Niin, ajatuksenani olisi lähteä syksyllä pitkästä aikaa ratsastuksen alkeiskurssille. Aloitin ratsastuksen vuonna 1999 ja lopetin 2001. Olen nyt 15-vuotias. Auttamaton kalkkisko? Vai kannattaisiko sittenkin palata takaisin heppojen pariin. Mieli tekisi.
Rohkaisun tarpeessa
Urpojen Urpo
6431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis MINÄ ITTE tässä kyselen. Unohdinpa vain, että olen rekisteröitynyt jo tällä nimimerkillä. Tuo edellä mainittu sopii kyllä paremmin... ;)
Mutta siis, mitäs sanotte...?
Tottakai menet tallille! Rohkeasti vaan. Ei ne sinua siellä tapa. Ja kerta olet joskus ennenkin ratsastanut, ei sen pitäisi olla vaikeaa. Tunnet varmaan hevoset ja niiden luonteet. Mutta alkeiskurssista on kuitenkin hyvä alkaa, sillä et ole tainnut pitkään aikaan ratsastaa. Tälläisitä harrastusta ei kannata missata! Ja ratsastuksenhan voi aloittaa minkä ikäisenä hyvänsä.
Olen samaa mieltä! Hevosen selkään vaan! Itse kyllä aloitin melko nuorena, mutta niele ylpeytes ja mee vaan alkeistunneille =)
Ajattelin aikuisten alkeiskurssia.. Onhan noiden heposten kanssa tullut värkättyä ihan pienestä asti. Olen kyllä lopettamisen jälkeen ajanut ravuria ja käynyt heppoja katsomassa.
Olen ylpeä päätöksestäsi. Kannattaa tietenkin liittyä takaisin hienoon harrastukseen. Minullakin oli välivuosi/vuodet hevosiin. Ja jatkan edelleen aherrusta kansallisella puolella. Välillä kannattaa todellakin pitää paussi kaikkeen jos se alkaa tuntuu väkinäiseltä. Etäkä ole mikään kalkkis. Tervetuloa takaisin meidän piiriin ja onnea kaikenpuolin harrastuksen parissa. Sinun kannattaa todella tulla takaisin ja nauttia siitä että pidät tälläisista eläimistä ja tulet toimeen niidenkanssa. Koska kaikki eivät siihen pysty vaikka omistavatkin hevosia. :)
kalkkis!?! Kaikkea sitä kuuleekin...Hih! Olenkin sitten varmaan jo fossiili...? Aloitin ratsastuksen jo neljän vanhana talutusratsastuksessa, siellä mentiin sen aikaa että jalat kasvoivat pituutta yli satulan alareunan, jolloin siirryikin sitten alkeiskurssille. Vuosien saatossa etenin pitemmälle ja pitemmälle kunnes lukioikäisenä homma lopahti. Nyt vuodenvaihteessa(lähestulkoon kolmekymppisenä) sain uudelleen heppakärpäsen pureman ja niinpä sitä taas ratsastellaan(vuokraan yhtä heppaa pari kertaa viikossa). Rohkeasti siis vaan takaisin talleille ja harrastelemaan! Joku on joskus sanonut että, heppahöperyys on kuin parantumaton tauti; kerran heppahullu-> aina heppahullu!