Mä olen elänyt erakkoelämää nyt 5 vuotta.

Joten en jaksa ymmärtää että joku tosissaan haluaisi minut ja aikaa on kulunut niin, etten kaipaa ketään.
5215
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Nähdyt ihmisetkin näyttävät jotenkin vastenmielisiltä.

Äänestä

Jaamme ilmeisesti saman tietoisuuden tason. Sama homma siis itsellänikin. Siitä tulee itselle uusi normaali olotila että alkaa hylkimään muita ihmisiä. Ei meinaa olla mitään yhteistä kenenkään kanssa ja tunteet on kuoletettu siten että ei tunne enää mitään. Mietin vain että on lohdullista tietää tämän vielä joskus loppuvan. Vaikka tunteet ovat turtuneet niin silti siellä jossain sielun sopukoissa on läsnä se kovin tuttu pahan olon, yksinäisyyden ja ahdistuksen olotila mikä kulkee mukana.

Onko masennus edes mikään vaiva tai ongelma? Mielestäni ei välttämättä. Tarkoitan sitä että jos se on vain oire siitä ettei sovi ja kuulu tänne nykymaailmaan. En minä ainakaan sovi taikka sopeudu tänne ikinä. Kuinka voisinkaan, kun kaikki muuttuu niin nopeasti ja eksponentiaalisella vauhdilla?

Äänestä
  • Sama homma, ei tähän voi sopeutua. Vaikea motivoida itseään välillä mihinkään, kun on mennyt jo elämänhalu aikalailla. Silti yritän jotenkin jaksaa, kun ei oikein ole vaihtoehtoa. Tunnen itseni vanhaksi, vaikkei vielä pitäisi. Onneksi tämä sentään joskus loppuu, maanpäällinen helvetti.

    Äänestä

Minä en ole elänyt erakkoelämää, koska asun lapseni kanssa. Huonosti olen voinut tietyistä syistä johtuen jo monen vuoden ajan. Ihan viimeisen vuoden ajan hiukan paremmin, koska aloin kiinnostua tietyntyyppisistä vähintään 50++ ikäisistä miehistä. Heissä on jotain sellaista mikä herättää tunteita ja läheisyyden tarvetta.

Äänestä

Tuttu tunne ja epäileväinen toisen tarkoitusperiä kohtaan, jos osoittaa kiinnostusta minua kohtaan? Miksi on kiinnostunut? Olen hyvä mielipiteiden vaihtaja, toiset huomioon ottava, kun tuntemusta on riittävästi.

Mut onko toinen kuinka vastaanottavainen ja saman henkinen? Tuskin on? Luottamusta on vaikea rakentaa, jos vähänkin on epäilyä toista kohtaan. Onko luotettavia naisia vielä olemassa vai ovatko enempi pelureita nykyään?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Joten en jaksa ymmärtää että joku tosissaan haluaisi minut ja aikaa on kulunut niin, etten kaipaa ketään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu