Onko tuttua? Rakennatko itse muille ihmisille itsestäsi imagoa, jonka totuus imagon sisällä tai takana, rinnalla on jotain aivan muuta tai ei aivan totta? Minä oon aina tämmönen kun oon, tutuille, vieraille kaikille. Ei oo imagoa, on vaan mä hyvässä ja pahassa. En mieti voinko kertoa avoimesti että ahdistaa tai en mieti voinko avoimesti kertoa että iloitsen, en mieti ylipäänsä järkyttyykö joku että oon kaikkialla semmonen kun oon.
Sana vapaa.
Rakennettu imago
93
791
Vastaukset
Ei mulla ole mitää imagoa. Oon se mikä oon. Oma epävarma itseni. Rauhallinen ja joskus kuullut että seurassani on hyvä ja helppo olla, siitä syystä. Ei mulla ole ollut tarvetta esittää mitään ja näin vanhemmiten aina vaan vähemmän.
- Anonyymi
siis hyvä ja helppo olla ja sulla ei ole ystäviä.
EivorCreed kirjoitti:
Mistä epävarmuus tulee?
Sitä on ollu aina. Tunnen aina itseni muita tyhmemmäksi ja rumemmaksi ja huonommaksi. Muut ovat aina aikuisempia ja fiksumpia kuin minä.
EivorCreed kirjoitti:
Mistä epävarmuus tulee?
Mulla se tulee siitä, että oon kokenu tulleeni turhan usein väärin ymmärretyksi ja sitten varoo vähän sellasta väärinymmärryksen riskitilannetta.
EivorCreed kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, että oon kokenu tulleeni turhan usein väärin ymmärretyksi ja sitten varoo vähän sellasta väärinymmärryksen riskitilannetta.
Ettei tiiä miten tulee oikein ymmärretyksi, mun mies sanoi hyvin. Ei se oo mun vastuulla miettiä mit muut ymmärtää ja mitä ei.
EivorCreed kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, että oon kokenu tulleeni turhan usein väärin ymmärretyksi ja sitten varoo vähän sellasta väärinymmärryksen riskitilannetta.
Joo, sitä mullakin käy usein. Ei jengi tunnu aina hiffaavan että mitä koitan sanoa. Ehkä en puhu sitten samaa kieltäkään heidän kanssa. Tai sitten ne tulkittee kaiken päin pyllyä päässään, eikä kysy tarkemmin että tarkoitinko sitä taikka tätä, vaan heti olettavat tulkinneensa oikein mitä kerron.
mustasusi kirjoitti:
Sitä on ollu aina. Tunnen aina itseni muita tyhmemmäksi ja rumemmaksi ja huonommaksi. Muut ovat aina aikuisempia ja fiksumpia kuin minä.
Eli sua on nujerrettu?
EivorCreed kirjoitti:
Ettei tiiä miten tulee oikein ymmärretyksi, mun mies sanoi hyvin. Ei se oo mun vastuulla miettiä mit muut ymmärtää ja mitä ei.
On se kuitenkin hiton ärsyttävää, jos huomaa liian myöhään, että nyt se ymmärsi mut ihan väärin.
EivorCreed kirjoitti:
Eli sua on nujerrettu?
Juu on pienestä pitäen aina joku joka on tienny kaiken paremmin ja osannu kaiken paremmin.
mustasusi kirjoitti:
On se kuitenkin hiton ärsyttävää, jos huomaa liian myöhään, että nyt se ymmärsi mut ihan väärin.
Juu, mä yritän opetella ulos siitä ärsyyntymisestä, kun huomaan ettei joku tajua mua oikein. Yritän myös opetella ulos selittelystä, olkoon ymmärtämättä. Ei kaikki saa itseään ymmärtämään millään, joten pitäisi vaan hyväksyä se ja antaa olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
siis hyvä ja helppo olla ja sulla ei ole ystäviä.
On heikkoutta sinulta kyseenalaistaa tuollaista soopaa
Vahva ihminen puollustaa. ei hauku ja ilkeile
Minusta sudella on hyvä sydän..♤
- Anonyymi
En mä käsittääkseni mitään rakenna, vaikka toki monilla on minusta hyvin erilainen kuva kuin oikeasti olen. Omalla kohdallani se menee pikemmin niin, että en avaa itsestäni likimainkaan kaikkea kaikille. En siis esitä mitään sellaista, mikä ei olisi totta, mutta jätän vain ison osan näyttämättä. En jätä niitä näyttämättä, koska jotenkin hsluaisin säästää heitä tmv. Mua ei vain hittojakaan kiinnosta avata kaikkia puolia itsestäni kaikille. En koe niiden kuuluvan heille lainkaan.
- Anonyymi
En tiedä voisko ton tiivistää vaikka muotoon: "no ei nyt oo koskaan tullut puheeksi". Mulle ei usein miten tule edes mieleen, että jostain pitäisi puhua ja se mainita "imagon takia". 🙂
- Anonyymi
Rek käyttäjät rakentavat imagoa ”tällainen olen”.
- Anonyymi
Tällä palstalla kyseessä on aina yksi ja sama multinikkimies, jonka hahmoihin henkisesti epävakaat on muodostaneet fiksaation. Aika myötähäpeää herättävää seurattavaa
Mulle sen imagon rakentaa muut palstalaiset, mielikuvallaan omassa päässään. Ja se on monilla aivan vääränlainen, kun eivät tunne mua.
Itse en imagoa ees mieti, nimimerkki helpottaa vain keslustelun jatkumista, kun kommentit tulee ilmoituksina vellikelloon.
En rakenna, kyllä todellisuus on valitettavan lähellä sitä kuin mitä täälläkin kuuluu ja näkyy 😁. Pientä egon ylikorostusta saattaa esiintyä satunnaisesti niinkuin muillakin vastaavilla selkärangattomilla matelijoilla 🙂.
Täällä juttelen aivan yhtä sopuisasti, kuin juttelisin livessä ihmisten kanssa. Minua on helppo lähestyä ja muutenkin olen peruspositiivinen tapaus.
En osaa teeskennellä, enkä rakentaa imagoa. Kaikenlainen teeskentely paistaisi heti läpi. Olen palstalla omana itsenäni.
Tietysti pidän yksityisasiat omana tietonani, enkä levittele liikaa henkilökohtaisia asioitani eteenpäin. Olen tarkka siitä, kuinka paljon avaudun itsestäni ja omasta elämästäni.
Mikäli on huono päivä ja kiukuttaa, sekin näkyy tekstistä.
Tämä keskustelufoorumi on siitä hauska, ettei täällä tarvitse esittää mitään. Olen vaihtamassa ajatuksia ja mielipiteitä, sekä viettämässä luppoaikaa. Siinä ei ole mitään teennäistä.- Anonyymi
Ammatista johtuen työssä täytyy ylläpitää tietynlaista imagoa. Vapaa-ajalla sitten vapautan itseni kaikista kahleista olen kuin ne Ellun kanat 😉
- Anonyymi
Imago on turhan hieno sana, mutta eri lailla käyttäydyn eri tilanteissa. Kun on kyse vertaisistani, olen just sellainen kuin olen. Mutta kun kyseessä on lapsi ja vanhempi henkilö, annan heille asioita periksi, en ala väittelemään ja suhtaudun heidän sanomisiinsa lempeästi ja hyväksyen. Joillakin on hyvin erikoiset mielipiteet, johon vastaan, no jaa voi sen noinkin ajatella. Kun taas vertaiselleni väitän reippaasti vastaan.
En myöskään töissä ole ihan oma itseni. Suhtaudun asioihin neutraalisti kovin paljon näyttämättä miltä tuntuu. Joskus joutuu antaa periksi vaikka henkisesti suututtaa niin että on tukka pystyssä. En ala riitelemään.
Joten joo, kyllä se imago on, eli annan väärän kuvan todellisesta luonteestani useissakin tilanteissa. Ja pidän sitä vielä oikeana. Niin pärjää parhaiten. Mieluummin sanoisin että olen jopa taitava ihmissuhteissa. Pärjään 99 %sesti kaikkien kanssa. Jossakin paikassa on joku nilkki, jonka kanssa vaan ei suju asioiden hoito vaikka tekisi mitä. - Anonyymi
Pystyykö itsestään jotain imagoa luomaan?
Kait muut luovat oman kuvan minusta ja minä kuvittelen olevani 'joku minä'.
Ei ne välttämättä ole yhtenevät kuin ehkä osin.
Minusta tuntuu, etten osaisi edes luoda itselleni imagoa, menisi teeskentelyksi.
Eihän täälläkään itsestä pullahda kuin omakuva oikeastaan mielipiteiden ja minitarinoiden kautta ja mieltymyksien tai eimieltymysten kautta.
Joo. En osaa tämän paremmin julistaa.
Vilma
P.S. Aika hyviä kirjoituksia on täällä välillä, mitkä vähän eroaa omista mielipiteistä ja antaa uudenlaista näköalaa oli aihe mikä vain. - Anonyymi
Itse ajattelen, että olen sitä kaikkea ”erilaista” yhtä aikaa. Työpersoona, sukupersoona, perhepersoona ym.
Hankala kysymys. Joskus on vaikea tietää itsekään, mikä on todellista itseä ja mikä muille näyteltyä. Olen aika herkkä sosiaalisissa seikoista ja joissain porukoissa on vaikea olla luontevasti. Silloin käyttäytyy eri tavoin kuin tutussa piirissä. Onko tällöin niin sanotusti oma itsensä vai teeskentelijä? Tavallaan olen kyllä itsevarma, mutta sosiaalisissa tilanteissa epävarmuus saattaa iskeä. Joskus epävarmuudessani korostan itseäni, toisinaan olen syrjäänvetäytyvä. En kuitenkaan pyri tarkoituksellisesti luomaan itsestäni jotain suurta ja hienoa ja valheellista.
- Anonyymi
Kilveksi toksisia ihmisiä vastaan korostetun mulkvisti töräyttelijä, salaa kiltti
- Anonyymi
Tai oikeastaan kukin saa sellaisen version kuin omalla käytöksellään ansaitsee
Lukematta vielä ketjuasi, on pakko vastata.
Minä olen vain minä. Täällä, kotona, töissä ja ihan missä vain. Olen aito oma itseni, enkä kaipaa toisyen hyväksyntää.
Imagoni on epäsosiaalinen, yksinkertainen ja syrjään vetäytyvä luonne, joka ei pidä melua itsestään. Rauhallinen, sillä minua monasti kuvataan.
Imagoni ei ole mairitteleva, ei tosiaankaan, mutta sen varjolla saan olla oma itseni. Harva pääsee lähelleni ja vielä harvempi oppii minua tuntemaan. Se sopii minulle.
En tosiaan jaksa enimmiltään tympeitä ja feikkaavia ihmisiä, joten omapäisyyteni ja epäsosiaalinen käytökseni johtuu siitä.
Minä olen kyllä sosiaalinen, mutta vain niille ihmisille jotka valitsen. Minulle on tärkeää olla aito ja rehellinen, mutta ilkeille ja inhottaville ihmisille vedän roolia. Esitän itseäni typerämpää.
On tosi, etten ole kovinkaan hoksaavainen ja penaalin terävin kynä, mutta olen silti parhaani mukaan oma itseni. Myös täällä palstalla.
Olen pienestä pitäen turvannut vain itseeni ja siksi en osaa olla riippuvainen laumasta tai alistua ryhmäpaineeseen. Olen yksinäinen susi ja kuljen omia polkujani. Teen mitä minua lystää ja sen teen mikä minusta tuntuu hyvältä.
Niin.. tiedän olevani hyvin outo, mutta sellainen juurikin haluan olla. Ja imagoni antaa minun olla rauhassa outo.
Imagoani en ole itse rakentanut vaan se on minulle annettu. Se on ihmisten tapa selviytyä oudoista tapauksista, millainen minäkin olen.
Ja saan oivan suojamuurin siitä imagosta. Minulle sallitaan erikoisia asioita juuri sen imagon takia. Saan luvallisesti olla erilainen.
Osa ihmisistä nauraa minulle selkäni takana, mikä ei haittaa minua. Sillä se on heidän tapansa kohdata erilaisuutta. Kertoo vain keskenkasvuisuudestaan. Osa pelkää minua. Osa kunnioittaa.
Mutta sen voin sanoa, että kun ryhmässä avaan suuni.. kaikki muut ovat hiljaa.
Ne jotka päästän elämääni, ne harvat, tietävät etten ole imagoni kaltainen.
Ja tämä palsta, olen ehkä aidoimmillani täällä. Täältä harva kuitenkaan tuntee minua oikeasti.Täytyy sanoa, että olet huippu tyyppi sellaisena kuin olet. Mitä nyt kuvailit ylempänä näen meissä jotain samaa, vaikka ihan erilaisia ollaan noin muuten. Olet hyvin suora mistä pidän ja osaat olla suora lempeästi. 🤗
Haaveilija39 kirjoitti:
Täytyy sanoa, että olet huippu tyyppi sellaisena kuin olet. Mitä nyt kuvailit ylempänä näen meissä jotain samaa, vaikka ihan erilaisia ollaan noin muuten. Olet hyvin suora mistä pidän ja osaat olla suora lempeästi. 🤗
Kiitos. Tuo oli kauniisti sanottu.
Olemme tosiaan hyvin erilaisia ihmisinä, mikä on hyvä juttu. En voi sietää ihmisiä jotka aina samaistuu seuraansa. Sellaisia sosiaalisia huoraajia jotka tekevät mitä vain miellyttääkseen tai sopiakseen porukkaan.
Onnekseni olen kohdannut sinut ja tiedän että uskallat olla oma itsesi. Sitä arvostan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos. Tuo oli kauniisti sanottu.
Olemme tosiaan hyvin erilaisia ihmisinä, mikä on hyvä juttu. En voi sietää ihmisiä jotka aina samaistuu seuraansa. Sellaisia sosiaalisia huoraajia jotka tekevät mitä vain miellyttääkseen tai sopiakseen porukkaan.
Onnekseni olen kohdannut sinut ja tiedän että uskallat olla oma itsesi. Sitä arvostan.Oi ihan herkistyin🥹 huhhuh❤️
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Oi ihan herkistyin🥹 huhhuh❤️
Mikä saa aikuisen miehen rekkautumaan usealla eri profiililla, jotta voi näytellä muille moniäänistä dialogia?😆
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä saa aikuisen miehen rekkautumaan usealla eri profiililla, jotta voi näytellä muille moniäänistä dialogia?😆
Yksinkertaisen huomion tuoma euforia varman nääs
Olen kokenut tarvetta rakentaa itselleni älyllisempää imagoa tällä palstalla, mutta en jaksa.
Joskus olen täällä sanonut jotain fiksua. Toivottavasti vanhemmat palstalaiset muistaa tämän.
Itse sen jo unohdin.- Anonyymi
En rakenna, olen oma itseni aina.
En edes ajattele imagoani, mutta ihan varmasti näyttäydyn erilaisena eri ihmisille yhteydestä riippuen. Ammatillisissa yhteyksissä on oltava hillitympi ja asiallisempi, mutta perheen ja ystävien kanssa olen paljon vapaammin. En silti koe rakentavani mitään imagoa, sillä imago on jokseenkin yhdentekevä asia minulle. En voi olla muuta kuin olen ja ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät kyllä millainen olen ihmisenä. Muiden mielipiteillä ei ole niin väliä.
- Anonyymi
"Onko tuttua? Rakennatko itse muille ihmisille itsestäsi imagoa, jonka totuus imagon sisällä tai takana, rinnalla on jotain aivan muuta tai ei aivan totta? Minä oon aina tämmönen kun oon, tutuille, vieraille kaikille. Ei oo imagoa, on vaan mä hyvässä ja pahassa. En mieti voinko kertoa avoimesti että ahdistaa tai en mieti voinko avoimesti kertoa että iloitsen, en mieti ylipäänsä järkyttyykö joku että oon kaikkialla semmonen kun oon.
Sana vapaa."
Se ei ole imagon rakentamista mielestäni, jos mietin sitä, miltä muista tuntuisi erilaisissa tilanteisssa. Se mitä itselläni on meneillään, tai miltä esimerkiksi tuntuu, niin jätän sen vuoksi jotakin välillä sanomatta tai näyttämättä sitä mitä tunnen. En tietenkään aina, ja joskus on paikallaan olla niissä jopa periksiantamaton ja ei voi perääntyä tuumaakaan. Mutta. Yleensä pidän sitä ihan perus huomioon ottamisena. Ja kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Olen aika väsynyt ihmisiin, jotka suodattamatta heittävät aina itsensä muille periaatteella, tässä olen ja suodattamattomana aina, koittakaa kestää. Mutta, sillekin on syynsä.
Se on ok kaikilta toisinaan, mutta joku kohtuus pitäisi löytyä kuitenkin.
Toinen juttu, miksi niin toimin, on selkeä tieto, ettei toinen ihminen edes voisi käsittää, tai tehdä asialle mitään. Mieluummin keskityn silloin itsekin johonkin positiiviseen, kuin kippaisin siinä jotakin asiaa tai tunnetta niskaansa, ja ei osaisi suhtautua, ja itsellekin tulisi vaan pahempi olo.
Se miten joku esimerkiksi tulkitsisi onko jokin totta itselleni, on väärä lähtökohta, vaan sen tietää itse, sitä ei voi kukaan muu tulkita.
Mun todellisuudessa voin ihan hyvin kyynelten läpikin vaikka nauraa samalla, tunne tila, on esimerkiksi eri kuin tahtotila, ja koen usein monia päällekkäisiä tunteita, joita itse ymmärrän, enkä näe asiassa mitään ristiriitaa tai omituista. Mutta joku muu voi toki kokea sen niin. Esimerkkinä herkistyvä ihminen. Katsot vaikka Vain elämää, herkistyt ja itket. Onko silloin hyvä vai paha olla? Kaikki ei osaa tulkita toisten kokemuksia, mutta ihminen itse kuitenkin osaa.
Olen jo kauan aikaa sitten lopettanut olettamasta että muut voisivat olla edes kykeneviä tulkitsemaan itseäni aina oikein, tai sinnepäinkään.
Eikä se ole aina edes niin huono asia. En toivoisikaan sitä esimerkiksi hyvin vaikeissa tai kipeissä asioissa itselleni, että tärkeä ihminen pystyisi samaistumaan tai edes täysin ymmärtämään mitä tarkoitan, mistä puhun, mikä tilanne on tai mitä tunnen, Vaan pelkkä halaus ja hyvä tahto esimerkiksi riittäisi oikein hyvin.
Mikä on imagoa?
Mielestäni se asia on hyvin liukuva käsite, ja näen sen niin, että on absurdia voida olettaa, että yksittäisen ihmisen "imago" voisi olla sama, saman tasoinen tai tasavertainen kokemus muille ihmisille.
Jokainen kokee yksilön eri tavalla.
Yksilö taas kokee muut eri tavalla, riippuen miten he kokevat yksilön itse, sekä itsensä.
Esimerkkinä. Olen ihan sama ihminen, jollekin joka tuntenut minut 20 vuotta, kuin sille, joka vaikka vuoden, tai vain viikon tai vaikka päivänkin.
Mutta, jokaisella on heistä oma imagonsa, jonka laittavat tai asettavat minulle, riippumatta siitä, olenko itse samanlainen vai erilainen. Itsenihän olen.
Heidän tulkintansa on vain erilainen. Eikä se ole välttämättä edes kiinni siitä, kuinka kauan on tuntenut, vaan ihan muista syistä. - Anonyymi
Mjoo, kaikki jotka ottavat selfie-kuvia tai kuvia omasta elämästään, tai jakavat valokuviaan sosiaalisessa mediassa, haluavat luoda imagoa.
Eilen joku nainen halusi ottaa yhteiskuvan, en ymmärrä miksi.
Joku tarve joillain on esittää jotain jonnekin, kai se tarve joillain on olemassa?
En kyllä ymmärrä miksi. Mitä hyötyä siitä kenellekään olisi?
AV - Anonyymi
Mun mielestäni kaikilla on erilaisia rooleja, mutta niissäkin pitäisi mennä omana itsenään. Ihan kaikkia puoliaan ei voi esitellä joka paikassa. Tunteitaan on osattava hillitä hyväksyttäväksi käytökseksi aika monessa tilanteessa ja paikassa.
Esimerkiksi työkaverille en ole äiti enkä rakastaja. Enkä avaudu pomolle tai kaupan kassalle miten ukko ottaa pannuun tai menkkakivut vaivaavat.
Mitään imagoa en rakentele. Olen mikä olen.
xLinerJuuri tuo, on erilaisia puolia jotka toimii tilanteen mukaan, muttei ne ole valheellisia. Se on se juttu mullakin.
Mä haluisin korjata vähän...
Tunteita ei voi hillitä... ne myllää miten sit myllää...mutta se, miten niihin reagoi, on tärkeää...
Minut on kasvatettu kuten keskiverto +45 v mies on kasvatettu. Tunteet pitää mitätöidä, siirtää huonot ja negatiiviset tunteet muuhun, johonkin mukavempaan. Mutta ei ainakaan läpikäymään niitä. Tutustumaan mistä ne tulee/johtuu. Hyväksymään niitä.
Tunteet tulee ja menee miten sattuu...ei niitä voi hillitä... se on fakta. Ne on aivoissa jotain biokemiallisia juttuja ja nehän elää ihmisestä itsestään riippumatonta elämää...mutta se, mitä niillä tekee, on merkityksellistä.
Hiffaatko, hönö? 😃
- Anonyymi
Tähän voisi ottaa erään termin; reflektointi.
Emmekö tavalla tai toisella heijastele toinen toisiamme?
Siis. Mehän olemme koko ajan elossa, eloisia.
Vilma Joudun paljon rakentamaan valheellista imagoa työelämässä. Yhteiskunta vaatii sitä. Jos olisin avoimesti sitä mitä olen, ei yksikään firma palkkaisi minua.
Juu, mulla on työminä, mutta se ei ole erilainen kun tosi minä. Se ei vaan käsittele töissä asioita mitä se käsittelee kotona.
On mullakin ollu joskus ihan rakennettu minä, se minä ennen rajoja. Nyt se tuntuu niin hullulta muistella miten pihalla on voinu olla ja mihin nurkkaan on voinu ittensä antaa työntää.EivorCreed kirjoitti:
Juu, mulla on työminä, mutta se ei ole erilainen kun tosi minä. Se ei vaan käsittele töissä asioita mitä se käsittelee kotona.
On mullakin ollu joskus ihan rakennettu minä, se minä ennen rajoja. Nyt se tuntuu niin hullulta muistella miten pihalla on voinu olla ja mihin nurkkaan on voinu ittensä antaa työntää.Mä oon saanu kasvaa tässä parisuhteessa ollessa avoimesti. Kertoa ihan kaiken ja silti tullu hyväksytyksi ja rakastetuksi, mietin että oisinko ikinä vapautunut niistä rakennetuista rooleista, jollen olisi löytänyt miestä jonka kanssa saan olla raatorehellinen minä, kaikesta? Tuskin.
EivorCreed kirjoitti:
Mä oon saanu kasvaa tässä parisuhteessa ollessa avoimesti. Kertoa ihan kaiken ja silti tullu hyväksytyksi ja rakastetuksi, mietin että oisinko ikinä vapautunut niistä rakennetuista rooleista, jollen olisi löytänyt miestä jonka kanssa saan olla raatorehellinen minä, kaikesta? Tuskin.
Ja tarkoitan raatorehellisyydellä myös näitä identiteetti, seksuaalisuus, ihastumis, aseksuaalisuus yms. juttujakin. Etten oo kaapissa minkään asian suhteen itsestäni, miehelleni.
- Anonyymi
Vastaan sivusta sen verran, että kokemuksellisesti on erittäin hyväksi se, että siihen on toinen ihminen, jolle elää ja olla ne asiat itsestään, ja saada siihen omaan todelliseen itseensä kohdistuvaa rakkautta elää todeksi toisen kanssa. Mikä ikinä onkaan ihmisen identiteetti tai seksuaalinen suuntaus tai mikä ikinä muukaan asia.
Joskus taas on helpompaa rakastaa itseään, ja antaa ne samat asiat itselleen, mikäli sopivaa ihmistä ei vain siihen vastavuoroiseen rakkauteen ja suhteeseen sillä hetkellä ole.
Monilla on nimittäin mielestäni sellainen ainakin ehkä alitajuinen käsitys rakkaudesta sekä itsensä hyväksymisestä jollain lailla muodostunut riippuvaiseksi kokemuksellisuudesta toisen ihmisen kanssa.
Että siihen ei voisi kyetä, itsenäisesti, tai se kehittyisi ainoastaan suhteissa.
Moni voi kokea, ettei ole riittävä, mikäli ei ole parisuhteessa tai saa rakkautta itsensä ulkopuolelta.
Se ei kuitenkaan ole läheskään aina totta. Vaan kaikki ihmiset eivät ole vain sopivia toisilleen tai jotkin ihmiset eivät osaa rakastaa juuri sitä ihmistä jonka kanssa ovat tai ovat olleet. Itselläni on ollut hyvin vahva kokemus omasta itseni hyväksymisestä sekä rakastamisesta ehdottomasti aina, riippumatta siitä, onko kenelläkään muulla ollut kykyä siihen itseäni kohtaan.
Ja olen osannut erottaa ne asiat keskenään siitä, mikä on oma suhde itseeni ja mikä taas muiden suhde itseeni.
Ja on vaikea ajatella kokevansa tulevansa rakastetuksi, jos ei koe tulevansa rakastetuksi sellaisena, kuin ikinä onkaan. Rakkaus ei siis voi olla oikeastaan koskaan ansaittua.
Vaan sen on oltava ehdotonta. Jotta siinä olisi hyväksyntä, joka kattaisi ihmisen kaikkineen ja sellaisenaan.Ymmärrän, itselläni ei ole aiemmissa suhteissa ollut tilaa olla mitä olen. Eikä mulla rohkeutta, kun nämä ihmiset eivät ole kyenneet sulattamaan asioita jotka eteen olisi avoimuuteni myötä tulleet. Niinpä on vaatinut ihmisen jolle nämä asiat ei ole järkytyksiä, joka pystyy käsittelemään ne yhtään järkkymättä.
Sinkkuna ei olis ollut mulla peiliä, olis ollu vain punaniska vanhemmat. Joten mä olen tarvinut vastapuolekseni ihmisen joka ei ole asenteellisesti jäykkä eikä lokeroitunut. 🙂- Anonyymi
22:20
Hyvin kauniisti kirjoitit.
Vilma
- Anonyymi
Jos sanallisen ja sanattoman viestinnän välillä on ristiriita, uskomme enemmän näkemäämme kuin kuulemaamme. Psykologian emeritusprofessori Albert Mehrabian (UCLA) on tutkinut miten me äänensävyä, kehonkieltä ja sanallisia viestejä tulkitsemalla muodostamme mielikuvan puhujasta.
Jopa lapsi vaistoaa ristiriidan. Heikkolahjaiset ei niinkään.- Anonyymi
Noinkin päin, juu. Mulla oli aikoinaan työkaveri, joka hymyssä suin hakkasi puukkoa selkään ja kieroili omiaan. Mitä lämpimin hymy aina "väärässä" kohtaa. Kerran jälkeen sen oppi, mutta todella hyytävä tyyppi. Kaikki eivät huomanneet koskaan, etenkin miehille kun saa sanoa lähes mitä vain kun hymyilee viehkeästi samalla.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noinkin päin, juu. Mulla oli aikoinaan työkaveri, joka hymyssä suin hakkasi puukkoa selkään ja kieroili omiaan. Mitä lämpimin hymy aina "väärässä" kohtaa. Kerran jälkeen sen oppi, mutta todella hyytävä tyyppi. Kaikki eivät huomanneet koskaan, etenkin miehille kun saa sanoa lähes mitä vain kun hymyilee viehkeästi samalla.
xLinerMinusta oikeampi keino, jos näin voi sanoa miten käyttää miehiä ns hyväksi omaan peliinsä on itkeä tillottaa jostain mikä ei pidä paikkaansa ja jotkut miehet on juuri niin tyhmiä, että se joka kehtaa uhriutua on oikeassa siinä missä toinen osapuoli ei alennu moiseen populismiin esim nyyh nyyh olen niin kiusattu henkisesti
- Anonyymi
Olen tätä tovin tuumiskellut, ja päätynyt siihen, että minulla on jonkin verran tapana piilottaa itseäni. Oikeastaan teen tätä eri tavalla eri porukoissa. En jaksa aina itseeni kohdistuvaa huomiota, ja siksi tietyissä jutuissa on helpompi vaan pitää omat juttunsa omina asioinaan.
Kyse ei ole niiden asioiden häpeämisestä, vaan siitä, että porukka saattaa suhtautua niihin ihmetellen. Ei vaan jaksa tehdä itselle selkeistä ja tavallisista asioista numeroa. Etenkin jos on syytä olettaa, ettei vastapuolella löydy siihen ymmärrystä.
Tällä palstallakin on ollut välillä ihme vinkumista niistä asioista. On tuttua: alkoi nuoruudesta ja nähdä päättyykö ennen hautaa.
Ensimmäisen kerran tuollainen imago iskettiin tajuntaan yläasteella kun opettajat totesivat ettei teistä pojat tule isona yhtään mittän. Tämä yhdistettynä hiljaiseen ja ei kilpailuhenkiseen yksilöön joka asui keskiluokkaisessa kuplassa niin sellainen tavallisuuden ja keskiluokan haalarit iskettiin päälle.
Seuraava vaihe jossa imagoa piti rakentaa oli pakollinen varusmiespalvelus. Sikäli ristiriitainen tilanne että toisaalta arvomerkit määräsivät paikan mutta koin tarpeelliseksi saada omalle ryhmälle niin miellyttävän armeijakokemuksen kuin mahdollista. Tositilanteessa sitten se imago ei ole enää merkeistä kiini vaan toiminnasta
Työelämän luottamustoimissa piti rakentaa sellainen imago että minun yli ei kävellä. Itse otin aluksi härskisti käyttöön liittojen toimitsijoiden imagoa joka sitten antoi hyvän selkänojan jatkoneuvotteluihin. Samalla toki piti luoda hyvät keskusteluyhteys henkilöstöön kotta olisivat ajan tasalla ja minulla olisi heidän tuki.
Enemmän itselleni on ollut hankalampaa murtaa itseeni kohdituvaa imagoa tai mielikuvaa. Demarin jolla on ay-tausta ei ole ihan helppoa saada uutta työpaikkaa koska käsi toisten taskuissa ja työelämän muutoksia vastustavana jääränä on aika vahva. Samassa yhteydessä voin sanoa että tunnen sympatiaa vihreiden ja ps:n paikallispolitikkoja kohtaan. Samat ongelmat heilläkin.
Siviilipuolella oli sellainen imagon kohotuskampanja kun tein vitanomaisille selväksi että isäkin on vanhempi. Toinen aia, joka palstalla on vähintäänkin kiistelty asia, on että olisiko minulle ollut treffeillä hyötyä jos en olisi ollut imagoltaan luokassa "kiltti ja kunnollinen."Lapsuudesta asti joutunut jotenkin peittelemään itseäni, etten tee itsestäni mitään numeroa. Kiltti tyttö joka ei herätä huomiota. Nuokin asiat siitä syystä mitä joskus tapahtui. Vetäydyn kuoreeni jos koen ettei minun ole hyvä olla, muuten olen hyvin avoin. Voin puhua hyvinkin kipeistä asioista, niiden kanssa joihin luotan. Tunteellinen myös. Sanoisin olevani täällä hyvin samankaltainen ilman mitään roolia. En nyt irl ehkä ihan niin pervo/seksistinen ole mitä täällä annan joskus ymmärtää🤪 Liiallisesta kiltteydestä myös päässyt jollain tavalla eroon. Eikä pahemmin kiinnosta mitä muut on minusta mieltä. Sen takia voin tehdä hyvin rohkeitakin päätöksiä, ihan vaan ajatellen omaa elämää mitä juuri minä haluan..
Oli pitkä huonompi pätkä elämässä mutta nyt, tietäisitpä kuinka onnellinen oon juuri tällä hetkellä.🥰"Oli pitkä huonompi pätkä elämässä mutta nyt, tietäisitpä kuinka onnellinen oon juuri tällä hetkellä."
Onnellinen onnellisuudestasi. 🤗❤️
Ainakaan tarkoituksellisesti en esitä mitään koskaan, olen kaikkialla sellainen kuin olen. En ole kiinnostunut siitä, miten ihmiset minut näkevät tai mitä minusta ajattelevat.
Tässä on toki eräs poikkeus ja se on tunteiden näyttäminen, se on mulle liian vaikeaa ja yleensä pidän ne henkilökohtaisuuksina tietyllä tavalla. Masentuneisuuteni ja passiivis-aggressiivisen olotilani sekä ahdistuneisuuden pyrin peittämään muilta. En puhu, miltä minusta tuntuu. Saatan mennä johonkin sivuun tsemppaamaan itseäni, että nyt vedä sitä roolia vaan, pystyt kyllä. Sitten menen ihmisten ilmoille esittäen jotain viilipyttyä ja hymyilemään mukavasti. Saatan vitsiäkin heittää. Kai se on jotain itsensä suojelua.
Sitä en tiedä, näkyykö todellinen tilani peittelystä huolimatta.- Anonyymi
"nyt vedä sitä roolia vaan, pystyt kyllä. Sitten menen ihmisten ilmoille esittäen jotain viilipyttyä ja hymyilemään mukavasti"
Viilipyttyily on ehdottoman hyvä vuorovaikutustaito 🤷♀️ Joskus sitä sanotaan myös kärsivällisyydeksi.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
"nyt vedä sitä roolia vaan, pystyt kyllä. Sitten menen ihmisten ilmoille esittäen jotain viilipyttyä ja hymyilemään mukavasti"
Viilipyttyily on ehdottoman hyvä vuorovaikutustaito 🤷♀️ Joskus sitä sanotaan myös kärsivällisyydeksi.
- SheenaOnhan se. Minua on joskus kuvailtukin ihan tällä sanalla; viilipytty. Tarkoittaen sitä, että olen rauhallinen ja pystyn pysymään rauhallisena, vaikka tilanne tai olosuhteet olisivat sellaiset, missä moni vetäisi pultit.
Älyttömän raskasta sellaisena vaan on yrittää olla, jos ahdistus on aivan äärimmäistä ja on rauhaton olo.- Anonyymi
Prinsessasi kirjoitti:
Onhan se. Minua on joskus kuvailtukin ihan tällä sanalla; viilipytty. Tarkoittaen sitä, että olen rauhallinen ja pystyn pysymään rauhallisena, vaikka tilanne tai olosuhteet olisivat sellaiset, missä moni vetäisi pultit.
Älyttömän raskasta sellaisena vaan on yrittää olla, jos ahdistus on aivan äärimmäistä ja on rauhaton olo.Olet mies kirjaunut keskustelemaan ainakin viidellä eri hömpänpömppäprofiililla, mitä tämä monologi tuo elämääsi?
- Anonyymi
Alussa voi olla rikas ja paras, lopussa köyhä ja varas.
Kunnia Jumalalle!
Maailmallisten rikkauksien petolliset houkutukset ja kaikenlaiset himot vievät ihmisen turmioon ja kärsimykseen. Usein tiedämme jo etukäteen, että maallinen omaisuus ei tee autuaaksi. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?” Markus 8:36
Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Mitä Jeesus sanoi mammonan palvelemisesta? ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai on uskollinen toiselle ja halveksii toista. Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Matteus 6:24
Jeesus sanoi, että joka uskoo Häneen, sillä on iankaikkinen elämä. Jeesus kärsi syntiemme rangaistuksen kun hän kuoli ristillä ja sen jälkeen Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä.
Johannes 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Älä siis menetä toivoasi, vaan lähesty Herraa rukoillen niin saat varmasti avun oikeaan aikaan. Kadu syntejäsi, älä koveta sydäntä!
Joel 2:13 “Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja hän katuu pahaa.”
Tärkeintä rukouksessa on että se tulee sydämestä.
”Herra Jeesus, ole minulle syntiselle armollinen. Auta uskomaan ja luottamaan Sinuun. Kiitos kaikesta mitä olet tehnyt minun ja perheeni hyväksi. Aamen. ” - Anonyymi
En todellakaan rakentele mitään valheellisia imagoja itselleni, miksi ihmeessä.
Tietysti minulla on erilaisia rooleja riippuen siitä missä ja kenen kanssa olen ja vaikutan.
- Sheena- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kameleontti... mukaudut taustan mukaan. Miellytät?
Rooli riippuu tuosta vaikuttamisesta; mistä keskustellaan, miten keskustellaan, mitä halutaan saada aikaan, vai halutaanko saada mitään aikaan vai halutaanko saada todella paljon aikaan 😅
Itseasiassa olen aika hyvä ihmistuntemuksessa, tilannetajussa ja vaistoan ihmisten tunteet, saan ihmiset avautumaan. Eikä tarvitse yhtään pyrkiä edes "miellyttämään". Monille ihmisille on kyllä mieluisaa käydä keskusteluja, joilla mennään vaikka aamukahvilla suoraan ytimeen eikä tarvita mitään smooltookkeja.
Minulla on muutama ystävä/kaveri, joiden kanssa on ihana väitellä ja olla eri mieltä lähes kaikesta. Tai ainakin olla olevinaan eri mieltä, koska muuten ei voi väitellä... Monet, tuttavat ja ei-tuttavat taas kokevat eri mielipiteet lähes maailmanloppuna, ei silloinkaan väittelystä mitään tule. Eikä välttämättä oikein keskustelustakaan.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Rooli riippuu tuosta vaikuttamisesta; mistä keskustellaan, miten keskustellaan, mitä halutaan saada aikaan, vai halutaanko saada mitään aikaan vai halutaanko saada todella paljon aikaan 😅
Itseasiassa olen aika hyvä ihmistuntemuksessa, tilannetajussa ja vaistoan ihmisten tunteet, saan ihmiset avautumaan. Eikä tarvitse yhtään pyrkiä edes "miellyttämään". Monille ihmisille on kyllä mieluisaa käydä keskusteluja, joilla mennään vaikka aamukahvilla suoraan ytimeen eikä tarvita mitään smooltookkeja.
Minulla on muutama ystävä/kaveri, joiden kanssa on ihana väitellä ja olla eri mieltä lähes kaikesta. Tai ainakin olla olevinaan eri mieltä, koska muuten ei voi väitellä... Monet, tuttavat ja ei-tuttavat taas kokevat eri mielipiteet lähes maailmanloppuna, ei silloinkaan väittelystä mitään tule. Eikä välttämättä oikein keskustelustakaan.
- SheenaNo parastahan onkin keskustella eri mieltä olevan kanssa, kuin samaa mieltä olevan. Silloin itsekin saa leveyttä asiaan. On vaan eri juttu, osaako joku keskustella.
Siihen ei kuulu vaan asioiden esittäminen, vaan ymmärtävästi kuuntelukin, sisöistäminen. 🙂
Minusta esimerkiksi politiikka pitäisi olla keskustelua. Nykyinen politiikka Suomessa taas on oikeastaan jotain kampittelua ja vastakkainasettelua. Ei kuunnella oikeasti toisten argumentteja. Enempi henkilöihin kohdistuvaa hyökkäilyä...
- Anonyymi
En tiedä, toiset ovat keksineet itselleni paljon lempinimä, oikeasti en paljonkaan pohdiskele että mitä toiset ihmiset ajattelevat itssestäni, eli elän omaa elämääni, toki kunnioitan toisia ihmisiä aina.
- Anonyymi
Sama, kunnes en kunnioita mikäli käytös sen osoittaa, että ei tartte vaivautua
En mä tarkkaan osaa sanoa, mikä minussa on 100%:sti minua ja mikä sitä, mitä mä sen haluaisin olla... 🤔
Mutta minusta siihen on olemassa mittari.
Silloin kun alat puolustamaan jotain, mitä olet toisille, selittämään tai perustelemaankin liikaa, se ei ole sitä, mitä oikeasti haluat olla...
Koska jos olet "sinut" itsesi kanssa, ei sitä tarvitse toisille selitellä. Olet vaan se mitä olet. 🙃Jos minä vaikka väittäisin, että tiedän tarkkaan mitä olen ja mitä en, niin sitäkin varmaan haluaisin olla... varma ja tietoinen...sanooko joku jopa, että haluaa dominoiva...???
Olen pitkään tutkiskellut itseäni ja koettanut löytää "jonkun", mutta löydän kokoajan vaan lisää ja lisää...😄
Se "joku" on sitä tätä ja tuota, mikä taas vapauttaa tuolta tätä ja vähän tuota..😁
Oon jopa löytänyt itsestä introverttiyttäkin, mikä huvittaa, kun dissailin koko termiä...😁Kaikissa on kerroksisuutta, vaikka ei imagoa rakentelisikaan. Ne on niitä työkaluja täällä erilaisten ihmisten ja toteutusten keskellä.
Niitä työkaluja käytetään, jotta selvitään eteenpäin.
Itse nään imagon rakentelun lähinnä vähän harhaanjohtavana toimintana. Annetaan tahallaan ymmärtää muiden jotain ehkä kaikki rakennetun tarinan olevan totta, vaikka lähes kaikki olisi ihan keksittyä ja feikkiä. Se feikki myydään ihmisille totena. Ja sitä varjellaan, koska se ei ole totta ja mikä ei ole totta, se ei saa paljastua. Koska paljastuminen rikkoisi imagon. Muuttaisi suhtautumista.EivorCreed kirjoitti:
Kaikissa on kerroksisuutta, vaikka ei imagoa rakentelisikaan. Ne on niitä työkaluja täällä erilaisten ihmisten ja toteutusten keskellä.
Niitä työkaluja käytetään, jotta selvitään eteenpäin.
Itse nään imagon rakentelun lähinnä vähän harhaanjohtavana toimintana. Annetaan tahallaan ymmärtää muiden jotain ehkä kaikki rakennetun tarinan olevan totta, vaikka lähes kaikki olisi ihan keksittyä ja feikkiä. Se feikki myydään ihmisille totena. Ja sitä varjellaan, koska se ei ole totta ja mikä ei ole totta, se ei saa paljastua. Koska paljastuminen rikkoisi imagon. Muuttaisi suhtautumista.Ja se ettei kaikille kerro kaikkea on itsensä suojelemista, mitä minä en pidä imagona mitenkään, jollet valehtele vääristellen vaan vaikenet. Jos taas jättää kertomatta, jotta toinen uskoisi sinusta jotain muuta se on minusta imagon rakentelua.
Tietoinen feikkaaminen ja mielikuvan rakentaminen, kun taas itse pidän enemmänkin persoonan ilmentämisenä kaikkea sitä mikä ei edellytä mielikuvien luomista, vaan ne syntyy ittekseen. Olkoon ne oikeita tai vääriä, ne kun muitten tekemiä päätelmiä.
No nyt toin imagon rakentelun negatiivisen puolen. Tokihan imagon rakentelu voi olla positiivistakin. Yrityksethän niitä mm. rakentaa palveluidensa tueksi.EivorCreed kirjoitti:
Ja se ettei kaikille kerro kaikkea on itsensä suojelemista, mitä minä en pidä imagona mitenkään, jollet valehtele vääristellen vaan vaikenet. Jos taas jättää kertomatta, jotta toinen uskoisi sinusta jotain muuta se on minusta imagon rakentelua.
Tietoinen feikkaaminen ja mielikuvan rakentaminen, kun taas itse pidän enemmänkin persoonan ilmentämisenä kaikkea sitä mikä ei edellytä mielikuvien luomista, vaan ne syntyy ittekseen. Olkoon ne oikeita tai vääriä, ne kun muitten tekemiä päätelmiä.
No nyt toin imagon rakentelun negatiivisen puolen. Tokihan imagon rakentelu voi olla positiivistakin. Yrityksethän niitä mm. rakentaa palveluidensa tueksi.Yksi imagon rakennuksen esimerkki voisi olla homo heterosuhteessa, kulissien eli imagon takana.
EivorCreed kirjoitti:
Yksi imagon rakennuksen esimerkki voisi olla homo heterosuhteessa, kulissien eli imagon takana.
Tai ne matkabloggaajat, jotka muokaa kuvia luoden imagoa harhaanjohtaen, koska se imago on kuva joka halutaan luoda, vaikka kaveri istuu oikeasti tyyliin mökkirannalla, niin kuvassa hän on tyyliin Kaliforniassa.
Imago on siis aina jonkinlainen rakennettu paketti, mikä myydään muille toivoen, että täydestä menee.EivorCreed kirjoitti:
Tai ne matkabloggaajat, jotka muokaa kuvia luoden imagoa harhaanjohtaen, koska se imago on kuva joka halutaan luoda, vaikka kaveri istuu oikeasti tyyliin mökkirannalla, niin kuvassa hän on tyyliin Kaliforniassa.
Imago on siis aina jonkinlainen rakennettu paketti, mikä myydään muille toivoen, että täydestä menee.Näitä termejä on niin monia, etten aina edes löydä oikeaa oikeaan tarkoitukseen.
Mutta ihmisellä pitäisi olla oma identiteetti, mikä pitää sisällään vähän kaikenlaista. Sen identiteetin pitäisi olla sellainen "kotoisa", milloin ei tarvitse osoittaa muille yhtään mitään siitä.
Toisaalta tiedostus siitä mitä se identiteetti pitää sisällään, on tietysti tärkeää, mutta moni ihminen ei ole edes tutkinut mitä se voisi olla. Lapsena jo jokainen tutkii, mitä muut arvostaa. On malli- ja mielikuvia, mitä haluaisi olla, mutta se todellinen minuus kasvaa taustalla.
Jossainvaiheessa tulee kyllä hetki, kun se todellinen minuus alkaa nostaa päätään. Tulee väkisin jokin kriisi. Se identiteetti, mitä haluaisi olla, kuplii. Se homoseksuaali katselee samaa sukupuolta olevia alastonkuvia tai tatuoitu miettii, että hittom miten nämä maalaukset ihosta sais pois. Joku ison firman johtaja selaa autiokämppiä Pohjois-Karjalasta.
Parisuhteet päättyy, ei halutakaan sitä suhdetta enää. Työpaikat vaihtuu. Tai sitten vaan muuten aletaan voida pahoin. Masennutaan.
Tommy Hellsten kirjoitti, että tarvitaan kriisi, että ihminen havahtuu omaan elämäänsä. Joillain se iskee jo 30 vuotiaana, toisille se iskee 45 vuotiaana ja jotkut vaan sinnittelee hautaan asti sillä identiteetillä minkä he ovat itse kaiken ulkopuolisen perusteella rakentaneet.
Itse ainakin olen kuullut monien vanhempien ihmisten omituisuuksista jälkeenpäin juttuja. Mä luulen, että monet vanhemman sukupolven ihmiset piilottivat paljon omaa minuuttaan, kun ei ollut soveliasta olla se oma itsensä. Homot oli naimisissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja piilottivat homouden jotenkin jne.
Ehkä joskus ihmiset saa tutustua itseensä paremmin ja siihen kannustetaan yleisesti. Sen merkitys huomataan yhteiskunnallisesti tärkeäksi ja monimuotoisuuden mahdollisuudet nähdään etuna. Nyttenkin vielä koetetaan saada kaikki sullottua jokseenkin samaan muottiin. 🤔Disseisback kirjoitti:
Näitä termejä on niin monia, etten aina edes löydä oikeaa oikeaan tarkoitukseen.
Mutta ihmisellä pitäisi olla oma identiteetti, mikä pitää sisällään vähän kaikenlaista. Sen identiteetin pitäisi olla sellainen "kotoisa", milloin ei tarvitse osoittaa muille yhtään mitään siitä.
Toisaalta tiedostus siitä mitä se identiteetti pitää sisällään, on tietysti tärkeää, mutta moni ihminen ei ole edes tutkinut mitä se voisi olla. Lapsena jo jokainen tutkii, mitä muut arvostaa. On malli- ja mielikuvia, mitä haluaisi olla, mutta se todellinen minuus kasvaa taustalla.
Jossainvaiheessa tulee kyllä hetki, kun se todellinen minuus alkaa nostaa päätään. Tulee väkisin jokin kriisi. Se identiteetti, mitä haluaisi olla, kuplii. Se homoseksuaali katselee samaa sukupuolta olevia alastonkuvia tai tatuoitu miettii, että hittom miten nämä maalaukset ihosta sais pois. Joku ison firman johtaja selaa autiokämppiä Pohjois-Karjalasta.
Parisuhteet päättyy, ei halutakaan sitä suhdetta enää. Työpaikat vaihtuu. Tai sitten vaan muuten aletaan voida pahoin. Masennutaan.
Tommy Hellsten kirjoitti, että tarvitaan kriisi, että ihminen havahtuu omaan elämäänsä. Joillain se iskee jo 30 vuotiaana, toisille se iskee 45 vuotiaana ja jotkut vaan sinnittelee hautaan asti sillä identiteetillä minkä he ovat itse kaiken ulkopuolisen perusteella rakentaneet.
Itse ainakin olen kuullut monien vanhempien ihmisten omituisuuksista jälkeenpäin juttuja. Mä luulen, että monet vanhemman sukupolven ihmiset piilottivat paljon omaa minuuttaan, kun ei ollut soveliasta olla se oma itsensä. Homot oli naimisissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja piilottivat homouden jotenkin jne.
Ehkä joskus ihmiset saa tutustua itseensä paremmin ja siihen kannustetaan yleisesti. Sen merkitys huomataan yhteiskunnallisesti tärkeäksi ja monimuotoisuuden mahdollisuudet nähdään etuna. Nyttenkin vielä koetetaan saada kaikki sullottua jokseenkin samaan muottiin. 🤔Aivan. Joo, kriisit on tullu tutuiksi lähinnä henkisen puolen kipuiluina ja psykosomaattisina oireina. Ja tottahan se on, jos on rakennellut itsensä muitten mieleiseksi se tulee sortumaan joku päivä käsiin.
Varmasti on ihmisiä, jotka elää uskoen itsekin valheisiinsa koskaan miettimättä mikä on itseä mikä rakennettu rooli. Sääli, kun yksi elämä ja senkö sitten tuhlaa muille.
Jatkuva paha olo on viesti, että jokin ei toimi.
Yhteiskunta on aika kaavamainen ja pusertaa yhä muottiin, sitten päivitellään kun mielenterveys prakaa ihmisillä.EivorCreed kirjoitti:
Aivan. Joo, kriisit on tullu tutuiksi lähinnä henkisen puolen kipuiluina ja psykosomaattisina oireina. Ja tottahan se on, jos on rakennellut itsensä muitten mieleiseksi se tulee sortumaan joku päivä käsiin.
Varmasti on ihmisiä, jotka elää uskoen itsekin valheisiinsa koskaan miettimättä mikä on itseä mikä rakennettu rooli. Sääli, kun yksi elämä ja senkö sitten tuhlaa muille.
Jatkuva paha olo on viesti, että jokin ei toimi.
Yhteiskunta on aika kaavamainen ja pusertaa yhä muottiin, sitten päivitellään kun mielenterveys prakaa ihmisillä.Homoilla on ollut salaseuroja, missä piilossa tavata kaltaisiaan. Eihän tietty kaikki ole niihinkään rohjennut ryhtyä, kiukunnut vain kurjaa padottua oloaan.
Ihminen on aika karsea otus toiselle ihmiselle kaikessa määräilyssään. Ei ihme että ihmiset vihaa ihmisiä.EivorCreed kirjoitti:
Homoilla on ollut salaseuroja, missä piilossa tavata kaltaisiaan. Eihän tietty kaikki ole niihinkään rohjennut ryhtyä, kiukunnut vain kurjaa padottua oloaan.
Ihminen on aika karsea otus toiselle ihmiselle kaikessa määräilyssään. Ei ihme että ihmiset vihaa ihmisiä.Jep.
Mutta tuosta mun aiemmin sanotusta mittarista näkee ihmiset, keillä se oma identiteetti on vain hatara oletus... sitä pitää puolustaa vimmalla. Ei tarvita paljoakaan poikittaista, kun alkaa kiukkuilu.Disseisback kirjoitti:
Jep.
Mutta tuosta mun aiemmin sanotusta mittarista näkee ihmiset, keillä se oma identiteetti on vain hatara oletus... sitä pitää puolustaa vimmalla. Ei tarvita paljoakaan poikittaista, kun alkaa kiukkuilu.Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa sanonta tuli mieleen. Toiset taas ei hiisku mitään, ajatellen mitä ei mieti, ei ääneen sano, sitä ei ole.
EivorCreed kirjoitti:
Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa sanonta tuli mieleen. Toiset taas ei hiisku mitään, ajatellen mitä ei mieti, ei ääneen sano, sitä ei ole.
Itse oon ollu jälkimmäistä sorttia. Etten hiisku mitään.
En ole ottanut kantaa mitenkään asioihin, jotka on ollu mulle arkoja. Sillä lailla ajattelin, että kukaan ei voi tarttua mihinkään mitä ei tiedä eikä voi edes olettaa. Mutta itellä on ollu tukala olo.
Mä lähden kohta mattoja pesemään, saa talveksi puhtaat matot vaihtoon sitten syksyn rospuuttojen jälkeen.EivorCreed kirjoitti:
Itse oon ollu jälkimmäistä sorttia. Etten hiisku mitään.
En ole ottanut kantaa mitenkään asioihin, jotka on ollu mulle arkoja. Sillä lailla ajattelin, että kukaan ei voi tarttua mihinkään mitä ei tiedä eikä voi edes olettaa. Mutta itellä on ollu tukala olo.
Mä lähden kohta mattoja pesemään, saa talveksi puhtaat matot vaihtoon sitten syksyn rospuuttojen jälkeen.Hiljokseen minäkin olin, kunnes keksin erota lasten äitistä. Siitä alkoi mun muutos.
Mullakin ois muutama matto, vois pesaista... mutta ehkä viritän painepesurin ja täräytän sillä ne puhtaaks. 🤪Disseisback kirjoitti:
Hiljokseen minäkin olin, kunnes keksin erota lasten äitistä. Siitä alkoi mun muutos.
Mullakin ois muutama matto, vois pesaista... mutta ehkä viritän painepesurin ja täräytän sillä ne puhtaaks. 🤪Painepesurilla minäkin noi pesen, liotan ensin ja harjaan kevyesti, sitten painepesurilla perään. 😊
Juu, hiljaa moni asia kytee mielessä, hyvä jos sitten pystyy ne jollekin purkamaan ja syntyy uusia näköaloja. Itse en oo ollu koskaan niin aito itteni ja täysin rehellinen parisuhteissani, kun nyt oon. On ollu just niin, että hiljaa ei kukaan huomaa. Mutta mukavempi näin, kun ei tartte olla hiljaa ja silti hyväksytään rehellisenä ittenäänkin. Ei oikein sen paremmin voi olla ihmissuhteessa. 🙂
- Anonyymi
Ei kosketa
- Anonyymi
Eikö tuo ny ole ihan normaalia kulissin ylläpitoa johon monet oppii jo nuorena vanhempiaan seuratessa se yllättävän tyyristä si kun olette keskiikäsiä
- Anonyymi
Pitäisköhän sun psykoottinen Kojootti mennä vaikka salille välillä ei ne lihakset pelkästään hpillereillä kasva?
- Anonyymi
En. Jokainen käyttäytymiseen vaikuttaa vastapuoli tai porukka. Se ei ole imagoa tai esittämistä muuta kuin olet. Vannon, että jokainen meistä käyttäytyy tai keskustelee eri lailla perheenjäsenen kuin tuntemattoman kanssamatkustajan kanssa bussissa.
Tilannetaju, tunneäly ja vuorovaikutustaidot. Jos ne hallitsee, on aika hyvin.
Mä oon aina oikeessa, mä oon mikä oon, ilmaisenpa tässä tunteeni ja tapani ihan tuntemattomille joo. Ei anna välkkyä kuvaa. - Anonyymi
imago ku9n Maago5.
- Anonyymi
imaginary imago tai image.
- Anonyymi
vettä tulee kone-tidon lämmöt... ohhoh ulko vierläkin korkraa sisä 23.r4 ulko 22.1
- Anonyymi
en tarvitse steenvarjoa monesrikaan kun nato-n65 pitkä huppuinen takki kestää sadettakin ok, made in germany
- Anonyymi
Kaikilla ihmisillä on imago (julkisuuskuva), se rakentuu osin tiedostamatta ja osin tiedostaen.
Kukaan ei ole läpeensä avoin.- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Itse en pidä sitä imagona. Se on vaan eri puolien ilmenemistä.
Se ei tule yllätyksenä, että et edes tiedä sanojen merkityksiä.
- Anonyymi
Mä hoidan imagoani vähän niinkuin puutarhaa; kitken muiden levittämiä rikkaruohoja ja kastelen sitä positiivisuuden ravinteilla. Yritän pitää huolen, etteivät muut pääsisi lannoittamaan sitä hevonp@$%@lla. Negatiivisuutta minussa on niin vähän, ettei se ole kovinkaan valheellista pitää sitä pussia avaamattomana vajassa.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175420
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2232787- 412405
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432141Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332076Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131480- 381330
- 1641292
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o651257