Jos vaimosi joskus kertoo synnytyskipujen olevan jotain mitä vastaavaa mies ei voi kokea, muistuta häntä miesflunssasta. Sen jälkeen hän ymmärtää olla ottamatta enää esiin mitään niin vähäpätöistä kuin synnytyskivut.
Parisuhdevinkki miehille osa 3
Anonyymi-ap
69452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Turhaa hommaa. Lapseton avovaimoni on jo yli 50 v,
niin voin vain heittää että mitäs teoretisoit.
Minusta ne synnytyskivut nyt eivät olleet kovin kummoiset kivut. Tavalliset menkkanikin ovat pahemmat.
…tai kakka kovalla…Miten oltaisiin selvitty sodista, jos lotat olisivat oll olleet tätä nykynaisväkeä.
M.O.T
Syö luumu tai pari.
Kakka kovalla nyt ei tunnu miltään. Keksi edes joku oikea kipu, vaikka munuaistulehdus. Se kuulemma sattuu helvetisi, kun on riittävän paha.
Heillä ei ehkä ollut kovia kuukautiskipuja. En osaa sanoa.
Kipu ylipäänsä on aina suhteellinen käsite ja kivun kokemus on hyvin usein suhteessa siihen millaisia kipuja on aiemmin kokenut. Itselläni tosin on sellaiset geenit, että mun suvussani on aina synnytetty pienikokoisia vauvoja, jotka ymmärrettävästi ovat helpompia synnyttää.
No miesflunssahan on henkiinjäämistaistelu, ehkä johonkin fosforikranaatti-iskuun viittaava...
Pitää sanoa, että jos mieheltä jalka lipsahtaa polkupyörän polkimelta ja tulee tangolle ssopivasti, niin synnytyskivut ovat pientä. Siinä möreämpikin bassomurisija kiljuu kuin mezzosopraano matkiessaan enkeliparvea. Aivan kamalaa kokea, jopa sivullisena...
Mutta sillon meidän lapsuudessa, oli niitä bmx pyöriä, temppupyöriä, joissa oli siinä tangossa sitä varten sellanen pehmuste.
No pehmusteet on laiha lohtu, kun kivet nousee suuhun....ja pitää nielaista takasin. :oD
Näin on, naiset pääsevät joka asiassa helpolla.
Synnytyskipujakin on erilaisia. Toiset kokevat raastavaa tuskaa jopa monta vuorokautta, kun toisilla synnytys saattaa sujua parissa tunnissa pienillä vatsanväänteillä. Toki yleisempää on, että synnytys on kivulias kokemus, mutta minulla on esim. ystävä, joka oli valmis lähtemään takaisin kotiin sairaalasta, kun ei oikein tuntunut missään, mutta hän olikin jo lähes täysin auki. Ei sitten lähtenyt kotiin, vaan synnytti hetken päästä parilla työnnöllä suloisen tyttölapsen.
Kipuja ei kannata vertailla toisiinsa, sillä jokaisen kokemus on omanlaisensa. En nyt ehkä silti vertaisi keskimääräistä miesflunssaa keskimääräiseen synnytykseen, mutta kenenkään tuntemuksia ei pidä vähätellä.
Miesfunssa on oikeasti paha, synnytys siihen verrattuna pikku juttu.
Oletko kokenut molemmat?
Mä en oo ikinä ymmärtäny miks toi pitää olla niin tiukka, että synnytys niin sattuu. Tietenkin ettei vauva putoo siitä ennen aikojaan. Mutta eikö siihen nyt mitään muuta ratkaisua. Joo tiedän että ne eläimet, jotka ei pysty syvällisemmin kommunikoimaan, niin ei hirveesti pysty niillä synnytystuskilla pelotteleen. Eikä siinä evoluutioo oo sen suhteen tarvinnu kehittää. Ehkä ihmiselläkin on sitten niin, että kehitys on saavuttanut päämääränsä ja ihmisen on aika poistua eliölajina tältä pallolta.
Naiset on niin itsekeskeisiä :(
Tota ... ei se nyt varsinaisesti ole suurin ongelma se sen tiukkuus. Kyllä ne supistukset ovat valtaosalle kivuliaampia kuin se venyminen, tai edes repeämä. Ja ihmisen synnytys on keskimäärin hankalampi kuin valtaosalla muista nisäkkäistä, ihan vaan tämän kävelyasennon ja sitä kautta lantioluiden asennon kautta. Enkä nyt sano tätä vähätelläkseni muiden nisäkkäiden synnytyskokemuksia. Se on vain fysiologinen fakta, että millään muulla nisäkkäällä ei ole niin pieni aukko luurangossaan, josta pitäisi punkea ulos suhteessa niin suuripäinen jälkeläinen.
Miten sä voit verrata, jos et ole kokenut?
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta. Mä olin muutama viikko sitten töissä, sellasessa lakkautetussa terveydenhoito oppilaitoksessa ja siellä oli sellasia opetusmalleja, missä oli sikiö kohdussa. Niitä mä ihmettelin siinä. Tälläselle matemaattisen koulutuksen saaneelle on aika ihmettelyn aihe.
Olisihan se näppärää, jos vauva tulisi ulos vain kivuttomasti lupsahtaen, mutta evoluutio on määrittänyt toisin. Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja jokaisella vaiheella on tarkoituksensa. Myös kivulla on oma tarkoituksensa. Se kertoo naiselle, mitä kehossa tapahtuu tai ainakin itse koin synnytyskivun niin, että kehoni "kommunikoi" kanssani, jotta osaisin synnyttää. Kipu on erilaista avautumisvaiheessa kuin ponnistusvaiheessa ja se tavallaan ohjaa kehoa tekemään oikeita asioita. Olihan se tuskallista repeämisineen kaikkineen (luojalle kiitos ompelutaitoisista kätilöistä) mutta silti ylivoimaisesti elämäni upein kokemus. Ja lopputulos vielä upeampi 🥰
Kipuja pystytään onneksi nykyään helpottamaan monin keinoin ja jokaisella synnyttävällä on (tai ainakin pitäisi olla) mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, miten paljon kivunlievitystä haluaa. Oikein vaikeissa synnytyspelkotapauksissa sektio on mahdollinen, joskaan sekään ei mikään helppo tapa synnyttää ole.
Kiitos sullekin. Toi repeämä kuulostaa tosi pahalta. Kiva kun kerrotte, noi omakohtaiset kertomukset kertoo usein enemmän kuin tieteelliset julkaisut. Me miehet, kun me ei vaan yksinkertaisesti tiedetä. Ja siks me ollaan vähän tälläsiä tökeröitä. Ei oikeesti haluta pahaa kellekään.
Ei tuo repeämä niin paha ollut, kuin miltä kuulostaa. Kätilö teki loistavaa työtä kursiessaan minut kokoon 😊 Naisen keholla on uskomaton kyky palautua synnytyksestä, vaikka toki raskaudet ja synnytykset jotain merkkejä jälkeensä jättää.
Ei miehet koskaan voi täysin ymmärtääkään synnytystä, mutta se riittää, kun arvostaa sitä, mitä nainen käy läpi ja on puolisonsa tukena. Vaikka onhan oman lapsen syntymä miehellekin mullistava tapahtuma, eri näkökulmasta vain kuin naisella.
En mä lähtisi vertaamaan vaikka migreeniä hammassärkyyn, kun en ole toista koskaan kokenut.
Niinpä. Eniten minua tuossa aloituksen tilanteessa ihmetyttäisi, että koska mun mieheni on synnyttänyt.
Jos on transmies, onnistuuhan se. 😉
sitten sillä ei olisi oikeaa miesflunssaa. Sehän on tutkitusti ihan oikea juttu, mutta ei liity hormoneihin, vaan genetiikkaan. Miehillä on geneettisesti heikompi immuunipuolustus ja siksi tavalliset tulehdukset ovat heillä pahempia kuin naisilla. Mutta se ei tosiaan pelkillä hormooneilla onnistu.
No voihan hän teeskennellä, että on. Toisaalta ei cis miehilläkään ole kuivia limakalvoja alapäässään testosteronista johtuen, että win win.
Teeskentelijän juttuja nyt ei kuunnella. Jos ei ole oikeaa miesflunssaa, niin uli uli vaan.
Jos siellä alapäässä olisi tuollaisia, niin oletettavasti olisi niistä tietoinen (enkä edes koko suhteessa).
Ei kaikilla miehilläkään oikeasti ole mitään flunssaa, ne vaan esittää. Lorvikatari uli uli vaan.
No toi olikin huumoria, jos huomasit. 😉 Merkin..
Jos olen ihan rehellinen, niin en usko, että transmies päästäisi suustaan mitään aloituksen kaltaista. Kyllä heissäkin varmasti on paljon itsekeskeisiä p.skiaisia, mutta jotenkin mä luulen, että he keksisivät jonkin ihan muun vaivan kuin miesflunssa, josta valittaa. voin tietenkin olla väärässäkin.
Huomasin, mutta ei tuo silti muutu. Koska jos mä olisi transmiehen kanssa, joka on synnyttänyt, niin ei kai siinä silloin olisi mitään ihmeteltävää. Kysymyshän ei ollut siitä olisiko se mahdollista, vaan siitä että se olisi kummallista.
Ne testot kun altistaa kaikenlaiselle sukuelinten seudun oireilulle. Naisen kehossa testoja runsaasti tietää ongelmia.
Kyllä mä tähän asti olen parisuhteissni ollut ihan realismin tasolla tietoinen mm. kumppanin korkasta kuumeesta, kun hän on valittanut olevansa kipeä. Toisaalta mun mieheni kärsii ajoittaisista migreeneistä, joten hän nyt ei ylipäänsä pienistä valita.
Ikävää se migreeni. En nyt puhunut just sun miehestä, kun sanoin kaikki tarkoitin mitä sanoin.
Aijaa, no sitten emme vitsaile kun aihe kerran on noin totinen.
Minä taas puhuin nimenomaan omasta miehestäni ja omasta tilanteestani, kun kirjotin tuon "Eniten minua tuossa aloituksen tilanteessa ihmetyttäisi, että koska mun mieheni on synnyttänyt". 😉
Juu, ja minä luulin että osast vitsailla. Luulin väärin. 😉
Ei sua ole kukaan kieltänyt vitsailemasta. Ei sunkaan ole mikään pakko olla noin tosikko. 🙂
Sä et vain ymmärrä mun huumoria. Ei se mitään.
Sanoinko tämän tosikkona? 🙂
Luulin sarkasmini auenneen, eikö sekään tehonnu. Höh, meen pois.
Samoin, ei sekään mitään.
Mistäpä minä tiedän. Kun kirjoitat "Aijaa, no sitten emme vitsaile kun aihe kerran on noin totinen.", niin ei se nyt enää kauhean sarkastiselta kuulosta. Kuitenkin heitin siihen vielä kevyen vitsin perään. Kun sitten vielä tulee "Juu, ja minä luulin että osast vitsailla. Luulin väärin. 😉", niin toisto pistää sen kuulostamaan todelta. Harvemmin sitä nyt samaa vitsiä ja heittoa toistetaan, jos ei siinä ole vähän tottakin.
Miksi sä muuten hermostut siitä, että sinä et ymmärrä mun huumoriani? Eihän se sun vikasi ole, etkä sä ole likimainkaan ainoa, joka ei sitä tajua. Mä olen ihan tietoinen siitä, että eivät sitä kaikki tajua. Turha siitä nyt on hermostua.
Höpsö. Mähän vitsailin sulle koko ajan ja olen nimenomaan pitänyt sun juttujasi huumorina, enkä kertaakaan lukenut niitä tosissani. En mä mahda sille mitään, että sä luet mun juttuni tosikkoudeksi, vaikka heitän herjaa takaisin.
Ja siis ei tämä ole ensimmäinen kerta. Sä reagoit oikeastaan aina lopulta samalla tavalla ja kuvittelet mun kirjottavan tosissani, vaikka kirjoitankin huumorilla. Ei tämä ole mitään uutta ja tämä tiedetään jo. Kuten sanoin, niin täysin turha hermostua, tai ottaa mitenkään loukkaavana. Kyllä me kai jo molemmat tiedetään, että näin se aina menee. Sä et vain ymmärrä mun huumoriani huumoriksi, enkä mä osaa sitä tän paremmin sulle välittää. No harm done.
Hermostun? Mistä noin päättelet?
No sulla on sitten kuiva huumori jota en tosiaan tajunnut. 🙂
Miksi sä luulet, että hermostun? Hermostuuko suhun yleensä ihmiset näissä vai mikä saa sut luulemaan mun hermostuvan jotenkin?
Sä tulkitset mua väärin. Sitten siihen mä tosiaan hermostunkin lopulta.
Tää on mulle ihan ok. Ei sun tarvitse yrittää tätä ratkoa. 🙂
Niinhän mulla on. Äärimmäisen kuiva ja sarkastinen. Kuten sanoin, niin et sä ole likimainkaan ainoa, joka ei sitä tajua. Se on tosiaan täysin ok. Ei sitä tajua moni kasvotustenkaan, niin saati sitten kirjotettuna.
En yritä ratkoa, kerroin vaan että hermostun vasta, kun mua tulkitaan jatkuvasti väärin. En ole hermostunut nytkään mihinkään. Pitäiskö? 🙂
Onko toi hermostumisväite sun tapa ärsyttääkin?
Onko sillä jotakin väliä? Oikeasti, onko sillä jotain todellista väliä? Ehkä, vain ehkä, mä saatoin myös sanoa tuon etukäteen ja ennaltaehkäisevästi, enkä sillä oletuksella, että hermostuit jo. Eli voit rauhoittua ja sun ei tarvitse lähteä hakemaan sitä hermostumista, kun tässä tosiaan ei ole mitään mihin hermostua. Kaikki on hyvin!
Okei, se ei näyttäydy huumorina ehkä sitä on vaikea tulkita siksi sellaiseksi. Vaan en minäkään aina vastaa kuten odotetaan, just siks koska se on mun huumoria poiketa säännöstä.
On sillä väliä, jos yritetään keskustella, että ymmärretään oikein. Muutenhan se on täysin turhaa.
Jep, ei se kaikille äyttäydy ja kuten jo sanoin parikin kertaa, niin se on täysin fine. Se ei ole mulle mikään ongelma. Se ymmärtää, joka ymmärtää.
Sitten sille ei kaiketi voi mitään.
Eli et halua keskustella?
No niinhän mä oon yrittäny ennenkin sanoa, että ei voi ja antaa olla. Nyt se oli jo sullekin selvää, hyvä. 🙂👍
Keskustella mistä? Mistä sä haluaisit puhua?
Oliko joku aihekin?
Ainahan se on ollut mulle selvä. Mä olen sanonut sulle sen vaikka kuinka monta kertaa. Jos tekee mieli antaa asian olla, niin sen voi antaa olla. Toisinaan ei tee mieli antaa heti olla ja toisinaan taas ei jaksa yhtään jatka. Mä nyt muutenkin jatkan lähinnä vain vittuillakseni, siinä kohtaa jos jatkan. Hetken saatan jaksaa yrittää oikeasti selittää, mutta jos ei uppoa, niin paskatko siitä sitten. 🙂
En minä tiedä mitä sä tarkotit tolla "Eli et halua keskustella?"
Aha. Pero. 🙂👍
Unohda, ei se aukee niin ei aukee, mulle ihan fine. 🙂
Olen kokenut supistuksia, kun esikoisen synnytystä käynnistelivät 3 päivää ennen hätäsektiota, mutten ole synnyttänyt alateitse, joten ei kokemusta. Se kyllä sattui kun verellä täyttynyt kalvopussi oli unohtunu sektiossa kohtuun ja piti puhkoa ilman puudutteita alateitse, että paine ja veri pääsi ulos. Oli päivän keräilly ensin verta.
Sattu niin helkkaristi.
Ei voinu sattua
No sattu. Huusin kivusta. Se ei herkästi tapahu, että kivusta ääntelen.
Just just voi voi