Oletko hukannut elämän tarkoituksen? Eli, olla olemassa siinä missä muutkin. Ei kaikkia lähellä olevaa tarvitse tiirailla suurennuslasilla. Naapurilla on sininen postilaatikko, kun hän sattuu pitämään sinisestä ja sillä siisti. Minulla oli tuollainen vaihe silloin, kun olin nuori. Nyt olen keski-ikäinen, kaikki ojanpohjat kolunnut ja sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Ei kukkaketokaan olisi mitään, jos siinä olisi vain yhtä lajia. Me kaikki ollaan erilaisia. Hyväksytään maailma sellaisena.
Naiselle vm.53
Mies vm.52
4294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedätkö itse mikä onkaan elämän tarkoitus, et, koska me kukaan emme sitä tiedä vaikka niin luulemmekin. Oletan kuitenkin että ainoa tarkoitus elämässämme saattaisi olla tulla onnelliseksi ihmisenä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty sillä miten tässä maailmassa pystyy olemaan onnellinen täyspainoisesti, yrittää kuitenkin kannattaa, eikä asioita koskaan kannata katsella/tutkiskella liian yksiselitteisesti. Elämä saattaa olla pelkkää harhaakin, kun asioita vähän tutkiskelee voi totuus, tai sitten oletettu totuus paljastua kaikessa karmeudessaan. Ehdottaisin että lukisit filosofiaa koskevia kirjoja, mutta luonnollisestikin omien ajatustesi/mielipiteittesi avulla, sillä mikään painettu tieto ei välttämättä ole totuus vaan ko henkilön oma mielipide.
Elämän tarkoitusta kukaan tuskin tietää. Ehkä se on elää mahdollisimman pitkään sopusoinnussa toisten kanssa. Maailma on kuin pyöreä juusto ja siitä on löydettävä sopiva kolo mistä katsella maailman menoa. Ihminen ei kuitenkaan luultavasti kuulu koko maapallolle, sehän ei tue millään tavalla pallomme jatkuvuutta. Minun filosofiani ei ole lähtöisin kirjoista, vaan elämänkokemuksistani, joita riittää marmoriportailta katuojan likaan. Ihmisten keskuudessa toistuu tietyt käyttäytymismallit ja lainalaisuudet sukupolvesta toiseen. Niillä vain tahtoo olla eri aikakausina eri nimi. Junnu Vainio teki aikoinaan hyvän levyn "Elämää ja erotiikkaa" sen sanoituksesta voi löytää hienon mietteen. Eli, elämällä elämää tulee henkisesti rikkaammaksi, kuin lukemalla kaikki filosofian kirjat nuhjuisessa opiskelijakämpässä.
Olen eri mieltä siitä, että olisi väistämättä niin, että elämää elämällä tulee aina henkisesti rikkaammaksi kuin lukemalla filosofian kirjoja opiskelijakämpässä.
Ensinnäkin, kaikki kokemukset eivät rikastuta henkisesti. Jotkut kokemukset saattavat olla köyhdyttäviä, ainakin jos niiden vaikutus on negatiivinen, jos ne tekevät katkeroituneeksi, ihmisvihamieliseksi, murhanhimoiseksi jne. Jos kokemus on sellainen, että sen olisi mieluummin jättänyt väliin, se saattaa muuttaa ihmistä huonompaan suuntaan.
Toisekseen, filosofian kirjoista saattaa oppia kykyä ajatella loogisesti, kykyä kyseenalaistaa asioita joita on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä, sekä kykyä ajatella asioita monelta kantilta. On muutenkin järkevää tutustua muihinkin ajatuksiinsa kuin vain omiinsa.
Kolmannekseen, kaikki ihmiset eivät opi elämää elämällä eivätkä rikastu siitä.
Sinulla on järkeviä mielipiteitä. Kirjoittele sähköpostiini niin voimme vaihtaa niitä.
[email protected]