mikä herätti, kuinka kauan kesti siirtymävaihe?

itse olin 12v. kun katsoin babe-leffan ja tietysti söpö pikku possu sai sympatiani ja siinä sitten alkoi jäädä sianliha lautaselta. ällötti!
siskoni oli jo tuolloin kasvissyöjä, joten asia sinänsä ei ollut vieras ja tiesin mitä se on ja tiesin jo mitä mikäkin tuote sisältää ja mikä kuuluu kasvissyöjän ravintoon. 13vuotiaana eli 7lk:n syksyllä siirryin semivegetarismiin, sitten oli jo vähän enemmän tietoa ja syitäkin...äiti ja isä ei kauheasti ilahtuneet mutta ihan hyvin ottivat asian eivätkä yrittäneet pakottaa lihaa syömään, kyllähän nekin jo tiesi mistä oli kysymys. kanaa söin vielä puoli vuotta mutta sitten sekin jäi kun älysin että sekin on lihaa...näillä linjoilla jatkoin lukion tokalle asti jolloin siis hhiukan ennen 18vuotta jätin kalan ja heti kohta perään maidon ja munan. nyt olen ollut vegaanina 3vuotta ja olen edelleen erittäin tyytyväinen valintaani!
minulle siirtyminen ei ollut mitenkään vaikeaa. juuston jättäminen tuntui työläämmältä, mutta kun alkoi tarpeeksi tiedostaa niin ei sekään enää maistunut.nykyään sekin ällöttää.
asuin kotona kun muutin ruokavaliotani, joten vanhemmat yleensä pientä vastarintamaa tekivät, mutta ovat ymmärtäneet asian ja olleet kiinnostuneita alku shokin jälkeen. nykyään syövät itsekin suureksi osaksi vegaaniruokaa.
yläasteella minua kiusattiin jonkin verran ruokani takia, mutta tietoa jos on on hyvä argumentoida vastaan. mummo on tähän mennessä ainoa joka ei ymmärrä. kaverit yms. ovat ihmetelleet mutta ymmärtävät nykyään vaikka tietty aina pientä kuittailua tulee.
onhan tämä jatkuvaa vastavirtaan pyristelyä, mutta palkitsevaa. teini aikojen jälkeen olen oppinut lopettamaan keskustelun niiden kanssa joita ei oikeasti kiinnosta vastaus. joskus sanon vain etten nyt jaksa keskustella aiheesta enempää tai kysyn heti alkuun että jaksatko kuulla luennon vai vaihdetaanko aihetta, yhdellä lauseella ei voi perusteluja veganismiin kertoa.muuten ei siis ole onglemia ollut, kuin ympäristön kanssa, mutta nekin vähenevät koko ajan.
mulle se suurin askel oli nimenomaan veganismiin siirtyminen, siinä joutuu todella marginaaliin. mutta sitten kun sen otin niin tajusin että olin tehnyt oikein. ja ainahan voi kokeilla, päätät vaikka ottaa kuukauden vegaani kuurin ja sitten mietit uudelleen.

Olen 28-vuotias mies. Oma siirtymiseni kasvisruokavalioon ja lopulta veganismiin oli monivaiheinen prosessi. Aluksi kokeilin kasvisruokavaliota (lakto-ovona) vuoden ajan 18-vuotiaana, kun aloin joogaamaan. Tuossa vaiheessa omat ajatukset eivät kuitenkaan olleet vielä tarpeeksi vahvat, ja armeijassa minusta tuli taas sekasyöjä. Vasta 25 vuotiaana aloin tiedostamaan asioita paremmin, luin mm. Singerin Oikeutta eläimille ja aloin tuntemaan syvällisempää tarvetta ruokavalion kautta eläinten kärsimyksen vähentämiseksi edes omalta kohdaltani. Tässä vaiheessa ympäristön paineilla ei ollut enää juurikaan merkitystä ja ensin jätin pois lihan, ja vuoden kuluttua kalan. Lakto-ovona jatkoin pari vuotta kunnes tämän vuoden alusta päädyin vegetarismiin. Ihmettelijöitä on jonkin verran ollut, mutta poikkeavilla mielipiteillä ei ole vaikutusta valintaani, paremminkin koen ne vahvistavaksi ja huvittaviksi. Yleensä arvostelijat eivät ole ottaneet asioista selvää vaan esittävät kantansa tiettyjen ennakkokäsitysten mukaan.

Seitsemännellä luokalla (hmm, 13-vuotiaana?) jäi ensin punainen liha, puolen vuoden jälkeen kana, heti perään kala. 15-vuotiaana kananmuna ja maito ym. muut eläinperäiset. Nahkaa, turkiksia, silkkiä tai villaa en enää osta. Ja hyvin menee x)