ollut kapasiteettia panna paremmaksi, tai paljon paljon paremmaksi?
kyseisten herrojen keskinäisestä arvoittamisesta voitaisiin todeta että onhan kuultu että jos mainitaan säveltäjä Puccini niin tiukkapipoisimmat sanoo että sekö joka pilasi klassisen musiikin, mutta jos mainitaan säveltäjä Pylkkänen niin kaikki sanoo että: Kuka?
Sibeliusta suurempi säveltäjä kumminkin,.
Puccinilla ei ollut arkkitehtonisen sinfonisen muotoajattelun taitoa ja aistia puhtaana oopperasäveltäjänä, jolle mutkikkaat klassiset muotorakenteet olivat vieraita, kun Pylkkänen oli paljon monipuolisemman ja monitahoisemman pätevän säveltäjäkoulutuksen saanut mestari, jolle luontuivat niin rakenteeltaan laajamuotoiset ja kunnianhimoiset orkesteriteokset, sinfoniaa ja sellokonserttoa myöten, kuin menestysoopperatkin.