Ateismin historiasta

Mossadin agentti sinä olet. 😆

Vanha kysymys asiassa on korvaantuuko esim. jokin kirkosta eroaminen jollain muulla muodolla toimia ritualistisesti tai muutoin vastaavasti? Tällöin voi ehkä pohtia sitä, että jos kirkosta eroaja ei ole ollut kovin ritualistinen ja ero on näiden seikkojen motivoima, ei ehkä uutta ritualistista innostusta synny. Laajemmin asiaa voidaan pohtia siten, että korvautuuko jokin oleva ehkä vastaavalla toisella?
Tai onko asioiden sisältö ollut teistisessä menossa mukana olleilla sellaista, että niiden sisällöt (kaikkine ilmiöineen) tai niiden jälkiseuraamukset ovat olleet sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisuun siten, että ihminen on siirtynyt kärsimysjärjestelmästä pois? Säilyykö vanhan turmiolliset tavat ja mitkä ovat keinot oppia toimimaan rakentavasti uudessa?
Sanan "kirkon" määritelmän koskien kaikkia teistisiä piirejä ja mahdollisia lahkoja.
Tällöin voidaan havaita, että kaikki uskonnollisista yhteisöistä pois siirtyvät eivät siirry ateismiin, vaan voivat siirtyä omaan toimintaansa tai toisiin toimiin.
On olemassa myös oma kysymyksensä siitä, ketkä ovat syntyneet ateismissa. Ja onko heidän elämänsä piirissä ollut ikinä kokemusta, jolle joku olisi ollut antamassa teististä tai muuta kuin luonnollista selitystä?
Yleensäkin erilainen ennakkosensuuri yritykset asioiden esilletuomisessa oli eräs palsta-ateismin erityismuoto, jolla pyrittiin estämään se asioita ei saanut tuoda avoimesti esille. Oikea muoto asioiden käsittelyyn olisi ehkä ollut vasta-argumentit ja niiden vasta-argumentit. Eikä keskustelujen sabotointi tai ateistisen lahkon perustaminen internettiin. Avoimuus kaikissa asioissa, jotka katsotaan, että lakien ja hyvien tapojen mukaan voidaan tuoda esille, pitää olla käytössä myös ateismia käsiteltäessä.
Ateismi on monimuotoinen aate ja oppi, sekä sillä on pitkä historia ja monimuotoinen nykyisyys. Ja juuri se seikka tekee siitä niin mielenkiintoista miten ihmiset ovat sen käsittäneet ja siltä pohjalta toimineet.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Vanha kysymys asiassa on korvaantuuko esim. jokin kirkosta eroaminen jollain muulla muodolla toimia ritualistisesti tai muutoin vastaavasti? Tällöin voi ehkä pohtia sitä, että jos kirkosta eroaja ei ole ollut kovin ritualistinen ja ero on näiden seikkojen motivoima, ei ehkä uutta ritualistista innostusta synny. Laajemmin asiaa voidaan pohtia siten, että korvautuuko jokin oleva ehkä vastaavalla toisella?
Tai onko asioiden sisältö ollut teistisessä menossa mukana olleilla sellaista, että niiden sisällöt (kaikkine ilmiöineen) tai niiden jälkiseuraamukset ovat olleet sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisuun siten, että ihminen on siirtynyt kärsimysjärjestelmästä pois? Säilyykö vanhan turmiolliset tavat ja mitkä ovat keinot oppia toimimaan rakentavasti uudessa?
Sanan "kirkon" määritelmän koskien kaikkia teistisiä piirejä ja mahdollisia lahkoja.
Tällöin voidaan havaita, että kaikki uskonnollisista yhteisöistä pois siirtyvät eivät siirry ateismiin, vaan voivat siirtyä omaan toimintaansa tai toisiin toimiin.
On olemassa myös oma kysymyksensä siitä, ketkä ovat syntyneet ateismissa. Ja onko heidän elämänsä piirissä ollut ikinä kokemusta, jolle joku olisi ollut antamassa teististä tai muuta kuin luonnollista selitystä?
Yleensäkin erilainen ennakkosensuuri yritykset asioiden esilletuomisessa oli eräs palsta-ateismin erityismuoto, jolla pyrittiin estämään se asioita ei saanut tuoda avoimesti esille. Oikea muoto asioiden käsittelyyn olisi ehkä ollut vasta-argumentit ja niiden vasta-argumentit. Eikä keskustelujen sabotointi tai ateistisen lahkon perustaminen internettiin. Avoimuus kaikissa asioissa, jotka katsotaan, että lakien ja hyvien tapojen mukaan voidaan tuoda esille, pitää olla käytössä myös ateismia käsiteltäessä.
Ateismi on monimuotoinen aate ja oppi, sekä sillä on pitkä historia ja monimuotoinen nykyisyys. Ja juuri se seikka tekee siitä niin mielenkiintoista miten ihmiset ovat sen käsittäneet ja siltä pohjalta toimineet.

"Vanha kysymys asiassa on korvaantuuko esim. jokin kirkosta eroaminen jollain muulla muodolla toimia ritualistisesti tai muutoin vastaavasti?"

Ritualistinen käyttäytyminen on eläinten biologinen piirre. Jumaluskot ovat vain omineet ne itselleen ja pösilöt uskovaiset luulevat, että ilman jumalia ei olisi rituaaleja. Otetaan pari esimerkkiä.

Japanin kansallisuskonto sintolaisuus on hyvin ritualistinen, vaikka uskonto on käytännössä jumalaton eikä siinä ole mitään oppia. Ritualismi, yhteisöllisyys ja side omaan kulttuuriin voi siis olla vahvaa ilman jumaliakin.

Muinaisen Lähi-idän pahalta suojaava verirituaali, jossa verta siveltiin pahalta suojaavaksi rajaksi niin, ettei paha henki voinut ylittää veren suojaamaa piiriä vaan sen joutui ohittamaan sen. Tämä rituaali vakiintui keväälle suojelemaan vastasyntyneitä (karitsoja ainakin ja miksei ihmisvauvojakin) niin, että lampaan verellä sudittiin talon ovenpielet eikä paha henki päässyt sisään tappamaan vastasyntyneitä.

Juutalaisuus otti tämän rituaalin ja teki siitä pääsiäisaterian, jossa syödään lammasta ja muistellaan Egyptin vitsausta (Jahve tappaa Egyptin esikoiset, mutta ohitti israelilaiset koska olivat sutineet verta ovenpieliin) ja sieltä pakoa.

Kristityt jalostivat rituaalia eteenpäin ja muuttivat uhrikaritsan Jeesukseksi, jonka verellä suditaan synnit puhtaaksi ja tyynnytetään Herran raivo. Samalla Jeesus syödään kuin muinainen uhrikaritsa.