Poltin aikoinaan jostain nelitoistavuotiaasta päälle parikymppiseksi, kunnes lopetin silloisen tyttöystävän kanssa. Sen jälkeen olen saattanut ottaa jotkut sauhut kaverin tupakasta silloin tällöin. Olen huomannut, että kummallisen syvälle se tupakan nautinto on mennyt aivoihin kun pitkän ajan jälkeenkin parit savut herättävät niin vahvan hyvän olon tunteen.
Tupakkaan liittyy myös tiettyjä nostalgisia tunteita. Aineena se on erittäin huono, mutta nostalgiasyistä päätin kuitenkin, että ostan askin tupakkaa ja sallin itselleni tupakoijana olon yhden askin ajan rajatusti ja kontrolloidusti. En polta sitä arkena, vaan ennalta määritellyissä tapauksissa. Pidän polttamisten välillä sellaisen välin, ettei siitä tule tapaa. Olin lähdössä käymään mökillä ja päätin, että poltan yhden illan. Poltin kahdeksan tupakkaa samalla kun lämmitin saunaa, join pari olutta, kävin pienellä pyöräilyllä jne. Ensin maistui erittäin hyvältä, sitten pahalta. Aamulla maistui suussa pahalta. Tämä tapahtui viikko sitten enkä ole polttanut sen jälkeen.
Ei siinä sen kummempaa. Jätin loput tupakat mökille ja painuin takaisin kaupunkiin. Eilen kävin taas mökillä ja otin kaksi tupakkaa mukaani, koska muutaman viikon päästä on taas sellainen mökkireissu, jolloin aion polttaa loput tupakat pois. Silloin aion polttaa yhden tai kaksi mökille ajellessani.
Tupakoiden mukaan ottaminen sai aikaan erikoisen ilmiön: ajellessa alkoi tehdä kovasti mieli polttaa ja aloin tuntea samanlaisia tuntumia kuin tupakointia lopettaessa. Siis vieroitusoireita. En antanut periksi tälle tunteelle, koska en aio ottaa tupakasta itselleni ongelmaa. Aion edelleen sallia itselleni loppuaskin polttamisen, mutta kovin ne aivot nyt viestii, että enemmänkin haluaisivat. Ja että heti pitäisi. Vaan eivät saa. Minä päätän paljonko poltan ja milloin. Ja sitten kun nuo on poltettu, niin lisää ei tule.
Myönnän, onhan tämä vähän itsensä kiusaamista ja varmaan vaikutta monelle oudolta ja hölmöltä. Mutta ihmiset nyt tekevät hölmöjä asioita. Luotan kyllä itseeni tässä asiassa, eli en ole jatkamassa tupakointia.
Se vaan on suorastaan hämmentävää, että vielä melkein kaksikymmentä vuotta lopettamisen jälkeen aivoista löytyy ne sopukat ja yhteydet, jotka on odotelleet nikotiinia ja muita myrkkyjä kaikki nuo vuodet.
Tämän jälkeen kyllä ymmärtää paremmin sen, että addikti on aina addikti. On noita alkoholismista "parantuneita" ja viisitoista vuotta selvänä olleita jälleen retkahtaneita meidänkin suvussa ollut.
Liekkö täällä muitakin tupakoinnin lopettaneita sinkkuja?
Tupakkaan liittyy myös tiettyjä nostalgisia tunteita. Aineena se on erittäin huono, mutta nostalgiasyistä päätin kuitenkin, että ostan askin tupakkaa ja sallin itselleni tupakoijana olon yhden askin ajan rajatusti ja kontrolloidusti. En polta sitä arkena, vaan ennalta määritellyissä tapauksissa. Pidän polttamisten välillä sellaisen välin, ettei siitä tule tapaa. Olin lähdössä käymään mökillä ja päätin, että poltan yhden illan. Poltin kahdeksan tupakkaa samalla kun lämmitin saunaa, join pari olutta, kävin pienellä pyöräilyllä jne. Ensin maistui erittäin hyvältä, sitten pahalta. Aamulla maistui suussa pahalta. Tämä tapahtui viikko sitten enkä ole polttanut sen jälkeen.
Ei siinä sen kummempaa. Jätin loput tupakat mökille ja painuin takaisin kaupunkiin. Eilen kävin taas mökillä ja otin kaksi tupakkaa mukaani, koska muutaman viikon päästä on taas sellainen mökkireissu, jolloin aion polttaa loput tupakat pois. Silloin aion polttaa yhden tai kaksi mökille ajellessani.
Tupakoiden mukaan ottaminen sai aikaan erikoisen ilmiön: ajellessa alkoi tehdä kovasti mieli polttaa ja aloin tuntea samanlaisia tuntumia kuin tupakointia lopettaessa. Siis vieroitusoireita. En antanut periksi tälle tunteelle, koska en aio ottaa tupakasta itselleni ongelmaa. Aion edelleen sallia itselleni loppuaskin polttamisen, mutta kovin ne aivot nyt viestii, että enemmänkin haluaisivat. Ja että heti pitäisi. Vaan eivät saa. Minä päätän paljonko poltan ja milloin. Ja sitten kun nuo on poltettu, niin lisää ei tule.
Myönnän, onhan tämä vähän itsensä kiusaamista ja varmaan vaikutta monelle oudolta ja hölmöltä. Mutta ihmiset nyt tekevät hölmöjä asioita. Luotan kyllä itseeni tässä asiassa, eli en ole jatkamassa tupakointia.
Se vaan on suorastaan hämmentävää, että vielä melkein kaksikymmentä vuotta lopettamisen jälkeen aivoista löytyy ne sopukat ja yhteydet, jotka on odotelleet nikotiinia ja muita myrkkyjä kaikki nuo vuodet.
Tämän jälkeen kyllä ymmärtää paremmin sen, että addikti on aina addikti. On noita alkoholismista "parantuneita" ja viisitoista vuotta selvänä olleita jälleen retkahtaneita meidänkin suvussa ollut.
Liekkö täällä muitakin tupakoinnin lopettaneita sinkkuja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu.. lopetin tupakanpolton kymmenen vuotta sitten ja yhä vielä välillä tekee mieli käryytellä. Ei siitä halusta pääse eroon.
En tosin ole sahhujakaan ottanut sen jälkeen kun lopetin. Minä olen liian heikko tehdäkseni niin.
Kerrasta poikki ja sillä hyvä. Se toimii minulla.
Itse aloitin tupakoinnin noin 25 vuotiaana, ja lopetin 30 vuotiaana. Vielä viisikymppisenäkin suunnitelmani on, että kuolinvuoteellani takuuvarmasti vedän viimeisen röökini. Kyllä se toden totta löytyy se muistijälki tuolta aivoista ihan mielenterveyden ammattilaiseltakin.
muttyq niin hwluwdeitkoko oikerst6i nukkuaq jonkin tytön kswndds wjslsr lomirtrtswin... nukkuu p5rhmräfyo
Itse en nuorena polttanut kuin satunnaisesti jonkun tupakan mutta 45v aloin polttaa enemmän. Toistaiseksi mitään addiktiota tähän ei ole tullut. Motiivi on ihan se, että tupakkapaikoilla on helppo tehdä naisiin tuttavuutta.
Kyllä mä oon lopettanut. En siis tupakoi, mutta ymmärrän hyvin tuon jutun.
Tupakkahan on tarkoitettu nautintoaineeksi. Ei siis, että sitä polteltas säännöllisesti. Ja varmaan joskus se onkin ollut niin, mutta jotkut keksi tehdä siitä helposti jokapäiväisen, hetkiseksi saatavan.
Samoin alkoholi, kahvi, mitä näitä nyt onkaan? Lihat ja muutkin ylellisyydet on kauppamatkan päässä ihmisille, mutta tavallaan luxusta.
Mitä enempi ns. Luxustuotteita käyttää, sitä enempi niitä tarvitsee (mukamas) ja syntyy jokin "addiktio". Mutta oikeastaa samalla häviää se nautinto...
Niin joskus keväällä taisin kaljotellessa polttaa yhden topan...
Nyt oon käyttänyt nikotiinipusseja.
Näitäkin välillä unohtuu käytellä, kun se ei oo sama juttu kuin tupakalla... pussi voi olla huulessa koko päivän, mut on sama...🤣
Mulla viimeksi tupakan kanssa oli vaan se, ettei se oikein maistunut hyvältä, eikä potkinut, enkä saanut mitään erikoista kiksiä tms siitä...sama kun oisin poltellut savua vaan henkeen...niin enpä sit ole suotta osteskellut tupakkia... p.skan maun lisäksi kokisi pettymyksen vaan. 😂
Sitä ehti noin 35 vuotta kähyttelemään, niin on se tietyillä tavoilla aika tiukassa se himo. Toisaalta kun tiesin sen, niin tiesin myös, että jokainen tilanne jossa se himo nousee esiin, pitää elää kahdesti ilman norttia ja sitten siitä himosta juuri sen tilanteen kohdalla pääsee eroon. Kun tosiaan aika pitkään sauhutteli, niin niitä himottavia tilanteita on aika pirun monta uudelleen ohjelmoitavana. Vaan aikaahan koko loppuelämän verran, ei ole kiirusta.