Miksi olette sinkkuja?

Siks ku ei o jonoo.

Varmaan siksi kun ei ole sitä kumppania. Tuskin olisin sinkku muussa tapauksessa.

En ole sinkku, omasta halusta. Kiinnostaa sinkkujen ajatukset siksi lueskelen välillä.

Kuinka pitkään täällä jonossa pitää odottaa?

Omasta vapaasta tahdosta.
Täytyisi olla todella ihmeellinen tyyppi, joka sekottaisi mun pään ja tulisi jalkoihin pyörimään.
Vilma

Tämmöistä löytyy: https://keskustelu.suomi24.fi/haku?keyword="Miksi olette sinkkuja"

Ne joilla on ollut mahdollisuus, ei ole halunneet. 🤷‍♂️

Tilanteiden pakosta: liian alhainen palkka, ei autoa, ylipainoa, olen liian kiltti ja kunnollinen, vääriä harrastuksia, väärä musiikkimaku, ei tarpeeksi leukaa tai pituutta (chad-ominaisuudet puuttuvat). Kaltaiseni miehen ei ole sallittua lähestyä naisia muuten kuin deittisovelluksissa.

Minä en ois mutta kun menee jonkun ajan päästä suhde pieleen. Eli tavallaan en minä ookkaan sinkku, vaan olen vaihtuvassa vakituisessa suhteessa.

Koska en laita rikkaa ristiin sen eteen, etten olisi sinkku. Mutta laitan montakin rikkaa ristiin ja rastiin, että oma eläminen pikkuhiljaa helpottuisi ja olisi mielekkäämpi elellä.

Tässä on paljon tärkeämpääkin juttua, kun vehdata ihmissuhdehommien kanssa. Sitä paitsi ne tuppaa olemaan poikkeuksetta rankkoja henkisesti. Ei kiinnosta kairata turpeen alta naamallaan maata taas vuosia.

Tulee mielikuvana mieleen kissa, jonka joku vimma vetää puuhun, vaikka se ei osaa sitten tulla alas. Itse en halua siis lähtee kiipeämään, kun tiedän miten siinä käy. 😁

Jaa, olen sinkku, koska haluan olla. En suurin surminkaan ottaisi arkeeni miestä. En hitossakaan.

Haluan olla omissa oloissani, en jaksa taihi viitsi alkaa passamaan ketään. En halua sopeutua toisen elämään. En halua tehdä kompromisseja.
Ei voisi vähempää kiinnostaa huomioida toisen tarpeita. En tarvitse elämässäni toisen tukea tai turvaa. Ei huvita. En halua luopua asioista ja ihmisistä joita minulla tällä hetkellä on.

Siksi olen sinkku.

Naiset karttelee kun olen niin komea. Ei tieten naisilla ole oikeen tuota itsetuntoa iskeä komeampaa kuin mitä itse on kaunis.

Omasta tahdostani. Miksi se oma tahtoinen sinkkuus sinua kauhistuttaa? Oletko itsekäs? Tahdot saada seksiä ja kaikkea maailman sinulle aivopestyä ja manipuloimaa höttöpöttöä. Tunteaksesi olevasi arvokas ja ansaitaksesi tuon kaiken. Ja jos et,niin vaivutko epätoivoon,tunnet olevasi pahnanpohjimmainen,hyljeksitty ja häväisty? Kuules,sinulle on annettu vapaus oivaltaa. Käpötteletkö kui median ja yhteiskunnan orja robotti
. Vai onko sinulla oikeasti ihka omat aivot ja ajatukset. Mieti sitä.🤷‍♀️

Ei ole löytynyt sopivaa.

Mihin minä tarviisin parisuhdetta tässä iljettävässä ego maailmassa? Palvellakseni tuota egoa? Ollakseni toisen käytettävissä? Ja jos en koe sellaista tarvitsevani,niin olenko mielestäsi huono ihminen? Millä kriteereillä sen määrittelet? Itsekkäillä,eikö? Mikä vattu olet arvostekemaan sellaista joka ei tuollaista shaissea kaipaa? Saat olla mitä olet,mutta anna muidenkin olla. Älä ole putkiaivo. Nosta katseesi munastasi ja näe muutakin elämää ympärilläsi. Rakkaudella juuri sinulle tämä.🤷‍♀️

Ei ole sopivaa löytynyt ja ei ole ollut molemminpuolista tykkääminen.

Olen sinkku, koska sinkkuus jäi tavallaan päälle sen jälkeen, kun erosin lapseni isästä. Eron jälkeen elämässäni tapahtui paljon kaikenlaista, joka vaatii kaiken energian ja aikani eikä silloin parisuhde ollut ensimmäisenä eikä toisenakaan mielessä. Asetin (ja asetan edelleen) lapseni tarpeet etusijalle ja olen keskittynyt siihen, että pystyn antamaan lapselleni turvallisen ja onnellisen lapsuuden eläen samalla kuitenkin myös omaa elämääni. Olen siis kokenut, ettei elämässäni ole ollut oikein tilaa parisuhteelle. On jotain ollut, mutta ei varsinaiseen parisuhteeseen verrattavaa.

Tällä hetkellä elämässäni olisi tilaa ja aikaa parisuhteelle mutta se vaatisi, että tekisi jotain sen eteen, että kohtaisi potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Minun täytyisi siis vain uskaltaa astua pois mukavuusalueeltani ja heittäytyä, jotta antaisin parisuhteelle edes mahdollisuuden.

Olosuhteiden pakosta. Ja no paskat.

Kyllä tää on ihan oma-aloitteinen valintakysymys. Parisuhteet antaa paljon, mutta ne myös ottaa paljon ja ainakin toivottavasti se kulkee noin molempiin suuntiin. Ja valintakysymys tämä on sikäli, että tulin siihen tulokseen, että kyllä sitä parillista suhdetta on mun elämässäni jo piisannut aivan riittämiin, ei jaksa enää ruveta hehkumaan ja sykkimään. Mutta toki huominen muutoksen tuoda voi, sitä kun ei ikinä tiedä, ihminen on viettiensä armoilla.

Olen tällä hetkellä onnellisesti sinkku omasta tahdostani 🤗 Viime parisuhteiden myötä olen tullut siihen tulokseen, ettei minulle kelpaa pelkästään ihan mukava mies, vaan että pitää olla oikeasti tunnetta mukana sitä kuuluisaa kemiaa ja mielellään se henkilö vetää jalat alta sillein fiksusti. Eli tarvitsee oikeasti kolahtaa omalta puoleltani, että lähtisin enää parisuhteeseen. Varmasti olen siis tällä hetkellä vaativampi ja tiedän mitä haluan ja mitä en halua. Mielessä siis se että tapaisin loppuelämän kumppanin.🤗 Toki pärjään näinkin vallan hyvin. Mutta kattellaan mitä elämä tuo tullessaan. Tällä hetkellä kyllä aika selvät sävelet omassa elämässä❤️

Tämä on kyllä taas niin onnellisten ja autuaiden ketju että...oommm teille kaikille. Olisi hienoa elää niin että kaikki olisi kohdallaan ja vieläpä omasta halusta. Oikeastaan ihan sama millä nimellä ongelmiaan kutsuu...jos ei tunnu oikealta niin sitten ei tunnu.
Ja nyt mun on parempi hiljentyä.

Ihan siksi että ei ole kiinnostuneita. Ja muutama ihminen on vielä puhunut perättömyyksiä minusta, niin eiköhän siinä ole syitä tarpeeksi.

En viitsinyt napata automaatista jonotusnumeroa.

Siksi kun yksin olemisessa ei ole tuntunut olevan mitään ongelmaa.

En tässä viitsi ruveta ruotimaan ihmisiä, mutta ihmiset osaa kohdella huonosti. Kyllä sitä sinkkunakin viihdyn hyvin. Jos joku sattuu elämään tupsahtamaan, ja on mukava. Niin mikä jottei.

Liennen jo melko mielisairas käytännössä vaikka mitään diäksöösienkeräilyä en harrastakaan enkä spykolookeilla tai muillakaan ammattipaapojilla oo nuohonnu. oikeenstaan vihuttain ajaatus että joku näkis jonkun mun seurassa. Varsinkaan en halua vanhempieni näkevän mulla ketään tai mua kellään. En ole kovin sinut heän kanssaan, jos kohta en oikein kyllä itsenikään. Unelmoilen vain ja pelkäilen ja ämpyilen, kuten viimeisen 40 vuotta. Riippuvuuksia kehittelen isselleni vaikka ne syövät meistä. Oon kattonnu liikkaa pornijan kaltaista tuotantoa ja kirjoitellut vain netissä ja yksinpuhellut, se on saanut munt tuntemaan itseni hyvin vaivauttavaksi ja ikäisteni ja hintsun verta nuorempien seurassa tulee aina jotenkin laiton ja osaamaton ja tressaunut olo, vaikka umbihetero olenkin, kieroonvammautunut vain

Liikaa koopiikattuja ja mololla piikattuja naisia suomessa. Liian vähän todennäköisesti tulee enää vastaan neitsejä tatuttomia viinattomia mieliterveitä yli 3-kymppisiä. jos epäilenkin kenties jotain eres hintsun verta otolliseksi niin enhän tokikaan vo ikysyä keltään mitään konskaei oo hyvää katu-uskottavaa syytä ikänä niissä tilanteissa

Mitenkähän tuo olisi. Koska hän ei halunnut olla mun kanssa ja mä taas en ole halunnut ketään muuta. Jotenkin noin.

Siksi koska olen liian viallinen mihinkään. Ei tulisi mieleenkään lähestyä ketään kun saisi vain vttuilua osakseen ulkonäöstä.

Johtuu pitkälti itsekkyydestä.

Läheisten seurassa olokin on niin vihun takkuista kunelän pohjimmiltani jonkinlaisessa surussa ja vihassa niin jähmetyn seurassa vain ja jään kuuntelemaan muiden porinoita