Toimivan parisuhteen kaukaisuus.

Disseisback

Täällähän jotkut haaveilee parisuhteesta, kuka mitenkin.

Mutta itse näen toimivan parisuhteen todella kaukaisena utopistisena....noh, utopiana.

Minulle ei ole ongelmaa missään asioissa, mistä täällä jaksetaan jaaritella loputtomiin. Tapaisin naisia, tutustuisin, voisin löytää sopivan naisen, jonka kanssa seurustella, ihastua puolintoisin ja seurustella... mutta silti näen sen parisuhteen olevan näistäkin lähtökohdista kaukana, miltei olemattomissa.

Ja syy minusta on se, että ihmiseen, jonka kanssa parisuhde voisi toimia, tutustuminen vie jo vuosia, ties kymmenen tai enemmän. Toki voi onnistua vähemmälläkin, en sitä väitä, mutta epäilen. (Syy vähintään ainakin minussa)

Teininä jos tutustuu toiseen, ihastuu, rakastuu jne. Niin siinä samalla tutustuu itseensäkin sen toisen myötä. Kaksi, kolme raidetta kulkee vierekkäin, ennenkuin koko paketti yhtyy yksille raiteille.

Tälleen elämää jo eläneenä, ei raiteet kyllä useikaan ihan vierivieressä ole enää...eikä niitä yhdeksi raiteeksi hevillä enää pistä.

Sitä teininäkin meni vuosia, että sai raiteet yhteen ja eipä ollut hääppöinen rataosuus, voin sanoa. Ei se vanhemmiten tule sen nopeammin, vaikka tietäisi mitä tekee...

Mutta ei tämä ole katkeruutta tai pahaa mieltä. Realismia ja faktojen ymmärtämistä. Hyväksymistä.

Mutta olipa kiva viikonloppu. Tätä tarvitsin. 😊

155

1014

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En usko tuohon itekkään. Ennen parisuhteisiin sitouduttiin. Otettiin vastuu. Nyt ei oteta vastuuta yhtään mistään. Tv,porno ja kaikki höttöpöttö opettaa olemaan itsekäs,omien himojen/halujen itekäs vanki. Ei kiitos.🤷‍♀️

      • Anonyymi

        Minä en ainakaan tahdo tuollaista höttöpöttö parisuhdetta. 🤷‍♀️

      • Disseisback

        Kaikki pitää saada nopeasti. Ihmiseen pitäisi tutustua nopeasti ja pistää kaikki peliin heti ja nyt.

        Mutta onko se kenen idea, vai yhteiskunnan, vaikka tämän palstan yhteinen idea? Siitähän pitäisi päättää ne kaksi? Eikö?

        Ja pitäisikö mun vaikka sivuuttaa mun halut, himot ja ties mitkä, jos menisin parisuhteen tietä? Ei minusta...ne olisi 50% minusta siitä suhteesta.

      • Anonyymi

        Toimiva suhde vaatii kaksi toisiaan ymmärtävää ihmistä. Joskus se voi olla vain halusta kiinni? Monesti, ei halukaan riitä, jos luonne-erot ovat suuria. Silloin näkemyserot asioista voivat heikentää ymmärtämistä?

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Toimiva suhde vaatii kaksi toisiaan ymmärtävää ihmistä. Joskus se voi olla vain halusta kiinni? Monesti, ei halukaan riitä, jos luonne-erot ovat suuria. Silloin näkemyserot asioista voivat heikentää ymmärtämistä?

        Minusta realistinen ymmärtämisen tasoero voi ratkaista jo...

        Ja ymmärtämistä voi jopa sotkea kaikenlainen "haluaminen". Ihminen voi olla "ihana", mutta ei sopiva...haluaminen voi viedä ymmärryksen tason hittoon ja hyväksytään jotain mitä ei ymmärretä.

        Tuolla jossain mainitsin pienoisrautatien rakentamisen toisella olevan intohimo...kertoo sen ja se ihastuessa on ok. Mutta sitten joskus se alkaakin v.tuttamaan kun toinen nyhrää jotain rautatietä ja itse kokee jäävänsä sen harrastuksen jalkoihin...

    • Anonyymi

      Johtuu siitä että sinä ja useat määrittelevät parisuhteen niin, että se tarkoittaisi jotain vuosikymmenten yhdessä asumista ja/tai avioliittoa.

      Ihmisiä kestää ihan hyvin jonkin aikaa, kun ei muuteta yhteen, ei nähdä liian usein, ja muistetaan että parin vuoden suhdekin on parisuhde.

      • Anonyymi

        Ehei ole. Se on juurikin sitä sitoutumattomuutta. Huonoissa ja hyvissä päivissä läpi kiven ja kannon. Uskollisina. Tällaista tämä maailma ei enää ymmärrä.🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehei ole. Se on juurikin sitä sitoutumattomuutta. Huonoissa ja hyvissä päivissä läpi kiven ja kannon. Uskollisina. Tällaista tämä maailma ei enää ymmärrä.🤷‍♀️

        Määrittelykysymys.
        Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu.

      • Disseisback

        En mä ole mitään asumisesta yhdessä kai edes puhunutkaan missään? Kai jos se joskus ois ok kummallekin, niin miksikäs ei?

        Mutta mikä on kellekin "the parisuhde"? Minusta erillään asuminen on enempi seukkailua... eikä mua haittais ajatus vaikka ikuisesta seukkailusta. Sekin varmaan tapauskohtaisesti ihan jees.

        Ehkä tästä eriävästä mielipiteestä saat moisen kuvan?

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En mä ole mitään asumisesta yhdessä kai edes puhunutkaan missään? Kai jos se joskus ois ok kummallekin, niin miksikäs ei?

        Mutta mikä on kellekin "the parisuhde"? Minusta erillään asuminen on enempi seukkailua... eikä mua haittais ajatus vaikka ikuisesta seukkailusta. Sekin varmaan tapauskohtaisesti ihan jees.

        Ehkä tästä eriävästä mielipiteestä saat moisen kuvan?

        "The Parisuhteen" -kokijat ovat hyvin harvassa.
        Meidän muiden on vaan porskutettava aivan tavallisilla parisuhteilla :)

        Jos ikäsi haaveilet Ferrarista, et tule ikinä olemaan tyytyväinen käyttönissaneihin.

        Tyytymisen taito on jalo taito.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Määrittelykysymys.
        Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu.

        Kohteet ei nimen omaan vaihdu. Ne pysyy. Sitä on sitoutuminen ja aito rakastaminen🤷‍♀️

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        "The Parisuhteen" -kokijat ovat hyvin harvassa.
        Meidän muiden on vaan porskutettava aivan tavallisilla parisuhteilla :)

        Jos ikäsi haaveilet Ferrarista, et tule ikinä olemaan tyytyväinen käyttönissaneihin.

        Tyytymisen taito on jalo taito.

        No sitähän mä just tarkoitan. 😁

        Tietysti ihmiset puhuu (vaikka täällä eritermein eri asioista), mutta toimiva parisuhde minun mielestä tarvitsee sellaisen jollaintavoin täysin avoimen ja puhtaan tyyssijan, alustan, minkä saavuttaminen on ehkä juurikin sitä utopiaa vaikka 46 vuotiaana.

        Ja kaksi huippufiksua, mukavaa, toisistaan pitävääkään ei välttämättä siinä onnistu. Ei ole mitään "takuuvarmaa kaavaa".... on korkeintaan sattuma. (Tai jompikumpi sit luopuu vähän kaikesta suhteen puolesta).

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No sitähän mä just tarkoitan. 😁

        Tietysti ihmiset puhuu (vaikka täällä eritermein eri asioista), mutta toimiva parisuhde minun mielestä tarvitsee sellaisen jollaintavoin täysin avoimen ja puhtaan tyyssijan, alustan, minkä saavuttaminen on ehkä juurikin sitä utopiaa vaikka 46 vuotiaana.

        Ja kaksi huippufiksua, mukavaa, toisistaan pitävääkään ei välttämättä siinä onnistu. Ei ole mitään "takuuvarmaa kaavaa".... on korkeintaan sattuma. (Tai jompikumpi sit luopuu vähän kaikesta suhteen puolesta).

        Olen just ajatellut tätä samaa! Kiitos paljon. Sulla on niin hyviä ja viisaita ajatuksia. Kympin pariskunnalla on parin vuoden päästä vaikeaa, toisaalta tappeleva ja ryyppäävä pari rakastaa toisiaan 30v jälkeenkin. Ei mitään kaavaa tai logiikkaa. Vaikka tasa-arvosta niin paljon puhutaan, niin uskon että pitkissä parisuhteissa jompi kumpi ennemmin tai myöhemmin taipuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen just ajatellut tätä samaa! Kiitos paljon. Sulla on niin hyviä ja viisaita ajatuksia. Kympin pariskunnalla on parin vuoden päästä vaikeaa, toisaalta tappeleva ja ryyppäävä pari rakastaa toisiaan 30v jälkeenkin. Ei mitään kaavaa tai logiikkaa. Vaikka tasa-arvosta niin paljon puhutaan, niin uskon että pitkissä parisuhteissa jompi kumpi ennemmin tai myöhemmin taipuu.

        Jatkuu.. Olenkin ihmetellyt, että miks et ole puhunut kenestäkään naisesta pitkään aikaan. Olet kuitenkin niin potentiaalinen. Mutta jonain päivänä on valittava se loppuelämän kumppani, tai jää yksin. Vuosi vuodelta monestakin syystä valikoima pienenee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkuu.. Olenkin ihmetellyt, että miks et ole puhunut kenestäkään naisesta pitkään aikaan. Olet kuitenkin niin potentiaalinen. Mutta jonain päivänä on valittava se loppuelämän kumppani, tai jää yksin. Vuosi vuodelta monestakin syystä valikoima pienenee.

        Jatkuu.. Olen just näitä samoja asioita miettinyt paljon viime aikoina. Jotenkin katkerana ja kyynisenä. En ymmärrä, että minkä virheen valinnan suhteen tein, ja missä kohdassa olisi pitänyt valita toisin.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkuu.. Olen just näitä samoja asioita miettinyt paljon viime aikoina. Jotenkin katkerana ja kyynisenä. En ymmärrä, että minkä virheen valinnan suhteen tein, ja missä kohdassa olisi pitänyt valita toisin.

        No mä en ole kyyninen, enkä katkera. Enkä näe parisuhdeajatuksesta luopumista edes huonona juttuna. Päinvastoin... onhan muitakin vaihtoehtoja olemassa. 😊

    • Anonyymi

      Mjaa, miksi siis "roikumme" entisissä suhteissa. Niissä joissa on se 17-vuoden ihmiskokemus siitä mitä me ihmisinä olemme? Taisit kertoa jo sen miksi niin jotkut tekevät? Meissä kaikissa on paljon hyvä, on myös ominaisuuksia jotka eivät kestä jatkuvaa yhdessäoloa.

      Itse ajattelen parisuhteen olevan sellainen hyvän mielen tuottava elämäntapa, eikä siinä katsota asutaanko samassa asunnossa tai onko yhteinen asuntolaina.

      Ainakin tämän viimeisen parisuhteen pelasti ero, onhan se vähän outoa ajatella voiko noin olla, kun ihmiset ovat tottuneet tietynlaiseen normiin?

      Vapaus lähentää, antaa mahdollisuuksia menettämättä sitä tukea, läheisyyttä, turvallisuutta mitä normaali parisuhde parhaimmillaan voisi antaa. Sillä ne ihmiset jotka ovat yhdessä ilman mitään sitoumuksia, he ovat vahvoja ja toisilleen tehtyjä?

      Mutta joo, jos tuohon yhtälöön lisätään lapsi. Aikuiset ovat todella tyhmiä jos katsovat vain omaa elämäänsä unohtaen sen tärkeimmän. Rakkaus, mitä se oikeasti on? Luulen ja uskon saavani nyt enemmän rakkautta mitä koskaan oltuani lähisuhteessa, ja sen on outo asia se.

      AV

      • Anonyymi

        Ei se olekkaan sitä että sinulta mitään vaaditaan,vaan sitä että sinä vapaaehtoisesti sitoudut. Yksin kertaisesti päätät,ja pysyt päätöksessäsi. Et ole velkaa kenellekkään ,ainoastaan itsellesi. Kun jotakin päättää,sen eteen kuuluu panostaa. Ei haahuilla länteen ja itään,ja jos noin,niin silloin voi olla sitoutumatta.🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se olekkaan sitä että sinulta mitään vaaditaan,vaan sitä että sinä vapaaehtoisesti sitoudut. Yksin kertaisesti päätät,ja pysyt päätöksessäsi. Et ole velkaa kenellekkään ,ainoastaan itsellesi. Kun jotakin päättää,sen eteen kuuluu panostaa. Ei haahuilla länteen ja itään,ja jos noin,niin silloin voi olla sitoutumatta.🤷‍♀️

        Aito rakksus ei ole mielijohteiden tai himojen perässä juoksemista. Se on nimeenomaan sitoutumista. Hyvin harvat pariskunnat on tämän hokanneet,ja heillä menee hyvin.🤷‍♀️

      • Disseisback

        Eräs äärettömän hyvä filosofituttuni sanoi, että: "parisuhde on lupumista". Parisuhteessa luovut "omasta tilasta" mm konkreettisesti. Se toinen ihminen on oikeutettu tulemaan sun "tontille".

        Etäsuhteissa ja ties mitä näitä muita nyt onkaan, on mahdollisuuksia enempi. Ja sellaiset käykin toisille paremmin.

        Parisuhteessa olet kuin yhtä. Vaatteet on samassa kaapissa erihyllyillä. Toinen voi viedä niitä puhtaina kaappiin, sun hyllylle. Hammasharjat on vierekkäin. P.kalla käytte peräkkäin. Ruokaa teette yhdessä.

        Mutta jos yllämainittu ahdistaa tyypin kanssa...ei parisuhde ole se juttu. Se voi olla sit joku muu...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se olekkaan sitä että sinulta mitään vaaditaan,vaan sitä että sinä vapaaehtoisesti sitoudut. Yksin kertaisesti päätät,ja pysyt päätöksessäsi. Et ole velkaa kenellekkään ,ainoastaan itsellesi. Kun jotakin päättää,sen eteen kuuluu panostaa. Ei haahuilla länteen ja itään,ja jos noin,niin silloin voi olla sitoutumatta.🤷‍♀️

        Se taitaa olla loppujen lopuksi sitä puhtainta rakkautta.

        AV

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Eräs äärettömän hyvä filosofituttuni sanoi, että: "parisuhde on lupumista". Parisuhteessa luovut "omasta tilasta" mm konkreettisesti. Se toinen ihminen on oikeutettu tulemaan sun "tontille".

        Etäsuhteissa ja ties mitä näitä muita nyt onkaan, on mahdollisuuksia enempi. Ja sellaiset käykin toisille paremmin.

        Parisuhteessa olet kuin yhtä. Vaatteet on samassa kaapissa erihyllyillä. Toinen voi viedä niitä puhtaina kaappiin, sun hyllylle. Hammasharjat on vierekkäin. P.kalla käytte peräkkäin. Ruokaa teette yhdessä.

        Mutta jos yllämainittu ahdistaa tyypin kanssa...ei parisuhde ole se juttu. Se voi olla sit joku muu...

        Se on nimen omaan luopumista. Mutta monestako meistä on siihen. Ehei .me tahdotaan parisuhteestakin omilla kriteereillä kaikki tai ei mitään. 🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aito rakksus ei ole mielijohteiden tai himojen perässä juoksemista. Se on nimeenomaan sitoutumista. Hyvin harvat pariskunnat on tämän hokanneet,ja heillä menee hyvin.🤷‍♀️

        Sitoutuminen ei kuitenkaan ole toiseen liimautumista, tarrautumista, kiinnittymistä. Hyvin harvat ovat tämän hoksanneet..

        - Sheena

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitoutuminen ei kuitenkaan ole toiseen liimautumista, tarrautumista, kiinnittymistä. Hyvin harvat ovat tämän hoksanneet..

        - Sheena

        Ei todellakaan! Se on vapaaehtoisuutta puolin ja toisin. Ei mitään uhritumista vaan omaa halua,omaa päätöstä.🤷‍♀️

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on nimen omaan luopumista. Mutta monestako meistä on siihen. Ehei .me tahdotaan parisuhteestakin omilla kriteereillä kaikki tai ei mitään. 🤷‍♀️

        No luopumista vaikka yksityisyydestä, mutta toisaalta jos se yksityisyys mitä haluaa, on hyväksytty toiselta (vaikka leikkijunan rakentelu tms.) En silleen tiedä onko se edes luopumista? 🤔

        Mutta ihmiset pitää toisien mieltymyksiä osittain (turhaan) uhkana ja taas niistä ei haluta puhua (pidetään ne salassa ennemmin).

        Parisuhteessa joutuu olemaan oikeasti oma itsensä ja uskoa, että se on toiselle myös ok...jopa sitä, mistä hän pitää. 😁

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No luopumista vaikka yksityisyydestä, mutta toisaalta jos se yksityisyys mitä haluaa, on hyväksytty toiselta (vaikka leikkijunan rakentelu tms.) En silleen tiedä onko se edes luopumista? 🤔

        Mutta ihmiset pitää toisien mieltymyksiä osittain (turhaan) uhkana ja taas niistä ei haluta puhua (pidetään ne salassa ennemmin).

        Parisuhteessa joutuu olemaan oikeasti oma itsensä ja uskoa, että se on toiselle myös ok...jopa sitä, mistä hän pitää. 😁

        Siis mitä? Jos toinen rakentelee leikkijunia,niinkuin minä nukkekoteja tai miniatyyrejä voiko se olle jotenkin toiselta pois??? Se toinen saa jopa osallistua,jos haluu oh mu gaad!. Jopas on ongelma😳🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mitä? Jos toinen rakentelee leikkijunia,niinkuin minä nukkekoteja tai miniatyyrejä voiko se olle jotenkin toiselta pois??? Se toinen saa jopa osallistua,jos haluu oh mu gaad!. Jopas on ongelma😳🤷‍♀️

        Jollekin pienoisrautateiden rakenteluharrastus voi mennä täysin pilalle jollei sitä saa tehdä yksin hiljaisuudessa.

        Ymmärrän että tuollaisesta omasta tilasta luopumisen "pakko" voi kaataa koko parisuhteen alun, mutta pienoisrautatiet jäävät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jollekin pienoisrautateiden rakenteluharrastus voi mennä täysin pilalle jollei sitä saa tehdä yksin hiljaisuudessa.

        Ymmärrän että tuollaisesta omasta tilasta luopumisen "pakko" voi kaataa koko parisuhteen alun, mutta pienoisrautatiet jäävät.

        No onpa itsekästä!🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No onpa itsekästä!🤷‍♀️

        Mitä vikaa on pienoisrautateissä tai toisen viattomissa harrastuksissa? Eikö se ole oarempi kui juosta vaikka veraissa? En ymmärrä🤷‍♀️

      • JeroP
        Anonyymi kirjoitti:

        Jollekin pienoisrautateiden rakenteluharrastus voi mennä täysin pilalle jollei sitä saa tehdä yksin hiljaisuudessa.

        Ymmärrän että tuollaisesta omasta tilasta luopumisen "pakko" voi kaataa koko parisuhteen alun, mutta pienoisrautatiet jäävät.

        Ei toi pienoisrautateiden rakentelu hassummalta kuulosta. Kun ei tuolla maailmalla enää töiden takia ehdi kierrellä. Pääseepähän ees ajeleen junalla olkkaria ympäri. Ja mikä ois mukavampaa, kun ois kumppani, joka rakentelis niitä taloja sinne rautateiden lomaan. Ihan täydelliseltä kuuloistaisi. Mulla ois työpajakin, siitä vaan nukkekotien tekoon. Ei oikein yksin saa aikaseks nypertää mitään, vaan ois sellasta yhteistä tekemistä. Sitten kun ois pienois maailma valmis, niin vietäs kirjastoon näytille, vaikka eipä noi pienoismallijutut koskaan taida silleen valmistumalla valmistuu.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä vikaa on pienoisrautateissä tai toisen viattomissa harrastuksissa? Eikö se ole oarempi kui juosta vaikka veraissa? En ymmärrä🤷‍♀️

        Kelle mikäkin on mitä? Vieraissa joukseminen stereotyyppisesti on yleisesti huono, mutta joillekin ei ja pienoisrautatiekyhäilyt taas perseestä...

        Mutta kumpikin "harrastus" pitäisi pystyä jakamaan kumppanille...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä vikaa on pienoisrautateissä tai toisen viattomissa harrastuksissa? Eikö se ole oarempi kui juosta vaikka veraissa? En ymmärrä🤷‍♀️

        Jos se vie kaiken ajan. Tuota voisi verrata työnarkomaniaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se vie kaiken ajan. Tuota voisi verrata työnarkomaniaan.

        Tästä sivusta kysäisen, että millaisiin asioihin toisen on luvallista kuluttaa vapaa-aikaansa?

    • Anonyymi

      Mä taas koen, että nykyään parisuhde on helpompaa kuin nuorempana. Silloin sitä kuvitteli kaikenmaailman hölynpölyillä olevan jotakin väliä. Nykyään sitä on paljon joustavampi ja osaa todeta valtaosasta asioista aivan vilpittömästi, että eipä tuon niin suurta väliä ole. Niitä asioita, jotka on tiukasti just näin tai noin, on nykyään jäljellä enää hyvin vähän. Näin siis itselläni.

      • Anonyymi

        Hienoa. Palstalla on joku toinenkin helppo ihminen :)

      • Disseisback

        Aika jännä. Mulla menee taas ihan toistepäin. 😁

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Aika jännä. Mulla menee taas ihan toistepäin. 😁

        Olen huomannut, että monilla menee toisinpäin. Toisilla ikään kuin kaavat kangistuu ja tavat pinttyy iän myötä. Itse taas kuulun niihin, joista on tullut rennompia ja suvaitsevampia iän myötä. Mä en "jaksa" enää pingottaa enää jostakin, joka on mun mielestä ihan typerää. Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa.

        Mä huomasin tiedätkö tossa jokin aika sitten, kun jouduin oleen pidemmän aikaa taas tekemisissä eksäni kanssa, että mua ei lainkaan enää vituta valtaosa niistä tavoistaan, jotka vitutti aikanaan. Mä en nykyään oikein edes tajua, että mitä hiton väliä niillä on muka mulle ollut. Nykyään niistä asioista suurin osa on mulle yksi vatun hailee, ihan vilpittömästi. Mua ei onnistuis kukaan enää ärsyttämään niillä 😂.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että monilla menee toisinpäin. Toisilla ikään kuin kaavat kangistuu ja tavat pinttyy iän myötä. Itse taas kuulun niihin, joista on tullut rennompia ja suvaitsevampia iän myötä. Mä en "jaksa" enää pingottaa enää jostakin, joka on mun mielestä ihan typerää. Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa.

        Mä huomasin tiedätkö tossa jokin aika sitten, kun jouduin oleen pidemmän aikaa taas tekemisissä eksäni kanssa, että mua ei lainkaan enää vituta valtaosa niistä tavoistaan, jotka vitutti aikanaan. Mä en nykyään oikein edes tajua, että mitä hiton väliä niillä on muka mulle ollut. Nykyään niistä asioista suurin osa on mulle yksi vatun hailee, ihan vilpittömästi. Mua ei onnistuis kukaan enää ärsyttämään niillä 😂.

        Tässä ilmottautuu kolmas tohonbsuuntaan kehittynyt. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän on asioita, joiden pitäs olla just tietyllä tavalla. Mä olen myös ollut huomaavinani tuon, että ihmiset usein kasvaa niihin kahteen vastakkaiseen suuntaan. Toisille on enemmän väliä ja toisille vähemmän väliä.

        Hassua on musta se, että olen ollu myös huomaavinani syiden noihin täysin erilaisiin kehityksiin olevan samoja. Aika usein kuulee mm. ettei jaksa enää yrittää niin miellyttää ja samalla kompromissihalukuuskin saattaa vähetä.

        Itellä ainaki se, ettei isolla osalla asioista ole enää silleen väliä, johtuu just ton tyylisistä asioista. Tämmönen vähän tyhmä esimerkki menneisyydestä, että joskus yritin miellyttää tekemällä toiselle sellasta ruokaa, josta se tykkäis ja sit mutkien kautta se johti monenmoisiin mielipahoihin. Nykyään evvk, teen mitä itseni tekee mieli ja jos ei toinen tykkää tai haluaa jotaki muuta, niin tossahan tuo kauppa on sieltä voi hakea mitä mieli tekee. Ei sillä ole mitään väliä, vaikka nyt mun ruokani ei kelpaiskaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä ilmottautuu kolmas tohonbsuuntaan kehittynyt. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän on asioita, joiden pitäs olla just tietyllä tavalla. Mä olen myös ollut huomaavinani tuon, että ihmiset usein kasvaa niihin kahteen vastakkaiseen suuntaan. Toisille on enemmän väliä ja toisille vähemmän väliä.

        Hassua on musta se, että olen ollu myös huomaavinani syiden noihin täysin erilaisiin kehityksiin olevan samoja. Aika usein kuulee mm. ettei jaksa enää yrittää niin miellyttää ja samalla kompromissihalukuuskin saattaa vähetä.

        Itellä ainaki se, ettei isolla osalla asioista ole enää silleen väliä, johtuu just ton tyylisistä asioista. Tämmönen vähän tyhmä esimerkki menneisyydestä, että joskus yritin miellyttää tekemällä toiselle sellasta ruokaa, josta se tykkäis ja sit mutkien kautta se johti monenmoisiin mielipahoihin. Nykyään evvk, teen mitä itseni tekee mieli ja jos ei toinen tykkää tai haluaa jotaki muuta, niin tossahan tuo kauppa on sieltä voi hakea mitä mieli tekee. Ei sillä ole mitään väliä, vaikka nyt mun ruokani ei kelpaiskaan.

        Joteki tolleen joo. Itelle tulee oman sukuni vanhempia henkilöitä muistellessa mieleen lausahdus "ei soo niin nökönuukaa". Kuvaa varsin hyvin sitä miten olen huomannut itsekin alkaneeni ajatella valtaosasta asioita.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että monilla menee toisinpäin. Toisilla ikään kuin kaavat kangistuu ja tavat pinttyy iän myötä. Itse taas kuulun niihin, joista on tullut rennompia ja suvaitsevampia iän myötä. Mä en "jaksa" enää pingottaa enää jostakin, joka on mun mielestä ihan typerää. Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa.

        Mä huomasin tiedätkö tossa jokin aika sitten, kun jouduin oleen pidemmän aikaa taas tekemisissä eksäni kanssa, että mua ei lainkaan enää vituta valtaosa niistä tavoistaan, jotka vitutti aikanaan. Mä en nykyään oikein edes tajua, että mitä hiton väliä niillä on muka mulle ollut. Nykyään niistä asioista suurin osa on mulle yksi vatun hailee, ihan vilpittömästi. Mua ei onnistuis kukaan enää ärsyttämään niillä 😂.

        Mua taas vituttaa exä lasteni puolesta. Mulle hän ei mitään voi, mutta lapsille se on äiti lopun elämää...

        Mä oon liki päässyt hänestä jo...

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mua taas vituttaa exä lasteni puolesta. Mulle hän ei mitään voi, mutta lapsille se on äiti lopun elämää...

        Mä oon liki päässyt hänestä jo...

        Niin no mun eksäni ei ole koskaan tehnyt mitään ihan hirveitä. Kyse on nimenomaan asioisra, jotka ovat vain ärsyttäneet. Sellaisia tavallaan vaikka nyt tuohon ylempänä mainittuun pienosrautatiehen verrattavissa olevaa. Se oli melko hassuakin huomata miten häntä ärsyttää edelleen just tasan ne samat asiat kun aina ennenkin ja mä silleen itsekseni äimistelen siinä vieressä itseäni ihmetellen, että mikä tässä on mua niin ylettömästi nyppinyt. Se tilanne on tuttu, ne asiat on tuttuja, sä muistat sen miten sä olet sen aiemmin kokenut, mutta et pysty enää yhtään samaistumaan siihen.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mua taas vituttaa exä lasteni puolesta. Mulle hän ei mitään voi, mutta lapsille se on äiti lopun elämää...

        Mä oon liki päässyt hänestä jo...

        Silleen tiedätkö, että sä tunnistat tilanteen ja sen, että silloin reilu kymnenen vuotta takaperin se olis ollut, että here we go again. Hän sanoo jotain mä sanon jotain ja sit minä olisin yrittänyt niin hitokseen liennyttää sitä ja selvittää sitä, ratkoa sitä ja blaa blaa blaa. Nyt mun reaktioni olikin ihan vaan okei ja se loppuu siihen. Mä olen huomannu tän niin monien asioiden kanssa nykyään. Siinä se vain oikein hyppäs silmille, kun toisen reaktio oli se, että se valmistautu siihen jatkoon ja sit se tilanne vain loppu siihen.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no mun eksäni ei ole koskaan tehnyt mitään ihan hirveitä. Kyse on nimenomaan asioisra, jotka ovat vain ärsyttäneet. Sellaisia tavallaan vaikka nyt tuohon ylempänä mainittuun pienosrautatiehen verrattavissa olevaa. Se oli melko hassuakin huomata miten häntä ärsyttää edelleen just tasan ne samat asiat kun aina ennenkin ja mä silleen itsekseni äimistelen siinä vieressä itseäni ihmetellen, että mikä tässä on mua niin ylettömästi nyppinyt. Se tilanne on tuttu, ne asiat on tuttuja, sä muistat sen miten sä olet sen aiemmin kokenut, mutta et pysty enää yhtään samaistumaan siihen.

        Mä taas oon vahvistanut nyt sen epäoikeudenmukaisuuden lapsiani kohtaan, mikä ennen oli mua kohtaan.

        Tämmöinen juttu voikin helposti kääntää kokemuksien kautta asiat toistepäin...

        Ei pitäis jossitella, mutta pakko...

        Jos olisin pitänyt vähän tarkempaa huolta, ei tälläistä kokemusta olisi nyt.

        Minua ei tuo rautatiejuttu olisi haitannut ennen, eikä haittaisi nyt. Mutta epäreluus haittaisi nyt...ja tulevaisuudessa.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Silleen tiedätkö, että sä tunnistat tilanteen ja sen, että silloin reilu kymnenen vuotta takaperin se olis ollut, että here we go again. Hän sanoo jotain mä sanon jotain ja sit minä olisin yrittänyt niin hitokseen liennyttää sitä ja selvittää sitä, ratkoa sitä ja blaa blaa blaa. Nyt mun reaktioni olikin ihan vaan okei ja se loppuu siihen. Mä olen huomannu tän niin monien asioiden kanssa nykyään. Siinä se vain oikein hyppäs silmille, kun toisen reaktio oli se, että se valmistautu siihen jatkoon ja sit se tilanne vain loppu siihen.

        Mä luulen, että syyt on eri perspektiivissä... se usein käy tälläisissä keskusteluissa...

        Mutta exä ei maksa lapselleen hälle kuuluvaa elatusmaksua, enkä voi tämän vitun hienon Suomen lainkaan puolesta mitään, niin kyllä vituttaa.

        Ja lopulta on vain yksi ihminen, joka varastaa omalta lapseltaan....kun voi.

        Niin en kyllä pysty vaan olkia nytkäyttämään...

      • Disseisback
        Disseisback kirjoitti:

        Mä luulen, että syyt on eri perspektiivissä... se usein käy tälläisissä keskusteluissa...

        Mutta exä ei maksa lapselleen hälle kuuluvaa elatusmaksua, enkä voi tämän vitun hienon Suomen lainkaan puolesta mitään, niin kyllä vituttaa.

        Ja lopulta on vain yksi ihminen, joka varastaa omalta lapseltaan....kun voi.

        Niin en kyllä pysty vaan olkia nytkäyttämään...

        En voi muuta kuin kihistä...

        Enkä kihise pitkään...

        Unohdan jotenkin... elämä on välillä perseestä...

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä taas oon vahvistanut nyt sen epäoikeudenmukaisuuden lapsiani kohtaan, mikä ennen oli mua kohtaan.

        Tämmöinen juttu voikin helposti kääntää kokemuksien kautta asiat toistepäin...

        Ei pitäis jossitella, mutta pakko...

        Jos olisin pitänyt vähän tarkempaa huolta, ei tälläistä kokemusta olisi nyt.

        Minua ei tuo rautatiejuttu olisi haitannut ennen, eikä haittaisi nyt. Mutta epäreluus haittaisi nyt...ja tulevaisuudessa.

        Epäreiluuden kokemuksetkin ovat monesti suhteellisia. Aika usein ne epäreiluudet ovat sellaisia, että itselläkin on siinä lopputuloksessa näppinsä mukana, vaikkei sitä aina halua myöntää. Kyllä mäkin silloin koin usein kokevani valtavaa epäreiluutta ja kyllä sitä tunnetta muutkin mulle vahvistivat. Vaan en mä nyt koe niitä enää kuin tollasiksi pienoisrautateiksi. Jos mä nyt lähtisin tässä niitä asioita avaamaan, niin moni olis heti sanomassa, että noi ole pikkuasioita, mutta mulle ne on nykyään.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä luulen, että syyt on eri perspektiivissä... se usein käy tälläisissä keskusteluissa...

        Mutta exä ei maksa lapselleen hälle kuuluvaa elatusmaksua, enkä voi tämän vitun hienon Suomen lainkaan puolesta mitään, niin kyllä vituttaa.

        Ja lopulta on vain yksi ihminen, joka varastaa omalta lapseltaan....kun voi.

        Niin en kyllä pysty vaan olkia nytkäyttämään...

        Mun eksäni ei ole ikinä maksanut penniäkään ja meidän byrokratian takia en ole koskaan saanut Kelaltakaan penniäkään, mutta se on vain rahaa. Raha ei ole koskaan ollut mulle asia, josta onnistusin kummosia herneitä nenääni vetämään. Joo, välullä on ollut helvetin tiukkaa, mutta en nä tuota laske tähän ollenkaan mukaan. Se on vain rahaa.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun eksäni ei ole ikinä maksanut penniäkään ja meidän byrokratian takia en ole koskaan saanut Kelaltakaan penniäkään, mutta se on vain rahaa. Raha ei ole koskaan ollut mulle asia, josta onnistusin kummosia herneitä nenääni vetämään. Joo, välullä on ollut helvetin tiukkaa, mutta en nä tuota laske tähän ollenkaan mukaan. Se on vain rahaa.

        Kyse ei ole mun ja lasten rahoista, vaan lasten rahoista.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyse ei ole mun ja lasten rahoista, vaan lasten rahoista.

        Rahasta silti näin minun näkökulmastani. En mä ole koskaan edes lapseni kanssa puhunut siitä, että kuka meillä maksaa ja mitä maksaa. Minä maksan ja sillä siisti. Ei soo niin nökönuukaa, kuten tosian mummuni olisi todennut. Kylä täsä pärjätään.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahasta silti näin minun näkökulmastani. En mä ole koskaan edes lapseni kanssa puhunut siitä, että kuka meillä maksaa ja mitä maksaa. Minä maksan ja sillä siisti. Ei soo niin nökönuukaa, kuten tosian mummuni olisi todennut. Kylä täsä pärjätään.

        Eihän siinä... hyvä jos siellä niin.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyse ei ole mun ja lasten rahoista, vaan lasten rahoista.

        Lapsen rahojahan ne Kelan maksamatkin elatustuet olisi 🙂

      • Disseisback
        Disseisback kirjoitti:

        Eihän siinä... hyvä jos siellä niin.

        Ja en mäkään liikoja tosiaan asialle mitään voi. Maksan oman osani ja tyttö koittaa pärjätä sillä minkä saa...

        Elämäähän tämä on...

        Säästin 2000 euroa kummallekin ajokorttirahaa... tyttö joutunee käyttää omansa siihen, ettei äiti aina maksa.

        Minun tavoitteet saada kummallekin lapselle tasavertaiset alkuvauhdit vesittyy jonkun noita-akan nihilistisyyden takia, mutta minkäs teet...?? Mutta parempi kun en sitä naamaa edessäni enää ikinä näkisi.

        Ei tästä rentoutta vaan saa mitenkään. Ei, vaikka voittaisin lotossa ja maksaisin lasteni loppuelämisen. Kyse ei ole niinkään rahasta...vaan oikeudesta. Vastuusta. Sovituista pysymisestä.

        Enempää en tähän kommentoi, tai menee rumaksi...

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsen rahojahan ne Kelan maksamatkin elatustuet olisi 🙂

        Paitsi kun niitä ei tule lapselle...olen jo koettanut.

        Lapsi oli alle 18 v kun viimeksi tehtiin paperit. Minun summan ns. Lähivanhempana äitinsä hyväksyi, mutta äitinsä summan olisi pitänyt hyväksyä edunvalvoja...vaan eipä kukaan siitä mitään puhunut... nyt minä maksan mitä maksan ja kela ei maksa, jos äitiäkään ei huvita...

        Johan sanoin...Suomen laki...

        Ja muutosta voi hakea lakituvasta...ja kuka sen maksaa?

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Eihän siinä... hyvä jos siellä niin.

        Ja siis tarkoitukseni ei ollut mitenkään moittia sua. Jokainen kokee nämä miten kokee. Ei ole oikeeta, eikä väärää tapaa. Tarkoitus oli vain korjata tuota ajatustasi, että kyse olisi vain perspektiivistä. Tuli tunne, että ajattelit, että mä en vain tiedä isommista asioista mitään. Meillä on ehkä kuitenkin tuossa asiassa hieman samaa perspektiiviä. Tai ehkä sä koet sen ihan eri tavalla. Mä tein jo alunperin sen päätöksen, että mä en edes lähde niiden rahojen perään kyselemään. Päätin ihan itse säästää itseni siltä kokemukselta ja samalla varmaan muksunkin.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Paitsi kun niitä ei tule lapselle...olen jo koettanut.

        Lapsi oli alle 18 v kun viimeksi tehtiin paperit. Minun summan ns. Lähivanhempana äitinsä hyväksyi, mutta äitinsä summan olisi pitänyt hyväksyä edunvalvoja...vaan eipä kukaan siitä mitään puhunut... nyt minä maksan mitä maksan ja kela ei maksa, jos äitiäkään ei huvita...

        Johan sanoin...Suomen laki...

        Ja muutosta voi hakea lakituvasta...ja kuka sen maksaa?

        Puhuin itsestäni, en sinusta. Sinä kun kirjoitut ettei sinun rahasi, vaan lasten rahat. Ihan sama tilannehan mun tilanteeni on, eikä kyse ole mun rahoistani. Ei siltikään asia, joka olisi mulle kovin kummoinen pulma.

        Mä en ole tosiaan niitä koskaan saanut, mutta se on pitkälti oma päätökseni, jonka byrokratia saneli. Niitä kun ei saa ilman käräjäoikeuden vahvistamaa sopimusta ja diipa daapa. En halunnu edes lähteä hakemaan itselleni sellasta vuosikausien riesaa ja kiistakapulaa. Rahaa kun se tosiaan vain on.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhuin itsestäni, en sinusta. Sinä kun kirjoitut ettei sinun rahasi, vaan lasten rahat. Ihan sama tilannehan mun tilanteeni on, eikä kyse ole mun rahoistani. Ei siltikään asia, joka olisi mulle kovin kummoinen pulma.

        Mä en ole tosiaan niitä koskaan saanut, mutta se on pitkälti oma päätökseni, jonka byrokratia saneli. Niitä kun ei saa ilman käräjäoikeuden vahvistamaa sopimusta ja diipa daapa. En halunnu edes lähteä hakemaan itselleni sellasta vuosikausien riesaa ja kiistakapulaa. Rahaa kun se tosiaan vain on.

        Mä en oo koskaan ollut ns. lähivsnhempi ja itse oon hoitanut kaiken, myös ollut lapsille läsnä.

        Eihän mulla mitään hätää ole, eikä lapsillakaan.

        Ja toivotaan, ettei tarttis lähtee tappelee enää ja äitinsä hoitais hommat lopulta maaliin...ei ois paljoa jäljellä...

        Mutta p.skanmaku mulle jää tuosta ihmisestä...eihän se ole ihan kartalla... mutta ihs.
        Mä takuulla unohdan kaiken tään, kun nää menee ohi... en jää vatkaamaan.

        Mutta en kyllä pätkääkään muistelekaan näitä. Ja kierrän sen noita-akan kaukaa jatkossa. Siten voin lapsille hymyillä, jos ne kertoo jotain posia hänestä...

        Kyllä se on heidän äiti aina...ei he ole voineet valita.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä en oo koskaan ollut ns. lähivsnhempi ja itse oon hoitanut kaiken, myös ollut lapsille läsnä.

        Eihän mulla mitään hätää ole, eikä lapsillakaan.

        Ja toivotaan, ettei tarttis lähtee tappelee enää ja äitinsä hoitais hommat lopulta maaliin...ei ois paljoa jäljellä...

        Mutta p.skanmaku mulle jää tuosta ihmisestä...eihän se ole ihan kartalla... mutta ihs.
        Mä takuulla unohdan kaiken tään, kun nää menee ohi... en jää vatkaamaan.

        Mutta en kyllä pätkääkään muistelekaan näitä. Ja kierrän sen noita-akan kaukaa jatkossa. Siten voin lapsille hymyillä, jos ne kertoo jotain posia hänestä...

        Kyllä se on heidän äiti aina...ei he ole voineet valita.

        Mulle taas ei ole jäänyt mitään isompaa hampaankoloon, pitkälti siksi, että en ole päästänyt tilannetta sellaseksi. Olishan tässä tietysti saanut halutessaan monenlaista riitaa aikaiseksi ja saisi edelleen. Mulla ei vain tosiaan ole mitään tarvetta niille. Se on se ihan sama, jonka olen huomannut lisääntyvässä määrin itsessäni. 🙂

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle taas ei ole jäänyt mitään isompaa hampaankoloon, pitkälti siksi, että en ole päästänyt tilannetta sellaseksi. Olishan tässä tietysti saanut halutessaan monenlaista riitaa aikaiseksi ja saisi edelleen. Mulla ei vain tosiaan ole mitään tarvetta niille. Se on se ihan sama, jonka olen huomannut lisääntyvässä määrin itsessäni. 🙂

        Tajuan, että tappelen ehke tuulimyllyjä vastaan joo...🙄

        Mutta tää agre on nyt päällä ja se siitä...no can do!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että monilla menee toisinpäin. Toisilla ikään kuin kaavat kangistuu ja tavat pinttyy iän myötä. Itse taas kuulun niihin, joista on tullut rennompia ja suvaitsevampia iän myötä. Mä en "jaksa" enää pingottaa enää jostakin, joka on mun mielestä ihan typerää. Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa.

        Mä huomasin tiedätkö tossa jokin aika sitten, kun jouduin oleen pidemmän aikaa taas tekemisissä eksäni kanssa, että mua ei lainkaan enää vituta valtaosa niistä tavoistaan, jotka vitutti aikanaan. Mä en nykyään oikein edes tajua, että mitä hiton väliä niillä on muka mulle ollut. Nykyään niistä asioista suurin osa on mulle yksi vatun hailee, ihan vilpittömästi. Mua ei onnistuis kukaan enää ärsyttämään niillä 😂.

        "Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa."

        Tuo on minunkin mielestä aika hyvä esimerkki siitä miten turhista asioista voi tehdä parisuhteessa vaikeita. Itse en ole onnistunut löytämään sellaista tarjokasta, joka ajattelisi just noin kuin sinä tuossa yllä kuvaat.

        Minä kasvoin perheessä, jossa minun vanhemmilla oli omat juttunsa. Oli joo perheen yhteiset lomatkin, mutta ne oli meidän muksujen takia. Oikeasti mutsi halus korkeakulttuuria ja iskä eräjormailemaan ja se oli niille ihan okei, että ne ei menneet yhdessä. Minun vanhemmat ei olis taatusti edes pysyneet yhdessä, jos olis ollut joku pakko lomien yhteisyydelle ja samoille harrastuksille.

        Samaten olen tässä nyt seurannut sivusta siskoni parisuhdetta, viimeisen 35 vuotta. Sisko täytti just 50, eli siitä voi laskea, että onhan ne nyt ehtineet toisiaan katselemaan. Niillä on myös sellanen selkeä erillisyys, vaikka ne nyt sopiikin paremmin yhteen kuin meidän porukat. Lomalla voi käydä myös erikseen, mökille voi mennä myös erillään, toinen voi jäädä kotiin muksujen kanssa, kun on koulua ja toinen mennä muualle etätöineen, toisen kotkotukset on helpompaa sietää, kun ei ota turhian paineita. Harvalla asialla tässä maailmassa on lopulta niin suurta väliä ja itsekin olen huomannut, että vuosien myötä aina vain harvemmalla asialta on väliä.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tajuan, että tappelen ehke tuulimyllyjä vastaan joo...🙄

        Mutta tää agre on nyt päällä ja se siitä...no can do!

        Niin ja luultavasti myös hyvin erilainen luonne ja varmaan tuo kasvatuskin. 🙂

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Joskus aikanaan sitä ajatteli esimerkiksi, että lomalla pitäis viettää ikaa yhdessä. Nykyään mietin, että miksi muka. Jos sä halluut sinne ja mä tänne, niin toimitaan niin ja nähään sit myöhemmin. Jos mä haluun lomalle ja toinen pysyä kotona, niin tehään sit niin. Koen ihan tyhmäksi vääntää vaikka tuollaisesta ja sitten kenelläkään ei ole kivaa."

        Tuo on minunkin mielestä aika hyvä esimerkki siitä miten turhista asioista voi tehdä parisuhteessa vaikeita. Itse en ole onnistunut löytämään sellaista tarjokasta, joka ajattelisi just noin kuin sinä tuossa yllä kuvaat.

        Minä kasvoin perheessä, jossa minun vanhemmilla oli omat juttunsa. Oli joo perheen yhteiset lomatkin, mutta ne oli meidän muksujen takia. Oikeasti mutsi halus korkeakulttuuria ja iskä eräjormailemaan ja se oli niille ihan okei, että ne ei menneet yhdessä. Minun vanhemmat ei olis taatusti edes pysyneet yhdessä, jos olis ollut joku pakko lomien yhteisyydelle ja samoille harrastuksille.

        Samaten olen tässä nyt seurannut sivusta siskoni parisuhdetta, viimeisen 35 vuotta. Sisko täytti just 50, eli siitä voi laskea, että onhan ne nyt ehtineet toisiaan katselemaan. Niillä on myös sellanen selkeä erillisyys, vaikka ne nyt sopiikin paremmin yhteen kuin meidän porukat. Lomalla voi käydä myös erikseen, mökille voi mennä myös erillään, toinen voi jäädä kotiin muksujen kanssa, kun on koulua ja toinen mennä muualle etätöineen, toisen kotkotukset on helpompaa sietää, kun ei ota turhian paineita. Harvalla asialla tässä maailmassa on lopulta niin suurta väliä ja itsekin olen huomannut, että vuosien myötä aina vain harvemmalla asialta on väliä.

        Joo, ei ole helppoa löytää samoin ajattelevaa. Mä ehdotin vuosia ja vuosia sitten silloiselle poikayhtävälleni (eri mies kuin tuossa edellä), että mennään erikseen lomille. Me oli siinä jo pitkään yritetty löytää kohdetta, jossa molemmat viihtyis. Hän halus rannalle ja baariin, minä taas kaupunkiin ja museioita ja historiaa jne. Kerran me käytiin yhdessä, eikä se ollut kummastakaan oijein sen rahan arvosta mikä siihen kompromissilomaan meni. Ei käynyt, joten me ei sit enää ikinä menty kumpikaan mihinkään lomalle. Ihan hölmöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, ei ole helppoa löytää samoin ajattelevaa. Mä ehdotin vuosia ja vuosia sitten silloiselle poikayhtävälleni (eri mies kuin tuossa edellä), että mennään erikseen lomille. Me oli siinä jo pitkään yritetty löytää kohdetta, jossa molemmat viihtyis. Hän halus rannalle ja baariin, minä taas kaupunkiin ja museioita ja historiaa jne. Kerran me käytiin yhdessä, eikä se ollut kummastakaan oijein sen rahan arvosta mikä siihen kompromissilomaan meni. Ei käynyt, joten me ei sit enää ikinä menty kumpikaan mihinkään lomalle. Ihan hölmöä.

        Me ollaan avovaimon kanssa oltu kimpassa yli 15 vuotta. Suurin piirtein eka vuoden jälkeen sovittiin että kumpikin saa pitää sellaiset lomat kun tykkää, kun yhteisiä intressejä vapaa-ajalle oli niin vähän. Meillä on myös omat ruokataloudet, jottei yhteisistä ruokaostoksista jouduta vääntämään. Tämä käytäntö tuli kait jo ennemmin kuin lomien pitämiskäytäntö.

        Molemmat siitä syystä, ettei kumpikaan tuntisi jotta oma aika / omat rahat menisi "hukkaan" toisen vuoksi.

        En ymmärrä miksi parisuhteessa pitäisi olla kaikessa kuin paita ja perse. Me ei olla haluttu edes lapsia, meille riittää hyvä seksielämä ja sopu pirtissä parisuhteen perustaksi.

        Pitäisi ymmärtää että parisuhteessa on kaksi omatahtoista yksilöä, eikä se ole mikään täydellinen symbioosiyksikkö.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me ollaan avovaimon kanssa oltu kimpassa yli 15 vuotta. Suurin piirtein eka vuoden jälkeen sovittiin että kumpikin saa pitää sellaiset lomat kun tykkää, kun yhteisiä intressejä vapaa-ajalle oli niin vähän. Meillä on myös omat ruokataloudet, jottei yhteisistä ruokaostoksista jouduta vääntämään. Tämä käytäntö tuli kait jo ennemmin kuin lomien pitämiskäytäntö.

        Molemmat siitä syystä, ettei kumpikaan tuntisi jotta oma aika / omat rahat menisi "hukkaan" toisen vuoksi.

        En ymmärrä miksi parisuhteessa pitäisi olla kaikessa kuin paita ja perse. Me ei olla haluttu edes lapsia, meille riittää hyvä seksielämä ja sopu pirtissä parisuhteen perustaksi.

        Pitäisi ymmärtää että parisuhteessa on kaksi omatahtoista yksilöä, eikä se ole mikään täydellinen symbioosiyksikkö.

        "Molemmat siitä syystä, ettei kumpikaan tuntisi jotta oma aika / omat rahat menisi "hukkaan" toisen vuoksi."

        Mä en osaa ajatella, että kokisin koskaan noin tai jos se riski olisi, niin en ylipäänsä lähtisi sen ihmisen kanssa parisuhteeseen. Mutta tärkeintähän on luoda sellainen systeemi, joka toimii itselle. 👍

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Molemmat siitä syystä, ettei kumpikaan tuntisi jotta oma aika / omat rahat menisi "hukkaan" toisen vuoksi."

        Mä en osaa ajatella, että kokisin koskaan noin tai jos se riski olisi, niin en ylipäänsä lähtisi sen ihmisen kanssa parisuhteeseen. Mutta tärkeintähän on luoda sellainen systeemi, joka toimii itselle. 👍

        En tiedä oletko tuo aiempi kirjoittaja, mutta siitähän siinä on kysymys jos ehdottaa, että pidetään kumpikin sellaiset lomat kuin halutaan. Niidenhän ei tarvitse olla edes yhtä aikaa.

        Vaimo halusi aina ostaa jotain erikoista tai luomua, minä halusin kohtuuhintaistata arkiruokaa ja käyttää nekin rahat johonkin mukavaan harrasteeseen. En edes usko luomun pelastavan maailmaa tai sen erityiseen terveellisyyteen. Hän saa pitää uskonsa, ei se meidän parisuhdetta kaada.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä oletko tuo aiempi kirjoittaja, mutta siitähän siinä on kysymys jos ehdottaa, että pidetään kumpikin sellaiset lomat kuin halutaan. Niidenhän ei tarvitse olla edes yhtä aikaa.

        Vaimo halusi aina ostaa jotain erikoista tai luomua, minä halusin kohtuuhintaistata arkiruokaa ja käyttää nekin rahat johonkin mukavaan harrasteeseen. En edes usko luomun pelastavan maailmaa tai sen erityiseen terveellisyyteen. Hän saa pitää uskonsa, ei se meidän parisuhdetta kaada.

        Olen sama kirjoittaja, mutta en puhunut lainkaan samasta asiasta. Mä en ikinä kokisi vaikkapa tuhlaavani rahojani ihmiseen, jota rakastan. Raha kuuluu mulle muutekin niihin asioihin, joka ei ole maailman tärkein asia. Ihminen, jolle raha olisi kauhean tärkeä asia, ei ylipäänsä olisi yhteensopiva kanssani. Mutta oleellistahan ei ole se miten tuon tämän ajattelen, sillä kyse on teidän parisuhteestanne ja teille se toimii ja on hyvä noin. Minulle tuollainen menisi taas liian tiukkapipoiseksi, tai siis minä kokisin sen niin. Teille se voi olla rento järjestely. Makuasioita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sama kirjoittaja, mutta en puhunut lainkaan samasta asiasta. Mä en ikinä kokisi vaikkapa tuhlaavani rahojani ihmiseen, jota rakastan. Raha kuuluu mulle muutekin niihin asioihin, joka ei ole maailman tärkein asia. Ihminen, jolle raha olisi kauhean tärkeä asia, ei ylipäänsä olisi yhteensopiva kanssani. Mutta oleellistahan ei ole se miten tuon tämän ajattelen, sillä kyse on teidän parisuhteestanne ja teille se toimii ja on hyvä noin. Minulle tuollainen menisi taas liian tiukkapipoiseksi, tai siis minä kokisin sen niin. Teille se voi olla rento järjestely. Makuasioita.

        Jäin nyt miettimään, että toivottavasti en kirjoittanut liian kärkevästi. Mun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus moittia tai mollata. Tuo järjestely on mitä ilmeisimmin teille hyvä ja toimiva. Minä en vain ole ääripäiden ihminen. Se, että ei syö lainkaan samaa ruokaa ja on omat ruokataloudet, kuulostaa minusta ihan yhtä hankalalta kuin se, että pitäisi aina syödä tasan samaa ruokaa. Samoin se, että ei ole yhtään mitään yhteistä intressiä vapaa-ajalla ja se, että pitäisi olla yhdessä kaikki vapaa-aika, kuulostavat minulle aivan yhtä vaivalloisilta vaihtoehdoilta. Eri syistä kyllä, mutta yhtä vaivalloisilta silti. Korostan, että en missään tapauksessa tarkoita mollata. Kyseessä on järjestely, joka toimii teille.

    • Anonyymi

      "tutustuminen vie jo vuosia, ties kymmenen tai enemmän."

      😮 no ei nyt sentään! Parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissa uudistutaan eli kehitytään kaiken aikaa. Uudistuminen on jopa suhteen elinehto: parin osapuolet ja olosuhteet muuttuvat, siinä rinnalla parisuhdekin, suhteen pitää pysyä elävänä ollakseen toimiva.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Tutustuminen vie liian pitkään, ei kai muuten 60 % avioliitoista päätyisi eroon?

      • Disseisback

        Uudistuuhan ihminen kokoajan. Aina tulee muutoksia elämään... mutta ei se muuta tarvetta tuntea toista, että voi oikeasti jakaa elämänsä toisen kanssa.

        Puhuin vuosista ihan siksi, että saisi edes jotain perspektiiviä siihen, miten kauan voi mennä, että toiseen voi luottaa ja antautua elämään hänen kanssa oikeasti vierivieren.

        Tulee mieleen sanonta: Hyvää kannattaa odottaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutustuminen vie liian pitkään, ei kai muuten 60 % avioliitoista päätyisi eroon?

        Jos ihmiset tutustuisivat toistensa syvimpiin sielunsopukoihin ennen kuin parisuhteesta sovittaisiin, niin yksikään yli 30 v. ihminen ei koskaan menisi kimppaan toisen vastaavan kanssa.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Uudistuuhan ihminen kokoajan. Aina tulee muutoksia elämään... mutta ei se muuta tarvetta tuntea toista, että voi oikeasti jakaa elämänsä toisen kanssa.

        Puhuin vuosista ihan siksi, että saisi edes jotain perspektiiviä siihen, miten kauan voi mennä, että toiseen voi luottaa ja antautua elämään hänen kanssa oikeasti vierivieren.

        Tulee mieleen sanonta: Hyvää kannattaa odottaa.

        No totta vatussa kannattaa. Tähän ikään mennessä ei ole oppinut yhtään mitään jos ei tuota hokaa. Ja jos ei hyvää tule niin mieluummin ilman. Siinä ei menetä yhtään mitään🤷‍♀️

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        No totta vatussa kannattaa. Tähän ikään mennessä ei ole oppinut yhtään mitään jos ei tuota hokaa. Ja jos ei hyvää tule niin mieluummin ilman. Siinä ei menetä yhtään mitään🤷‍♀️

        Ei tuo ole itsestään selvää kaikille... ei ole ollut itsellenikään.

        Jo kahden ihmisen pidempiaikainen yhdessäolo vaatii monien asioiden loksahtamisen johonkin oikeasti toimivaan kompromissiin...

        Ja toimiva kompromissikin takuulla vaatinee välillä päivityksiä...jos niitä ei tapahdu luonnostaan niin, että kumpikin voi hyvin. 😊

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ei tuo ole itsestään selvää kaikille... ei ole ollut itsellenikään.

        Jo kahden ihmisen pidempiaikainen yhdessäolo vaatii monien asioiden loksahtamisen johonkin oikeasti toimivaan kompromissiin...

        Ja toimiva kompromissikin takuulla vaatinee välillä päivityksiä...jos niitä ei tapahdu luonnostaan niin, että kumpikin voi hyvin. 😊

        Kuules,helppoa kuin heinänteko,jos tahtotilaa löytyy.🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuules,helppoa kuin heinänteko,jos tahtotilaa löytyy.🤷‍♀️

        Kaikki kompromissit ja pelot on este. Ei mikään etene. Se on kaikki tai ei mitään. Vähän kuin syvään päätyyn. Joka rakastua tahtoo,on ylitettävä riskit. Omat pelot. Minä en tuohon ala.en enää. Pitäkää tunkkinne.♥️🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Uudistuuhan ihminen kokoajan. Aina tulee muutoksia elämään... mutta ei se muuta tarvetta tuntea toista, että voi oikeasti jakaa elämänsä toisen kanssa.

        Puhuin vuosista ihan siksi, että saisi edes jotain perspektiiviä siihen, miten kauan voi mennä, että toiseen voi luottaa ja antautua elämään hänen kanssa oikeasti vierivieren.

        Tulee mieleen sanonta: Hyvää kannattaa odottaa.

        Minusta taas luottamuksen ja saman taajuuden pitää tulla varsin nopeasti, muuten suhdetta ei edes kannata aloittaa/jatkaa. Toimiva suhde on ennenkaikkea luotettava, turvallinen ja helppo.

        - Sheena

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki kompromissit ja pelot on este. Ei mikään etene. Se on kaikki tai ei mitään. Vähän kuin syvään päätyyn. Joka rakastua tahtoo,on ylitettävä riskit. Omat pelot. Minä en tuohon ala.en enää. Pitäkää tunkkinne.♥️🤷‍♀️

        Kaiken maalaaminen mustavalkoiseksi on helppoa, sen jälkeen vaan poikki, halki ja pinoon...

        Kaikki tekisi noin, jos se olisi sitä.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta taas luottamuksen ja saman taajuuden pitää tulla varsin nopeasti, muuten suhdetta ei edes kannata aloittaa/jatkaa. Toimiva suhde on ennenkaikkea luotettava, turvallinen ja helppo.

        - Sheena

        No minusta sellainen rento hyvä olo olla toisen kanssa ja seksuaalinen halu riittää alkuun...mutta siitä on vieläkin matkaa.

        Ihmiset on niin erilaisia ja pitävät niin erijutuista eri yhteyksissä. Tiedostaminenkaan ei riitä, tarvitaan ymmärrys. Muu on pakottamista.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kaiken maalaaminen mustavalkoiseksi on helppoa, sen jälkeen vaan poikki, halki ja pinoon...

        Kaikki tekisi noin, jos se olisi sitä.

        Sivusta totean, että minusta mustavalkoinen taas kuulostaa vaikealta. Miljoona harmaan eri sävyä on mulle paljon helpompaa.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kaiken maalaaminen mustavalkoiseksi on helppoa, sen jälkeen vaan poikki, halki ja pinoon...

        Kaikki tekisi noin, jos se olisi sitä.

        No mitäs sitten? Roikkumista välimaastossa? Vähän kuin löysässä hirressä? Kyllä pitää tietää mitä tahtoo ja mitä ei.🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitäs sitten? Roikkumista välimaastossa? Vähän kuin löysässä hirressä? Kyllä pitää tietää mitä tahtoo ja mitä ei.🤷‍♀️

        Minä tahdon aitoa rakkautta. Mikään välimaasto sellainen ei kelpaa. Ei mikään narskun antama iterakas 'rakkaus'. Oma hyväisyys,seksuaalinen hyväksikäyttö. Pornopatjana oleminen. Ei enää koskaan.🤷‍♀️

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä tahdon aitoa rakkautta. Mikään välimaasto sellainen ei kelpaa. Ei mikään narskun antama iterakas 'rakkaus'. Oma hyväisyys,seksuaalinen hyväksikäyttö. Pornopatjana oleminen. Ei enää koskaan.🤷‍♀️

        Sori... mä en ajattele ihan noin karseita asioita...

        Mä puhelen ihan sellaisesta, että kaksi mukavaa ihmistäkin voi feilata, jos ei opita toisia...

        Sulla ehkä on liian kovia traumoja takana, mistä pitäis päästä eroon ennen tätä keskustelua.

        Olen pahoillaan, että sulla on noin vahvat traumat...mutta nyt ei puhuta tuollaisista...🤔

    • EivorCreed

      Juu, mekin on jo 14 vuotta yhdessä asuttu saman katon alla, todella tiiviisti. Silti juuri todettiin, että nyt vasta aletaan oppia tuntemaan toista, kumpikin puhuu. Mä oon aina halunnu puhua, mies ei eikä toista voi pakottaa, se pitää lähteä liikkeelle itsestä. Ei toisesta.

      Voi vaan varttua tai liueta. Mutta ei kommunikoimatta ketään opi tuntemalla tuntemaan.

      • Disseisback

        Niin... mä viskelin tuonne vuosia ja kymmen tms...

        Teilläkin tuohon aikaan mahtuu lapsia, talonrakennusta ja mitä lie arkista hässäkkää...

        Ja säkin oot käynyt paljon läpi ihtees...

        Minusta toi on jopa ripeää, jos miettii mitä se sisältää...🤔

      • EivorCreed
        Disseisback kirjoitti:

        Niin... mä viskelin tuonne vuosia ja kymmen tms...

        Teilläkin tuohon aikaan mahtuu lapsia, talonrakennusta ja mitä lie arkista hässäkkää...

        Ja säkin oot käynyt paljon läpi ihtees...

        Minusta toi on jopa ripeää, jos miettii mitä se sisältää...🤔

        Nojoo. Onhan meillä ollu aina peruskulmakivet yhtenevät. Ei kai tää muuten olis voinut näin kauaa edes kestää ilman nyrkkitappeluita ja hirveämpiä matseja.

        Ne on onneksi nyt läpi jauhettu. 😊

    • Anonyymi

      Mulla on lähes täydellisesti toimiva salasuhde! 😊

      xLiner

      • Anonyymi

        Keneltä se täytyy pitää salassa?

      • Anonyymi

        Itsesi kannssako?Ne on parhaita ne😛🤷‍♀️

      • Anonyymi

        Tuo "lähes" on hyvä. Ilman sitä sinulta olisi jäänyt jotain huomaamatta 🤣

        - Sheena

      • Disseisback

        Eli mun kanssa(kö) eläkä sano mitään, etten tiedä...muuten menee sekin salaisuus ohi. 🤣

    • MiesLinnunradalta

      Joo mulla meni kuin luotijunalla, 320 km/h suoraan pistoraiteelle ja päätepuskuriin.

      Kyllä muuten piristi 😮.

      No, elämäksi sitä kai kutsutaan, eikä henki sentään lähtenyt, vaikka luulin että sydänsuruihin voi oikeasti kuolla.

      En enää hyppää mihin tahansa junaan. Ensi kerralla saa sitten mennä mieluiten vaikka ulkoavaruuteen ja ikuisuuteen saakka, kunhan ei kallioleikkaukseen.

      Uskon yhä kokonaisvaltaiseen rakkauteen - kaikki eivät koskaan sitä löydä, eivätkä kaikki koskaan voita lotossakaan.
      Mutta pitää uskoa, toivoa ja toivottavasti rakastaa joskus.

      • Disseisback

        Mulla parisuhde oli monttuinen pistoraide, mikä loppui toppariin ja vielä jatkettiin junsn verran matkaa... enkä tiennyt, että raiteita voi tehdä vaakasuoraksi, missä monttuja ei ole...

        Tosin molemmissa käsissä on ihanat ihmiset jäänyt matkalta. 😊

        Eikä tarvita raiteita...

    • randombypasser

      Mulla on jonnin verran samankaltaisia tuntemuksia ja siksipä en olekaan ns. tarjolla, vaan vältän tilanteita joissa voisi kohdata mahdollisia "uhreja".

      Mutta samaan aikaan tiedän, että ei se mitään muuta vaadi, kuin sen että kohtaa sopivan ihmisen ja vain päättää, että tämän kanssa mennään tappiin asti. Toki se asia pitää kommunikoida ja toivoa, että toinen voi päättää omalta osaltaan samoin, silloin se päätös yhteinen ja jutulla on tulevaisuutta. Olkoonkin, että aina saa myöhemmin muuttaa mieltään, jos siltä tuntuu.

      • Disseisback

        En mä silleen itse usko, että muut olisi enempi uhreja...ihan sitä on itsekin ollut jne.

        Mä väitän, että olisin aiksnaan tullut toimeen ja pystynyt yhdessä rakentamaan lasten äitistä eron jälkeisten naisten (yhtä lukuunottamatta) kanssa jotain suurempaa, kun olisi ollut aikuisempi maltti. 😊

      • randombypasser
        Disseisback kirjoitti:

        En mä silleen itse usko, että muut olisi enempi uhreja...ihan sitä on itsekin ollut jne.

        Mä väitän, että olisin aiksnaan tullut toimeen ja pystynyt yhdessä rakentamaan lasten äitistä eron jälkeisten naisten (yhtä lukuunottamatta) kanssa jotain suurempaa, kun olisi ollut aikuisempi maltti. 😊

        No se uhri olikin vähän ironiaa itselle, turha tällä asenteella mitään etsiäkään, koska toinen osapuoli saattaisi syttyä itseä enemmän ja sitten olisi ikävä yllätys edessä. Eli parempi pysyä sivuraiteella ja katsella ohittavia junia ihaillen.

        No ikä opettaa useimpia, aivan samoin kuin Siperiakin. Niin se olisi omallakin kohdalla voinut muuttaa paljon, jos olisi ollut mieleltään kypsempi nuorempana. Kyllä siellä pari eroa oli hyviä ratkaisuja, mutta sitten on ne muut missä kypsempi ajattelu olisi voinut kantaa pitkällekin. Mutta olt ja ment, elämää vain.

      • Disseisback
        randombypasser kirjoitti:

        No se uhri olikin vähän ironiaa itselle, turha tällä asenteella mitään etsiäkään, koska toinen osapuoli saattaisi syttyä itseä enemmän ja sitten olisi ikävä yllätys edessä. Eli parempi pysyä sivuraiteella ja katsella ohittavia junia ihaillen.

        No ikä opettaa useimpia, aivan samoin kuin Siperiakin. Niin se olisi omallakin kohdalla voinut muuttaa paljon, jos olisi ollut mieleltään kypsempi nuorempana. Kyllä siellä pari eroa oli hyviä ratkaisuja, mutta sitten on ne muut missä kypsempi ajattelu olisi voinut kantaa pitkällekin. Mutta olt ja ment, elämää vain.

        Itsellä ekana pistin sen mitä löytyi ja vielä enempi...jäi traumat... ja loput sen päälle periaatteessa jälkivauhdeilla, kunnes loppui vauhti.

        Pysähdyksessähän sitä vasta jää aikaa miettiä.

        Miten miettii uuden mäenlaskun, vai oisko väärä laji? 😁

        En mäkään oo vielä päättänyt.... vielä 5 vuotta sitten olisin juossut pulkka kainalossa mäelle uusiks ja uhmalla ottanut uudet vauhdit. 😂

      • randombypasser
        Disseisback kirjoitti:

        Itsellä ekana pistin sen mitä löytyi ja vielä enempi...jäi traumat... ja loput sen päälle periaatteessa jälkivauhdeilla, kunnes loppui vauhti.

        Pysähdyksessähän sitä vasta jää aikaa miettiä.

        Miten miettii uuden mäenlaskun, vai oisko väärä laji? 😁

        En mäkään oo vielä päättänyt.... vielä 5 vuotta sitten olisin juossut pulkka kainalossa mäelle uusiks ja uhmalla ottanut uudet vauhdit. 😂

        Siksipä ne pysähdykset on paikallaan aina toisinaan. Olisi tietty kiva, jos voisi pysähtyä tuumimaan asioita ennen seinää, mutta harvempi ihminen siinä onnistuu.

        No mä en ole varsinaisesti päättänyt mihinkään suuntaan mitään muuta, kuin että just nyt koitan pysyä poissa tilanteista, joissa on todennäköisempää kohdata hirvittävän mielenkiintoinen ja viehättävä nainen. Toki nytkin on parit isommat kissanristiäiset loppukesälle ja mitä ihmiskattauksesta tiedän, niin puhutaan hyvin mahdollisista riskeistä. Mutta mä osaan kyllä vetää poliitikon naamarin naamalle ja olla mahdollisimman virkamiesmäinen, niin ainoa mistä tarttee huolehtia, on se ettei ota kissanristiäisissä nesteytystä liikaa 😂

      • Disseisback
        randombypasser kirjoitti:

        Siksipä ne pysähdykset on paikallaan aina toisinaan. Olisi tietty kiva, jos voisi pysähtyä tuumimaan asioita ennen seinää, mutta harvempi ihminen siinä onnistuu.

        No mä en ole varsinaisesti päättänyt mihinkään suuntaan mitään muuta, kuin että just nyt koitan pysyä poissa tilanteista, joissa on todennäköisempää kohdata hirvittävän mielenkiintoinen ja viehättävä nainen. Toki nytkin on parit isommat kissanristiäiset loppukesälle ja mitä ihmiskattauksesta tiedän, niin puhutaan hyvin mahdollisista riskeistä. Mutta mä osaan kyllä vetää poliitikon naamarin naamalle ja olla mahdollisimman virkamiesmäinen, niin ainoa mistä tarttee huolehtia, on se ettei ota kissanristiäisissä nesteytystä liikaa 😂

        No onneksi mun ei tartte olla huolissaan itsestä. Osaan ostaa aikaa hyvin itselleni, eikä tarvitse heikkoina hetkinä sortua älyyttömyyksiin. 😊

        Hyvät jaksaa odotella. 🙂

      • randombypasser
        Disseisback kirjoitti:

        No onneksi mun ei tartte olla huolissaan itsestä. Osaan ostaa aikaa hyvin itselleni, eikä tarvitse heikkoina hetkinä sortua älyyttömyyksiin. 😊

        Hyvät jaksaa odotella. 🙂

        No mä en tiedä odotteleeko joku, mutta mä en odottele. Se on on tai off, ja kun se off, se on off. Ja kun se on on, niin sitten mennään. Ei asioita puntaroimatta, mutta mennään, ei odotella tai ihmetellä.

      • Disseisback
        randombypasser kirjoitti:

        No mä en tiedä odotteleeko joku, mutta mä en odottele. Se on on tai off, ja kun se off, se on off. Ja kun se on on, niin sitten mennään. Ei asioita puntaroimatta, mutta mennään, ei odotella tai ihmetellä.

        Mä vaan tuumin tuohon sinun huolenaiheeseesi, että tulee bileitä, on vähän miestä vahvempaa jne...

        Että ei tartte mitään siinä luvata... pieni hymy ja ilmoitus, että palataan....

        Ei kait sitä tartte heti mihinkään lupautua? Vetää bileet maaliin ja katselee sit mikä tilanne, kun näkee kaiken taas yhtenä. 😀

      • randombypasser
        Disseisback kirjoitti:

        Mä vaan tuumin tuohon sinun huolenaiheeseesi, että tulee bileitä, on vähän miestä vahvempaa jne...

        Että ei tartte mitään siinä luvata... pieni hymy ja ilmoitus, että palataan....

        Ei kait sitä tartte heti mihinkään lupautua? Vetää bileet maaliin ja katselee sit mikä tilanne, kun näkee kaiken taas yhtenä. 😀

        No ei siinä sitä huolta ole, että tulis joku saman tien kosittua ja kihlattua pippaloissa. Tai muutakaan sellaista, ei ole ollut tapana. Mutta kuten todettua, olen nyt parisuhdemielessä off-asennossa ja se tekee sen, että pippaloissa voi mopo lähteä lapasesta ja sitten aamusella se voi olla pettymys toiselle, kun selviää että juuei, en ole käytettävissä, sori viime öisestä, se oli vahinko 😂

        Mutta tuskin sellaista tapahtuu, namiska on sen verran tiukasti offille väännetty, että en edes hutikassa tulisi antaneeksi ymmärtää, saatikka ymmärtäneeksi antaa 😁

      • Disseisback
        randombypasser kirjoitti:

        No ei siinä sitä huolta ole, että tulis joku saman tien kosittua ja kihlattua pippaloissa. Tai muutakaan sellaista, ei ole ollut tapana. Mutta kuten todettua, olen nyt parisuhdemielessä off-asennossa ja se tekee sen, että pippaloissa voi mopo lähteä lapasesta ja sitten aamusella se voi olla pettymys toiselle, kun selviää että juuei, en ole käytettävissä, sori viime öisestä, se oli vahinko 😂

        Mutta tuskin sellaista tapahtuu, namiska on sen verran tiukasti offille väännetty, että en edes hutikassa tulisi antaneeksi ymmärtää, saatikka ymmärtäneeksi antaa 😁

        No mä ainakin miettisin, että silmät ristissä haarat aukinaisena oleva tyyppi ei ehkä ole ihan syyntakeinen.... viime talvena kärrättiin taksilla kotiin sellainen mamma...

        Jos taas joku mamma vie kotiin karmeja halailevan Ranen, pitäis tajuta, että ei siitä mitään välttämättä seuraa....ainakaan hyvää. 😂

        Elä huoli...😀

      • randombypasser
        Disseisback kirjoitti:

        No mä ainakin miettisin, että silmät ristissä haarat aukinaisena oleva tyyppi ei ehkä ole ihan syyntakeinen.... viime talvena kärrättiin taksilla kotiin sellainen mamma...

        Jos taas joku mamma vie kotiin karmeja halailevan Ranen, pitäis tajuta, että ei siitä mitään välttämättä seuraa....ainakaan hyvää. 😂

        Elä huoli...😀

        No en mä zombieihin sekaannu, vaan juurikin tuuppaan ne taksiin tai maijaan ja kotio. Mutta jos olisikin eloisa ja valoisa, niin siinä voisi ollakin riskin paikka. Mutta se kuuluu elämään, otetaan se vastaan mitä annetaan ja koitetaan sitten tulla toimeen tapahtuneen kanssa.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        No en mä zombieihin sekaannu, vaan juurikin tuuppaan ne taksiin tai maijaan ja kotio. Mutta jos olisikin eloisa ja valoisa, niin siinä voisi ollakin riskin paikka. Mutta se kuuluu elämään, otetaan se vastaan mitä annetaan ja koitetaan sitten tulla toimeen tapahtuneen kanssa.

        Veikkaan, että vaikka tapaisit sen valoisan ja ihanan ja itse ihastuisit, painaisit kuitenkin äkkijarrutusta. Mitä kovempi vauhti, sitä isompi pysäytys? Jotta voi saada, pitää uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi sille, että sattuu.

        Kyse ei siis taida olla muusta, kuin omasta halustasi ottaa riski? Vähän myös veikkaan, että sama pätee Disseen?

        En yhtään kyseenalaista sitä, ettei itse halua tai uskalla rakastaa täysillä, tai antaa sille edes mahdollisuutta. Se on täysin sallittu ja hyväksyttävä oma valinta! Kunhan vain itse tiedostaa, että itse valitsee mitä valitsee.

      • randombypasser
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Veikkaan, että vaikka tapaisit sen valoisan ja ihanan ja itse ihastuisit, painaisit kuitenkin äkkijarrutusta. Mitä kovempi vauhti, sitä isompi pysäytys? Jotta voi saada, pitää uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi sille, että sattuu.

        Kyse ei siis taida olla muusta, kuin omasta halustasi ottaa riski? Vähän myös veikkaan, että sama pätee Disseen?

        En yhtään kyseenalaista sitä, ettei itse halua tai uskalla rakastaa täysillä, tai antaa sille edes mahdollisuutta. Se on täysin sallittu ja hyväksyttävä oma valinta! Kunhan vain itse tiedostaa, että itse valitsee mitä valitsee.

        Sanoisin, että veikkauksesi on hyvin todennäköisesti virheellinen. On ainakin ollut tähänastisen elämäni osalta, vaikkakaan historia ei ole tae tulevasta.

        Halusta ottaa riski... No voi sen varmaan noinkin nähdä jos haluaa, mutta kyllä kyse enemmänkin on siitä, etten halua suhteisiin, koska en tulisi antamaan kaikkeani, niin ihan turha lähteä mihinkään puolivillaisiin sotkuihin, siinä vain suotta satuttaa toista osapuolta. Ja samalla myös itteensä, koska pettyy omaan panokseensa.

        Muutoinkin oudoksun ajatusta, että ryhtyminen suhteeseen olisi jotain riskin ottamista, koska kyse on aivan päinvastaisesta, kyse on mahdollisuudesta ja ainoa riski mikä asiaan voi liittyä, on riski siitä, ettei riittäisi itse itselleen siinä parisuhteessa.

        Dissen parisuhdeasioihin en ota kantaa, kannattaa keskustella niistä suoraan hänen kanssaan.

    • MiesLinnunradalta

      Itse olen kaiken jälkeen ajatellut, että ensi kerralla (jos sellainen suodaan) annan mennä täysillä ja koko sydämen ja sieluni voimalla.
      Tuli mitä tuli, lähtekööt sitten vaikka henki.

      On vain tämä yksi elämä ja mihinkään ratapenkalle en aio jäädä enää ikinä kitumaan....

      • Disseisback

        Tuokin on vähän kakdipiippuinen ilmsus, että antaa kaikki... tietysti pitää lähteä täydellä pakalla... mutta ei itseäkään voi unohtaa. Pitää ottaa huomioon paljon asioita ja juttuja ja se vie paljon...eli kaiken. Mitä se kellekin sitten on? 🤷‍♂️

    • Anonyymi

      Minusta keski-ikäisenä vaikeinta on ihastua.
      Siitä kaikki voisi alkaa, mutta en edes muista koska olen viimeksi ihastunut.

      • MiesLinnunradalta

        En tiedä tuosta. Omalla kohdallani ihastun (olen 57) edelleen hyvin HYVIN helposti vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
        Olen ollut tällainen ihan nuoruudessani jo.

        En vain voi mitään sille, että näen naisissa niin paljon ihania asioita - lähestulkoon jokaisessa jotakin, mikä saa pääni pyörälle.

        Maailma ilman naisia olisi dystopia.
        Rakastumiseen vaaditaan tietenkin enemmän, mutta ihastumisen tunne ryöpsähtää minussa kyllä hyvin helposti. Ulkomuoto, silmät, katseet, hymy, tuoksu, nauru....mikä tahansa noista yhdessä tai erikseen voi saada sanat sekoamaan ja minut unohtamaan, minne olinkaan menossa....

      • Anonyymi
        MiesLinnunradalta kirjoitti:

        En tiedä tuosta. Omalla kohdallani ihastun (olen 57) edelleen hyvin HYVIN helposti vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
        Olen ollut tällainen ihan nuoruudessani jo.

        En vain voi mitään sille, että näen naisissa niin paljon ihania asioita - lähestulkoon jokaisessa jotakin, mikä saa pääni pyörälle.

        Maailma ilman naisia olisi dystopia.
        Rakastumiseen vaaditaan tietenkin enemmän, mutta ihastumisen tunne ryöpsähtää minussa kyllä hyvin helposti. Ulkomuoto, silmät, katseet, hymy, tuoksu, nauru....mikä tahansa noista yhdessä tai erikseen voi saada sanat sekoamaan ja minut unohtamaan, minne olinkaan menossa....

        Ole onnellinen.
        Tapaan uusia naisia käytännössä viikottain sekä työ- että harrastuskuvioissani ja viimeksi ihastuin tuntuvasti joskus ennen vuotta 2015.

      • Disseisback

        No kaikilla on omat haasteensa... mulle ihastuminen ei vielä ainakaan ole ongelma...päinvastoin...haaste nähdä sen yli merkittävimpiä asioita. 🤔

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No kaikilla on omat haasteensa... mulle ihastuminen ei vielä ainakaan ole ongelma...päinvastoin...haaste nähdä sen yli merkittävimpiä asioita. 🤔

        Minä taas analysoin ihmisiä niin tarkasti ja kauan, etten voi olla huomaamatta niitä piirteitä jotka eivät viehätä. Niitä löytyy kaikista. Olenkin miettinyt, että onkohan tämä jo jonkintasoinen sairaus? Edes alkuihastusta kun ei pääse syntymään, niin on turha yrittää mitään.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas analysoin ihmisiä niin tarkasti ja kauan, etten voi olla huomaamatta niitä piirteitä jotka eivät viehätä. Niitä löytyy kaikista. Olenkin miettinyt, että onkohan tämä jo jonkintasoinen sairaus? Edes alkuihastusta kun ei pääse syntymään, niin on turha yrittää mitään.

        Varmaan sellainen analysointi liian pitkälle aiheuttaa sen, että ei ihastu. Jokaisessa ihmisessä taatusti on ärsyttäviä piirteitä, jotka aiheuttaa turnoffin ennenpitkää.

        Itsekin joskus mietin, että sellainen analysointi olisi hyvä, mutta juuri se on sellaista mikä nostaa tien pystyyn lopulta, jos mikä.

        Ja aika täydellinen pitäisi ihmisen olla....

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Tuohan on hienoa elämää :)

      • Anonyymi

        No ja mitä pahaa tuossa on? Hienoa elämän onnellisuuden oivaltamista,ilman mihinkään lokeroon pakottamista. Peukun paikka👍🤷‍♀️

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohan on hienoa elämää :)

        Juu en minä sanonutkaan etteikö olisi. Tärkeintä kai että itse on tyytyväinen ja aulis kai on.

        -harmiseikirj-

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ja mitä pahaa tuossa on? Hienoa elämän onnellisuuden oivaltamista,ilman mihinkään lokeroon pakottamista. Peukun paikka👍🤷‍♀️

        Ooletko muuten opetellut parsimaan sukkasi ihan itse,nyt kun ei äitisi enää sitä tee👎🤷‍♀️

      • Disseisback

        Sitähän ei voi tietää, mihinkä tää maailma vie. 😁

    • Anonyymi

      Hauskasti kirjoitettu. Sen raiteiden yhdistymisen pitää mun mielestä tapahtua vähän kuin varkain, huomaamatta ja ilman liian isoja ponnistuksia. Sellainen "niin vain tapahtui" ois aika ideaali tilanne 😃 Mut niin vain ei tapahdu omalla kohdalla kun en työpaikan ulkopuolella juuri koskaan tutustu paremmin uusiin ihmisiin. Ja en vaan jaksa nettideittailua, aloittaa tutustumista aina alusta nollasta kun joku ghostaa, juttu ei muuten luista tai liian pitkä välimatka. Onneksi ei ahdista ajatuksen tasolla rehellisesti sanottuna pätkääkään, vaikka sitä omaa tyyppiä ei koskaan löytyisi. Oon aivan ehjä ja kokonainen näinkin :)
      N32

      • Disseisback

        No mä aattelen tuon raiteiden samansuuntaisuuden ja lopulta yhdistymisen niin, että kun mennään joka mäki samaltapuolen ja kokoajan vierekkäin, että miksi suotta vetää kahta raidetta, jos voi huruutella yhdessä...mutta sen suunnan pitää olla varma... elämänkiskoilla ei ole määränpäätä, että voisi sitä verrata...

        Omia kiskoja pitkin onkin turvallista paahtaa. 😁
        Parisuhteessa elämiseen tarvitaan tykkääminen kyyköttää samassa vaunussa ylä-ja alamäet... tehdä yhdessä juttuja. Mutta se on riskikin...aina. 😊

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä aattelen tuon raiteiden samansuuntaisuuden ja lopulta yhdistymisen niin, että kun mennään joka mäki samaltapuolen ja kokoajan vierekkäin, että miksi suotta vetää kahta raidetta, jos voi huruutella yhdessä...mutta sen suunnan pitää olla varma... elämänkiskoilla ei ole määränpäätä, että voisi sitä verrata...

        Omia kiskoja pitkin onkin turvallista paahtaa. 😁
        Parisuhteessa elämiseen tarvitaan tykkääminen kyyköttää samassa vaunussa ylä-ja alamäet... tehdä yhdessä juttuja. Mutta se on riskikin...aina. 😊

        Mut ei se välttis oo huono mennä vaan osan matkaa samassa kyydissä. Ei kaiken tarvii kestää loppuelämää vaan tärkeää on pystyä nauttimaan just tästä hetkestä. Kiitollinen voi aina myös olla vaikka pienemmästäkin yhdessä kuljetusta matkasta :)
        N32

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut ei se välttis oo huono mennä vaan osan matkaa samassa kyydissä. Ei kaiken tarvii kestää loppuelämää vaan tärkeää on pystyä nauttimaan just tästä hetkestä. Kiitollinen voi aina myös olla vaikka pienemmästäkin yhdessä kuljetusta matkasta :)
        N32

        Niinhän siinä välillä käy...

        Mutta mä ainakin oon tähän mennessä menettänyt paljon itsestäni siihen toiseen kyytiin...kun jatkan matkaa omalla raiteillani, on pitänyt "vaunu" rakentaa taas uusiksi...

        Ja ei siitä ole se toinenkaan saanut mitään vauhtia tms... sen entisiä roippeita vaan pitää viskoa omasta vaunusta joka nurkasta hidastamasta...🙄

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niinhän siinä välillä käy...

        Mutta mä ainakin oon tähän mennessä menettänyt paljon itsestäni siihen toiseen kyytiin...kun jatkan matkaa omalla raiteillani, on pitänyt "vaunu" rakentaa taas uusiksi...

        Ja ei siitä ole se toinenkaan saanut mitään vauhtia tms... sen entisiä roippeita vaan pitää viskoa omasta vaunusta joka nurkasta hidastamasta...🙄

        Tjaa, onko näin? Ajattelin, että niistä aiemmista jutuista saa aina rakennuspalikoita tulevaisuuteen, oli ne kokemukset millaisia tahansa. Kaikesta oppii ja kaikki kokemukset auttavat oppimaan itsestä lisää. Enkä edes puhu pelkästään parisuhteista, niistä tällainen ikisinkkuilija ei tiedä tuon taivaallista 😅
        N32

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niinhän siinä välillä käy...

        Mutta mä ainakin oon tähän mennessä menettänyt paljon itsestäni siihen toiseen kyytiin...kun jatkan matkaa omalla raiteillani, on pitänyt "vaunu" rakentaa taas uusiksi...

        Ja ei siitä ole se toinenkaan saanut mitään vauhtia tms... sen entisiä roippeita vaan pitää viskoa omasta vaunusta joka nurkasta hidastamasta...🙄

        No vetele menee. Kukaan ei kiellä. Hyvää matkaa!🤷‍♀️

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Tjaa, onko näin? Ajattelin, että niistä aiemmista jutuista saa aina rakennuspalikoita tulevaisuuteen, oli ne kokemukset millaisia tahansa. Kaikesta oppii ja kaikki kokemukset auttavat oppimaan itsestä lisää. Enkä edes puhu pelkästään parisuhteista, niistä tällainen ikisinkkuilija ei tiedä tuon taivaallista 😅
        N32

        Saahan niistä.. mutta aina ne viekin jotain pois...

        Jos ei muuta, niin uskoa hyvään. 🤔

        Sellainen kunnon mulkun kohtaaminen ja sen pöllyytetyksi joutuminen vaan sisuunnuttaa, mutta hiuksenhieno pikkumoka jossain ja taas keräilet itseä... se syö...

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Saahan niistä.. mutta aina ne viekin jotain pois...

        Jos ei muuta, niin uskoa hyvään. 🤔

        Sellainen kunnon mulkun kohtaaminen ja sen pöllyytetyksi joutuminen vaan sisuunnuttaa, mutta hiuksenhieno pikkumoka jossain ja taas keräilet itseä... se syö...

        Ikinä ei saa luopua uskosta hyvään, muuten missään ei oo enää järkeä 😊
        N32

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikinä ei saa luopua uskosta hyvään, muuten missään ei oo enää järkeä 😊
        N32

        Jep. Näinpä se on. 😊

      • JeroP
        Anonyymi kirjoitti:

        Tjaa, onko näin? Ajattelin, että niistä aiemmista jutuista saa aina rakennuspalikoita tulevaisuuteen, oli ne kokemukset millaisia tahansa. Kaikesta oppii ja kaikki kokemukset auttavat oppimaan itsestä lisää. Enkä edes puhu pelkästään parisuhteista, niistä tällainen ikisinkkuilija ei tiedä tuon taivaallista 😅
        N32

        Teillä on vaan eri näkemys. Sulla on konstruktiivinen ja disse tukeutuu behaviorismiin. Oppimisen kannalta konstruktiivisuus on parempi, mutta menetelmät on kerrostuneet vuosien saatossa, eikä mikään ole yksiselitteisesti oikein tai väärin.

    • Anonyymi

      Niin kauan kuin uskoin ihmiskuntaan se oli mahdollista.

      Kun silmäni avautuivat, se muuttui mahdottomaksi.

      • Anonyymi

        Menetit siis uskon itseesi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menetit siis uskon itseesi?

        Kyllä. Ja teihin kaikkiin muihin.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Ja teihin kaikkiin muihin.

        Tuo on kyllä paha... jos ei luota itseensäkään...🙄

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Ja teihin kaikkiin muihin.

        Se on harmi. Mä en voisi koskaan menettää uskoa itseeni ja siksi ihmiskunnalla on mun kirjoissani aina toivoa. 🙂

    • Anonyymi

      Kyllä se voi hyvin toimia. Pitää vain olla ymmärrystä, riittävästi tilaa olla oma itsensä, huomaavaisuutta, toisen palvelemista. Sallia se, että voi olla muitakin kaivattuja välillä, mutta omasta rakkaasta pidetään silti kiinni. Huumori on tosi tärkeää.

      -27 vuotta yhdessä

      • Disseisback

        Ja olet n. 73 vuotias.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ja olet n. 73 vuotias.

        Menin tosi nuorena naimisiin.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Menin tosi nuorena naimisiin.

        Joo... mä taas koetin puhua eronneesta keski-ikäisistä ihmisistä yleisesti aloituksessa....

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo... mä taas koetin puhua eronneesta keski-ikäisistä ihmisistä yleisesti aloituksessa....

        Kyllä sen ymmärsin. Mä taas kommentoin parisuhteessa olleena ylipäätään parisuhdetta ja sen vaatimuksia. Eli tuossa on tapahtunut juuri se, että nuorena on mennyt yhteen toisen kanssa kasvanut yhteen. En silti usko, että ainekset uuteenkaan suhteeseen olisi erilaiset. Pitäisi vain olla valmis luopumaan omasta itsekkyydestä tietyissä asioissa.asennekysymys se on jokainen päivä. En usko, että ero ja keski-ikä on niitä tekijöitä, miksi parisuhde ei voisi onnistua.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sen ymmärsin. Mä taas kommentoin parisuhteessa olleena ylipäätään parisuhdetta ja sen vaatimuksia. Eli tuossa on tapahtunut juuri se, että nuorena on mennyt yhteen toisen kanssa kasvanut yhteen. En silti usko, että ainekset uuteenkaan suhteeseen olisi erilaiset. Pitäisi vain olla valmis luopumaan omasta itsekkyydestä tietyissä asioissa.asennekysymys se on jokainen päivä. En usko, että ero ja keski-ikä on niitä tekijöitä, miksi parisuhde ei voisi onnistua.

        Okei. Ja sä jos eroisit, ei luultavasti hirveitä traumoja jäisi. Siitä onkin helpompi jonkinajan päästä aloittaa toinen suhde pienen seurustelun jälkeen.

        Mutta aika moni on käynyt myös sen tien, kuten minä, että on ollut myrskyisä parisuhde, ero, sitten ehkä jotain vuoden, puolen vuoden suhteenyrityksiä, tunnemylläköitä, kipuilua itsensä kanssa jne.

        Siinä ei ole vain erosta riekaleena, vaan itsestäänkin riekaleena. Sitä on koettanut suhteisiin lähteä kuten olisi tietoinen itsestään. Mutta kun se oma identiteettikin on ihan raakile. Ja toisaalta....ei sitä itseään löydä, jos ei ole peiliä vierellä... Toisten vastaavien kipuilevien rakkaudennälkäisten kanssa sitten sellaisia romansseja vaan, mistä sitten saa lopulta selkäänsä.

        Nuorena sitä tosiaan kasvaa siihen suhteeseen ja itseensä, mutta ei ole mitään elämää vielä takana, vaan kaikki on edessä ja uutta. Mutta ns. "kakkoskierroksella" se elämä on jo...ja osa takana...se merkkaa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Disseisback kirjoitti:

        Okei. Ja sä jos eroisit, ei luultavasti hirveitä traumoja jäisi. Siitä onkin helpompi jonkinajan päästä aloittaa toinen suhde pienen seurustelun jälkeen.

        Mutta aika moni on käynyt myös sen tien, kuten minä, että on ollut myrskyisä parisuhde, ero, sitten ehkä jotain vuoden, puolen vuoden suhteenyrityksiä, tunnemylläköitä, kipuilua itsensä kanssa jne.

        Siinä ei ole vain erosta riekaleena, vaan itsestäänkin riekaleena. Sitä on koettanut suhteisiin lähteä kuten olisi tietoinen itsestään. Mutta kun se oma identiteettikin on ihan raakile. Ja toisaalta....ei sitä itseään löydä, jos ei ole peiliä vierellä... Toisten vastaavien kipuilevien rakkaudennälkäisten kanssa sitten sellaisia romansseja vaan, mistä sitten saa lopulta selkäänsä.

        Nuorena sitä tosiaan kasvaa siihen suhteeseen ja itseensä, mutta ei ole mitään elämää vielä takana, vaan kaikki on edessä ja uutta. Mutta ns. "kakkoskierroksella" se elämä on jo...ja osa takana...se merkkaa.

        Okei. Myönnän, etten tiedä tilanteesta, mistä kirjoitat.
        On tullut kuva, että eronneet sinkut on melko ranttuja uusien ihmisten suhteen. Pitää olla sitä ja tätä ominaisuutta ja omaa ”urautunutta” elämää ei olla valmiita muuttamaan. Tottumus on toinen luonto.
        Tietysti jos on lapsia pitääkin mun mielestä harkita tarkkaan, ketä siihen yhteiseen elämään päästää.

        Pitkässä parisuhteessa on myös omat haasteensa tietysti. Kyllähän sitä kasvaa myös parisuhteessa koko ajan omaksi persoonakseen. Ei siinä symbioosissa toisen kanssa olla.

        Jos eron jälkeen tuntuu, että joutuu aloittamaan tutustuessa kaiken ikään kuin alusta niin pitkässä suhteessa joutuu taistelemaan puutumista vastaan. Voisi myös sanoa, että olen aivan eri ihminen (tietenkin) kuin suhteeseen mennessä, joten kyllä se vaatii joka päivä sopeutumista ja sen ajatuksen ”hylkäämistä”, mitä elämä voisi jonkun toisen kanssa olla. Pitää haluta joka päivä nähdä toinen kiinnostavana ja yhteinen elämä arvokkaana. Muutenhan se on vain sellaista tasaista tuttua olemista, jossa kaikki on niin tuttua, ettei mitään yllätystä missään suhteessa tule.

        Ihminen on perustyytymätön…kiittämätön

    • Haaveilija39

      Ensinnäkin kiitos aloituksesta!

      Kaikista miehistä juuri sinä niin ansaitsisit elämääsi ihanan naisen.😘 Olet tosi ihana ihminen. 🫶🏻Ymmärrän kyllä sinuakin, niin hyvin miksi kuulostaa utopialta koko parisuhde.. ja sen toimivuus..

      Mietin mennyttä elämää.. Yksikään parisuhteeni ei ole ollut mutkaton.. Jokin minussa haluaisi silti löytää rinnalleni loppuelämän kumppanin. Mutta, ne parisuhde traumat on aika syvällä… Tästä syystä on todella, todella vaikeata päästää ketään itsensä lähelle. Olen todella kiitollinen lapsistani he pitävät minut edes jotenkin kasassa. Ilman heitä olisin todennäköisesti vieläkin itsekkäämpi. Nyt juuri tällä hetkellä tämä itsekäs paskiainen on valinnut lapsensa. Tärkeimmät asiat omassa elämässä💙

      • Disseisback

        No kiitos.

        Lapseni on pitänytkin mut ns. kaidalla tiellä, etten ole lähtenyt sinkoilemaan ihan miten sattuu. 🤔

        Toki varmaan olen sinkoillut liikaa heidänkin makuun jo, vaikkeivät sitä sano ääneen. Eivätkä sanois...

        Nyt alkais olla kohta aika, jolloin en olisi heidän huoltaja...tai siis nuorimman...mutta ajatus parisuhteesta vaan harmaantuu.

        Mulla on elämässä ollut ihania naisia. 😊 Ei siitä ole kyse...ja on niitä yhä. 😊

      • Haaveilija39
        Disseisback kirjoitti:

        No kiitos.

        Lapseni on pitänytkin mut ns. kaidalla tiellä, etten ole lähtenyt sinkoilemaan ihan miten sattuu. 🤔

        Toki varmaan olen sinkoillut liikaa heidänkin makuun jo, vaikkeivät sitä sano ääneen. Eivätkä sanois...

        Nyt alkais olla kohta aika, jolloin en olisi heidän huoltaja...tai siis nuorimman...mutta ajatus parisuhteesta vaan harmaantuu.

        Mulla on elämässä ollut ihania naisia. 😊 Ei siitä ole kyse...ja on niitä yhä. 😊

        En sitä epäile etteikö olisi ollut ihania naisia😊Lähinnä sitä, että oikea mieshelmi menee hukkaan jos päättää olla yksin.

        Mutta siis unohda tuo mun mielipide🙄 itse kamppailen vähän samoissa vesissä ja lopputulema on varmasti samanlainen kuin sulla. Eli eipä mun pitäisi huudella tältä puolelta yhtään mitään. Sori!

      • Disseisback
        Haaveilija39 kirjoitti:

        En sitä epäile etteikö olisi ollut ihania naisia😊Lähinnä sitä, että oikea mieshelmi menee hukkaan jos päättää olla yksin.

        Mutta siis unohda tuo mun mielipide🙄 itse kamppailen vähän samoissa vesissä ja lopputulema on varmasti samanlainen kuin sulla. Eli eipä mun pitäisi huudella tältä puolelta yhtään mitään. Sori!

        Mihinkäs hukkaan tässä menee? 😀

        Pitää repiä tästä mitä on kaikki irti. 😬

      • Haaveilija39
        Disseisback kirjoitti:

        Mihinkäs hukkaan tässä menee? 😀

        Pitää repiä tästä mitä on kaikki irti. 😬

        No siis mä vaan arvelen että sulla olis paljon annettavaa.🙂

        Etkä sä hukkaan mene😉 me muut naiset saadaan kumminkin sitten susta osamme😊

        Nyt tuntuu, että väsy rupee painaa.. Jotenkin herkällä päällä.. Öitä sulle metsänsankari!🤗

      • Disseisback
        Haaveilija39 kirjoitti:

        No siis mä vaan arvelen että sulla olis paljon annettavaa.🙂

        Etkä sä hukkaan mene😉 me muut naiset saadaan kumminkin sitten susta osamme😊

        Nyt tuntuu, että väsy rupee painaa.. Jotenkin herkällä päällä.. Öitä sulle metsänsankari!🤗

        No kyllä minusta riittää useammalle. 😀

        Hyvää yötä vaan. 😴

    • Aletheias

      Kiva kuulla, että viikonloppu oli onnistunut 😊

      Olen samaa mieltä siitä, että parisuhteen aloittaminen näin keski-ikäisenä on aivan erilaista kuin nuorempana. Elementit ovat samat, mutta olosuhteet aivan erilaiset. Ja olosuhteilla viittaan sekä ulkoisiin että sisäisiin olosuhteisiin. Tässä iässä ja elämäntilanteessa on paljon enemmän asioita, jotka vaikuttavat parisuhteen aloittamiseen. On lapsi, jonka tarpeet menevät etusijalle, vakituinen työ, asunto yms eli ns vakiintunut elämä, jonka muuttaminen ei köden käänteessä onnistu. Henkisesti koen olevani sisimmässäni edelleen sama minä kuin nuorena, mutta monen suon läpi rämpineenä vaikka matkaan on tarttunut myös paljon kauniita kokemuksia. Kolhujen takia luottamus uuteen suhteeseen on vähintäänkin koetuksella.

      Kaikki tuo vaikuttaa siihen, että suhteen aloittaminen tuntuu jotenkin raskaammalta kuin nuorena. Tai ehkä se on vain päässäni. Ehkä mietin liikaa kaikkea sitä, mikä vaikeuttaa parisuhteen aloittamista sen sijaan, että vain aloittaisin ja antaisin elämän näyttää, miten kaikki kyllä loksahtaa paikoilleen.

      Mielestäni tuo, että toiseen tutustuminen vie aikaa, voi olla ihan hyväkin juttu. Parhaimmillaanhan sitä löytää toisistaan jatkuvasti kaikkea uutta kiehtovaa. Se vaatii kuitenkin molemmilta kykyä olla avoin ja se ei olekaan enää niin helppo juttu monelle.

      • Disseisback
        UUSI

        Itse en vaan enää perinteisellä tavalla edes alkaisi seurustelemaan, että katseltaisiin, mitä siitä tulee. Sitä on jo katseltu tässä jonkusen kerran ja nähty.

        En jaksa uskoa, että se on ollut silleen ihmisistä kiinni erikoisemmin, vaan on se ollut kiinni ihan vaan siitä, että tätä elämää on nähty ja kaikenlaista on matkanvarrella koettu, tai jääty kokematta.

        Sitä vaan ei yksinkertaisesti huvita heittäytyä mihinkään vaan sillä oletuksella, että siitä seuraisi jotain hyvää. Minusta siinä käy vääjäämättä se, että toinen painattaa sata lasissa ja toinen ei. Tai jotain sinnepäin. Ja se tutustuminenkin on varsin pintapuolista alkuun ja pitkään. Suoruus ja avoimuus lopulta on sananhelinää, minkä tajuaa vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt olla jokin kristallipallo ja jalkateränasentomittari mukana. :oD

      • Aletheias
        UUSI
        Disseisback kirjoitti:

        Itse en vaan enää perinteisellä tavalla edes alkaisi seurustelemaan, että katseltaisiin, mitä siitä tulee. Sitä on jo katseltu tässä jonkusen kerran ja nähty.

        En jaksa uskoa, että se on ollut silleen ihmisistä kiinni erikoisemmin, vaan on se ollut kiinni ihan vaan siitä, että tätä elämää on nähty ja kaikenlaista on matkanvarrella koettu, tai jääty kokematta.

        Sitä vaan ei yksinkertaisesti huvita heittäytyä mihinkään vaan sillä oletuksella, että siitä seuraisi jotain hyvää. Minusta siinä käy vääjäämättä se, että toinen painattaa sata lasissa ja toinen ei. Tai jotain sinnepäin. Ja se tutustuminenkin on varsin pintapuolista alkuun ja pitkään. Suoruus ja avoimuus lopulta on sananhelinää, minkä tajuaa vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt olla jokin kristallipallo ja jalkateränasentomittari mukana. :oD

        Mutta joskushan käy myös niin onnellisesti, että molemmat etenevät samantahtisesti vähän kuin itsestään 😊 Tietenkään takuita mistään ei ole ja heittäytymistä parisuhteeseen lähteminen vaatii, vaikka miten edettäisiin pienin askelin.

        Kristallipallo olisi kyllä kätevä 😅 Sen puutteessa ihmissuhteissa on aina epävarmuustekijöitä, vääriä tulkintoja, eritahtisuutta jne. Uskon kuitenkin siihen, että jos oikea tunne ja yhteys löytyy, niin kaikenlaisesta pystytään keskustelemaan ja käsi kädessä ylittämään vähän haastavampiakin kumpareita.

        Tärkeintä on mielestäni se, että tekee itselleen oikeita valintoja (toinen tietenkin huomioiden). Jos ei halua perinteistä parisuhdetta, niin avoin suhde voi sopia joillekin. Toisille taas fwb-suhde toimii parhaiten. Toisilla on paras ilman minkäänlaista suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää sitä, minkälainen suhde sopii kenellekin. Tärkeää vain on olla rehellinen, ettei miellä olevansa vaikkapa avoimessa suhteessa toisen siitä tietämättä.

      • Disseisback
        UUSI
        Aletheias kirjoitti:

        Mutta joskushan käy myös niin onnellisesti, että molemmat etenevät samantahtisesti vähän kuin itsestään 😊 Tietenkään takuita mistään ei ole ja heittäytymistä parisuhteeseen lähteminen vaatii, vaikka miten edettäisiin pienin askelin.

        Kristallipallo olisi kyllä kätevä 😅 Sen puutteessa ihmissuhteissa on aina epävarmuustekijöitä, vääriä tulkintoja, eritahtisuutta jne. Uskon kuitenkin siihen, että jos oikea tunne ja yhteys löytyy, niin kaikenlaisesta pystytään keskustelemaan ja käsi kädessä ylittämään vähän haastavampiakin kumpareita.

        Tärkeintä on mielestäni se, että tekee itselleen oikeita valintoja (toinen tietenkin huomioiden). Jos ei halua perinteistä parisuhdetta, niin avoin suhde voi sopia joillekin. Toisille taas fwb-suhde toimii parhaiten. Toisilla on paras ilman minkäänlaista suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää sitä, minkälainen suhde sopii kenellekin. Tärkeää vain on olla rehellinen, ettei miellä olevansa vaikkapa avoimessa suhteessa toisen siitä tietämättä.

        No voittaahan lotossakin joku aina välillä jättipotin. :oD

        No noita ihmenimisiä suhdetyyppejä kyllä löytyy, mutta en ole niistä kyllä vielä keksinyt mitään sopivaa. Ja mitenkä sellaista kellekkään alkaa missään selitellä? :oD
        Ihan loputon suo.

        Romanttiset ihmissuhteet vaan on vaikeita, tekipä siihen eteen mitä vaan... ja tulos on kun arvalla heittäis. Jos miettii minkä tahaansa muun elämän osa-alueen perusteella, niin heittäytyisitkö sinä yhtä varmasti yrittäjäksi, kuin joskus parisuhteeseen? Tai ostaisitko talon? Auton? Matkan?

    • Citrinella
      UUSI

      Omakohtaisesti koen, että tunteet suuret ja pienet, tekee elämästä elämisen arvoista. Rakkaus on suuri asia, oli sitten kyse lähimmäisen rakkaudesta tai romanttisesta rakkaudesta tai ”vain” ihastuksesta. Jos elämässä pelkää liikaa menettävänsä, tuota tunnetta ei osaa tai halua välttämättä kokea.

      Jokainen ihminen elämässämme on vain lainassa. Elämä on aina rajallinen. Romanttinen rakkauskin aina päätyy joko elämän rajallisuuteen tai sitten muihin haasteisiin tai vetäytymiseen. Sitä sääntöä ei pysty muuttamaan. Syvä rakkaus taitaa edellyttää kykyä luopua. Itse mietin, että parempi elää 5, 10, 30 tai 50v merkityksellistä elämää kuin jättää elämättä ja tyytyä harmauteen, koska ei voi olla varma kauan se kestää.

      Joskus luulin, että ensirakkauden suuret tunteet oli olemassa vain, koska en osannut pelätä. Suhde loppui, koska pääsin liian lähelle liian nopeasti ja liian intensiivisesti, ja turvattomasti kiintynyt (lapsuus) vastapuoli pelästyi ja etääntyi. Luulin jossain kohtaa, että keneen tahansa rakastuu ja parisuhde onnistuu, kun antaa mahdollisuuden ja on valmis kompromisseihin. Miten väärässä olinkaan… Se tunne olikin kasa läheisyyden ja seksin aikaansaamia hormoneja ja ihastusta. Ne loppuvat, kun seksi ja läheisyys loppuvat.

      Suuri rakkaus on erilaista. Sen huomaa kun sen kokee. Se vaan ei ole sellaista, mitä osuu kohdalle ihan joka viikko tai edes joka vuosi tai edes vuosikymmen. Kun kumpikin tuntee samoin ja kumpikin uskaltaa, on motivaatio yhdessäoloon vahva. Silloin yleensä kumpikin haluaa luoda toisellekin turvallisen olon. Tietysti tasapainoinen ihmissuhde voi syntyä vain kun molemmat on mieleltään tasapainossa, vanhat möröt on karkotettu. Lisäksi liian erilaisilla tai arvomaailmaltaan liian erilaisilla ihmisillä on haasteensa pitkällä jänteellä eli pelkät tunteet ei riitä hyvän suhteen pohjaksi. Muunkin pitää osua.

      Koin tietynlaista lievää pariahdistusta ennen kuin tapasin miesystäväni. Ei ole helppo löytää riittävän oikeanlaista ihmistä! Ei ole itsestäänselvyys, että molempien tunteet lähtee syventymään! Ei ole itsestäänselvyys, että kumpikin haluaa toistaan ja läheisyyden tarve on riittävän samanlainen. Ei ole itsestään selvää, että kumpikin tajuaa löytäneensä vaalimisen arvoisen helmen ja haluavat luoda toisilleen turvallisen olon ilman pelailuja. Ei ole itsestäänselvää, ettei pelot pilaa alkua. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, kun kaikki osuu kohdilleen, parisuhde on loppujen lopuksi helppoa ja luontevaa. Kun kumpikaan ei pihtaa sisimpäänsä eikä pelkää näyttää ydinminäänsä, päästään ihmissuhteessa tasolle, johon muuten menisi helposti vuosia.

      Vaikka koet, ettet näe toimivaa parisuhdetta realistisena odotuksena, silti elämä voi yllättää jossain kohtaa kun olet sille itse valmis. Muista silloin päästää jalka jarrulta! Seuraavaan mahdollisuuteen voi mennä 5 tai 15v. Siitä olen samaa mieltä, että ilman molempien tunteita ja yhteensopiva luonteita, ei kannata edes kokeilla.

      • Disseisback
        UUSI

        No vaikea sanoa, mitä se suuri rakkaus esimerkiksi sitten ihan varmasti on, mutta suuria tunteita olen jo kokenut. Jos nyt sitten se suurin rakkaus on kokematta ja siihen pitäisi sokeasti uskoa ja sen perusteella käymään jonkinlaista tutkimustyötä läpi itsensä, mahdollisien rakkaudenkohteita läpi ja sitten vielä sellainen 3-6 suhteenyritystä, niin saa minun puolesta jäädä kokematta.

        Kyllä joskus uskoin sokeasti sellaiseen suureen rakkauteen ja varmaan mulla oli väärä käsityskin, mitä se suuri rakkaus lopulta on, mutta jo sellaisen vähän pienemmän rakkauden etsiminen ja kaikkea sen vuoksi kokeminen kävi kroppaan, että ei ihan hotsita kaikkea uusia.

        Kyllä se jos jostain tupsahtaa vahingossa, niin jonkun kevyemmän suhteen myötä vahingossa. :oD

      • Citrinella
        UUSI
        Disseisback kirjoitti:

        No vaikea sanoa, mitä se suuri rakkaus esimerkiksi sitten ihan varmasti on, mutta suuria tunteita olen jo kokenut. Jos nyt sitten se suurin rakkaus on kokematta ja siihen pitäisi sokeasti uskoa ja sen perusteella käymään jonkinlaista tutkimustyötä läpi itsensä, mahdollisien rakkaudenkohteita läpi ja sitten vielä sellainen 3-6 suhteenyritystä, niin saa minun puolesta jäädä kokematta.

        Kyllä joskus uskoin sokeasti sellaiseen suureen rakkauteen ja varmaan mulla oli väärä käsityskin, mitä se suuri rakkaus lopulta on, mutta jo sellaisen vähän pienemmän rakkauden etsiminen ja kaikkea sen vuoksi kokeminen kävi kroppaan, että ei ihan hotsita kaikkea uusia.

        Kyllä se jos jostain tupsahtaa vahingossa, niin jonkun kevyemmän suhteen myötä vahingossa. :oD

        Ei kevyissä suhteissa ole mitään väärää, kunhan se on molempien valinta. Kevyeltä ei kannata myöskään odottaa syvää, piilo-odotuksilla on helppo pilata suhde kuin suhde. Sinänsä kevyempi suhde on ihan yhtä arvokas kun se antaa ja sille voi antaa.

        Itse olen etäsuhteessa ja erillisyys toimii vahvan läheisyyden ja läsnäolon parina hyvin. Silti olen syvässä ja rakastavassa suhteessa, paljon syvemmässä mitä ex-avoliitoissa on ollut. Alun etäsuhde myös antaa omaa aikaa, jos tuntuu siltä, että omia tunteita ja omia vanhoja kuormia pitää tuumailla.

        Uskon, että kun kolahtaa, niin se kolahtaa miettimättä ja analysoimatta. Sen vaan tietää ja kokee. Itse koen, että pariutumisahdistus lievenee sillä sekunnilla kun tajuaa ettei aina voi kolahtaa eikä se ettei aina osu tee ketään huonoksi, eikä kummankaan pitäisi loukkaantua, jos tunne ei kolahda tai muu ei osu yhteen. Itse koen, että Tinder on täyttä hakuammuntaa (sisin ei juuri erotu ja treffikulttuurina se kertakäyttöinen). Irl tai harrastustoiminta on paljon parempi tapa tavata uusi ihminen. Usein sen vaan aistii nopeasti, että tässä olisi sopiva ihminen ja sen jälkeen ei auta kuin tutustua nähdäkseen onko intuitio oikeassa ja onko toimenkin riittävän kiinnostunut (mielummin ilman pilvilinnoja). Jos vastapuoli ei osoita myös omaa aktiivisuutta tavata kahden, kannattaa lämmittely jättää siihen. Samoin, jos oma pää ei oikein tiedä mitä haluaa, ei tulevaisuus ole kovin lupaava. Lyhytkin kohtaaminen voi silti olla antoisa ja opettava sekä auttaa eteenpäin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Citrinella kirjoitti:

        Ei kevyissä suhteissa ole mitään väärää, kunhan se on molempien valinta. Kevyeltä ei kannata myöskään odottaa syvää, piilo-odotuksilla on helppo pilata suhde kuin suhde. Sinänsä kevyempi suhde on ihan yhtä arvokas kun se antaa ja sille voi antaa.

        Itse olen etäsuhteessa ja erillisyys toimii vahvan läheisyyden ja läsnäolon parina hyvin. Silti olen syvässä ja rakastavassa suhteessa, paljon syvemmässä mitä ex-avoliitoissa on ollut. Alun etäsuhde myös antaa omaa aikaa, jos tuntuu siltä, että omia tunteita ja omia vanhoja kuormia pitää tuumailla.

        Uskon, että kun kolahtaa, niin se kolahtaa miettimättä ja analysoimatta. Sen vaan tietää ja kokee. Itse koen, että pariutumisahdistus lievenee sillä sekunnilla kun tajuaa ettei aina voi kolahtaa eikä se ettei aina osu tee ketään huonoksi, eikä kummankaan pitäisi loukkaantua, jos tunne ei kolahda tai muu ei osu yhteen. Itse koen, että Tinder on täyttä hakuammuntaa (sisin ei juuri erotu ja treffikulttuurina se kertakäyttöinen). Irl tai harrastustoiminta on paljon parempi tapa tavata uusi ihminen. Usein sen vaan aistii nopeasti, että tässä olisi sopiva ihminen ja sen jälkeen ei auta kuin tutustua nähdäkseen onko intuitio oikeassa ja onko toimenkin riittävän kiinnostunut (mielummin ilman pilvilinnoja). Jos vastapuoli ei osoita myös omaa aktiivisuutta tavata kahden, kannattaa lämmittely jättää siihen. Samoin, jos oma pää ei oikein tiedä mitä haluaa, ei tulevaisuus ole kovin lupaava. Lyhytkin kohtaaminen voi silti olla antoisa ja opettava sekä auttaa eteenpäin.

        Noin se on, kaikki on hyvin kun vain ei tule yhteistä kotia, ja yhteisiä taloudellisia tavoitteita jne.
        Tuolloin ihmiset ovat ihmisiä toisilleen:)

        AV

      • Citrinella
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin se on, kaikki on hyvin kun vain ei tule yhteistä kotia, ja yhteisiä taloudellisia tavoitteita jne.
        Tuolloin ihmiset ovat ihmisiä toisilleen:)

        AV

        Ei suhteen haasteet johdu yhteisasumisesta, vaan siitä että samassa taloudessa asuessa on helpompi hukuttaa keskustelu, läsnäolo ja yhteinen aika arjesta ja korjata se
        kännykällä ja omalla kuplalla, jossa el näe eikä kuule toista. Ja kun henkistä yhteyttä ei ole, useimmiten läheisyys ja seksielämäkin kuolee tai kuihtuu. Oma aika ja erillisyys ei ole pahaksi yhteisasumisessakaan, mutta jos sitä käyttää kotielämää pakenemaan, se harvoin tuottaa mitään hyvää.

        Etäsuhteessakin voi olla enemmän läsnäolevaa keskusteluaikaa kuin yhdessä asuessa ja kun ollaan yhdessä, toiselle varaa aikaa oikeasti. Silti mikään ei estäisi antamasta puolisolle yhtä paljon aikaa myös yhdessä eläessä. Kyse on kummankin tietoisesta valinnasta valita toisensa riittävän usein.

        Yhteisasumisen ei tarvitse olla sotaa! Kun ihmisellä on riittävästi erillisyyttä ja vapautta tehdä myös omia juttuja (syyllistämättä), kun kumpikin ottaa vastuuta kodista/perheestä , kun huolehditaan yhteisestä läsnäolevasta ajasta, kun muistetaan vuorovaikutus ja kohdellaan toista kunnioittavaksi, ei onnistuminen mahdotonta ole. Raha-asiat on helppo sopia, kun tuloissa ja menoissa ei ole merkittäviä eroja. Siitä ei ole koskaan tarvinnut riidellä kunhan alussa ollaan sovittu miten toimitaan (omat rahat on omia ja yhteiset kulut menee yhteistililtä). Isommissa tuloeroissa joutuu asiaa miettimään enemmän. .

        Väitän, että isompi vaikeus on kohdata se oikea oikeaan aikaan kuin saada yhteiselo toimimaan sen oikean kanssa. Omalla valinnalla on isoin merkitys, kaikki ihmiset ei vaan sopi toisilleen kumppaniksi yhteisasumiseen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maanantai päivää

      On tää yhdenlainen paikka... No huomenta nyt kuitenkin. 🐺❤️🖤🫤☕
      Ikävä
      267
      3800

    2. Pelkään sua.

      Ja haluan ihan älyttömästi. Voiko näin kirjoittaa naiselle.
      Ikävä
      122
      2682

    3. Onko vinkkejä ikävän lopettamiseen?

      Onko hyviä vinkkejä, miten pääsisi ikävästä eroon? Järkeviä pliis!
      Ikävä
      55
      2033

    4. En mä mies tiedä

      Missä mennään, mitä me toisillemme ollaan. Pyörit mielessä, mutta kuitenkin pelkään jotain. Pelkään myös sitä, että olin
      Ikävä
      38
      1533

    5. Jokos olet nainen

      Päässyt sinuiksi tämän palstan kanssa ja huomannut miten turhaa tänne on mitään kirjoitella. Yhteys meillä kyllä löytyy
      Ikävä
      114
      1360

    6. Menikö sulla

      Jutut liian pitkälle?
      Ikävä
      48
      1268

    7. Tiedätkö nainen

      Että sinulla on loistava tunneäly. Osaat käsitellä niitä, osaat analysoida ja järkeillä asioita ja et alkaa mielipuolen
      Ikävä
      67
      1249

    8. Huomenna taitaa

      Päästä selvittelee ja kyselee vähän asiota. Sun verisukulaisten kanssa🤣 naiselle
      Ikävä
      18
      1203

    9. Hiuksesi letille?

      Mitä ajattelisit jos tarjoutuisin opettelemaan hiustesi letityksen?
      Ikävä
      43
      1077

    10. Toimivan parisuhteen kaukaisuus.

      Täällähän jotkut haaveilee parisuhteesta, kuka mitenkin. Mutta itse näen toimivan parisuhteen todella kaukaisena utopi
      Sinkut
      155
      1014
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt