Muuttunut maailma.

Aikoinaan kun joku perheenjäsenistä kuoli hänelle järjestettiin kunniallinen muuttaminen sinne jonnekin joka on meidän kaikkien viimeinen leposija.
Nykyisin on mahdollisuus järjestää poisnukkuneelle omaiselle monenlaisia matkoja tai ns. lähtöjuhlia joko maanpoveen tuhkana tai perinteisesti.
Vielä kymmenen vuotta sitten kirkko oli lähes ääriään myöden täysi, kun lähimmäistämme saateltiin taivaankotiin.
Nykyisin ihmiset ovat aikataulujen orjia ja monesti hautajaiset ovat kutistuneetkin
pieneksi rituaaliksi johon ei koko kylä enää osallistu.
Ehkäpä tuhkauurna alkaa olla kaikkein yleisin muoto lähteä sinne jonnekin.
Kukat täyttivät ennen vanhaan hautakummun, mutta sekin on näissä surujuhlissa taaksejäänyt muistamismuoto.
Kaipaamme aikaa jolloin pappien saarnat kaikuivat kirkkosalissa ja saattoväki kunnioitti isolla joukolla poisnukkunutta. Kiitoksemme Jumalalle tästä kaikesta.