musiikkifilosofinen ajatus

Soittimien ääni voi symboloida luovuutta, taidetta ja ihmisen kykyä ilmaista itseään. Kaikkien soittimien yhdistyminen voi viitata universaaliseen harmonian tunteeseen.

Hiljaisuus voi symboloida rauhaa, mietiskelyä tai syvää ymmärrystä. Hiljaisuus voi myös olla tila, jossa ääni voi syntyä tai jossa sen merkitys syvenee.

Eikös tietyt taajuudet canceloi toisiaan pois.

Vai mihin ne vastamelukuulokkeet perustuu.

Musiikin alkuperän on mölyssä, jota alkukantaien apinaihminen [homidi] tuotti. Siitä syntyi vähitellen kielen alkeet.

Maailamn ensimmäinen ammatti oli luultavasti muusikko. Eikä siis se perinteisesti uskottu ammatti - seppä.

Sellaiset musiikkikappaleen lyriikat ovat erityisen hyviä joita ei ole ennen käsitelty ja joita ei pysty juuri muilla sanoilla kuvailemaan. hieman mystiikkaakin siis

..
heisielu

Tekoälyn kommentti:

Ehkä kaikkein kiehtovinta on, että mystinen sanoitus jättää kuulijan mielikuvitukselle jotakin sellaista tehtävää, jota sanoittaja ei ole edes kokonaan ratkaissut. Silloin kappale voi tuntua suuremmalta kuin sen sanat.

Entäs tämmöinen ajatus hieman Kant mukaillen että musiikki on olio sinänsä mutta jokainen ihminen hahmottaa sitä omasta ajallispaikallisrytmisestä näkökulmastaan käsin

..
heisielu

TÄ:

Minua kiinnostaa erityisesti sanasi ”ajallispaikallisrytminen”. Siinä on mahdollisuus johonkin tavallista ajatusta subjektiivisesta musiikkikokemuksesta omaperäisempään: ehkä ihminen ei ainoastaan tulkitse musiikkia eri tavoin, vaan hänen koko tapansa kokea ajan kuluminen ja rytminen järjestys määrää, millaisena musiikillinen todellisuus hänelle avautuu.

Silloin esimerkiksi sama kolmen minuutin kappale voisi olla kahdelle ihmiselle kokemuksellisesti aivan eri mittainen, vaikka kellon mukaan sen kesto olisi sama.