Maailmanselitysten vertailua

Analysoidaampa hieman ns. "tieteellistä" realismia ja sen perusongelmia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi_(tieteenfilosofia)

Nämä oletukset eivät ole toimivia:

a) "Sen mukaan tieteen teorioiden kuvaama todellisuus on tosi todellisuus, sellaisena kuin se on. Tieteenfilosofiset realistit katsovat, että teoriat menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska teorian luomat odotukset vastaavat sitä mikä on todellisuudessa olemassa."

Teorian oletetaan olevan oikea jos sen ennusteet vastaavat todellisuutta. Todellisuudessa kyse on pelkästään havaitusta säännönmukaisuudesta ja jos se teorian ennuste pitää paikkansa niin kyse vain ja ainostaan siitä että suhteellisen ajan ja paikan suhteen se säännönmukaisuus vaikuttaa todelliselta vaikka ei välttämättä enää pidä paikkaansa muina aikoina ja muissa paikoissa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Teorioissa on myös aina mukana ns. ontologisia eli metafysiikkaan liittyviä oletuksia jotka eivät verifioidu eikä falsifioidu pelkkien säännönmukaisuuksien perusteella ja usein nämä postuloidut entiteetit eivät edes ole suoran havainnon/mittauksen ulottuvilla vaan niiden oletettu olemassaolo on päätelty epäsuorasti (esim. alkaishiukkaset fysiikassa)


b) "Realismi on filosofiassa yleisesti käsitys, jonka mukaan on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus."

Pitäisi ensin ymmärtää mitä on tietoisuus eikä pelkästään vain uskoa & olettaa sen syntyvän fysikaalisten aivojen tuotteena. Jos tietoisuus ja aine ovat saman asian erilaisia aspekteja eri näkökulmista tarkasteltuna niin tietoisuus ja aine ovat kaikkialla tiiviisti toisiinsa kietoutuneina ja ilmenevät "ulkoisen" aineen tasolla rakenteina ja säännönmukaisuuksina ja "sisäisen" tietiusuuden tasolla ideoina, tunteina, intentiona, tahtona ja intuitiona.

Tavallisen ihmisen tietoisuus on hyvin suppea ja kapea kokonaisuus suhteessa kaikkeen ympäröivään todellisuuteen (esim. oma keho jonka toiminnoista ei olla juurikaan tietoisia silloin kun se keho toimii kunnolla).

Paljon laajempi tietoisuus on subliminaalisella tasolla jota voi kutsua henkilökohtaiseksi tai jopa kollektiiviseksi tietoisuudeksi jos onnistuu avaamaan siihen väylän.

Aivot toimivat lähinnä suodattimena ja virittimenä joka tyypillisesti sulkee pois kaiken muun paitsi evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvät asiat. Se syvempi ja laajempi mieli voi ilmetä unennäössä tai epätavallisissa tietoisuuden tiloissa esim. aktiivisten vaikutuksen alaisena tai pitkäaikaisen meditaation aiheuttamana jossain määrin.

Tyypillinen arkitietoisuus on lähinnä vain käyttöliitymä todellisuuteen ja jokaisella solulla ja elimellä on lisäksi omanlaisensa kognitio joka mahdollistaa itseorganisoitumisen ja itsesäätelyn ja joka ei ole samanlaista tietoisuutta kuin ihmisen metakognition käsitetaso joka on aina liian hidas reagoimaan akuuttien ongelmien suhteen.

...

Kielen ja todellisuuden välillä ei ole selkeää eikä kattavaa vastaavuusuhdetta vaan kyse on korkeintaan osittaisesta vastaavuudesta arkikognition ja hyvin harvojen evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvien aspektien välillä. Loogis-analyyttisyys on hyvin alkeellista ja mekaanista kognitiota joka ei koskaan tuota aitoja oivalluksia eikä ymmärrystä.


Totuus ja epätotuus liittyvät kielellisessä ilmaisussa pelkästään kelpoisuusarvoihin.

Tieteen metodilla voidaan löytää pelkästään ajallis-paikallisia säännönmukaisuuksia joita voidaan hyödyntää tekniikan kehittämisessä.


Empiirisen todellisuuden suhteen mitään ei voi todistaa eikä falsifioida tieteen metodilla.
Korkeintaan voidaan saavuttaa suhteellisen käyttökelpoisen fiktion taso.
Induktio ja deduktio logiikassa ei koskaan tuota mitään uutta. Vain valistunut arvaus (=intuitio) ja sen testaaminen voi lisätä suhteellista ymmärrystä paikallisen kokemuksellisen tietoisuuden suhteen.

Nykyinen (julkinen) tiede on äärimmäisen alkeellista tekniikan kehityksestä huolimatta ja toimii lähinnä vain propagandana väestönhallinnan tarkoituksiin.

B

Anonyymi kirjoitti:

Analysoidaampa hieman ns. "tieteellistä" realismia ja sen perusongelmia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi_(tieteenfilosofia)

Nämä oletukset eivät ole toimivia:

a) "Sen mukaan tieteen teorioiden kuvaama todellisuus on tosi todellisuus, sellaisena kuin se on. Tieteenfilosofiset realistit katsovat, että teoriat menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska teorian luomat odotukset vastaavat sitä mikä on todellisuudessa olemassa."

Teorian oletetaan olevan oikea jos sen ennusteet vastaavat todellisuutta. Todellisuudessa kyse on pelkästään havaitusta säännönmukaisuudesta ja jos se teorian ennuste pitää paikkansa niin kyse vain ja ainostaan siitä että suhteellisen ajan ja paikan suhteen se säännönmukaisuus vaikuttaa todelliselta vaikka ei välttämättä enää pidä paikkaansa muina aikoina ja muissa paikoissa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Teorioissa on myös aina mukana ns. ontologisia eli metafysiikkaan liittyviä oletuksia jotka eivät verifioidu eikä falsifioidu pelkkien säännönmukaisuuksien perusteella ja usein nämä postuloidut entiteetit eivät edes ole suoran havainnon/mittauksen ulottuvilla vaan niiden oletettu olemassaolo on päätelty epäsuorasti (esim. alkaishiukkaset fysiikassa)


b) "Realismi on filosofiassa yleisesti käsitys, jonka mukaan on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus."

Pitäisi ensin ymmärtää mitä on tietoisuus eikä pelkästään vain uskoa & olettaa sen syntyvän fysikaalisten aivojen tuotteena. Jos tietoisuus ja aine ovat saman asian erilaisia aspekteja eri näkökulmista tarkasteltuna niin tietoisuus ja aine ovat kaikkialla tiiviisti toisiinsa kietoutuneina ja ilmenevät "ulkoisen" aineen tasolla rakenteina ja säännönmukaisuuksina ja "sisäisen" tietiusuuden tasolla ideoina, tunteina, intentiona, tahtona ja intuitiona.

Tavallisen ihmisen tietoisuus on hyvin suppea ja kapea kokonaisuus suhteessa kaikkeen ympäröivään todellisuuteen (esim. oma keho jonka toiminnoista ei olla juurikaan tietoisia silloin kun se keho toimii kunnolla).

Paljon laajempi tietoisuus on subliminaalisella tasolla jota voi kutsua henkilökohtaiseksi tai jopa kollektiiviseksi tietoisuudeksi jos onnistuu avaamaan siihen väylän.

Aivot toimivat lähinnä suodattimena ja virittimenä joka tyypillisesti sulkee pois kaiken muun paitsi evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvät asiat. Se syvempi ja laajempi mieli voi ilmetä unennäössä tai epätavallisissa tietoisuuden tiloissa esim. aktiivisten vaikutuksen alaisena tai pitkäaikaisen meditaation aiheuttamana jossain määrin.

Tyypillinen arkitietoisuus on lähinnä vain käyttöliitymä todellisuuteen ja jokaisella solulla ja elimellä on lisäksi omanlaisensa kognitio joka mahdollistaa itseorganisoitumisen ja itsesäätelyn ja joka ei ole samanlaista tietoisuutta kuin ihmisen metakognition käsitetaso joka on aina liian hidas reagoimaan akuuttien ongelmien suhteen.

...

Kielen ja todellisuuden välillä ei ole selkeää eikä kattavaa vastaavuusuhdetta vaan kyse on korkeintaan osittaisesta vastaavuudesta arkikognition ja hyvin harvojen evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvien aspektien välillä. Loogis-analyyttisyys on hyvin alkeellista ja mekaanista kognitiota joka ei koskaan tuota aitoja oivalluksia eikä ymmärrystä.


Totuus ja epätotuus liittyvät kielellisessä ilmaisussa pelkästään kelpoisuusarvoihin.

Tieteen metodilla voidaan löytää pelkästään ajallis-paikallisia säännönmukaisuuksia joita voidaan hyödyntää tekniikan kehittämisessä.


Empiirisen todellisuuden suhteen mitään ei voi todistaa eikä falsifioida tieteen metodilla.
Korkeintaan voidaan saavuttaa suhteellisen käyttökelpoisen fiktion taso.
Induktio ja deduktio logiikassa ei koskaan tuota mitään uutta. Vain valistunut arvaus (=intuitio) ja sen testaaminen voi lisätä suhteellista ymmärrystä paikallisen kokemuksellisen tietoisuuden suhteen.

Nykyinen (julkinen) tiede on äärimmäisen alkeellista tekniikan kehityksestä huolimatta ja toimii lähinnä vain propagandana väestönhallinnan tarkoituksiin.

B

Lue lisää

Anteeksi että mä tungen aina tekoälyä joka paikkaan:

kertoisitko lyhyesti mitä syitä voisi olla sillä että joku epäilee tieteellistä metodia

3. **Henkilökohtaiset uskomukset**: Uskomukset, arvot tai ideologiat voivat vaikuttaa siihen, miten yksilöt suhtautuvat tieteellisiin tuloksiin. Esimerkiksi uskonto tai poliittiset näkemykset voivat olla ristiriidassa tieteellisten todisteiden kanssa.



5. **Tieteellinen yhteisö**: Jos tieteellisessä yhteisössä esiintyy epäselvyyksiä, ristiriitoja tai skandaaleja, se voi heikentää yleisön luottamusta tieteelliseen metodiin.

6. **Tieteellinen epävarmuus**: Tieteen luonteen vuoksi tutkimustulokset voivat olla epävarmoja tai jatkuvasti muuttuvia, mikä voi aiheuttaa epäilyksiä niiden pätevyydestä.

7. **Vastustaminen tai skeptisyys**: Joillakin ihmisillä on luonnollinen taipumus kyseenalaistaa auktoriteetteja tai vallitsevia käsityksiä, mikä voi johtaa tieteellisen metodin epäilyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Analysoidaampa hieman ns. "tieteellistä" realismia ja sen perusongelmia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi_(tieteenfilosofia)

Nämä oletukset eivät ole toimivia:

a) "Sen mukaan tieteen teorioiden kuvaama todellisuus on tosi todellisuus, sellaisena kuin se on. Tieteenfilosofiset realistit katsovat, että teoriat menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska teorian luomat odotukset vastaavat sitä mikä on todellisuudessa olemassa."

Teorian oletetaan olevan oikea jos sen ennusteet vastaavat todellisuutta. Todellisuudessa kyse on pelkästään havaitusta säännönmukaisuudesta ja jos se teorian ennuste pitää paikkansa niin kyse vain ja ainostaan siitä että suhteellisen ajan ja paikan suhteen se säännönmukaisuus vaikuttaa todelliselta vaikka ei välttämättä enää pidä paikkaansa muina aikoina ja muissa paikoissa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Teorioissa on myös aina mukana ns. ontologisia eli metafysiikkaan liittyviä oletuksia jotka eivät verifioidu eikä falsifioidu pelkkien säännönmukaisuuksien perusteella ja usein nämä postuloidut entiteetit eivät edes ole suoran havainnon/mittauksen ulottuvilla vaan niiden oletettu olemassaolo on päätelty epäsuorasti (esim. alkaishiukkaset fysiikassa)


b) "Realismi on filosofiassa yleisesti käsitys, jonka mukaan on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus."

Pitäisi ensin ymmärtää mitä on tietoisuus eikä pelkästään vain uskoa & olettaa sen syntyvän fysikaalisten aivojen tuotteena. Jos tietoisuus ja aine ovat saman asian erilaisia aspekteja eri näkökulmista tarkasteltuna niin tietoisuus ja aine ovat kaikkialla tiiviisti toisiinsa kietoutuneina ja ilmenevät "ulkoisen" aineen tasolla rakenteina ja säännönmukaisuuksina ja "sisäisen" tietiusuuden tasolla ideoina, tunteina, intentiona, tahtona ja intuitiona.

Tavallisen ihmisen tietoisuus on hyvin suppea ja kapea kokonaisuus suhteessa kaikkeen ympäröivään todellisuuteen (esim. oma keho jonka toiminnoista ei olla juurikaan tietoisia silloin kun se keho toimii kunnolla).

Paljon laajempi tietoisuus on subliminaalisella tasolla jota voi kutsua henkilökohtaiseksi tai jopa kollektiiviseksi tietoisuudeksi jos onnistuu avaamaan siihen väylän.

Aivot toimivat lähinnä suodattimena ja virittimenä joka tyypillisesti sulkee pois kaiken muun paitsi evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvät asiat. Se syvempi ja laajempi mieli voi ilmetä unennäössä tai epätavallisissa tietoisuuden tiloissa esim. aktiivisten vaikutuksen alaisena tai pitkäaikaisen meditaation aiheuttamana jossain määrin.

Tyypillinen arkitietoisuus on lähinnä vain käyttöliitymä todellisuuteen ja jokaisella solulla ja elimellä on lisäksi omanlaisensa kognitio joka mahdollistaa itseorganisoitumisen ja itsesäätelyn ja joka ei ole samanlaista tietoisuutta kuin ihmisen metakognition käsitetaso joka on aina liian hidas reagoimaan akuuttien ongelmien suhteen.

...

Kielen ja todellisuuden välillä ei ole selkeää eikä kattavaa vastaavuusuhdetta vaan kyse on korkeintaan osittaisesta vastaavuudesta arkikognition ja hyvin harvojen evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvien aspektien välillä. Loogis-analyyttisyys on hyvin alkeellista ja mekaanista kognitiota joka ei koskaan tuota aitoja oivalluksia eikä ymmärrystä.


Totuus ja epätotuus liittyvät kielellisessä ilmaisussa pelkästään kelpoisuusarvoihin.

Tieteen metodilla voidaan löytää pelkästään ajallis-paikallisia säännönmukaisuuksia joita voidaan hyödyntää tekniikan kehittämisessä.


Empiirisen todellisuuden suhteen mitään ei voi todistaa eikä falsifioida tieteen metodilla.
Korkeintaan voidaan saavuttaa suhteellisen käyttökelpoisen fiktion taso.
Induktio ja deduktio logiikassa ei koskaan tuota mitään uutta. Vain valistunut arvaus (=intuitio) ja sen testaaminen voi lisätä suhteellista ymmärrystä paikallisen kokemuksellisen tietoisuuden suhteen.

Nykyinen (julkinen) tiede on äärimmäisen alkeellista tekniikan kehityksestä huolimatta ja toimii lähinnä vain propagandana väestönhallinnan tarkoituksiin.

B

Lue lisää

"Analysoidaampa hieman ns. "tieteellistä" realismia ja sen perusongelmia."

Realismia on monta eri laatua, tieteellinen realismi on vain yksi, se painottaa
tieteen roolia tai vaatimuksia, näistä voidaan olla tietysti eri mieltä.
Näyttää siltä että, tieteellistä realismia kritisoivat toiset realistit, jotka eivät
halua määritellä realismia tieteen roolin tai vaatimusten kautta.

Muistetaan miten kävi empirismin ja positivismin, kun ne määriteltiin
tieteen vaatimusten kautta. Jos joku idealismi olisi "tieteellinen idealismi",
voisi ajatella että huonosti käy.

Entä tietoisuus ja aivot todellisuudessa?

Periaattessa tämä on aika yksikertainen asia, kaikki ihmiset, myöskin
sinä, olemme realisteja. Kun pikkulapsina olimme solipsisteja ja huomasimme
ettei se pitemmän päälle toimi, muutuimme realisteiksi, vaikka nyt käytännön
realisteiksi, todellisuus ei kerta kaikkiaan tottele meitä.

Sinäkin ihmisenä, olet tietenkin realisti kun olet jo tuon ikäinen, olet
sentään selvinnyt todellisuudessa noinkin kauan, tiedät siis miten tässä
todellisuudessa selvitään hengissä.

Se millä ajatuksilla täytät pääsi on toinen juttu, valinnan varaa on vaikka
keijuhin ja vaikka enkeleihin, ne ovat vain päiväunifantasioita.

Kuten huomattiin esittämäsi todellisuusversioissa 1-2 ei tiede ole loogisesti
mahdollista, sinulla on kuitenkin sokea piste tämän tyyppisten ajatusten
kohdalla, joten en ole varma miten ymmärrät sen. Edelleen 3. kohdassa
sanoin realismin ja tieteen suhteista, sen voi tarkistaa.
Mutta hyökkäsit tieteellistä realismia vastaan, vaikka se on aika sivujuonne,
iskikö siinä sokea piste.

4. kohdasta olen edelleen samaa mieltä.

Mitä sitten tulee kielen suhteisiin todellisuuden kanssa, totuudesta, loogis-
analyyttisestä menetelmästä ja siitä eteenpäin, kuulostaa siltä kuin eläisit
Leibnizin aikoja, hänhän mietti universaalia kieltä jolla selvitettäisi filosofien
sekavat ajatukset, hyvä idea, hän ei saanut sitä aikaiseksi, mutta hidas
kehitys on mahdollistanut nykyisen version.

Kuulostat kuin mitään kehitystä ei asiaan liittyen olisi tapahtunut, elät
edelleen jossakin vanhassa logiikkakäsityksessä. Tähän kun liittää
esoteeriset päiväunet niin melkoinen soppa on tekeillä.

Numeromies, ollaan hänestä mitä mieltä tahansa, esitti eräässä kommentissaan erittäin osuvan huomion, hän sanoi " sinulla on erikoinen
logiikka", se kun liitetään realistiseen tosiolemukseesi niin....

Anonyymi kirjoitti:

"Analysoidaampa hieman ns. "tieteellistä" realismia ja sen perusongelmia."

Realismia on monta eri laatua, tieteellinen realismi on vain yksi, se painottaa
tieteen roolia tai vaatimuksia, näistä voidaan olla tietysti eri mieltä.
Näyttää siltä että, tieteellistä realismia kritisoivat toiset realistit, jotka eivät
halua määritellä realismia tieteen roolin tai vaatimusten kautta.

Muistetaan miten kävi empirismin ja positivismin, kun ne määriteltiin
tieteen vaatimusten kautta. Jos joku idealismi olisi "tieteellinen idealismi",
voisi ajatella että huonosti käy.

Entä tietoisuus ja aivot todellisuudessa?

Periaattessa tämä on aika yksikertainen asia, kaikki ihmiset, myöskin
sinä, olemme realisteja. Kun pikkulapsina olimme solipsisteja ja huomasimme
ettei se pitemmän päälle toimi, muutuimme realisteiksi, vaikka nyt käytännön
realisteiksi, todellisuus ei kerta kaikkiaan tottele meitä.

Sinäkin ihmisenä, olet tietenkin realisti kun olet jo tuon ikäinen, olet
sentään selvinnyt todellisuudessa noinkin kauan, tiedät siis miten tässä
todellisuudessa selvitään hengissä.

Se millä ajatuksilla täytät pääsi on toinen juttu, valinnan varaa on vaikka
keijuhin ja vaikka enkeleihin, ne ovat vain päiväunifantasioita.

Kuten huomattiin esittämäsi todellisuusversioissa 1-2 ei tiede ole loogisesti
mahdollista, sinulla on kuitenkin sokea piste tämän tyyppisten ajatusten
kohdalla, joten en ole varma miten ymmärrät sen. Edelleen 3. kohdassa
sanoin realismin ja tieteen suhteista, sen voi tarkistaa.
Mutta hyökkäsit tieteellistä realismia vastaan, vaikka se on aika sivujuonne,
iskikö siinä sokea piste.

4. kohdasta olen edelleen samaa mieltä.

Mitä sitten tulee kielen suhteisiin todellisuuden kanssa, totuudesta, loogis-
analyyttisestä menetelmästä ja siitä eteenpäin, kuulostaa siltä kuin eläisit
Leibnizin aikoja, hänhän mietti universaalia kieltä jolla selvitettäisi filosofien
sekavat ajatukset, hyvä idea, hän ei saanut sitä aikaiseksi, mutta hidas
kehitys on mahdollistanut nykyisen version.

Kuulostat kuin mitään kehitystä ei asiaan liittyen olisi tapahtunut, elät
edelleen jossakin vanhassa logiikkakäsityksessä. Tähän kun liittää
esoteeriset päiväunet niin melkoinen soppa on tekeillä.

Numeromies, ollaan hänestä mitä mieltä tahansa, esitti eräässä kommentissaan erittäin osuvan huomion, hän sanoi " sinulla on erikoinen
logiikka", se kun liitetään realistiseen tosiolemukseesi niin....

Lue lisää

Tiede voi kehittyä vain sillä tavalla että kyseenalaistetaan vallitsevien teorioiden oletukset ja johtopäätökset ja "leikitään" vapaasti uusilla ja erilaisilla ideoilla ja testataan niitä ilman asenteita ja ennakko-oletuksia ikäänkuin mitään konsensusmallia ei olisi edes olemassa.

Hyvä esimerkki tästä on esim. Tufts yliopiston synteettisen ja kehitysbiologian tutkija Michael Levin jonka kokeet kyseenalaistavat nykyisen evoluutioteorian dogmit samoin kuin nykyisen käsityksen älykkyydestä, kognitiosta ja tietoisuudesta.

https://www.drmichaellevin.org/

Melko hyvä yhteenveto Levinin tutkimuksista on tällä videolla:

Where Minds Come From: the scaling of collective intelligence, and what it means for AI and you

https://www.youtube.com/watch?v=44W9Mw4AGT8

...
Rupert Sheldraken morfisten kenttien teoria haastaa perinteisen käsitykset ns. ikuisista luonnonlaeista ja sillekin löytyy aika runsaasti todistusaineistoa alkaen synteettisten molekyylien vähittäisestä stabilisoitumisesta jossa hän käyttää vertauskuvana eliöiden rutiineja ja tapoja jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi.

https://www.sheldrake.org/
...
Vaihtoehto 1 eli täysin deterministinen selitys miellyttää erityisesti matemaattikkoja ja matematisoidun tieteen harjoittajia koska vain deterministinen matematiikka voi tuottaa tarkkoja ennusteita ja kvanttifysiikan lukuisien tulkintojen joukossa on vain yksi joka säilyttää tuon tiukan determinismin ja se on ns. monimaailmatulkinta.

Vaihtoehto 2 on tietyssä mielessä edelleen voimissaan ainakin suhteessa yksittäisten kvanttihiukkasten ja evoluutiobiologian mutaatioiden kohdalla vaikka kyse voi olla kaoottisten termodynaamisessa tasapainossa olevien avointen systeemien kyvystä itseorganisoitua monimutkaisiksi rakenteiksi jota voi kutsua emergenssiksi joka ei ole selitys vaan lähinnä vain kuvaus ja se selitys saattaa liittyä sekä Sheldraken että Levinin tutkimuksiin.

Ilya Prigogine oli itseorgansioituvien systeemien tutkimuksen edelläkävijä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Prigogine

...

Jos nykyistä tiedettä (vaihtoehto 3) pidetään lopullisena tai ainakin ainoana mahdollisena todellisuuden hahmotuksena niin kyse kognitiivisesti suljetusta järjestelmästä joka helposti jähmettyy eikä enää kykene uusiutumaan varsinkin kun sitä erityisesti ns. skeptikkoyhteisöjen toimesta voimakkaasti puolustetaan kaikkea uutta ja erilaista teoretisointia vastaan mikä ilmenee tälläkin palstalla eikä missään muodollisessa koulutuksessa muistuteta että olemassaolevat teoriat voivat olla vääriä tai ainakin puutteellisia vaan ne pitää omaksua sellaisenaan jos haluaa saada jonkinlaisen ammattinharjoittamislisenssin ja soveltaa oppimaansa käytännössä.

Mihin unohtui se perinteinen malli jossa ammattilaisten kanssa yhdessä tekemällä voi oppia melkein minkä tahansa taidon ja ominpäin lukiessa voi omaksua minkä tahansa teorian perusteet?

Kiellettyjä tai ainakin torjuttuja puheenaiheita ns. akateemisessa keskustelussa ovat kaikki viittaukset tietoisuuden ensisijaisuuteen ja myös kaikki yliluonnoliseksi tulkitut ilmiöt koska yliopistoissa opetettu ja tentitty tiede muka määrittelee mikä voi olla luonnollista ja mikä taas ns. huuhaata. Oma kokemus on kuitenkin aina ensikäden tietoa vaikka nykyisessä kulttuurissa kaikki epätavalliset kokemukset helposti yritetään mitätöidä tai jopa medikalisoida.

Näen tässä aika selkeän ongelman vaikka voi olla että suurin osa ei koe sitä sellaisena koska valtavirran ja lauman mukana oleminen on evolutiivisen laumakelpoisuuden kannalta ainoa realistinen vaihtoehto nykyisessä melko totalitäärisessä kulttuurissa ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Itse ainakin tutkin mielelläni kaikkea sellaista mikä vaikuttaisi olevan ristiriidassa nykyisen valtavirran kanssa koska sieltä voi löytyä ainakin joskus jotain todella mullistavaa ja mielenkiintoista toisin kuin sen saman "virren loputon veisuu" :D

Se ei tietenkään tarkoita että omaksuisin ne oudot asiat sellaisenaan vaan voin pitää jotain ilmiötä mahdollisena ja teor. mallia oikeansuuntaisena vaikkakaan ei tietenkään 100& varmana mikä taas olisi lähinnä juuri sellaista sokeaa uskomista ja omaksumista jota varsinkin kaikessa muodollisessa koulutuksessa nykyään harrastetaan.

B

Anonyymi kirjoitti:

Tiede voi kehittyä vain sillä tavalla että kyseenalaistetaan vallitsevien teorioiden oletukset ja johtopäätökset ja "leikitään" vapaasti uusilla ja erilaisilla ideoilla ja testataan niitä ilman asenteita ja ennakko-oletuksia ikäänkuin mitään konsensusmallia ei olisi edes olemassa.

Hyvä esimerkki tästä on esim. Tufts yliopiston synteettisen ja kehitysbiologian tutkija Michael Levin jonka kokeet kyseenalaistavat nykyisen evoluutioteorian dogmit samoin kuin nykyisen käsityksen älykkyydestä, kognitiosta ja tietoisuudesta.

https://www.drmichaellevin.org/

Melko hyvä yhteenveto Levinin tutkimuksista on tällä videolla:

Where Minds Come From: the scaling of collective intelligence, and what it means for AI and you

https://www.youtube.com/watch?v=44W9Mw4AGT8

...
Rupert Sheldraken morfisten kenttien teoria haastaa perinteisen käsitykset ns. ikuisista luonnonlaeista ja sillekin löytyy aika runsaasti todistusaineistoa alkaen synteettisten molekyylien vähittäisestä stabilisoitumisesta jossa hän käyttää vertauskuvana eliöiden rutiineja ja tapoja jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi.

https://www.sheldrake.org/
...
Vaihtoehto 1 eli täysin deterministinen selitys miellyttää erityisesti matemaattikkoja ja matematisoidun tieteen harjoittajia koska vain deterministinen matematiikka voi tuottaa tarkkoja ennusteita ja kvanttifysiikan lukuisien tulkintojen joukossa on vain yksi joka säilyttää tuon tiukan determinismin ja se on ns. monimaailmatulkinta.

Vaihtoehto 2 on tietyssä mielessä edelleen voimissaan ainakin suhteessa yksittäisten kvanttihiukkasten ja evoluutiobiologian mutaatioiden kohdalla vaikka kyse voi olla kaoottisten termodynaamisessa tasapainossa olevien avointen systeemien kyvystä itseorganisoitua monimutkaisiksi rakenteiksi jota voi kutsua emergenssiksi joka ei ole selitys vaan lähinnä vain kuvaus ja se selitys saattaa liittyä sekä Sheldraken että Levinin tutkimuksiin.

Ilya Prigogine oli itseorgansioituvien systeemien tutkimuksen edelläkävijä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Prigogine

...

Jos nykyistä tiedettä (vaihtoehto 3) pidetään lopullisena tai ainakin ainoana mahdollisena todellisuuden hahmotuksena niin kyse kognitiivisesti suljetusta järjestelmästä joka helposti jähmettyy eikä enää kykene uusiutumaan varsinkin kun sitä erityisesti ns. skeptikkoyhteisöjen toimesta voimakkaasti puolustetaan kaikkea uutta ja erilaista teoretisointia vastaan mikä ilmenee tälläkin palstalla eikä missään muodollisessa koulutuksessa muistuteta että olemassaolevat teoriat voivat olla vääriä tai ainakin puutteellisia vaan ne pitää omaksua sellaisenaan jos haluaa saada jonkinlaisen ammattinharjoittamislisenssin ja soveltaa oppimaansa käytännössä.

Mihin unohtui se perinteinen malli jossa ammattilaisten kanssa yhdessä tekemällä voi oppia melkein minkä tahansa taidon ja ominpäin lukiessa voi omaksua minkä tahansa teorian perusteet?

Kiellettyjä tai ainakin torjuttuja puheenaiheita ns. akateemisessa keskustelussa ovat kaikki viittaukset tietoisuuden ensisijaisuuteen ja myös kaikki yliluonnoliseksi tulkitut ilmiöt koska yliopistoissa opetettu ja tentitty tiede muka määrittelee mikä voi olla luonnollista ja mikä taas ns. huuhaata. Oma kokemus on kuitenkin aina ensikäden tietoa vaikka nykyisessä kulttuurissa kaikki epätavalliset kokemukset helposti yritetään mitätöidä tai jopa medikalisoida.

Näen tässä aika selkeän ongelman vaikka voi olla että suurin osa ei koe sitä sellaisena koska valtavirran ja lauman mukana oleminen on evolutiivisen laumakelpoisuuden kannalta ainoa realistinen vaihtoehto nykyisessä melko totalitäärisessä kulttuurissa ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Itse ainakin tutkin mielelläni kaikkea sellaista mikä vaikuttaisi olevan ristiriidassa nykyisen valtavirran kanssa koska sieltä voi löytyä ainakin joskus jotain todella mullistavaa ja mielenkiintoista toisin kuin sen saman "virren loputon veisuu" :D

Se ei tietenkään tarkoita että omaksuisin ne oudot asiat sellaisenaan vaan voin pitää jotain ilmiötä mahdollisena ja teor. mallia oikeansuuntaisena vaikkakaan ei tietenkään 100& varmana mikä taas olisi lähinnä juuri sellaista sokeaa uskomista ja omaksumista jota varsinkin kaikessa muodollisessa koulutuksessa nykyään harrastetaan.

B

Lue lisää

"Tiede voi kehittyä vain sillä tavalla että "

Mihin postaukseen tuo on vastaus?

"Tässä on aiheellista kysyä mikä tekee tuosta osajoukosta erityisen (havaittavan ja mitattavan). Mikä siis nostaa vain sen toiselle tasolle?"

Esim. makrofysiikassa ns. potentiaalienergia on siinä mielessä todellista että se täytyy ottaa huomioon systeemin kokonaisenergiaa laskiessa (esim. viritetty jousi) ja se potentiaalienergia ei kulu käytössä koska sitä ei käytetä eli se on ajatonta ja se voi aktualisoitua kun se potentiaali muuttuu aktuaaliseksi (esim. kivi vierii mäkeä alas).

Kvanttifysiikan Schrödingerin aaltofunktiossa ne aallot eivät ole aktuaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja ja siitä seuraa myös superposition idea eli rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle.

Se aaltofunktio voidaan tulkita joko monimaailmatulkinnan kautta tai sitten niin että ne kaikki todennäköisyysaallon vaihtoehdot ovat samalla tavalla todellisia kuin makrotason fysiikan potentiaalienergia.

Ihmisen ja muidenkin eliöiden kognitio kykenee tunnistamaan vallitsevan aktuaalisen todellisuuden potentiaaleja esim. uuden tekniikan kehittämisessä eli voidaan luoda täysin uusia entiteettejä ja prosesseja todellisuuteen sen perusteella mitä on aikaisemmin kokeiltu ja kokeilemalla uusia erilaisia vaihtoehtoja ja niiden toimivuutta erilaisissa olosuhteissa.

Potentiaalit kumuloituvat ajan kuluessa eli aineen ja energian lisäksi myös informaatio/kognitio aktiivisessa muodossaan pitää ottaa mukaan tieteeseen kun taas ns. perinteisessä mallissa kaikki sellaiseen viittaava ladataan ns. luonnonlakeihin jotka vain oletetaan olemassaoleviksi ilman mitään uskottavia selityksiä tai mekanismeja.

Perinteisesti tieteessä on yritetty eliminoida kaikki aktiivinen päämääräsuuntautuneisuus (teleologia) ja korvata se se mekanistisilla reduktionistisella mallilla yksinkertaisten koneiden (kellokoneisto) vertauskuvan mukaisesti.

Kyse oli todennäköisesti melko primitiivisestä reaktiosta aikaisempaan uskonnollisten jäykkien instituutioiden paradigmaan jossa oletettu Jumala ohjaili deterministisen konemaisesti kaikkea jolloin ajattelutapa vaihdettiin toiseen äärimmäisyyteen jossa pienimmät mahdolliset entiteetit (atomit, kvarkit) kontrolloivat kaikkea mahdollista ja lopputulos oli ihmislajin ja ympäristön kannalta vielä paljon haitallisempi teknologian tehokkuuden takia kuin aikaisemmissa institutionaalisissa uskonnollisessa kulttuurissa.

Ns. animististen shamanististen kulttuurien toimivuus lienee ollut optimaalisinta ainakin luonnonmukaisuuden kannalta ja myös yksilön evolutiivisen kelpoisuuden kannalta.

Raja potentiaalisen ja aktuaalisen välillä on häilyvä ja muuttuva eli ihmisen kognition ja mittausvälineiden kehittyessä se mikä aikaisemmin liitettiin näkymättömään potentiaalisuuteen voidaan kokea aktuaalisena eli suoraan kokea se fysikaalista tasoa organisoiva potentiaalinen taso eli ensin se sähkömagneettinen "muotti" ja sitä syvemmät tasot kuten muinaisissa esoteerisssa perinteissä eetteri, astraali ja mentaalitasot jotka voidaan kokea henkilökohtaisesti ns. paranormaalissa kognitiossa jossain määrin ja niiden tasojen todellisuus verifioituu niiden toimivuuden perusteella (esim. kaukonäkeminen) koska niiden selittäminen mekanististen mallien kautta ei ole mahdollista.

Kyse on lähinnä tietoisuuteen liittyvästä kognitiivisesta kausaliteetista joka on osittain epälokaalia samalla tavalla kuin kvanttifysiikan lomittumisilmiö.

...

Vastauksestani tuli taas pitkähkö koska ensin pitää rakentaa viitekehys sille vastaukselle ja se viitekehys poikkeaa aika paljon nykyisestä mekanistis-reduktionistisesta konsensushahmotuksesta. Ja kannattaa myös muistaa että "kaikki vaikuttaa kaikkeen" :D

B

Toistaiseksi ainoatakaan kvanttifysiikan tulkinta ei ole voitu falsifioida eikä verifioida kokeellisesti.


https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Monimaailmatulkinta on niistä kaikista ehkä ongelmallisin ja niiden tulkintojen joukosta puuttuu ehkä se kaikkein olennaisin ja lupaavin eli kvanttitason tulkinta fysikaalista tasoa organisoivaksi kognitiiviseksi kokonaisuudeksi joka toimii epälokaalisti ajasta ja paikasta riippumatta samantapaisesti kuin ns. luonnonlakien oletetaan toimivan.

Monimaailmatulkinnassa kaikki mahdolliset potentiaalisuudet toteutuvat rinnakkain mikä tietyssä mielessä kyseenalaistaa sen mallin fysikaalisen perustan ja viittaa nimenomaan jonkinlaiseen idealismiin jossa kaikki potentiaalisuus on tavallaan aktuaalista vaikkakin erilaisella voimakkuudella.

Kyse ei voi olla perinteisestä aineellisuudesta ja fysikaalisuudesta ja determinismistä energian säilymisen periaatteen takia. Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D

....

Michael Levinin tutkimukset kannattaa ottaa vakavasti koska yksi hänen tutkimuksensa taustavaikuttajista on DARPA joka perinteisesti liitetään USA:n salaisiin ja sotilaallisiin projekteihin.

https://www.darpa.mil/

B

Anonyymi kirjoitti:

Toistaiseksi ainoatakaan kvanttifysiikan tulkinta ei ole voitu falsifioida eikä verifioida kokeellisesti.


https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Monimaailmatulkinta on niistä kaikista ehkä ongelmallisin ja niiden tulkintojen joukosta puuttuu ehkä se kaikkein olennaisin ja lupaavin eli kvanttitason tulkinta fysikaalista tasoa organisoivaksi kognitiiviseksi kokonaisuudeksi joka toimii epälokaalisti ajasta ja paikasta riippumatta samantapaisesti kuin ns. luonnonlakien oletetaan toimivan.

Monimaailmatulkinnassa kaikki mahdolliset potentiaalisuudet toteutuvat rinnakkain mikä tietyssä mielessä kyseenalaistaa sen mallin fysikaalisen perustan ja viittaa nimenomaan jonkinlaiseen idealismiin jossa kaikki potentiaalisuus on tavallaan aktuaalista vaikkakin erilaisella voimakkuudella.

Kyse ei voi olla perinteisestä aineellisuudesta ja fysikaalisuudesta ja determinismistä energian säilymisen periaatteen takia. Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D

....

Michael Levinin tutkimukset kannattaa ottaa vakavasti koska yksi hänen tutkimuksensa taustavaikuttajista on DARPA joka perinteisesti liitetään USA:n salaisiin ja sotilaallisiin projekteihin.

https://www.darpa.mil/

B

Lue lisää

Olen joskus katsonut Michael Levinin videon, jossa hän selitti kokeitaan sammakoilla. Mitä mielenkiintoisempia koetuloksia.

Tuomas Tuimalan sivuilta:

"Levinin kokeissa on osoitettu, että muuttamalla solujen sähköistä tilaa, muuttamatta geneettistä koodia, voidaan vaikuttaa radikaalisti siihen, miltä eliö näyttää. Esimerkiksi sammakoilla, joiden sähköistä tilaa on muutettu, on saatu aikaan raajojen uudelleenkasvua. Levinin ryhmän suorittamissa kokeissa on myös tarkan bioelektrisen stimulaation avulla saatu planaria-mato kasvattamaan kaksi päätä tai kaksi häntää. Tämä osoittaa, että solujen sähköinen tila toimii kuin "muistina" tai "karttana", joka ohjaa kehon muodonmuutosta. Näyttää siltä, ettei DNA ole ainoa biologisen informaation lähde."

Anonyymi kirjoitti:

Toistaiseksi ainoatakaan kvanttifysiikan tulkinta ei ole voitu falsifioida eikä verifioida kokeellisesti.


https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Monimaailmatulkinta on niistä kaikista ehkä ongelmallisin ja niiden tulkintojen joukosta puuttuu ehkä se kaikkein olennaisin ja lupaavin eli kvanttitason tulkinta fysikaalista tasoa organisoivaksi kognitiiviseksi kokonaisuudeksi joka toimii epälokaalisti ajasta ja paikasta riippumatta samantapaisesti kuin ns. luonnonlakien oletetaan toimivan.

Monimaailmatulkinnassa kaikki mahdolliset potentiaalisuudet toteutuvat rinnakkain mikä tietyssä mielessä kyseenalaistaa sen mallin fysikaalisen perustan ja viittaa nimenomaan jonkinlaiseen idealismiin jossa kaikki potentiaalisuus on tavallaan aktuaalista vaikkakin erilaisella voimakkuudella.

Kyse ei voi olla perinteisestä aineellisuudesta ja fysikaalisuudesta ja determinismistä energian säilymisen periaatteen takia. Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D

....

Michael Levinin tutkimukset kannattaa ottaa vakavasti koska yksi hänen tutkimuksensa taustavaikuttajista on DARPA joka perinteisesti liitetään USA:n salaisiin ja sotilaallisiin projekteihin.

https://www.darpa.mil/

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-783)

Belisario: "Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D"

Avain tuohon liittyen on sen ymmärtäminen, että ihminen ei oikeasti valitse mitään, vaan kyse on siitä, että kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista johtuen ihminen havaitsee tekevänsä erilaisia asioita, eli esim. Belisario kirjoittamassa tänne, Belisario nukkumassa, Belisario kauppareissulla jne. Eli, nuo kaikki tapahtuvat aivan riippumatta siitä, että mitä kulloinkin tiedostaa tapahtuvan, mikä ajatus tietysti ei välttämättä resonoi erityisesti idealistien tyypillisen "päänsisällön" kanssa. :D

Castaneda:n nagualismissa on esitelty ns. ajan pyörän -käsite, jolla viitataan aika lailla samankaltaiseen asiaan, kuin mikä multiversumi on. Eli, ajan pyörän kussakin uurteessa tapahtuu samanlaisia ja erilaisia asioita ja varsinainen haaste on omata riittävästi energiaa, jotta ei tarvitse tuijottaa pakottavasti aina siihen samaan uurteeseen, jossa tekee aina sitä, mikä on tyypillistä sille uurteelle siinä vaiheessa, kun sitä tuijottaa. Tietenkään tuokaan saavutus ei tarkoita sitä, että ihminen kykenisi oikeasti valitsemaan mitään itsenäisesti, mutta se silti korreloi sen kanssa, että ihmisen tietoisuuden kannalta käyttökelpoinen energiataso nousee entisestään, koska silloin muistettavissa olevat tietoisuuden sisällöt eivät ole rajoittuneet vain siihen yhteen uurteeseen.

Bonuksena on myös se, että ihminen kykenee tuolloin liikkumaan ns. ajasta toiseen ja paikasta toiseen, mutta vain näennäisesti, eli intention täsmällisyydestä riippuen maksimaalisesti esim. jopa sellaiseen uurteeseen, joka ei ole sama, kuin se, missä nyt olemme, mutta niin samankaltainen, että käytännön kannalta se on sama ja siis esim. sellainen, jossa tietyt tapahtumat, jotka ovat jo tapahtuneet tässä uurteessa, eivät vielä ole tapahtuneet siellä tai havainnoimaan tapahtumia, jotka tapahtuvat etäällä jne.

Näkisin, että yleisessä katsannossa energia on se, mikä on todellisinta siinä merkityksessä, että se on mm. tietoisuudenkin edellytys, mutta toisaalta on tietysti myös totta, että subjektiiviselta kannalta oleellista ovat sen energian tulkinnat, jotka puolestaan siis riippuvat kokoomapisteen sijainnista, minkä sijainnin puolestaan sanelevat energiavirtaukset ja tyypillisestihän nuo energiavirtaukset ovat hyvin vakiintuneita, mikä tuottaa havaitsijalle sen vaikutelman, että se, mitä havaitaan on kategorisesti ainoa vaihtoehto, mitä se tietysti onkin kyseisessä tilanteessa, mutta vain siinä tilanteessa.

Nagualismissa energian havaitsemista kutsutaan "näkemiseksi", koska ihmisen tyypillinen tietoisuus on niin suuressa määrin visio-keskeistä, mutta tuo termi kattaa myös esim. intention havaitsemisen ja muut sellaiset asiat, joissa sinällään ei ole mitään visuaalista, joskin esim. ajan pyörässä liikkuminen korreloi silmälihasten käytön kanssa, mikä puolestaan tietysti myös liittyy tuohon ihmisen lajityypilliseen visio-keskeisyyteen.

Kuitenkin, näkemiseen kuuluu myös se, että sisäinen ääni kuvailee sitä, mitä havaitsee, mutta siinäkin on kyse energian tulkinnasta ja nagualismin mukaan nimenomaan kyse sellaisesta energiasta, joka on peräisin toiselta tasolta - eli ns. epäorgaanisten olentojen maailmasta, mikä tietysti sijaitsee ajan pyörän tietyssä toisessa uurteessa.

Ainoa keino kasvattaa energiatasoansa riittävästi, jotta ihmisen tietoisuuden potentiaali kyetään saavuttamaan, on toimiva yhteys ko. tasolle, mutta tietysti edellytyksenä on myös energeettinen moitteettomuus ja siltäkään ja erityisesti siltä osin olemassa ei ole mitään käytännössä toimivia muita ns. vaihtoehtoja, kuin toimia optimaalisella tavalla ja valinnoista ja vaihtoehdoista puhuminen on siis kaikenkaikkiaan vain ns. epäonnistumisen teoriaa, kun taas nagualismi on onnistumisen käytäntöä... :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-783)

Belisario: "Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D"

Avain tuohon liittyen on sen ymmärtäminen, että ihminen ei oikeasti valitse mitään, vaan kyse on siitä, että kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista johtuen ihminen havaitsee tekevänsä erilaisia asioita, eli esim. Belisario kirjoittamassa tänne, Belisario nukkumassa, Belisario kauppareissulla jne. Eli, nuo kaikki tapahtuvat aivan riippumatta siitä, että mitä kulloinkin tiedostaa tapahtuvan, mikä ajatus tietysti ei välttämättä resonoi erityisesti idealistien tyypillisen "päänsisällön" kanssa. :D

Castaneda:n nagualismissa on esitelty ns. ajan pyörän -käsite, jolla viitataan aika lailla samankaltaiseen asiaan, kuin mikä multiversumi on. Eli, ajan pyörän kussakin uurteessa tapahtuu samanlaisia ja erilaisia asioita ja varsinainen haaste on omata riittävästi energiaa, jotta ei tarvitse tuijottaa pakottavasti aina siihen samaan uurteeseen, jossa tekee aina sitä, mikä on tyypillistä sille uurteelle siinä vaiheessa, kun sitä tuijottaa. Tietenkään tuokaan saavutus ei tarkoita sitä, että ihminen kykenisi oikeasti valitsemaan mitään itsenäisesti, mutta se silti korreloi sen kanssa, että ihmisen tietoisuuden kannalta käyttökelpoinen energiataso nousee entisestään, koska silloin muistettavissa olevat tietoisuuden sisällöt eivät ole rajoittuneet vain siihen yhteen uurteeseen.

Bonuksena on myös se, että ihminen kykenee tuolloin liikkumaan ns. ajasta toiseen ja paikasta toiseen, mutta vain näennäisesti, eli intention täsmällisyydestä riippuen maksimaalisesti esim. jopa sellaiseen uurteeseen, joka ei ole sama, kuin se, missä nyt olemme, mutta niin samankaltainen, että käytännön kannalta se on sama ja siis esim. sellainen, jossa tietyt tapahtumat, jotka ovat jo tapahtuneet tässä uurteessa, eivät vielä ole tapahtuneet siellä tai havainnoimaan tapahtumia, jotka tapahtuvat etäällä jne.

Näkisin, että yleisessä katsannossa energia on se, mikä on todellisinta siinä merkityksessä, että se on mm. tietoisuudenkin edellytys, mutta toisaalta on tietysti myös totta, että subjektiiviselta kannalta oleellista ovat sen energian tulkinnat, jotka puolestaan siis riippuvat kokoomapisteen sijainnista, minkä sijainnin puolestaan sanelevat energiavirtaukset ja tyypillisestihän nuo energiavirtaukset ovat hyvin vakiintuneita, mikä tuottaa havaitsijalle sen vaikutelman, että se, mitä havaitaan on kategorisesti ainoa vaihtoehto, mitä se tietysti onkin kyseisessä tilanteessa, mutta vain siinä tilanteessa.

Nagualismissa energian havaitsemista kutsutaan "näkemiseksi", koska ihmisen tyypillinen tietoisuus on niin suuressa määrin visio-keskeistä, mutta tuo termi kattaa myös esim. intention havaitsemisen ja muut sellaiset asiat, joissa sinällään ei ole mitään visuaalista, joskin esim. ajan pyörässä liikkuminen korreloi silmälihasten käytön kanssa, mikä puolestaan tietysti myös liittyy tuohon ihmisen lajityypilliseen visio-keskeisyyteen.

Kuitenkin, näkemiseen kuuluu myös se, että sisäinen ääni kuvailee sitä, mitä havaitsee, mutta siinäkin on kyse energian tulkinnasta ja nagualismin mukaan nimenomaan kyse sellaisesta energiasta, joka on peräisin toiselta tasolta - eli ns. epäorgaanisten olentojen maailmasta, mikä tietysti sijaitsee ajan pyörän tietyssä toisessa uurteessa.

Ainoa keino kasvattaa energiatasoansa riittävästi, jotta ihmisen tietoisuuden potentiaali kyetään saavuttamaan, on toimiva yhteys ko. tasolle, mutta tietysti edellytyksenä on myös energeettinen moitteettomuus ja siltäkään ja erityisesti siltä osin olemassa ei ole mitään käytännössä toimivia muita ns. vaihtoehtoja, kuin toimia optimaalisella tavalla ja valinnoista ja vaihtoehdoista puhuminen on siis kaikenkaikkiaan vain ns. epäonnistumisen teoriaa, kun taas nagualismi on onnistumisen käytäntöä... :D

Lue lisää

Sinulle tuntuu olevan vaikeaa tiedostaa että samoja asioita voi tarkastella ja analysoida useammasta kuin vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhden viitekehyksen kannalta. LIsäksi pitää tiedostaa erilaiset abstraktiotasot suorasta konkreettisesta kokemuksesta yhä teoreettisempiin abstraktioihin ja kaikkien näiden toisiaan täydentävien hahmotustapoja pohjalla on joukko perusoletuksia jotka on usein pelkästään vain omaksuttu annettuina ja sellaisenaan kulttuurin, koulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten ohjaamina.

Toinen hyvin yleinen kognitioon liittyvä vaikeus on vertauskuvien olettaminen identiteetiksi ja varsinkin matemaattisten tieteiden tasolla ns. kartan sekoittaminen maastoon ("Map is not a territory") jossa samankaltaisen rakenteen perusteella oletetaan jonkun teoreettis-matemaattisen mallin muuttujille tai vakioille jonkinlainen fysikaalinen ontologia.
wiki: Map–territory relation

Castanedan kirjoissaan kuvailema nagualismi ei ole tiedettä eikä edes filosofiaa ja kaikki lähdeviitteet loistavat poissaolollaan mikä ei tietenkään sellaisenaan vähennä niiden teosten arvoa varsinkin ns. henkisen ja eettisen maailmankatsomuksen kannalta eli ne voivat toimia positiivisen henkilökohtaisen asenteen ja elämäntavan muokkaajina.

Minusta on kuitenkin suuri virhe alkaa filosofis-tieteellisellä tasolla vivuta omaa maailmankuvaansa pelkästään Castendan nagualistisen ja puhtaasti kaunokirjallisten tarinoiden perusteella ja koska olen lukenut kaikki Castanedan teokset moneen kertaan ja tehnyt niitä oman tiivistelmän perusoppien tasolta niin en voi voi olla samaa mieltä siitä että niissä teoksissa esitetyistä näkemyksistä voisi mitenkään yksioikoisesti päätellä jonkin suhteellisen valinnanvapauden olemattomuuden ja samalla ehdottoman determinismin puhumattakaan kvanttitason monimaailmamallin tukemisesta.

Jos sen vapaan tahdon hahmottaa valinta-avaruuden käsitteen kautta niin esim. makrotason tarkastelussa fysikaalisilla objekteilla se valinta-avaruus lienee hyvin lähellä nollaa vaikka ei välttämättä olematon. Eri kehitystasoilla olevilla eliöillä se voi olla taas huomattavasti nollaa suurempi mikä mahdollistaa ainakin mielekkään reagoinnin elossapysymisen kannalta vaikkakaan ei aitoa vapautta joka taas edellyttäisi olemassaolevien potentiaalien tiedostamista jollain tasolla.

Ihmisen tasolla valinta-avaruuden laajuus taas riippuu useista eri asioista joista tärkein lienee tarkkaavaisuuden kesto ja intensiteetti ja kyky oivaltaa itsenäisesti oman evolutiivisen kelpoisuutensa ja kehitysmahdollisuuksiensa kannalta tärkeitä asioita.

On myös paljon hyvin triviaaleja valintoja suurinpiirtein yhtä hyvien ja/tai kokonaisuuden kannalta melko yhdentekevien vaihtoehtojen välillä joissa harvoin on kyse mistään kovin tärkeästä tai olennaisesta.

Oma logiikkani pyrkii ottamaan huomioon kaikki erilaiset näkökulmat kuten tämän viestin alussa kuvailin joten se ei ole sillä tavalla lineaarista hahmotusta ja päättelyä johon perinteisesä logiikassa ja matematiikassa on totuttu ja voi vaikuttaa melko irrationaaliselta koska jatkuvasti pyrin pitämään mielessäni myös vaihtoehtoisia hahmotusmalleja sekä jätän tilaa täysin uusille ja erilaisille asioille joten minulta hyvin harvoin saa tarkan ja selkeän vastauksen ns. filosofis-tieteellisiin kysymyksiin ja koen sellaisen ennenaikaisen tarkentamisen ja asioiden lukitsemisen hyvin helposti virheitä ja ongelmia tuottavana ja olen muutenkin sitä mieltä että ei pidä sallia kenenkään muun tahon (auktotiteetin, instiutuution, kirjan, ideologian ,metafysiikan) ajatella ja päättää tärkeitä asioita itsensä puolesta vaan parempi ihan itse ajatella ja kokeilla varsinkin ja sitten oppia sekä muiden että omista virheistään ja puutteistaan.

Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja.

Aito valitseminen ja ns. vapaa tahto edellyttäisi kyllä-ei polarisaation lisäksi kolmatta neutraalia ja tasapainottavaa komponenttia.

Koska nykyinen ihmiskunta pääsääntöisesti hahmottaa asiat aina kaksijakoisesti niin G:n mukaan elämme 96 triadisen lain alaisuudessa jossa puolet triadeista on negatiivisia tai nollatuloksen tuottavia. Normaaali ihmisen elämisen taso vaikutti vielä metsästäjä-keräilijöillä joilla liikunta, tunne & älytasot olivat toisiinsa nähden tasapainossa ja mahdollistavat mm. toimivan nagualistisen tai joogaperinteen mukaisen kehityksen (48 tai 24 lainalaisuuden maailmat)

Mitä vähemmän lakeja niin sitä suurempi valinta-avaruus joka on käytännössä täydellinen erilaistumattoman absoluutin tasolla vaikka kyse on siinä vaiheessa pelkästä potentiaalisuudesta ilman vastavoimia ja niitä neutralisoivia vaikutteita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ray_of_Creation





B

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle tuntuu olevan vaikeaa tiedostaa että samoja asioita voi tarkastella ja analysoida useammasta kuin vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhden viitekehyksen kannalta. LIsäksi pitää tiedostaa erilaiset abstraktiotasot suorasta konkreettisesta kokemuksesta yhä teoreettisempiin abstraktioihin ja kaikkien näiden toisiaan täydentävien hahmotustapoja pohjalla on joukko perusoletuksia jotka on usein pelkästään vain omaksuttu annettuina ja sellaisenaan kulttuurin, koulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten ohjaamina.

Toinen hyvin yleinen kognitioon liittyvä vaikeus on vertauskuvien olettaminen identiteetiksi ja varsinkin matemaattisten tieteiden tasolla ns. kartan sekoittaminen maastoon ("Map is not a territory") jossa samankaltaisen rakenteen perusteella oletetaan jonkun teoreettis-matemaattisen mallin muuttujille tai vakioille jonkinlainen fysikaalinen ontologia.
wiki: Map–territory relation

Castanedan kirjoissaan kuvailema nagualismi ei ole tiedettä eikä edes filosofiaa ja kaikki lähdeviitteet loistavat poissaolollaan mikä ei tietenkään sellaisenaan vähennä niiden teosten arvoa varsinkin ns. henkisen ja eettisen maailmankatsomuksen kannalta eli ne voivat toimia positiivisen henkilökohtaisen asenteen ja elämäntavan muokkaajina.

Minusta on kuitenkin suuri virhe alkaa filosofis-tieteellisellä tasolla vivuta omaa maailmankuvaansa pelkästään Castendan nagualistisen ja puhtaasti kaunokirjallisten tarinoiden perusteella ja koska olen lukenut kaikki Castanedan teokset moneen kertaan ja tehnyt niitä oman tiivistelmän perusoppien tasolta niin en voi voi olla samaa mieltä siitä että niissä teoksissa esitetyistä näkemyksistä voisi mitenkään yksioikoisesti päätellä jonkin suhteellisen valinnanvapauden olemattomuuden ja samalla ehdottoman determinismin puhumattakaan kvanttitason monimaailmamallin tukemisesta.

Jos sen vapaan tahdon hahmottaa valinta-avaruuden käsitteen kautta niin esim. makrotason tarkastelussa fysikaalisilla objekteilla se valinta-avaruus lienee hyvin lähellä nollaa vaikka ei välttämättä olematon. Eri kehitystasoilla olevilla eliöillä se voi olla taas huomattavasti nollaa suurempi mikä mahdollistaa ainakin mielekkään reagoinnin elossapysymisen kannalta vaikkakaan ei aitoa vapautta joka taas edellyttäisi olemassaolevien potentiaalien tiedostamista jollain tasolla.

Ihmisen tasolla valinta-avaruuden laajuus taas riippuu useista eri asioista joista tärkein lienee tarkkaavaisuuden kesto ja intensiteetti ja kyky oivaltaa itsenäisesti oman evolutiivisen kelpoisuutensa ja kehitysmahdollisuuksiensa kannalta tärkeitä asioita.

On myös paljon hyvin triviaaleja valintoja suurinpiirtein yhtä hyvien ja/tai kokonaisuuden kannalta melko yhdentekevien vaihtoehtojen välillä joissa harvoin on kyse mistään kovin tärkeästä tai olennaisesta.

Oma logiikkani pyrkii ottamaan huomioon kaikki erilaiset näkökulmat kuten tämän viestin alussa kuvailin joten se ei ole sillä tavalla lineaarista hahmotusta ja päättelyä johon perinteisesä logiikassa ja matematiikassa on totuttu ja voi vaikuttaa melko irrationaaliselta koska jatkuvasti pyrin pitämään mielessäni myös vaihtoehtoisia hahmotusmalleja sekä jätän tilaa täysin uusille ja erilaisille asioille joten minulta hyvin harvoin saa tarkan ja selkeän vastauksen ns. filosofis-tieteellisiin kysymyksiin ja koen sellaisen ennenaikaisen tarkentamisen ja asioiden lukitsemisen hyvin helposti virheitä ja ongelmia tuottavana ja olen muutenkin sitä mieltä että ei pidä sallia kenenkään muun tahon (auktotiteetin, instiutuution, kirjan, ideologian ,metafysiikan) ajatella ja päättää tärkeitä asioita itsensä puolesta vaan parempi ihan itse ajatella ja kokeilla varsinkin ja sitten oppia sekä muiden että omista virheistään ja puutteistaan.

Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja.

Aito valitseminen ja ns. vapaa tahto edellyttäisi kyllä-ei polarisaation lisäksi kolmatta neutraalia ja tasapainottavaa komponenttia.

Koska nykyinen ihmiskunta pääsääntöisesti hahmottaa asiat aina kaksijakoisesti niin G:n mukaan elämme 96 triadisen lain alaisuudessa jossa puolet triadeista on negatiivisia tai nollatuloksen tuottavia. Normaaali ihmisen elämisen taso vaikutti vielä metsästäjä-keräilijöillä joilla liikunta, tunne & älytasot olivat toisiinsa nähden tasapainossa ja mahdollistavat mm. toimivan nagualistisen tai joogaperinteen mukaisen kehityksen (48 tai 24 lainalaisuuden maailmat)

Mitä vähemmän lakeja niin sitä suurempi valinta-avaruus joka on käytännössä täydellinen erilaistumattoman absoluutin tasolla vaikka kyse on siinä vaiheessa pelkästä potentiaalisuudesta ilman vastavoimia ja niitä neutralisoivia vaikutteita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ray_of_Creation





B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-785)

Belisario: "Sinulle tuntuu olevan vaikeaa tiedostaa että samoja asioita voi tarkastella ja analysoida useammasta kuin vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhden viitekehyksen kannalta."

Asioita voidaan tietysti tietyillä edellytyksillä tarkastella erilaisista näkökulmista, eikä minulla tietenkään ole mitään ongelmia tuon asian tiedostamisessa, vaan kyse on vain siitä, että on energian tuhlausta tarkastella asioita epäoptimaalisista ja etenkin sellaisista näkökulmista, jotka eivät ole itselle luontaisia.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, nagualismi on minun tapauksessani niin vahva attraktori, että minun on varsin turha yrittää tarkastella asioita muista näkökulmista ja etenkin tällä palstalla, koska tiedän, että Sinä joka tapauksessa epäilemättä tarkastelet niitä joistakin muista näkökulmista.

Itseasiassa, olen huolestunut aivan oikeutetusti paljon enemmän siitä, että en käytä riittävästi aikaani nagualismiin. Tuo tunne on epäilemättä samankaltainen, kun se, mikä itselläsi on, kun sanot, että et ole kiinnostunut vänkäämään asioista ja teet mieluummin sitä, mikä itseäsi kiinnostaa...

"LIsäksi pitää tiedostaa erilaiset abstraktiotasot suorasta konkreettisesta kokemuksesta yhä teoreettisempiin abstraktioihin ja kaikkien näiden toisiaan täydentävien hahmotustapoja pohjalla on joukko perusoletuksia jotka on usein pelkästään vain omaksuttu annettuina ja sellaisenaan kulttuurin, koulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten ohjaamina."

Olet kertonut noista asioista monesti aiemminkin, enkä ole niitä unohtanut, mutta jos asioita tarkastellaan nagualismin näkökulmasta, niin tilanne on se, että oleellista on yhteys naguaaliin, eli siihen, mikä on abstraktia, eikä ihmisellä itsellään ole mahdollisuutta tuollaista yhteyttä luoda, jos hänellä ei ole siihen tarvittavia edellytyksiä, eikä koulutuksella tms. ole mahdollisuutta sen muodostumista estää, vaan kyse on siitä, että naguaali tosiaan ilmentää itse itseänsä ihmisen tekemisistä riippumatta. Nagualismin mukaan olemme passiivisia, eikä tekemisillämme tosiaan ole oikeasti mitään merkitystä, jos ne eivät ole naguaalin ilmentämistä, jolloin toisaalta on tietysti erityisen harhaanjohtavaa ja turhaa omia ne omiksi tekemisikseen.

"Castanedan kirjoissaan kuvailema nagualismi ei ole tiedettä eikä edes filosofiaa ja kaikki lähdeviitteet loistavat poissaolollaan mikä ei tietenkään sellaisenaan vähennä niiden teosten arvoa varsinkin ns. henkisen ja eettisen maailmankatsomuksen kannalta eli ne voivat toimia positiivisen henkilökohtaisen asenteen ja elämäntavan muokkaajina."

Nagualismi tosiaan ei ole tiedettä, eikä filosofiaa, vaan kaikeksi onneksi niitä paljon paljon kehittyneempi lähestymistapa - kun vain se oikein ymmärretään, mikä tietysti on kovin haasteellista, eikä vähiten sen vuoksi, että nagualismi ei välttämättä ole sitä, mitä sen haluaisi olevan. Nagualismia on vaikea ymmärtää, jos jumittuu esim. siihen Castaneda:n henkilöön, sillä oleellista ei ole henkilö, vaan yhteys naguaaliin.

"... en voi voi olla samaa mieltä siitä että niissä teoksissa esitetyistä näkemyksistä voisi mitenkään yksioikoisesti päätellä jonkin suhteellisen valinnanvapauden olemattomuuden ja samalla ehdottoman determinismin puhumattakaan kvanttitason monimaailmamallin tukemisesta."

Minusta valinnanvapaus ei koskaan ole ollut edes vakavasti otettava hypoteesikaan, eikä mielenkiintoinen keskustelunaihe ja on siis tietysti aivan luonnollista, että nagualismissakin on päädetty samaan päätelmään. Nagualismin mukaan moitteettomasti toimivilla toimijoilla ei ole valinnanvapautta ja muut taas eivät ole samassa merkityksessä edes reaalisiakaan, kuin ne, jotka toimivat moitteettomasti...

Keskustelu kvanttimekaniikan erilaisista tulkinnoista toisaalta varmaankin jatkuu, eikä niissä kirjoissa tosiaan olla suoraa otettu kantaa kyseiseen asiaan, vaan siltä osin kyse on vain siitä, että nagualismi tosiaan vaikuttaa hyvin yhteensopivalta monimaailmatulkinnan kanssa, koska nagualismissahan korostetaan todellisuuden ns. sipulimaista rakennetta, näkymättömissä olevia realiteetteja, äärettömyyttä jne.

Itseasiassa, niissä kirjoissa mainitaan myös se, että ihminen voi löytää täydellisen kaksoisolentonsa naguaalista, mikä luontevasti on mahdollista lähinnä, jos todellisuus on multiversumin kaltainen ja tosiaan ainakin omasta mielestäni todellisuuden tarkastelu multiversumin kaltaisesta laajemmasta näkökulmasta on paljon kiinnostavampaa, kuin tietoisuuden jumittuminen ns. ajan pyörän tiettyyn uurteeseen ja siihen liittyvään vänkäämiseen... :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-785)

Belisario: "Sinulle tuntuu olevan vaikeaa tiedostaa että samoja asioita voi tarkastella ja analysoida useammasta kuin vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhden viitekehyksen kannalta."

Asioita voidaan tietysti tietyillä edellytyksillä tarkastella erilaisista näkökulmista, eikä minulla tietenkään ole mitään ongelmia tuon asian tiedostamisessa, vaan kyse on vain siitä, että on energian tuhlausta tarkastella asioita epäoptimaalisista ja etenkin sellaisista näkökulmista, jotka eivät ole itselle luontaisia.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, nagualismi on minun tapauksessani niin vahva attraktori, että minun on varsin turha yrittää tarkastella asioita muista näkökulmista ja etenkin tällä palstalla, koska tiedän, että Sinä joka tapauksessa epäilemättä tarkastelet niitä joistakin muista näkökulmista.

Itseasiassa, olen huolestunut aivan oikeutetusti paljon enemmän siitä, että en käytä riittävästi aikaani nagualismiin. Tuo tunne on epäilemättä samankaltainen, kun se, mikä itselläsi on, kun sanot, että et ole kiinnostunut vänkäämään asioista ja teet mieluummin sitä, mikä itseäsi kiinnostaa...

"LIsäksi pitää tiedostaa erilaiset abstraktiotasot suorasta konkreettisesta kokemuksesta yhä teoreettisempiin abstraktioihin ja kaikkien näiden toisiaan täydentävien hahmotustapoja pohjalla on joukko perusoletuksia jotka on usein pelkästään vain omaksuttu annettuina ja sellaisenaan kulttuurin, koulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten ohjaamina."

Olet kertonut noista asioista monesti aiemminkin, enkä ole niitä unohtanut, mutta jos asioita tarkastellaan nagualismin näkökulmasta, niin tilanne on se, että oleellista on yhteys naguaaliin, eli siihen, mikä on abstraktia, eikä ihmisellä itsellään ole mahdollisuutta tuollaista yhteyttä luoda, jos hänellä ei ole siihen tarvittavia edellytyksiä, eikä koulutuksella tms. ole mahdollisuutta sen muodostumista estää, vaan kyse on siitä, että naguaali tosiaan ilmentää itse itseänsä ihmisen tekemisistä riippumatta. Nagualismin mukaan olemme passiivisia, eikä tekemisillämme tosiaan ole oikeasti mitään merkitystä, jos ne eivät ole naguaalin ilmentämistä, jolloin toisaalta on tietysti erityisen harhaanjohtavaa ja turhaa omia ne omiksi tekemisikseen.

"Castanedan kirjoissaan kuvailema nagualismi ei ole tiedettä eikä edes filosofiaa ja kaikki lähdeviitteet loistavat poissaolollaan mikä ei tietenkään sellaisenaan vähennä niiden teosten arvoa varsinkin ns. henkisen ja eettisen maailmankatsomuksen kannalta eli ne voivat toimia positiivisen henkilökohtaisen asenteen ja elämäntavan muokkaajina."

Nagualismi tosiaan ei ole tiedettä, eikä filosofiaa, vaan kaikeksi onneksi niitä paljon paljon kehittyneempi lähestymistapa - kun vain se oikein ymmärretään, mikä tietysti on kovin haasteellista, eikä vähiten sen vuoksi, että nagualismi ei välttämättä ole sitä, mitä sen haluaisi olevan. Nagualismia on vaikea ymmärtää, jos jumittuu esim. siihen Castaneda:n henkilöön, sillä oleellista ei ole henkilö, vaan yhteys naguaaliin.

"... en voi voi olla samaa mieltä siitä että niissä teoksissa esitetyistä näkemyksistä voisi mitenkään yksioikoisesti päätellä jonkin suhteellisen valinnanvapauden olemattomuuden ja samalla ehdottoman determinismin puhumattakaan kvanttitason monimaailmamallin tukemisesta."

Minusta valinnanvapaus ei koskaan ole ollut edes vakavasti otettava hypoteesikaan, eikä mielenkiintoinen keskustelunaihe ja on siis tietysti aivan luonnollista, että nagualismissakin on päädetty samaan päätelmään. Nagualismin mukaan moitteettomasti toimivilla toimijoilla ei ole valinnanvapautta ja muut taas eivät ole samassa merkityksessä edes reaalisiakaan, kuin ne, jotka toimivat moitteettomasti...

Keskustelu kvanttimekaniikan erilaisista tulkinnoista toisaalta varmaankin jatkuu, eikä niissä kirjoissa tosiaan olla suoraa otettu kantaa kyseiseen asiaan, vaan siltä osin kyse on vain siitä, että nagualismi tosiaan vaikuttaa hyvin yhteensopivalta monimaailmatulkinnan kanssa, koska nagualismissahan korostetaan todellisuuden ns. sipulimaista rakennetta, näkymättömissä olevia realiteetteja, äärettömyyttä jne.

Itseasiassa, niissä kirjoissa mainitaan myös se, että ihminen voi löytää täydellisen kaksoisolentonsa naguaalista, mikä luontevasti on mahdollista lähinnä, jos todellisuus on multiversumin kaltainen ja tosiaan ainakin omasta mielestäni todellisuuden tarkastelu multiversumin kaltaisesta laajemmasta näkökulmasta on paljon kiinnostavampaa, kuin tietoisuuden jumittuminen ns. ajan pyörän tiettyyn uurteeseen ja siihen liittyvään vänkäämiseen... :D

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-786)

Belisario: "Jos sen vapaan tahdon..."

Vapaata tahtoa ei onneksi ole olemassa, eikä siihen tietysti ole myöskään mitään tarvetta.

Nagualismin mukaan se, mikä ihmisen ns. vapauttaa, eli mikä johtaa siihen, että ihminen kykenee tiedostamaan kaiken sen, mikä on tiedostettavissa turvallisesti, on yksinkertaisesti käytettävissä oleva reaalinen energia, mikä puolestaan johtaa automaattisesti suotuisaan tulokseen ilman tarvetta pähkäillä niitä olemattomia valintoja kuin täysin sekaisin mennyt käkikello. Se, että jonkinlainen valinnanvapaus olisi olemassa, olisi muutenkin kammottava dystopia, koska ihmisellä ei olisi mitään edellytyksiä päätyä suotuisiin tuloksiin, jos asioita ei olisi determinoitu selittämättömän voiman toimesta asianmukaisella tavalla.

"ja olen muutenkin sitä mieltä että ei pidä sallia kenenkään muun tahon (auktotiteetin, instiutuution, kirjan, ideologian ,metafysiikan) ajatella ja päättää tärkeitä asioita itsensä puolesta vaan parempi ihan itse ajatella ja kokeilla varsinkin ja sitten oppia sekä muiden että omista virheistään ja puutteistaan."

On tosiaan täysin nagualismin mukaista todentaa nimenomaan henkilökohtaisesti esim. ne asiat, joita Castaneda on esittänyt niissä kirjoissaan. Omalta osaltani kuitenkin olen päätynyt nagualismiin nimenomaan omien kokemuksieni kautta, eikä sitä siis minulle ole esim. missään oppilaitoksessa päähän päntätty ja Castaneda:n kirjoitukset vain siis tukevat mm. sitä, mihin olen itse muutenkin päätynyt.

"Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja."

Minusta tietoisuus liittyy ensisijaisesti energiaan ja havaintoihin ja niiden tulkinnat ovat seurausta kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista. Tietoisuuden kehittyminen ei liity niinkään siihen, että kehitetään teorioita tai pähkäillään asioita, kuten tieteessä ja filosofiassa tehdään, vaan siihen, että tiedostetaan sellaisia ihmisen emanaatioita, joita ei vielä aiemmin olla tiedostettu.

Tahto on eräs noista emanaatioista ja hyvin mielenkiintoinen, koska sen avulla voidaan aikaansaada sellaisia asioita, joiden järjen mukaan ei pitäisi olla mahdollisia, kuten esim. kaukovaikuttaminen, mutta olisi tietysti perusteellinen virhe olettaa, että tahdolla olisi mitään tekemistä olemattoman tahdon vapauden kanssa, eli nagualismin tarkoittamassa tahdossa on kyse reaalisesta kyvykkyydestä aikaansaada suoria vaikutuksia, eikä kyvystä tehdä olemattomia valintoja....

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-786)

Belisario: "Jos sen vapaan tahdon..."

Vapaata tahtoa ei onneksi ole olemassa, eikä siihen tietysti ole myöskään mitään tarvetta.

Nagualismin mukaan se, mikä ihmisen ns. vapauttaa, eli mikä johtaa siihen, että ihminen kykenee tiedostamaan kaiken sen, mikä on tiedostettavissa turvallisesti, on yksinkertaisesti käytettävissä oleva reaalinen energia, mikä puolestaan johtaa automaattisesti suotuisaan tulokseen ilman tarvetta pähkäillä niitä olemattomia valintoja kuin täysin sekaisin mennyt käkikello. Se, että jonkinlainen valinnanvapaus olisi olemassa, olisi muutenkin kammottava dystopia, koska ihmisellä ei olisi mitään edellytyksiä päätyä suotuisiin tuloksiin, jos asioita ei olisi determinoitu selittämättömän voiman toimesta asianmukaisella tavalla.

"ja olen muutenkin sitä mieltä että ei pidä sallia kenenkään muun tahon (auktotiteetin, instiutuution, kirjan, ideologian ,metafysiikan) ajatella ja päättää tärkeitä asioita itsensä puolesta vaan parempi ihan itse ajatella ja kokeilla varsinkin ja sitten oppia sekä muiden että omista virheistään ja puutteistaan."

On tosiaan täysin nagualismin mukaista todentaa nimenomaan henkilökohtaisesti esim. ne asiat, joita Castaneda on esittänyt niissä kirjoissaan. Omalta osaltani kuitenkin olen päätynyt nagualismiin nimenomaan omien kokemuksieni kautta, eikä sitä siis minulle ole esim. missään oppilaitoksessa päähän päntätty ja Castaneda:n kirjoitukset vain siis tukevat mm. sitä, mihin olen itse muutenkin päätynyt.

"Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja."

Minusta tietoisuus liittyy ensisijaisesti energiaan ja havaintoihin ja niiden tulkinnat ovat seurausta kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista. Tietoisuuden kehittyminen ei liity niinkään siihen, että kehitetään teorioita tai pähkäillään asioita, kuten tieteessä ja filosofiassa tehdään, vaan siihen, että tiedostetaan sellaisia ihmisen emanaatioita, joita ei vielä aiemmin olla tiedostettu.

Tahto on eräs noista emanaatioista ja hyvin mielenkiintoinen, koska sen avulla voidaan aikaansaada sellaisia asioita, joiden järjen mukaan ei pitäisi olla mahdollisia, kuten esim. kaukovaikuttaminen, mutta olisi tietysti perusteellinen virhe olettaa, että tahdolla olisi mitään tekemistä olemattoman tahdon vapauden kanssa, eli nagualismin tarkoittamassa tahdossa on kyse reaalisesta kyvykkyydestä aikaansaada suoria vaikutuksia, eikä kyvystä tehdä olemattomia valintoja....

Lue lisää

Energian tuhlausta on lähinnä se että antaa automaattitason mekaanisen kognitionsa käsitellä sellaisia asioita jotka edellyttävät intensiivistä tarkkaavaisuutta ja avointa mieltä siinä mielessä ettei anna omien ja ympäristönsä asenteiden ja ennakkoluulojen vaikuttaa liikaa omaan hahmotukseensa ja johtopäätöksiinsä.

Energian säästämistä on myös se että osaa jättää asiat avoimeksi jos kokee ettei ole riittävästi ymmärrystä eikä kokemusta tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä koska todellisen tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä vähenee samalla sellainen varmuudentunne että todellisuutta ylipäätänsä voisi kuvailla kielellisten ilmaisujen avulla ilman väärinkäsitysten mahdollisuutta jos kokemustausta ja ns. paradigma maailmankuvan tasolla on vastaanottajalla todennäköisesti liian vieras.

Nagualismi ja kaikki muutkin ns. esoteeriset opit rappeutuvat helposti suljetuiksi systeemeiksi jos eivät enää kykene kehittymään ja samalla alkavat rappeutua sisältäpäin eli taantuvat helposti dogmaattisten institutionaalisten uskontojen tai kulttien kaltaiseksi (laskeva oktaavi)

Niiden esoteeristen suuntausten perustajat olivat aikoinaan luovia edelläkävijöitä (nouseva oktaavi) mutta seuraajat taas usein pelkkiä perässähiihtäjiä jotka rutiininomaisesti pyrkivät matkimaan esikuviaan ja gurujaan kaikessa mahdollisessa.

Hyvin samantapainen trendi on todettavissa myös melkein kaiken tieteen suhteen. Newton, Darwin ja Einstein olivat aikoinaan edelläkävijöitä ja paradigmojen muuttajia mutta nykyään lähinnä kehityksen jarruja koska ne ovat vain osa-totuuksia joiden pätevyysalue on rajoittunut.


"Lasta ei kuitenkaan pidä heittää pois pesuveden mukana" kuten kävi perinteisten uskontojen suhteen mekanistis-reduktionistisen ajattelun korvatessa kaikki aikaisemmat henkisyyteen liittyvät holistisemmat mallit.

Pitää osata erottaa jyvät akanoista ja hienompi aines karkeammasta kaiken mahdollisen tiedon suhteen. Kyse on siis tietyssä mielessä alkemistisesta ajattelusta.

Tuo yhteys Naguaaliin on rakenneyhtäläinen kaukonäkemisen periaatteiden kanssa jossa se intention kohde ja intuition lähde on kollektiivinen alitajunta tai kaiken mahdollisen erilaistumaton perusta eli ns. Absoluutti tai teismissä jonkinlainen abstrakti kokonaisuuden jumaluus erotuksena ns. pseudojumaluuksista (esim. Zeus, Jahwe) eli ns. tavista kehittyneimmistä plamaelämän ilmentymistä.
...
Itse hahmotan valintojen mahdollisuuden olennaisena kaikelle mahdollisille kognitiolle, tietoisuudelle ja älykkyydelle jolloin myös yksisoluisten eliöiden ja tietotekniikan tasolla voidaan puhua valinnoista.

Se valinnan vapaus on jatkumo kuten aikaisemmin kuvailin ja mitä integroidummin oma minuus kykenee tunnistamaan neutralisoivan ja harmonisoivan kaiken todellisuuden kolmannen aspektin olemassaolon ja hyödyntämään sitä niin sitä vapaampaa on myös tahtominen ja vastaavasti sitä deterministisemmin se tahdon päämäärä voi toteutua koska intentio voi toimia mahdollisimman intensiivisesti ja tarkasti.

Se kolmas vaikutus ilmenee itseorganisoitumisena ja rakenteina fysikaalisella tasolla joka olisi mahdotonta jos olisi pelkästään vain dualistisia voimia ja niiden vastavoimia newtonilaisittain hahmotettuna eli atomit, molekyylit, kehot ts. kaikki se mikä tieteessä yritetään selittää sattuman ja/tai determinististen luonnonlakien kautta ovat mahdottomia ilman kolmatta "katalyyttistä" vaikutusta.
..

Olen todellisuuden sipulimaisesta rakenteesta samaa mieltä mutta tyypillisesti ns. tieteellisessä monimaailmamallissa yritetään lähinnä selittää pois kvanttifunktion romahtaminen ja tietoisuuden vaikutus olettamalla että kaikki potentiaalit toteutuvat kukin omassa versumissaan ja samalla voidaan jatkaa turvallisin mielin mekanististen mallien kehittelyä. Eli ts. kyse on ns. teleofobiasta eli teleologian kammosta joka on vallitsevana myös evoluutioteoriassa ja biologiassa.

Se kvanttifunktion romahtaminen ei ole fysikaalinen tapahtuma vaikka se tavallaan kuvailee sitä että kvanttimaailma on aktuaalisen todellisuuden ja tietoisuuteen kiinteästi liittyvän potentiaalisuuksien maailman sekä samalla myös epälokaalin ja lokaalin projisoidun hologrammimaisen todellisuuden rajapinta ja ne potentiaalisuudet ovat nimenomaan tahtomisen, intention ja valintojen kohteena joka edellyttää myös teleologista näkökulmaa.

Se miksi nykyinen valtavirtatiede ja myös institutionaaliset uskonnot olivat ja ovat edelleen väestönkontrollin ja manipulaation välineitä jo ensimmäisistä korkeakulttuureista lähtien on mielenkiintoinen kysymys johon omasta mielestäni parhaimmat vastaukset on antanut varsinkin Joseph P. Farrellin laaja kirjallinen tuotanto joka helposti nykyisessä melko psykoottisessa ja vainoharhaisessa ajassa helposti tulkitaan salaliittoteorioiksi vaikka todistuaineistoa on runsaasti vaikkakin tyypillisesti valtamedialta piilossa.

===>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-786)

Belisario: "Jos sen vapaan tahdon..."

Vapaata tahtoa ei onneksi ole olemassa, eikä siihen tietysti ole myöskään mitään tarvetta.

Nagualismin mukaan se, mikä ihmisen ns. vapauttaa, eli mikä johtaa siihen, että ihminen kykenee tiedostamaan kaiken sen, mikä on tiedostettavissa turvallisesti, on yksinkertaisesti käytettävissä oleva reaalinen energia, mikä puolestaan johtaa automaattisesti suotuisaan tulokseen ilman tarvetta pähkäillä niitä olemattomia valintoja kuin täysin sekaisin mennyt käkikello. Se, että jonkinlainen valinnanvapaus olisi olemassa, olisi muutenkin kammottava dystopia, koska ihmisellä ei olisi mitään edellytyksiä päätyä suotuisiin tuloksiin, jos asioita ei olisi determinoitu selittämättömän voiman toimesta asianmukaisella tavalla.

"ja olen muutenkin sitä mieltä että ei pidä sallia kenenkään muun tahon (auktotiteetin, instiutuution, kirjan, ideologian ,metafysiikan) ajatella ja päättää tärkeitä asioita itsensä puolesta vaan parempi ihan itse ajatella ja kokeilla varsinkin ja sitten oppia sekä muiden että omista virheistään ja puutteistaan."

On tosiaan täysin nagualismin mukaista todentaa nimenomaan henkilökohtaisesti esim. ne asiat, joita Castaneda on esittänyt niissä kirjoissaan. Omalta osaltani kuitenkin olen päätynyt nagualismiin nimenomaan omien kokemuksieni kautta, eikä sitä siis minulle ole esim. missään oppilaitoksessa päähän päntätty ja Castaneda:n kirjoitukset vain siis tukevat mm. sitä, mihin olen itse muutenkin päätynyt.

"Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja."

Minusta tietoisuus liittyy ensisijaisesti energiaan ja havaintoihin ja niiden tulkinnat ovat seurausta kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista. Tietoisuuden kehittyminen ei liity niinkään siihen, että kehitetään teorioita tai pähkäillään asioita, kuten tieteessä ja filosofiassa tehdään, vaan siihen, että tiedostetaan sellaisia ihmisen emanaatioita, joita ei vielä aiemmin olla tiedostettu.

Tahto on eräs noista emanaatioista ja hyvin mielenkiintoinen, koska sen avulla voidaan aikaansaada sellaisia asioita, joiden järjen mukaan ei pitäisi olla mahdollisia, kuten esim. kaukovaikuttaminen, mutta olisi tietysti perusteellinen virhe olettaa, että tahdolla olisi mitään tekemistä olemattoman tahdon vapauden kanssa, eli nagualismin tarkoittamassa tahdossa on kyse reaalisesta kyvykkyydestä aikaansaada suoria vaikutuksia, eikä kyvystä tehdä olemattomia valintoja....

Lue lisää

===>

Ei kannata aliarvioida median ja lauma-ajattelun vaikutusta tieteen ja kaiken muunkin suhteen. Mielenhallintametodit ovat aina olleet hyvin sofistikoituneita alkaen muinaisten temppelien rakenteen tuottamista resonansseista suhteesta aivojen toimintaan puhumattakaan musiikin hypnoottisesta vaikutuksesta ja se kaikki tapahtuu subliminaalisella tasolla.
....

Tahto ei ole ainetta eikä energiaa vaan nimenomaan se kolmas organisoiva ja neutralisoiva vaikutus.

Olemassaolon kolminaisuus voidaan hahmottaa kolmen kysymyksen kautta:

1. Miten? -funktio, säännönmukaisuudet
2. Mitä? - energiat ja eritasoiset ontologiat
3. Miksi? - Tahto, "luonnonlait"

Gurdjieffin ja Bennettin oppi toimii hyvin nagualismia ja myös tieteellistä hahmotusta täydentävänä ja yhdistettynä Farrellin ja muiden vaihtoehtomallien tutkijoiden kanssa muodostaa hyvin koherentin ja omalla tavallaan status quota kyseenalaistavan kokonaisuuden.

Jos ns. luonnonlait hahmottaa todellisuuden tapoina ja rutiineina niin mikään sisäisesti koherentti asia tai ilmiö ei ole mahdotonta vaan pelkästään edellyttää mekaanisten tapojen tason "unesta" heräämistä.




B

Anonyymi kirjoitti:

Energian tuhlausta on lähinnä se että antaa automaattitason mekaanisen kognitionsa käsitellä sellaisia asioita jotka edellyttävät intensiivistä tarkkaavaisuutta ja avointa mieltä siinä mielessä ettei anna omien ja ympäristönsä asenteiden ja ennakkoluulojen vaikuttaa liikaa omaan hahmotukseensa ja johtopäätöksiinsä.

Energian säästämistä on myös se että osaa jättää asiat avoimeksi jos kokee ettei ole riittävästi ymmärrystä eikä kokemusta tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä koska todellisen tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä vähenee samalla sellainen varmuudentunne että todellisuutta ylipäätänsä voisi kuvailla kielellisten ilmaisujen avulla ilman väärinkäsitysten mahdollisuutta jos kokemustausta ja ns. paradigma maailmankuvan tasolla on vastaanottajalla todennäköisesti liian vieras.

Nagualismi ja kaikki muutkin ns. esoteeriset opit rappeutuvat helposti suljetuiksi systeemeiksi jos eivät enää kykene kehittymään ja samalla alkavat rappeutua sisältäpäin eli taantuvat helposti dogmaattisten institutionaalisten uskontojen tai kulttien kaltaiseksi (laskeva oktaavi)

Niiden esoteeristen suuntausten perustajat olivat aikoinaan luovia edelläkävijöitä (nouseva oktaavi) mutta seuraajat taas usein pelkkiä perässähiihtäjiä jotka rutiininomaisesti pyrkivät matkimaan esikuviaan ja gurujaan kaikessa mahdollisessa.

Hyvin samantapainen trendi on todettavissa myös melkein kaiken tieteen suhteen. Newton, Darwin ja Einstein olivat aikoinaan edelläkävijöitä ja paradigmojen muuttajia mutta nykyään lähinnä kehityksen jarruja koska ne ovat vain osa-totuuksia joiden pätevyysalue on rajoittunut.


"Lasta ei kuitenkaan pidä heittää pois pesuveden mukana" kuten kävi perinteisten uskontojen suhteen mekanistis-reduktionistisen ajattelun korvatessa kaikki aikaisemmat henkisyyteen liittyvät holistisemmat mallit.

Pitää osata erottaa jyvät akanoista ja hienompi aines karkeammasta kaiken mahdollisen tiedon suhteen. Kyse on siis tietyssä mielessä alkemistisesta ajattelusta.

Tuo yhteys Naguaaliin on rakenneyhtäläinen kaukonäkemisen periaatteiden kanssa jossa se intention kohde ja intuition lähde on kollektiivinen alitajunta tai kaiken mahdollisen erilaistumaton perusta eli ns. Absoluutti tai teismissä jonkinlainen abstrakti kokonaisuuden jumaluus erotuksena ns. pseudojumaluuksista (esim. Zeus, Jahwe) eli ns. tavista kehittyneimmistä plamaelämän ilmentymistä.
...
Itse hahmotan valintojen mahdollisuuden olennaisena kaikelle mahdollisille kognitiolle, tietoisuudelle ja älykkyydelle jolloin myös yksisoluisten eliöiden ja tietotekniikan tasolla voidaan puhua valinnoista.

Se valinnan vapaus on jatkumo kuten aikaisemmin kuvailin ja mitä integroidummin oma minuus kykenee tunnistamaan neutralisoivan ja harmonisoivan kaiken todellisuuden kolmannen aspektin olemassaolon ja hyödyntämään sitä niin sitä vapaampaa on myös tahtominen ja vastaavasti sitä deterministisemmin se tahdon päämäärä voi toteutua koska intentio voi toimia mahdollisimman intensiivisesti ja tarkasti.

Se kolmas vaikutus ilmenee itseorganisoitumisena ja rakenteina fysikaalisella tasolla joka olisi mahdotonta jos olisi pelkästään vain dualistisia voimia ja niiden vastavoimia newtonilaisittain hahmotettuna eli atomit, molekyylit, kehot ts. kaikki se mikä tieteessä yritetään selittää sattuman ja/tai determinististen luonnonlakien kautta ovat mahdottomia ilman kolmatta "katalyyttistä" vaikutusta.
..

Olen todellisuuden sipulimaisesta rakenteesta samaa mieltä mutta tyypillisesti ns. tieteellisessä monimaailmamallissa yritetään lähinnä selittää pois kvanttifunktion romahtaminen ja tietoisuuden vaikutus olettamalla että kaikki potentiaalit toteutuvat kukin omassa versumissaan ja samalla voidaan jatkaa turvallisin mielin mekanististen mallien kehittelyä. Eli ts. kyse on ns. teleofobiasta eli teleologian kammosta joka on vallitsevana myös evoluutioteoriassa ja biologiassa.

Se kvanttifunktion romahtaminen ei ole fysikaalinen tapahtuma vaikka se tavallaan kuvailee sitä että kvanttimaailma on aktuaalisen todellisuuden ja tietoisuuteen kiinteästi liittyvän potentiaalisuuksien maailman sekä samalla myös epälokaalin ja lokaalin projisoidun hologrammimaisen todellisuuden rajapinta ja ne potentiaalisuudet ovat nimenomaan tahtomisen, intention ja valintojen kohteena joka edellyttää myös teleologista näkökulmaa.

Se miksi nykyinen valtavirtatiede ja myös institutionaaliset uskonnot olivat ja ovat edelleen väestönkontrollin ja manipulaation välineitä jo ensimmäisistä korkeakulttuureista lähtien on mielenkiintoinen kysymys johon omasta mielestäni parhaimmat vastaukset on antanut varsinkin Joseph P. Farrellin laaja kirjallinen tuotanto joka helposti nykyisessä melko psykoottisessa ja vainoharhaisessa ajassa helposti tulkitaan salaliittoteorioiksi vaikka todistuaineistoa on runsaasti vaikkakin tyypillisesti valtamedialta piilossa.

===>

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-787)

Vastailen tässä uudessa ja tiiviimmässä formaatissa, koska muuten näistä meidän keskusteluistamme muodostuu helposti kovin rönsyileviä ja ne helposti juuttuvat lillukanvarsiin vähemmän tärkeiden teemojen lukuisuuden ja meidän molempien lavean ilmaisutavan vuoksi.

Energia. Nagualismin keskeisin käsite. Tärkeää on käyttää energiaansa tarkoituksenmukaisella tavalla, mikä liittyy siihen, että toiminnan tulisi korreloida energiamääränsä lisääntymisen kanssa, mikä liittyy nimenomaan siihen, että tiedostetaan energisoituneita emanaatioita sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomio ns. tonaalin tuotoksiin, kuten tieteessä ja filosofiassa tehdään, koska ihmisen ei ole mahdollista tiedostaa itseään merkittävässä määrin muuten kuin lisääntyneen tiedostamansa energian kautta.

Varmuus. Nagualismi on nagualismin mukaan optimaalinen toimintatapa, eikä niitä asioita, joista kannattaa olla varma ole paljoa, vaan kaikki on hyvin yksinkertaista, eli se, että mitä yllä on todettu energiasta, mutta se, mikä on vaikeaa, on juuri vakuuttua kyseisestä asiasta ja siitä, että oleellisin on noin yksinkertaista, johtuen siitä, että ihmisen intentio ei lähtökohtaisesti ole keskittynyt energeettiseen moitteettomuuteen sen vuoksi, että se on hajautunut kaikkeen muuhun.

Kehittyminen. Nagualismin ei ole tarkoituskaan kehittyä, koska se on optimaalinen toimintatapa ja don Juan on nimenomaan todennut, että tietäjät eivät luo mitään uutta. Erityisesti tämä pätee rationaalisiin teorioihin ja naguaalin osalta taas kyse on siitä, että tietäjä vaan välittää sen, mitä naguaali hänelle näyttää, eli se ei ole hänen oma luomuksensa.

Matkiminen. Nagualismin osalta kyse ei ole siitä, että tietäjät matkisivat toisiaan tai siitä, että heidän ei tulisi matkia toisiaan, vaan siitä, että he ovat oleellisilta ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlaisia, mihin mm. kuuluu se, että he ovat pohjimmiltaan persoonattomia, eikä heillä ole henkilökohtaista historiaa, vaikka siltä voisikin vaikuttaa.

Yhteys naguaaliin. Naguaali on lähde, kokonaisuus, persoonaton vaikuttava voima ja ihmisen muotti on sen ihmiseen liittyvä osuus - jotain sellaista, jota ihmiset automaattisesti pitävät Jumalana, jos näkevät sen. Ihmisen muotin merkitys on siinä, että se on se osuus naguaalista, jonka ihmiset kykenevät tiedostamaan turvallisesti, joskin esim. intuition hyödyntäminen edellyttää sellaista lisäenergiaa, joka on peräisin ns. epäorgaanisten olentojen tasolta.

Koulutus. Ihmisen muodollinen koulutus ei kykene estämään naguaalin nousemista ns. pintaan, eikä sen sisällöstä sinällään ole mitään hyötyä naguaalin kanssa toimittaessa, mutta se, että miten ihminen tulkitsee naguaalin, riippuu ihmisen henkilöhistoriasta. Muodollinen koulutus kannattaisi ottaa haasteena, eli koska nagualismissa pyritään moitteettomuuteen sinällään, niin koulutus on yhtä hyvä harjoite, kuin muutkin - kunhan se siis läpikäydään moitteettomasti. Tämän kaiken tarkoitukseni on vahvistaa aloittelijoiden tonaalia, jotta se ei hajoaisi naguaalin noustessa pintaan, sillä ihminen ei kykene elämään ilman tonaaliansa.

Emanaatiot. Yksittäisenkin emanaation energisoituminen johtaa valtavaan kyvykkyyden lisääntymiseen ja ihminen koostuu lukemattomista emanaatioista. Yksittäisen emanaation energisoitumisen edelläkävijänä ja enteenä voi toimia se, että koko ihminen alkaa värähdellä, sillä ns. värähtelevä voima liittää ihmisen emanaatiot toisiinsa ja kokoomapisteen kiinnittäminen tuohon värähtelyyn kiihdyttää prosessia jne.

Kolmas huomio. Nagualismin mukaan se, mitä ihminen voi maksimaalisesti saavuttaa ja kaikki nagualismissa tähtää siihen, eikä nagualismissa siis ole mitään kehitettävää, eikä sille ole mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Kolmas huomio tarkoittaa sitä, että energia ns. sytyttää kaikki ihmisen emanaatiot, mikä johtaa maksimaaliseen tietoisuuteen.

Valinnat. Nagualismin mukaan tonaali ei tee valintoja, vaan vain puhuu niistä ja selittämätön voima, joka aikaansaa kaiken, on puolestaan taipumaton. Tämä on oleellinen seikka ja ero Sinun ja nagualismin näkemysten välillä. Kokoomapisteen sijainti määrittää kaiken sen, millaiseksi ihminen mieltää todellisuuden, eli valintojen kuvittelukin on tietysti vain tietyn kokoomapisteen sijainnin sivutuote.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-787)

Vastailen tässä uudessa ja tiiviimmässä formaatissa, koska muuten näistä meidän keskusteluistamme muodostuu helposti kovin rönsyileviä ja ne helposti juuttuvat lillukanvarsiin vähemmän tärkeiden teemojen lukuisuuden ja meidän molempien lavean ilmaisutavan vuoksi.

Energia. Nagualismin keskeisin käsite. Tärkeää on käyttää energiaansa tarkoituksenmukaisella tavalla, mikä liittyy siihen, että toiminnan tulisi korreloida energiamääränsä lisääntymisen kanssa, mikä liittyy nimenomaan siihen, että tiedostetaan energisoituneita emanaatioita sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomio ns. tonaalin tuotoksiin, kuten tieteessä ja filosofiassa tehdään, koska ihmisen ei ole mahdollista tiedostaa itseään merkittävässä määrin muuten kuin lisääntyneen tiedostamansa energian kautta.

Varmuus. Nagualismi on nagualismin mukaan optimaalinen toimintatapa, eikä niitä asioita, joista kannattaa olla varma ole paljoa, vaan kaikki on hyvin yksinkertaista, eli se, että mitä yllä on todettu energiasta, mutta se, mikä on vaikeaa, on juuri vakuuttua kyseisestä asiasta ja siitä, että oleellisin on noin yksinkertaista, johtuen siitä, että ihmisen intentio ei lähtökohtaisesti ole keskittynyt energeettiseen moitteettomuuteen sen vuoksi, että se on hajautunut kaikkeen muuhun.

Kehittyminen. Nagualismin ei ole tarkoituskaan kehittyä, koska se on optimaalinen toimintatapa ja don Juan on nimenomaan todennut, että tietäjät eivät luo mitään uutta. Erityisesti tämä pätee rationaalisiin teorioihin ja naguaalin osalta taas kyse on siitä, että tietäjä vaan välittää sen, mitä naguaali hänelle näyttää, eli se ei ole hänen oma luomuksensa.

Matkiminen. Nagualismin osalta kyse ei ole siitä, että tietäjät matkisivat toisiaan tai siitä, että heidän ei tulisi matkia toisiaan, vaan siitä, että he ovat oleellisilta ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlaisia, mihin mm. kuuluu se, että he ovat pohjimmiltaan persoonattomia, eikä heillä ole henkilökohtaista historiaa, vaikka siltä voisikin vaikuttaa.

Yhteys naguaaliin. Naguaali on lähde, kokonaisuus, persoonaton vaikuttava voima ja ihmisen muotti on sen ihmiseen liittyvä osuus - jotain sellaista, jota ihmiset automaattisesti pitävät Jumalana, jos näkevät sen. Ihmisen muotin merkitys on siinä, että se on se osuus naguaalista, jonka ihmiset kykenevät tiedostamaan turvallisesti, joskin esim. intuition hyödyntäminen edellyttää sellaista lisäenergiaa, joka on peräisin ns. epäorgaanisten olentojen tasolta.

Koulutus. Ihmisen muodollinen koulutus ei kykene estämään naguaalin nousemista ns. pintaan, eikä sen sisällöstä sinällään ole mitään hyötyä naguaalin kanssa toimittaessa, mutta se, että miten ihminen tulkitsee naguaalin, riippuu ihmisen henkilöhistoriasta. Muodollinen koulutus kannattaisi ottaa haasteena, eli koska nagualismissa pyritään moitteettomuuteen sinällään, niin koulutus on yhtä hyvä harjoite, kuin muutkin - kunhan se siis läpikäydään moitteettomasti. Tämän kaiken tarkoitukseni on vahvistaa aloittelijoiden tonaalia, jotta se ei hajoaisi naguaalin noustessa pintaan, sillä ihminen ei kykene elämään ilman tonaaliansa.

Emanaatiot. Yksittäisenkin emanaation energisoituminen johtaa valtavaan kyvykkyyden lisääntymiseen ja ihminen koostuu lukemattomista emanaatioista. Yksittäisen emanaation energisoitumisen edelläkävijänä ja enteenä voi toimia se, että koko ihminen alkaa värähdellä, sillä ns. värähtelevä voima liittää ihmisen emanaatiot toisiinsa ja kokoomapisteen kiinnittäminen tuohon värähtelyyn kiihdyttää prosessia jne.

Kolmas huomio. Nagualismin mukaan se, mitä ihminen voi maksimaalisesti saavuttaa ja kaikki nagualismissa tähtää siihen, eikä nagualismissa siis ole mitään kehitettävää, eikä sille ole mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Kolmas huomio tarkoittaa sitä, että energia ns. sytyttää kaikki ihmisen emanaatiot, mikä johtaa maksimaaliseen tietoisuuteen.

Valinnat. Nagualismin mukaan tonaali ei tee valintoja, vaan vain puhuu niistä ja selittämätön voima, joka aikaansaa kaiken, on puolestaan taipumaton. Tämä on oleellinen seikka ja ero Sinun ja nagualismin näkemysten välillä. Kokoomapisteen sijainti määrittää kaiken sen, millaiseksi ihminen mieltää todellisuuden, eli valintojen kuvittelukin on tietysti vain tietyn kokoomapisteen sijainnin sivutuote.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-788)

Tahto. Ihmisellä on tahto, mutta nagualismin tarkoittama tahto on osa naguaalia. Kuten selittämätön voimakin, tahto on taipumaton, mutta ihminen ei yleensä tiedosta sitä ja se ei pohjimmiltaan ole ihmisen oma. Oleellista on ymmärtää, että tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ihminen mieltää selittämättömän voiman omaksi tahdokseen, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen ei tuhlaa energiaansa mahdottoman autonomian tavoitteluun.

Multiversumi. Kyse on siitä, että energiatalouden kannalta on tarkoituksenmukaisinta tiedostaa sellainen ns. ajan pyörän uurre, jossa se, minkä ihminen mieltää omaksi tahdokseen ja se, mitä tapahtuu korreloivat keskenään. Eli, ihminen tosiaan kykenee tavallaan tekemään reaalisia ihmeitä, mutta ne tapahtuvat silti vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ja ihminen on vain selittämättömän voiman sätkynukke ja kaikki tämä siis tapahtuu kerralla, mikä kyllä viittaa multiversumiin. :D

Potentiaalisuudet. Näistä voidaan puhua, mutta se, että mitä tiedostetaan siis riippuu kokoomapisteen sijainnista, vaikka multiversumimallien mukaan kaikki tapahtuukin jossain, eli kyse on nimenomaan tietoisuuden kannalta potentiaalisuuksista, vaikka kaikki sellainen, mikä on mahdollista tapahtuukin reaalisesti. Tämä sopii hyvin yhteen sen nagualismin näkemyksen mukaan, että ihminen ei vaan yksinkertaisesti muista kuin vain hyvin hyvin pienen osa siitä, että mitä on tapahtunut - johtuen ns. paikallisesti käyttökelpoisen energian puutteesta...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-788)

Tahto. Ihmisellä on tahto, mutta nagualismin tarkoittama tahto on osa naguaalia. Kuten selittämätön voimakin, tahto on taipumaton, mutta ihminen ei yleensä tiedosta sitä ja se ei pohjimmiltaan ole ihmisen oma. Oleellista on ymmärtää, että tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ihminen mieltää selittämättömän voiman omaksi tahdokseen, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen ei tuhlaa energiaansa mahdottoman autonomian tavoitteluun.

Multiversumi. Kyse on siitä, että energiatalouden kannalta on tarkoituksenmukaisinta tiedostaa sellainen ns. ajan pyörän uurre, jossa se, minkä ihminen mieltää omaksi tahdokseen ja se, mitä tapahtuu korreloivat keskenään. Eli, ihminen tosiaan kykenee tavallaan tekemään reaalisia ihmeitä, mutta ne tapahtuvat silti vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ja ihminen on vain selittämättömän voiman sätkynukke ja kaikki tämä siis tapahtuu kerralla, mikä kyllä viittaa multiversumiin. :D

Potentiaalisuudet. Näistä voidaan puhua, mutta se, että mitä tiedostetaan siis riippuu kokoomapisteen sijainnista, vaikka multiversumimallien mukaan kaikki tapahtuukin jossain, eli kyse on nimenomaan tietoisuuden kannalta potentiaalisuuksista, vaikka kaikki sellainen, mikä on mahdollista tapahtuukin reaalisesti. Tämä sopii hyvin yhteen sen nagualismin näkemyksen mukaan, että ihminen ei vaan yksinkertaisesti muista kuin vain hyvin hyvin pienen osa siitä, että mitä on tapahtunut - johtuen ns. paikallisesti käyttökelpoisen energian puutteesta...

Lue lisää

Energia on erilaistumattoman kaiken olevaisen alkutilan (kvanttityhjiö) erilaistumisen (symmetriarikko, epätaspainotila, stressi) johdannainen(=emanaatio) joka alkuperäisimmässä hienoimmassa muodossaan kykenee tuottamaan kaikki mahdolliset koettavissa olevat muodot, rakenteet ja prosessit.

Ihmisen sisäisesti kokemat psyykkiset energiat ovat vähemmän erilaistuneita johdannaisia tuosta alkup. erilaistumattomasta tasosta ja vastaavasti aistein ja mittauslaittein havaittu aineellinen todellisuus pidemmälle erilaistunutta. Erilaistumisen prosessin edetessä alkup. potentiaali vähitellen heikkenee ja alkaa lähestyä determinismiä sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta.

Pyrkimällä ja ponnistelemalla psyyken ja tahdon tasolla takaisin lähemmäksi tuota erilaistumatonta puhtaan potentiaalin alkutilaa samalla kasvatetaan omia mahdollisuuksia ja valinnan vapautta eli todellisen evoluution prosessi on päinvastainen erilaistumiselle joka tietyssä mielessä toimii automaattisesti ja jossa aikaisempien kvanttityhjiön emanaatioiden iteraatioiden (universumien) aikana kerätty kokemuspotentiaali purkautuu uudessa iteraatiossa "luonnonlakeina" ja tuottaa parhaassa tapauksessa aikaisempaa kehittyneemmän perustason evoluution seuraaville vaiheille jossa fraktaalisen prosessin tavoin monimutkaisuus ja monimuotoisuus jatkuvasti lisääntyy eli kvanttityhjiön kentän informaatio sisältö kasvaa tuossa takaisinkytkentöjen prosessissa joka voi tuottaa jatkuvasti uutta ja toimivaa informaatiota.

Ihminen on mikrokosmos eli omaa potentiaalisesti samat ominaisuudet ja kyvyt kuin kaiken kokonaisuudella.

Naguaali=Yksi - erilaistumaton alkutila - Luonnonflosofia ja metafysiikka
Tonaali = erilaistunut alkutila - Tiede - tekniikka

Molemmat ovat yhtä tärkeitä kokonaisuuden kannalta eli Naguaali voi hyödyntää Tonaalia. Tonaali on väline Naguaalin potentiaalin aktualisoitumiselle yksilön ja kollektiivin tasolla.

Luonnonfilosofia ja metafysiikka alkup. muodossaan pyrkivät jäsentämään erilaistunutta empiirisen tason tieteellistä tietoa Naguaalin tason potentiaalin kasvattamiseksi.

Varmuudentunne voi olla samanlainen jumitustila kuin sokea uskominen eli pohjimmiltaan itsepetosta. Vain sellainen tieto minkä itse on käytännön kokemisen tasolla edes jossain määrin kyennyt verifioimaan voi olla suhteellisen varmaa vaikkakin todennäköisesti silloinkin vain erikoistapaus paljon laajemman kokonaisuuden puitteissa eli ts. korkeintaan osatotuus.

Kaikki erilaiset oppijärjestelmät, ideologiat, metafyysis-matemaattiset mallit yms. ovat vain työkaluja ja välineitä eikä mikään itsetarkoitus ja niitä kannattaa noudattaa vain niin kauan kuin ne toimivat eivätkä ala haitata omaa kokonaiskehitystä.

Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa toimivaa työkalua ja välinettä. Liiallinen sitoutuminen johonkin olemassaolevaan suuntaukseen johtaa helposti urautumiseen, umpimielisyyteen ja putkinäköisyyteen ja lopulta kaikki kehitys pysähtyy ja alkaa taantuminen. Paikallaan ei voi pysyä.

Matkiminen voi olla jossain vaiheessa hyödyllistä koska siinä tavallaan virittäydytään uuteen ja erilaiseen tapaan toimia.

Yhteys erilaistumattomaan alkutilaan ("Jumala", "Ykseys", "Naguaali" jne.) toimii päämääränä. Kaikille erilaistumisen muodoille ja tasoille on oma "muottinsa" tai "arkkityyppinsä" joita voidaan käyttää työkaluina ja välineinä ihan samalla tavalla kuin fysikaalinen keho on käyttöväline.

Koulutus on kollektiivisesti johdettua ja kontrolloitua. Itseopiskelu on omaehtoista omiin päämäärin pyrkimistä mahdollisimman vapaana kollektivisesta kontrollista ja kollektiivisista päämääristä. Molemmissa edellytetään itsekuria ja itsekontrollia jotta niissä voisin edistyä.

Nykyinen muodollinen koulutus perustuu hyvin pitkälle mekanistiseen ns. stimulus-response malliin ja tuhlaa valtavasti aikaa ja resursseja sen takia ja samalla pyrkii tuotteistamaan kaikki oppilaat samaan muottiin ja samalla surkastuttaa kaiken itsenäisen ajattelun ja luovuuden eli on siinä mielessä ehkä kaikkein haitallisin ja tuhoisin nykyisen kulttuurin ilmentymä.

Yksilön ja ryhmän intentio (tarkkaavaisuus, huomio) energisoi aina sen intention kohteen ja samalla fokusoi tietoisuuden siten että kaikki muu jää vähemmän tiedostetuksi tai tiedostamattomaksi. Se on samalla myös prosessi jolla tietoisuuden tason ajatusmuotojen potentiaalit aktualisoidaan fysikaaliselle tasolle.

===>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-788)

Tahto. Ihmisellä on tahto, mutta nagualismin tarkoittama tahto on osa naguaalia. Kuten selittämätön voimakin, tahto on taipumaton, mutta ihminen ei yleensä tiedosta sitä ja se ei pohjimmiltaan ole ihmisen oma. Oleellista on ymmärtää, että tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ihminen mieltää selittämättömän voiman omaksi tahdokseen, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen ei tuhlaa energiaansa mahdottoman autonomian tavoitteluun.

Multiversumi. Kyse on siitä, että energiatalouden kannalta on tarkoituksenmukaisinta tiedostaa sellainen ns. ajan pyörän uurre, jossa se, minkä ihminen mieltää omaksi tahdokseen ja se, mitä tapahtuu korreloivat keskenään. Eli, ihminen tosiaan kykenee tavallaan tekemään reaalisia ihmeitä, mutta ne tapahtuvat silti vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa ja ihminen on vain selittämättömän voiman sätkynukke ja kaikki tämä siis tapahtuu kerralla, mikä kyllä viittaa multiversumiin. :D

Potentiaalisuudet. Näistä voidaan puhua, mutta se, että mitä tiedostetaan siis riippuu kokoomapisteen sijainnista, vaikka multiversumimallien mukaan kaikki tapahtuukin jossain, eli kyse on nimenomaan tietoisuuden kannalta potentiaalisuuksista, vaikka kaikki sellainen, mikä on mahdollista tapahtuukin reaalisesti. Tämä sopii hyvin yhteen sen nagualismin näkemyksen mukaan, että ihminen ei vaan yksinkertaisesti muista kuin vain hyvin hyvin pienen osa siitä, että mitä on tapahtunut - johtuen ns. paikallisesti käyttökelpoisen energian puutteesta...

Lue lisää

====>

Kaikki perinteiset henkiset metodit pyrkivät aistimaailmaan samaistumisen heikentämiseen ja oman potentiaalin kasvattamiseen sen sijaan että yritettäisiin saada aikaan mahdollisimman paljon aikaan ns. fysikaalisella tasolla jatkuvasti fsyikaalisia rakenteita ja prosesseja optimoimalla mikä helposti johtaa totalitäärisen yhteiskuntaan missä kaikki on staattista ja tarkoin kontrollotua ja valvottua eli kyse on yksilötason tahdonvapauden supistamista nollaan ja samalla vähitellen lopulta aina taantumiseen ja itsetuhoon.

Yksilötason kehitys mahdollistaa samalla kokonaisuuden mahdollisuuksien lisääntymisen ja monipuolistumisen sen sijaan että kaikki olisivat samanlaisia ja samaa kaavaa noudattavia eli ts. tylsämielisiä ja robottimaisia "puupäitä" joita totalitäärinen ehdollistava koulutus tuottaa ikäänkuin liukuhihnalta.

Sinun versiosi Nagualismista johtaa täydelliseen henkiseen ja fysikaalisen tason orjuuteen ja Asimov aikoinaan kuvaili sellaista Säätiö teoksissaan.

CC:n kirjoissa mainitut naguaalit olivat toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia yksilöitä eikä mitään Darth Vaderin tapaisia pikku-diktaattoreita . :D

...

B

Anonyymi kirjoitti:

====>

Kaikki perinteiset henkiset metodit pyrkivät aistimaailmaan samaistumisen heikentämiseen ja oman potentiaalin kasvattamiseen sen sijaan että yritettäisiin saada aikaan mahdollisimman paljon aikaan ns. fysikaalisella tasolla jatkuvasti fsyikaalisia rakenteita ja prosesseja optimoimalla mikä helposti johtaa totalitäärisen yhteiskuntaan missä kaikki on staattista ja tarkoin kontrollotua ja valvottua eli kyse on yksilötason tahdonvapauden supistamista nollaan ja samalla vähitellen lopulta aina taantumiseen ja itsetuhoon.

Yksilötason kehitys mahdollistaa samalla kokonaisuuden mahdollisuuksien lisääntymisen ja monipuolistumisen sen sijaan että kaikki olisivat samanlaisia ja samaa kaavaa noudattavia eli ts. tylsämielisiä ja robottimaisia "puupäitä" joita totalitäärinen ehdollistava koulutus tuottaa ikäänkuin liukuhihnalta.

Sinun versiosi Nagualismista johtaa täydelliseen henkiseen ja fysikaalisen tason orjuuteen ja Asimov aikoinaan kuvaili sellaista Säätiö teoksissaan.

CC:n kirjoissa mainitut naguaalit olivat toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia yksilöitä eikä mitään Darth Vaderin tapaisia pikku-diktaattoreita . :D

...

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-789)

Minusta nagualistisessa ymmärryksessäsi on valitettavasti aukkoja kuin reikäjuustossa.

Nagualismissahan nimenomaan pyritään vapauteen, mutta kuten jo totesin, se vapaus ei tarkoita satunnaista, vaan optimaalista ja harmonista käyttäytymistä. Eli, täydellinen tietoisuus saavutetaan vasta, kun ihmisen intentio on nimenomaan energeettisesti moitteeton, mikä tarkoittaa mm. energeettisten mahdollisuuksiensa täyttä hyödyntämistä ja energianvuotokohtiensa paikkaamista. Tuohon liittyy esim. se, että ei soturi, eli siis nagualisti, koe olevansa orja tehdessään jotakin sellaista, joka on hänen moitteettoman intentionsa mukaista, koska orjana olemisen kokeminen olisi turhaa energiankulutusta.

Eli, nagualisti hyödyntää tilanteet optimaalisesti antamalla naguaalin ohjata tekemisiään riippumatta siitä, että millaisia narratiiveja niihin tilanteisiin muut liittävät ja nagualistin on kyettävä toimimaan täydellisesti nimenomaan kaikissa tilanteissa, mistä seuraa, että ne tilannekohtaiset tekijät eivät ole oleellisia. Eli, esim. jos ja kun nagualistin intentio on harjoittaa moitteettomuuttaan, niin hän voi tietenkin niin toimia esim. hankkimalla muodollisen koulutuksen tavoitteensa kannalta tarkoituksenmukaisessa kokoomapisteen sijainnissa, vaikka muodollinen koulutus saakin esim. sinut yökkäämään, koska olet ehdollistunut tuollaiseen reaktioon. :D

Eli, tässä taas nähdään kokoomapisteen sijainnin mysteeri ja voima, eli esim. omasta epäoptimaalisesta kokoomapisteen sijainnistasi tarkasteltuna em. henkilö on orja, vaikka hän toimii moitteettomasti vapautumisen pyrkimyksessään. Eli, ei hänen intentionsa ole kiinnittynyt siihen muodollisen koulutukseen, vaan siihen, että hän suorittaa sen moitteettomasti, eikä energiaa toisaalta saavuteta sen enempää muodollisen, kuin epämuodollisenkaan koulutuksen kautta, vaan perustuen niihin tekijöiden, jotka aiemmin mainitsin.

Miksi toimia moitteettomasti? Koska tonaalia on välttämättä vahvistettava, jotta se kestää selittämättömän voiman paineen, jonka jokainen tietäjä kohtaa uppoutuessaan tietylle syvyydelle naguaaliin ja kun tietäjä on oppinut moitteettomuuden intention, niin hän voi soveltaa sitä mihin tahansa ilman, että esim. ne koulutukseen liittyvät sisällöt häiritsevät hänen kokoomapisteensä liikkeitä.

Miksi uppoutua naguaaliin? Tietäjä pyrkii aina kasvattamaan energiatasoansa, koska se tosiaan korreloi suoraan sekä hänen moitteettomuutensa, voimansa, että tietoisuuden tasonsa kanssa ja voima on aina peräisin naguaalista, eikä koskaan tonaalista, jonka roolina toisaalta on tavallaan toimia ankkurina, jotta tietäjä ei ajaudu vaarallisille äärettömyyden alueille tai tule selittämättömän voiman paineen kuluttamaksi. Tietäjän voima on kylläkin henkilökohtaista, mutta se ei pohjimmiltaan ole hänen omaa voimaansa, vaan kyse on siitä, että se on seurausta siitä, että hänen toimintansa on harmonista suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, mikä puolestaan liittyy nimenomaan siihen, että hän on tavoitteidensa osalta ylittänyt yksilöllisyytensä...

Mitä taas tulee siihen, että ovatko ne Castaneda:n kirjoissa mainitut naguaalit toisistaan poikkeavia, niin kuten totesin, he ovat pohjimmiltaan ja oleellisilta ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlaisia - eli läpikotaisin tyhjiä abstraktin ilmentymiä, eli nimenomaan yleispäteviä tietäjän ilmentymiä ja ne heidän tekemisensä ja ne yksilölliset piirteensä, ovat vain näyttelemistä tai epäoleellisuuksia, eli ns. hallittua hullutusta, jota esim. minäkin tässä tietysti harjoitan, selittäessäni sellaisia asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä sellaiselle tietäjälle, jolla on liittolainen, koska liittolainen kykenee paljastamaan mitä ihmeellisimpiä asioita - edellyttäen tietysti, että tietäjän intentio on moitteeton, eli kaikki palautuu aina siihen, että tietäjä on tietäjä vain toimiessaan energeettisesti moitteettomasti, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että hän on abstraktin ilmentymä, mikä puolestaan konkretisoituu tilanteesta riippuen tietynlaisena, mutta silti aina optimaalisena käyttäytymisenä ja täydellisesti tietäjän saavuttaessa ns. kolmannen huomion ja on siis helppo ymmärtää esim. se, että Castaneda tosiaan yhdistyi universumin jokaiseen pisteeseen - tietystä kokoomapisteen sijainnista tarkasteltuna, saavutettuaan kolmannen huomion, vaikka suorastaan epätodellisen vähäenergiset ihmiset pitävätkin häntä tietysti vain jonkinlaisena kulttijohtajana ja olettavat, että se olisi oleellista suhteessa siihen, että mihin nagualismissa pyritään ja kaikenkaikkiaan, eivät ne kirjat ole fiktiota, vaan ne kuvaavat todellisia tapahtumia, mutta ne tapahtumat ovat tietysti todellisia vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-789)

Minusta nagualistisessa ymmärryksessäsi on valitettavasti aukkoja kuin reikäjuustossa.

Nagualismissahan nimenomaan pyritään vapauteen, mutta kuten jo totesin, se vapaus ei tarkoita satunnaista, vaan optimaalista ja harmonista käyttäytymistä. Eli, täydellinen tietoisuus saavutetaan vasta, kun ihmisen intentio on nimenomaan energeettisesti moitteeton, mikä tarkoittaa mm. energeettisten mahdollisuuksiensa täyttä hyödyntämistä ja energianvuotokohtiensa paikkaamista. Tuohon liittyy esim. se, että ei soturi, eli siis nagualisti, koe olevansa orja tehdessään jotakin sellaista, joka on hänen moitteettoman intentionsa mukaista, koska orjana olemisen kokeminen olisi turhaa energiankulutusta.

Eli, nagualisti hyödyntää tilanteet optimaalisesti antamalla naguaalin ohjata tekemisiään riippumatta siitä, että millaisia narratiiveja niihin tilanteisiin muut liittävät ja nagualistin on kyettävä toimimaan täydellisesti nimenomaan kaikissa tilanteissa, mistä seuraa, että ne tilannekohtaiset tekijät eivät ole oleellisia. Eli, esim. jos ja kun nagualistin intentio on harjoittaa moitteettomuuttaan, niin hän voi tietenkin niin toimia esim. hankkimalla muodollisen koulutuksen tavoitteensa kannalta tarkoituksenmukaisessa kokoomapisteen sijainnissa, vaikka muodollinen koulutus saakin esim. sinut yökkäämään, koska olet ehdollistunut tuollaiseen reaktioon. :D

Eli, tässä taas nähdään kokoomapisteen sijainnin mysteeri ja voima, eli esim. omasta epäoptimaalisesta kokoomapisteen sijainnistasi tarkasteltuna em. henkilö on orja, vaikka hän toimii moitteettomasti vapautumisen pyrkimyksessään. Eli, ei hänen intentionsa ole kiinnittynyt siihen muodollisen koulutukseen, vaan siihen, että hän suorittaa sen moitteettomasti, eikä energiaa toisaalta saavuteta sen enempää muodollisen, kuin epämuodollisenkaan koulutuksen kautta, vaan perustuen niihin tekijöiden, jotka aiemmin mainitsin.

Miksi toimia moitteettomasti? Koska tonaalia on välttämättä vahvistettava, jotta se kestää selittämättömän voiman paineen, jonka jokainen tietäjä kohtaa uppoutuessaan tietylle syvyydelle naguaaliin ja kun tietäjä on oppinut moitteettomuuden intention, niin hän voi soveltaa sitä mihin tahansa ilman, että esim. ne koulutukseen liittyvät sisällöt häiritsevät hänen kokoomapisteensä liikkeitä.

Miksi uppoutua naguaaliin? Tietäjä pyrkii aina kasvattamaan energiatasoansa, koska se tosiaan korreloi suoraan sekä hänen moitteettomuutensa, voimansa, että tietoisuuden tasonsa kanssa ja voima on aina peräisin naguaalista, eikä koskaan tonaalista, jonka roolina toisaalta on tavallaan toimia ankkurina, jotta tietäjä ei ajaudu vaarallisille äärettömyyden alueille tai tule selittämättömän voiman paineen kuluttamaksi. Tietäjän voima on kylläkin henkilökohtaista, mutta se ei pohjimmiltaan ole hänen omaa voimaansa, vaan kyse on siitä, että se on seurausta siitä, että hänen toimintansa on harmonista suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, mikä puolestaan liittyy nimenomaan siihen, että hän on tavoitteidensa osalta ylittänyt yksilöllisyytensä...

Mitä taas tulee siihen, että ovatko ne Castaneda:n kirjoissa mainitut naguaalit toisistaan poikkeavia, niin kuten totesin, he ovat pohjimmiltaan ja oleellisilta ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlaisia - eli läpikotaisin tyhjiä abstraktin ilmentymiä, eli nimenomaan yleispäteviä tietäjän ilmentymiä ja ne heidän tekemisensä ja ne yksilölliset piirteensä, ovat vain näyttelemistä tai epäoleellisuuksia, eli ns. hallittua hullutusta, jota esim. minäkin tässä tietysti harjoitan, selittäessäni sellaisia asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä sellaiselle tietäjälle, jolla on liittolainen, koska liittolainen kykenee paljastamaan mitä ihmeellisimpiä asioita - edellyttäen tietysti, että tietäjän intentio on moitteeton, eli kaikki palautuu aina siihen, että tietäjä on tietäjä vain toimiessaan energeettisesti moitteettomasti, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että hän on abstraktin ilmentymä, mikä puolestaan konkretisoituu tilanteesta riippuen tietynlaisena, mutta silti aina optimaalisena käyttäytymisenä ja täydellisesti tietäjän saavuttaessa ns. kolmannen huomion ja on siis helppo ymmärtää esim. se, että Castaneda tosiaan yhdistyi universumin jokaiseen pisteeseen - tietystä kokoomapisteen sijainnista tarkasteltuna, saavutettuaan kolmannen huomion, vaikka suorastaan epätodellisen vähäenergiset ihmiset pitävätkin häntä tietysti vain jonkinlaisena kulttijohtajana ja olettavat, että se olisi oleellista suhteessa siihen, että mihin nagualismissa pyritään ja kaikenkaikkiaan, eivät ne kirjat ole fiktiota, vaan ne kuvaavat todellisia tapahtumia, mutta ne tapahtumat ovat tietysti todellisia vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa...

Lue lisää

Puutun teidän keskusteluun:

Voiko vapaasti valita Onko energeettisesti moitteeton vai tuhlaako energiaa?

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-789)

Minusta nagualistisessa ymmärryksessäsi on valitettavasti aukkoja kuin reikäjuustossa.

Nagualismissahan nimenomaan pyritään vapauteen, mutta kuten jo totesin, se vapaus ei tarkoita satunnaista, vaan optimaalista ja harmonista käyttäytymistä. Eli, täydellinen tietoisuus saavutetaan vasta, kun ihmisen intentio on nimenomaan energeettisesti moitteeton, mikä tarkoittaa mm. energeettisten mahdollisuuksiensa täyttä hyödyntämistä ja energianvuotokohtiensa paikkaamista. Tuohon liittyy esim. se, että ei soturi, eli siis nagualisti, koe olevansa orja tehdessään jotakin sellaista, joka on hänen moitteettoman intentionsa mukaista, koska orjana olemisen kokeminen olisi turhaa energiankulutusta.

Eli, nagualisti hyödyntää tilanteet optimaalisesti antamalla naguaalin ohjata tekemisiään riippumatta siitä, että millaisia narratiiveja niihin tilanteisiin muut liittävät ja nagualistin on kyettävä toimimaan täydellisesti nimenomaan kaikissa tilanteissa, mistä seuraa, että ne tilannekohtaiset tekijät eivät ole oleellisia. Eli, esim. jos ja kun nagualistin intentio on harjoittaa moitteettomuuttaan, niin hän voi tietenkin niin toimia esim. hankkimalla muodollisen koulutuksen tavoitteensa kannalta tarkoituksenmukaisessa kokoomapisteen sijainnissa, vaikka muodollinen koulutus saakin esim. sinut yökkäämään, koska olet ehdollistunut tuollaiseen reaktioon. :D

Eli, tässä taas nähdään kokoomapisteen sijainnin mysteeri ja voima, eli esim. omasta epäoptimaalisesta kokoomapisteen sijainnistasi tarkasteltuna em. henkilö on orja, vaikka hän toimii moitteettomasti vapautumisen pyrkimyksessään. Eli, ei hänen intentionsa ole kiinnittynyt siihen muodollisen koulutukseen, vaan siihen, että hän suorittaa sen moitteettomasti, eikä energiaa toisaalta saavuteta sen enempää muodollisen, kuin epämuodollisenkaan koulutuksen kautta, vaan perustuen niihin tekijöiden, jotka aiemmin mainitsin.

Miksi toimia moitteettomasti? Koska tonaalia on välttämättä vahvistettava, jotta se kestää selittämättömän voiman paineen, jonka jokainen tietäjä kohtaa uppoutuessaan tietylle syvyydelle naguaaliin ja kun tietäjä on oppinut moitteettomuuden intention, niin hän voi soveltaa sitä mihin tahansa ilman, että esim. ne koulutukseen liittyvät sisällöt häiritsevät hänen kokoomapisteensä liikkeitä.

Miksi uppoutua naguaaliin? Tietäjä pyrkii aina kasvattamaan energiatasoansa, koska se tosiaan korreloi suoraan sekä hänen moitteettomuutensa, voimansa, että tietoisuuden tasonsa kanssa ja voima on aina peräisin naguaalista, eikä koskaan tonaalista, jonka roolina toisaalta on tavallaan toimia ankkurina, jotta tietäjä ei ajaudu vaarallisille äärettömyyden alueille tai tule selittämättömän voiman paineen kuluttamaksi. Tietäjän voima on kylläkin henkilökohtaista, mutta se ei pohjimmiltaan ole hänen omaa voimaansa, vaan kyse on siitä, että se on seurausta siitä, että hänen toimintansa on harmonista suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, mikä puolestaan liittyy nimenomaan siihen, että hän on tavoitteidensa osalta ylittänyt yksilöllisyytensä...

Mitä taas tulee siihen, että ovatko ne Castaneda:n kirjoissa mainitut naguaalit toisistaan poikkeavia, niin kuten totesin, he ovat pohjimmiltaan ja oleellisilta ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlaisia - eli läpikotaisin tyhjiä abstraktin ilmentymiä, eli nimenomaan yleispäteviä tietäjän ilmentymiä ja ne heidän tekemisensä ja ne yksilölliset piirteensä, ovat vain näyttelemistä tai epäoleellisuuksia, eli ns. hallittua hullutusta, jota esim. minäkin tässä tietysti harjoitan, selittäessäni sellaisia asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä sellaiselle tietäjälle, jolla on liittolainen, koska liittolainen kykenee paljastamaan mitä ihmeellisimpiä asioita - edellyttäen tietysti, että tietäjän intentio on moitteeton, eli kaikki palautuu aina siihen, että tietäjä on tietäjä vain toimiessaan energeettisesti moitteettomasti, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että hän on abstraktin ilmentymä, mikä puolestaan konkretisoituu tilanteesta riippuen tietynlaisena, mutta silti aina optimaalisena käyttäytymisenä ja täydellisesti tietäjän saavuttaessa ns. kolmannen huomion ja on siis helppo ymmärtää esim. se, että Castaneda tosiaan yhdistyi universumin jokaiseen pisteeseen - tietystä kokoomapisteen sijainnista tarkasteltuna, saavutettuaan kolmannen huomion, vaikka suorastaan epätodellisen vähäenergiset ihmiset pitävätkin häntä tietysti vain jonkinlaisena kulttijohtajana ja olettavat, että se olisi oleellista suhteessa siihen, että mihin nagualismissa pyritään ja kaikenkaikkiaan, eivät ne kirjat ole fiktiota, vaan ne kuvaavat todellisia tapahtumia, mutta ne tapahtumat ovat tietysti todellisia vain tietyssä kokoomapisteen sijainnissa...

Lue lisää

Se olennaisin pointti Castanedan Nagualismin suhteen on minusta kuitenkin se että ne tarinat ovat olennainen osa kokonaisuutta eikä niin että niistä yritetään muodostetaan jonkinlainen formaali filosofis-teologinen oppijärjestelmä jollaisena se ei toimi koska kyse on lähinnä aforismien kokoelmasta jota tarinat tukevat. Loogis-analyyyttisyydestä ei ole tässä hyötyä eikä apua vaan eräänlaisesta hiljentymisestä jossa ei enää samaistuta eikä reagoida mihinkään koska kaikki vain virtaa...
...
Itse aikoinaan kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota ja energiaa muodolliseen koulutukseen joka ainakin siihen aikaan oli lähinnä nippelitiedon ulkoaopettelua kokeita varten eli täysin itsetarkoituksellista puuhastelua. :D

Kouluympäristö oli itselleni aivan liian meluisa ja opetus kuin Pavlovin koirakoulussa. Lintsasin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa ja musiikkia kuunnellen.

Oma oppimistapani osoittautui itselleni parhaaksi eli keskityin vain siihen mikä kulloinkin kiinnosti ja usein onnistuin siinä jopa paremmin kuin monet vastaavan muodollisen koulutuksen läpikäyneet.

...

Tässä hyvä kuvaus siitä kuinka surkea on amerikkalainen koulutusjärjestelmä jota sitten muualla matkitaan:

https://pdfdrive.to/filedownload/rotten-to-the-common-core-public-schooling-standardized-tests-and-the-surveillance-state

....
" Part of being impeccable for a warrior is never to hinder others with his thoughts" (":D")

Second Ring of Power

Tässä on hyvä kooste Castenedan opetuksista josta saa paljon enemmän irti kuin sinun melko tarkoitushakuisista ja egoasi korostavista sekoiluistasi.

https://www.prismagems.com/castaneda/

Mitä tulee ketjun otsikkoon niin kaikkein olennaisinta on pyrkiä hahmottamaan aina kokonaisuuden kannalta mahdollisimman holistisesti eikä vain fragmentaarisesti redusoiden mikä toimii ainoastaan mekanistisen tekniikan kehittelyssä.

Interview with David Bohm

https://www.youtube.com/watch?v=QI66ZglzcO0

Tämä ketju on taas vaihteeksi sotkettu numeromiehen toimesta joten en enempää tähän kirjoittele. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

Se olennaisin pointti Castanedan Nagualismin suhteen on minusta kuitenkin se että ne tarinat ovat olennainen osa kokonaisuutta eikä niin että niistä yritetään muodostetaan jonkinlainen formaali filosofis-teologinen oppijärjestelmä jollaisena se ei toimi koska kyse on lähinnä aforismien kokoelmasta jota tarinat tukevat. Loogis-analyyyttisyydestä ei ole tässä hyötyä eikä apua vaan eräänlaisesta hiljentymisestä jossa ei enää samaistuta eikä reagoida mihinkään koska kaikki vain virtaa...
...
Itse aikoinaan kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota ja energiaa muodolliseen koulutukseen joka ainakin siihen aikaan oli lähinnä nippelitiedon ulkoaopettelua kokeita varten eli täysin itsetarkoituksellista puuhastelua. :D

Kouluympäristö oli itselleni aivan liian meluisa ja opetus kuin Pavlovin koirakoulussa. Lintsasin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa ja musiikkia kuunnellen.

Oma oppimistapani osoittautui itselleni parhaaksi eli keskityin vain siihen mikä kulloinkin kiinnosti ja usein onnistuin siinä jopa paremmin kuin monet vastaavan muodollisen koulutuksen läpikäyneet.

...

Tässä hyvä kuvaus siitä kuinka surkea on amerikkalainen koulutusjärjestelmä jota sitten muualla matkitaan:

https://pdfdrive.to/filedownload/rotten-to-the-common-core-public-schooling-standardized-tests-and-the-surveillance-state

....
" Part of being impeccable for a warrior is never to hinder others with his thoughts" (":D")

Second Ring of Power

Tässä on hyvä kooste Castenedan opetuksista josta saa paljon enemmän irti kuin sinun melko tarkoitushakuisista ja egoasi korostavista sekoiluistasi.

https://www.prismagems.com/castaneda/

Mitä tulee ketjun otsikkoon niin kaikkein olennaisinta on pyrkiä hahmottamaan aina kokonaisuuden kannalta mahdollisimman holistisesti eikä vain fragmentaarisesti redusoiden mikä toimii ainoastaan mekanistisen tekniikan kehittelyssä.

Interview with David Bohm

https://www.youtube.com/watch?v=QI66ZglzcO0

Tämä ketju on taas vaihteeksi sotkettu numeromiehen toimesta joten en enempää tähän kirjoittele. :D

B

Lue lisää

B:
"Kaikki erilaiset oppijärjestelmät, ideologiat, metafyysis-matemaattiset mallit yms. ovat vain työkaluja ja välineitä eikä mikään itsetarkoitus ja niitä kannattaa noudattaa vain niin kauan kuin ne toimivat eivätkä ala haitata omaa kokonaiskehitystä."

Et ole koskaan tehnyt mitään, missä sinun olisi pitänyt käyttää kvarkkeja. Mutta jätät ne käyttämättä jo nyt. Et siis noudata omaa periaatettasi lainkaan, ja sinun hyökkäyksesi kvarkkeja kohtaan on perustelematon, ja kaikki puhe tämän hyökkäysteon peittämiseksi on epärehellisyyttä itsestäsi.

B:
"Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa toimivaa työkalua ja välinettä."

Jos emme ole matematiikkafriikkejä emme kuitenkaan käytä elämäämme siihen,että tuotamme samaan asiaan aina uuden työkalun. Jos pidät huonona sitä, että niitä ei tuoteta useampia, niin silloin olet samaa mieltä esim. alkuaikojen matemaattisten fyysikoiden kanssa siitä, että ilman heitä ja matemaattisesti ennustettuja outouksia pitkistä matemaattisista rakennelmista, jotka olisivat voineet olla totta, ei olisi osattu tutkia luontoa.

Ennustettavat outoudet ainakin tuntuvat olevan kannassasi tärkeitä, koska ajattelet, että pitää tehdä empiiristä havaintoa koskeva malli, jossa todetaan, että myös paranormaalit asiat ovat sen mallin mukaan tulossa ilmi kohta (trademark). Tämä on varsinainen kriteerisi ja johtotähtesi oikealle tiedolle eikä mikään filosofinen käsite, jota voisi vertailla älyllisesti toisiin käsitteisiin.

Kvarkit ovat matemaattinen malli, jotka voisivat periaatteessa sisältää ennustuksen siitä, että mitään paranormaalia ei tapahdu. Jos vihaat sitä, että paranormaalia ei tapahdu, niin on tehokkaampaa vihata jotain muuta kuin juuri kvarkkeja, koska ominaisuus olla tuottamatta paranormaalia on kuitenkin paljon yleisempi. Vaikka kukaan muu ei tiedä tai saanut tietää, mistä on kyse ns. paranormaalissa tapahtumassasi, niin sinä monesti kuitenkin tunnut olevan tietämättömin siitä, että miksi sitä ei voisi selittää nykyfysiikan useissa samaan aikaan käytetyissä työkalumaisissa malleissa. Tunnut esim. juuttuvan tulkintoihin ja filosofioihin, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä malliin, eikä mitään saavutettavaa mallin munnoksena. Alkuoletuksen ei myöskään pitäisi olla se, että on jotain, mitä malli ei selitä. Ennenkuin sillä on yritetty selittää.

Kirjoittamasi periaate työkaluja kohtaan voisi olla sama kuin epärealismi, joten se voisi olla kuin emergentismi, mutta ei vielä yhtään sama kuin holismi. Oikea epärealisti olisi vain sanonut, että vaikka työkalu toimii täydellisesti, niin hän pysyy silti epärealistina. Vaikka tähän ei liity mitään odotuksia, että mallien tekijät putoavat jalustoilta, ja joutuvat myös eettisen oikeuden eteen. Joka tapauksessa oikea periaatteesi, joka vastustaa työkalua vain, kun se ei ole paranormaaliuden työkalu, ei kuitenkaan ole mitään näistä tai mitään näiden suuntaista. Emme voi tehdä kunnon arviota edes sanallisesti kuvaillusta mallista, jota ei vielä ole sitäkään, mutta todennäköisimmin uskoisit siihen, ja mitä se edustaa, niinkuin realisti tai ideoihin uskova filosofi. Lisäksi se että uskoisit siihen hetken aikaa, kunnes toinen malli varastaa huomiosi, ei tarkoita, että olisit käsittänyt todellisuutta kertaakaan muuna kuin itse näinä malleina.

B:
"Mitä tulee ketjun otsikkoon niin kaikkein olennaisinta on pyrkiä hahmottamaan aina kokonaisuuden kannalta mahdollisimman holistisesti eikä vain fragmentaarisesti redusoiden mikä toimii ainoastaan mekanistisen tekniikan kehittelyssä. "

Tämä lopetus on aina kaikki täysin vastoin nykyisin harjoitettuja fragmentaarisuuksia, joissa voi olla kvarkkeja. Sinun pitäisi ottaa selvää, missä kvarkit kvarkkimallina toimivat, ja sanoa suoraan sellainen tapaus esimerkkinäsi. Muuten puhut pikemminkin siitä, että kvarkeista rakentuu selittämättömällä tavalla valtavia kokonaisuuksia, ja tähän kvarkkien kykyyn olla malli, jossa ei edes ole kvarkkeja, voi uskoa suoraan, vaikka ei ole kouluja asiasta käynyt. Saati että asialla olisi koulua.

Reduktionismin sanakirjamääritelmässä sanotaan, että se on asioiden jakamista osiin kuin koneen osiin. Tässä kone on abstraki vertauskuva. Missään ei ole mitään asia, joka olisi jaettu juuri osiin kuin kone, vaikka on olemassa asioita jaettuna osiin. Näistä kahdesta abstrakin asian jako ei ole sitä, missä reduktionismi on ollut toimiva. Koska mikään asia ei ole käytännössä toimiva, ollessaan pelkkä vertauskuva ja pelkästään sen perusteella, että on vertauskuvana muille. Voit ainostaan olettaa, että sen valinneet muinaiset filosofit olivat asioista tietoisia jollain tasolla. Heistä ei kuitenkaan pidä tehdä tämän päivän arvioijia sille, että mikä on ihmisten ideoista paras, ja mm. mikä on ollut maailman toimivin osiin jako. (Heillä ei myöskään ole ollut välttämättä motiivina ottaa kaikkein ns. suoriutuvin osiinjako, vaan kone ja sen osat voivat olla pedagogisesti valittu ymmärrettävin esimerkki, tai jopa jotain minkä on tarkoitus mennä lukijan tunteisiin.)

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikki erilaiset oppijärjestelmät, ideologiat, metafyysis-matemaattiset mallit yms. ovat vain työkaluja ja välineitä eikä mikään itsetarkoitus ja niitä kannattaa noudattaa vain niin kauan kuin ne toimivat eivätkä ala haitata omaa kokonaiskehitystä."

Et ole koskaan tehnyt mitään, missä sinun olisi pitänyt käyttää kvarkkeja. Mutta jätät ne käyttämättä jo nyt. Et siis noudata omaa periaatettasi lainkaan, ja sinun hyökkäyksesi kvarkkeja kohtaan on perustelematon, ja kaikki puhe tämän hyökkäysteon peittämiseksi on epärehellisyyttä itsestäsi.

B:
"Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa toimivaa työkalua ja välinettä."

Jos emme ole matematiikkafriikkejä emme kuitenkaan käytä elämäämme siihen,että tuotamme samaan asiaan aina uuden työkalun. Jos pidät huonona sitä, että niitä ei tuoteta useampia, niin silloin olet samaa mieltä esim. alkuaikojen matemaattisten fyysikoiden kanssa siitä, että ilman heitä ja matemaattisesti ennustettuja outouksia pitkistä matemaattisista rakennelmista, jotka olisivat voineet olla totta, ei olisi osattu tutkia luontoa.

Ennustettavat outoudet ainakin tuntuvat olevan kannassasi tärkeitä, koska ajattelet, että pitää tehdä empiiristä havaintoa koskeva malli, jossa todetaan, että myös paranormaalit asiat ovat sen mallin mukaan tulossa ilmi kohta (trademark). Tämä on varsinainen kriteerisi ja johtotähtesi oikealle tiedolle eikä mikään filosofinen käsite, jota voisi vertailla älyllisesti toisiin käsitteisiin.

Kvarkit ovat matemaattinen malli, jotka voisivat periaatteessa sisältää ennustuksen siitä, että mitään paranormaalia ei tapahdu. Jos vihaat sitä, että paranormaalia ei tapahdu, niin on tehokkaampaa vihata jotain muuta kuin juuri kvarkkeja, koska ominaisuus olla tuottamatta paranormaalia on kuitenkin paljon yleisempi. Vaikka kukaan muu ei tiedä tai saanut tietää, mistä on kyse ns. paranormaalissa tapahtumassasi, niin sinä monesti kuitenkin tunnut olevan tietämättömin siitä, että miksi sitä ei voisi selittää nykyfysiikan useissa samaan aikaan käytetyissä työkalumaisissa malleissa. Tunnut esim. juuttuvan tulkintoihin ja filosofioihin, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä malliin, eikä mitään saavutettavaa mallin munnoksena. Alkuoletuksen ei myöskään pitäisi olla se, että on jotain, mitä malli ei selitä. Ennenkuin sillä on yritetty selittää.

Kirjoittamasi periaate työkaluja kohtaan voisi olla sama kuin epärealismi, joten se voisi olla kuin emergentismi, mutta ei vielä yhtään sama kuin holismi. Oikea epärealisti olisi vain sanonut, että vaikka työkalu toimii täydellisesti, niin hän pysyy silti epärealistina. Vaikka tähän ei liity mitään odotuksia, että mallien tekijät putoavat jalustoilta, ja joutuvat myös eettisen oikeuden eteen. Joka tapauksessa oikea periaatteesi, joka vastustaa työkalua vain, kun se ei ole paranormaaliuden työkalu, ei kuitenkaan ole mitään näistä tai mitään näiden suuntaista. Emme voi tehdä kunnon arviota edes sanallisesti kuvaillusta mallista, jota ei vielä ole sitäkään, mutta todennäköisimmin uskoisit siihen, ja mitä se edustaa, niinkuin realisti tai ideoihin uskova filosofi. Lisäksi se että uskoisit siihen hetken aikaa, kunnes toinen malli varastaa huomiosi, ei tarkoita, että olisit käsittänyt todellisuutta kertaakaan muuna kuin itse näinä malleina.

B:
"Mitä tulee ketjun otsikkoon niin kaikkein olennaisinta on pyrkiä hahmottamaan aina kokonaisuuden kannalta mahdollisimman holistisesti eikä vain fragmentaarisesti redusoiden mikä toimii ainoastaan mekanistisen tekniikan kehittelyssä. "

Tämä lopetus on aina kaikki täysin vastoin nykyisin harjoitettuja fragmentaarisuuksia, joissa voi olla kvarkkeja. Sinun pitäisi ottaa selvää, missä kvarkit kvarkkimallina toimivat, ja sanoa suoraan sellainen tapaus esimerkkinäsi. Muuten puhut pikemminkin siitä, että kvarkeista rakentuu selittämättömällä tavalla valtavia kokonaisuuksia, ja tähän kvarkkien kykyyn olla malli, jossa ei edes ole kvarkkeja, voi uskoa suoraan, vaikka ei ole kouluja asiasta käynyt. Saati että asialla olisi koulua.

Reduktionismin sanakirjamääritelmässä sanotaan, että se on asioiden jakamista osiin kuin koneen osiin. Tässä kone on abstraki vertauskuva. Missään ei ole mitään asia, joka olisi jaettu juuri osiin kuin kone, vaikka on olemassa asioita jaettuna osiin. Näistä kahdesta abstrakin asian jako ei ole sitä, missä reduktionismi on ollut toimiva. Koska mikään asia ei ole käytännössä toimiva, ollessaan pelkkä vertauskuva ja pelkästään sen perusteella, että on vertauskuvana muille. Voit ainostaan olettaa, että sen valinneet muinaiset filosofit olivat asioista tietoisia jollain tasolla. Heistä ei kuitenkaan pidä tehdä tämän päivän arvioijia sille, että mikä on ihmisten ideoista paras, ja mm. mikä on ollut maailman toimivin osiin jako. (Heillä ei myöskään ole ollut välttämättä motiivina ottaa kaikkein ns. suoriutuvin osiinjako, vaan kone ja sen osat voivat olla pedagogisesti valittu ymmärrettävin esimerkki, tai jopa jotain minkä on tarkoitus mennä lukijan tunteisiin.)

1

Lue lisää

Jos koneen osa jaetaan osiin, kuin aine atomin osiin, niin atomin analogia ei ole siltikään koneen osa. Jos haluaa verrata kahta mekaniikkaa, kuin atomin mekaniikka ja kappaleen mekaniikka, niin niillä on yhteistä, mutta äskeinen filosofia ei ota sellaiseen kantaa. Sinun ei puolestaan pidä ottaa jonkun filosofian perusteella kantaa siihen, että voiko atomeilta odottaa paljon onnistumisia, jos ne vähän eroavat mekaanisesti jostain toisesta asiasta ja tämä toinen asia on tärkeä abstrakti vertauskuva. Lisäksi asioiden jakaminen on ollut hyödyllistä, ja jos hyötyjä verrataan, niin atomeihin jakaminen on ollut varmasti hyödyllisempää kuin se, että suuri kone on jaettu koneen osiin.

B
"Interview with David Bohm"

Bohm tekee virheen kohdassa 13:30, kun hän sanoo, että toisten ihmisten, kuten reduktionistin tai fragemtaristin on tarkoitus käsitellä osia toisistaan erotettuina. Tällaista konetta tai filosofiaa ei oikeasti ole olemassa, eikä holistin kannata väittää olevansa parempi vain heihin verrattuna, joiden koneet eivät pyöri lainkaan.

Bohmin kentät eivät ole tosiasiassa holismia. Verrattuna esim. aaltofunktioon, nämä kummatkin voivat olla emergoituneita jostain fundamentaalisemmasta, mutta tämän kauemmas Bohmin kenttä ei pääse siitä, että se on reduktionistinen käsite, jossa se muodostaa yhden (tai miljardikaupalla useamman) osan maailmasta. Kun Bohm jakaa todellisuuden tähän kenttään ja ns. hiukkasiin, siinä on enemmän osia, kuin muiden mielestä tähän asti. Fysiikassa ja filosofiassa ei ollut mitään määritelmää sille, mitkä asiat yksinään saavat olla nimeltään todellisuuden osia, ja mitkä asiat saavat olla vapaita kaikesta arvostelusta.

Periaatteessa mitään Bohmia puhtaampaa holismia ei myöskään synny ennenkuin reduktionistiset osat ovat määritelty. Niiden on oltava olemassa ennen kuin holismi voi määritellä, että se on niistä vielä riippumaton. Usein tämän täytyy olla kuitenkin esitettynä jossain muodossa ja se ylimääräinen muoto on ainakin tällöin toiselta nimeltään joskus emergenssi. Nyt jos sinä tai Bohm ette olisi varmoja edes siitä, että ovatko systeemin osat toimivia edes toisistaan eristetyssä muodossa, niin teillä ei pitäisi olla myöskään mitään varmuutta siitä, että mikään asia, jota ette ole osanneet jakaa osiin tähän mennessä, ei olisi osiin jakautuva sitten, kun osaaminen teille syntyy. Kun sanoit, että paikalleen ei saa pysähtyä, niin olit sanovinasi, että siihen voi pysähtyä, että osia ei tulla muuttamaan ja etsimään parempia.

Toksista käytännön tason reduktionismia on esim. se, että väittää kaksoistornitalon romahtamisen olevan mahdotonta, koska teräs ei sula palavassa lentobensiinissä. Toksisen alkuperän holismi on eräänlainen puolustautumismekanismi erilaisia väitteitä kohtaan, missä väität toisen olevan väärässä, mutta voit väittää sitä vain siten, että toinen ei ottanut kaikkea huomioon. Jos sinulla olisi kyky jakaa asioita osiin, et kuitenkaan toteaisi tälle, että 'et ottanut kaikkea huomioon', vaan luettelisit tälle kaikki huomioonotettavat asiat erillisinä osina ja sanoisit, mitä ne tekivät tuossa tilanteessa. Holismi (mikä tahansa ja myös toksiton kohde) on empiirisessä mielessä sellainen perustelu, että jos et usko, niin voidaan ottaa sata kaksoistornitaloa lisää ja kaksisataa lentokonetta ajaa niihin.

Holisteille on siis olemassa paljon mahdollisuuksia toteuttaa empiiristä tiedettä, ja jonka periaatteita heidän tulisi noudattaa. Se että universumista löytyy ilmiö, kuten kiihdyttimessä syntynyt kvarkki-gluoni-plasma, ei tarkoita, että ilmiötä ei tarvitse olla olemassa heidän kirjoissaan. Heidänkin tulisi selittää ilmiö. Vedoten niin monen päällä olevan eri kerrostalokokoelman kokeilemiseen plasman kanssa kuin he siihen mielestään tarvitsevat.

2

Anonyymi kirjoitti:

Puutun teidän keskusteluun:

Voiko vapaasti valita Onko energeettisesti moitteeton vai tuhlaako energiaa?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-790)

Anon: "Voiko vapaasti valita Onko energeettisesti moitteeton vai tuhlaako energiaa?"

Kuten aiemmin olen todennutkin, käsitykseni on, että ns. valintoihin ei liity todellista valinnaisuutta, eli kyseessä on misnomer ja hyvin tyypillinen tonaalin tuottama todellisuuden typistetty kuvaus ja vapaus nagualismissa ei liity valintoihin, vaan kykyyn tiedostaa energia. Castaneda:n opettaja don Juan esimerkiksi totesi, että vaikka eräs nagualismin luonnehtimistapa on sen kutsuminen vapauden etsinnäksi, niin tuo on liian epämääräinen ilmaisutapa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Nagualismin mukaan selittämätön voima saa aikaan kaiken, eikä siis ole itsenäisiä valitsijoita, vaan kyse on vain siitä, että tavanomaisessa kokoomapisteen sijainnissa tilanne vaikuttaa subjektista siltä, että tämä itse olisi aktiivinen toimija, vaikka nagualismin mukaan oikeasti elävät olennot ovatkin passiivisia, eli että niihin tulee ns. liikettä vain pakottavien voimavaikutusten seurauksena. Asia erikseen tietysti on vielä se, että ego-keskeinen näkökulma saa henkilön myös omimaan selittämättömän voiman tuotokset tonaalinsa saavutuksiksi, mikä on siis sellainen virheellinen käsitys, josta on vain haittaa.

Evolutiivisesti on selvää, että tuo em. tyypillinen näkökulma liittyy tietyssä merkityksessä tarkoituksenmukaiseen tietojenkäsittelyyn rajallisten käytettävissä olevien resurssien puitteissa, eli valintapaine on johtanut siihen, että energiansa suhteen hajautuneet eliöt tyypillisesti tarkastelevat todellisuutta ego-keskeisestä näkökulmasta ja tuo tapa myös toimii geenien siirtymisen kannalta liittyen siihen, että eliöt kilpailevat keskenään resursseista, mutta ongelmana on se, että se kuluttaa kaiken käytettävissä olevan energian ja se sama energia voitaisiin periaatteessa laittaa myös paljon hyödyllisempäänkään käyttöön, eli niiden hyödyllisten ihmisen emanaatioiden tiedostamiseen, joita ei tavallisesti tiedosteta lainkaan - em. energian hajautumisesta johtuen.

Edellä mainittu pakotettu toiminta pätee tietysti myös energeettiseen moitteettomuuteen, eli selittämätön voima pakottaa jotkut toimimaan energeettisesti moitteettomasti ja jotkut muut taas satunnaisilla tavoilla ja esim. erityisesti Belisario vaikuttaa minusta poukkoilevan varsin entrooppisesti kaikkiin mahdollisiin suuntiin - sinällään mielenkiintoisiin, mutta vähemmän tunnettuihin tieteellisiin teorioihin, esoteerisiin- ja salaliittoteorioihin ja myös esim. jopa koulujen ja yliopistojen räjäyttämishaaveisiinsa, jotka eivät välttämättä tosiaan ole käytännön kannalta toimivia lähestymistapoja, kykenemättä keskittymään siihen, mikä on oleellista, mikä toisaalta tietysti ei ole hänen vikansa, sillä on ilmeistä, että ihminen ei kykene toimimaan energeettisesti moitteettomasti, jos selittämätön voima nimenomaan ei pakota häntä siihen ja on siis tietysti täyttä humpuukia kuvitella, että olemattomalla ns. vapaalla tahdolla kyettäisiin aikaansaamaan mitään ja vielä vähemmän mitään oikeasti hyödyllistä.

Voidaan siis sanoa, että joidenkin kohtalona tavallaan on olla moitteettomia, koska jotkut tosiaan saavuttavat ns. kolmannen huomion tarkoituksellisesti, mutta ei ole mitään keinoa tietää varmasti edeltäkäsin sitä, että kykeneekö tietty henkilö tuohon vai ei ja kykeneekö kyseinen henkilö siis lopulta tarkoituksellisesti tiedostamaan olevansa oikeasti reaalinen olio. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-790)

Anon: "Voiko vapaasti valita Onko energeettisesti moitteeton vai tuhlaako energiaa?"

Kuten aiemmin olen todennutkin, käsitykseni on, että ns. valintoihin ei liity todellista valinnaisuutta, eli kyseessä on misnomer ja hyvin tyypillinen tonaalin tuottama todellisuuden typistetty kuvaus ja vapaus nagualismissa ei liity valintoihin, vaan kykyyn tiedostaa energia. Castaneda:n opettaja don Juan esimerkiksi totesi, että vaikka eräs nagualismin luonnehtimistapa on sen kutsuminen vapauden etsinnäksi, niin tuo on liian epämääräinen ilmaisutapa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Nagualismin mukaan selittämätön voima saa aikaan kaiken, eikä siis ole itsenäisiä valitsijoita, vaan kyse on vain siitä, että tavanomaisessa kokoomapisteen sijainnissa tilanne vaikuttaa subjektista siltä, että tämä itse olisi aktiivinen toimija, vaikka nagualismin mukaan oikeasti elävät olennot ovatkin passiivisia, eli että niihin tulee ns. liikettä vain pakottavien voimavaikutusten seurauksena. Asia erikseen tietysti on vielä se, että ego-keskeinen näkökulma saa henkilön myös omimaan selittämättömän voiman tuotokset tonaalinsa saavutuksiksi, mikä on siis sellainen virheellinen käsitys, josta on vain haittaa.

Evolutiivisesti on selvää, että tuo em. tyypillinen näkökulma liittyy tietyssä merkityksessä tarkoituksenmukaiseen tietojenkäsittelyyn rajallisten käytettävissä olevien resurssien puitteissa, eli valintapaine on johtanut siihen, että energiansa suhteen hajautuneet eliöt tyypillisesti tarkastelevat todellisuutta ego-keskeisestä näkökulmasta ja tuo tapa myös toimii geenien siirtymisen kannalta liittyen siihen, että eliöt kilpailevat keskenään resursseista, mutta ongelmana on se, että se kuluttaa kaiken käytettävissä olevan energian ja se sama energia voitaisiin periaatteessa laittaa myös paljon hyödyllisempäänkään käyttöön, eli niiden hyödyllisten ihmisen emanaatioiden tiedostamiseen, joita ei tavallisesti tiedosteta lainkaan - em. energian hajautumisesta johtuen.

Edellä mainittu pakotettu toiminta pätee tietysti myös energeettiseen moitteettomuuteen, eli selittämätön voima pakottaa jotkut toimimaan energeettisesti moitteettomasti ja jotkut muut taas satunnaisilla tavoilla ja esim. erityisesti Belisario vaikuttaa minusta poukkoilevan varsin entrooppisesti kaikkiin mahdollisiin suuntiin - sinällään mielenkiintoisiin, mutta vähemmän tunnettuihin tieteellisiin teorioihin, esoteerisiin- ja salaliittoteorioihin ja myös esim. jopa koulujen ja yliopistojen räjäyttämishaaveisiinsa, jotka eivät välttämättä tosiaan ole käytännön kannalta toimivia lähestymistapoja, kykenemättä keskittymään siihen, mikä on oleellista, mikä toisaalta tietysti ei ole hänen vikansa, sillä on ilmeistä, että ihminen ei kykene toimimaan energeettisesti moitteettomasti, jos selittämätön voima nimenomaan ei pakota häntä siihen ja on siis tietysti täyttä humpuukia kuvitella, että olemattomalla ns. vapaalla tahdolla kyettäisiin aikaansaamaan mitään ja vielä vähemmän mitään oikeasti hyödyllistä.

Voidaan siis sanoa, että joidenkin kohtalona tavallaan on olla moitteettomia, koska jotkut tosiaan saavuttavat ns. kolmannen huomion tarkoituksellisesti, mutta ei ole mitään keinoa tietää varmasti edeltäkäsin sitä, että kykeneekö tietty henkilö tuohon vai ei ja kykeneekö kyseinen henkilö siis lopulta tarkoituksellisesti tiedostamaan olevansa oikeasti reaalinen olio. :D

Lue lisää

Hieman toinen aihe..

Eikös proffa kannata runsauden periaatetta?

Eli kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman toinen aihe..

Eikös proffa kannata runsauden periaatetta?

Eli kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus.

Voisi esimerkiksi ajatella että bensakanisteri voi syttyä tuleen vaikka se ei koskaan syttyisikään.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-790)

Anon: "Voiko vapaasti valita Onko energeettisesti moitteeton vai tuhlaako energiaa?"

Kuten aiemmin olen todennutkin, käsitykseni on, että ns. valintoihin ei liity todellista valinnaisuutta, eli kyseessä on misnomer ja hyvin tyypillinen tonaalin tuottama todellisuuden typistetty kuvaus ja vapaus nagualismissa ei liity valintoihin, vaan kykyyn tiedostaa energia. Castaneda:n opettaja don Juan esimerkiksi totesi, että vaikka eräs nagualismin luonnehtimistapa on sen kutsuminen vapauden etsinnäksi, niin tuo on liian epämääräinen ilmaisutapa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17276130/vapaus-nagualismissa

Nagualismin mukaan selittämätön voima saa aikaan kaiken, eikä siis ole itsenäisiä valitsijoita, vaan kyse on vain siitä, että tavanomaisessa kokoomapisteen sijainnissa tilanne vaikuttaa subjektista siltä, että tämä itse olisi aktiivinen toimija, vaikka nagualismin mukaan oikeasti elävät olennot ovatkin passiivisia, eli että niihin tulee ns. liikettä vain pakottavien voimavaikutusten seurauksena. Asia erikseen tietysti on vielä se, että ego-keskeinen näkökulma saa henkilön myös omimaan selittämättömän voiman tuotokset tonaalinsa saavutuksiksi, mikä on siis sellainen virheellinen käsitys, josta on vain haittaa.

Evolutiivisesti on selvää, että tuo em. tyypillinen näkökulma liittyy tietyssä merkityksessä tarkoituksenmukaiseen tietojenkäsittelyyn rajallisten käytettävissä olevien resurssien puitteissa, eli valintapaine on johtanut siihen, että energiansa suhteen hajautuneet eliöt tyypillisesti tarkastelevat todellisuutta ego-keskeisestä näkökulmasta ja tuo tapa myös toimii geenien siirtymisen kannalta liittyen siihen, että eliöt kilpailevat keskenään resursseista, mutta ongelmana on se, että se kuluttaa kaiken käytettävissä olevan energian ja se sama energia voitaisiin periaatteessa laittaa myös paljon hyödyllisempäänkään käyttöön, eli niiden hyödyllisten ihmisen emanaatioiden tiedostamiseen, joita ei tavallisesti tiedosteta lainkaan - em. energian hajautumisesta johtuen.

Edellä mainittu pakotettu toiminta pätee tietysti myös energeettiseen moitteettomuuteen, eli selittämätön voima pakottaa jotkut toimimaan energeettisesti moitteettomasti ja jotkut muut taas satunnaisilla tavoilla ja esim. erityisesti Belisario vaikuttaa minusta poukkoilevan varsin entrooppisesti kaikkiin mahdollisiin suuntiin - sinällään mielenkiintoisiin, mutta vähemmän tunnettuihin tieteellisiin teorioihin, esoteerisiin- ja salaliittoteorioihin ja myös esim. jopa koulujen ja yliopistojen räjäyttämishaaveisiinsa, jotka eivät välttämättä tosiaan ole käytännön kannalta toimivia lähestymistapoja, kykenemättä keskittymään siihen, mikä on oleellista, mikä toisaalta tietysti ei ole hänen vikansa, sillä on ilmeistä, että ihminen ei kykene toimimaan energeettisesti moitteettomasti, jos selittämätön voima nimenomaan ei pakota häntä siihen ja on siis tietysti täyttä humpuukia kuvitella, että olemattomalla ns. vapaalla tahdolla kyettäisiin aikaansaamaan mitään ja vielä vähemmän mitään oikeasti hyödyllistä.

Voidaan siis sanoa, että joidenkin kohtalona tavallaan on olla moitteettomia, koska jotkut tosiaan saavuttavat ns. kolmannen huomion tarkoituksellisesti, mutta ei ole mitään keinoa tietää varmasti edeltäkäsin sitä, että kykeneekö tietty henkilö tuohon vai ei ja kykeneekö kyseinen henkilö siis lopulta tarkoituksellisesti tiedostamaan olevansa oikeasti reaalinen olio. :D

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-791)

XPR: "Voidaan siis sanoa, että joidenkin kohtalona tavallaan on olla moitteettomia, koska jotkut tosiaan saavuttavat ns. kolmannen huomion tarkoituksellisesti, mutta ei ole mitään keinoa tietää varmasti edeltäkäsin sitä, että kykeneekö tietty henkilö tuohon vai ei ja kykeneekö kyseinen henkilö siis lopulta tarkoituksellisesti tiedostamaan olevansa oikeasti reaalinen olio. :D"

Lisätään tuohon vielä, että tuon realisoitumisprosessin alkuvaiheita on havainnollistettu ilmeisen tarkoituksettomasti varsin hyvin oheisessa YouTube-videossa, vaikka prosessin kuvaus ei tietenkään olekaan kaikilta osin realistinen ja kuten eräs kommentoija oikein totesikin, on ihmeellistä, että mitä kaikkea "nykyään", eli v. 1940, osataan tehdä, eli noissa erikoisefekteissä on aivan ilmeisiä yhtäläisyyksiä siihen, että miten selittämätön voima ja ihmisen muotti tyypillisesti ilmenevät visuaalisesti, eli selittämätön voima ilmenee tietystä pisteestä väreilevinä aaltoina ja ihmisen muotti tietystä pisteestä emanoituvina säteinä ja voidaan tietysti ajatella, että noiden efektien suunnittelijoita ovat inspiroineet kollektiivisessa alitajunnassa piilevät muistijäljet... :D
https://www.youtube.com/watch?v=D2zzXBg3FcI

Anonyymi kirjoitti:

Hieman toinen aihe..

Eikös proffa kannata runsauden periaatetta?

Eli kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-792)

Anon.: "Eikös proffa kannata runsauden periaatetta?"

Kyllä ja myös nagualismissa ajatellaan, että kaikkea on enemmän, kuin mitä sitä näyttää olevan, koska tyypillisesti todellisuutta ei tarkastella ns. suoraan vaan vain tonaalin suodattamana, mihin mm. kuuluu myös se, että kaikki äärettömyydet "normalisoituvat" automaattisesti äärellisiksi kuvauksiksi.

Kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus ja mahdollisuudet ovat siis itse asiassa välttämättömyyksiä tai väistämättömyyksiä ja epämääräisyyttä ei siis oikeasti ole siinä ontologisessa, vaan vain epistemologisessa puolessa, eli emme tiedä, emmekä voi välttämättä edes periaatteessakaan tietää tarkalleen sitä, että mikä kaikki on väistämätöntä ja mikä ei, vaikka se, mikä on, on ja se, mikä ei ole, ei ole, joskin tietysti aste-eroja on, mikä on myös nagualismin mukainen ajatus.

Eli, esim. tietyn bensakanisterin ei tietenkään oikeasti ole mahdollista syttyä tuleen, jos se ei syty tuleen, mutta toisaalta, jos tarkastellaan asioita kokonaisjärjestelmän - eli multiversumin - tasolla, niin jotkin bensakanistereista syttyvät väistämättä tuleen jne.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-792)

Anon.: "Eikös proffa kannata runsauden periaatetta?"

Kyllä ja myös nagualismissa ajatellaan, että kaikkea on enemmän, kuin mitä sitä näyttää olevan, koska tyypillisesti todellisuutta ei tarkastella ns. suoraan vaan vain tonaalin suodattamana, mihin mm. kuuluu myös se, että kaikki äärettömyydet "normalisoituvat" automaattisesti äärellisiksi kuvauksiksi.

Kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus ja mahdollisuudet ovat siis itse asiassa välttämättömyyksiä tai väistämättömyyksiä ja epämääräisyyttä ei siis oikeasti ole siinä ontologisessa, vaan vain epistemologisessa puolessa, eli emme tiedä, emmekä voi välttämättä edes periaatteessakaan tietää tarkalleen sitä, että mikä kaikki on väistämätöntä ja mikä ei, vaikka se, mikä on, on ja se, mikä ei ole, ei ole, joskin tietysti aste-eroja on, mikä on myös nagualismin mukainen ajatus.

Eli, esim. tietyn bensakanisterin ei tietenkään oikeasti ole mahdollista syttyä tuleen, jos se ei syty tuleen, mutta toisaalta, jos tarkastellaan asioita kokonaisjärjestelmän - eli multiversumin - tasolla, niin jotkin bensakanistereista syttyvät väistämättä tuleen jne.

Lue lisää

kertoisitko lyhyesti onko tieteellinen maailmankuva ja nagualismi jotenkin ristiriidassa?

Tieteellinen maailmankuva ja nagualismi voivat olla ristiriidassa tietyissä näkökohdissa, mutta ne eivät välttämättä sulje toisiaan pois täysin.

Tieteellinen maailmankuva perustuu tieteelliseen menetelmään, objektiivisiin havaintoihin ja toistettaviin kokeisiin. Se pyrkii selittämään ilmiöitä luonnontieteellisten periaatteiden kautta ja korostaa logiikkaa ja skeptisyyttä.

Nagualismi, joka juontaa juurensa Mesoamerikan alkuperäiskulttuureihin, kuten Toltekeihin ja Zapoteceihin, sisältää henkisiä ja metafyysisiä käsityksiä, joihin liittyy esimerkiksi nagualin (henkisen oppaan) käsite ja uskomukset, jotka eivät välttämättä perustu tieteellisiin todisteisiin. Nagualismissa korostuu usein henkilökohtainen kokemus ja intuitio, mikä voi olla ristiriidassa tieteellisen lähestymistavan kanssa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tieteellinen maailmankuva ja nagualismi lähestyvät todellisuutta eri tavoin ja voivat olla eri mieltä siitä, mitä pidetään totena, mutta ne voivat myös tarjota erilaisia näkökulmia elämän ymmärtämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Se olennaisin pointti Castanedan Nagualismin suhteen on minusta kuitenkin se että ne tarinat ovat olennainen osa kokonaisuutta eikä niin että niistä yritetään muodostetaan jonkinlainen formaali filosofis-teologinen oppijärjestelmä jollaisena se ei toimi koska kyse on lähinnä aforismien kokoelmasta jota tarinat tukevat. Loogis-analyyyttisyydestä ei ole tässä hyötyä eikä apua vaan eräänlaisesta hiljentymisestä jossa ei enää samaistuta eikä reagoida mihinkään koska kaikki vain virtaa...
...
Itse aikoinaan kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota ja energiaa muodolliseen koulutukseen joka ainakin siihen aikaan oli lähinnä nippelitiedon ulkoaopettelua kokeita varten eli täysin itsetarkoituksellista puuhastelua. :D

Kouluympäristö oli itselleni aivan liian meluisa ja opetus kuin Pavlovin koirakoulussa. Lintsasin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa ja musiikkia kuunnellen.

Oma oppimistapani osoittautui itselleni parhaaksi eli keskityin vain siihen mikä kulloinkin kiinnosti ja usein onnistuin siinä jopa paremmin kuin monet vastaavan muodollisen koulutuksen läpikäyneet.

...

Tässä hyvä kuvaus siitä kuinka surkea on amerikkalainen koulutusjärjestelmä jota sitten muualla matkitaan:

https://pdfdrive.to/filedownload/rotten-to-the-common-core-public-schooling-standardized-tests-and-the-surveillance-state

....
" Part of being impeccable for a warrior is never to hinder others with his thoughts" (":D")

Second Ring of Power

Tässä on hyvä kooste Castenedan opetuksista josta saa paljon enemmän irti kuin sinun melko tarkoitushakuisista ja egoasi korostavista sekoiluistasi.

https://www.prismagems.com/castaneda/

Mitä tulee ketjun otsikkoon niin kaikkein olennaisinta on pyrkiä hahmottamaan aina kokonaisuuden kannalta mahdollisimman holistisesti eikä vain fragmentaarisesti redusoiden mikä toimii ainoastaan mekanistisen tekniikan kehittelyssä.

Interview with David Bohm

https://www.youtube.com/watch?v=QI66ZglzcO0

Tämä ketju on taas vaihteeksi sotkettu numeromiehen toimesta joten en enempää tähän kirjoittele. :D

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-793)

Belisario: "Se olennaisin pointti Castanedan Nagualismin suhteen on minusta kuitenkin se että ne tarinat ovat olennainen osa kokonaisuutta eikä niin että niistä yritetään muodostetaan jonkinlainen formaali filosofis-teologinen oppijärjestelmä jollaisena se ei toimi koska kyse on lähinnä aforismien kokoelmasta jota tarinat tukevat. Loogis-analyyyttisyydestä ei ole tässä hyötyä eikä apua vaan eräänlaisesta hiljentymisestä jossa ei enää samaistuta eikä reagoida mihinkään koska kaikki vain virtaa..."

Ne tarinat tai kokemuskuvaukset tosiaan ovat kinnostavia ja kuvaavat tiettyjen yksilöiden ja erityisesti C:n itsensä kamppailua "tiedon polulla", eli liittyen naguaalin tai abstraktin kohtaamiseen ja niistä on hyötyä erityisesti niille, jotka ovat itse tietyssä samassa kehitysvaiheessa.

Niitä kirjoja on 12 ja on ilmeistä, että C:n energiatason kasvaessa hänen kokemuksensa muuttuivat yhä jäsentyneemmiksi ainakin siinä merkityksessä, että hän kykeni toimimaan naguaalissa paremmin ilman, että hänen tonaalinsa alkoi hajota, minkä hajoamisen seurauksia ne kaameat kokemukset, joita hän kuvaa niissä ensimmäisissä kirjoissaan, tietysti ovat ja nagualismista ei siis kykene muodostamaan asianmukaista kokonaiskuvaa, jos keskittyy vain niihin ensimmäisiin kirjoihin.

Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että tieteellinen lähestymistapa ja metodi ei sovellu naguaalin analysointiin, mm. koska naguaalissa tulee kyetä toimimaan viiveettä ja koska kaikki riippuu kokoomapisteen sijainnista, mutta se ei silti tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö tietyt periaatteet olisi valideja, eli niissä kirjoissa on niiden suorien kokemuskuvausten lisäksi tietysti myös se opetusosuus, mikä tietysti myös on mielenkiintoinen ja hyödyllinen, koska se kuvaa abstraktilla tasolla sen, että mikä niissä kokemuksissa on oleellista ja jos sitä kuvausta ei olisi, niin ajauduttaisiin siihen tilanteeseen, että tonaali hämmentyisi perusteellisesti naguaalin vaikutuksista, mikä voisi johtaa ihmisen kuolemaan, eikä myöskään olisi järkevää energiankäyttöä, koska nagualistit ovat kohdanneet samankaltaisia ongelmia jo satoja tai tuhansia vuosia, mikä tietysti on se, mihin ne opetukset perustuvat, eli ne eivät ole Castaneda:n tai don Juan:in mielikuvituksen tuotoksia.

Mitä taas reagoinnin lopettamiseen tulee, niin ei nagualismissa kehoteta siihen, vaan ideana on se, että henkilökohtaisen voiman ansiosta yksilö kykenee olemaan tavallaan automaattisesti optimaalisesti sekä ns. saavutettavissa oleva, että saavuttamattomissa oleva kuhunkin naguaalin tuotokseen liittyen. Eli, jos hänen tonaalinsa kestää tilanteen, niin hän, eli hänen ruumiinsa, hyödyntää naguaalia maksimaalisesti ja jos taas hänen tonaalinsa alkaa hajota, niin hän pysyttäytyy passiivisena, eikä tuo ole valintatilanne, vaan noin on pakko toimia, jos aikoo säilyä hengissä ja kyetä kasvattamaan henkilökohtaista voimaansa.

Oma intentioni on pysyttäytyä mahdollisimman uskollisena sille, mikä nagualistinen traditio on ja kuten aiemmin totesin, jos meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, että mikä nagualismin kanta tiettyihin asioihin on, niin olen syöttänyt Castaneda:n koko tuotannon puolueettomalla tekoälylle ja kannattaa siis täsmentää, että mistä on eri mieltä, koska siitä, että vain yleisellä tasolla toteat, että olet eri mieltä ja muiden näkemykset ovat sekoilua, ei ole apua todellisen tilanteen selvittämisen kannalta.

"Itse aikoinaan kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota ja energiaa muodolliseen koulutukseen joka ainakin siihen aikaan oli lähinnä nippelitiedon ulkoaopettelua kokeita varten eli täysin itsetarkoituksellista puuhastelua. :D"

Tiedän, tiedän, good for you! :D Enkä minä itseasiassa ole oikeastaan eri mieltä siitä, että kouluopetus on epäoptimaalista, enkä siitä, että tehokkain tapa oppia tosiaan on se, että oppii sitä, mikä kiinnostaa, mutta kun puhutaan naguaalista, niin kyse ei ole kouluopetuksesta, vaan hengissäsäilymisen kannalta välttämättömien asioiden tietämisestä, eikä niissä oikeasti ole mitään epämääräistä tai muutettavissa olevaa, sillä selittämätön voima on taipumaton, eikä kysele ihmisten mielipiteitä, eikä mieltymyksiä, eikä kuuntele ihmisten protesteja ja sen vuoksi nagualismissa selittämätöntä voimaa kutsutaankin äärimmäiseksi tyranniksi, mistä seuraa se, että nagualismissa ei olla niin pakkomielteisesti kiinnostuneita niiden vähäpätöisten ihmistyrannien oikuista, paitsi keinoina hioa omaa moitteettomuuttaan, mitä yritin selittää, kun puhuin siitä, että nagualistit eivät oikeasti ole kiinnostuneita myöskään niistä koulutuksen sisällöistä, vaikka hallitsevatkin ne. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-793)

Belisario: "Se olennaisin pointti Castanedan Nagualismin suhteen on minusta kuitenkin se että ne tarinat ovat olennainen osa kokonaisuutta eikä niin että niistä yritetään muodostetaan jonkinlainen formaali filosofis-teologinen oppijärjestelmä jollaisena se ei toimi koska kyse on lähinnä aforismien kokoelmasta jota tarinat tukevat. Loogis-analyyyttisyydestä ei ole tässä hyötyä eikä apua vaan eräänlaisesta hiljentymisestä jossa ei enää samaistuta eikä reagoida mihinkään koska kaikki vain virtaa..."

Ne tarinat tai kokemuskuvaukset tosiaan ovat kinnostavia ja kuvaavat tiettyjen yksilöiden ja erityisesti C:n itsensä kamppailua "tiedon polulla", eli liittyen naguaalin tai abstraktin kohtaamiseen ja niistä on hyötyä erityisesti niille, jotka ovat itse tietyssä samassa kehitysvaiheessa.

Niitä kirjoja on 12 ja on ilmeistä, että C:n energiatason kasvaessa hänen kokemuksensa muuttuivat yhä jäsentyneemmiksi ainakin siinä merkityksessä, että hän kykeni toimimaan naguaalissa paremmin ilman, että hänen tonaalinsa alkoi hajota, minkä hajoamisen seurauksia ne kaameat kokemukset, joita hän kuvaa niissä ensimmäisissä kirjoissaan, tietysti ovat ja nagualismista ei siis kykene muodostamaan asianmukaista kokonaiskuvaa, jos keskittyy vain niihin ensimmäisiin kirjoihin.

Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että tieteellinen lähestymistapa ja metodi ei sovellu naguaalin analysointiin, mm. koska naguaalissa tulee kyetä toimimaan viiveettä ja koska kaikki riippuu kokoomapisteen sijainnista, mutta se ei silti tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö tietyt periaatteet olisi valideja, eli niissä kirjoissa on niiden suorien kokemuskuvausten lisäksi tietysti myös se opetusosuus, mikä tietysti myös on mielenkiintoinen ja hyödyllinen, koska se kuvaa abstraktilla tasolla sen, että mikä niissä kokemuksissa on oleellista ja jos sitä kuvausta ei olisi, niin ajauduttaisiin siihen tilanteeseen, että tonaali hämmentyisi perusteellisesti naguaalin vaikutuksista, mikä voisi johtaa ihmisen kuolemaan, eikä myöskään olisi järkevää energiankäyttöä, koska nagualistit ovat kohdanneet samankaltaisia ongelmia jo satoja tai tuhansia vuosia, mikä tietysti on se, mihin ne opetukset perustuvat, eli ne eivät ole Castaneda:n tai don Juan:in mielikuvituksen tuotoksia.

Mitä taas reagoinnin lopettamiseen tulee, niin ei nagualismissa kehoteta siihen, vaan ideana on se, että henkilökohtaisen voiman ansiosta yksilö kykenee olemaan tavallaan automaattisesti optimaalisesti sekä ns. saavutettavissa oleva, että saavuttamattomissa oleva kuhunkin naguaalin tuotokseen liittyen. Eli, jos hänen tonaalinsa kestää tilanteen, niin hän, eli hänen ruumiinsa, hyödyntää naguaalia maksimaalisesti ja jos taas hänen tonaalinsa alkaa hajota, niin hän pysyttäytyy passiivisena, eikä tuo ole valintatilanne, vaan noin on pakko toimia, jos aikoo säilyä hengissä ja kyetä kasvattamaan henkilökohtaista voimaansa.

Oma intentioni on pysyttäytyä mahdollisimman uskollisena sille, mikä nagualistinen traditio on ja kuten aiemmin totesin, jos meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, että mikä nagualismin kanta tiettyihin asioihin on, niin olen syöttänyt Castaneda:n koko tuotannon puolueettomalla tekoälylle ja kannattaa siis täsmentää, että mistä on eri mieltä, koska siitä, että vain yleisellä tasolla toteat, että olet eri mieltä ja muiden näkemykset ovat sekoilua, ei ole apua todellisen tilanteen selvittämisen kannalta.

"Itse aikoinaan kiinnitin mahdollisimman vähän huomiota ja energiaa muodolliseen koulutukseen joka ainakin siihen aikaan oli lähinnä nippelitiedon ulkoaopettelua kokeita varten eli täysin itsetarkoituksellista puuhastelua. :D"

Tiedän, tiedän, good for you! :D Enkä minä itseasiassa ole oikeastaan eri mieltä siitä, että kouluopetus on epäoptimaalista, enkä siitä, että tehokkain tapa oppia tosiaan on se, että oppii sitä, mikä kiinnostaa, mutta kun puhutaan naguaalista, niin kyse ei ole kouluopetuksesta, vaan hengissäsäilymisen kannalta välttämättömien asioiden tietämisestä, eikä niissä oikeasti ole mitään epämääräistä tai muutettavissa olevaa, sillä selittämätön voima on taipumaton, eikä kysele ihmisten mielipiteitä, eikä mieltymyksiä, eikä kuuntele ihmisten protesteja ja sen vuoksi nagualismissa selittämätöntä voimaa kutsutaankin äärimmäiseksi tyranniksi, mistä seuraa se, että nagualismissa ei olla niin pakkomielteisesti kiinnostuneita niiden vähäpätöisten ihmistyrannien oikuista, paitsi keinoina hioa omaa moitteettomuuttaan, mitä yritin selittää, kun puhuin siitä, että nagualistit eivät oikeasti ole kiinnostuneita myöskään niistä koulutuksen sisällöistä, vaikka hallitsevatkin ne. :D

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-794)

Belisario: "Kouluympäristö oli itselleni aivan liian meluisa ja opetus kuin Pavlovin koirakoulussa. Lintsasin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa ja musiikkia kuunnellen."

Myönnän, että itsekin lintsasin joiltakin mielestäni tyhmimmiltä vaikuttaneista oppitunneista lukiossa. Olin hyvä melkein kaikessa ja erityisesti kielissä, mutta silti erityisesti en ollut kiinnostunut ruotsinkielestä, joka mielestäni oli aivan turhaa ajantuhlausta ja vaikka kirjoitinkin sen hyvillä arvolauseilla, niin se oli pakkopullaa, enkä koskaan ole käyttänyt ruotsia mihinkään, koska en ole tarvinnut sitä mihinkään, minkä varmaankin alitajuisesti tiesin jo silloin lukiossa ja kannatan kyllä ruotsinkielen pakollisuuden poistoa, mutta ruotsinkielikin on tietysti vain pieni sintti ihmiskunnan isojen ongelmien joukossa. Tässä kannattaa myös huomioida se, että koska nagualismin mukaan henkilökohtaisella historialla ei ole arvoa, niin em. kuvaus voi aivan hyvin olla myös fiktiota - kuten myös esim. sekin, että professorin tutkintoni ilmeisesti on Abrakadabrabadin yliopistosta vuodelta 1867. :D

Suurin osa lukio-opettajista ei myöskään todellakaan ollut kovinkaan hyviä opettamaan, vaikka joukossa olikin joitakin poikkeuksia, mutta se ei minua oikeastaan häirinnyt kovin paljoa, koska en ole nähnyt opetuksen muutenkaan tuottavan paljoa lisäarvoa ja erityisesti yliopistossa pidin luennoille osallistumista ajantuhlauksena, kuten tietysti myös sitä, että myöhemmin jouduin käyttämään omaa aikaani opettamiseen, sillä vaikka olenkin erinomainen opettaja, niin en ole oikeasti kiinnostunut opettamisesta - kuten esim. don Juan:kaan ei ollut, vaan naguaaliin kohdistuvasta tutkimustoiminnasta, mutta nagualistisesta näkökulmasta on toisaalta tietysti relevantti haaste näytellä innokasta opettajaa vakuuttavasti etenkin, jos ei ole kiinnostunut opettamisesta ja ideana on siis kaikenkaikkiaan se, että myös sitä yliopistoa hyödyntää asianmukaisesti, eikä se, että traumatisoituu siitä, että on tylsää olla se penaalin terävin kynä niiden tylsien joukossa. :D

Anonyymi kirjoitti:

kertoisitko lyhyesti onko tieteellinen maailmankuva ja nagualismi jotenkin ristiriidassa?

Tieteellinen maailmankuva ja nagualismi voivat olla ristiriidassa tietyissä näkökohdissa, mutta ne eivät välttämättä sulje toisiaan pois täysin.

Tieteellinen maailmankuva perustuu tieteelliseen menetelmään, objektiivisiin havaintoihin ja toistettaviin kokeisiin. Se pyrkii selittämään ilmiöitä luonnontieteellisten periaatteiden kautta ja korostaa logiikkaa ja skeptisyyttä.

Nagualismi, joka juontaa juurensa Mesoamerikan alkuperäiskulttuureihin, kuten Toltekeihin ja Zapoteceihin, sisältää henkisiä ja metafyysisiä käsityksiä, joihin liittyy esimerkiksi nagualin (henkisen oppaan) käsite ja uskomukset, jotka eivät välttämättä perustu tieteellisiin todisteisiin. Nagualismissa korostuu usein henkilökohtainen kokemus ja intuitio, mikä voi olla ristiriidassa tieteellisen lähestymistavan kanssa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tieteellinen maailmankuva ja nagualismi lähestyvät todellisuutta eri tavoin ja voivat olla eri mieltä siitä, mitä pidetään totena, mutta ne voivat myös tarjota erilaisia näkökulmia elämän ymmärtämiseen.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-795)

Anon.: "kertoisitko lyhyesti onko tieteellinen maailmankuva ja nagualismi jotenkin ristiriidassa?

Nagualismi ja tieteellinen maailmankuva eivät välttämättä sinällään ole ristiriidassa, mutta kysymys on kompleksinen ja lyhyen ja oikeellisen vastauksen antaminen on siksi haasteellista. Lisäksi kannattaa erottaa toisistaan tieteen ideaali ja nykyinen tieteellinen maailmankuva, eli tieteellinen maailmankuva voi periaatteessa muuttua nykyisestä ja sen vuoksi on relevanttia verrata myös nagualistista ja tieteellistä metodia, jotka tietysti rajaavat sitä, että millaisia maailmankuvia niiden kautta on mahdollista tuottaa.

Koska nagualistinen maailmankuva on paljon laajempi kuin tieteellinen maailmankuva, niin niiden vertailu on hankalaa käyttämättä nagualistista terminologiaa, eli tieteen rajoitteena on nimenomaan se, että se tarkastelee todellisuutta vain ns. kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista käsin ja kokoomapiste on se energeettinen mekanismi, joka kokoaa ns. selittämättömän voiman emanaatiot yhtenäisiksi havainnoiksi.

Tieteellisestä näkökulmasta tuota asiaa voisi ehkä yrittää valaista esittämällä analogian, eli kokoomapisteen eri sijainnit - liittyen ns. ajan pyörään - ovat tavallaan näkymiä multiversumin eri osiin ja nagualismi sopii hyvin yhteen kvanttimekaniikan ns. monimaailmatulkinnan kanssa siinä suhteessa, että myös nagualismin mukaan nuo ns. toiset maailmat, toiset tasot tai toiset todellisuudet ovat reaalisia, vaikka ne siis eivät olekaan havaittavissa kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista käsin ja nagualismi ei siis ole idealistinen, vaan realistinen näkökanta.

Tieteen näkökulmasta tuota edellämainittua on silti hankala prosessoida, sillä noista todellisuuden osien sisällöistä vallitsee havaitsijoiden kesken yksimielisyys vain ja myös nimenomaan, jos kyseisten havaitsijoiden kokoomapisteet ovat samassa sijainnissa, mikä asettaa vakavia haasteita intersubjektiiviselle verifioinnille, kuten myös se, että kokoomapiste tyypillisesti palaa takaisin tavanomaiseen sijaintiinsa, jos käytettävissä ei ole riittävästi energiaa, jolla se saadaan kiinnittymään johonkin epätavanomaiseen sijaintiinsa ja vain poikkeusyksilöillä on käytettävissään tuohon riittävästi energiaa, mikä periaatteessa voisi mahdollistaa systemaattisen tieteellisen tutkimuksen kyseisiin asioihin liittyen, mutta käytännössä noilla poikkeusyksilöillä ei ole siihen intressiä tieteen rajoitteista johtuen.

Nagualismin ja tieteen metodit ovat siinä suhteessa samankaltaisia, että molemmissa pyritään kurinalaiseen havainnointiin ja mahdollisimman luotettavaan tietoon, mutta erilaisia siinä suhteessa, että tiede on tavallaan ns. ankkuroitu kokoomapisteen tavanomaiseen sijaintiin ja lähtökohtaisesti siinä esim. vain sellaisia mittaustuloksia pidetään valideina, jotka ovat luettavissa toistettavissa olevalla tavalla nimenomaan kyseisessä sijainnissa, kun taas nagualismissa ei ole tuollaista rajoitetta, vaan oleellisesti todellisuuden siis ajatellaan olevan ns. multiversumin kaltainen.

Metodien erona on myös se, että nagualismissa ei pyritä kehittämään rationaalisia teorioita, vaan havaitsemaan energeettisesti suoraan hyödynnettävissä olevia selittämättömän voiman emanaatioita, eli nagualismi on huomattavasti käytännöllisempää ja suoraviivaisempaa, kuin tiede.

Lisäksi, nagualismissa lähtökohtana on se, että todellisuus on pohjimmiltaan energiaa, jota pyritään havainnoimaan suoraan, kun taas tieteessä pyritään laatimaan kuvauksia siitä energiasta, joiden kuvausten sisällöt puolestaan riippuvat nimenomaan kokoomapisteen sijainnista ja tiede on siis sen vuoksi tuomittu sellaiseksi ns. lapsille tarkoitetuksi todellisuuden kuvaukseksi, joka keskittyy ihmisen potentiaalin saavuttamisen kannalta aivan epärelevantin pieneen osaan todellisuudesta. :D

Kaikenkaikkiaan, tiede kyllä silti vaikuttaisi toimivan suhteellisen hyvin siinä tavanomaisessa kokoomapisteen sijainnissa, mikä tosiaan mahdollistaa mm. sellaisen tekniikan kehittämisen, joka toimii siinä kyseisessä sijainnissa, mutta ongelmana siis on se, että sen kyseisen sijainnin kautta ei ole mahdollista saada käyttöönsä yhtään lisää ihmisen kokonaisuuden tiedostamisen kannalta käyttökelpoista energiaa ja toisaalta nagualismin mukaan ihminen ei ole vain sitä, mikä on havaittavissa siinä kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa, vaan sellainen tavallaan multiversaalinen olento, jonka emanaatiot ovat naguaalin tasolla äärettömyyteen ulottuvia ja ei siis suinkaan vain vertauskuvallisesti, vaan aivan konkreettisesti ja käytännössä hyödynnettävissä olevalla tavalla...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-795)

Anon.: "kertoisitko lyhyesti onko tieteellinen maailmankuva ja nagualismi jotenkin ristiriidassa?

Nagualismi ja tieteellinen maailmankuva eivät välttämättä sinällään ole ristiriidassa, mutta kysymys on kompleksinen ja lyhyen ja oikeellisen vastauksen antaminen on siksi haasteellista. Lisäksi kannattaa erottaa toisistaan tieteen ideaali ja nykyinen tieteellinen maailmankuva, eli tieteellinen maailmankuva voi periaatteessa muuttua nykyisestä ja sen vuoksi on relevanttia verrata myös nagualistista ja tieteellistä metodia, jotka tietysti rajaavat sitä, että millaisia maailmankuvia niiden kautta on mahdollista tuottaa.

Koska nagualistinen maailmankuva on paljon laajempi kuin tieteellinen maailmankuva, niin niiden vertailu on hankalaa käyttämättä nagualistista terminologiaa, eli tieteen rajoitteena on nimenomaan se, että se tarkastelee todellisuutta vain ns. kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista käsin ja kokoomapiste on se energeettinen mekanismi, joka kokoaa ns. selittämättömän voiman emanaatiot yhtenäisiksi havainnoiksi.

Tieteellisestä näkökulmasta tuota asiaa voisi ehkä yrittää valaista esittämällä analogian, eli kokoomapisteen eri sijainnit - liittyen ns. ajan pyörään - ovat tavallaan näkymiä multiversumin eri osiin ja nagualismi sopii hyvin yhteen kvanttimekaniikan ns. monimaailmatulkinnan kanssa siinä suhteessa, että myös nagualismin mukaan nuo ns. toiset maailmat, toiset tasot tai toiset todellisuudet ovat reaalisia, vaikka ne siis eivät olekaan havaittavissa kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista käsin ja nagualismi ei siis ole idealistinen, vaan realistinen näkökanta.

Tieteen näkökulmasta tuota edellämainittua on silti hankala prosessoida, sillä noista todellisuuden osien sisällöistä vallitsee havaitsijoiden kesken yksimielisyys vain ja myös nimenomaan, jos kyseisten havaitsijoiden kokoomapisteet ovat samassa sijainnissa, mikä asettaa vakavia haasteita intersubjektiiviselle verifioinnille, kuten myös se, että kokoomapiste tyypillisesti palaa takaisin tavanomaiseen sijaintiinsa, jos käytettävissä ei ole riittävästi energiaa, jolla se saadaan kiinnittymään johonkin epätavanomaiseen sijaintiinsa ja vain poikkeusyksilöillä on käytettävissään tuohon riittävästi energiaa, mikä periaatteessa voisi mahdollistaa systemaattisen tieteellisen tutkimuksen kyseisiin asioihin liittyen, mutta käytännössä noilla poikkeusyksilöillä ei ole siihen intressiä tieteen rajoitteista johtuen.

Nagualismin ja tieteen metodit ovat siinä suhteessa samankaltaisia, että molemmissa pyritään kurinalaiseen havainnointiin ja mahdollisimman luotettavaan tietoon, mutta erilaisia siinä suhteessa, että tiede on tavallaan ns. ankkuroitu kokoomapisteen tavanomaiseen sijaintiin ja lähtökohtaisesti siinä esim. vain sellaisia mittaustuloksia pidetään valideina, jotka ovat luettavissa toistettavissa olevalla tavalla nimenomaan kyseisessä sijainnissa, kun taas nagualismissa ei ole tuollaista rajoitetta, vaan oleellisesti todellisuuden siis ajatellaan olevan ns. multiversumin kaltainen.

Metodien erona on myös se, että nagualismissa ei pyritä kehittämään rationaalisia teorioita, vaan havaitsemaan energeettisesti suoraan hyödynnettävissä olevia selittämättömän voiman emanaatioita, eli nagualismi on huomattavasti käytännöllisempää ja suoraviivaisempaa, kuin tiede.

Lisäksi, nagualismissa lähtökohtana on se, että todellisuus on pohjimmiltaan energiaa, jota pyritään havainnoimaan suoraan, kun taas tieteessä pyritään laatimaan kuvauksia siitä energiasta, joiden kuvausten sisällöt puolestaan riippuvat nimenomaan kokoomapisteen sijainnista ja tiede on siis sen vuoksi tuomittu sellaiseksi ns. lapsille tarkoitetuksi todellisuuden kuvaukseksi, joka keskittyy ihmisen potentiaalin saavuttamisen kannalta aivan epärelevantin pieneen osaan todellisuudesta. :D

Kaikenkaikkiaan, tiede kyllä silti vaikuttaisi toimivan suhteellisen hyvin siinä tavanomaisessa kokoomapisteen sijainnissa, mikä tosiaan mahdollistaa mm. sellaisen tekniikan kehittämisen, joka toimii siinä kyseisessä sijainnissa, mutta ongelmana siis on se, että sen kyseisen sijainnin kautta ei ole mahdollista saada käyttöönsä yhtään lisää ihmisen kokonaisuuden tiedostamisen kannalta käyttökelpoista energiaa ja toisaalta nagualismin mukaan ihminen ei ole vain sitä, mikä on havaittavissa siinä kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa, vaan sellainen tavallaan multiversaalinen olento, jonka emanaatiot ovat naguaalin tasolla äärettömyyteen ulottuvia ja ei siis suinkaan vain vertauskuvallisesti, vaan aivan konkreettisesti ja käytännössä hyödynnettävissä olevalla tavalla...

Lue lisää

Hei proffa!

Jos saisit päättää pitääkö rikollisia rangaista. miten päättäisit?

Anonyymi kirjoitti:

Hei proffa!

Jos saisit päättää pitääkö rikollisia rangaista. miten päättäisit?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-798)

Anon. : "Jos saisit päättää pitääkö rikollisia rangaista. miten päättäisit?"

Tuo on hyvin filosofinen kysymys ja edellyttää asianmukaista analysointia.

Ensinnäkin, lainsäädännön noudattamisen etiikkaan tietysti vaikuttaa sen lainsäädännön sisältö, mutta jos oletetaan, että kyse on jostain sellaisesta rikoksesta, joka tuottaa objektiivisesti arvioitavissa olevalla tavalla haittaa rikoksentekijän ympäristölle, niin ilmeistä on, että ei ole erityistä eettistä ongelmaa siinä, että pyritään mahdollisuuksien mukaan ainakin ennaltaehkäisemään kyseinen toiminta tuottamatta suurempaa haittaa.

Taustaongelmana kuitenkin tietenkin on myös se, että tulevaisuutta ei voida ennustaa kuin vain hyvin rajallisessa määrin ja potentiaalisilla rikoksentekijöillä voi tietysti olla suhteellisen paljon toiminnan vapausasteita siinä merkityksessä, että viranomaiset eivät voi tietää ennalta, että mitä tulee tapahtumaan, mikä puolestaan johtaa epäoptimaaliseen tilanteeseen tarjoamalla rikollisia tilaisuuksia.

Tuosta tietysti seuraa, että suoranaisen rikoksen estämisen sijasta on painetta siihen, että lainsäädäntö muotoillaan siten, että potentiaalisen rikoksentekijän altistuminen sitä koskevalle tiedolle liittyen erityisesti rikoksen seurauksiin, sinällään tuottaisi ennaltaehkäisevän vaikutuksen, mikä käytännössä onnistuessaan yleensä liittyy siihen, että rikoksentekijä pitää lainsäädännön määräämiä seurauksia ei-toivottavina ja niiden riskiä niin merkittävänä, että se ennaltaehkäisee todellisen tai kuvitellun rikollisen hyödyn tavoittelua.

Ääriesimerkki tuosta tavallaan ovat ne seuraukset, mitä ydinsodan aloittamisesta aiheutuisi, vaikka se ydinsodan aloittaja ei tunnustaisikaan mitään asiaan liittyvää lainsäädäntöä tai vaikka asiaan ei edes liittyisikään mitään lainsäädäntöä.

Koska on ilmeistä, että toimijoilla ei ole reaalisia vapausasteita, koska ns. vapaa tahto on täyttä huuhaata, niin rangaistukset ja myös ns. kollektiiviset rangaistukset sinällään ovat eettisesti hyvin ongelmallisia ja yleinen trendihän on ollut pitkään se, että suoranaisen kostamisen sijasta pyritään rikosten ennaltaehkäisyyn.

Tavoitteena tulisi lisäksi tietysti olla myös se, että rikoksen uhrit saisivat asianmukaisen kompensaation, jotta eivät joutuisi perusteettomasti epäedulliseen asemaan ja käytännössä luontevimmin tietysti siltä haitan ns. välittömimmältä aiheuttajalta, koska jostakinhan sen kompensaation täytyy tulla, joskin siis periaatteessa olisi hyvin luontevaa levittää kyseistä vastuuta myös laajemmalle, koska kukaan ei toimi ns. tyhjiössä, vaan ympäristönsä vaikutusten seurauksena, joskin tuon paremmin vastuun kohdentavan kompensaatiotavan toteuttamisessa olisi tietysti omat hyvin merkittävät haasteensa tehden sen epäkäytännölliseksi.

Vaikka reaalisia vapausasteita ei olekaan, niin tieteelliset tutkimukset osoittavat, että nisäkkäillä yleisessä katsannossakin on luontainen taipumus toivoa kostoa ja olla hyvin tyytyväisiä siihen, että seuraukset kohdistuvat siihen, jonka ne kokevat olevan haitan aiheuttaja - vaikka se haitan aiheuttaja, kuten esim. ruokaa vohkiva paviaani, tietysti ei siis toimikaan missään tyhjiössä, vaan toimii esim. nälän pakottamana, mistä seuraa, että olisi psykologisesti ongelmallista etenkin niille, joihin em. haittaa kohdentuu, jos lain määrittämät seuraukset haitan tuottamisesta eivät vastaisi yleistä oikeustajua.

Vankeustuomiot voivat tietysti olla välttämättömiä yhteisön suojelemiseksi rikoksentekijöiltä, riippumatta siitä ja itseasiassa juuri sen vuoksi, että se, että he ovat toimineet kuten ovat toimineet, on todistanut sen, että he eivät ole kyenneet noudattamaan lainsäädäntöä, riippumatta käsityksistään tahtomisistaan yms., eivätkä siis välttämättä kykene sitä noudattamaan jatkossakaan.

Rikosten ennaltaehkäisy vaikuttamalla niiden syihin olisi kuitenkin tehokkaampi ja kustannustehokkaampi tapa, kuin etenkin se, että rikokseen syyllistyneet saisivat valtion varoista kustannettavan pitkän vankeustuomion, joka lisäksi voi johtaa rikollisten verkostoitumiseen, mutta toisaalta seurauksien tulisi olla samat mm. riippumatta rikollisten suhteellisen vähäisestä iästä, koska muuten kannustettaisiin nuorisorikollisuutta jne.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-798)

Anon. : "Jos saisit päättää pitääkö rikollisia rangaista. miten päättäisit?"

Tuo on hyvin filosofinen kysymys ja edellyttää asianmukaista analysointia.

Ensinnäkin, lainsäädännön noudattamisen etiikkaan tietysti vaikuttaa sen lainsäädännön sisältö, mutta jos oletetaan, että kyse on jostain sellaisesta rikoksesta, joka tuottaa objektiivisesti arvioitavissa olevalla tavalla haittaa rikoksentekijän ympäristölle, niin ilmeistä on, että ei ole erityistä eettistä ongelmaa siinä, että pyritään mahdollisuuksien mukaan ainakin ennaltaehkäisemään kyseinen toiminta tuottamatta suurempaa haittaa.

Taustaongelmana kuitenkin tietenkin on myös se, että tulevaisuutta ei voida ennustaa kuin vain hyvin rajallisessa määrin ja potentiaalisilla rikoksentekijöillä voi tietysti olla suhteellisen paljon toiminnan vapausasteita siinä merkityksessä, että viranomaiset eivät voi tietää ennalta, että mitä tulee tapahtumaan, mikä puolestaan johtaa epäoptimaaliseen tilanteeseen tarjoamalla rikollisia tilaisuuksia.

Tuosta tietysti seuraa, että suoranaisen rikoksen estämisen sijasta on painetta siihen, että lainsäädäntö muotoillaan siten, että potentiaalisen rikoksentekijän altistuminen sitä koskevalle tiedolle liittyen erityisesti rikoksen seurauksiin, sinällään tuottaisi ennaltaehkäisevän vaikutuksen, mikä käytännössä onnistuessaan yleensä liittyy siihen, että rikoksentekijä pitää lainsäädännön määräämiä seurauksia ei-toivottavina ja niiden riskiä niin merkittävänä, että se ennaltaehkäisee todellisen tai kuvitellun rikollisen hyödyn tavoittelua.

Ääriesimerkki tuosta tavallaan ovat ne seuraukset, mitä ydinsodan aloittamisesta aiheutuisi, vaikka se ydinsodan aloittaja ei tunnustaisikaan mitään asiaan liittyvää lainsäädäntöä tai vaikka asiaan ei edes liittyisikään mitään lainsäädäntöä.

Koska on ilmeistä, että toimijoilla ei ole reaalisia vapausasteita, koska ns. vapaa tahto on täyttä huuhaata, niin rangaistukset ja myös ns. kollektiiviset rangaistukset sinällään ovat eettisesti hyvin ongelmallisia ja yleinen trendihän on ollut pitkään se, että suoranaisen kostamisen sijasta pyritään rikosten ennaltaehkäisyyn.

Tavoitteena tulisi lisäksi tietysti olla myös se, että rikoksen uhrit saisivat asianmukaisen kompensaation, jotta eivät joutuisi perusteettomasti epäedulliseen asemaan ja käytännössä luontevimmin tietysti siltä haitan ns. välittömimmältä aiheuttajalta, koska jostakinhan sen kompensaation täytyy tulla, joskin siis periaatteessa olisi hyvin luontevaa levittää kyseistä vastuuta myös laajemmalle, koska kukaan ei toimi ns. tyhjiössä, vaan ympäristönsä vaikutusten seurauksena, joskin tuon paremmin vastuun kohdentavan kompensaatiotavan toteuttamisessa olisi tietysti omat hyvin merkittävät haasteensa tehden sen epäkäytännölliseksi.

Vaikka reaalisia vapausasteita ei olekaan, niin tieteelliset tutkimukset osoittavat, että nisäkkäillä yleisessä katsannossakin on luontainen taipumus toivoa kostoa ja olla hyvin tyytyväisiä siihen, että seuraukset kohdistuvat siihen, jonka ne kokevat olevan haitan aiheuttaja - vaikka se haitan aiheuttaja, kuten esim. ruokaa vohkiva paviaani, tietysti ei siis toimikaan missään tyhjiössä, vaan toimii esim. nälän pakottamana, mistä seuraa, että olisi psykologisesti ongelmallista etenkin niille, joihin em. haittaa kohdentuu, jos lain määrittämät seuraukset haitan tuottamisesta eivät vastaisi yleistä oikeustajua.

Vankeustuomiot voivat tietysti olla välttämättömiä yhteisön suojelemiseksi rikoksentekijöiltä, riippumatta siitä ja itseasiassa juuri sen vuoksi, että se, että he ovat toimineet kuten ovat toimineet, on todistanut sen, että he eivät ole kyenneet noudattamaan lainsäädäntöä, riippumatta käsityksistään tahtomisistaan yms., eivätkä siis välttämättä kykene sitä noudattamaan jatkossakaan.

Rikosten ennaltaehkäisy vaikuttamalla niiden syihin olisi kuitenkin tehokkaampi ja kustannustehokkaampi tapa, kuin etenkin se, että rikokseen syyllistyneet saisivat valtion varoista kustannettavan pitkän vankeustuomion, joka lisäksi voi johtaa rikollisten verkostoitumiseen, mutta toisaalta seurauksien tulisi olla samat mm. riippumatta rikollisten suhteellisen vähäisestä iästä, koska muuten kannustettaisiin nuorisorikollisuutta jne.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-799)

Mitä taas tulee nagualismin kantaan siihen alkuperäiseen kysymykseen, että pitäisikö rikollisia rangaista, niin nagualismi ei ole moraalisäännöstö, eikä siinä oikeastaan oteta kantaa eettisiin kysymyksiin. Nagualismin mukaan universumi on oleellisesti energiaa ja hyvän ja pahan tuntemukset ovat vain seurauksia kokoomapisteen kulloisestakin sijainnista.

Moraalikysymysten pohtimisen sijaan nagualismissa tarkastellaan toimintaa tarkoituksenmukaisuuden, käytännöllisyyden, potentiaalinsa saavuttamisen ja energeettisen optimaalisuuden näkökulmista. Nagualisteilla sinällään ei ole taipumusta tuomita ihmisiä, eikä myöskään olla rikosten uhreja, vaan pyrkiä tiedostamaan etukäteen kaikki mahdolliset riskitekijät ja hyödyntää tilannetta aina optimaalisesti tietoisuutensa kehittämisen kannalta siltäkin osin, kuin ko. ennustaminen ei onnistu.

Nagualismissa korostetaan henkilökohtaisen vastuun merkitystä siinä suhteessa, että ei ole hyödyllistä keskittyä omiin rajoitteisiinsa, mahdollisuuksiensa sijasta, tai menneiden tapahtumien analysointiin, nykyisten tapahtumien hyödyntämisen kustannuksella - pyrittäessä optimaaliseen tulokseen, mutta toisaalta nagualismi on myös realistinen maailmankatsomus, eikä sen mukaan mitään voida saada aikaan ilman reaalisia resursseja, mistä seuraa mm. se, että on ilmeistä - kuten on muutenkin - että kaikilla ei kaikissa tilanteissa ole edellytyksiä tietynlaiseen toimintaan, eli esim. siihen, että ei käyttäydyttäisi rikollisesti, mikä liittyy käyttökelpoisen energian puutteeseen, mikä puolestaan liittyy nimenomaan siihen, että ei olla noudatettu nagualismin periaatteita, mikä tietysti on ongelma myös riippumatta siitä, että onko tietty henkilö lainsäädännön näkökulmasta kantaja vai vastaaja.

Nagualismi-tekoälyn mukaan rangaistusperusteinen käytäntö ei välttämättä ole tehokkain mahdollinen ja se suositteli lisäksi rikosten ennaltaehkäisyä ja sitä, että rikolliset pyrkisivät itsensä entistä parempaan tiedostamiseen ja ymmärtämään tekojensa seurauksia sekä käsittelemään aiempia kokemuksiaan ja löytämään vaihtoehtoisia elämänpolkuja osana integroitumistaan harmonisemmalla tavalla ympäristöönsä.

Oleellisesti tuo liittyy itsetärkeyden, ego-keskeisyyden ja ihmisen potentiaalin suhteen merkityksettömien, vähämerkityksisten tai haitallisten asioiden tavoittelun vähentämiseen, mikä muutenkin tietysti on välttämätöntä pyrittäessä ihmisen mahdollisuuksien potentiaalin saavuttamiseen, mutta tietenkään läheskään kaikki eivät käytännössä kykene saavuttamaan potentiaalinsa, vaan joutuvat sen sijaan muille elämänpoluille...

"Muinoin puhuttiin sielusta. Nykyisin tiede väittää, että sielua ei ole lōydetty, mutta sen sijaan puhutaan kentistä. Aivan kuin sana sielu olisi vain korvattu sanalla kenttä ja todettu, että sielua ei ole olemassa. Esimerkiksi Platonilla oli maailmansielu. Maailmansielu kyllä kuulostaa koko maailman täyttävältä kentältä. Ehkä maailmansielullekin ajateltiin muinoin rutiineja ja tapoja."

Olen törmännyt monenlaista ns. esoteerista kirjallisuutta lukiessani myös sellaiseen ajatukseen että todellisuus on hyperdimensionaalinen josta vain 3 ulottuvuutta liittyy paikkaan ja ne muut ulottuvuustasot ovat ikäänkuin virtuaalisia ja yksi niistä voisi olla paikallisten tai universaalien mahdollisuuksien kokoelmat joka sitten ilmenevät 3d aistien ja mittauslaitteiden kautta ajaksi hahmotettuna kun ne potentiaalisuuksien aikajanat yhdistyvät riittävästi ja samalla saavuttavat riittävän kriittisen tason ilmentyäkseen 3d paikallisella tasolla.

Kvanttifysiikassa on sellainen idea että ns. alkeishiukkaset ovat kenttien eksitaatioita minkä voi hyvin yhdistää mittaukseen ja havaitsemiseen siten että mittaus/havainto tuottaa sen hiukkasen ja se hiukkastaso on olemassa vain niin kauan kuin sitä havaintoa ylläpidetään jonka jälkeen se palautuu takaisin kentän erilaistumattomaan tasoon.

Siellä potentiaalien ulottuvuudessa ovat kaikki muotokentät, tavat ja rutiinit jotka sitten samalla aktivoituvat havainnon/mittauksen yhteydessä ja koska esim. ihmisten kulttuuri, kieli ja kognitio ovat kollektiivisia niin jatkuvasti joku laumasta havaitsee jotain eli syntyy samalla jatkuvuuden ja stabiilisuuden vaikutelma. Koska kognitio ja tietoisuus ovat kollektiivisia ja samalla yksilötasolla dissosioituneita niin ne "luonnonlait" (rutiinit ja tavat) tekevät kokemastamme todellisuudesta riittävän stabiilin mutta ei niin stabiilin etteikö anomalioita (paranormaalia) voisi toisinaan melko satunnaisesti ilmetä ja ne anomaliatkin voivat ajan kuluessa hitaasti stabiloitua normaalitodellisuuden kokonaisuuteen mukaan.

Koska kaikki aine värähtelee eli tavallaan oskilloi olemassaolon (hiukkasen) ja olemattomuuden (kentän) välillä hyvin nopealla taajuudella niin se kollektiivisesti kokemamme lokaali paikallinen todellisuus on tavallaan illuusio joka ilmenee esim. unennäössä henk. kohtaisena illuusiona ja konsensuskokemuksessa sellaisena todellisuutena joka on riittävän stabiili tieteelle.

Jos olisimme 2d olioita niin kokisimme sen 3d tason ajan muutoksena. Esim. perhosen toukan kokemus on 2d ja siitä kehkeytyneen perhosen kokemus 3d lentotaidon takia.

Jos ihminen on myös tässä elämässä toukkavaiheessa ja vasta kehon kuoltua kokemus muuttuu hyperdimensioonaliseksi eli kyetään kokemaan kaikki ajat ja paikat vain suuntaamalla tarkkaavaisuutta niihin (kuten kaukonäkemisessä melko alkeellisella ja heikolla tasolla).


Se toukan eli "sielun" aihion pitää vain kehittyä kokemuksien kautta mahdollisimman itsenäiseksi samaistumisesta, itserakkaudesta, fiktiosta, pelosta, tuhlauksesta ja subjektivismista (negative triads Bennett DU2) vapaaksi yksilöksi jolloin uusi iteraatio takaisin 3d toukkatasolle muuttuu samalla tarpeettomaksi.

...

Tämä on tietysti taas hyvin villiä ja vapaamuotoista spekulaatiota jonka olen yhdistellyt monesta erilaisesta lähteestä mutta se vaikuttaa suhteellisen toimivalta vaikka ei tietenkään läheskään valmiilta eikä täydelliseltä (progessiivinen aproksimaatio).

B

B:
"Puhtaasti satunnaisessa selityksessä kellot ja ajanmittaus ovat mahdottomia."

Tämä ei pidä paikkaansa, mutta tässä on tiettyä epämääräisyyttä, koska emme ehkä täysin tiedä, mihin viittaat puhtaalla satunnaisuudella. Tähän asti tekstissä viittasit siihen, että kvanttifluktuaatio saa esittää yhtä tapausta, joka kuuluu maailmankuvan 2 kuvailuihin. Siten mielsin tämän kuvan 2 ensimmäisenä QM-tulkintoihin, jotka ovat Kööpenhaminalaisia tai vastaavia satunnaisia tulkintoja. On kuitenkin ainakin kaksi tapaa määritellä puhdas satunnaisuus siten, että sitä ei ilmenisi QM:ssä juuri koskaan. Näistä keskustelu ei ole minusta oleellista, eli vaikka olisit filosofi, niin minusta ei tulisi pohtia maailmankuvia sellaisilla satunnaisuuksilla, joita ei voi nähdä eikä edes ajatella näkevänsä tulkitsijana, jonka tulkinnan kohde on QM tai empirinen maailma. Puhdas satunnaisuus matematiikassa yleensä merkitsee sitä, että tapahtuma tapahtuu yhden satunnaisen muuttujan todennäköisyysjakauman mukaan. Jos on vain satunnaisia muuttujia, niin epäpuhdas yksittäinen satunnaismuuttuja merkitsisi sitä, että tapahtuma tapahtuu eri todennäköisyyksillä riippuen siitä, tapahtuvatko muut asiat, eli epäpuhtaus on samaa kuin useiden satunnaisten muuttujien keskinäinen riippuvuus. Tämä merkitsee erilaista joukkoa tarvittuja jakaumia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Conditional_probability_distribution#Conditional_continuous_distributions

Tuossa sinulle olisi tehtävänä selittää, että koska olet puhunut suuria puheita siitä, miten osaat mitata aikaakin, niin selitä miten ajan mittaaminen tulee jälkimmäisen myötä esiin. Keskityn itse tuomaan sen esiin jo pelkän yhden muuttujan tapauksessa, ja kuvailen tämän jälkeen seuraavan epäpuhtauden. Oteataan esimerkiksi normaalijakauma ja sanotaan, että se muuttuu syklisesti parametrin t mukaan kuten tässä:
https://www.desmos.com/calculator/ssqpi1vmqt
Valmistan miljoonia systeemejä, joilla on tämä sama jakauma samassa vaiheessa. Mittaan kaikki tulokset eli yleisessä matematiikassa triggeröin todennäköisyydet saada x-akselin arvon ja teen sen samalla hetkellä. Kirjaan nämä tulokset ja piirrän niistä saadun jakauman. Minulla on tällöin mielivaltaisen tarkkaan mitattu kuva jostakin yksittäisen t-arvon jakaumasta. Ja voin ratkaista, mitä t:tä se vastaa mallini jakaumafunktiossa (yksi jakauman tunnusluku kuten korkeus riittää). Jos piirtäminen ja ratkaisu vie aikaa, niin teoriassa pidän sitä tietyn suuruisena vakioaikana ja lisään tämän ajan lopputulokseen: kello on nyt t1 + w ja kohta se on t2 + w.

Kun sanoit, että kellot ovat mahdottomia, minun ei ehkä olisi tarvinnut ryhtyä kellomestariksi, vaan tuollaisen lauseen voi yleensä ymmärtää myös sellaiseksi, että 'objektit eivät koe aikaa' (voidaan tarkoittaa mikro-objekteja tai puhua systeemistä, jonka makromuuttujat eivät koe aikaa) tai jopa, että 'aikaa ei ole'. Tällöin vastaesimerkki on jo se, että jakauma on ensinnäkin objekti, ja että jakaumassa on parametri t. Jakauman pitäminen objektina, joka on olemassa liittyy kvanttitulkintoihin ja on nimeltään kvanttirealismia. Jos ei olisi kiinnostunut jakaumasta objektina ei tulisi ilmaista sen mahdollisuuksia kokea tai olla kokematta aikaa. Ihmiset, jotka sanoisivat että QM-objekteja ei ole olemassa, ovat yleensä jonkinlaisia 1-ihmisiä ns. piilomuuttujien kanssa, tai sitten he ovat tietämättömyysihmisiä, jolloin he eivät yleensä pysty ilmaisemaan mitään, tai minkään suhdetta aikaan, negatiivisenakaan lauseena.

Tässä voidaan kuitenkin vertailla merkityksiä sanoille satunnaisuuden puhtaus. Jos sanotaan, että jakauma riippuu ajasta, niin silloin erilaiset todennäköisyydet, jotka ovat suoraan tuon jakauman antamia tai sen objektiin liittyviä, ovat myös riippuvia jostakin. Siihen ei tarvita matemaatikkojen äskeisiä välineitä, koska t on parametri. Toinen epäpuhtaus voisi tarkoitta tällaista jakaumien muuttumista erilaisista syistä, ja vaikka muutoksen syy on sellainen ei-entiteetti kuin aika. Lisäksi vaikka sanottaisiin, että ajassa muodostuu kokoelma puhtaita satunnaisjakaumia, niin jos B on ilkeällä päällä, niin hän on sitä mieltä, että maailmankuvassa 2 tulee ottaa huomioon se, että hän haluaa kysyä kysymykset esim. siinä muodossa, että 'mikä on jakauma, jos minulle pitää tehdä minäkeskeinen jakauma, joka antaa todennäköisyydet minkä x:n minä voin nähdä muuttamatta jakaumaani koskaan, vaan pitämällä sitä ikuisena' (vrt. alla oleviin ikuisuus-potentiaaleihin...). Vastaus tähän olisi nimittäin, että varmaan sellaisen saa, mutta kun meillä on tieto, että systeemiä kuvailee ajassa muuttuva jakauma, niin sinun pyytämästäsi jakaumasta ei tule tällainen puhdas jakauma, vaan tulkitsemme esim. ajankohdan, milloin mittaat, joksikin satunnaiseksi, koska olet niin epämääräinen jakaumien lukijana. Tässä näyttäisi olevan kyseessä päätelmä 'aikaa on' joten 'puhtautta ei ole kysyjälle'.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Puhtaasti satunnaisessa selityksessä kellot ja ajanmittaus ovat mahdottomia."

Tämä ei pidä paikkaansa, mutta tässä on tiettyä epämääräisyyttä, koska emme ehkä täysin tiedä, mihin viittaat puhtaalla satunnaisuudella. Tähän asti tekstissä viittasit siihen, että kvanttifluktuaatio saa esittää yhtä tapausta, joka kuuluu maailmankuvan 2 kuvailuihin. Siten mielsin tämän kuvan 2 ensimmäisenä QM-tulkintoihin, jotka ovat Kööpenhaminalaisia tai vastaavia satunnaisia tulkintoja. On kuitenkin ainakin kaksi tapaa määritellä puhdas satunnaisuus siten, että sitä ei ilmenisi QM:ssä juuri koskaan. Näistä keskustelu ei ole minusta oleellista, eli vaikka olisit filosofi, niin minusta ei tulisi pohtia maailmankuvia sellaisilla satunnaisuuksilla, joita ei voi nähdä eikä edes ajatella näkevänsä tulkitsijana, jonka tulkinnan kohde on QM tai empirinen maailma. Puhdas satunnaisuus matematiikassa yleensä merkitsee sitä, että tapahtuma tapahtuu yhden satunnaisen muuttujan todennäköisyysjakauman mukaan. Jos on vain satunnaisia muuttujia, niin epäpuhdas yksittäinen satunnaismuuttuja merkitsisi sitä, että tapahtuma tapahtuu eri todennäköisyyksillä riippuen siitä, tapahtuvatko muut asiat, eli epäpuhtaus on samaa kuin useiden satunnaisten muuttujien keskinäinen riippuvuus. Tämä merkitsee erilaista joukkoa tarvittuja jakaumia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Conditional_probability_distribution#Conditional_continuous_distributions

Tuossa sinulle olisi tehtävänä selittää, että koska olet puhunut suuria puheita siitä, miten osaat mitata aikaakin, niin selitä miten ajan mittaaminen tulee jälkimmäisen myötä esiin. Keskityn itse tuomaan sen esiin jo pelkän yhden muuttujan tapauksessa, ja kuvailen tämän jälkeen seuraavan epäpuhtauden. Oteataan esimerkiksi normaalijakauma ja sanotaan, että se muuttuu syklisesti parametrin t mukaan kuten tässä:
https://www.desmos.com/calculator/ssqpi1vmqt
Valmistan miljoonia systeemejä, joilla on tämä sama jakauma samassa vaiheessa. Mittaan kaikki tulokset eli yleisessä matematiikassa triggeröin todennäköisyydet saada x-akselin arvon ja teen sen samalla hetkellä. Kirjaan nämä tulokset ja piirrän niistä saadun jakauman. Minulla on tällöin mielivaltaisen tarkkaan mitattu kuva jostakin yksittäisen t-arvon jakaumasta. Ja voin ratkaista, mitä t:tä se vastaa mallini jakaumafunktiossa (yksi jakauman tunnusluku kuten korkeus riittää). Jos piirtäminen ja ratkaisu vie aikaa, niin teoriassa pidän sitä tietyn suuruisena vakioaikana ja lisään tämän ajan lopputulokseen: kello on nyt t1 w ja kohta se on t2 w.

Kun sanoit, että kellot ovat mahdottomia, minun ei ehkä olisi tarvinnut ryhtyä kellomestariksi, vaan tuollaisen lauseen voi yleensä ymmärtää myös sellaiseksi, että 'objektit eivät koe aikaa' (voidaan tarkoittaa mikro-objekteja tai puhua systeemistä, jonka makromuuttujat eivät koe aikaa) tai jopa, että 'aikaa ei ole'. Tällöin vastaesimerkki on jo se, että jakauma on ensinnäkin objekti, ja että jakaumassa on parametri t. Jakauman pitäminen objektina, joka on olemassa liittyy kvanttitulkintoihin ja on nimeltään kvanttirealismia. Jos ei olisi kiinnostunut jakaumasta objektina ei tulisi ilmaista sen mahdollisuuksia kokea tai olla kokematta aikaa. Ihmiset, jotka sanoisivat että QM-objekteja ei ole olemassa, ovat yleensä jonkinlaisia 1-ihmisiä ns. piilomuuttujien kanssa, tai sitten he ovat tietämättömyysihmisiä, jolloin he eivät yleensä pysty ilmaisemaan mitään, tai minkään suhdetta aikaan, negatiivisenakaan lauseena.

Tässä voidaan kuitenkin vertailla merkityksiä sanoille satunnaisuuden puhtaus. Jos sanotaan, että jakauma riippuu ajasta, niin silloin erilaiset todennäköisyydet, jotka ovat suoraan tuon jakauman antamia tai sen objektiin liittyviä, ovat myös riippuvia jostakin. Siihen ei tarvita matemaatikkojen äskeisiä välineitä, koska t on parametri. Toinen epäpuhtaus voisi tarkoitta tällaista jakaumien muuttumista erilaisista syistä, ja vaikka muutoksen syy on sellainen ei-entiteetti kuin aika. Lisäksi vaikka sanottaisiin, että ajassa muodostuu kokoelma puhtaita satunnaisjakaumia, niin jos B on ilkeällä päällä, niin hän on sitä mieltä, että maailmankuvassa 2 tulee ottaa huomioon se, että hän haluaa kysyä kysymykset esim. siinä muodossa, että 'mikä on jakauma, jos minulle pitää tehdä minäkeskeinen jakauma, joka antaa todennäköisyydet minkä x:n minä voin nähdä muuttamatta jakaumaani koskaan, vaan pitämällä sitä ikuisena' (vrt. alla oleviin ikuisuus-potentiaaleihin...). Vastaus tähän olisi nimittäin, että varmaan sellaisen saa, mutta kun meillä on tieto, että systeemiä kuvailee ajassa muuttuva jakauma, niin sinun pyytämästäsi jakaumasta ei tule tällainen puhdas jakauma, vaan tulkitsemme esim. ajankohdan, milloin mittaat, joksikin satunnaiseksi, koska olet niin epämääräinen jakaumien lukijana. Tässä näyttäisi olevan kyseessä päätelmä 'aikaa on' joten 'puhtautta ei ole kysyjälle'.

2

Lue lisää

Satunnaisuudet matematiikassa ja fysiikassa ovat täysin satunnaisesti nimettyjä eikä satunnaisuuden puhtaudella ole mitään täydellisiä perusteita kummassakaan. Fysiikan mukaan mikään ei ole puhdasta sattumaa paitsi mahdollisesti QM:n satunnaisuus. Missä nimenomaan jokainen jakauma muuttuu ajassa niin säännöllisesti kuin olisi sähköaalto. Matematiikka puolestaan voi ottaa minkä tahansa tapauksen ja päättää, että se on puhdasta sattumaa, mikä tarkoittaa, että se ei ole sisällyttänyt systeemiin koko muuta maailmaa, eikä siis mitään muuttujia tai aiheita, jotka voisivat vaikuttaa kohteeseen. Koko puhdas sattuma on matemaattinen konstruktio ja sen oletukset. Jos keksit jostain syystä itse täysin satunnaisen konstruktion, joka olisi sinusta maailmankuva nro. 2, niin toki pitää paikkansa, että sinä tai kukaan mukaan ei pysty muodostamaan siitä maailmaa, joka voisi sisältää yhtään mitään maailmalle tunnusomaisia piirteitä (oli kyseessä sitten ihminen joka rakentaa kellon tai jakaumaobjekti, joka kokee ajan itse). Tällaisen ehdottaminen tässä ketjussa ei ole minusta edes turhaa filosofointia, vaan tuntuu, että olet keksinyt tällaisia tarinoita puolustaaksesi omia näkemyksiäsi. Samalla tavalla kuin taistelevat uskonnot keksivät tarinoita, missä toiset ovat epäeettisiä ja syövät lapsia. Toinen asia, mikä tässä ja seuraavissa osissa edelleen ilmenee, on ehkä se, että QM on jotain, mikä on paitsi epäintuitiivista palloja heitteleville fysiikan opiskelijoille, niin myös mahdotonta antaa sivistyssanojen tuntijoille, jotta nämä voisivat kategorisoida sen vain yhden hyvin intuitiivisen käsitteen alle, ja jotta filosofit pystyisivät puhumaan siitä sivistyneesti tuolla yhdellä sanalla.

B:
"3) Yhdistetään determinismi ja aito satunnaisuus toisiinsa jolloin saadaan tilastollisia todennäköisyyksiä..."

Ei pidä paikkaansa. Tilastollisista todennäköisyyksistä puhutaan joskus kvanttitodennäköisyyksien vastakohtana ja fyysiikan mukaan niitä ei sanota yhtä aidoiksi. Mutta ne eivät ole minkään yhdistelyn tulos eikä niistä pysty muodostamaan maailman selitystä, ehkä. On olemassa sekalainen ryhmä ihmisiä, joista kvanttimekaniikka ei ole totta alunperinkään, jolloin heistä voi olla mahdollista, että mikä tahansa todennäköisyys on välttämättä jotain muuta kuin kvanttitodennäköisyyttä, koska sellaista ei ole. On kuitenkin täysin avointa, että tuleeko sillä selitetyksi koko maailma, vai onko väite lisäksi se, että mikään maailmassa ei ole myöskään satunnaista.

Et sanonut kohdassa 2, että mikä on aidon satunnaisuuden määritelmä tai onko kohta 2 sitä laisinkaan. Epäaito satunnaisuus on kai se, että heittää Newtonin kolikkoa eikä pysty tietämään, mitä siitä tulee. Jos nyt yhdistät Newtonin ja satunnaisuuden, niin saatko juuri epäaidon satunnaisuuden, ja saatko sen suoraan yhdestä maailmankuvasta 1? Kun joku päättää, että kuvan 1 mukaisessa maailmassa käytetään matematiikkaa tai esim. termodynamiikkaa, he päättävät, että saadaan todennäköisyyksiä, mutta missään kohtaa saada näitä, ei ollut aitoa satunnaista asiaa minään objektina tai sellaisen vaihtoehtona, ja mitä olisi yhdistetty johonkin tai ollenkaan arvioitu. Kuten äskeisessäkin (kolikon heitto on täysin samanlaista kuin termodynaamiset satunnaisuudet), niin jotkut ihmiset pystyvät olemaan sellaisia, että heistä epäaito satunnaisuus (riisuttuna asioista, jotka saisivat tuottaa niitä tapahtumaketjuina) on maailman aito kuva. Ja joskus sen nimi on silloin ehkä 'ei-kvantti aito satunnaisuus'.

B:
"...jotka toimivat ns. suurten joukkojen tapauksessa suhteellisen deterministisesti eli poikkeavat normaalijakaumasta ja mahdollistavat jonkintasoisen extrapolaation nykyhetken tilanteesta sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen."

Tässä on kaikki väärin. Voisit tarkoittaa suurella joukollasi kahtakin eri asiaa, mikä on loistavaa sekaannusta, mutta olet väärässä kummassakin tapauksessa. Jos puhut suuresta joukosta, joka käydään yksi kerrallaan läpi ja ne kaikki tuottavat jakaumasta yhden muuttujan arvon eri x:iä, niin silloin voidaan puhua tilastojen pitämisestä jonkun kirjurin toimesta. Mutta tässä ei ole mitään determinististä, ja jokainen kerta, kun tulee x, ollaan tehty ja koettu jotain satunnaista. Kukaan filosofikaan ei ole tästä niin päissään, että alkaisi nähdä tämän epäsatunnaisena pelkästään siksi, että tätä toistetaan (jos Newton on siis rajattu pois). Ihmiskunta ylipäänsä määritteli satunnaisuuden olemassaolon sen perusteella, että he kävivät suuren joukon heitettyjä kolikkoja läpi, ja tarkoitan että he pääsivät tällaisesta 1-maailmasta suoraan kärryille siitä, mitä mikä tahansa aito satunnaisuus on.

3

Anonyymi kirjoitti:

Satunnaisuudet matematiikassa ja fysiikassa ovat täysin satunnaisesti nimettyjä eikä satunnaisuuden puhtaudella ole mitään täydellisiä perusteita kummassakaan. Fysiikan mukaan mikään ei ole puhdasta sattumaa paitsi mahdollisesti QM:n satunnaisuus. Missä nimenomaan jokainen jakauma muuttuu ajassa niin säännöllisesti kuin olisi sähköaalto. Matematiikka puolestaan voi ottaa minkä tahansa tapauksen ja päättää, että se on puhdasta sattumaa, mikä tarkoittaa, että se ei ole sisällyttänyt systeemiin koko muuta maailmaa, eikä siis mitään muuttujia tai aiheita, jotka voisivat vaikuttaa kohteeseen. Koko puhdas sattuma on matemaattinen konstruktio ja sen oletukset. Jos keksit jostain syystä itse täysin satunnaisen konstruktion, joka olisi sinusta maailmankuva nro. 2, niin toki pitää paikkansa, että sinä tai kukaan mukaan ei pysty muodostamaan siitä maailmaa, joka voisi sisältää yhtään mitään maailmalle tunnusomaisia piirteitä (oli kyseessä sitten ihminen joka rakentaa kellon tai jakaumaobjekti, joka kokee ajan itse). Tällaisen ehdottaminen tässä ketjussa ei ole minusta edes turhaa filosofointia, vaan tuntuu, että olet keksinyt tällaisia tarinoita puolustaaksesi omia näkemyksiäsi. Samalla tavalla kuin taistelevat uskonnot keksivät tarinoita, missä toiset ovat epäeettisiä ja syövät lapsia. Toinen asia, mikä tässä ja seuraavissa osissa edelleen ilmenee, on ehkä se, että QM on jotain, mikä on paitsi epäintuitiivista palloja heitteleville fysiikan opiskelijoille, niin myös mahdotonta antaa sivistyssanojen tuntijoille, jotta nämä voisivat kategorisoida sen vain yhden hyvin intuitiivisen käsitteen alle, ja jotta filosofit pystyisivät puhumaan siitä sivistyneesti tuolla yhdellä sanalla.

B:
"3) Yhdistetään determinismi ja aito satunnaisuus toisiinsa jolloin saadaan tilastollisia todennäköisyyksiä..."

Ei pidä paikkaansa. Tilastollisista todennäköisyyksistä puhutaan joskus kvanttitodennäköisyyksien vastakohtana ja fyysiikan mukaan niitä ei sanota yhtä aidoiksi. Mutta ne eivät ole minkään yhdistelyn tulos eikä niistä pysty muodostamaan maailman selitystä, ehkä. On olemassa sekalainen ryhmä ihmisiä, joista kvanttimekaniikka ei ole totta alunperinkään, jolloin heistä voi olla mahdollista, että mikä tahansa todennäköisyys on välttämättä jotain muuta kuin kvanttitodennäköisyyttä, koska sellaista ei ole. On kuitenkin täysin avointa, että tuleeko sillä selitetyksi koko maailma, vai onko väite lisäksi se, että mikään maailmassa ei ole myöskään satunnaista.

Et sanonut kohdassa 2, että mikä on aidon satunnaisuuden määritelmä tai onko kohta 2 sitä laisinkaan. Epäaito satunnaisuus on kai se, että heittää Newtonin kolikkoa eikä pysty tietämään, mitä siitä tulee. Jos nyt yhdistät Newtonin ja satunnaisuuden, niin saatko juuri epäaidon satunnaisuuden, ja saatko sen suoraan yhdestä maailmankuvasta 1? Kun joku päättää, että kuvan 1 mukaisessa maailmassa käytetään matematiikkaa tai esim. termodynamiikkaa, he päättävät, että saadaan todennäköisyyksiä, mutta missään kohtaa saada näitä, ei ollut aitoa satunnaista asiaa minään objektina tai sellaisen vaihtoehtona, ja mitä olisi yhdistetty johonkin tai ollenkaan arvioitu. Kuten äskeisessäkin (kolikon heitto on täysin samanlaista kuin termodynaamiset satunnaisuudet), niin jotkut ihmiset pystyvät olemaan sellaisia, että heistä epäaito satunnaisuus (riisuttuna asioista, jotka saisivat tuottaa niitä tapahtumaketjuina) on maailman aito kuva. Ja joskus sen nimi on silloin ehkä 'ei-kvantti aito satunnaisuus'.

B:
"...jotka toimivat ns. suurten joukkojen tapauksessa suhteellisen deterministisesti eli poikkeavat normaalijakaumasta ja mahdollistavat jonkintasoisen extrapolaation nykyhetken tilanteesta sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen."

Tässä on kaikki väärin. Voisit tarkoittaa suurella joukollasi kahtakin eri asiaa, mikä on loistavaa sekaannusta, mutta olet väärässä kummassakin tapauksessa. Jos puhut suuresta joukosta, joka käydään yksi kerrallaan läpi ja ne kaikki tuottavat jakaumasta yhden muuttujan arvon eri x:iä, niin silloin voidaan puhua tilastojen pitämisestä jonkun kirjurin toimesta. Mutta tässä ei ole mitään determinististä, ja jokainen kerta, kun tulee x, ollaan tehty ja koettu jotain satunnaista. Kukaan filosofikaan ei ole tästä niin päissään, että alkaisi nähdä tämän epäsatunnaisena pelkästään siksi, että tätä toistetaan (jos Newton on siis rajattu pois). Ihmiskunta ylipäänsä määritteli satunnaisuuden olemassaolon sen perusteella, että he kävivät suuren joukon heitettyjä kolikkoja läpi, ja tarkoitan että he pääsivät tällaisesta 1-maailmasta suoraan kärryille siitä, mitä mikä tahansa aito satunnaisuus on.

3

Lue lisää

Jos tällaisessa tapauksessa poikettaisiin normaalijakaumasta johonkin toiseen jakaumaan (kolikon heitto ei muodosta normaalijakaumaa, eikä mikään nopeasti mieleen tuleva fysiikan muukaan koe), niin se ei vaikuttaisi mihinkään maailmankuvaan. Silloin sanottaisiin että satunnainen maailma antaa satunnaisuuksiaan muutoin kuin normaalijakauman painottamina. Jos ajattelit joskus väittää jotain satunnaiseksi tai jopa J-tavalla jakautuneeksi, niin valmistaudu tekemään toistoja, äläkä odota uskomista sanaan. Tekstissäsi ei ole taaskaan mitään viitettä siihen, että ekstrapolaatiota olisi tehtävissä. Jos otan kolikkojen tapauksen, niin kolikkoa ekstrapoloidaan Newtonilla, kuten maailmassa 1. Tämä ekstrapolointi ei muutu muuksi, vaikka kolikkoja on monta eri aikoina.

Toisaalta suuressa joukossasi voisi olla monta satunnaista mikrotason objektia yhtäaikaa samassa paikassa pällekkäin. Tämä liittyy enemmän itse käymääni keskusteluun yllä, ja tällöin voidaan puhua siitä, että tämä objektien ryhmä on deterministisempi kuin yksittäinen jäsen. Seuraavassa kommentoin sitä, jos olisit ajatellut näin.

B:
"...jotka toimivat ns. suurten joukkojen tapauksessa suhteellisen deterministisesti.."

Ei pidä paikkaansa. Puhut kategorisesti jostain aivan muusta asiasta kuin kohteen satunnaisuudesta (vs. sen epäsatunnaisuudesta, vs. sen satunnaisuuksien yhdistämisestä determinismiin), jos alat puhua siitä, että satunnaisessa maailmassa on ei-satunnaisia asioita isoissa joukoissa. Lopputulema on kuitenkin se, että satunnainen objekti on satunnainen. Minkä lisäksi näyttää ettei isoista joukoista voi päättellä mitään eikä myöskään päättää, että mikä mikrotaso (tai sen tulkinta 1-2) saa tuottaa sen ja mikä ei.

B:
"eli poikkeavat normaalijakaumasta ja mahdollistavat jonkintasoisen extrapolaation nykyhetken tilanteesta sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen."

Väärin. Ensinnäkään isoa joukkoa ei voi kuvailla jakaumalla josta saisi vain yhden x:n. Jos vaihdat muuttujan, väität periaatteessa ettei sille edes ole pakko olla jakaumaa, koska se ei ole satunnainen. Jos muuttujie ei keksitä uusia sillä tavoin kuin fysiikassa, niin tilastotieteessä on yleistä kaikilla aloilla, että jos satunnaisia asioita otetaan paljon ja vielä toisistaan riippuen yhtäaikaa, niin silloin normaalijakaumat vasta yleistyvätkin ainoina tarvittuina jakaumina.

B:
"Vaihtoehto 3 on lähimpänä nykyisen tieteen maailmankuvaa..."

Ei pidä paikkaansa. Koska kirjoitit determinismin ja satunnaisuuden yhdistymisestä et-juuri-mitään-onnistunutta, niin väitän tätä sitä kautta, että jokaisen tieteen maailmankuvan piirteenä on joko kohta 1 tai kohta 2. Lisäksi väitän, että käytännössä ne ovat kaikki kohdan 2 maailmankuvia, ja että kohtaan 1 pääsy on vain käsitteellisellä tasolla mahdollista. Tulkinnassa kuten MWI:kin nimittäin joudutaan sanomaan, että kaikki nähtyjen mikro-objektien päätepisteet mahdollisuuksien avaruudessa tulevat olemaan sellaisia, että niitä ei voi ennustaa, tai teoria ei ole kehittynyt tällaiseksi. Käsitteellisellä tasolla voidaan väittää, että samojen yhtälöiden teoria on epäsatunnaisten ja sitä myöten joskus ennustettavien asioiden teoria.

B:
"...koska se on kokeellisesti testattavissa olemassaolevien säännönmukaisuuksien perusteella"

Väärin. Kaikkia kohtia 1-3 voisi kokeellisesti testata. Kirjoitit kohdan 1 ilmeisesti tahallasi siihen muotoon, että siinä maailma on liian vaikea asia ennustaa. Ei ole mitään syytä, miksi maailma muuttuisi helpommaksi paikaksi vain sanomalla siirtyvänsä toiseen numeroosi.

Maailmaa 2 (myös epänormaalia) testataan katsomalla sen jakaumia ja teorian jakaumia. Kun kyseessä on siis oikea ja käytetty maailmankuva, ei pidä paikkaansa, että mittaaminen ja joidenkin kysymysten ennustaminen olisi nähty kuvassa asiaksi, jota ei ole olemassa, ja siten siirrytty kuvaksi, jota ei tarvitse koskaan verrata muihin kuviin.

Testaamiseen ei tarvita säännönmukaisuuksia. Säännönmukaisuus on jotain, mitä kehitetään teoreetikon mielessä, ja jota voi verrata testiin. Testaamisen säännönmukaisuus voisi olla se, että laitan aina päälle valkoisen takin, ja tästä voi olla tosi paljon hyötyä, mutta tätä ei voi kirjata maailman säännönmukaisuuksiin vaan omiin tapoihini suojella esim. determinismin vaatimaa tarkkaa lähtöarvoa (lähtöarvo vs. säännönmukaisuus ovat eri kategorioiden keskusteluja kuten tähänkin asti).

4

Anonyymi kirjoitti:

Jos tällaisessa tapauksessa poikettaisiin normaalijakaumasta johonkin toiseen jakaumaan (kolikon heitto ei muodosta normaalijakaumaa, eikä mikään nopeasti mieleen tuleva fysiikan muukaan koe), niin se ei vaikuttaisi mihinkään maailmankuvaan. Silloin sanottaisiin että satunnainen maailma antaa satunnaisuuksiaan muutoin kuin normaalijakauman painottamina. Jos ajattelit joskus väittää jotain satunnaiseksi tai jopa J-tavalla jakautuneeksi, niin valmistaudu tekemään toistoja, äläkä odota uskomista sanaan. Tekstissäsi ei ole taaskaan mitään viitettä siihen, että ekstrapolaatiota olisi tehtävissä. Jos otan kolikkojen tapauksen, niin kolikkoa ekstrapoloidaan Newtonilla, kuten maailmassa 1. Tämä ekstrapolointi ei muutu muuksi, vaikka kolikkoja on monta eri aikoina.

Toisaalta suuressa joukossasi voisi olla monta satunnaista mikrotason objektia yhtäaikaa samassa paikassa pällekkäin. Tämä liittyy enemmän itse käymääni keskusteluun yllä, ja tällöin voidaan puhua siitä, että tämä objektien ryhmä on deterministisempi kuin yksittäinen jäsen. Seuraavassa kommentoin sitä, jos olisit ajatellut näin.

B:
"...jotka toimivat ns. suurten joukkojen tapauksessa suhteellisen deterministisesti.."

Ei pidä paikkaansa. Puhut kategorisesti jostain aivan muusta asiasta kuin kohteen satunnaisuudesta (vs. sen epäsatunnaisuudesta, vs. sen satunnaisuuksien yhdistämisestä determinismiin), jos alat puhua siitä, että satunnaisessa maailmassa on ei-satunnaisia asioita isoissa joukoissa. Lopputulema on kuitenkin se, että satunnainen objekti on satunnainen. Minkä lisäksi näyttää ettei isoista joukoista voi päättellä mitään eikä myöskään päättää, että mikä mikrotaso (tai sen tulkinta 1-2) saa tuottaa sen ja mikä ei.

B:
"eli poikkeavat normaalijakaumasta ja mahdollistavat jonkintasoisen extrapolaation nykyhetken tilanteesta sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen."

Väärin. Ensinnäkään isoa joukkoa ei voi kuvailla jakaumalla josta saisi vain yhden x:n. Jos vaihdat muuttujan, väität periaatteessa ettei sille edes ole pakko olla jakaumaa, koska se ei ole satunnainen. Jos muuttujie ei keksitä uusia sillä tavoin kuin fysiikassa, niin tilastotieteessä on yleistä kaikilla aloilla, että jos satunnaisia asioita otetaan paljon ja vielä toisistaan riippuen yhtäaikaa, niin silloin normaalijakaumat vasta yleistyvätkin ainoina tarvittuina jakaumina.

B:
"Vaihtoehto 3 on lähimpänä nykyisen tieteen maailmankuvaa..."

Ei pidä paikkaansa. Koska kirjoitit determinismin ja satunnaisuuden yhdistymisestä et-juuri-mitään-onnistunutta, niin väitän tätä sitä kautta, että jokaisen tieteen maailmankuvan piirteenä on joko kohta 1 tai kohta 2. Lisäksi väitän, että käytännössä ne ovat kaikki kohdan 2 maailmankuvia, ja että kohtaan 1 pääsy on vain käsitteellisellä tasolla mahdollista. Tulkinnassa kuten MWI:kin nimittäin joudutaan sanomaan, että kaikki nähtyjen mikro-objektien päätepisteet mahdollisuuksien avaruudessa tulevat olemaan sellaisia, että niitä ei voi ennustaa, tai teoria ei ole kehittynyt tällaiseksi. Käsitteellisellä tasolla voidaan väittää, että samojen yhtälöiden teoria on epäsatunnaisten ja sitä myöten joskus ennustettavien asioiden teoria.

B:
"...koska se on kokeellisesti testattavissa olemassaolevien säännönmukaisuuksien perusteella"

Väärin. Kaikkia kohtia 1-3 voisi kokeellisesti testata. Kirjoitit kohdan 1 ilmeisesti tahallasi siihen muotoon, että siinä maailma on liian vaikea asia ennustaa. Ei ole mitään syytä, miksi maailma muuttuisi helpommaksi paikaksi vain sanomalla siirtyvänsä toiseen numeroosi.

Maailmaa 2 (myös epänormaalia) testataan katsomalla sen jakaumia ja teorian jakaumia. Kun kyseessä on siis oikea ja käytetty maailmankuva, ei pidä paikkaansa, että mittaaminen ja joidenkin kysymysten ennustaminen olisi nähty kuvassa asiaksi, jota ei ole olemassa, ja siten siirrytty kuvaksi, jota ei tarvitse koskaan verrata muihin kuviin.

Testaamiseen ei tarvita säännönmukaisuuksia. Säännönmukaisuus on jotain, mitä kehitetään teoreetikon mielessä, ja jota voi verrata testiin. Testaamisen säännönmukaisuus voisi olla se, että laitan aina päälle valkoisen takin, ja tästä voi olla tosi paljon hyötyä, mutta tätä ei voi kirjata maailman säännönmukaisuuksiin vaan omiin tapoihini suojella esim. determinismin vaatimaa tarkkaa lähtöarvoa (lähtöarvo vs. säännönmukaisuus ovat eri kategorioiden keskusteluja kuten tähänkin asti).

4

Lue lisää

Ehkä isoimpia ongelmia kaikkien näiden kohtien 1-3 aikana on ollut, se että olet jättänyt huomioimatta sellaisen fysiikan lakien yleisen sisällön, kuin että maailman 2 tapauksessa niissä on alkuarvoihin perustuva jakauman muodon evoluutio, joka muuttuu muiksi jakaumiksi eri vuorovaikutusten perusteella. Minkä lisäksi jakaumat esim. kulkevat avaruuden halki muihin paikkoihin, mistä kulkemiselle annetusta säännöstä jo seuraisi tai siinä on olettettu paljon stabiileja asioita, kuten liikemäärän säilyminen. Aiemmin mainitut MWI:t eivät syntyneet myöskään siten, että joku MWI-läinen olisi luonut determinismiä ja sisällyttänyt determinismiä johonkin, vaan kaikki mitä kutsutaan determinismiksi oli jo annettu heille valmiina, ja teoria on tehnyt ainoastaan eksklusiivisia asioita päästäkseen satunnaisuudesta eroon. Ihmiset jotka kirjoittavat determinismin kaltaisista filosofisista asioista koko maailmaa kuvaten, eivät aina selitä, että yksi satunnaisuus kyseisessä kuvassa on mikä sotkee sen kaiken. Käytännössä ja stabiiliuden kannalta QM ei kuitenkaan sisällä sellaisia asioita, joissa satunnaisuus sotkisi oikeasti kaiken, vaan sen satunnaisuudet ovat mikrotasolla olevia pieniä eroja, joita voisi verrata siihen, että heitetään kolikkoa, mutta kolikolle on annettu vain nämä mahdollisuudet:
-klaava
-klaava mutta ensin kolikko vaappuu ja pyörähtelee 30s kruuna aina alaspäin
-klaava ja lisäksi kolikosta lähtee soinnukas ääni
-klaava ja kolikko ei putoa pöydälle vaan lattialle

Ainakin mitä tulee makroskooppisen maailman mielipiteeseen objektista. Looginen rakenne objektissa voi silti olla kaikkea ns. äärimmäisyyksien väliltä.

B:
"Vaihtoehto 3 on lähimpänä nykyisen tieteen maailmankuvaa koska se on kokeellisesti testattavissa olemassaolevien säännönmukaisuuksien perusteella vaikka ei sellaisenaan millään tavalla tue todellisuuden ontologisia eikä muitakaan metafysiikkaan liittyviä kysymyksiä (ns. mitä ja miksi kysymykset)"

Sinäkö odotit, että tieteen nykyinen maailmankuva olisi ollut mitä ja miksi kysymysten vastauksia sisältävä? Entä jos unohdettaisiin tämä sanojesi mukaan läheltä liippaava numero 3. ja siirryttäisiin siihen, mikä on mielestäsi täsmällinen nykytieteen maailmankuva. Silloin saisimme jopa tietää tämän kaiken?

B:
"eikä siis tue fysikalistista eikä ns. "realistista" maailmankuvaa joka on vahvasti kulttuurisidonnaisen metafysiikan ehdollistamisen takia omaksuttua."

Jos äskeisessä oli jotain humoristista, niin entäs nyt: sinäkö väität, että fysikalismissa on näitä mitä ja miksi vastauksia?

B:
"Todellisuudessa on 2 tasoa (aktuaalinen ja potentiaalinen). Aktuaalinen havaittavissa ja mitattavissa oleva on potentiaalisen tason osajoukko..."

Myös kohdassa 2 ja etenkin kohdassa 1 on olemassa yhtä kolikkoa varten joukko 'eri puoli kuin mille kolikko putosi' jota et voi koskaan havaita 'pudonneena' sille kolikolle. Et ole minusta siis tehnyt mitään omaa ajatustyötä, etkä voi nimetä itsellesi omaa numeroa, jos tiet eivät erkane tästä.

Jos asiat ovat potentiaalisia, niin ovatko ne potentiaalisia myös tullakseen havaituiksi, vai onko jokainen potentiaalinen asia kuin asia jota ei ole olemassa koskaan tulevaisuudessa, mutta joka kannattaa mainita kaikille silti? Vai onko se vain asia, jota ei tiettynä hetkenä tapahtunut historiassa? QM:ssä on asioita kuten (1) mitattu asia, joka on ainoa asia, mitä hiukkanen tuntui olevan mitattaessa, sekä (2) aaltofunktio, jota on niillä asioilla, jotka voidaan kaikki mitata tulevaisuudessa, sekä (3) asiat, joilla aaltofunktiota ei ole enää, koska hiukkanen on esim. liikkunut oikealta vasemmalle, joten oikealla ei ole olemassa mitään eikä mitään potentiaalia ole mitata asioita olevan oikealla. Jos puhutaan romahtamisesta, niin sellaisessa (2) muuttuu yhdeksi alueeksi, joka on (1) ja muut alueet ovat (3):a. Onko väliä miksikä kaikiksi asioiksi potentiaalista tasoasi mielletään milläkin kertaa?

5

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä isoimpia ongelmia kaikkien näiden kohtien 1-3 aikana on ollut, se että olet jättänyt huomioimatta sellaisen fysiikan lakien yleisen sisällön, kuin että maailman 2 tapauksessa niissä on alkuarvoihin perustuva jakauman muodon evoluutio, joka muuttuu muiksi jakaumiksi eri vuorovaikutusten perusteella. Minkä lisäksi jakaumat esim. kulkevat avaruuden halki muihin paikkoihin, mistä kulkemiselle annetusta säännöstä jo seuraisi tai siinä on olettettu paljon stabiileja asioita, kuten liikemäärän säilyminen. Aiemmin mainitut MWI:t eivät syntyneet myöskään siten, että joku MWI-läinen olisi luonut determinismiä ja sisällyttänyt determinismiä johonkin, vaan kaikki mitä kutsutaan determinismiksi oli jo annettu heille valmiina, ja teoria on tehnyt ainoastaan eksklusiivisia asioita päästäkseen satunnaisuudesta eroon. Ihmiset jotka kirjoittavat determinismin kaltaisista filosofisista asioista koko maailmaa kuvaten, eivät aina selitä, että yksi satunnaisuus kyseisessä kuvassa on mikä sotkee sen kaiken. Käytännössä ja stabiiliuden kannalta QM ei kuitenkaan sisällä sellaisia asioita, joissa satunnaisuus sotkisi oikeasti kaiken, vaan sen satunnaisuudet ovat mikrotasolla olevia pieniä eroja, joita voisi verrata siihen, että heitetään kolikkoa, mutta kolikolle on annettu vain nämä mahdollisuudet:
-klaava
-klaava mutta ensin kolikko vaappuu ja pyörähtelee 30s kruuna aina alaspäin
-klaava ja lisäksi kolikosta lähtee soinnukas ääni
-klaava ja kolikko ei putoa pöydälle vaan lattialle

Ainakin mitä tulee makroskooppisen maailman mielipiteeseen objektista. Looginen rakenne objektissa voi silti olla kaikkea ns. äärimmäisyyksien väliltä.

B:
"Vaihtoehto 3 on lähimpänä nykyisen tieteen maailmankuvaa koska se on kokeellisesti testattavissa olemassaolevien säännönmukaisuuksien perusteella vaikka ei sellaisenaan millään tavalla tue todellisuuden ontologisia eikä muitakaan metafysiikkaan liittyviä kysymyksiä (ns. mitä ja miksi kysymykset)"

Sinäkö odotit, että tieteen nykyinen maailmankuva olisi ollut mitä ja miksi kysymysten vastauksia sisältävä? Entä jos unohdettaisiin tämä sanojesi mukaan läheltä liippaava numero 3. ja siirryttäisiin siihen, mikä on mielestäsi täsmällinen nykytieteen maailmankuva. Silloin saisimme jopa tietää tämän kaiken?

B:
"eikä siis tue fysikalistista eikä ns. "realistista" maailmankuvaa joka on vahvasti kulttuurisidonnaisen metafysiikan ehdollistamisen takia omaksuttua."

Jos äskeisessä oli jotain humoristista, niin entäs nyt: sinäkö väität, että fysikalismissa on näitä mitä ja miksi vastauksia?

B:
"Todellisuudessa on 2 tasoa (aktuaalinen ja potentiaalinen). Aktuaalinen havaittavissa ja mitattavissa oleva on potentiaalisen tason osajoukko..."

Myös kohdassa 2 ja etenkin kohdassa 1 on olemassa yhtä kolikkoa varten joukko 'eri puoli kuin mille kolikko putosi' jota et voi koskaan havaita 'pudonneena' sille kolikolle. Et ole minusta siis tehnyt mitään omaa ajatustyötä, etkä voi nimetä itsellesi omaa numeroa, jos tiet eivät erkane tästä.

Jos asiat ovat potentiaalisia, niin ovatko ne potentiaalisia myös tullakseen havaituiksi, vai onko jokainen potentiaalinen asia kuin asia jota ei ole olemassa koskaan tulevaisuudessa, mutta joka kannattaa mainita kaikille silti? Vai onko se vain asia, jota ei tiettynä hetkenä tapahtunut historiassa? QM:ssä on asioita kuten (1) mitattu asia, joka on ainoa asia, mitä hiukkanen tuntui olevan mitattaessa, sekä (2) aaltofunktio, jota on niillä asioilla, jotka voidaan kaikki mitata tulevaisuudessa, sekä (3) asiat, joilla aaltofunktiota ei ole enää, koska hiukkanen on esim. liikkunut oikealta vasemmalle, joten oikealla ei ole olemassa mitään eikä mitään potentiaalia ole mitata asioita olevan oikealla. Jos puhutaan romahtamisesta, niin sellaisessa (2) muuttuu yhdeksi alueeksi, joka on (1) ja muut alueet ovat (3):a. Onko väliä miksikä kaikiksi asioiksi potentiaalista tasoasi mielletään milläkin kertaa?

5

Lue lisää

B:
"...ja ns. luonnonlait eli luonnon säännönmukaisuudet ja kaikkien rakenteiden muodot liittyvät ns. morfisiin kenttiin eli tietyssä mielessä luonnon "rutiineihin" ja "tapoihin" jotka toiston seurauksena vähitellen hyvin hitaasti muuttuvat stabiilimmaksi ja lähes deterministisiksi kun ne ensimmäistä kertaa ilmaantuessaan olivat hyvin epästabiileja ja lähes satunnaisia."

Tämä kuulostaa kamalalta, mutta tosiasiassa ennenkuin näistä luonnon 4-asiosita tehdään lopullinen selonteko, niin emme voi tietää, miten niitä verrataan kohtaan 1 ja 2. Tällä hetkellä minulla on niistä jo selvä kuva, että ne ovat samanlaisia luonnonlakeja kuin kohdan 1 ja 2 lait. Vain maailma on muuttunut, eli sen sijaan että kuvataan vain maailmaa, jossa on tunnetut maailman objektit, niin samalla menolla sinä kuvailisit joukon matemaattisia lisäobjekteja, jotta saisit yhtälöt, jotka muuttuvat ajassa toisiksi yhtälöiksi. Yhtälöiden muuttuminen voidaan ajatella merkitsevän jotain, ja sellaisia asioita voidaan haluta kuvailtavan sanallisesti. Sinun niille antamasi merkitys on todennäköisesti jonkinlaisen kulttuurin tuote, jolla on niin paljon väliä maailman ja sen kuvan kannalta kuin mitä itse olet arvostanut sinulle vieraita kulttuureja. (Osa sanomastasi on kuitenkin empiirisesti ase ohimolla, koska joku voisi sanoa, että tuosta lauseen seasta täytyy löytyä entiteetti, ja sen löydyttyä sitä entiteettiä pitäisi kokeilla saako se mitään yhtälöä muuttumaan, vai ovatko yhtälöt muuttuneet täysin satunnaisesti tai muista syistä, jolloin meillä on lopussa vain muuttuneita yhtälöitä eikä tietoa, miksi ne muuttuvat).

Kuten jo minä sanoin (ja toisin kuin sinä sanoit), niin tieteessä ei ole kuitenkaan yleistä tehdä siirtymiä determinismistä satunnaisuuteen tai nähdä mitään yhteistä näiden välillä. Eikä toisesta liuta toiseen fundamentaalisessa totuuden mielessä eli ilman tarkastelun muutoksia. Se olisi sama kuin mikä tahansa kohde, kuten yksi eristetty elektroni saisi liukua satunnaisesta epäsatunnaiseksi, koska rutiinit ovat sille erit. Satunnaisuus on onneksi hyvin määritelty asia, ja sivusimme sitä jonkin verran (mutta emme läheskään tarpeeksi). Nyt jos voidaan osoittaa, että maailmassa on yksi elektroni, joka on ns. 'täysin satunnainen', niin silloin olet väärässä, että se olisi poistunut, ja kaikki täysi satunnaisuus on edelleen ainoa tapa miten maailma toimii, ja kuten sanoin kohdalla 2 pitää mennä. Saan täysin satunnaisuuden eli determinismin puutteen ulos mistä tahansa asiasta, jos sillä on jakauma, ja jos et voi useiden kokeiden jälkeen yhdistää nähdyn jakauman informaatiota mihinkään muuhun informaatioon (jos tehtävä on etsiä tätä informaatiota ja heittojen riippumista siitä niin kokeessa olisi muitakin tutkittavia osia kuin kolikon heitto ja sen tuloksen saanti, ja näistä vedettäisiin korrelaatio).

Huomaa ettei tule sekoittaa tutkittavaa satunnaisuutta systeemin muuhun deterministisyyteen. Jos esim. elektronin jakauma liikkuu oikealta vasemmalle, ja olen tekevinäni koetta, joka kysyy kysymyksen muodossa 'onko elektroni oikealla yhden pienen tilavuuden sisällä', niin en voi saada mitään ideaalista satunnaisen informaation koetta aikaiseksi, vaan alan töhöillä eri tietojen kanssa, kuten milloin elektroni lähti. Tämän esimerkin voi muuttaa sellaiseksi, missä tehdään alkutila nimeltään universumi, missä korrelaatioita ei ole minkään asian välillä (koska mikään ei liiku ja kaikki sijaitsee kaikkialla), mutta maailma, joka on tavallista muotoa 1 tai 2, saa ne aikaiseksi. Tästä ei ole silloin kiittäminen sinun rutiinejasi.

Lisäksi voisin sanoa, että kuten on huomattu, niin maailma 1 vs. maailma 2 on täysin käsittellinen tulkinta kysymys eikä vaikuta mihinkään oleellisesti. Näin voisi väittää myös pelkän mikrotason sisällä. Tällöin mikään teoria, jonka idea on muuttua maailmasta 2 mailmaan 1 ei ole mitään oleellista asiaa sisältävä teoria. Mutta silti sinulla se sisältää joitain outoja käsityksiä, että siirtymistä täytyy vahtia ja että se on olemassaoleva tuotos. Asioiden pitäminen tuotoksena, kun ne ovat käsitteellisiä ja vielä käsitteinä redundantteja, on väärin. Olisi ehkä toisin, jos joku voisi todistaa, onko mikromaailma 1 vai 2.

B:
"Vaihtoehto 4 mahdollistaa mm. vapaan tahdon kunkin aktuaalisen eliön oman potentiaalin valinta-avaruuden puitteissa jonka reunaehtoina vaikuttavat kokonaisjärjestelmän aktualisoituneet säännönmukaisuudet ja trendit."

Jos pääpointtisi on, että determinismi ei mahdollista vapaata tahtoa, ja että satunnaisuus ei mahdollista sitä, niin missään nimessä determinimin ja satunnaisuuden välillä keinuminen ei mahdollista sitä.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"...ja ns. luonnonlait eli luonnon säännönmukaisuudet ja kaikkien rakenteiden muodot liittyvät ns. morfisiin kenttiin eli tietyssä mielessä luonnon "rutiineihin" ja "tapoihin" jotka toiston seurauksena vähitellen hyvin hitaasti muuttuvat stabiilimmaksi ja lähes deterministisiksi kun ne ensimmäistä kertaa ilmaantuessaan olivat hyvin epästabiileja ja lähes satunnaisia."

Tämä kuulostaa kamalalta, mutta tosiasiassa ennenkuin näistä luonnon 4-asiosita tehdään lopullinen selonteko, niin emme voi tietää, miten niitä verrataan kohtaan 1 ja 2. Tällä hetkellä minulla on niistä jo selvä kuva, että ne ovat samanlaisia luonnonlakeja kuin kohdan 1 ja 2 lait. Vain maailma on muuttunut, eli sen sijaan että kuvataan vain maailmaa, jossa on tunnetut maailman objektit, niin samalla menolla sinä kuvailisit joukon matemaattisia lisäobjekteja, jotta saisit yhtälöt, jotka muuttuvat ajassa toisiksi yhtälöiksi. Yhtälöiden muuttuminen voidaan ajatella merkitsevän jotain, ja sellaisia asioita voidaan haluta kuvailtavan sanallisesti. Sinun niille antamasi merkitys on todennäköisesti jonkinlaisen kulttuurin tuote, jolla on niin paljon väliä maailman ja sen kuvan kannalta kuin mitä itse olet arvostanut sinulle vieraita kulttuureja. (Osa sanomastasi on kuitenkin empiirisesti ase ohimolla, koska joku voisi sanoa, että tuosta lauseen seasta täytyy löytyä entiteetti, ja sen löydyttyä sitä entiteettiä pitäisi kokeilla saako se mitään yhtälöä muuttumaan, vai ovatko yhtälöt muuttuneet täysin satunnaisesti tai muista syistä, jolloin meillä on lopussa vain muuttuneita yhtälöitä eikä tietoa, miksi ne muuttuvat).

Kuten jo minä sanoin (ja toisin kuin sinä sanoit), niin tieteessä ei ole kuitenkaan yleistä tehdä siirtymiä determinismistä satunnaisuuteen tai nähdä mitään yhteistä näiden välillä. Eikä toisesta liuta toiseen fundamentaalisessa totuuden mielessä eli ilman tarkastelun muutoksia. Se olisi sama kuin mikä tahansa kohde, kuten yksi eristetty elektroni saisi liukua satunnaisesta epäsatunnaiseksi, koska rutiinit ovat sille erit. Satunnaisuus on onneksi hyvin määritelty asia, ja sivusimme sitä jonkin verran (mutta emme läheskään tarpeeksi). Nyt jos voidaan osoittaa, että maailmassa on yksi elektroni, joka on ns. 'täysin satunnainen', niin silloin olet väärässä, että se olisi poistunut, ja kaikki täysi satunnaisuus on edelleen ainoa tapa miten maailma toimii, ja kuten sanoin kohdalla 2 pitää mennä. Saan täysin satunnaisuuden eli determinismin puutteen ulos mistä tahansa asiasta, jos sillä on jakauma, ja jos et voi useiden kokeiden jälkeen yhdistää nähdyn jakauman informaatiota mihinkään muuhun informaatioon (jos tehtävä on etsiä tätä informaatiota ja heittojen riippumista siitä niin kokeessa olisi muitakin tutkittavia osia kuin kolikon heitto ja sen tuloksen saanti, ja näistä vedettäisiin korrelaatio).

Huomaa ettei tule sekoittaa tutkittavaa satunnaisuutta systeemin muuhun deterministisyyteen. Jos esim. elektronin jakauma liikkuu oikealta vasemmalle, ja olen tekevinäni koetta, joka kysyy kysymyksen muodossa 'onko elektroni oikealla yhden pienen tilavuuden sisällä', niin en voi saada mitään ideaalista satunnaisen informaation koetta aikaiseksi, vaan alan töhöillä eri tietojen kanssa, kuten milloin elektroni lähti. Tämän esimerkin voi muuttaa sellaiseksi, missä tehdään alkutila nimeltään universumi, missä korrelaatioita ei ole minkään asian välillä (koska mikään ei liiku ja kaikki sijaitsee kaikkialla), mutta maailma, joka on tavallista muotoa 1 tai 2, saa ne aikaiseksi. Tästä ei ole silloin kiittäminen sinun rutiinejasi.

Lisäksi voisin sanoa, että kuten on huomattu, niin maailma 1 vs. maailma 2 on täysin käsittellinen tulkinta kysymys eikä vaikuta mihinkään oleellisesti. Näin voisi väittää myös pelkän mikrotason sisällä. Tällöin mikään teoria, jonka idea on muuttua maailmasta 2 mailmaan 1 ei ole mitään oleellista asiaa sisältävä teoria. Mutta silti sinulla se sisältää joitain outoja käsityksiä, että siirtymistä täytyy vahtia ja että se on olemassaoleva tuotos. Asioiden pitäminen tuotoksena, kun ne ovat käsitteellisiä ja vielä käsitteinä redundantteja, on väärin. Olisi ehkä toisin, jos joku voisi todistaa, onko mikromaailma 1 vai 2.

B:
"Vaihtoehto 4 mahdollistaa mm. vapaan tahdon kunkin aktuaalisen eliön oman potentiaalin valinta-avaruuden puitteissa jonka reunaehtoina vaikuttavat kokonaisjärjestelmän aktualisoituneet säännönmukaisuudet ja trendit."

Jos pääpointtisi on, että determinismi ei mahdollista vapaata tahtoa, ja että satunnaisuus ei mahdollista sitä, niin missään nimessä determinimin ja satunnaisuuden välillä keinuminen ei mahdollista sitä.

6

Lue lisää

Sanoisin myös, että minun pointtini tähän mennessä on ollut se, että lähes deterministinen makromaailma, jossa on niinkin isoja asioita kuin aktuaalinen eliö, on aina seurauksena mistä tahansa ehdotetuista kuvista 1-2. Tällöin jos olet sitä mieltä, että deterministinen makromaailma ei mahdollista vapaata tahtoa, niin voisit alkaa tekemään jotain muuta kuin vertailemaan mikromaailmoja. Mieluiten ottaisit yhden mikromaailman kuvana 8 ja tekisit jotain ilman, että sanot olevan olemassa väärin ymmärretyä ja yliarvostettua makromaailmaa, eli toisinsanoen ajattelisit näitä eliöitä täysin reduktiivisesti vähän aikaa (teet niin kuitenkin joka tapauksessa myöhemmin, kun haluat tietyt sähköt esim. tarkasteluun). Olisin voinut sanoa myös, että joudut saamaan makromaailman aikaseksi samoin kuin muutkin luvut saavat, ja tällöin jos pelkäät lopputulosta valmiiksi, niin sinun ei tule ryhtyä tekemään maailmasta kuvia ollenkaan. Tässä voisi kuitenkin auttaa se, että opit samanlaisen reduktionistisen näkemyksen kuin muutkin ja pidät lopulta toteuttamaasi makrotasoa illuusiona. Pidätkö muuten vapaata tahtoa illuusiona tämän jälkeen?

Vapaan tahdon mahdollistamiseen ei voi tarvita mitään tuollaista trendiä. Eikö trendin idea ole tehdä erilaisia fysiikan yhtälöitä. Tiedämme, että vapaata tahtoa on olemassa siellä, missä nykyiset yhtälöt pätevät. Näiden yhtälöiden ulkopuolisella matemaattisella alueella ei ole mitään yhteyttä vapaan tahdon kanssa. Siten olisit voinut ottaa yhden maailman nro. 1 x:ien valinta-avaruuden, ja sanoa että siinä voi tahtoa yhden yllä olevista klaavoista, mutta ilman että kruuna on minkään näkyvän universumin takana sekään, joten senkin olisi voinut tahtoa. Tässä mikään ei anna lupaa käyttää vapaata tahtoa (tämä on tunnettujen ilmiöiden vakavaa selitystä huom. ja tahto on kolikon tahtoa, ja vertausten kolikossa voi nähdä halutessaan itsensä virtapiirinsä heittäminä oikosulkuina). Jos sanotaan olevan olemassa erittäin tarkan koneen, joka heittää aina klaavan, se voi olla trendi, joka sulkee kruunat rajan taakse, mutta tahto ei tule yhtäkkiä mahdollisemmaksi. Jos väität, että kolikoilla on kuusi ulottuvuutta ja kolme sivua, joista yksi ei ole trendikäs, niin ei tämäkään mahdollista tahtoa.

B:
"Tahtominen on potentiaalien valitsemista ja sen tahdon aktualisoituminen edellyttää koherenttia ja pitkäkestoista yksilöiden tai yksilöjoukkojen intentiota ja ajallis-paikallisen todennäköisyysjakauman muokkaamista jos alkup. todennäköisyydet eivät tue sen tahtomisen nopeaa aktualisoitumista."

Per valinta vai? Silloin sanoisin, ettet usko vapaaseen tahtoon yhtään eliöiden tekemisten kannalta. Ja että yrität nähdä jossain valtavassa aineistossa, joka on isompi kuin väestötutkimus, jonkin signaalin eli tiedon hippusen, jolle keksit slangaavan merkityksen ns. tahtona, josta kukaan ei ole vieläkään ymmärtänyt mitään, mitä sillä voisi hakea takaa, koska mitä vaikutusta on elämän pituisilla asioilla lyhyiden ajatusten keskellä? Siinä mielessä tahto, joka ei merkitse mitään ollen abstraktin tasoinen jonkun muun kuin ihmisen kokema tahto, on hyvä lisä joukkoon nimeltä 'determinismi, sattuma...', koska kun ei tiedä yhtään mistään mitään, on aivan sama vedota näihin kahteen kuin siihen, että jokainen fyysinen tapahtuma on tuntemattoman tahdon tahtoma.

Tämä todennäköisyyksien tuki on tehty nyt hankalasti. Onko vapaata tahtoa olemassa lyhyessä hetkessä, jos jakaumasta tulee yksi oikea tulos, eli onko vapaata tahtoa olemassa todennäköisyydellä 1 / 1 000 000 000 per valinta? Vai tarkoitatko sitä, mistä kirjoitin yllä, että vapaata tahtoa on, kun hiukkasen jakauma on mennyt oikealta vasemmalle. Ja tahtoa on jos osut tahto-alueeseen etkä mene siitä ohi (voi olla vähän pienempiä todennäköisyyksiä tämänkin jälkeen, jos kohdealue on pieni). Näissä kummassakin tapauksessa väität hyvin heikkotahtoisesti, mutta kuitenkin, että vapaa tahto on jokin täysin maailmankuvien 1 ja 2 kanssa ja niiden kuvaamien tapahtumien varassa oleva asia. Minkä lisäksi tahto ei tee mitään asioille vaan maailma tuntuu pyörivän samoin, kuin jos ei olisi määritellyt tahtoa. Älyttömintä tässä on vain se, että mikä määrittää jonkin osan tuloksista tai avaruudesta tahtoavaruudeksi muihin verrattuna. Jos tähän käskettäisiin joskus syventymään, niin avaruuden määrittelyistä tulisi fyysisiä objekteja ja lakeja miten sitä pitää tehdä, joten ongelman kanssa kierrettäisin kehää. Lisäksi on älytöntä, että jos olisit päättänyt tämän tahdon olemassaolosta ensin, niin miksi kuvittelit voivasi poistua maailmankuvista muualle vain siksi, että ajattelit, että tämä systeemi reagoi joskus muuhun maailmaan.

7

Anonyymi kirjoitti:

Sanoisin myös, että minun pointtini tähän mennessä on ollut se, että lähes deterministinen makromaailma, jossa on niinkin isoja asioita kuin aktuaalinen eliö, on aina seurauksena mistä tahansa ehdotetuista kuvista 1-2. Tällöin jos olet sitä mieltä, että deterministinen makromaailma ei mahdollista vapaata tahtoa, niin voisit alkaa tekemään jotain muuta kuin vertailemaan mikromaailmoja. Mieluiten ottaisit yhden mikromaailman kuvana 8 ja tekisit jotain ilman, että sanot olevan olemassa väärin ymmärretyä ja yliarvostettua makromaailmaa, eli toisinsanoen ajattelisit näitä eliöitä täysin reduktiivisesti vähän aikaa (teet niin kuitenkin joka tapauksessa myöhemmin, kun haluat tietyt sähköt esim. tarkasteluun). Olisin voinut sanoa myös, että joudut saamaan makromaailman aikaseksi samoin kuin muutkin luvut saavat, ja tällöin jos pelkäät lopputulosta valmiiksi, niin sinun ei tule ryhtyä tekemään maailmasta kuvia ollenkaan. Tässä voisi kuitenkin auttaa se, että opit samanlaisen reduktionistisen näkemyksen kuin muutkin ja pidät lopulta toteuttamaasi makrotasoa illuusiona. Pidätkö muuten vapaata tahtoa illuusiona tämän jälkeen?

Vapaan tahdon mahdollistamiseen ei voi tarvita mitään tuollaista trendiä. Eikö trendin idea ole tehdä erilaisia fysiikan yhtälöitä. Tiedämme, että vapaata tahtoa on olemassa siellä, missä nykyiset yhtälöt pätevät. Näiden yhtälöiden ulkopuolisella matemaattisella alueella ei ole mitään yhteyttä vapaan tahdon kanssa. Siten olisit voinut ottaa yhden maailman nro. 1 x:ien valinta-avaruuden, ja sanoa että siinä voi tahtoa yhden yllä olevista klaavoista, mutta ilman että kruuna on minkään näkyvän universumin takana sekään, joten senkin olisi voinut tahtoa. Tässä mikään ei anna lupaa käyttää vapaata tahtoa (tämä on tunnettujen ilmiöiden vakavaa selitystä huom. ja tahto on kolikon tahtoa, ja vertausten kolikossa voi nähdä halutessaan itsensä virtapiirinsä heittäminä oikosulkuina). Jos sanotaan olevan olemassa erittäin tarkan koneen, joka heittää aina klaavan, se voi olla trendi, joka sulkee kruunat rajan taakse, mutta tahto ei tule yhtäkkiä mahdollisemmaksi. Jos väität, että kolikoilla on kuusi ulottuvuutta ja kolme sivua, joista yksi ei ole trendikäs, niin ei tämäkään mahdollista tahtoa.

B:
"Tahtominen on potentiaalien valitsemista ja sen tahdon aktualisoituminen edellyttää koherenttia ja pitkäkestoista yksilöiden tai yksilöjoukkojen intentiota ja ajallis-paikallisen todennäköisyysjakauman muokkaamista jos alkup. todennäköisyydet eivät tue sen tahtomisen nopeaa aktualisoitumista."

Per valinta vai? Silloin sanoisin, ettet usko vapaaseen tahtoon yhtään eliöiden tekemisten kannalta. Ja että yrität nähdä jossain valtavassa aineistossa, joka on isompi kuin väestötutkimus, jonkin signaalin eli tiedon hippusen, jolle keksit slangaavan merkityksen ns. tahtona, josta kukaan ei ole vieläkään ymmärtänyt mitään, mitä sillä voisi hakea takaa, koska mitä vaikutusta on elämän pituisilla asioilla lyhyiden ajatusten keskellä? Siinä mielessä tahto, joka ei merkitse mitään ollen abstraktin tasoinen jonkun muun kuin ihmisen kokema tahto, on hyvä lisä joukkoon nimeltä 'determinismi, sattuma...', koska kun ei tiedä yhtään mistään mitään, on aivan sama vedota näihin kahteen kuin siihen, että jokainen fyysinen tapahtuma on tuntemattoman tahdon tahtoma.

Tämä todennäköisyyksien tuki on tehty nyt hankalasti. Onko vapaata tahtoa olemassa lyhyessä hetkessä, jos jakaumasta tulee yksi oikea tulos, eli onko vapaata tahtoa olemassa todennäköisyydellä 1 / 1 000 000 000 per valinta? Vai tarkoitatko sitä, mistä kirjoitin yllä, että vapaata tahtoa on, kun hiukkasen jakauma on mennyt oikealta vasemmalle. Ja tahtoa on jos osut tahto-alueeseen etkä mene siitä ohi (voi olla vähän pienempiä todennäköisyyksiä tämänkin jälkeen, jos kohdealue on pieni). Näissä kummassakin tapauksessa väität hyvin heikkotahtoisesti, mutta kuitenkin, että vapaa tahto on jokin täysin maailmankuvien 1 ja 2 kanssa ja niiden kuvaamien tapahtumien varassa oleva asia. Minkä lisäksi tahto ei tee mitään asioille vaan maailma tuntuu pyörivän samoin, kuin jos ei olisi määritellyt tahtoa. Älyttömintä tässä on vain se, että mikä määrittää jonkin osan tuloksista tai avaruudesta tahtoavaruudeksi muihin verrattuna. Jos tähän käskettäisiin joskus syventymään, niin avaruuden määrittelyistä tulisi fyysisiä objekteja ja lakeja miten sitä pitää tehdä, joten ongelman kanssa kierrettäisin kehää. Lisäksi on älytöntä, että jos olisit päättänyt tämän tahdon olemassaolosta ensin, niin miksi kuvittelit voivasi poistua maailmankuvista muualle vain siksi, että ajattelit, että tämä systeemi reagoi joskus muuhun maailmaan.

7

Lue lisää

Jos reagoi. Toki ehkä keksit tahdon määritelmän kahteen kertaan (alkuperiä on kaksi ...ja sitten on myös se että keksit intention, jotta voisit selittää selittäväisenä pohtijana vapaan tahdon, mutta et voi selittää intentiota). Siinä tapauksessa ja muutenkin huomaa, että olisi vähän tärkeämpää selittää, mitä tarkoittaa 'eliöiden intentio' ja näiden vaikutus asioihin. Jos eliön intentio ei ole tahtoa koskaan ollutkaan, niin miksi se on saanut arvon olla niiden intentio? Jos tämä intentio on nimitys jollekin maailman 1 tai 2 yhtälön ja tai niiden välisen yhtälön toiminnalle jakaumilla ja jakaumiin, niin silloin intentio perustuu enimmäkseen determinismiin ja ehkä satunnaisuuteen, jos halutaan 2. Vapaa tahto tulee toisesta näistä sitten, kun näitä on paperilla kerran kutsuttu intentioksi?

Puhuitko kuitenkin vapaan tahdon ehdollisesta aktualisoimisesta kuin siten, että rampa tahtoo kävellä? Olisi aika paljon jos voisit aktualisoida sen, että kun rampa tahtoo kävellä, kyseessä on vapaa tahto, eikä kenenkään muun maailmankuva. Ramman kävely on sama kuin olisit keksinyt jonkin alkuarvon, etkä teoriaa. Jos joku näkee joskus sellaisen arvon, niin eivät teoriapankit pysy suljettuina kenelläkään. Ketjun nimi mainitsee vertailun. Et ole koskaan vertaillut mitään, mitä kuvittelet rampojen saavan intentiolla aikaan, mihinkään maailmaankuvaan kuin omaasi (vaikka kaikki mitä sanot on jossain mielessä varastettua muista systeemeistä). Samoin et ollut koskaan miettinyt asioiden alkuperää ja ennustuksia tai mitään vaikeaa omassa kuvassasi. Siinä mielessä, että maailmankuva 4 on täysi lainaus kuvasta 1-2, voisi sanoa myös, että et ole tehnyt maailmankuvaa uusiksi, vaan olet alkanut suoraan esittää väitteitä, jotka ovat samanarvoisia kuin kävelevät rammat. Tätä varten olisi ehkä hyvä että tekisit itsellesi selväksi, mikä on maailmankuva ja mitä ne voivat tehdä. (Tämä ei ole erityisen osuva kritiikki. Periaatteessa keskustelu kuvasta voi liittyä monenlaiseen lähestymiseen, ja omasi joka on esim. ollut käsitekeskeinen determinismi vs. sattuma, on tyhjää puhetta, vaikka sen kävisi hyvin. Sinulle voitaisiin kuitenkin myös ilmoittaa ettei ole järin filosofista verrata käsitekeskustelua tapauskeskusteluun. Ja että sinun tulisi puhua kävelevistä rammoista jossakin kokemusperäisessä ketjussa esim. lääketieteen tai muun ruumiillisen tieteen osastolla.)

B:
"Kollektiivisen järjestelmän tasolla tahtominen tuottaa ns. luonnonlait."

Äsken sanoit, että luonnonlain muutos oli oleellista nimenomaan ennen vapaata tahtoa, sen syntyprosessissa? Miksi jokin muutos luonnolaissa olisi vasta tulossa? Jos näin ei ole, niin silloin intention määritelmä yllä olisi aivan sama kuin vapaa tahto, ja olet tehnyt kehäpäätelmän siitä itsestä itseensä.

Miten voi muodostaa kollektiivisemman asian kuin kolleektiivi, jossa esim. mikrotaso numero 2 katoaa ja muodostaa illuusion esim. yhdestä stabiilista eliöstä? Eli miten voit sanoa, että yhdessä skaalassa tapahtuu tahdon seurauksena yksiä asioita ja toisessa toisia? Luonnonlaki, jossa on muuttuvia yhtälöitä 4 ei ole mitään tarvetta totella kaltaistesi keksimiä yksinkertaisia skaalarajoja (tarkalleen siinä, että miten monille yhtälö muuttuu).

Jos keksit tahdolle monta skaalaa, joissa se on samanlainen tai erilainen, niin aiheutat kuitenkin sen kysymyksen, että ehkä et pystykään pakenemaan vapaan tahdon (oman vapaan tahdon) etsimisen kanssa pois mikrotasolta. Missä mittaukset etsivät sitä tarkasti.

B:
"Potentiaalisuus on aina ajatonta (=ei entropiaa)"

Ajattomuudesta ei seuraa entropiattomuutta. Jos uskot jo entropiaan, niin uskot tiedon järjestelemiseen, ja tieto voi olla järjestäjän mielestä järjestelemättömässä muodossa esim. yhden hetken, ja sen lisäksi myös ikuisuuden. En ole koskaan väittänyt, että kruuna ja klaava loppuisivat joskus kesken, vaan että rahan ominaisuudet ovat ikuiset.

Sinun ei puolestaan kannata odottaa paljon muuttumattomia vaihtoehtoja tahdollesi, jos kerran haluat, että kaikki yhtälöt ja niiden lisäksi aihepiirit ovat muutoksen alaisia (et saa koskea rahaan enää ikinä, jos sille ei ole edellytyksiä, mutta muistoissamme, jotka eivät todellakaan fyysisesti säilyneet, voimme sanoa, mitä raha joskus oli). Voidaan kuitenkin osoittaa, että kuten sanoin, kaikki tällaiset muutuvat systeemit luovat oman maailmansa annettuja mahdollisuuksia, eikä niitä ole muuttaminen, vaan kaikki on lopulta järjesteltyä siten, kuin on tyypillisissä 1-2 malleissa. (Ylläkin olisi voinut mainita tässä yhteydessä eron mallin ja sanallisen 1-2 periaatteen välillä). Lisäksi me voimme järjestää niin, että 4-malliksi otetaan aina jotain, missä sen superentropia kasvaa ja systeemiä pyöritettään vain pieni hetki (toisessa ajassa) täydellisen sekasorron ulkopuolella.

8

Anonyymi kirjoitti:

Jos reagoi. Toki ehkä keksit tahdon määritelmän kahteen kertaan (alkuperiä on kaksi ...ja sitten on myös se että keksit intention, jotta voisit selittää selittäväisenä pohtijana vapaan tahdon, mutta et voi selittää intentiota). Siinä tapauksessa ja muutenkin huomaa, että olisi vähän tärkeämpää selittää, mitä tarkoittaa 'eliöiden intentio' ja näiden vaikutus asioihin. Jos eliön intentio ei ole tahtoa koskaan ollutkaan, niin miksi se on saanut arvon olla niiden intentio? Jos tämä intentio on nimitys jollekin maailman 1 tai 2 yhtälön ja tai niiden välisen yhtälön toiminnalle jakaumilla ja jakaumiin, niin silloin intentio perustuu enimmäkseen determinismiin ja ehkä satunnaisuuteen, jos halutaan 2. Vapaa tahto tulee toisesta näistä sitten, kun näitä on paperilla kerran kutsuttu intentioksi?

Puhuitko kuitenkin vapaan tahdon ehdollisesta aktualisoimisesta kuin siten, että rampa tahtoo kävellä? Olisi aika paljon jos voisit aktualisoida sen, että kun rampa tahtoo kävellä, kyseessä on vapaa tahto, eikä kenenkään muun maailmankuva. Ramman kävely on sama kuin olisit keksinyt jonkin alkuarvon, etkä teoriaa. Jos joku näkee joskus sellaisen arvon, niin eivät teoriapankit pysy suljettuina kenelläkään. Ketjun nimi mainitsee vertailun. Et ole koskaan vertaillut mitään, mitä kuvittelet rampojen saavan intentiolla aikaan, mihinkään maailmaankuvaan kuin omaasi (vaikka kaikki mitä sanot on jossain mielessä varastettua muista systeemeistä). Samoin et ollut koskaan miettinyt asioiden alkuperää ja ennustuksia tai mitään vaikeaa omassa kuvassasi. Siinä mielessä, että maailmankuva 4 on täysi lainaus kuvasta 1-2, voisi sanoa myös, että et ole tehnyt maailmankuvaa uusiksi, vaan olet alkanut suoraan esittää väitteitä, jotka ovat samanarvoisia kuin kävelevät rammat. Tätä varten olisi ehkä hyvä että tekisit itsellesi selväksi, mikä on maailmankuva ja mitä ne voivat tehdä. (Tämä ei ole erityisen osuva kritiikki. Periaatteessa keskustelu kuvasta voi liittyä monenlaiseen lähestymiseen, ja omasi joka on esim. ollut käsitekeskeinen determinismi vs. sattuma, on tyhjää puhetta, vaikka sen kävisi hyvin. Sinulle voitaisiin kuitenkin myös ilmoittaa ettei ole järin filosofista verrata käsitekeskustelua tapauskeskusteluun. Ja että sinun tulisi puhua kävelevistä rammoista jossakin kokemusperäisessä ketjussa esim. lääketieteen tai muun ruumiillisen tieteen osastolla.)

B:
"Kollektiivisen järjestelmän tasolla tahtominen tuottaa ns. luonnonlait."

Äsken sanoit, että luonnonlain muutos oli oleellista nimenomaan ennen vapaata tahtoa, sen syntyprosessissa? Miksi jokin muutos luonnolaissa olisi vasta tulossa? Jos näin ei ole, niin silloin intention määritelmä yllä olisi aivan sama kuin vapaa tahto, ja olet tehnyt kehäpäätelmän siitä itsestä itseensä.

Miten voi muodostaa kollektiivisemman asian kuin kolleektiivi, jossa esim. mikrotaso numero 2 katoaa ja muodostaa illuusion esim. yhdestä stabiilista eliöstä? Eli miten voit sanoa, että yhdessä skaalassa tapahtuu tahdon seurauksena yksiä asioita ja toisessa toisia? Luonnonlaki, jossa on muuttuvia yhtälöitä 4 ei ole mitään tarvetta totella kaltaistesi keksimiä yksinkertaisia skaalarajoja (tarkalleen siinä, että miten monille yhtälö muuttuu).

Jos keksit tahdolle monta skaalaa, joissa se on samanlainen tai erilainen, niin aiheutat kuitenkin sen kysymyksen, että ehkä et pystykään pakenemaan vapaan tahdon (oman vapaan tahdon) etsimisen kanssa pois mikrotasolta. Missä mittaukset etsivät sitä tarkasti.

B:
"Potentiaalisuus on aina ajatonta (=ei entropiaa)"

Ajattomuudesta ei seuraa entropiattomuutta. Jos uskot jo entropiaan, niin uskot tiedon järjestelemiseen, ja tieto voi olla järjestäjän mielestä järjestelemättömässä muodossa esim. yhden hetken, ja sen lisäksi myös ikuisuuden. En ole koskaan väittänyt, että kruuna ja klaava loppuisivat joskus kesken, vaan että rahan ominaisuudet ovat ikuiset.

Sinun ei puolestaan kannata odottaa paljon muuttumattomia vaihtoehtoja tahdollesi, jos kerran haluat, että kaikki yhtälöt ja niiden lisäksi aihepiirit ovat muutoksen alaisia (et saa koskea rahaan enää ikinä, jos sille ei ole edellytyksiä, mutta muistoissamme, jotka eivät todellakaan fyysisesti säilyneet, voimme sanoa, mitä raha joskus oli). Voidaan kuitenkin osoittaa, että kuten sanoin, kaikki tällaiset muutuvat systeemit luovat oman maailmansa annettuja mahdollisuuksia, eikä niitä ole muuttaminen, vaan kaikki on lopulta järjesteltyä siten, kuin on tyypillisissä 1-2 malleissa. (Ylläkin olisi voinut mainita tässä yhteydessä eron mallin ja sanallisen 1-2 periaatteen välillä). Lisäksi me voimme järjestää niin, että 4-malliksi otetaan aina jotain, missä sen superentropia kasvaa ja systeemiä pyöritettään vain pieni hetki (toisessa ajassa) täydellisen sekasorron ulkopuolella.

8

Lue lisää

B:
"eikä siis tiukasti paikkaan sidottua"

Ajan ja siinä olemisen sitominen paikkaan on täysin yliarvostettua. Ei ole siis mitään syytä, miksi jokin luopuisi kaikista siteistä.

Jos mahdollisuuksia, minkä x:n voi teoriassa valita jakaumasta, ei anneta eri paikoille omina mahdollisuuksina, niin silloin malli 4 on tosi suppea, ja se koskee koko annettua avaruusmonistoa, jossa kaikkialla pätee samat mahdollisuudet. Mutta eri aikoina ne ovat erit. Mutta jos eivät ole, niin sitten mahdollisuuksiin ei koskaan kosketa vaan ainoastaan yhtälöihin. Nämä mahdollisuudet ovat nyt ja ne ovat täällä, joten ne ovat paikkaan ja aikaan sidottuja siinä mielessä, että missään tapauksessa ei ole niin, että ne liittyisivät täysin ajattomuuteen eli todellisuuteen ilman aikajanaa (ja voi olla että ne eivät liity siihen avaruudettomuuteen mitenkään, koska ovat täynnä merkintöjä siitä, mitä aikaan ja avaruuteen liittyy).

Vapaata tahtoa on täällä, missä on paikkoja, joten kaikki muut asiat voisi jättää käsittelemättä. Paikassa esiintyminen edellyttää paikkaan sitomista sille, mikä on nimeltään paikassa oleva objekti. Jos et haluaisi puhua tahdosta tms. objektina, niin älä aloita lausetta sanomalla miten objekti se on ajan ulkopuolella.

B:
"ja ns. tietoisuus/mieli on lähimpänä puhdasta potentiaalisuutta ja on tietyssä mielessä kokonaisjärjestelmän dissosiaatio"

Mikä on kokonaisjärjejestelmä tai osa? Eikö aikaa ja avaruutta tule paljon kokonaisjärjestelmään?

(Saat ajatella luvan kanssa, että aika ja avaruus ovat kuitenkin absoluuttisia.) Jos kokonaisjärjestelmässä on vain yhden asian kaikki mahdollisuudet tai jopa kaikkien asioiden kaikki mahdollisuudet, niin miksei kokonaisjärjestelmän dissosiaatio ole sama kuin mahdollisimman rajallinen potentiaalisuus? Ja entä jos se on siinä tapauksessa nimenomaan aktuaali osa, eli mahdollisimman mitattava todellisuuden taso?

Ilmeisesti potentiaalisuus on kuitenkin aktuaalisen vastakohtana tässä. Joten tietoisuus on yllä olevan mukaan mahdollisimman paljon vapaalla tahdolla vastustettu (universumin kannalta) asia, eli se on 1 miinus 1 / 1 000 000 000 tai jokin sitä vastaavista kohdista? Mutta ei eksaktisti, koska yllä ollut 'yksi' vaihtoehto ei ole aina tapahtumaton ja aina epäaktuaalinen asia. Mutta tässä tapauksessa tiedetään, että tähän ykköstä lähellä olevaan lukuun kuuluu nimenomaan epäaktuaaliset asiat, ja siinä mielessä tietoisuutta ei ole koskaan tapahtunut universumin aikana (sitä tietoisuus on ja koettakaa löytää se mittaamalla toteutuvia sähkösignaaleja).

Yritätkö väittää, että dissosiaatio on myös laaja määrä identtisiä olemassaolevia asioita tekemässä samoja valintoja x:istä, joka yllä merkitsi satunnaisuuden loppua? Vai onko dissosiaatio vain (puhtaasti objekteista vapaa) joukko x:ien vaihtoehtoja, jotka ovat toistaiseksi vain teorian osia eikä minkään objektin kantamia ominaisuusia? Mitä eroa on sanoa, että on olemassa jakauma, joka on kaikkien x:ien eroteltu todennäköisyys (tai että on olemassa avaruus x:iä) (*) vs. on olemassa mahdollisimman puhdasta (...jotain ) ja siinä on erottelu potentiaalisia x:iä (kuin avaruus ei olisi erottelun määritelmä). Haen takaa sitäkin, että jotta tietoisuus olisi olemassa ja sillä olisi vaikutusta muihin oleviin asioihin, niin minkä sanotaan olevan se, missä on jossain merkityksessä toteutunut jakauma tai avaruus x:iä, enkä välttämättä hakisi takaa sitä, että jokin on käsitteellisesti dissositoitunut enemmän kuin se itse käsitteessä (avaruus tai jakauma) on, vaan että tarkoitatko oikeasti montaa vai yhtä x:ää.

(*) Jos on puhuttu jakaumasta ja joukosta x:iä, niin älä oleta avaruutta olevan. Avaruus on termi, jossa sanotaan x:ien etäisyys muista x:istä. Dissosiaatio-käsite tulisi jo joukossa vastaan.

B:
"joka mahdollistaa samalla myös kyvyn assosioida ja vuorovaikuttaa muiden samalla tavalla dissosioitujen samankaltaisten olioiden ja myös kokonaisjärjestelmän kanssa. ( esim. ns. paranormaalit ilmiöt)"

Kun sanot samankaltainen, niin tarkoitatko että miljardin päälle samanlaiset vai että, sen toisen on oltava yhtä mitattu kohde ja sen jakauman pitää olla menetetty siltä? Voisit nimittäin äskeisen mukaan mitata toisen arvoväliksi sen mitä merkitään 5:llä ja toisen 6:lla, mutta nämä ovat lähes täysin samat kun vertaa mitä kaikkea kumpikaan ei toteuttanut eli niiden puhtaat epäaktuaalisuudet eli tietoisuudet ovat melkein samat. Periaatteessa kaiken tietoisuus on tätä melkein samaa kunhan se on mitattu tähän tapaan.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eikä siis tiukasti paikkaan sidottua"

Ajan ja siinä olemisen sitominen paikkaan on täysin yliarvostettua. Ei ole siis mitään syytä, miksi jokin luopuisi kaikista siteistä.

Jos mahdollisuuksia, minkä x:n voi teoriassa valita jakaumasta, ei anneta eri paikoille omina mahdollisuuksina, niin silloin malli 4 on tosi suppea, ja se koskee koko annettua avaruusmonistoa, jossa kaikkialla pätee samat mahdollisuudet. Mutta eri aikoina ne ovat erit. Mutta jos eivät ole, niin sitten mahdollisuuksiin ei koskaan kosketa vaan ainoastaan yhtälöihin. Nämä mahdollisuudet ovat nyt ja ne ovat täällä, joten ne ovat paikkaan ja aikaan sidottuja siinä mielessä, että missään tapauksessa ei ole niin, että ne liittyisivät täysin ajattomuuteen eli todellisuuteen ilman aikajanaa (ja voi olla että ne eivät liity siihen avaruudettomuuteen mitenkään, koska ovat täynnä merkintöjä siitä, mitä aikaan ja avaruuteen liittyy).

Vapaata tahtoa on täällä, missä on paikkoja, joten kaikki muut asiat voisi jättää käsittelemättä. Paikassa esiintyminen edellyttää paikkaan sitomista sille, mikä on nimeltään paikassa oleva objekti. Jos et haluaisi puhua tahdosta tms. objektina, niin älä aloita lausetta sanomalla miten objekti se on ajan ulkopuolella.

B:
"ja ns. tietoisuus/mieli on lähimpänä puhdasta potentiaalisuutta ja on tietyssä mielessä kokonaisjärjestelmän dissosiaatio"

Mikä on kokonaisjärjejestelmä tai osa? Eikö aikaa ja avaruutta tule paljon kokonaisjärjestelmään?

(Saat ajatella luvan kanssa, että aika ja avaruus ovat kuitenkin absoluuttisia.) Jos kokonaisjärjestelmässä on vain yhden asian kaikki mahdollisuudet tai jopa kaikkien asioiden kaikki mahdollisuudet, niin miksei kokonaisjärjestelmän dissosiaatio ole sama kuin mahdollisimman rajallinen potentiaalisuus? Ja entä jos se on siinä tapauksessa nimenomaan aktuaali osa, eli mahdollisimman mitattava todellisuuden taso?

Ilmeisesti potentiaalisuus on kuitenkin aktuaalisen vastakohtana tässä. Joten tietoisuus on yllä olevan mukaan mahdollisimman paljon vapaalla tahdolla vastustettu (universumin kannalta) asia, eli se on 1 miinus 1 / 1 000 000 000 tai jokin sitä vastaavista kohdista? Mutta ei eksaktisti, koska yllä ollut 'yksi' vaihtoehto ei ole aina tapahtumaton ja aina epäaktuaalinen asia. Mutta tässä tapauksessa tiedetään, että tähän ykköstä lähellä olevaan lukuun kuuluu nimenomaan epäaktuaaliset asiat, ja siinä mielessä tietoisuutta ei ole koskaan tapahtunut universumin aikana (sitä tietoisuus on ja koettakaa löytää se mittaamalla toteutuvia sähkösignaaleja).

Yritätkö väittää, että dissosiaatio on myös laaja määrä identtisiä olemassaolevia asioita tekemässä samoja valintoja x:istä, joka yllä merkitsi satunnaisuuden loppua? Vai onko dissosiaatio vain (puhtaasti objekteista vapaa) joukko x:ien vaihtoehtoja, jotka ovat toistaiseksi vain teorian osia eikä minkään objektin kantamia ominaisuusia? Mitä eroa on sanoa, että on olemassa jakauma, joka on kaikkien x:ien eroteltu todennäköisyys (tai että on olemassa avaruus x:iä) (*) vs. on olemassa mahdollisimman puhdasta (...jotain ) ja siinä on erottelu potentiaalisia x:iä (kuin avaruus ei olisi erottelun määritelmä). Haen takaa sitäkin, että jotta tietoisuus olisi olemassa ja sillä olisi vaikutusta muihin oleviin asioihin, niin minkä sanotaan olevan se, missä on jossain merkityksessä toteutunut jakauma tai avaruus x:iä, enkä välttämättä hakisi takaa sitä, että jokin on käsitteellisesti dissositoitunut enemmän kuin se itse käsitteessä (avaruus tai jakauma) on, vaan että tarkoitatko oikeasti montaa vai yhtä x:ää.

(*) Jos on puhuttu jakaumasta ja joukosta x:iä, niin älä oleta avaruutta olevan. Avaruus on termi, jossa sanotaan x:ien etäisyys muista x:istä. Dissosiaatio-käsite tulisi jo joukossa vastaan.

B:
"joka mahdollistaa samalla myös kyvyn assosioida ja vuorovaikuttaa muiden samalla tavalla dissosioitujen samankaltaisten olioiden ja myös kokonaisjärjestelmän kanssa. ( esim. ns. paranormaalit ilmiöt)"

Kun sanot samankaltainen, niin tarkoitatko että miljardin päälle samanlaiset vai että, sen toisen on oltava yhtä mitattu kohde ja sen jakauman pitää olla menetetty siltä? Voisit nimittäin äskeisen mukaan mitata toisen arvoväliksi sen mitä merkitään 5:llä ja toisen 6:lla, mutta nämä ovat lähes täysin samat kun vertaa mitä kaikkea kumpikaan ei toteuttanut eli niiden puhtaat epäaktuaalisuudet eli tietoisuudet ovat melkein samat. Periaatteessa kaiken tietoisuus on tätä melkein samaa kunhan se on mitattu tähän tapaan.

9

Lue lisää

Olet kuitenkin väärässä ja minkään asian vuorovaikutus toisiin ei ole siitä kiinni, ovatko ne samaa muuttujan arvoa x tai samaa jakaumaa tai edes samojen valintojen määrän alaryhmiä. Varsinkaan maailmassa, missä on massattomia välittäjäbosoneja, jolloin jos miljardit merkitsisivät esim. paikkaa avaruudessa, niin jakaumien ei tarvitse olla samassa paikassa vaikuttamassa toisiinsa. Sellainen tapahtuu lisäksi mieluiten ennen sitä, kuin valitset tietyn paikan, mihin mitataan kyseinen objekti, joten periaatteessa vuorovaikutus valtavalla miljardien kattamalla alueella on täysin tietoisuudesta vapaata (ja myös sen edellytys jos sinusta vuorovaikutus johtaa mittaukseen etkä ole vielä tehnyt mitään muuta, mistä saisit sen johtumaan, että jostain tulee aktuaalinen ja jostain ei).

Vuorovaikutus on melkein samassa asemassa kuin vapaa tahto: jos sanon missä ja miten sitä, on niin silloin sitä on tai ainakin on ehdotettu. Puhutko vuorovaikuttamisesta kuitenkin jotenkin täysin poissulkevassa mielessä, eli jostain luonnon omista salaisista kännykkäpuheluista. Silloin joudut mahdollistamaan niitä tietysti käyttämällä teleoperaattoreiden keksimiä apukeinoja, missä mieluiten identifioidaan jokainen maailmankaikkeuden napa yksilönä ja lisäksi tunnistetaan yksilöt oikeiksi yksilöiksi ns. käden puristuksissa. Jos maailmassa on esim. miljardi hiukkasta (tai sellaisten läjää), niin tarvitset niihin sidottua dataa, jolla on miljardi eri muotoa (*). Tarvitset hiukkasille vastaanottomuistia eli jonkin muuttujan millä ne eivät tee mitään muuten kuin kaukopuheluiden tullessa. Muistin käytön täytyy olla täysin erillään siitä, miten hiukkasen pysyvää ominaisuutta käytetään maailmassa. Tähän lähettäjä hiukkanen kirjoittaa oman tunnuksensa, ja sitten kun hiukkasessa on miljardi muuta liikuvaa osaa, jotka havaitsevat lähetyksen tulleen, se vielä pättää vastataanko tälle tunnukselle ja alkaa vastailemaan.

(*) Tälläinen hiukkasuniversumi olisi hienoviritetty sanan Guiness-voittaja -merkityksessä. Lisäksi kaikki data hiukkasista pitäisi pystyä unohtamaan täysin, kun hiukkaset toimivat keskenään kvanttimekaniikassa, missä on empiirisesti havaittu, että hiukkasia, jotka tekevät niiden hiukkasten paikkojen ja liikkeiden aaltofunktiot, ei voi eikä saa koskaan individuoida millään datalla, jota ei ole jo mainittu.

Hiukkasen individuointi ei liity mitenkään mihinkään potentiaaliseen vs. aktuaaliseen, vaan tiedon siitä, mikä tämän hiukkasen numero on, on parempi olla niin aktuaalinen, että muutkin sen tietävät. Individuoinnissa ei myöskään ole mitään hyötyä olla samanlainen tai erillainen individuiotu, vaan se ainoastaan rajoittaa systeemiä, jos ei voi olla tekemisissä muualla kuin samalla suuntanumerolla.

B:
"...tieteen mittauslaitteiden ulottuville kun ja jos kyetään kehittämään sellaista tekniikkaa joka kykenee vuorovaikuttamaan eliöiden äärimmäisen heikkojen sähköisten potentiaalien..."

Mitä eroa on eliön sähköisellä potentiaalilla ja esim. yhden kvarkin sähköisellä potentiaalilla? Kvarkin sähköinen potentiaali on kuitenkin pienin kaikista maailman potentiaaleista ja se on jo nähty. Sähköisen potentiaalin suuruudet muuttuvat havaitsijan nopeuden mukaan, joten mikä tahansa niistä on suuri, kun siihen törmätään nopealla elektronilla tms.

Eikö sinulla ole mitään ehtoja sille, mitä pitää tapahtua sen aikana kun koneet ja ihmiset vuorovaikuttavat, ja että mitä siitä pitää lukea seuraavan päivän lehdessä? Onko kysymys vain jostain kynnyksestä, että kohta 1 ja kohta 2 eivät voi sallia koneen ja ihmisen vuorovaikutusta yhtään? Entä jos kone, mitä käytät, on rakennettu virtapiirisääntöjen mukaan, jotka kuuluvat enimmäkseen kohtaan 1? Silloin sähkö mitä käytät ja sanot olevan eliössä on yhtähyvin 1-sähköä tai 2-sähköä, etkä ole kyseisen työn aikana kertaakaan edes joutunut miettimään, mitä eroa numeroilla 1-4 on.

10

Anonyymi kirjoitti:

Olet kuitenkin väärässä ja minkään asian vuorovaikutus toisiin ei ole siitä kiinni, ovatko ne samaa muuttujan arvoa x tai samaa jakaumaa tai edes samojen valintojen määrän alaryhmiä. Varsinkaan maailmassa, missä on massattomia välittäjäbosoneja, jolloin jos miljardit merkitsisivät esim. paikkaa avaruudessa, niin jakaumien ei tarvitse olla samassa paikassa vaikuttamassa toisiinsa. Sellainen tapahtuu lisäksi mieluiten ennen sitä, kuin valitset tietyn paikan, mihin mitataan kyseinen objekti, joten periaatteessa vuorovaikutus valtavalla miljardien kattamalla alueella on täysin tietoisuudesta vapaata (ja myös sen edellytys jos sinusta vuorovaikutus johtaa mittaukseen etkä ole vielä tehnyt mitään muuta, mistä saisit sen johtumaan, että jostain tulee aktuaalinen ja jostain ei).

Vuorovaikutus on melkein samassa asemassa kuin vapaa tahto: jos sanon missä ja miten sitä, on niin silloin sitä on tai ainakin on ehdotettu. Puhutko vuorovaikuttamisesta kuitenkin jotenkin täysin poissulkevassa mielessä, eli jostain luonnon omista salaisista kännykkäpuheluista. Silloin joudut mahdollistamaan niitä tietysti käyttämällä teleoperaattoreiden keksimiä apukeinoja, missä mieluiten identifioidaan jokainen maailmankaikkeuden napa yksilönä ja lisäksi tunnistetaan yksilöt oikeiksi yksilöiksi ns. käden puristuksissa. Jos maailmassa on esim. miljardi hiukkasta (tai sellaisten läjää), niin tarvitset niihin sidottua dataa, jolla on miljardi eri muotoa (*). Tarvitset hiukkasille vastaanottomuistia eli jonkin muuttujan millä ne eivät tee mitään muuten kuin kaukopuheluiden tullessa. Muistin käytön täytyy olla täysin erillään siitä, miten hiukkasen pysyvää ominaisuutta käytetään maailmassa. Tähän lähettäjä hiukkanen kirjoittaa oman tunnuksensa, ja sitten kun hiukkasessa on miljardi muuta liikuvaa osaa, jotka havaitsevat lähetyksen tulleen, se vielä pättää vastataanko tälle tunnukselle ja alkaa vastailemaan.

(*) Tälläinen hiukkasuniversumi olisi hienoviritetty sanan Guiness-voittaja -merkityksessä. Lisäksi kaikki data hiukkasista pitäisi pystyä unohtamaan täysin, kun hiukkaset toimivat keskenään kvanttimekaniikassa, missä on empiirisesti havaittu, että hiukkasia, jotka tekevät niiden hiukkasten paikkojen ja liikkeiden aaltofunktiot, ei voi eikä saa koskaan individuoida millään datalla, jota ei ole jo mainittu.

Hiukkasen individuointi ei liity mitenkään mihinkään potentiaaliseen vs. aktuaaliseen, vaan tiedon siitä, mikä tämän hiukkasen numero on, on parempi olla niin aktuaalinen, että muutkin sen tietävät. Individuoinnissa ei myöskään ole mitään hyötyä olla samanlainen tai erillainen individuiotu, vaan se ainoastaan rajoittaa systeemiä, jos ei voi olla tekemisissä muualla kuin samalla suuntanumerolla.

B:
"...tieteen mittauslaitteiden ulottuville kun ja jos kyetään kehittämään sellaista tekniikkaa joka kykenee vuorovaikuttamaan eliöiden äärimmäisen heikkojen sähköisten potentiaalien..."

Mitä eroa on eliön sähköisellä potentiaalilla ja esim. yhden kvarkin sähköisellä potentiaalilla? Kvarkin sähköinen potentiaali on kuitenkin pienin kaikista maailman potentiaaleista ja se on jo nähty. Sähköisen potentiaalin suuruudet muuttuvat havaitsijan nopeuden mukaan, joten mikä tahansa niistä on suuri, kun siihen törmätään nopealla elektronilla tms.

Eikö sinulla ole mitään ehtoja sille, mitä pitää tapahtua sen aikana kun koneet ja ihmiset vuorovaikuttavat, ja että mitä siitä pitää lukea seuraavan päivän lehdessä? Onko kysymys vain jostain kynnyksestä, että kohta 1 ja kohta 2 eivät voi sallia koneen ja ihmisen vuorovaikutusta yhtään? Entä jos kone, mitä käytät, on rakennettu virtapiirisääntöjen mukaan, jotka kuuluvat enimmäkseen kohtaan 1? Silloin sähkö mitä käytät ja sanot olevan eliössä on yhtähyvin 1-sähköä tai 2-sähköä, etkä ole kyseisen työn aikana kertaakaan edes joutunut miettimään, mitä eroa numeroilla 1-4 on.

10

Lue lisää

Onko sinusta tärkeämpää se, että onko olemassa sensoria, joka sensoroi eliötä, vai onko sitä konetta (analoginen piiri) joka pyörittää kopioita siitä, mitä havainnot ehkä ovat lähteen luona, jos tietoa saisi saada myös eliön sisältä. Jos haluaisi vaikuttaa eliöön, niin tarvittaisiin lähetin. Mutta mistä tiedät, että on olemassa sellaista eliötä, joka on rakennettu vastaamaan mihinkään lähettimeen ja asioihin ulkopuolella muuten kuin näyttämällä niille keskisormea ja lopettamalla muut toimensa. Koska jos esim. sydämen lyönti on päättänyt että täällä virtaa sähkö pari elektronia tunnissa, niin jos yrität kommunikoida sille kysymyksiä, että mitä mieltä sydän on alkuräjähdyksen entropiasta, niin se sammuu siihen (*). Tämä on kysymys, jossa äskeiset kännykkäpartikkelit avaisivat tietä johtuen eniten siitä, että ne eivät perustu mihinkään eliön kaikkialle säteilemään sähköön mitenkään, mutta mistä olet saanut päähäsi, että kukaan voisi tehdä kyseistä konetta, ja että sitä konetta ja mitään missään kommunikaatiossa kutsuttaisiin sähköksi?

(*) Jos väität tietäväsi, että sydän ei edellytä mitään pientä aluetta pitkin paria elektronia tunnissa mihinkään virkaan, niin vaadin sinua selittämään, että millä perusteella, muut eliöt edellyttävät yhtään mitään spesifiä virtaa, ja miksi emme olettaisi niiden olevan täynnä kohinaa. Eli tarpeetonta sähkömagnetismia jonkin signaalin asemasta. Tässä voisit väittää, että sähkömagnetismi eliötä pitkin on seuraus jostakin, mikä on kineettistä ja kemiallista (tai esim. peräisin suuremman mittakaavan sähkövirrasta, joka vuotaa ympäristöön), ja että näitä asioia ei paljon häiritse jos elilötä pitkin tuuttaa eri signaalia kuin, mitä se itse lähettäisi siellä.

Erityisesti on epätodennäköistä, että eliölle olisi muodostunut universaali portti, jota pitkin voi lähettää ja lukea tietoa, joka koskee koko muuta elimistöä (tiedon muoto porttia pitkin sinulle on oltava juuri sitä tietoa, mitä esim. toisella puolella kehoa olevat hermot lähettäisivät toisilleen). Tällainen arkkitehtuuri esiintyy vain kotitietokoneissa, missä on yksi laskuja tekevä suoritin, ja jonka suorittimen käytettävissä ovat kaikki portit ja muistivarastot. Jos laitat johdon ihmiseen, niin näkemäsi tieto on todennäköisesti pieneltä etäisyydeltä muutamaa ns. johdinta pitkin, kunnes signaalit eivät enää kulje siitä johdon päästä mihinkään (ei-kohinana) sinun ja muun kehon välillä. Johtuen siitä, että kehon ei tarvitse lähettää kaikkea kaikille tai kaikkea yhdelle jäsenelle.

Et ole selittänyt mitä eroa on sähkömagnetismilla ja kineettisellä bioaineella tai kemiallisella bioaineella, jossa on tai ei ole sähkökemiallisia reaktioita. Eli miksi et saa todistettua näkökulmaasi sillä, että jokin kone tulee ja lyö eliötä päin naamaa odottaen vastaavaa reaktiota? Tai jos koneeseen laitettaisiin suolavettä, ja se kusisi kommunikaatiotarkoituksessa eliön jaloille? Lyönti voi olla niin hiljainen, ettei mikään nykyinen mittaus näkisi sitä, ja samoin kusen määrä? Parempi esimerkki kemiasta on kuitenkin suonen sisäiset aineet, joilla kommunikoidaan suoraan elimistöön sisälle. Miksi ne eivät ole näyttäneet uutta tieteen kuvaa? Näitä asioita on myös mahdollista yrittää lukea elimistöstä ilman sen häiritsemistä, eli miksi se, että eliö tirvaisee jotakin mittaria vahingossa ja täysin mittarin vielä huomaamatta ei todistaisi mitään?

B:
"Teorian oletetaan olevan oikea jos sen ennusteet vastaavat todellisuutta."

Voisit harrastaa realismia myös siinäkin tapauksessa, että 'kaikki teoriat käy'. Joten sikäli huomautuksesi on merkityksetön. On puolestaan automaattista, että jos en usko teoriaan, niin en hirveästi julista, että maailma koostuisi sen teorian kohteista.

Tieteefilosofiaa sisältävä realismi on vähän enemmän asioita sisältävä aihe kuin realismi tai jopa realismi per tieteen teoria. Sinun tekstisi lähtee eniten siitä että tiettyjen teorioiden väitteet pois ja vastaväitteet paranormaaleja ilmiöitä vastaan pois. Realismista tieteenfilosofiaan siirtyminen (mitä et niin paljon tee) ei olisi sama asia kuin, että pystyisi puhumaan realismista rennon filosofisesti ja samalla osoittamaan tieteitä vääräksi ja tapahtumia oikeiksi (ei ainakaan jos ei lakkaa itse olemasta realisti). Keskustelu tieteenfilosofian osiosta ei olisikaan kauhean mielekästä henkilön kanssa, joka on tiedevastainen, mutta ei siksi, että perustelee sen sillä mitä näissä tapahtuu.

B:
"Todellisuudessa kyse on pelkästään havaitusta säännönmukaisuudesta ja jos se teorian ennuste pitää paikkansa niin kyse vain ja ainostaan siitä että suhteellisen ajan ja paikan suhteen se säännönmukaisuus vaikuttaa todelliselta vaikka ei välttämättä enää pidä paikkaansa muina aikoina ja muissa paikoissa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa."

Jos objektille pätee sääntö 1 paikassa a, ja sääntö 2 paikassa b, niin silloin realisti voi sanoa, että objekti on oikeasti olemassa, mutta vain säännöt vaihtuvat. Hyvin

11

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinusta tärkeämpää se, että onko olemassa sensoria, joka sensoroi eliötä, vai onko sitä konetta (analoginen piiri) joka pyörittää kopioita siitä, mitä havainnot ehkä ovat lähteen luona, jos tietoa saisi saada myös eliön sisältä. Jos haluaisi vaikuttaa eliöön, niin tarvittaisiin lähetin. Mutta mistä tiedät, että on olemassa sellaista eliötä, joka on rakennettu vastaamaan mihinkään lähettimeen ja asioihin ulkopuolella muuten kuin näyttämällä niille keskisormea ja lopettamalla muut toimensa. Koska jos esim. sydämen lyönti on päättänyt että täällä virtaa sähkö pari elektronia tunnissa, niin jos yrität kommunikoida sille kysymyksiä, että mitä mieltä sydän on alkuräjähdyksen entropiasta, niin se sammuu siihen (*). Tämä on kysymys, jossa äskeiset kännykkäpartikkelit avaisivat tietä johtuen eniten siitä, että ne eivät perustu mihinkään eliön kaikkialle säteilemään sähköön mitenkään, mutta mistä olet saanut päähäsi, että kukaan voisi tehdä kyseistä konetta, ja että sitä konetta ja mitään missään kommunikaatiossa kutsuttaisiin sähköksi?

(*) Jos väität tietäväsi, että sydän ei edellytä mitään pientä aluetta pitkin paria elektronia tunnissa mihinkään virkaan, niin vaadin sinua selittämään, että millä perusteella, muut eliöt edellyttävät yhtään mitään spesifiä virtaa, ja miksi emme olettaisi niiden olevan täynnä kohinaa. Eli tarpeetonta sähkömagnetismia jonkin signaalin asemasta. Tässä voisit väittää, että sähkömagnetismi eliötä pitkin on seuraus jostakin, mikä on kineettistä ja kemiallista (tai esim. peräisin suuremman mittakaavan sähkövirrasta, joka vuotaa ympäristöön), ja että näitä asioia ei paljon häiritse jos elilötä pitkin tuuttaa eri signaalia kuin, mitä se itse lähettäisi siellä.

Erityisesti on epätodennäköistä, että eliölle olisi muodostunut universaali portti, jota pitkin voi lähettää ja lukea tietoa, joka koskee koko muuta elimistöä (tiedon muoto porttia pitkin sinulle on oltava juuri sitä tietoa, mitä esim. toisella puolella kehoa olevat hermot lähettäisivät toisilleen). Tällainen arkkitehtuuri esiintyy vain kotitietokoneissa, missä on yksi laskuja tekevä suoritin, ja jonka suorittimen käytettävissä ovat kaikki portit ja muistivarastot. Jos laitat johdon ihmiseen, niin näkemäsi tieto on todennäköisesti pieneltä etäisyydeltä muutamaa ns. johdinta pitkin, kunnes signaalit eivät enää kulje siitä johdon päästä mihinkään (ei-kohinana) sinun ja muun kehon välillä. Johtuen siitä, että kehon ei tarvitse lähettää kaikkea kaikille tai kaikkea yhdelle jäsenelle.

Et ole selittänyt mitä eroa on sähkömagnetismilla ja kineettisellä bioaineella tai kemiallisella bioaineella, jossa on tai ei ole sähkökemiallisia reaktioita. Eli miksi et saa todistettua näkökulmaasi sillä, että jokin kone tulee ja lyö eliötä päin naamaa odottaen vastaavaa reaktiota? Tai jos koneeseen laitettaisiin suolavettä, ja se kusisi kommunikaatiotarkoituksessa eliön jaloille? Lyönti voi olla niin hiljainen, ettei mikään nykyinen mittaus näkisi sitä, ja samoin kusen määrä? Parempi esimerkki kemiasta on kuitenkin suonen sisäiset aineet, joilla kommunikoidaan suoraan elimistöön sisälle. Miksi ne eivät ole näyttäneet uutta tieteen kuvaa? Näitä asioita on myös mahdollista yrittää lukea elimistöstä ilman sen häiritsemistä, eli miksi se, että eliö tirvaisee jotakin mittaria vahingossa ja täysin mittarin vielä huomaamatta ei todistaisi mitään?

B:
"Teorian oletetaan olevan oikea jos sen ennusteet vastaavat todellisuutta."

Voisit harrastaa realismia myös siinäkin tapauksessa, että 'kaikki teoriat käy'. Joten sikäli huomautuksesi on merkityksetön. On puolestaan automaattista, että jos en usko teoriaan, niin en hirveästi julista, että maailma koostuisi sen teorian kohteista.

Tieteefilosofiaa sisältävä realismi on vähän enemmän asioita sisältävä aihe kuin realismi tai jopa realismi per tieteen teoria. Sinun tekstisi lähtee eniten siitä että tiettyjen teorioiden väitteet pois ja vastaväitteet paranormaaleja ilmiöitä vastaan pois. Realismista tieteenfilosofiaan siirtyminen (mitä et niin paljon tee) ei olisi sama asia kuin, että pystyisi puhumaan realismista rennon filosofisesti ja samalla osoittamaan tieteitä vääräksi ja tapahtumia oikeiksi (ei ainakaan jos ei lakkaa itse olemasta realisti). Keskustelu tieteenfilosofian osiosta ei olisikaan kauhean mielekästä henkilön kanssa, joka on tiedevastainen, mutta ei siksi, että perustelee sen sillä mitä näissä tapahtuu.

B:
"Todellisuudessa kyse on pelkästään havaitusta säännönmukaisuudesta ja jos se teorian ennuste pitää paikkansa niin kyse vain ja ainostaan siitä että suhteellisen ajan ja paikan suhteen se säännönmukaisuus vaikuttaa todelliselta vaikka ei välttämättä enää pidä paikkaansa muina aikoina ja muissa paikoissa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa."

Jos objektille pätee sääntö 1 paikassa a, ja sääntö 2 paikassa b, niin silloin realisti voi sanoa, että objekti on oikeasti olemassa, mutta vain säännöt vaihtuvat. Hyvin

11

Lue lisää

Jotkut filosofit osaavat ehkä olla jollain filosofisella kannalla kuten realismi, vaikka heillä ei ole yksittäistapausta siitä, että mikä se realistinen asia on. Tai jos se on joskus viety eikä uusi ole saanut asemaa. Johtuen ehkä siitä, miten filosofinen päättely käydään miettimättä yhtään mitään sellaisia asioita kuin ennusteet ja teoriat. Jos aiheen nimi on realismin kritiikki, niin voisit keskittyä myös tähän filosofisuuden tekemisen ja filosofisen kannan muodostamisen kritisointiin, etkä siihen, että mikä on tilanne maailmassa. Et ole minusta myöskään ollut yhtään ihmisasiantuntijana tai historioitsijana tässä ja ajattellut sitä, että ehkä teorian asema oli jokin muu sellaisen ihmisen kokemuksessa, joka teki realismin, vaan paasaat ihmisille sata vuotta myöhemmin, että sinä tiedät teorioiden ja ennustusten tilan paremmin kuin he. Teet vain sellaisen kannan, että filosofiaa ei kannata muodostaa, koska tulee varautua tulevaisuuteen, ja näyttää hyvältä tulevaisuuden silmissä.

B:
"Teorioissa on myös aina mukana ns. ontologisia eli metafysiikkaan liittyviä oletuksia jotka eivät verifioidu eikä falsifioidu pelkkien säännönmukaisuuksien perusteella ja usein nämä postuloidut entiteetit eivät edes ole suoran havainnon/mittauksen ulottuvilla vaan niiden oletettu olemassaolo on päätelty epäsuorasti (esim. alkaishiukkaset fysiikassa)"

Realismi on mielestäni sitä varten, että siinä voidaan sanoa tehtävän 'näitä' oletuksia. Jos tuntuu että muita oletuksia jää jäljelle, niin aina voi tehdä muita filosofian suuntauksia ja olla niissä yhtä aikaa (toisinsanoen olet valinnut väärän kohteen keskusteluusi ja sinä olet kyvytön ihminen). Mitä muuta realismi tekee?

B:
"Pitäisi ensin ymmärtää mitä on tietoisuus eikä pelkästään vain uskoa & olettaa sen syntyvän fysikaalisten aivojen tuotteena."

Ei pidä, jos lauseeseen 'todellisuus on tietoisuudesta riippumaton' päädytään sellaista kautta, että tietoisuus on vain yksi tapaus monista, mistä todellisuus ei riipu, ja tämä yleinen tapaus on selvä (mikään ei ole mitenkään selvää, koska puhutaan vain filosofiasta). Realismissa sanotaan, että asia (tietoisuuden kohde) on olemassa itse. Se voisi sanoa myös, että 'asia on olemassa riippumatta yhtään mistään'. Mutta et lue mitään kirjoitusta, joka väittää sinulle olevansa tarkka selonteko todellisuudesta siten, että joka lauseen 'on olemassa asia' yhteydessä pitää soittaa kirjoittajalle ja kysyä, että joo, mutta oliko kuitenkin siten, että 'on olemassa asia riippumatta yhtään mistään'.

Jos realismin määritelmä on muodossa, että 'tietoisuuden kokema maailma on todellinen', niin haluatko muuttaa perustelujasi? Muutoin sanon, että yleisemmässä muodossa tämän voi kirjoittaa siten, että 'jokin maailma on todellinen', ja se voisi kelvata realistille. Nykyiseen multiversumi-uskontoon (muita alkuräjähdyksiä eri kohdissa luonnonlakien mahdollisuuksia) voisi kuulua myös 'jokainen maailma on todellinen riippumatta, oliko mitään määriteltyä tapaa, millä tietoisuus tässä maailmassa voisi saada sen kohteekseen'?

Realismissa voi sanoa myös että jumala on realistinen objekti, ja että tietoisuus tulee abstraktista matemaattisesta konstruktiosta, joka on reaalinen objekti jumalan pöydällä, joka sijaitsee reaalisessa aluessa, joka on universumin alueen ulkopuolella.

"Realismia on monta eri laatua, tieteellinen realismi on vain yksi, se painottaa
tieteen roolia tai vaatimuksia, näistä voidaan olla tietysti eri mieltä.
Näyttää siltä että, tieteellistä realismia kritisoivat toiset realistit, jotka eivät
halua määritellä realismia tieteen roolin tai vaatimusten kautta."

Kaikkea tällaistakin voi tapahtua, mutta siitäkään ei ole kyse B:n linkissä.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta voitaisiin palata siihen, että realismissa on olemassa jonkinlainen tiede tai vähintään käsitys tietoisuuden kohteena olevan maailman rakenteesta. Vaikka muottia voi soveltaa mihin tahansa asiaan, niin se että realismi tunkee esiin yhtäkkiä osana jokaista mielipidettä, tekee siitä lopulta hyödytöntä.

B:
"Jos tietoisuus ja aine ovat saman asian erilaisia aspekteja eri näkökulmista tarkasteltuna"

Entä jos tätä asiaa ei ole olemassa, ja on vain minun tietoisuuteni? Silloin sillä ei ole näitä aspekteja kuitenkaan.

B:
"niin tietoisuus ja aine ovat kaikkialla tiiviisti toisiinsa kietoutuneina"

Entä jos mitään tällaista avaruutta ei ole olemassa, ja on vain minun tietoisuuteni? Silloin ei ole mitään muualla olevia asioita aina kietoutuneena toisiinsa.

B:
"ja ilmenevät "ulkoisen" aineen tasolla rakenteina ja säännönmukaisuuksina"

Entä jos rakenteet eivät ole aineen tasossa, ja on vain minun tietoisuuteni?

B:
" ja "sisäisen" tietiusuuden tasolla ideoina, tunteina, intentiona, tahtona ja intuitiona."

Entä jos sinulla ei ole ideoita eikä tunteita, ja on vain minun tietoisuuteni?

12

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut filosofit osaavat ehkä olla jollain filosofisella kannalla kuten realismi, vaikka heillä ei ole yksittäistapausta siitä, että mikä se realistinen asia on. Tai jos se on joskus viety eikä uusi ole saanut asemaa. Johtuen ehkä siitä, miten filosofinen päättely käydään miettimättä yhtään mitään sellaisia asioita kuin ennusteet ja teoriat. Jos aiheen nimi on realismin kritiikki, niin voisit keskittyä myös tähän filosofisuuden tekemisen ja filosofisen kannan muodostamisen kritisointiin, etkä siihen, että mikä on tilanne maailmassa. Et ole minusta myöskään ollut yhtään ihmisasiantuntijana tai historioitsijana tässä ja ajattellut sitä, että ehkä teorian asema oli jokin muu sellaisen ihmisen kokemuksessa, joka teki realismin, vaan paasaat ihmisille sata vuotta myöhemmin, että sinä tiedät teorioiden ja ennustusten tilan paremmin kuin he. Teet vain sellaisen kannan, että filosofiaa ei kannata muodostaa, koska tulee varautua tulevaisuuteen, ja näyttää hyvältä tulevaisuuden silmissä.

B:
"Teorioissa on myös aina mukana ns. ontologisia eli metafysiikkaan liittyviä oletuksia jotka eivät verifioidu eikä falsifioidu pelkkien säännönmukaisuuksien perusteella ja usein nämä postuloidut entiteetit eivät edes ole suoran havainnon/mittauksen ulottuvilla vaan niiden oletettu olemassaolo on päätelty epäsuorasti (esim. alkaishiukkaset fysiikassa)"

Realismi on mielestäni sitä varten, että siinä voidaan sanoa tehtävän 'näitä' oletuksia. Jos tuntuu että muita oletuksia jää jäljelle, niin aina voi tehdä muita filosofian suuntauksia ja olla niissä yhtä aikaa (toisinsanoen olet valinnut väärän kohteen keskusteluusi ja sinä olet kyvytön ihminen). Mitä muuta realismi tekee?

B:
"Pitäisi ensin ymmärtää mitä on tietoisuus eikä pelkästään vain uskoa & olettaa sen syntyvän fysikaalisten aivojen tuotteena."

Ei pidä, jos lauseeseen 'todellisuus on tietoisuudesta riippumaton' päädytään sellaista kautta, että tietoisuus on vain yksi tapaus monista, mistä todellisuus ei riipu, ja tämä yleinen tapaus on selvä (mikään ei ole mitenkään selvää, koska puhutaan vain filosofiasta). Realismissa sanotaan, että asia (tietoisuuden kohde) on olemassa itse. Se voisi sanoa myös, että 'asia on olemassa riippumatta yhtään mistään'. Mutta et lue mitään kirjoitusta, joka väittää sinulle olevansa tarkka selonteko todellisuudesta siten, että joka lauseen 'on olemassa asia' yhteydessä pitää soittaa kirjoittajalle ja kysyä, että joo, mutta oliko kuitenkin siten, että 'on olemassa asia riippumatta yhtään mistään'.

Jos realismin määritelmä on muodossa, että 'tietoisuuden kokema maailma on todellinen', niin haluatko muuttaa perustelujasi? Muutoin sanon, että yleisemmässä muodossa tämän voi kirjoittaa siten, että 'jokin maailma on todellinen', ja se voisi kelvata realistille. Nykyiseen multiversumi-uskontoon (muita alkuräjähdyksiä eri kohdissa luonnonlakien mahdollisuuksia) voisi kuulua myös 'jokainen maailma on todellinen riippumatta, oliko mitään määriteltyä tapaa, millä tietoisuus tässä maailmassa voisi saada sen kohteekseen'?

Realismissa voi sanoa myös että jumala on realistinen objekti, ja että tietoisuus tulee abstraktista matemaattisesta konstruktiosta, joka on reaalinen objekti jumalan pöydällä, joka sijaitsee reaalisessa aluessa, joka on universumin alueen ulkopuolella.

"Realismia on monta eri laatua, tieteellinen realismi on vain yksi, se painottaa
tieteen roolia tai vaatimuksia, näistä voidaan olla tietysti eri mieltä.
Näyttää siltä että, tieteellistä realismia kritisoivat toiset realistit, jotka eivät
halua määritellä realismia tieteen roolin tai vaatimusten kautta."

Kaikkea tällaistakin voi tapahtua, mutta siitäkään ei ole kyse B:n linkissä.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta voitaisiin palata siihen, että realismissa on olemassa jonkinlainen tiede tai vähintään käsitys tietoisuuden kohteena olevan maailman rakenteesta. Vaikka muottia voi soveltaa mihin tahansa asiaan, niin se että realismi tunkee esiin yhtäkkiä osana jokaista mielipidettä, tekee siitä lopulta hyödytöntä.

B:
"Jos tietoisuus ja aine ovat saman asian erilaisia aspekteja eri näkökulmista tarkasteltuna"

Entä jos tätä asiaa ei ole olemassa, ja on vain minun tietoisuuteni? Silloin sillä ei ole näitä aspekteja kuitenkaan.

B:
"niin tietoisuus ja aine ovat kaikkialla tiiviisti toisiinsa kietoutuneina"

Entä jos mitään tällaista avaruutta ei ole olemassa, ja on vain minun tietoisuuteni? Silloin ei ole mitään muualla olevia asioita aina kietoutuneena toisiinsa.

B:
"ja ilmenevät "ulkoisen" aineen tasolla rakenteina ja säännönmukaisuuksina"

Entä jos rakenteet eivät ole aineen tasossa, ja on vain minun tietoisuuteni?

B:
" ja "sisäisen" tietiusuuden tasolla ideoina, tunteina, intentiona, tahtona ja intuitiona."

Entä jos sinulla ei ole ideoita eikä tunteita, ja on vain minun tietoisuuteni?

12

Lue lisää

...

Ennenkuin alat vääntää mitään teoriaa siitä, missä suhteessa tietoisuus ja aine ovat, niin eikö mielummin kannattaisi ymmärtää ensin tietoisuus oikein? Eli ottaa selvä, onko se aivojen tuote katselemalla esim. biosähköisiä ilmiöitä.

B:
"Aivot toimivat lähinnä suodattimena ja virittimenä joka tyypillisesti sulkee pois kaiken muun paitsi evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvät asiat."

Tämän mukaan realistit ovat erityisen oikeassa, koska sanoessaan, että maailma on olemassa sinusta riippumatta he eivät tiennetkään, että oikeasti jokin tuolla maailmassa kaukana kokemuksesi ulkopuolella olet se sinä.

B:
"Empiirisen todellisuuden suhteen mitään ei voi todistaa eikä falsifioida tieteen metodilla."

Voiko 'mitään' olla mikä tahansa lause? Kuten 'minä olen kuussa'. Falsifioituuko vai ei? Kun tieteessä puhutaan ammattilaisten toimesta falsifioitumatta jäämisestä, niin kyseessä on todennäköisesti hyvin pieniä teorian detaileja koskeva lause. Olet yrittänyt vetää niistä johtopäätöksen, että yksi falsifioitumaton virhe kuvassa, pilaa koko kuvan (vrt. aiempaan). Tai yrität väittää, että koska takapiruna tässä keskustelussa ollut 'tiede' ei ole falsifioinut sitä, että onko se deterministinen vai satunnainen, tämä tarkoittaa että tieteen on hyväksyttävä se, että se ei voi väittää paranormaaleja ilmiöitäsikään epätodellisiksi.

B:
"Korkeintaan voidaan saavuttaa suhteellisen käyttökelpoisen fiktion taso."

Kaikissa tieteenfilosofioissa lukee suunnilleen näin, ja se perustellaan sillä, että on olemassa lauseita, joita ei voi tällä hetkellä falsifioida. Painotus on kuitenkin sillä, että on tieteen (pikemminkin periaatteen kuin metodin) olettamisen jälkeen järkevää päätyä tähän tulokseen, että tieteen taso on suhteellinen. Sen sijaan että edellistä pitäisi vastustaa.

B:
"Induktio ja deduktio logiikassa ei koskaan tuota mitään uutta."

Tieteen metodissa ei lue mitään induktiosta tai deduktiosta. Eivätkä tieteenfilosofiat, joista linkittämäsi realismi oli yksi uusimmista, ole maininneet niitä sallittuina tieteen periaatteina koskaan Popperin jälkeen.

B:
"Vain valistunut arvaus (=intuitio) ja sen testaaminen voi lisätä suhteellista ymmärrystä paikallisen kokemuksellisen tietoisuuden suhteen."

Kuulostaa vaarallisella tavalla deduktiolta jo alussa. Lisäksi ilman tieteen metodia ja filosofiaa on kyseinen valopää vaarassa alkaa tekemään induktioita välittömästi, jos testaus vähänkään onnistuu. Lisäksi tässä on sinun tekemäsi deduktio, joka on sellaista muotoa, että sanoit että voit hylätä tieteen metodin, missä meitä sitten kiinnostaisi, mitä silloin yhden testin jälkeen tapahtuu, missä tämä metodi olisi aktivoitunut. Tarkoitatko siis, että kun joku on testannut jotain, niin voimme sanoa, että hän on oikeassa, koska hänen arvauksensa eteni niin loistavaa reittiä? Tämä on deduktio, mikä sanoo, että hyvin tehdyt arvaukset (yleistys (*)) tuottavat onnistuneista testeistä ehdottomia ja lopullisia totuuksia (spesifejä).

(*) Tarkimmin sanottuna on jokin tietoisuudelle oletettamasi ominaisuus, joka sillä on mielestäsi aina. Päättelit tästä, että tietoisuus on lähes aina hyvä arvaaja.

B:
"Tiede voi kehittyä vain sillä tavalla että kyseenalaistetaan vallitsevien teorioiden oletukset ja johtopäätökset ja "leikitään" vapaasti uusilla ja erilaisilla ideoilla ja testataan niitä ilman asenteita ja ennakko-oletuksia ikäänkuin mitään konsensusmallia ei olisi edes olemassa."

Todella yksinkertaista logiikkaa tässä on tarjolla. Tämä on kuitenkin kaikki konditionaalissa. Ei ole mitään varmuutta tuleeko mitään kehittyneempää tiedettä.

Lisäksi voitaisiin huomioida sellainen mahdollisuus, että joskus kun ihmiset alkavat saada asioista uusia ideoita, kaikki muuttuu huonommaksi tieteen kannalta kuin ennen. Esim. uskonnolliset ideat antiikin aikana aiheuttivat keskiajan. Tuolloin tosin noita uskonnollisia ideoita eivät jakaneet keskenään vain sellaiset, joilla oli lukutaito ja läheinen suhde sen ajan tietomääriin, vaan vähän jokainen sai olla vastuussa siitä, millainen oli keskiajan konsensus todellisuudesta. Joten nykyään on selvästi paljon epätodennäkösempää, että sellainen toistuu.

13

Anonyymi kirjoitti:

...

Ennenkuin alat vääntää mitään teoriaa siitä, missä suhteessa tietoisuus ja aine ovat, niin eikö mielummin kannattaisi ymmärtää ensin tietoisuus oikein? Eli ottaa selvä, onko se aivojen tuote katselemalla esim. biosähköisiä ilmiöitä.

B:
"Aivot toimivat lähinnä suodattimena ja virittimenä joka tyypillisesti sulkee pois kaiken muun paitsi evolutiiviseen kelpoisuuteen liittyvät asiat."

Tämän mukaan realistit ovat erityisen oikeassa, koska sanoessaan, että maailma on olemassa sinusta riippumatta he eivät tiennetkään, että oikeasti jokin tuolla maailmassa kaukana kokemuksesi ulkopuolella olet se sinä.

B:
"Empiirisen todellisuuden suhteen mitään ei voi todistaa eikä falsifioida tieteen metodilla."

Voiko 'mitään' olla mikä tahansa lause? Kuten 'minä olen kuussa'. Falsifioituuko vai ei? Kun tieteessä puhutaan ammattilaisten toimesta falsifioitumatta jäämisestä, niin kyseessä on todennäköisesti hyvin pieniä teorian detaileja koskeva lause. Olet yrittänyt vetää niistä johtopäätöksen, että yksi falsifioitumaton virhe kuvassa, pilaa koko kuvan (vrt. aiempaan). Tai yrität väittää, että koska takapiruna tässä keskustelussa ollut 'tiede' ei ole falsifioinut sitä, että onko se deterministinen vai satunnainen, tämä tarkoittaa että tieteen on hyväksyttävä se, että se ei voi väittää paranormaaleja ilmiöitäsikään epätodellisiksi.

B:
"Korkeintaan voidaan saavuttaa suhteellisen käyttökelpoisen fiktion taso."

Kaikissa tieteenfilosofioissa lukee suunnilleen näin, ja se perustellaan sillä, että on olemassa lauseita, joita ei voi tällä hetkellä falsifioida. Painotus on kuitenkin sillä, että on tieteen (pikemminkin periaatteen kuin metodin) olettamisen jälkeen järkevää päätyä tähän tulokseen, että tieteen taso on suhteellinen. Sen sijaan että edellistä pitäisi vastustaa.

B:
"Induktio ja deduktio logiikassa ei koskaan tuota mitään uutta."

Tieteen metodissa ei lue mitään induktiosta tai deduktiosta. Eivätkä tieteenfilosofiat, joista linkittämäsi realismi oli yksi uusimmista, ole maininneet niitä sallittuina tieteen periaatteina koskaan Popperin jälkeen.

B:
"Vain valistunut arvaus (=intuitio) ja sen testaaminen voi lisätä suhteellista ymmärrystä paikallisen kokemuksellisen tietoisuuden suhteen."

Kuulostaa vaarallisella tavalla deduktiolta jo alussa. Lisäksi ilman tieteen metodia ja filosofiaa on kyseinen valopää vaarassa alkaa tekemään induktioita välittömästi, jos testaus vähänkään onnistuu. Lisäksi tässä on sinun tekemäsi deduktio, joka on sellaista muotoa, että sanoit että voit hylätä tieteen metodin, missä meitä sitten kiinnostaisi, mitä silloin yhden testin jälkeen tapahtuu, missä tämä metodi olisi aktivoitunut. Tarkoitatko siis, että kun joku on testannut jotain, niin voimme sanoa, että hän on oikeassa, koska hänen arvauksensa eteni niin loistavaa reittiä? Tämä on deduktio, mikä sanoo, että hyvin tehdyt arvaukset (yleistys (*)) tuottavat onnistuneista testeistä ehdottomia ja lopullisia totuuksia (spesifejä).

(*) Tarkimmin sanottuna on jokin tietoisuudelle oletettamasi ominaisuus, joka sillä on mielestäsi aina. Päättelit tästä, että tietoisuus on lähes aina hyvä arvaaja.

B:
"Tiede voi kehittyä vain sillä tavalla että kyseenalaistetaan vallitsevien teorioiden oletukset ja johtopäätökset ja "leikitään" vapaasti uusilla ja erilaisilla ideoilla ja testataan niitä ilman asenteita ja ennakko-oletuksia ikäänkuin mitään konsensusmallia ei olisi edes olemassa."

Todella yksinkertaista logiikkaa tässä on tarjolla. Tämä on kuitenkin kaikki konditionaalissa. Ei ole mitään varmuutta tuleeko mitään kehittyneempää tiedettä.

Lisäksi voitaisiin huomioida sellainen mahdollisuus, että joskus kun ihmiset alkavat saada asioista uusia ideoita, kaikki muuttuu huonommaksi tieteen kannalta kuin ennen. Esim. uskonnolliset ideat antiikin aikana aiheuttivat keskiajan. Tuolloin tosin noita uskonnollisia ideoita eivät jakaneet keskenään vain sellaiset, joilla oli lukutaito ja läheinen suhde sen ajan tietomääriin, vaan vähän jokainen sai olla vastuussa siitä, millainen oli keskiajan konsensus todellisuudesta. Joten nykyään on selvästi paljon epätodennäkösempää, että sellainen toistuu.

13

Lue lisää

B:
"Melko hyvä yhteenveto Levinin tutkimuksista on tällä videolla:
Where Minds Come From: the scaling of collective intelligence, and what it means for AI and you"

Vaikutti aluksi olevan melkoinen tyhjäntoimittaja. Meillä kerrotaan jo ala-asteella, että mistä ihmiset ja eläimet ovat tulleet ja samalla saa piirtää robotteja/alieneita vihot täyteen. Katso myös diaa 6:40. Väittääkö hän olevansa luomassa apinoiden älykkyyttä? (Poikkeuksena ne robotit, jotka tehdään roikkumaan puihin ja huutamaan, mutta jotka minusta ovat vielä kaukana apinan älystä.) Kaikki muu paitsi tämä luomistoiminta on tyhjäntoimittamista nimenomaan tekoälyn alalla. Diassa on myös outo maininta jostain alkuperän tarinasta tai syntytarinasta, josta joku ei välitä. Jos hän haluaa luoda minkä tahansa tekoälyn, kuten apinan tekoälyn, niin luulisi hänen olevan se, joka tietää tämän syntytarinan. (Tästä on poikkeuksena se, että voidaan luoda ohjelma, joka sitten rakentaa tekoälyn ohjelmia proseduraalisesti, ja Levin on siinä jokseenkin ulkopuolinen). En viitsi tarkistaa, mutta on todennäköistä, että hänen ei olisi pitänyt mainita materiaa oikealla olevassa listassa. Kyseessä on bifurkaatio listaus, joka alkaa käsitteestä käytös ja kaikki muut ovat tiettyjä käytöksiä.

Levin puhui lauseen, joka alkoi ei-filosofisesta tarkoituksesta ja päättyi etiikkaan. Ehkä hän ajattelee jo, että tämä kaikki politisoidaan tai esim. äänestetään somessa. Ei hän silti kuulosta seuraavassa kuvassa filosofian vähättelijältä, vaan hänellä on uskomus, että humanistiset tieteet liittyen tietoisuuteen koostuvat ns. laeista.

Voisit kysyä juuri tältä tyypiltä sitä kysymystä, minkä esitit, että miksi pitää olla jotain tällaisia opetustilaisuuksia eikä vain mestari ja kisälli -suhdetta, missä opitaan vain tekemään tekoälyt valmiiksi.

Sitten selveni, ettei Levin ei kuitenkaan tee tekoälyjä lainkaan, vaan on biologi, joka väittää, että hänen tehtävänsä ja nimenomaan sen tarkoitus ja hyöty on tuntea älyä tutkimalla eliöitä mutta ilman neurologiaa. Tämä rajoittaa hänet tutkimaan prosesseja, joissa äly on alkeellisimmassa muodossaan niin sanotusti, ja hän melkeimpä itse määrittelee sen, että kyseessä edes on äly. Hän ei myöskään ole molekyylibiologi, joten hänen jutuissan ei ole mitään mahdollisuutta pohtia filosofisia asioita, kuten materian ja älyn oikea suhde toisiinsa.

20:00 En pidä vakuuttavana mitään älystä piirrettyä kuvaa, joka väittää, että miljardi vuotta kolmiulotteisessa maailmassa toiminut eliöiden ketju muodostaisi tietoisuuksia, jotka ovat kaksiulotteisia (määrittely tälle on erittäin olematon, ja dian tekstin mukaan sen määritelmä ei ole mikään eliössä vaan sen ulkopuolinen fyysinen avaruusaika, mikä on ristiriidassa sen avaruusajan kanssa, mistä toukka oikeasti löydettiin). Jos tuntuu, että toukka tekee paljon asioita vain kävellen, ja jos joku on jopa tutkinut niiden aivoja tämän aikana, mitä epäilen, niin siltikin kannattaa muistaa, että Darwinistisen lajievoluution tarkoitus oli se, että toukka ei ole ollut toukka aina. Sitä edeltävät lajit ovat voineet joutua pitämään aivojaan aktiivisempina 3D-tehtäville. Tämän jälkeen ei pidä paikkaansa, että nämä lajin ominaisuudet katoavat täysin. Toukan lokeroimisessa 2D:ksi on varmaan pikemminkin yliarvioitu sen tekemisiä ja sen vaatimaa tietoisuutta. Voidaan väittää, että eliö saisi olla vaikka sokea, ja että sen ensimmäinen askel on sille luottamushyppy, minkä jälkeen se sitten alkaa esim. käyttää algoritmia, joka tahtoo tai ei tahdo kääntyä tiettyyn suuntaan sen perusella, mitä jalkojen alla on ja mitä on ollut tähän asti. Oikeilla toukilla on kuitenkin silmät, eikä missään biologiassa väitetä että joidenkin silmät näkevät erilaisia aika-avaruuksia kuin toisten. Lisäksi en luota mihinkään älystä piirrettyyn kuvaan, missä perhoset osaisivat lentää minkään vertaa tai esim. syvyysnäön kanssa, vaan ne vetävät suoraan kohti valoa jne..

https://www.youtube.com/shorts/eMfQlqf-2p4
Toukka löytää madonreiän.

https://www.youtube.com/watch?v=YOdS5AJBIHQ
Toukka syntyy sille ikävän näköisessä paikassa, ja sen alussa oleva töhöily on vähän jotain, että jos kehot tekisivät tuollaisia suorituksia miljardeja vuosia, niin ne tietäisivät jo, että kolmanteen ulottuvuuteen voi mennä. Puolivälissä videota on huonoja leikkauksia, mutta toukka näyttää valinneen syövänsä munan aloittaen yläreunasta. Lopussa on kohtia, missä toukka nostaa kehoaan ilmaan. Tämä voisi olla sitä, että toukka tekee sen varmuuden vuoksi, koska jos se pelkäisi kuitenkin olevansa sokea, niin sen kannataisi joskus tarkistaa, pitäisikö sen nousta esim. jostain lehtikasan pohjalta ylemmäs. Toinen vaihtoehto on, että se nousee vain käyttääkseen näkökenttäänsä eri tavalla. Ei pitäisi olla vaikeaa kyllä testata sitä, että näkevätkö nuo toukat kaukana olevia asioita korkeammalla, ja mitkä tapahtumat korreloivat, kun ne päättävät mennä johonkin suuntaan lopulta.

14

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Melko hyvä yhteenveto Levinin tutkimuksista on tällä videolla:
Where Minds Come From: the scaling of collective intelligence, and what it means for AI and you"

Vaikutti aluksi olevan melkoinen tyhjäntoimittaja. Meillä kerrotaan jo ala-asteella, että mistä ihmiset ja eläimet ovat tulleet ja samalla saa piirtää robotteja/alieneita vihot täyteen. Katso myös diaa 6:40. Väittääkö hän olevansa luomassa apinoiden älykkyyttä? (Poikkeuksena ne robotit, jotka tehdään roikkumaan puihin ja huutamaan, mutta jotka minusta ovat vielä kaukana apinan älystä.) Kaikki muu paitsi tämä luomistoiminta on tyhjäntoimittamista nimenomaan tekoälyn alalla. Diassa on myös outo maininta jostain alkuperän tarinasta tai syntytarinasta, josta joku ei välitä. Jos hän haluaa luoda minkä tahansa tekoälyn, kuten apinan tekoälyn, niin luulisi hänen olevan se, joka tietää tämän syntytarinan. (Tästä on poikkeuksena se, että voidaan luoda ohjelma, joka sitten rakentaa tekoälyn ohjelmia proseduraalisesti, ja Levin on siinä jokseenkin ulkopuolinen). En viitsi tarkistaa, mutta on todennäköistä, että hänen ei olisi pitänyt mainita materiaa oikealla olevassa listassa. Kyseessä on bifurkaatio listaus, joka alkaa käsitteestä käytös ja kaikki muut ovat tiettyjä käytöksiä.

Levin puhui lauseen, joka alkoi ei-filosofisesta tarkoituksesta ja päättyi etiikkaan. Ehkä hän ajattelee jo, että tämä kaikki politisoidaan tai esim. äänestetään somessa. Ei hän silti kuulosta seuraavassa kuvassa filosofian vähättelijältä, vaan hänellä on uskomus, että humanistiset tieteet liittyen tietoisuuteen koostuvat ns. laeista.

Voisit kysyä juuri tältä tyypiltä sitä kysymystä, minkä esitit, että miksi pitää olla jotain tällaisia opetustilaisuuksia eikä vain mestari ja kisälli -suhdetta, missä opitaan vain tekemään tekoälyt valmiiksi.

Sitten selveni, ettei Levin ei kuitenkaan tee tekoälyjä lainkaan, vaan on biologi, joka väittää, että hänen tehtävänsä ja nimenomaan sen tarkoitus ja hyöty on tuntea älyä tutkimalla eliöitä mutta ilman neurologiaa. Tämä rajoittaa hänet tutkimaan prosesseja, joissa äly on alkeellisimmassa muodossaan niin sanotusti, ja hän melkeimpä itse määrittelee sen, että kyseessä edes on äly. Hän ei myöskään ole molekyylibiologi, joten hänen jutuissan ei ole mitään mahdollisuutta pohtia filosofisia asioita, kuten materian ja älyn oikea suhde toisiinsa.

20:00 En pidä vakuuttavana mitään älystä piirrettyä kuvaa, joka väittää, että miljardi vuotta kolmiulotteisessa maailmassa toiminut eliöiden ketju muodostaisi tietoisuuksia, jotka ovat kaksiulotteisia (määrittely tälle on erittäin olematon, ja dian tekstin mukaan sen määritelmä ei ole mikään eliössä vaan sen ulkopuolinen fyysinen avaruusaika, mikä on ristiriidassa sen avaruusajan kanssa, mistä toukka oikeasti löydettiin). Jos tuntuu, että toukka tekee paljon asioita vain kävellen, ja jos joku on jopa tutkinut niiden aivoja tämän aikana, mitä epäilen, niin siltikin kannattaa muistaa, että Darwinistisen lajievoluution tarkoitus oli se, että toukka ei ole ollut toukka aina. Sitä edeltävät lajit ovat voineet joutua pitämään aivojaan aktiivisempina 3D-tehtäville. Tämän jälkeen ei pidä paikkaansa, että nämä lajin ominaisuudet katoavat täysin. Toukan lokeroimisessa 2D:ksi on varmaan pikemminkin yliarvioitu sen tekemisiä ja sen vaatimaa tietoisuutta. Voidaan väittää, että eliö saisi olla vaikka sokea, ja että sen ensimmäinen askel on sille luottamushyppy, minkä jälkeen se sitten alkaa esim. käyttää algoritmia, joka tahtoo tai ei tahdo kääntyä tiettyyn suuntaan sen perusella, mitä jalkojen alla on ja mitä on ollut tähän asti. Oikeilla toukilla on kuitenkin silmät, eikä missään biologiassa väitetä että joidenkin silmät näkevät erilaisia aika-avaruuksia kuin toisten. Lisäksi en luota mihinkään älystä piirrettyyn kuvaan, missä perhoset osaisivat lentää minkään vertaa tai esim. syvyysnäön kanssa, vaan ne vetävät suoraan kohti valoa jne..

https://www.youtube.com/shorts/eMfQlqf-2p4
Toukka löytää madonreiän.

https://www.youtube.com/watch?v=YOdS5AJBIHQ
Toukka syntyy sille ikävän näköisessä paikassa, ja sen alussa oleva töhöily on vähän jotain, että jos kehot tekisivät tuollaisia suorituksia miljardeja vuosia, niin ne tietäisivät jo, että kolmanteen ulottuvuuteen voi mennä. Puolivälissä videota on huonoja leikkauksia, mutta toukka näyttää valinneen syövänsä munan aloittaen yläreunasta. Lopussa on kohtia, missä toukka nostaa kehoaan ilmaan. Tämä voisi olla sitä, että toukka tekee sen varmuuden vuoksi, koska jos se pelkäisi kuitenkin olevansa sokea, niin sen kannataisi joskus tarkistaa, pitäisikö sen nousta esim. jostain lehtikasan pohjalta ylemmäs. Toinen vaihtoehto on, että se nousee vain käyttääkseen näkökenttäänsä eri tavalla. Ei pitäisi olla vaikeaa kyllä testata sitä, että näkevätkö nuo toukat kaukana olevia asioita korkeammalla, ja mitkä tapahtumat korreloivat, kun ne päättävät mennä johonkin suuntaan lopulta.

14

Lue lisää

https://www.youtube.com/shorts/zisKNgT8exw
Ympärilleen kuin liian myöhään tähyävä toukka, tai sitten se näki ensin jotain mutta alkoi epäröidä.

Toukkadian pääpointti oli kai se, että on outoa miten aivot muuttuvat toiseen mutoon. Tässä on olevinaan kuin kaksi mieleen tulevaa suurta aihetta. Ovatko aivot kuin samat muistia myöten, vai eivätkö ole, kun kerran sanottiin, että toinen on 2D ja toinen ei. Levin puhuu tästä aiheesta siten kuin ei osaisi päättää asiasta yhtään mitään, ja hän on todella paljon ja liikaa kallellaan siihen, että perhonen muistaa toukkansa, kun vertaa muihin:
https://www.quantamagazine.org/insect-brains-melt-and-rewire-during-metamorphosis-20230726/
Kaikki aivopuhe, joka olettaa aivojen olevan mitenkään samaa kuin ennen (mistä käytetään mahdollisesti virheellisen kuvan antavaa kieltä kuten 'uudelleenkartoitus') tai esim. tärkein osatekijä siinä, miten aivoja itseään tehdään, voi olla kerrassaan väärin. Luulisi olevan jo kertaalleen outoa, että ilman aivoja oleva joukko ei-aivoainetta muodostaa maailmaan yhdet aivot. Niissä asioissa, mitkä tulevat tekemään juuri perhosen aivot voisi yhtähyvin olla painoarvoa silläkin, että se ei ole toukkaaivojen määräämän tahdin rajoittamaa eikä valtavasti toukkamuistia, vaan paljon asioita joiden järjestys päätetään perustuen lajiperimään (ks. seuraava kappale). Toisin sanoen perhonen ei opi lentämään perhosten yläasteella, joka käydään kotilossa, vaan perhonen on yhtä kirjaimellisesti syntynyt lentämään, kuin mitä yhden kerran syntyvät linnut ovat. Levin puhuu asiasta siten, että hän aloittaa lopputuloksessa perhosesta ja ihmettelee ääneen, miten voi olla että siitä tulee sellaista. Mutta hän kuvittelee, että aivojen rakentamisen pöytä on jokin tyhjä pöytä eliöiden maailmassa. Olisi hieman akateemisempaa sanoa, että ihan yhtä hyvä vaihtoehto lähestyä tätä asiaa olisi se, että se toukka mikä oli, on kuollut jo aikaisessa vaiheessa prosessia. Jotenkin Levin päätteli, että tästä aiheesta tulee jotain some-politiikkaa, vaikka ihmiskunnan muutosten välillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kenenkään omata omaa muistia sen alku ja lopputilojen välillä eli yhtäkkiä skaalassa oli eroa yli tuhat kertaa sukupolvissa laskettuna.

En tarkoita perhoslentelyn lajiperimällä DNA:ta yhtään sen enempää kuin videon seuraavat 10 minuuttia. Siinä käydään läpi oikeita asioita, jotka liittyisivät perhosen aivojen rakentamiseen myös ilman vanhoja aivoja niiden tiellä ja pointti on, että mikään esim. kysymyksessä, mistä anatomia tulee, ei ole sellainen, että siinä tulisi miettiä, mitä yksi toukka muistaa. Anatomian rakennuksesta tiedetään esim. kemiallinen ympäristö, ja yksi asia mistä voisi aloittaa, on huomata, että munassa kehittyneen toukan yksityiskohtainen kemiallinen tila on eri kuin silloin, kun se on vetänyt lehtiä ruuaksi ja menee koteloon.

27:00 Levin sanoo arvostelevansa tavallista biologian opetusta. Ei ole kuitenkaan selvää että miten, koska näyttää siltä, että hänen käsityksensä ei ole eri kuin tuon biologian opetuksen. Tietämiseen tarvittaisiin lisäksi juuri yksityiskohtaista molekyylitietoa. Nythän biologia on sanonut, että pysyvät perimämolekyylit valmistavat eliön kaikkeen tehokkaasti tekemiseen. Levin on sanonut että perimämolekyylit valmistavat proteiinit. Biologia on sanonut, että se mitä tehdään eli proteiinit tehdään tarkkaan, mikä on kai totta tai ei ole totta ja joku voisi päättää, mitä mieltä on siitä asiasta. Minkä lisäksi se mitä tästä seuraa on biologiassa mukamas emergoituvaa siitä. Tämä ei ole huom. läheskään niin filosofista kuin emergoitumisesta puhuminen on verrattuna fundamentaaliseen fysiikkaan, mistä siis väitän biologit eivät tiedä mitään tuossa kohtaa, eikä ketään voisi kiinnostaa, jos he väittäisivät DNA:n olevan fundamentaalinen todellisuuden objekti mutta ei aivan, koska lisäksi on olemassa sen kanssa tasavertainen lajien kamppailu. Periaatteessa jos bilogit sanovat, että DNA:sta voi odottaa seuraavan monia asioita joiden ymmärtäminen on vaikealla tavalla erilaista kuin DNA:n ymmärtäminen, niin sen voi ajatella tarkoittavan, että sen jälken, kun DNA on toiminut voi sanoa tapahtuvan mitä tahansa. Jopa siinä merkityksessä, että tapahtuu juuri se mistä Levin puhuu. Eikä pitäisi olla väärin antaa mahdollisuus sille, mistä Levin puhuu, ja käyttää DNA:ta samassa lausessa, kun se kerran on jo ollut samassa solussa.

15

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/shorts/zisKNgT8exw
Ympärilleen kuin liian myöhään tähyävä toukka, tai sitten se näki ensin jotain mutta alkoi epäröidä.

Toukkadian pääpointti oli kai se, että on outoa miten aivot muuttuvat toiseen mutoon. Tässä on olevinaan kuin kaksi mieleen tulevaa suurta aihetta. Ovatko aivot kuin samat muistia myöten, vai eivätkö ole, kun kerran sanottiin, että toinen on 2D ja toinen ei. Levin puhuu tästä aiheesta siten kuin ei osaisi päättää asiasta yhtään mitään, ja hän on todella paljon ja liikaa kallellaan siihen, että perhonen muistaa toukkansa, kun vertaa muihin:
https://www.quantamagazine.org/insect-brains-melt-and-rewire-during-metamorphosis-20230726/
Kaikki aivopuhe, joka olettaa aivojen olevan mitenkään samaa kuin ennen (mistä käytetään mahdollisesti virheellisen kuvan antavaa kieltä kuten 'uudelleenkartoitus') tai esim. tärkein osatekijä siinä, miten aivoja itseään tehdään, voi olla kerrassaan väärin. Luulisi olevan jo kertaalleen outoa, että ilman aivoja oleva joukko ei-aivoainetta muodostaa maailmaan yhdet aivot. Niissä asioissa, mitkä tulevat tekemään juuri perhosen aivot voisi yhtähyvin olla painoarvoa silläkin, että se ei ole toukkaaivojen määräämän tahdin rajoittamaa eikä valtavasti toukkamuistia, vaan paljon asioita joiden järjestys päätetään perustuen lajiperimään (ks. seuraava kappale). Toisin sanoen perhonen ei opi lentämään perhosten yläasteella, joka käydään kotilossa, vaan perhonen on yhtä kirjaimellisesti syntynyt lentämään, kuin mitä yhden kerran syntyvät linnut ovat. Levin puhuu asiasta siten, että hän aloittaa lopputuloksessa perhosesta ja ihmettelee ääneen, miten voi olla että siitä tulee sellaista. Mutta hän kuvittelee, että aivojen rakentamisen pöytä on jokin tyhjä pöytä eliöiden maailmassa. Olisi hieman akateemisempaa sanoa, että ihan yhtä hyvä vaihtoehto lähestyä tätä asiaa olisi se, että se toukka mikä oli, on kuollut jo aikaisessa vaiheessa prosessia. Jotenkin Levin päätteli, että tästä aiheesta tulee jotain some-politiikkaa, vaikka ihmiskunnan muutosten välillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kenenkään omata omaa muistia sen alku ja lopputilojen välillä eli yhtäkkiä skaalassa oli eroa yli tuhat kertaa sukupolvissa laskettuna.

En tarkoita perhoslentelyn lajiperimällä DNA:ta yhtään sen enempää kuin videon seuraavat 10 minuuttia. Siinä käydään läpi oikeita asioita, jotka liittyisivät perhosen aivojen rakentamiseen myös ilman vanhoja aivoja niiden tiellä ja pointti on, että mikään esim. kysymyksessä, mistä anatomia tulee, ei ole sellainen, että siinä tulisi miettiä, mitä yksi toukka muistaa. Anatomian rakennuksesta tiedetään esim. kemiallinen ympäristö, ja yksi asia mistä voisi aloittaa, on huomata, että munassa kehittyneen toukan yksityiskohtainen kemiallinen tila on eri kuin silloin, kun se on vetänyt lehtiä ruuaksi ja menee koteloon.

27:00 Levin sanoo arvostelevansa tavallista biologian opetusta. Ei ole kuitenkaan selvää että miten, koska näyttää siltä, että hänen käsityksensä ei ole eri kuin tuon biologian opetuksen. Tietämiseen tarvittaisiin lisäksi juuri yksityiskohtaista molekyylitietoa. Nythän biologia on sanonut, että pysyvät perimämolekyylit valmistavat eliön kaikkeen tehokkaasti tekemiseen. Levin on sanonut että perimämolekyylit valmistavat proteiinit. Biologia on sanonut, että se mitä tehdään eli proteiinit tehdään tarkkaan, mikä on kai totta tai ei ole totta ja joku voisi päättää, mitä mieltä on siitä asiasta. Minkä lisäksi se mitä tästä seuraa on biologiassa mukamas emergoituvaa siitä. Tämä ei ole huom. läheskään niin filosofista kuin emergoitumisesta puhuminen on verrattuna fundamentaaliseen fysiikkaan, mistä siis väitän biologit eivät tiedä mitään tuossa kohtaa, eikä ketään voisi kiinnostaa, jos he väittäisivät DNA:n olevan fundamentaalinen todellisuuden objekti mutta ei aivan, koska lisäksi on olemassa sen kanssa tasavertainen lajien kamppailu. Periaatteessa jos bilogit sanovat, että DNA:sta voi odottaa seuraavan monia asioita joiden ymmärtäminen on vaikealla tavalla erilaista kuin DNA:n ymmärtäminen, niin sen voi ajatella tarkoittavan, että sen jälken, kun DNA on toiminut voi sanoa tapahtuvan mitä tahansa. Jopa siinä merkityksessä, että tapahtuu juuri se mistä Levin puhuu. Eikä pitäisi olla väärin antaa mahdollisuus sille, mistä Levin puhuu, ja käyttää DNA:ta samassa lausessa, kun se kerran on jo ollut samassa solussa.

15

Lue lisää

Levinilä on tosin tässä myös ihan omintakeinen tapa puhua soluista eri haasteiden äärellä, ja hän käyttää siitä nimitystä älykkyys. Eli että soluilla tai lajilla tai vielä jollain muulla on älykkyys ja tästä syystä ne toimivat tehokkaasti vaikka kaikki muuttuu joksikin muuksi kuin ennen. Voitaisiin vielä huomauttaa, että tässä puhutaan ainakin joistain tietyistä tavoista, millä biologit ovat pystyneet kiduttamaan eliöitä siten, että se ei tapa mutta vahvistaa, ja lisäksi joidenkin toimesta myös siitä, että puhujalla on jonkinlainen arvostus jo sitä kohtaan, että solu osaa syödä kahta asiaa. Jossain kohtaa Levinillä on varmasti jäänyt biologinen suhteellisuuden taju pois, koska ei missään ole kovin moneen asiaan tottunutta eliötä, ja ne jotka ovat tottuneet yhteen uuteen asiaan, ovat tottuneet hitaasti, ja sen tottumisen aikana on ollut paljon muutoksia ns. pysyvissä informaatioissa kuten DNA:ssa. (Syöminen on tosi molekyylispesifiä tottumista, ja kidutustottumukset ovat kuin yleisiä kykyjä olla ympäristön vahingoitettavana) Toisaalta se mistä Levin mahdollisesti ammentaa, on yllä hämäten kerran mainitut proteiinit ja hän oikeasti vertaa proteiinien aktiivisuutta ja vapaampaa tai jopa satunnaisen tuntuista rakennetta perimämolekyyleihin. Periaatteessa, jos hän olisi älykkyyden sijaan puhunut jatkuvasti protenien mekaanisesta toiminnasta, niin hän ei olisi kuulostanut olevansa mitään valtavaa eri mieltä biologian sanojen kanssa. Proteiinit ovat jotain tosi oleellista siinä älyssä, mistä hän puhuu, ja sitenhän hän puhuu kuin proteiineista olisi emergoituneena jotain. Voi olla että hän tahallaan välttelee proteiineja, koska hän vakavasti kokee, ettei molekyyli ja äly sovi samaan lauseeseen ja on oltava dualistinen jako.

Tapauksessa, missä puhutaan sammakosta, ei kuitenkaan ole mitään tietoa mistään proteiinista tai tarkemmasta asiasta. Pelkän tiedon siitä, että alkion silmä matkustaa koko alkion läpi oikealle paikalleen, ei pitäsi antaa vastausta mihinkään äskeisessä. Koe osoittaa lähinnä sitä, että biologit ovat kyvyttömiä muokkaamaan jotain eliötä, ja jos he ovat siinä kyvyttömiä, niin mitään osoitusta ei ole siitä, että he tietävät, miten eliö muokkautuu. Levinillä ei siis ole myöskään mitään vastausta siihen, että mikä on DNA:n asema tässä tai onko sen informaatiossa korrelaatioita tähän kaikkeen (äskeisessä kappaleessa oletin, että olisi täysi sovinto siitä, että DNA korreloi kaiken kanssa, mitä tapahtuu, koska se tulee vaikuttamaan esim. proteiinin kautta, ja että ainoa syy vähätellä DNA/RNA:ta on sen epäaktiivinen ja reagoimaton käytös omassa tehtävässään). Hän ehkä ajattelee, että DNA:n tunnettu tehtävä proteiinien tekijänä on hänestä niin selkeä lokero, että joku silmän siirtäminen, kun maailma on yhtäkkiä niin uusi paikka, että siinä silmätkin siirtyvät, ei voi olla siihen liittyvä. Tieteenä asioiden päättäminen tähän malliin on aika ohuella jäällä.

28:30 Määritelmä emergenssistä on hieman sama mitä voisi käyttää fysiikassa, koska vaikka esim. termodynamiikan ideaalikaasu ei ole monimutkaisempaa kuin kolmen kappaleen ongelma ratkaista, niin kun sanotaan. että termodynamiikka on tehty sitä varten, että kappaleita on siinä miljardeittain, ja siten siinä on tehty emergenssi jostain syystä joka liittyi kompleksisuuteen. Huomaa muuten nyt, että Ihmisille, jotka eivät usko konkreettiseen todellisuutta muokkaavaan emergenssiin, emergenssistä ei ole sääntöjä, ja että sitä ei vain olisi, jos väittää yhtäkkiä ratkaisevansa ongelmia itselleen sopivalla tavalla. Jos Levin viittaa edelleen emergenssiin DNA:sta ylöspäin, niin silloin on kuitenkin niin, että kun alkion silmä siirtyy alkion toiselle puolelle, on kyseessä suurempi määrä hiukkasia kuin yhdessä DNA:ta kuvailevassa prosessissa (esim. yksi solu molekyylejä). Levin siis laski kompleksisuuden väärin ja on ainakin miljardikertaisesti väärässä. Jos oltaisiinkin sitä mieltä, että silmän liikkeellä on helppo liikeyhtälö, niin minuakin olisi kiinnostanut se tosi paljon, koska tästä on helppo vetää johtopäätöksiä mahdolliseen DNA:n asemaan, koska se on kai jotenkin merkinnyt eri elimet jotenkin toisilleen hylkiviksi pienin sähkövarauksin siellä täällä, jolloin astian sekoittaminen pitkään ja hartaasti johtaa siihen, että silmät ym. putoavat potentiaalin minimiin. Tällaisessa ideassa (joka siis tuskin on näin yksinkertaista), koko ilmiö on peräisin siitä, että on erittäin pysyvää DNA-informaatiota, ja hiukan Newtonin lakeja. (*)

(*) Vaikeamman tästä ideasta saa siten, että tarkkaan tehdyt viestintämolekyylit muuttavat silmää välillä muita hylkiväksi ja se on liikeessä, joka on vaikeaa kuin pieneliöille näytetyt liikkeet tämän videon aikana muutenkin. Niistä ja äskeisestä on välimuoto, missä eliö, joka ei pidä ympäristöstään, liikuttaa itseään satunnaiseen suuntaan tietämättä vielä, mitä siellä on nyt tai tulevaisuudessa.

16

Anonyymi kirjoitti:

Levinilä on tosin tässä myös ihan omintakeinen tapa puhua soluista eri haasteiden äärellä, ja hän käyttää siitä nimitystä älykkyys. Eli että soluilla tai lajilla tai vielä jollain muulla on älykkyys ja tästä syystä ne toimivat tehokkaasti vaikka kaikki muuttuu joksikin muuksi kuin ennen. Voitaisiin vielä huomauttaa, että tässä puhutaan ainakin joistain tietyistä tavoista, millä biologit ovat pystyneet kiduttamaan eliöitä siten, että se ei tapa mutta vahvistaa, ja lisäksi joidenkin toimesta myös siitä, että puhujalla on jonkinlainen arvostus jo sitä kohtaan, että solu osaa syödä kahta asiaa. Jossain kohtaa Levinillä on varmasti jäänyt biologinen suhteellisuuden taju pois, koska ei missään ole kovin moneen asiaan tottunutta eliötä, ja ne jotka ovat tottuneet yhteen uuteen asiaan, ovat tottuneet hitaasti, ja sen tottumisen aikana on ollut paljon muutoksia ns. pysyvissä informaatioissa kuten DNA:ssa. (Syöminen on tosi molekyylispesifiä tottumista, ja kidutustottumukset ovat kuin yleisiä kykyjä olla ympäristön vahingoitettavana) Toisaalta se mistä Levin mahdollisesti ammentaa, on yllä hämäten kerran mainitut proteiinit ja hän oikeasti vertaa proteiinien aktiivisuutta ja vapaampaa tai jopa satunnaisen tuntuista rakennetta perimämolekyyleihin. Periaatteessa, jos hän olisi älykkyyden sijaan puhunut jatkuvasti protenien mekaanisesta toiminnasta, niin hän ei olisi kuulostanut olevansa mitään valtavaa eri mieltä biologian sanojen kanssa. Proteiinit ovat jotain tosi oleellista siinä älyssä, mistä hän puhuu, ja sitenhän hän puhuu kuin proteiineista olisi emergoituneena jotain. Voi olla että hän tahallaan välttelee proteiineja, koska hän vakavasti kokee, ettei molekyyli ja äly sovi samaan lauseeseen ja on oltava dualistinen jako.

Tapauksessa, missä puhutaan sammakosta, ei kuitenkaan ole mitään tietoa mistään proteiinista tai tarkemmasta asiasta. Pelkän tiedon siitä, että alkion silmä matkustaa koko alkion läpi oikealle paikalleen, ei pitäsi antaa vastausta mihinkään äskeisessä. Koe osoittaa lähinnä sitä, että biologit ovat kyvyttömiä muokkaamaan jotain eliötä, ja jos he ovat siinä kyvyttömiä, niin mitään osoitusta ei ole siitä, että he tietävät, miten eliö muokkautuu. Levinillä ei siis ole myöskään mitään vastausta siihen, että mikä on DNA:n asema tässä tai onko sen informaatiossa korrelaatioita tähän kaikkeen (äskeisessä kappaleessa oletin, että olisi täysi sovinto siitä, että DNA korreloi kaiken kanssa, mitä tapahtuu, koska se tulee vaikuttamaan esim. proteiinin kautta, ja että ainoa syy vähätellä DNA/RNA:ta on sen epäaktiivinen ja reagoimaton käytös omassa tehtävässään). Hän ehkä ajattelee, että DNA:n tunnettu tehtävä proteiinien tekijänä on hänestä niin selkeä lokero, että joku silmän siirtäminen, kun maailma on yhtäkkiä niin uusi paikka, että siinä silmätkin siirtyvät, ei voi olla siihen liittyvä. Tieteenä asioiden päättäminen tähän malliin on aika ohuella jäällä.

28:30 Määritelmä emergenssistä on hieman sama mitä voisi käyttää fysiikassa, koska vaikka esim. termodynamiikan ideaalikaasu ei ole monimutkaisempaa kuin kolmen kappaleen ongelma ratkaista, niin kun sanotaan. että termodynamiikka on tehty sitä varten, että kappaleita on siinä miljardeittain, ja siten siinä on tehty emergenssi jostain syystä joka liittyi kompleksisuuteen. Huomaa muuten nyt, että Ihmisille, jotka eivät usko konkreettiseen todellisuutta muokkaavaan emergenssiin, emergenssistä ei ole sääntöjä, ja että sitä ei vain olisi, jos väittää yhtäkkiä ratkaisevansa ongelmia itselleen sopivalla tavalla. Jos Levin viittaa edelleen emergenssiin DNA:sta ylöspäin, niin silloin on kuitenkin niin, että kun alkion silmä siirtyy alkion toiselle puolelle, on kyseessä suurempi määrä hiukkasia kuin yhdessä DNA:ta kuvailevassa prosessissa (esim. yksi solu molekyylejä). Levin siis laski kompleksisuuden väärin ja on ainakin miljardikertaisesti väärässä. Jos oltaisiinkin sitä mieltä, että silmän liikkeellä on helppo liikeyhtälö, niin minuakin olisi kiinnostanut se tosi paljon, koska tästä on helppo vetää johtopäätöksiä mahdolliseen DNA:n asemaan, koska se on kai jotenkin merkinnyt eri elimet jotenkin toisilleen hylkiviksi pienin sähkövarauksin siellä täällä, jolloin astian sekoittaminen pitkään ja hartaasti johtaa siihen, että silmät ym. putoavat potentiaalin minimiin. Tällaisessa ideassa (joka siis tuskin on näin yksinkertaista), koko ilmiö on peräisin siitä, että on erittäin pysyvää DNA-informaatiota, ja hiukan Newtonin lakeja. (*)

(*) Vaikeamman tästä ideasta saa siten, että tarkkaan tehdyt viestintämolekyylit muuttavat silmää välillä muita hylkiväksi ja se on liikeessä, joka on vaikeaa kuin pieneliöille näytetyt liikkeet tämän videon aikana muutenkin. Niistä ja äskeisestä on välimuoto, missä eliö, joka ei pidä ympäristöstään, liikuttaa itseään satunnaiseen suuntaan tietämättä vielä, mitä siellä on nyt tai tulevaisuudessa.

16

Lue lisää

Voi olla että Levin ei tosin tiennyt puhuvansa emergenssistä oikeassa järjestyksessä, koska hänen listansa saattaa sisältää emergenssin ja kasvaneen kompleksisuuden erikseen, minkä jälkeen se mainitsee niiden sijaan ongelman ratkonnan. Siis tällä viimeisellä hän viittaa siihen, että eliön solut tms. ovat ne, joilla on tämä ongelman ratkonnan työkalu. Lause on kerassaan sekava, jos hän pyrkisi sillä sanomaan, että solut tai evoluutio päättävät sellaisista asioista, että onko soluilla emergenssiä tai saavatko ne ryhtyä kompleksisemmaksi matemaatisessa merkityksessä, koska siitä voisi olla hyötyä, vaikka ei niin paljon kuin siitä, että on ongelmissa hyvä ÄO. Tosiasissa Levinin puhe perustuu vain siihen, että DNA on kuin eristettynä solun sisällä, ja on olemassa oikeaakin tietoa siitä, että sen liikuttaminen on vain kuollutta massaa, kun solu pitää liikuttaa jonnekin. Tämä johtuu siitäkin, että DNA-molekyyli ei ole mikään lähetin/vastaanotin, ja koska universumin lait ovat lokaaleja, niin asiat kokevat vahvimpina niiden vieressä olevat asiat. Jolloin mitään solujen mittakaavassa ei kiinnosta, mitä liikkuvan solun sisällä piileskelee. Biologit puhuivat varsinaisesti jostain, mitä pitäisi esittää kausaaliketjuina, jonka alussa on mm. sisällytetty siihen DNA ja lopussa liikkuva solu (ketju voi merkitä yhden eliön syntymää tai miljardeja vuosia kumpaa sitten haluaakin). Jos ottaa tälle vastakkaisen kannan, niin on aika äkkiä väärässä.

Kuten jo vähän toin ilmi, niin sen sijaan, että laskisi älykkyyspisteitä, kannattaisi myös ajatella, että dian iskulause siitä, ettei kannata omistaa valmiiksi kirjoitettuja askeleita, voisi totetutua myös materialistisessa maailmankuvassa, jossa on esim. analoginen tietokone. Melkein mikä tahansa fysiikan systeemi voi olla kuin sellainen. Niillä on äärettömän monta vaihtoehtoa (päätyä samaan lopputulokseen), ja jokainen vaihtoehto on yksilöllinen tiettyyn tilanteeseen, kuten siihen, että silmä alkiossa olisi viety vähän enemmän vasemmalle.

Morphogeneesi on normaalia biologian opetusta, ja siitä voisi oppia enemmän tuntemalla kaiken, mitä DNA rakentaa. Käsitteet kuten muisti ja tietokoneet ovat siinä aivan turhia. Hän tuntuu vain päättelevän jonkin informaation olemisen olemassa ja muistettuna asiana aina, kun on sama ilmiö toistunut. Joissain toistuvissa asioissa, kuten maapallon radassa ei kuitenkaan ole kyse mistään lisäinformaatiosta, minkä juuri ne toistajat sisältävät kaikista liikkuvista kappaleista. Lisäksi kaikki morphogeneesissä on ymmärrettävissä molekyyli kerrallaan ilman mitään kollektiivista. Mikä tarkoittaa esim. sitä, että et voi ottaa eliöstä sähkömagneettista kuvaa muussa mielessä kuin siten, että lasket kaikki varaukset yhteen ja tuotat jokaiselle pisteelle eli pienelle alueelle sähkökentän. Lisäksi sitten kun kenttä on syntynyt tai todettu olevan, sillä sähkökentällä ei ole mitään vaikutusta mihinkään muuhun paitsi jokaiseen varaukseen joita on yksittäisinä alkeishiukkasina maailmassa, joka on tuon kuvan luona. Sillä tavalla miten Levin käsittelee asioita, voi ehkä saavuttaa uusia teknologioita ja parantaa kaikki maailman syövät, jos näissä asioissa ei olla kauhean herkkiä, mutta hän ei koskaan tule olemaan oikeassa.

Hieman edempänä videolla Levin ei ole siis välttämättä löytänyt mitään suoraa tietoa muistista eliöissä. Jos ajateltaisiin, että muistia ei ole, niin hänen tapansa käsitellä DNA:ta vs. eliön nopeaa mukautumista, olisi vähän vähemmän kiinnostavaa kuin videolla kuvitellaan. Jos hänen ydinviestinsä olisi se, että eliön muutokset eivät edellytä muutosta DNA:ssa, niin tämä ei ensinnäkään tarkoittanut samaa, että vaikka eliöstä olisi kyseessä mikä tahansa sen muunnos, jokainen niistä liittyy suoraan DNA:han (DNA:n pitää vain olla entiteetti, joka sisältää monta vaihtoehtoa, tai DNA on entiteetti, jolla ei ole väliä, koska Newtonin mekaniikalla on monta vaihtoehtoa). Toisekseen hänen tulisi sanoa myös, että eliön muutoksia ovat kaikki muutokset, joten esim. se että minulla on haava ja arpeuma kädessä on eri eliö eri muunnoksella kuin se, että minulla on ollut haava polvessa. Ja tietenkään DNA:ni ei muutu vaikka eliönä olen muuttunut. Voisin väittää, että haavani paikka on aivan sama käsite kuin mikä tahansa esityksen kidutetuista eliöistä, ja tätä Levinkin tukisi koska en ole mikään anomalia eliöiden joukossa. Ainoa mitä minuun ei ole sovellettu on se, että tekisin itsestäni suht tarkkoja kopioita, ja mm. haavoittaisin heitä. Eli voitaisiin sanoa, että minun muutoksiani ei muisteta. Tästä voi vetää erilaisia johtopäätöksiä. Yksi on se, että muisti ei ole mitenkään tärkeä osa esitystä, ja sen mukana osa kaikesta älykkyydestä karisisi pois. Toinen on se, että ehkä esitys on muuten oikein, mutta muisti ei ole välttämättä se kohta mistä on selvää näyttöä, että se on juuri kuvailtava muistina, eikä vain joidenkin eliöiden sattumalta siten toimivana käytöksenä, jonka selitys on mieluiten hiukkasten liikeyhtälöissä kuin missään muussa.

17

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla että Levin ei tosin tiennyt puhuvansa emergenssistä oikeassa järjestyksessä, koska hänen listansa saattaa sisältää emergenssin ja kasvaneen kompleksisuuden erikseen, minkä jälkeen se mainitsee niiden sijaan ongelman ratkonnan. Siis tällä viimeisellä hän viittaa siihen, että eliön solut tms. ovat ne, joilla on tämä ongelman ratkonnan työkalu. Lause on kerassaan sekava, jos hän pyrkisi sillä sanomaan, että solut tai evoluutio päättävät sellaisista asioista, että onko soluilla emergenssiä tai saavatko ne ryhtyä kompleksisemmaksi matemaatisessa merkityksessä, koska siitä voisi olla hyötyä, vaikka ei niin paljon kuin siitä, että on ongelmissa hyvä ÄO. Tosiasissa Levinin puhe perustuu vain siihen, että DNA on kuin eristettynä solun sisällä, ja on olemassa oikeaakin tietoa siitä, että sen liikuttaminen on vain kuollutta massaa, kun solu pitää liikuttaa jonnekin. Tämä johtuu siitäkin, että DNA-molekyyli ei ole mikään lähetin/vastaanotin, ja koska universumin lait ovat lokaaleja, niin asiat kokevat vahvimpina niiden vieressä olevat asiat. Jolloin mitään solujen mittakaavassa ei kiinnosta, mitä liikkuvan solun sisällä piileskelee. Biologit puhuivat varsinaisesti jostain, mitä pitäisi esittää kausaaliketjuina, jonka alussa on mm. sisällytetty siihen DNA ja lopussa liikkuva solu (ketju voi merkitä yhden eliön syntymää tai miljardeja vuosia kumpaa sitten haluaakin). Jos ottaa tälle vastakkaisen kannan, niin on aika äkkiä väärässä.

Kuten jo vähän toin ilmi, niin sen sijaan, että laskisi älykkyyspisteitä, kannattaisi myös ajatella, että dian iskulause siitä, ettei kannata omistaa valmiiksi kirjoitettuja askeleita, voisi totetutua myös materialistisessa maailmankuvassa, jossa on esim. analoginen tietokone. Melkein mikä tahansa fysiikan systeemi voi olla kuin sellainen. Niillä on äärettömän monta vaihtoehtoa (päätyä samaan lopputulokseen), ja jokainen vaihtoehto on yksilöllinen tiettyyn tilanteeseen, kuten siihen, että silmä alkiossa olisi viety vähän enemmän vasemmalle.

Morphogeneesi on normaalia biologian opetusta, ja siitä voisi oppia enemmän tuntemalla kaiken, mitä DNA rakentaa. Käsitteet kuten muisti ja tietokoneet ovat siinä aivan turhia. Hän tuntuu vain päättelevän jonkin informaation olemisen olemassa ja muistettuna asiana aina, kun on sama ilmiö toistunut. Joissain toistuvissa asioissa, kuten maapallon radassa ei kuitenkaan ole kyse mistään lisäinformaatiosta, minkä juuri ne toistajat sisältävät kaikista liikkuvista kappaleista. Lisäksi kaikki morphogeneesissä on ymmärrettävissä molekyyli kerrallaan ilman mitään kollektiivista. Mikä tarkoittaa esim. sitä, että et voi ottaa eliöstä sähkömagneettista kuvaa muussa mielessä kuin siten, että lasket kaikki varaukset yhteen ja tuotat jokaiselle pisteelle eli pienelle alueelle sähkökentän. Lisäksi sitten kun kenttä on syntynyt tai todettu olevan, sillä sähkökentällä ei ole mitään vaikutusta mihinkään muuhun paitsi jokaiseen varaukseen joita on yksittäisinä alkeishiukkasina maailmassa, joka on tuon kuvan luona. Sillä tavalla miten Levin käsittelee asioita, voi ehkä saavuttaa uusia teknologioita ja parantaa kaikki maailman syövät, jos näissä asioissa ei olla kauhean herkkiä, mutta hän ei koskaan tule olemaan oikeassa.

Hieman edempänä videolla Levin ei ole siis välttämättä löytänyt mitään suoraa tietoa muistista eliöissä. Jos ajateltaisiin, että muistia ei ole, niin hänen tapansa käsitellä DNA:ta vs. eliön nopeaa mukautumista, olisi vähän vähemmän kiinnostavaa kuin videolla kuvitellaan. Jos hänen ydinviestinsä olisi se, että eliön muutokset eivät edellytä muutosta DNA:ssa, niin tämä ei ensinnäkään tarkoittanut samaa, että vaikka eliöstä olisi kyseessä mikä tahansa sen muunnos, jokainen niistä liittyy suoraan DNA:han (DNA:n pitää vain olla entiteetti, joka sisältää monta vaihtoehtoa, tai DNA on entiteetti, jolla ei ole väliä, koska Newtonin mekaniikalla on monta vaihtoehtoa). Toisekseen hänen tulisi sanoa myös, että eliön muutoksia ovat kaikki muutokset, joten esim. se että minulla on haava ja arpeuma kädessä on eri eliö eri muunnoksella kuin se, että minulla on ollut haava polvessa. Ja tietenkään DNA:ni ei muutu vaikka eliönä olen muuttunut. Voisin väittää, että haavani paikka on aivan sama käsite kuin mikä tahansa esityksen kidutetuista eliöistä, ja tätä Levinkin tukisi koska en ole mikään anomalia eliöiden joukossa. Ainoa mitä minuun ei ole sovellettu on se, että tekisin itsestäni suht tarkkoja kopioita, ja mm. haavoittaisin heitä. Eli voitaisiin sanoa, että minun muutoksiani ei muisteta. Tästä voi vetää erilaisia johtopäätöksiä. Yksi on se, että muisti ei ole mitenkään tärkeä osa esitystä, ja sen mukana osa kaikesta älykkyydestä karisisi pois. Toinen on se, että ehkä esitys on muuten oikein, mutta muisti ei ole välttämättä se kohta mistä on selvää näyttöä, että se on juuri kuvailtava muistina, eikä vain joidenkin eliöiden sattumalta siten toimivana käytöksenä, jonka selitys on mieluiten hiukkasten liikeyhtälöissä kuin missään muussa.

17

Lue lisää

Biologinen muisti jollain eliöllä, joka on yleensä pieni, jossain muualla kuin DNA:ssa on osoitus siitä, että vahvaa emergenssiä (tai Levinin kuvittelemaa tietoisuuksien teoriaa, jossa isommalla asialla on ihmeellisempi tietoisuus, joka on täysin emergenssi-filosofiaa) on paljon vaikeampi ja vaikeampi osoittaa toteen. Tuo emergenssin muoto ei esiinny lainkaan, jos aineen määrää ei kasvateta ja mikro-makro skaalaa muuteta makron suuntaan. DNA on nimenomaan yksi suurimpia molekyylejä, ja sen sivuuttaminen biologisessa muistissa tarkoittaa, että asiat jotka ovat pieniä voivat suoriutua tehtävistä hyvin. Jotkut ovat kuitenkin sellaisia, että he saisivat emergenssinsä perusteltua myös irrallisina aineosina, jotka ovat irrallaan mutta samassa paikassa.

B:
"Rupert Sheldraken morfisten kenttien teoria haastaa perinteisen käsitykset ns. ikuisista luonnonlaeista ja sillekin löytyy aika runsaasti todistusaineistoa alkaen synteettisten molekyylien vähittäisestä stabilisoitumisesta"

Sheldrake ei muuten saanut mitään intuitiota, vaan hän luki sen jostakin varmaan Nobeleita saaneiden fyysikoiden töistä, että luonnonlakien olisi helppo olla jotakin muuta.

Lisäksi tämä yhden molekyylin tai astian muutos tarkoittaa, että luonnonlaki on erittäin lokaalisti muutettavissa.

Lisäksi tarkoitat varmaan nesteen faasimuutoksen nopeutta kristalliksi. Tämä kristalli on sama kuin ennenkin, joten ei ollut kyseessä minkään molekyylin tai molekyylin lain muutos. Maailmassa ei ole välttämättä muita lakeja kuin se, missä lukee mistä tulee kristalli ja mistä tulee molekyyli, eli sähkömagnetismi. Tällöin sähkömagnetismi tuskin on muuttunut, jos samaa molekyyliä ja sen kristallia tulee edelleen tarkasti samoilla kristallin ominaisuuksilla. Sheldrake ei myöskään voi vain tehdä kenttää, joka toimisi sähkön kanssa yhtäaikaa, koska tämän vaikutus olisi sama kuin kajota kristallin ominaisuuksiin. Jos sähkömagnetismi ei ole muuttunut, niin molekyyleillä ei ole mitään muuta lakia, joka tekisi niiden kristalliin menemisen nopeudesta erilaisen. Periaatteessa Sheldraken voisi lisätä kentän hetkeksi ja ottaa sen sitten pois päältä, kun kristalliin on päästy. Hänen muka näkemänsä asia ja ehdotus sille, miten sen selityksen kanssa tulisi edetä, on kuitenkin makroskoppinen eikä pyri fyysisten objektien erittelyyn eikä siihen, että kyseessä olisi mitattava efekti, jota voi etsiä ja eristää, kuten fysiikan kentät ovat. Silloin on tosi outoa, että jostain kohtaa tästä tulisi mieleen muuttuvat fysiikan lait. Sheldrakella ei ole koskaan käytössään mitään sellaista labraa, missä hän voisi ottaa selvää asioista, jotka ovat atomilleen tarkkoja. Sheldraken muunnosnopeuksia ei ole huomatti missään muualla eikä ole mitään dataa sellaisesta missään, ja siksi voi olla että hän on ensin keksinyt sen silloin, kun hän on ollut liian laiska pesemään vanhoja kristalleja ja muuta likaa, mihin asiat jähmettyvät kokonaan pois astioista. Minkä jälkeen hän laskelmoi, että monille tulee käymään samoin, ja hän on ehkä ajatellut, että se on hyvä paikka luoda huhuja siitä, että on tätä pesemättömyyttä laajempi ilmiö liian nopeita kristalleja.

Lisäksi siksi joko sinä tai Sheldrake on tehnyt tässä virheen, koska jos esität ilmiön johtuvan jostakin entiteetistä, mitä muut luonnonlait eivät edes sisällä, niin silloin ehdotuksesi ei ole muuttuvat luonnonlait vaan yksi uusi luonnonlaki (vanhan sijasta). Ehkä Sheldrake tarvitsee ne muuttuvat lait vasta jossain toisessa yhteydessä, mutta jos et tunne sitä yhteyttä, niin voidaan jatkaa yksinkertaisimmalla periaatteella.

Ette ole kumpikaan kauhean paljon jaksaneet miettiä tapoja ratkaista jotain kuvitteellisia nopeutettuja faasimuunnoksia. Sinun esim. voitaisiin olettaa olevan kiinnostunut enemmän siitä, että makroskooppiset objektit alkavat ohittaa luonnonlakeja, joita on mikroskopiassa. Makroskopiassa ei toisin kuin ehkä kuvittelet, ole mitään tärkeää luonnonlakia, joten siinä ei ole mitään muutettavaa. Sen sijaan olisit ylipäänsä voinut väittää, että tästä lähtien sellainen on ja mikroskopia väistyy sen tieltä. Toisaalta vähän myös siihen liittyen, että mitä tuollainen olisi olevinaan, niin jos joku olisi näkemässä läheltä sen, että hiukkanen lopettaa yhtälöiden noudattamisen, niin siitä voisi kuvitella myös tehtävän selityksiä, että miten ja miksi. Tässä tapauksessa kiirehtiminen kohti kristallia, voitaisiin ottaa siis jonakin muuna kuin saneltuna 'uutena luonnonlakina'. Ihmiset jotka eivät olisi täysin valmiita siihen, että hiukkaset tekevät asiansa ilman mitään muuta apua (mikroskooppisessa muodossa olevaa apua) haluasivat esim. löytää merkkejä siitä, että entä jos hiukkasella on pienoismuotoinen rakettimoottori, joka sylkee siitä ulos liikemäärää ja energiaa, jotta se pääsee siirtymään kohti kristallia nopeasti ja pysäyttämään sen luona. Makroskopia ja se, että ilmiö näkyy esim. yksilöidyissä tapauksissa tarkoittaisi, että niitä hiukkasen moottoreita ei käytetä kuin harvoin.

18

Anonyymi kirjoitti:

Biologinen muisti jollain eliöllä, joka on yleensä pieni, jossain muualla kuin DNA:ssa on osoitus siitä, että vahvaa emergenssiä (tai Levinin kuvittelemaa tietoisuuksien teoriaa, jossa isommalla asialla on ihmeellisempi tietoisuus, joka on täysin emergenssi-filosofiaa) on paljon vaikeampi ja vaikeampi osoittaa toteen. Tuo emergenssin muoto ei esiinny lainkaan, jos aineen määrää ei kasvateta ja mikro-makro skaalaa muuteta makron suuntaan. DNA on nimenomaan yksi suurimpia molekyylejä, ja sen sivuuttaminen biologisessa muistissa tarkoittaa, että asiat jotka ovat pieniä voivat suoriutua tehtävistä hyvin. Jotkut ovat kuitenkin sellaisia, että he saisivat emergenssinsä perusteltua myös irrallisina aineosina, jotka ovat irrallaan mutta samassa paikassa.

B:
"Rupert Sheldraken morfisten kenttien teoria haastaa perinteisen käsitykset ns. ikuisista luonnonlaeista ja sillekin löytyy aika runsaasti todistusaineistoa alkaen synteettisten molekyylien vähittäisestä stabilisoitumisesta"

Sheldrake ei muuten saanut mitään intuitiota, vaan hän luki sen jostakin varmaan Nobeleita saaneiden fyysikoiden töistä, että luonnonlakien olisi helppo olla jotakin muuta.

Lisäksi tämä yhden molekyylin tai astian muutos tarkoittaa, että luonnonlaki on erittäin lokaalisti muutettavissa.

Lisäksi tarkoitat varmaan nesteen faasimuutoksen nopeutta kristalliksi. Tämä kristalli on sama kuin ennenkin, joten ei ollut kyseessä minkään molekyylin tai molekyylin lain muutos. Maailmassa ei ole välttämättä muita lakeja kuin se, missä lukee mistä tulee kristalli ja mistä tulee molekyyli, eli sähkömagnetismi. Tällöin sähkömagnetismi tuskin on muuttunut, jos samaa molekyyliä ja sen kristallia tulee edelleen tarkasti samoilla kristallin ominaisuuksilla. Sheldrake ei myöskään voi vain tehdä kenttää, joka toimisi sähkön kanssa yhtäaikaa, koska tämän vaikutus olisi sama kuin kajota kristallin ominaisuuksiin. Jos sähkömagnetismi ei ole muuttunut, niin molekyyleillä ei ole mitään muuta lakia, joka tekisi niiden kristalliin menemisen nopeudesta erilaisen. Periaatteessa Sheldraken voisi lisätä kentän hetkeksi ja ottaa sen sitten pois päältä, kun kristalliin on päästy. Hänen muka näkemänsä asia ja ehdotus sille, miten sen selityksen kanssa tulisi edetä, on kuitenkin makroskoppinen eikä pyri fyysisten objektien erittelyyn eikä siihen, että kyseessä olisi mitattava efekti, jota voi etsiä ja eristää, kuten fysiikan kentät ovat. Silloin on tosi outoa, että jostain kohtaa tästä tulisi mieleen muuttuvat fysiikan lait. Sheldrakella ei ole koskaan käytössään mitään sellaista labraa, missä hän voisi ottaa selvää asioista, jotka ovat atomilleen tarkkoja. Sheldraken muunnosnopeuksia ei ole huomatti missään muualla eikä ole mitään dataa sellaisesta missään, ja siksi voi olla että hän on ensin keksinyt sen silloin, kun hän on ollut liian laiska pesemään vanhoja kristalleja ja muuta likaa, mihin asiat jähmettyvät kokonaan pois astioista. Minkä jälkeen hän laskelmoi, että monille tulee käymään samoin, ja hän on ehkä ajatellut, että se on hyvä paikka luoda huhuja siitä, että on tätä pesemättömyyttä laajempi ilmiö liian nopeita kristalleja.

Lisäksi siksi joko sinä tai Sheldrake on tehnyt tässä virheen, koska jos esität ilmiön johtuvan jostakin entiteetistä, mitä muut luonnonlait eivät edes sisällä, niin silloin ehdotuksesi ei ole muuttuvat luonnonlait vaan yksi uusi luonnonlaki (vanhan sijasta). Ehkä Sheldrake tarvitsee ne muuttuvat lait vasta jossain toisessa yhteydessä, mutta jos et tunne sitä yhteyttä, niin voidaan jatkaa yksinkertaisimmalla periaatteella.

Ette ole kumpikaan kauhean paljon jaksaneet miettiä tapoja ratkaista jotain kuvitteellisia nopeutettuja faasimuunnoksia. Sinun esim. voitaisiin olettaa olevan kiinnostunut enemmän siitä, että makroskooppiset objektit alkavat ohittaa luonnonlakeja, joita on mikroskopiassa. Makroskopiassa ei toisin kuin ehkä kuvittelet, ole mitään tärkeää luonnonlakia, joten siinä ei ole mitään muutettavaa. Sen sijaan olisit ylipäänsä voinut väittää, että tästä lähtien sellainen on ja mikroskopia väistyy sen tieltä. Toisaalta vähän myös siihen liittyen, että mitä tuollainen olisi olevinaan, niin jos joku olisi näkemässä läheltä sen, että hiukkanen lopettaa yhtälöiden noudattamisen, niin siitä voisi kuvitella myös tehtävän selityksiä, että miten ja miksi. Tässä tapauksessa kiirehtiminen kohti kristallia, voitaisiin ottaa siis jonakin muuna kuin saneltuna 'uutena luonnonlakina'. Ihmiset jotka eivät olisi täysin valmiita siihen, että hiukkaset tekevät asiansa ilman mitään muuta apua (mikroskooppisessa muodossa olevaa apua) haluasivat esim. löytää merkkejä siitä, että entä jos hiukkasella on pienoismuotoinen rakettimoottori, joka sylkee siitä ulos liikemäärää ja energiaa, jotta se pääsee siirtymään kohti kristallia nopeasti ja pysäyttämään sen luona. Makroskopia ja se, että ilmiö näkyy esim. yksilöidyissä tapauksissa tarkoittaisi, että niitä hiukkasen moottoreita ei käytetä kuin harvoin.

18

Lue lisää

B:
"jossa hän käyttää vertauskuvana eliöiden rutiineja ja tapoja jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi."

Myös kaikki konsensuksessa elävät biologit vertaavat isoja biomolekyylejä valmiisiin eliöihin. Se on yleensä materialistien argumentti sitä vastaan, että eliöt olisivat jotain muuta kuin heidän molekyylinsä (koska jossain vaiheessa alkaa näyttää, että ei näihin molekyyleihin tarvitsisi lisätä mitään ja nämä olisivat eliö). Itse mieluusti vertaisin alkeishiukkasiakin eliöihin. Voi tosin olla, että eliön rutiini ei merkitse mitään. Jos käskettäisiin luettelemaan eliön rutiinit, niin jos otat bakteerin, niin sanoisit että bakteerin rutiini on olla satunnainen ajelehtija, mutta bakteerin sisältä löytyy rutiineja jotka ovat ainoastaan ilmaistavissa molekyylirutiineina. Jos otat muurahaisen, niin saat rutiinilistalle ehkä kuningattaren palvomisen, mutta sillä oli vähän tekemistä esim. nopean kristallin kanssa. Tosiasiassa Sheldrake tekee siis jotain mistä olin sanomassa, että hän vertaa ruokasuolan kaltaista ainetta elävään olioon, missä hän on tehnyt sen tosiasiassa vertaamalla ruokasuolamolekyyliä ensisijassa juuri suureen biomolekyyliin tai niiden joukkon. Tässä taas ei ole paljon järkeä, koska niinhän niitä verrataan jo mikroskooppisessa luonnolaissa, joka pyörii esim. molekyylisimulaatiossa, eikä siihen ole mitään tarvetta lisätä muita teorioita.

Sheldrakella ei ole mitään esimerkkiä tilanteesta, missä eliön rutiini voi tapahtua nopeammin (tai alkaa tai päättyä tai tehdä yhtään mitään) kuin sen on luonnonlakien mukaan mahdollista, joten jos puhuttaisiin edelleen nopeasta kristallista, niin sanon myös, että se on epäonnistunut argumentti kyseiseen asiaan. Jos olisi toisin, niin olisit alunperin ehdottanut, että löydämme luonnonlakien muutokset tai jotain muuta outoa sieltä, missä on eliöiden rutiineja.

"jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi."

Näin ei olisi kannattanut sanoa, koska nopea kristalli ei ole ehkä syntynyt yhtään eri tavalla kuin hidas. Jos ajatellaan, että näkisimme, mitä tapahtuu mikrotasolla, ja löytäisimme myös sen, että hiukkasilla on rakettimoottoreita, niin en sanoisi, että moottorittomat hiukkaset ovat kaavamaisempia kuin mottorilliset.

Tässä oleva näkemys eliöistä on todennäköisesti väärä arvio, jota muut eliöiden tutkijat eivät jakaisi. Tarkoitan sitä yleisessä merkityksessä, että ketään ei voisi kiinnostaa kuvitella noin. Mutta myös tieteellisemmältä kannalta yhtenä syynä keksin myös sen, että suurin osa ihmisistä ei ollut paikalla silloin, kun nykyään voimassaolevat biomolekyylien rutiinit ilmestyivät käyttöön ensimmäisen kerran. Joten kukaan ei ollut näkemässä niiden muutamaa ensimmäistä toistoa, eikä ole dataa oliko jossain niistä jotain eroa. Samaa voisi väittää bakteerien satunnaisuuden 'yrittämisestä', tai muurahaisten ensimmäisistä askelista.

Lisäksi muistuttaisin siitä, että tavallisen tieteellisen näkemyksen mukaan kaikki on tehty kvarkeista, ja kaikki tapahtuvat asiat ovat yhtä arvokkaita kvarkkien tapahtumia kvarkkien liikeyhtälöissä. Kun Sheldrake puhuu nopeasta kristallista, hänen väitteensä on kuin se sisältäisi hitaalle ja nopealle tapahtumalle molemmissa tapauksissa identtisen kvarkkivalikoiman. Kun hän puhuu eliöstä muutoin kuin vertauskuvana, hän ei kuitenkaan voi eikä itsekään haluaisi kuvitella sitä, että eliö ehtisi koskaan pysähtyä pitämään kvarkkivalikoimaansa samana kuin edellisessä muurahaisaskeleessa. Tällöin argumentaatio ei koskaan saavu siihen, että olisi poissuljettua se, että kvarkkien liikeyhtälöt saavat aikaan kaikki muutokset ns. rutiineissa.

B:
"Vaihtoehto 1 eli täysin deterministinen selitys miellyttää erityisesti matemaattikkoja"

Epätosi. Vaihtoehto 2 on myös matemaatikoiden tekemä (oli se millainen hyvänsä, kuten yllä oli aika monenakin vaihtoehtona eikä vain QM:nä).

B:
"ja matematisoidun tieteen harjoittajia koska vain deterministinen matematiikka voi tuottaa tarkkoja ennusteita"

Joillain matematikoilla on parempaakin tekemistä, kuin ennustaa. Mutta oleellista tässä on myös väitteeni siinä kohtaa yllä, joissa mainittiin monta eri klaavaa.

B:
"kvanttifysiikan lukuisien tulkintojen joukossa on vain yksi joka säilyttää tuon tiukan determinismin ja se on ns. monimaailmatulkinta."

Siinä tulkinnassa, jossa sanotaan 'ole hiljaa ja laske (vinkki vinkki)', on sanottu periaatteessa, että kaikki tulkinnat ovat ja tulevat olemaan sellaisia teorioita, missä voi vähintään sanoa olevan kyseessä äsken mainitsemani klaavojen analogia. Minkä lisäksi siinä sanotaan vähän suorasukaisemmin kuin periaatteessa, että käytännössä mikään ei ole tiukentunut determinismin kannalta vaan voisimme olla edelleen kuvassa 2.

19

Anonyymi kirjoitti:

B:
"jossa hän käyttää vertauskuvana eliöiden rutiineja ja tapoja jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi."

Myös kaikki konsensuksessa elävät biologit vertaavat isoja biomolekyylejä valmiisiin eliöihin. Se on yleensä materialistien argumentti sitä vastaan, että eliöt olisivat jotain muuta kuin heidän molekyylinsä (koska jossain vaiheessa alkaa näyttää, että ei näihin molekyyleihin tarvitsisi lisätä mitään ja nämä olisivat eliö). Itse mieluusti vertaisin alkeishiukkasiakin eliöihin. Voi tosin olla, että eliön rutiini ei merkitse mitään. Jos käskettäisiin luettelemaan eliön rutiinit, niin jos otat bakteerin, niin sanoisit että bakteerin rutiini on olla satunnainen ajelehtija, mutta bakteerin sisältä löytyy rutiineja jotka ovat ainoastaan ilmaistavissa molekyylirutiineina. Jos otat muurahaisen, niin saat rutiinilistalle ehkä kuningattaren palvomisen, mutta sillä oli vähän tekemistä esim. nopean kristallin kanssa. Tosiasiassa Sheldrake tekee siis jotain mistä olin sanomassa, että hän vertaa ruokasuolan kaltaista ainetta elävään olioon, missä hän on tehnyt sen tosiasiassa vertaamalla ruokasuolamolekyyliä ensisijassa juuri suureen biomolekyyliin tai niiden joukkon. Tässä taas ei ole paljon järkeä, koska niinhän niitä verrataan jo mikroskooppisessa luonnolaissa, joka pyörii esim. molekyylisimulaatiossa, eikä siihen ole mitään tarvetta lisätä muita teorioita.

Sheldrakella ei ole mitään esimerkkiä tilanteesta, missä eliön rutiini voi tapahtua nopeammin (tai alkaa tai päättyä tai tehdä yhtään mitään) kuin sen on luonnonlakien mukaan mahdollista, joten jos puhuttaisiin edelleen nopeasta kristallista, niin sanon myös, että se on epäonnistunut argumentti kyseiseen asiaan. Jos olisi toisin, niin olisit alunperin ehdottanut, että löydämme luonnonlakien muutokset tai jotain muuta outoa sieltä, missä on eliöiden rutiineja.

"jotka toiston seurauksena vähitellen muuttuvat yhä mekaanisemmiksi ja kaavamaisemmiksi."

Näin ei olisi kannattanut sanoa, koska nopea kristalli ei ole ehkä syntynyt yhtään eri tavalla kuin hidas. Jos ajatellaan, että näkisimme, mitä tapahtuu mikrotasolla, ja löytäisimme myös sen, että hiukkasilla on rakettimoottoreita, niin en sanoisi, että moottorittomat hiukkaset ovat kaavamaisempia kuin mottorilliset.

Tässä oleva näkemys eliöistä on todennäköisesti väärä arvio, jota muut eliöiden tutkijat eivät jakaisi. Tarkoitan sitä yleisessä merkityksessä, että ketään ei voisi kiinnostaa kuvitella noin. Mutta myös tieteellisemmältä kannalta yhtenä syynä keksin myös sen, että suurin osa ihmisistä ei ollut paikalla silloin, kun nykyään voimassaolevat biomolekyylien rutiinit ilmestyivät käyttöön ensimmäisen kerran. Joten kukaan ei ollut näkemässä niiden muutamaa ensimmäistä toistoa, eikä ole dataa oliko jossain niistä jotain eroa. Samaa voisi väittää bakteerien satunnaisuuden 'yrittämisestä', tai muurahaisten ensimmäisistä askelista.

Lisäksi muistuttaisin siitä, että tavallisen tieteellisen näkemyksen mukaan kaikki on tehty kvarkeista, ja kaikki tapahtuvat asiat ovat yhtä arvokkaita kvarkkien tapahtumia kvarkkien liikeyhtälöissä. Kun Sheldrake puhuu nopeasta kristallista, hänen väitteensä on kuin se sisältäisi hitaalle ja nopealle tapahtumalle molemmissa tapauksissa identtisen kvarkkivalikoiman. Kun hän puhuu eliöstä muutoin kuin vertauskuvana, hän ei kuitenkaan voi eikä itsekään haluaisi kuvitella sitä, että eliö ehtisi koskaan pysähtyä pitämään kvarkkivalikoimaansa samana kuin edellisessä muurahaisaskeleessa. Tällöin argumentaatio ei koskaan saavu siihen, että olisi poissuljettua se, että kvarkkien liikeyhtälöt saavat aikaan kaikki muutokset ns. rutiineissa.

B:
"Vaihtoehto 1 eli täysin deterministinen selitys miellyttää erityisesti matemaattikkoja"

Epätosi. Vaihtoehto 2 on myös matemaatikoiden tekemä (oli se millainen hyvänsä, kuten yllä oli aika monenakin vaihtoehtona eikä vain QM:nä).

B:
"ja matematisoidun tieteen harjoittajia koska vain deterministinen matematiikka voi tuottaa tarkkoja ennusteita"

Joillain matematikoilla on parempaakin tekemistä, kuin ennustaa. Mutta oleellista tässä on myös väitteeni siinä kohtaa yllä, joissa mainittiin monta eri klaavaa.

B:
"kvanttifysiikan lukuisien tulkintojen joukossa on vain yksi joka säilyttää tuon tiukan determinismin ja se on ns. monimaailmatulkinta."

Siinä tulkinnassa, jossa sanotaan 'ole hiljaa ja laske (vinkki vinkki)', on sanottu periaatteessa, että kaikki tulkinnat ovat ja tulevat olemaan sellaisia teorioita, missä voi vähintään sanoa olevan kyseessä äsken mainitsemani klaavojen analogia. Minkä lisäksi siinä sanotaan vähän suorasukaisemmin kuin periaatteessa, että käytännössä mikään ei ole tiukentunut determinismin kannalta vaan voisimme olla edelleen kuvassa 2.

19

Lue lisää

B:
"Vaihtoehto 2 on tietyssä mielessä edelleen voimissaan ainakin suhteessa yksittäisten kvanttihiukkasten ja evoluutiobiologian mutaatioiden kohdalla"

(Kuvitellaan että et olisi sanonut tämän jälkeen mitään klassiseen fysiikkaan viittaavaa koskien yhtä noista aiheista. Koska se mitä sanot siitä on itsessään kamalaa, eikä vastaa sitä mitä tältä pohjalta vastaan sinulle.)

Ei pidä paikkaansa. Et voi ottaa eri lajin satunnaisuuksia ja sekoittaa niitä keskenään. Et saanut sekoittaa niistä kuvaa 3 etkä saa sekoittaa niistä nyt myöskään kuvaa 2.

On todella yleistä sanoa, että ei-yksittäiseen kvanttihiukkaseen ei päde 2, mutta kuten yllä sanoin tosi kovasti, niin se, mikä on oikeaa tiedettä kuvaileva kuva 2, pätee kokonaisuutena koko ajan ja melkein kaikkien mielestä. Jos sanotaan, että dekoherenssi tms. tekee QM-objekteista klassisen maailman antaen niiden pysyä QM-objekteina (tällä hetkellä dekoherenssissa tuntuu, että ne eivät kuitenkaan saa olla vektoreita, vaan olisi esim. ajateltava että tiheysmatriisi on varsinainen objekti), niin silloin mitään mitä oli kuvassa 2 ei ole koskaan muutettu tai poistettu, joten miksi sanoa, että myöskään kuva oli poistunut? Tulkinnat kuten MWI ovat tehneet tämän omasta mielestä itselleen tosi selväksi, (ja on siinä mielessä valitettavaa, että olisi sanottava MWI:tä kuvaksi 1 mielyttääkseen B:tä ja hänen ajattelutapaansa).

Vaikka kuvan 2 QM ei tuntuisi pätevän paljon tiheässä aineessa, niin siinä on silti paljon, mikä pätee hiukkaseen aina kaikissa olosuhteissa. Mitään vuorovaikutusta esim. on turha yrittää kuvitella mahdolliseksi muutoin kuin kuvana 2, joka on aina läsnä, kun hiukkaset ovat itseasiassa päinvastoin liian lähellä toisiaan. Satunnaisuuksia tästä ei välttämättä seuraa ainakaan sellaisille asioille, jotka olisivat kiinnostavimpia.

Riippumatta siitä, minkälaisena kuvana ja fysiikan objektina tarkastelet tiheää ainetta X ja siitä että oliko äskeinen oikein, niin ei pidä paikkaansa, että biologinen aine ei olisi yhtä tiheää kuin se tiheä aine, mihin viitataan X:nä. Tällöin molemmissa voi käyttää samaa kuvaa ja kuvasta riippumatta pätee seuraava tulos. Biologinen mutaatio ei ole koskaan satunnaista vaan aina determinististä. Jos todellisuus on kuvan 2 QM, silloin biologinen mutaatio tapahtuu siitä syystä, että hiukkasen jakauma siirtyy oikealta vasemmalle. Kyseinen jakauma on käytännössä olemattoman vähän jakautunut, joten mutaatio on kuin voisi saada vain klaavoja eikä myöskään mitään klaavojen pieniä detaileja. Jos kuva on 1 sillä tavalla, että QM unohdetaan, niin silloin ajatellaan hiukkasta menemässä oikealta vasemmalle ja saadaan lähes yhtä hyvä tulos. Kun ihmiset puhuvat satunnaisista asioista sellaisissa aineissa, jotka ovat yhtä tiheitä kuin eliö, he monesti tarkoittavat sitä, että he puhuvat näistä klassisista hiukkasista, mutta eivät todellakaan tarkoita minkään olevan oikeasti satunnaista, vaan tavallista Newtonin mekaniikan determinismiä, joka tekee asioita, jotka ovat heille mahdottomia ennustaa.

Satunnaisin mutaatio, mitä keksin on se, että kosminen neutronisäteily osuu eliöön. Ydin jossa se muuttaa ytimen lajia on satunnainen eliön atomi, koska neutroni voi olla heikosti vaikuttavana jakautunut ja lisäksi reaktion synty tai se syvyys, minne neutroni kulkee ilman reaktiota on satunnainen. Nämä eivät kuitenkaan aiheuta useimpia mutaatioita, koska perimä esim. ei toimi atomi kerrallaan ja mikä tahansa atomi kelvaten, ja silloin atomin muutos tarkoittaa usein kyseisen molekyylin muutumista molekyyliksi, jota ei voisi edes laskea perimäksi enää. Voisit tutustua oikeisiin mutaatioihin joskus biologiassa. QM:llä on myös varmaan suurempi vaikutus jos mennään ajassa taaksepäin elämän syntyä kohden, missä asioita ratkaistaan kahden pienemmän molekyylin yhdellä reaktiolla. QM:llä on tiheässä systeemissä väliä, jos on valtavasti aikaa ja tilaisuuksia ja tapahtumat ovat harvinaisia eivätkä tapahtuisi koskaan vain liikuttamalla. Lisäksi olisi oleellista, että silloin syntyvä asia toisi systeemiin jonkin suuren muutoksen, eikä vain olisi käymässä.

B:
"vaikka kyse voi olla kaoottisten termodynaamisessa tasapainossa olevien avointen systeemien"

Avoimen systeemin termodynaamista tasapainoa ei ole olemassa. Avoimuus tarkoittaa mm. energian siirtämistä. Newtonin lait (jotka eivät sisällä termodynamiikkaa) pystyvät tekemään asioista kuvan 1 mukaisia kaoottisia asioita (joiden nimi ei ole termodynaaminen tasapaino), jotka ovat erittäin satunnaisen näköisiä. Siitä saa mutaatioita niin paljon kuin haluaa. Tämä oli pointtisi avauksessa, kun sanoit etteivät kuvat 1 tiedä mistään mitään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Thermodynamic_equilibrium
'In thermodynamic equilibrium, there are no net macroscopic flows of matter nor of energy within a system or between systems.'

20

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Vaihtoehto 2 on tietyssä mielessä edelleen voimissaan ainakin suhteessa yksittäisten kvanttihiukkasten ja evoluutiobiologian mutaatioiden kohdalla"

(Kuvitellaan että et olisi sanonut tämän jälkeen mitään klassiseen fysiikkaan viittaavaa koskien yhtä noista aiheista. Koska se mitä sanot siitä on itsessään kamalaa, eikä vastaa sitä mitä tältä pohjalta vastaan sinulle.)

Ei pidä paikkaansa. Et voi ottaa eri lajin satunnaisuuksia ja sekoittaa niitä keskenään. Et saanut sekoittaa niistä kuvaa 3 etkä saa sekoittaa niistä nyt myöskään kuvaa 2.

On todella yleistä sanoa, että ei-yksittäiseen kvanttihiukkaseen ei päde 2, mutta kuten yllä sanoin tosi kovasti, niin se, mikä on oikeaa tiedettä kuvaileva kuva 2, pätee kokonaisuutena koko ajan ja melkein kaikkien mielestä. Jos sanotaan, että dekoherenssi tms. tekee QM-objekteista klassisen maailman antaen niiden pysyä QM-objekteina (tällä hetkellä dekoherenssissa tuntuu, että ne eivät kuitenkaan saa olla vektoreita, vaan olisi esim. ajateltava että tiheysmatriisi on varsinainen objekti), niin silloin mitään mitä oli kuvassa 2 ei ole koskaan muutettu tai poistettu, joten miksi sanoa, että myöskään kuva oli poistunut? Tulkinnat kuten MWI ovat tehneet tämän omasta mielestä itselleen tosi selväksi, (ja on siinä mielessä valitettavaa, että olisi sanottava MWI:tä kuvaksi 1 mielyttääkseen B:tä ja hänen ajattelutapaansa).

Vaikka kuvan 2 QM ei tuntuisi pätevän paljon tiheässä aineessa, niin siinä on silti paljon, mikä pätee hiukkaseen aina kaikissa olosuhteissa. Mitään vuorovaikutusta esim. on turha yrittää kuvitella mahdolliseksi muutoin kuin kuvana 2, joka on aina läsnä, kun hiukkaset ovat itseasiassa päinvastoin liian lähellä toisiaan. Satunnaisuuksia tästä ei välttämättä seuraa ainakaan sellaisille asioille, jotka olisivat kiinnostavimpia.

Riippumatta siitä, minkälaisena kuvana ja fysiikan objektina tarkastelet tiheää ainetta X ja siitä että oliko äskeinen oikein, niin ei pidä paikkaansa, että biologinen aine ei olisi yhtä tiheää kuin se tiheä aine, mihin viitataan X:nä. Tällöin molemmissa voi käyttää samaa kuvaa ja kuvasta riippumatta pätee seuraava tulos. Biologinen mutaatio ei ole koskaan satunnaista vaan aina determinististä. Jos todellisuus on kuvan 2 QM, silloin biologinen mutaatio tapahtuu siitä syystä, että hiukkasen jakauma siirtyy oikealta vasemmalle. Kyseinen jakauma on käytännössä olemattoman vähän jakautunut, joten mutaatio on kuin voisi saada vain klaavoja eikä myöskään mitään klaavojen pieniä detaileja. Jos kuva on 1 sillä tavalla, että QM unohdetaan, niin silloin ajatellaan hiukkasta menemässä oikealta vasemmalle ja saadaan lähes yhtä hyvä tulos. Kun ihmiset puhuvat satunnaisista asioista sellaisissa aineissa, jotka ovat yhtä tiheitä kuin eliö, he monesti tarkoittavat sitä, että he puhuvat näistä klassisista hiukkasista, mutta eivät todellakaan tarkoita minkään olevan oikeasti satunnaista, vaan tavallista Newtonin mekaniikan determinismiä, joka tekee asioita, jotka ovat heille mahdottomia ennustaa.

Satunnaisin mutaatio, mitä keksin on se, että kosminen neutronisäteily osuu eliöön. Ydin jossa se muuttaa ytimen lajia on satunnainen eliön atomi, koska neutroni voi olla heikosti vaikuttavana jakautunut ja lisäksi reaktion synty tai se syvyys, minne neutroni kulkee ilman reaktiota on satunnainen. Nämä eivät kuitenkaan aiheuta useimpia mutaatioita, koska perimä esim. ei toimi atomi kerrallaan ja mikä tahansa atomi kelvaten, ja silloin atomin muutos tarkoittaa usein kyseisen molekyylin muutumista molekyyliksi, jota ei voisi edes laskea perimäksi enää. Voisit tutustua oikeisiin mutaatioihin joskus biologiassa. QM:llä on myös varmaan suurempi vaikutus jos mennään ajassa taaksepäin elämän syntyä kohden, missä asioita ratkaistaan kahden pienemmän molekyylin yhdellä reaktiolla. QM:llä on tiheässä systeemissä väliä, jos on valtavasti aikaa ja tilaisuuksia ja tapahtumat ovat harvinaisia eivätkä tapahtuisi koskaan vain liikuttamalla. Lisäksi olisi oleellista, että silloin syntyvä asia toisi systeemiin jonkin suuren muutoksen, eikä vain olisi käymässä.

B:
"vaikka kyse voi olla kaoottisten termodynaamisessa tasapainossa olevien avointen systeemien"

Avoimen systeemin termodynaamista tasapainoa ei ole olemassa. Avoimuus tarkoittaa mm. energian siirtämistä. Newtonin lait (jotka eivät sisällä termodynamiikkaa) pystyvät tekemään asioista kuvan 1 mukaisia kaoottisia asioita (joiden nimi ei ole termodynaaminen tasapaino), jotka ovat erittäin satunnaisen näköisiä. Siitä saa mutaatioita niin paljon kuin haluaa. Tämä oli pointtisi avauksessa, kun sanoit etteivät kuvat 1 tiedä mistään mitään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Thermodynamic_equilibrium
'In thermodynamic equilibrium, there are no net macroscopic flows of matter nor of energy within a system or between systems.'

20

Lue lisää

Jos et aio sulkea ja myös eristää systeemiä filosofisessa mielessä absoluuttisesti (*), niin silloin tarkoitat että aiot tehdä lämpimän teekutsu-mutaatiosi mikroskooppisesti ja salaa. Kun kerran haluat tehdä sen mikroskooppisesti, niin ota Newtonin mikroskooppinen maailmankuva hiukkasista ja mutatoi. Samoin olisi voitu sanoa, että tasapainossa olevaan astiaasi verrattuna kaaos jonka haluaisit olevan koettavissa kaaoksena, eli eri kuin ergodisuus ja informaation jaottelu tilastolliselle jakaumalle, joka on lähinnä matemaattinen temppu, on mikroskooppista, joten joudut ottamaan mikroskooppisen mallin nähdäksesi mitään kaaosta.

(*) Tätä ei ole olemassa, ja tämän kappaleen jälkeen voin kertoa että systeemit ovat avoimia ja suljettuja sen verran kuin mitä teoria määrittelee systeemin olevan.

Ihmiset, jotka puhuvat termodynamiikasta ketjussa, joka on maailmankuvien eli fundamentaalisen fysiikan tulkintojen vertailua, ovat sisimmissään matemaatikkoja, koska he ovat aikeissa laskea jotain. Den sijaan että puhuisivat äskeisestä.

B:
"kyvystä itseorganisoitua monimutkaisiksi rakenteiksi"

Ei pidä paikkaansa, että systeemillä on kyky itseorganisoitua, kunhan se on tasapainossa, tai avoin systeemi epätasapainossa, tai Newtonin mikroskoopinen systeemi. Mikään näistä ei anna kykyä, samoin kuin ihmisten kykyjä ei voi jäljittää tiettyihin mustavalkoisiin tapoihin lajitella ihmisiä eri kategorioihin (tein taas aineen vertauksen eliöihin). Kaikista kohdista voidaan antaa esimerkkinä esim. helium-kaasu, joka voidaan pakottaa olemaan mitä tahansa noista asioista, mutta joka silti ei itseorganisoidu. Yksi vastaesimerkki tarkoittaa, että olet väärässä.

Sinun tulisi siis ehkä jatkaa elämän tutkimista vasta sitten, kun tiedät mistä kyky itseorganisoitua tulee. Ja se tulee kvarkeista ja vastaavista objekteista sekä näiden kvarkkien ominaisuuksista. Joiden kannattaa olla pysyviä ominaisuuksia tai pysyvien lakien ominaisuuksia, koska kukaan ei ole koskaan esittänyt pysyvää organisaation muotoa ja esim. kykyä uusia eli toistaa sitä tapauksessa, missä organisaatiota hajotetaan muuttamalla sen edellytyksiä.

B:
"jota voi kutsua emergenssiksi joka ei ole selitys vaan lähinnä vain kuvaus"

Ei ole olemassa mitään sellaista tieteen esitystä, missä jonkin nimi olisi emergennsi, mutta jolla ei olisi myös teoriaa, ja joka teoria olisi tehty kuvailua varten. Jos on, niin en tiedä, miksi ne olisi pitänyt mainita tieteen ehdotuksena ja että sillä olisi pitkää elämää. Sanot tässä ketjussa muualla, että tieteessä ei ole esiintynyt lausetta, että on asioita, joita se ei tiedä. Se että joku olisi esim. pukenut tämän lauseen muotoon 'jotkin asiat tässä systeemissä muuttuvat, kun (a) _emme tiedä, miten tätä voi enää tehdä näin yksityiskohtaisella mallilla_, ja uusia ominaisuuksia emergoituu, mutta (b) _emme tiedä mitä nekään nyt ovat koska ei ole sitäkään mallia_' olisi ristiriidassa itsesi kanssa.

Minä kutsuin sinua yllä emergenssiksi, kun sanoin, että et ehkä ole kiinnostunut mikromaailman kuvailemisesta. Käytän sanaa vahvassa merkityksessä, joka viittaisi uuteen käsitykseen todellisuudesta mutta emme tietenkään haluaisi verrata sinua ihmisiin, jotka tekevät tiedettä. Missä ihmiset lipsauttelevat emergenssi-sanaa silloin, kun he tarkoittavat hyvän approksimaation löytämistä, joka ei ota mikrotasoa huomioon vaikka uskoo sen olevan kaiken aiheuttaja.

Kun itseorganisoituminen johtuu kvarkeista, ei ole olemassa mitään emergenssiä, jolla on myös se kyky. Jotkut emergentit termodynaamiset käsitteet ovat hyödyllisiä kuvailemaan sitä, että mitä kvarkkien ym. joukolle (jota joukkoa täytyy valita tarkkaan kvarkkikohtaisesti, ettei se ole heliumia) annetaan alkutilaksi ja ympäristöksi, jotta ne olisivat organisoitumaan päin. Tämä on yleensä nimitetty 'epätasapainoksi avoimessa systeemissä, jolla on yhteys kahteen lämpökylpyyn, joista toiseen säteillään entrooppista informaatiota ja toinen antaa energiaa'. Tuossa kuitenkin on aika selvää, että sanat kuten epätasapaino ovat samaa merkitseviä kuin, 'älä edes käytä termodynamiikkaa' ja säteily, joka merkitsee samaa kuin 'käytä edes hiukkasreaktioita'. Samoin tuohon pitää yleensä lisätä se, että organisoituminen tulee hiukkasten ottamisesta jostain eli paikallisen systeemin avoimuudesta myös hiukkasten siirtelylle, ja laittamisesta johonkin järjestykseen, mikä on harvinaisen mikroskooppinen käsite.

B:
"ja se selitys saattaa liittyä sekä Sheldraken että Levinin tutkimuksiin."

Ei pidä paikkaansa vielä sen perusteella mitä ymmärsin Sheldraken edellisen esimerkin mukaan. Koska hän, jos siirtyisi joskus kristallista sellaiseen kohteeseen, joka on oikeasti tarpeeksi monimutkainen, selittää vain sitä että joskus se etenee eri nopeudella. Eli ei lainkaan selitä sitä, että miksi jokin etenee. Varsinkin kun hän ignoroi täysin sen etenemisen kuvailemisen eli kohteiden mikrotason.

21

Anonyymi kirjoitti:

Jos et aio sulkea ja myös eristää systeemiä filosofisessa mielessä absoluuttisesti (*), niin silloin tarkoitat että aiot tehdä lämpimän teekutsu-mutaatiosi mikroskooppisesti ja salaa. Kun kerran haluat tehdä sen mikroskooppisesti, niin ota Newtonin mikroskooppinen maailmankuva hiukkasista ja mutatoi. Samoin olisi voitu sanoa, että tasapainossa olevaan astiaasi verrattuna kaaos jonka haluaisit olevan koettavissa kaaoksena, eli eri kuin ergodisuus ja informaation jaottelu tilastolliselle jakaumalle, joka on lähinnä matemaattinen temppu, on mikroskooppista, joten joudut ottamaan mikroskooppisen mallin nähdäksesi mitään kaaosta.

(*) Tätä ei ole olemassa, ja tämän kappaleen jälkeen voin kertoa että systeemit ovat avoimia ja suljettuja sen verran kuin mitä teoria määrittelee systeemin olevan.

Ihmiset, jotka puhuvat termodynamiikasta ketjussa, joka on maailmankuvien eli fundamentaalisen fysiikan tulkintojen vertailua, ovat sisimmissään matemaatikkoja, koska he ovat aikeissa laskea jotain. Den sijaan että puhuisivat äskeisestä.

B:
"kyvystä itseorganisoitua monimutkaisiksi rakenteiksi"

Ei pidä paikkaansa, että systeemillä on kyky itseorganisoitua, kunhan se on tasapainossa, tai avoin systeemi epätasapainossa, tai Newtonin mikroskoopinen systeemi. Mikään näistä ei anna kykyä, samoin kuin ihmisten kykyjä ei voi jäljittää tiettyihin mustavalkoisiin tapoihin lajitella ihmisiä eri kategorioihin (tein taas aineen vertauksen eliöihin). Kaikista kohdista voidaan antaa esimerkkinä esim. helium-kaasu, joka voidaan pakottaa olemaan mitä tahansa noista asioista, mutta joka silti ei itseorganisoidu. Yksi vastaesimerkki tarkoittaa, että olet väärässä.

Sinun tulisi siis ehkä jatkaa elämän tutkimista vasta sitten, kun tiedät mistä kyky itseorganisoitua tulee. Ja se tulee kvarkeista ja vastaavista objekteista sekä näiden kvarkkien ominaisuuksista. Joiden kannattaa olla pysyviä ominaisuuksia tai pysyvien lakien ominaisuuksia, koska kukaan ei ole koskaan esittänyt pysyvää organisaation muotoa ja esim. kykyä uusia eli toistaa sitä tapauksessa, missä organisaatiota hajotetaan muuttamalla sen edellytyksiä.

B:
"jota voi kutsua emergenssiksi joka ei ole selitys vaan lähinnä vain kuvaus"

Ei ole olemassa mitään sellaista tieteen esitystä, missä jonkin nimi olisi emergennsi, mutta jolla ei olisi myös teoriaa, ja joka teoria olisi tehty kuvailua varten. Jos on, niin en tiedä, miksi ne olisi pitänyt mainita tieteen ehdotuksena ja että sillä olisi pitkää elämää. Sanot tässä ketjussa muualla, että tieteessä ei ole esiintynyt lausetta, että on asioita, joita se ei tiedä. Se että joku olisi esim. pukenut tämän lauseen muotoon 'jotkin asiat tässä systeemissä muuttuvat, kun (a) _emme tiedä, miten tätä voi enää tehdä näin yksityiskohtaisella mallilla_, ja uusia ominaisuuksia emergoituu, mutta (b) _emme tiedä mitä nekään nyt ovat koska ei ole sitäkään mallia_' olisi ristiriidassa itsesi kanssa.

Minä kutsuin sinua yllä emergenssiksi, kun sanoin, että et ehkä ole kiinnostunut mikromaailman kuvailemisesta. Käytän sanaa vahvassa merkityksessä, joka viittaisi uuteen käsitykseen todellisuudesta mutta emme tietenkään haluaisi verrata sinua ihmisiin, jotka tekevät tiedettä. Missä ihmiset lipsauttelevat emergenssi-sanaa silloin, kun he tarkoittavat hyvän approksimaation löytämistä, joka ei ota mikrotasoa huomioon vaikka uskoo sen olevan kaiken aiheuttaja.

Kun itseorganisoituminen johtuu kvarkeista, ei ole olemassa mitään emergenssiä, jolla on myös se kyky. Jotkut emergentit termodynaamiset käsitteet ovat hyödyllisiä kuvailemaan sitä, että mitä kvarkkien ym. joukolle (jota joukkoa täytyy valita tarkkaan kvarkkikohtaisesti, ettei se ole heliumia) annetaan alkutilaksi ja ympäristöksi, jotta ne olisivat organisoitumaan päin. Tämä on yleensä nimitetty 'epätasapainoksi avoimessa systeemissä, jolla on yhteys kahteen lämpökylpyyn, joista toiseen säteillään entrooppista informaatiota ja toinen antaa energiaa'. Tuossa kuitenkin on aika selvää, että sanat kuten epätasapaino ovat samaa merkitseviä kuin, 'älä edes käytä termodynamiikkaa' ja säteily, joka merkitsee samaa kuin 'käytä edes hiukkasreaktioita'. Samoin tuohon pitää yleensä lisätä se, että organisoituminen tulee hiukkasten ottamisesta jostain eli paikallisen systeemin avoimuudesta myös hiukkasten siirtelylle, ja laittamisesta johonkin järjestykseen, mikä on harvinaisen mikroskooppinen käsite.

B:
"ja se selitys saattaa liittyä sekä Sheldraken että Levinin tutkimuksiin."

Ei pidä paikkaansa vielä sen perusteella mitä ymmärsin Sheldraken edellisen esimerkin mukaan. Koska hän, jos siirtyisi joskus kristallista sellaiseen kohteeseen, joka on oikeasti tarpeeksi monimutkainen, selittää vain sitä että joskus se etenee eri nopeudella. Eli ei lainkaan selitä sitä, että miksi jokin etenee. Varsinkin kun hän ignoroi täysin sen etenemisen kuvailemisen eli kohteiden mikrotason.

21

Lue lisää

B:
"Ilya Prigogine oli itseorgansioituvien systeemien tutkimuksen edelläkävijä. "

Edelläkävijä on ihminen, joka jätetään taakse, kun halutaan kehittyä joksikin uudeksi. En sanoisi, että kukaan on vielä valmis siirtymään Prigoginesta eteenpäin, vaan vanhoilla mennään.

B:
"Jos nykyistä tiedettä (vaihtoehto 3) pidetään lopullisena tai ainakin ainoana mahdollisena todellisuuden hahmotuksena niin kyse kognitiivisesti suljetusta järjestelmästä joka helposti jähmettyy eikä enää kykene uusiutumaan"

Todellisuuden hahmotus jähmettyy varmasti riippumatta siitä, mitä ovat sen hahmotuksen muut kategoriat, kuin epäjähmettyvä vs. jähmettyvä. Tosin voitaisiin puhua hahmotettavasta todellisuudesta, joka ei jähmety kategoriaan. Tässä tapauksesa sinä et ole keksinyt oikesti kuin kaksi kategoriaa tähän mennessä 1-2. Jos et keksi enempää kategorioita, niin syytän sinua jähmettyneeksi. Samalla toinen niistä asioista, minkä olet antanut tosin väärässä ajattelussasi olla näihin kategorioihin hieman jähmettymättä, oli kuva 3.

B:
"eikä enää kykene uusiutumaan varsinkin kun sitä erityisesti ns. skeptikkoyhteisöjen toimesta voimakkaasti puolustetaan kaikkea uutta ja erilaista teoretisointia vastaan mikä ilmenee tälläkin palstalla eikä missään muodollisessa koulutuksessa muistuteta että olemassaolevat teoriat voivat olla vääriä tai ainakin puutteellisia"

Sanot, kun et ole ollut missään muodollisessa koulutuksessa? Ja uskoit että esim. termodynamiikka on absoluuttisen tiedon teoria? Minä lisäksi olen sanonut tähän mennessä, että biologien ja tähän yhteyteen myös yhden biokemistin kouluts on väärää ja puutteellista. Oli kyseessä sitten arvosanaopinnot tai luento opiskelijoille. Siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, miten puutteellista se on, ja miten erilaisia asiat voisivat olla, jos he tietäisivät enemmän.

Minä en edes näkisi mitään tässä ketjussa viitattua asiaa uudistavana. Ongelma tässä on varsinkin se, että mikään ei koske ideoihin mikrofysiikkasta, jolloin jokaisessa lauseessa tuntuu, että vanhat asiat ovat kelvollisia.

B:
"Mihin unohtui se perinteinen malli jossa ammattilaisten kanssa yhdessä tekemällä voi oppia melkein minkä tahansa taidon ja ominpäin lukiessa voi omaksua minkä tahansa teorian perusteet?"

Kaikki opiskelijat fysiikassa joutuvat ominpäin lukemaan kirjoja, jos haluavat olla yhtään hyviä alalla. Tarkoitan nimenomaan kurssikirjaa, jossa on vähän enemmän tietoa samasta asiasta kuin luennolla ja monisteissa, tai joka täytyy lukea moneen kertaan monesta lähteestä monessa järjestyksessä ennenkuin lopulta ymmärtää. Sinäkin voit lukea näitä kurssikirjoja, ja ainakin yliopistojen kirjastot lainaavat niitä.

vuosi 1:
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-1/
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-2/
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-3/
tai
Hugh Young, Roger Freedman: University Physics with Modern Physics

Seuraavassa on vain ns. fundamentaalisen fysiikan kirjoja:

vuosi 2+:
Robert M. Wald: General Relativity
Leonard I. Schiff: Quantum Mechanics

vuosi 3+:
Landau, Lifshitz: Mechanics
(löytyy pdf:nä googlesta, on oleellinen vain seuraavaa kohtaa varten, ja silloin jos ei Schiffin kirjoitus tästä ole tarpeeksi)

vuosi 4+:
Steven Weinberg: The Quantum Theory of Fields

B:
"Kiellettyjä tai ainakin torjuttuja puheenaiheita ns. akateemisessa keskustelussa ovat kaikki viittaukset tietoisuuden ensisijaisuuteen ja myös kaikki yliluonnoliseksi tulkitut ilmiöt koska yliopistoissa opetettu ja tentitty tiede muka määrittelee mikä voi olla luonnollista ja mikä taas ns. huuhaata. Oma kokemus on kuitenkin aina ensikäden tietoa vaikka nykyisessä kulttuurissa kaikki epätavalliset kokemukset helposti yritetään mitätöidä tai jopa medikalisoida."

Sinulla ei ole mitään loogista valittamisen aihetta mistään asiasta. Minulla esim. ei ole omaa kokemusta paranormaalista. Vaikka paranormaalius olisi akateeminen keskustelun aihe, sillä ei olisi sinun mukaasi väliä, koska en saa siitä kokemusta.

Opetuksella ei ole mitään samanlaista virkaa kuin akateemisella keskustelulla. Koska maailma on täynnä akateemista keskustelua, joka on luonnollisesta aiheesta, mutta jota ei ole yritetty todistaa luonnolliseksi aiheeksi missään tentissä. Akateeminen keskustelu päättää aiheen olevan luonnollinen, jos keskustelu menee vain siihen suuntaan, että luonnollinen on yleisempi nimitys asialle kuin luonnoton. Tämä on oikeasti selittämätön prosessi, mutta tieteenfilosofit ajattelevat sitä jatkuvasti, että miten se tapahtuu. Jos asia ei pääse akateemiseen keskusteluun, niin on mahdollista, että jokaisesta tuntuu jo ettei se ole luonnollinen, eikä kukaan edes avaa keskustelua tyyliin 'akateemisesti sanon, että x on luonnoton'. Kun tästä ei kerran ole käyty keskustelua, niin voisi sanoa, että se on pikemminkin kokemus, joka ihmisillä on.

22

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ilya Prigogine oli itseorgansioituvien systeemien tutkimuksen edelläkävijä. "

Edelläkävijä on ihminen, joka jätetään taakse, kun halutaan kehittyä joksikin uudeksi. En sanoisi, että kukaan on vielä valmis siirtymään Prigoginesta eteenpäin, vaan vanhoilla mennään.

B:
"Jos nykyistä tiedettä (vaihtoehto 3) pidetään lopullisena tai ainakin ainoana mahdollisena todellisuuden hahmotuksena niin kyse kognitiivisesti suljetusta järjestelmästä joka helposti jähmettyy eikä enää kykene uusiutumaan"

Todellisuuden hahmotus jähmettyy varmasti riippumatta siitä, mitä ovat sen hahmotuksen muut kategoriat, kuin epäjähmettyvä vs. jähmettyvä. Tosin voitaisiin puhua hahmotettavasta todellisuudesta, joka ei jähmety kategoriaan. Tässä tapauksesa sinä et ole keksinyt oikesti kuin kaksi kategoriaa tähän mennessä 1-2. Jos et keksi enempää kategorioita, niin syytän sinua jähmettyneeksi. Samalla toinen niistä asioista, minkä olet antanut tosin väärässä ajattelussasi olla näihin kategorioihin hieman jähmettymättä, oli kuva 3.

B:
"eikä enää kykene uusiutumaan varsinkin kun sitä erityisesti ns. skeptikkoyhteisöjen toimesta voimakkaasti puolustetaan kaikkea uutta ja erilaista teoretisointia vastaan mikä ilmenee tälläkin palstalla eikä missään muodollisessa koulutuksessa muistuteta että olemassaolevat teoriat voivat olla vääriä tai ainakin puutteellisia"

Sanot, kun et ole ollut missään muodollisessa koulutuksessa? Ja uskoit että esim. termodynamiikka on absoluuttisen tiedon teoria? Minä lisäksi olen sanonut tähän mennessä, että biologien ja tähän yhteyteen myös yhden biokemistin kouluts on väärää ja puutteellista. Oli kyseessä sitten arvosanaopinnot tai luento opiskelijoille. Siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, miten puutteellista se on, ja miten erilaisia asiat voisivat olla, jos he tietäisivät enemmän.

Minä en edes näkisi mitään tässä ketjussa viitattua asiaa uudistavana. Ongelma tässä on varsinkin se, että mikään ei koske ideoihin mikrofysiikkasta, jolloin jokaisessa lauseessa tuntuu, että vanhat asiat ovat kelvollisia.

B:
"Mihin unohtui se perinteinen malli jossa ammattilaisten kanssa yhdessä tekemällä voi oppia melkein minkä tahansa taidon ja ominpäin lukiessa voi omaksua minkä tahansa teorian perusteet?"

Kaikki opiskelijat fysiikassa joutuvat ominpäin lukemaan kirjoja, jos haluavat olla yhtään hyviä alalla. Tarkoitan nimenomaan kurssikirjaa, jossa on vähän enemmän tietoa samasta asiasta kuin luennolla ja monisteissa, tai joka täytyy lukea moneen kertaan monesta lähteestä monessa järjestyksessä ennenkuin lopulta ymmärtää. Sinäkin voit lukea näitä kurssikirjoja, ja ainakin yliopistojen kirjastot lainaavat niitä.

vuosi 1:
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-1/
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-2/
https://openstax.org/details/books/university-physics-volume-3/
tai
Hugh Young, Roger Freedman: University Physics with Modern Physics

Seuraavassa on vain ns. fundamentaalisen fysiikan kirjoja:

vuosi 2 :
Robert M. Wald: General Relativity
Leonard I. Schiff: Quantum Mechanics

vuosi 3 :
Landau, Lifshitz: Mechanics
(löytyy pdf:nä googlesta, on oleellinen vain seuraavaa kohtaa varten, ja silloin jos ei Schiffin kirjoitus tästä ole tarpeeksi)

vuosi 4 :
Steven Weinberg: The Quantum Theory of Fields

B:
"Kiellettyjä tai ainakin torjuttuja puheenaiheita ns. akateemisessa keskustelussa ovat kaikki viittaukset tietoisuuden ensisijaisuuteen ja myös kaikki yliluonnoliseksi tulkitut ilmiöt koska yliopistoissa opetettu ja tentitty tiede muka määrittelee mikä voi olla luonnollista ja mikä taas ns. huuhaata. Oma kokemus on kuitenkin aina ensikäden tietoa vaikka nykyisessä kulttuurissa kaikki epätavalliset kokemukset helposti yritetään mitätöidä tai jopa medikalisoida."

Sinulla ei ole mitään loogista valittamisen aihetta mistään asiasta. Minulla esim. ei ole omaa kokemusta paranormaalista. Vaikka paranormaalius olisi akateeminen keskustelun aihe, sillä ei olisi sinun mukaasi väliä, koska en saa siitä kokemusta.

Opetuksella ei ole mitään samanlaista virkaa kuin akateemisella keskustelulla. Koska maailma on täynnä akateemista keskustelua, joka on luonnollisesta aiheesta, mutta jota ei ole yritetty todistaa luonnolliseksi aiheeksi missään tentissä. Akateeminen keskustelu päättää aiheen olevan luonnollinen, jos keskustelu menee vain siihen suuntaan, että luonnollinen on yleisempi nimitys asialle kuin luonnoton. Tämä on oikeasti selittämätön prosessi, mutta tieteenfilosofit ajattelevat sitä jatkuvasti, että miten se tapahtuu. Jos asia ei pääse akateemiseen keskusteluun, niin on mahdollista, että jokaisesta tuntuu jo ettei se ole luonnollinen, eikä kukaan edes avaa keskustelua tyyliin 'akateemisesti sanon, että x on luonnoton'. Kun tästä ei kerran ole käyty keskustelua, niin voisi sanoa, että se on pikemminkin kokemus, joka ihmisillä on.

22

Lue lisää

B:
"Näen tässä aika selkeän ongelman"

Minä näen pelkän ratkaisun. Se on se, että se joka kokee, myös demonstroi, ja demonstroi niin hyvin, että todistus on aukoton. Demonstroida pitää myös asiaa, mitä muut eivät olisi valmiita demonstroimaan sanoen esim. että tuo demostroitu asia oli joka päiväistä Newtonin mekaniikkaa. Mikään tässä ei ole välttämättä niin yksinkertaista, että ei pitäisi mennä ensin koulutukseen.

B:
"Näen tässä aika selkeän ongelman vaikka voi olla että suurin osa ei koe sitä sellaisena koska valtavirran ja lauman mukana oleminen"

Maailmassa on monta voimakasta rahavirtaa, jotka ovat väittämiensä mukaan tietoisuus ensin ja paranormaali kanssa -rahoja. Mikään tähän astisen demonstraation puute ei siis ole rahasta kiinni, ja aika mitä tarkoitan on yhtä pitkä kuin mainitsemiesi mestarien ja kisällien olemassaolon aika. Voit tosin väittää, että tietoisuus ensin on kilpailtu ala, johon ei ole tarkoitus tuottaa mitään suuria muutoksia eli läpimurtoja, ja missä niitä ei periatteessa edes arvosteta asiakkaankaan puolelta. Vähän neutraalimpi johtopäätös tästä on puolestaan se, että mikään nimenomaan tietoisuuden kysymys ei ole helppo, kuten oikeassa akatemiassa on monesti mainittu. Tällöin käsite siitä, että se (tai tietoisuus käsitteenä) ei vaatisi koulutusta on nimenomaan kaikkein väärin (vaikka tällä tarkoitetaan suoraa koulutusta vasta sitten, kun jotain on vastattu).

B:
"Se ei tietenkään tarkoita että omaksuisin ne oudot asiat sellaisenaan vaan voin pitää jotain ilmiötä mahdollisena ja teor. mallia oikeansuuntaisena vaikkakaan ei tietenkään 100& varmana mikä taas olisi lähinnä juuri sellaista sokeaa uskomista ja omaksumista jota varsinkin kaikessa muodollisessa koulutuksessa nykyään harrastetaan."

Koulutuksesta voisi olla hyötyä siinä, että voisit kertoa muillekin, missä ainakin asioiden raja menee. Jos et kuitenkaan kertoisi suoraan sitä, mikä on mahdollista. Lisäksi kuten väitin, niin koulutuksessa opitaan itsesensuuria joka olisi kuin vielä monimutkaisempaa ja määritellympää 'en ole 100 % varma ideastani tai toisen ideasta' -ajattelua. Ja vaikka ei oppisi, niin psykologit väittävät, että itsesensuuria nimenomaan syntyy.

B:
"Esim. makrofysiikassa ns. potentiaalienergia on siinä mielessä todellista että se täytyy ottaa huomioon systeemin kokonaisenergiaa laskiessa"

Ei olisi täysin mahdotonta kirjoittaa tätä todellisemmaksi mikrofysiikassa, joka on klassista tai missä esim. voidaan kutsua kvanttihiukkasen massaa potentiaaliksi.

Systeemin kokonaisenergia on tärkeä osa, kun laskee jotain. Mutta laskettu asia on yleensä esim. hiukkasen rata, ja siinä on sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuten nopeus eli liike-energia. Jos nopeus voi muuttua, se on sama käsite kuin energian muuttuminen joksikin muuksi. On olemassa muitakin objekteja, joihin energia voi poistua tai joista se voi saapua nopeuteen suoraan, mutta yksi sellainen käsite on potentiaalienergia. Siinä onko kyseessä potentiaalienergia vai jokin muu, tulisi ehkä miettiä sitä, että mitä todellisuus ottaa huomioon, kun se yrittää tehdä todellisuutta olevan asian nimeltä rata, ja jossa nopeus muuttuu. Tällöin kokonaisenergia yhdellä hiukkasella ei tule kyseeseen muutoin kuin esim. hiukkasreaktiossa, missä kyseinen hiukkanen otetaan ja hävitetään. Ilman sitä todellisuus pikemminkin tarkkailee yhdestä hiukkasesta muita hiukkasia, ja laskee tavallaan energiaa, joka on vuorovaikutusenergian muodossa tämän hiukkasen ja niiden välillä. Oleellista kuitenkin on ettei tosiasiassa vain energiaa lasketa, vaan hiukkanen muiden vaikutuksesta saa jonkun radan. Kaiken mitä sanot potentiaalienergiasta tulisi siis pitää paikkansa myös siten, että analogioissa tms. käytetään niin todellista asiaa kuin rata tai radan ominaisuutta, joka on kuten nopeus. Tai muuten lauseesi siis ei ehkä pidä paikkaansa vaan on ristiriidassa sen kanssa, miten potentiaalienergiasta on rakennettu kyseinen todellisuus. Tähän potentiaalienergiaan radan ominaisuutena, ja yhtä todellisena kuin se, esitän vielä parempia näkökohtia vielä kauempana alla ja kirjotan tähän vain siitä, mitä on energia.

Energian mittaukset ovat yleensä vaihdettujen energioiden mittausta energiaeroina, ja tavallaan nekin ovat päätelmiä siitä, miten ne liittyvät joskus jonkun ratoihin.

Ongelma voi olla myös se, että jos energia on todellinen, niin haluatko, että universumi on blokkiavaruus, missä tulevaisuus on jo todellinen, koska lähinnä tulevaisuuden rata on se, mitä nykyenergialla lasketaan?

Matemaattisessa mielessä energia ja sen arvo on differentiaaliyhtälön yksittäisen ratkaisun eräs ominaisuus. Joka ei ole identifioiva eli uniikki per ratkaisu, jos tarkoitettaisiin numeroarvoa. Yhtälöiden, joita on annettu todellisuudelle, ratkaisu on sellaista, että energian tietyn muodon tunteminen (ei vain arvon) antaa ratkaisuja.

23

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Näen tässä aika selkeän ongelman"

Minä näen pelkän ratkaisun. Se on se, että se joka kokee, myös demonstroi, ja demonstroi niin hyvin, että todistus on aukoton. Demonstroida pitää myös asiaa, mitä muut eivät olisi valmiita demonstroimaan sanoen esim. että tuo demostroitu asia oli joka päiväistä Newtonin mekaniikkaa. Mikään tässä ei ole välttämättä niin yksinkertaista, että ei pitäisi mennä ensin koulutukseen.

B:
"Näen tässä aika selkeän ongelman vaikka voi olla että suurin osa ei koe sitä sellaisena koska valtavirran ja lauman mukana oleminen"

Maailmassa on monta voimakasta rahavirtaa, jotka ovat väittämiensä mukaan tietoisuus ensin ja paranormaali kanssa -rahoja. Mikään tähän astisen demonstraation puute ei siis ole rahasta kiinni, ja aika mitä tarkoitan on yhtä pitkä kuin mainitsemiesi mestarien ja kisällien olemassaolon aika. Voit tosin väittää, että tietoisuus ensin on kilpailtu ala, johon ei ole tarkoitus tuottaa mitään suuria muutoksia eli läpimurtoja, ja missä niitä ei periatteessa edes arvosteta asiakkaankaan puolelta. Vähän neutraalimpi johtopäätös tästä on puolestaan se, että mikään nimenomaan tietoisuuden kysymys ei ole helppo, kuten oikeassa akatemiassa on monesti mainittu. Tällöin käsite siitä, että se (tai tietoisuus käsitteenä) ei vaatisi koulutusta on nimenomaan kaikkein väärin (vaikka tällä tarkoitetaan suoraa koulutusta vasta sitten, kun jotain on vastattu).

B:
"Se ei tietenkään tarkoita että omaksuisin ne oudot asiat sellaisenaan vaan voin pitää jotain ilmiötä mahdollisena ja teor. mallia oikeansuuntaisena vaikkakaan ei tietenkään 100& varmana mikä taas olisi lähinnä juuri sellaista sokeaa uskomista ja omaksumista jota varsinkin kaikessa muodollisessa koulutuksessa nykyään harrastetaan."

Koulutuksesta voisi olla hyötyä siinä, että voisit kertoa muillekin, missä ainakin asioiden raja menee. Jos et kuitenkaan kertoisi suoraan sitä, mikä on mahdollista. Lisäksi kuten väitin, niin koulutuksessa opitaan itsesensuuria joka olisi kuin vielä monimutkaisempaa ja määritellympää 'en ole 100 % varma ideastani tai toisen ideasta' -ajattelua. Ja vaikka ei oppisi, niin psykologit väittävät, että itsesensuuria nimenomaan syntyy.

B:
"Esim. makrofysiikassa ns. potentiaalienergia on siinä mielessä todellista että se täytyy ottaa huomioon systeemin kokonaisenergiaa laskiessa"

Ei olisi täysin mahdotonta kirjoittaa tätä todellisemmaksi mikrofysiikassa, joka on klassista tai missä esim. voidaan kutsua kvanttihiukkasen massaa potentiaaliksi.

Systeemin kokonaisenergia on tärkeä osa, kun laskee jotain. Mutta laskettu asia on yleensä esim. hiukkasen rata, ja siinä on sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuten nopeus eli liike-energia. Jos nopeus voi muuttua, se on sama käsite kuin energian muuttuminen joksikin muuksi. On olemassa muitakin objekteja, joihin energia voi poistua tai joista se voi saapua nopeuteen suoraan, mutta yksi sellainen käsite on potentiaalienergia. Siinä onko kyseessä potentiaalienergia vai jokin muu, tulisi ehkä miettiä sitä, että mitä todellisuus ottaa huomioon, kun se yrittää tehdä todellisuutta olevan asian nimeltä rata, ja jossa nopeus muuttuu. Tällöin kokonaisenergia yhdellä hiukkasella ei tule kyseeseen muutoin kuin esim. hiukkasreaktiossa, missä kyseinen hiukkanen otetaan ja hävitetään. Ilman sitä todellisuus pikemminkin tarkkailee yhdestä hiukkasesta muita hiukkasia, ja laskee tavallaan energiaa, joka on vuorovaikutusenergian muodossa tämän hiukkasen ja niiden välillä. Oleellista kuitenkin on ettei tosiasiassa vain energiaa lasketa, vaan hiukkanen muiden vaikutuksesta saa jonkun radan. Kaiken mitä sanot potentiaalienergiasta tulisi siis pitää paikkansa myös siten, että analogioissa tms. käytetään niin todellista asiaa kuin rata tai radan ominaisuutta, joka on kuten nopeus. Tai muuten lauseesi siis ei ehkä pidä paikkaansa vaan on ristiriidassa sen kanssa, miten potentiaalienergiasta on rakennettu kyseinen todellisuus. Tähän potentiaalienergiaan radan ominaisuutena, ja yhtä todellisena kuin se, esitän vielä parempia näkökohtia vielä kauempana alla ja kirjotan tähän vain siitä, mitä on energia.

Energian mittaukset ovat yleensä vaihdettujen energioiden mittausta energiaeroina, ja tavallaan nekin ovat päätelmiä siitä, miten ne liittyvät joskus jonkun ratoihin.

Ongelma voi olla myös se, että jos energia on todellinen, niin haluatko, että universumi on blokkiavaruus, missä tulevaisuus on jo todellinen, koska lähinnä tulevaisuuden rata on se, mitä nykyenergialla lasketaan?

Matemaattisessa mielessä energia ja sen arvo on differentiaaliyhtälön yksittäisen ratkaisun eräs ominaisuus. Joka ei ole identifioiva eli uniikki per ratkaisu, jos tarkoitettaisiin numeroarvoa. Yhtälöiden, joita on annettu todellisuudelle, ratkaisu on sellaista, että energian tietyn muodon tunteminen (ei vain arvon) antaa ratkaisuja.

23

Lue lisää

B:
"(esim. viritetty jousi) ja se potentiaalienergia ei kulu käytössä koska sitä ei käytetä eli se on ajatonta ja se voi aktualisoitua kun se potentiaali muuttuu aktuaaliseksi (esim. kivi vierii mäkeä alas)."

Ei pidä paikkaansa. Jos kivi vieritetään seuraavaksi mäkeä ylös, siinä annetaan energiaa ja siirretään sitä esimerkiksi kyseiseen kiveen. Tällöin kiven potentiaalienergia on tuplaantunut, tai sitten väität, että kivien vierittäminen ylös päin on energian tuhoamista. Missä tapauksessa ei ole mitään tarvetta puhua mistään energiasta ylipäänsä, koska se ei tässä muodossa anna mitään hyötyä laskuissa.

Energiaa on liikeyhtälöitä laskettaessa siksi, että sen muoto muuttuisi. Jos potentiaalienergia ei vähenisi, ei olisi mahdollista väittää, että liikekkään tulee olemaan alas päin. Jos kehität käsitteen energiasta, joka tekee jotain muuta, silloin sitä ei tulla tarkastelemaan liikeyhtälöissä lainkaan. Vaan lisäät vain universumiin jonkun ylimääräisen suureen, jolla on tähän mennessä vähemmän vaikutusta kuin pimeällä sektorilla.

Potentiaalienergian voi väittää olevan aktuaalista aina. Ne jotka eivät tiedä, että se on tälläkin hetkellä aktuaalista, voivat olla vain tyhmiä. Heidän ongelmansa on esim. se että heistä nopeus eli ensimmäinen derivointi on todellista, mutta he eivät näe vielä (koska aika ei ole kulunut), että toinen derivaatta on todellinen myös. Tai ainakaan toinen näistä ei voi olla toista todellisempi.

Potentiaalienergian aktuaalisuutta eli todellisuutta, jota halusin verrata siihen, että onko se yhtä todellinen kuin mitä ratakin on, voisi nyt arvioida eri tavoilla seuraavissa tapauksissa: (a) kappaleen nopeus muuttuu, kun potentiaalienergia muuttuu kineettiseksi energiaksi ja päinvastoin, tällöin liikeyhtälöt määrittelevät kaiken muuttuneen energian määrän ja se määrittää muutoksen määrän nopeudessa, ja se mikä määrittää radan on yhtä todellinen kuin rata itse. Toisessa tapauksessa (b) kappale on liikkumatta kokonaan (tai kiihtymättä ja potentiaali kulkee mukana) ja potentiaalienergian määrä ei muutu. Tässä tapauksessa b kappaleen rata on sama, kuin jos potentiaalienergiaa ei olisi lainkaan sanottu olevan (kvanttiobjekteille mikään ei ole kuitenkaan aivan sama, vaan niille potentiaaleista on monia seurauksia myös kun niissä ollaan jumissa). Jos siis sanoo olevan olemassa potentiaalia, sillä olisi merkitystä vain, jos kaikki oletamme, että jokin kappale saa joskus liikkua johonkin tämän potentiaalin toimesta. Teorian esitys tästä, että objektien tarkoitus on liikkua, on riittävä, eikä tarvitse etsiä historiasta esimerkkiä yhdestä liikkeestä. Tiede ei koskaan esittäisi tilannetta, missä on sekä niin, että liikkumattomuus on ainoa mahdollisuus, ja lisäksi on potentiaalienergia, joka ei tulisi koskaan muuttamaan nopeutta. Muutoin voisi myös väittää, että universumi on täynnä äärettömän monia eri lajisia näkymättömiä potentiaaleja kaiken ympärillä. (Niissä ei tulla liikutuksi jos ne voivat liikkua yhtämatkaa kuin nykyiset liikkeet. Tämä on paljon vaikeampaa QM-objektille, jonka aalto leviää avaruuteen laajemmin.) Ja se rikkoo periaatetta nimeltä Occamin partaterä.

B:
"Kvanttifysiikan Schrödingerin aaltofunktiossa ne aallot eivät ole aktuaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja ja siitä seuraa myös superposition idea eli rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle."

Aktuaalisuus merkitsee QM-realisteille jotain aivan muuta, mutta kiva kun sanoit, että QM:ssä tullaan todennäköisyyksien pariin. Ei tätäkään 20-luvulla olisi heti tiedetty (tosin ensin oli todennäköisyydet ja sen jälkeen aaltofunktio, ja sen jälkeen päätös, että myös aaltofunktio liittyy todennäköisyyksiin).

'Rinnakkainen mahdollisuus aktualisoitumiselle' ei ole sopivaa kielenkäyttöä, koska joidenkin ihmisten mielikuvituksessa se voi tarkoittaa kahta asiaa rinnakkain tai vain toista. Jos kruuna ja klaava aktualisoituvat rinnakkain, niin voimmeko sanoa yhteen ääneen, mitä se tarkoittaa? Lisäksi on niin, että tavallisen matematiikan todennäköisyysjakaumassa voi sanoa olevan rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle. Aaltofunktiosta voi laskea todennäköisyysjakauman. Todennäköisyysjakauma ei kuitenkaan johda ideaan superpositiosta. Kappaleesi ei siis minusta tunnu olevan perillä siitä, mistä superpositio ns. tulee. Minä en silti väittäisi, että idea on asia, joka tulee jostakin, vaan ideat ovat täysin oletettuja arvauksia. QM:ssä idea superpositiosta riippuu paljon enemmän siitä todennäköisyyslaskennasta, joka oli matriisimekaniikan muodossa, kuin siitä, että olisi aaltofunktio. Aaltofunktio on pakko jakaa matriisikomponentteihin ja/tai/eli vektorikomponentteihin, ennenkuin sillä nähdään määritellyt superposition jäsenet.

24

Anonyymi kirjoitti:

B:
"(esim. viritetty jousi) ja se potentiaalienergia ei kulu käytössä koska sitä ei käytetä eli se on ajatonta ja se voi aktualisoitua kun se potentiaali muuttuu aktuaaliseksi (esim. kivi vierii mäkeä alas)."

Ei pidä paikkaansa. Jos kivi vieritetään seuraavaksi mäkeä ylös, siinä annetaan energiaa ja siirretään sitä esimerkiksi kyseiseen kiveen. Tällöin kiven potentiaalienergia on tuplaantunut, tai sitten väität, että kivien vierittäminen ylös päin on energian tuhoamista. Missä tapauksessa ei ole mitään tarvetta puhua mistään energiasta ylipäänsä, koska se ei tässä muodossa anna mitään hyötyä laskuissa.

Energiaa on liikeyhtälöitä laskettaessa siksi, että sen muoto muuttuisi. Jos potentiaalienergia ei vähenisi, ei olisi mahdollista väittää, että liikekkään tulee olemaan alas päin. Jos kehität käsitteen energiasta, joka tekee jotain muuta, silloin sitä ei tulla tarkastelemaan liikeyhtälöissä lainkaan. Vaan lisäät vain universumiin jonkun ylimääräisen suureen, jolla on tähän mennessä vähemmän vaikutusta kuin pimeällä sektorilla.

Potentiaalienergian voi väittää olevan aktuaalista aina. Ne jotka eivät tiedä, että se on tälläkin hetkellä aktuaalista, voivat olla vain tyhmiä. Heidän ongelmansa on esim. se että heistä nopeus eli ensimmäinen derivointi on todellista, mutta he eivät näe vielä (koska aika ei ole kulunut), että toinen derivaatta on todellinen myös. Tai ainakaan toinen näistä ei voi olla toista todellisempi.

Potentiaalienergian aktuaalisuutta eli todellisuutta, jota halusin verrata siihen, että onko se yhtä todellinen kuin mitä ratakin on, voisi nyt arvioida eri tavoilla seuraavissa tapauksissa: (a) kappaleen nopeus muuttuu, kun potentiaalienergia muuttuu kineettiseksi energiaksi ja päinvastoin, tällöin liikeyhtälöt määrittelevät kaiken muuttuneen energian määrän ja se määrittää muutoksen määrän nopeudessa, ja se mikä määrittää radan on yhtä todellinen kuin rata itse. Toisessa tapauksessa (b) kappale on liikkumatta kokonaan (tai kiihtymättä ja potentiaali kulkee mukana) ja potentiaalienergian määrä ei muutu. Tässä tapauksessa b kappaleen rata on sama, kuin jos potentiaalienergiaa ei olisi lainkaan sanottu olevan (kvanttiobjekteille mikään ei ole kuitenkaan aivan sama, vaan niille potentiaaleista on monia seurauksia myös kun niissä ollaan jumissa). Jos siis sanoo olevan olemassa potentiaalia, sillä olisi merkitystä vain, jos kaikki oletamme, että jokin kappale saa joskus liikkua johonkin tämän potentiaalin toimesta. Teorian esitys tästä, että objektien tarkoitus on liikkua, on riittävä, eikä tarvitse etsiä historiasta esimerkkiä yhdestä liikkeestä. Tiede ei koskaan esittäisi tilannetta, missä on sekä niin, että liikkumattomuus on ainoa mahdollisuus, ja lisäksi on potentiaalienergia, joka ei tulisi koskaan muuttamaan nopeutta. Muutoin voisi myös väittää, että universumi on täynnä äärettömän monia eri lajisia näkymättömiä potentiaaleja kaiken ympärillä. (Niissä ei tulla liikutuksi jos ne voivat liikkua yhtämatkaa kuin nykyiset liikkeet. Tämä on paljon vaikeampaa QM-objektille, jonka aalto leviää avaruuteen laajemmin.) Ja se rikkoo periaatetta nimeltä Occamin partaterä.

B:
"Kvanttifysiikan Schrödingerin aaltofunktiossa ne aallot eivät ole aktuaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja ja siitä seuraa myös superposition idea eli rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle."

Aktuaalisuus merkitsee QM-realisteille jotain aivan muuta, mutta kiva kun sanoit, että QM:ssä tullaan todennäköisyyksien pariin. Ei tätäkään 20-luvulla olisi heti tiedetty (tosin ensin oli todennäköisyydet ja sen jälkeen aaltofunktio, ja sen jälkeen päätös, että myös aaltofunktio liittyy todennäköisyyksiin).

'Rinnakkainen mahdollisuus aktualisoitumiselle' ei ole sopivaa kielenkäyttöä, koska joidenkin ihmisten mielikuvituksessa se voi tarkoittaa kahta asiaa rinnakkain tai vain toista. Jos kruuna ja klaava aktualisoituvat rinnakkain, niin voimmeko sanoa yhteen ääneen, mitä se tarkoittaa? Lisäksi on niin, että tavallisen matematiikan todennäköisyysjakaumassa voi sanoa olevan rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle. Aaltofunktiosta voi laskea todennäköisyysjakauman. Todennäköisyysjakauma ei kuitenkaan johda ideaan superpositiosta. Kappaleesi ei siis minusta tunnu olevan perillä siitä, mistä superpositio ns. tulee. Minä en silti väittäisi, että idea on asia, joka tulee jostakin, vaan ideat ovat täysin oletettuja arvauksia. QM:ssä idea superpositiosta riippuu paljon enemmän siitä todennäköisyyslaskennasta, joka oli matriisimekaniikan muodossa, kuin siitä, että olisi aaltofunktio. Aaltofunktio on pakko jakaa matriisikomponentteihin ja/tai/eli vektorikomponentteihin, ennenkuin sillä nähdään määritellyt superposition jäsenet.

24

Lue lisää

B:
"Se aaltofunktio voidaan tulkita joko monimaailmatulkinnan kautta tai sitten niin että ne kaikki todennäköisyysaallon vaihtoehdot ovat samalla tavalla todellisia kuin makrotason fysiikan potentiaalienergia."

Ei pidä paikkaansa. Todennäköisyyksien vaihtoehtojen näkeminen reaalisina on sama, kuin mitä realistit tekevät. MWI ei ole koskaan sanonut etteivätkö vaihtoehdot olisi todellisia. Tarkemmin sanottuna sen mukaan todennäköisyysaallon vaihtoehdot ovat yhtä todellisia kuin, mitä radat ovat. Köpenhaminan tulkinta on sellainen, että sen mielestä mittauksen jälkeen todennäköisyysaaltoa ei enää ole, joten sen mielestä se ei ole silloin reaalinenkaan. Myöskään aito Kööpenhamina ei pidä todennäköisyysaaltoa reaalisena ennen mittausta, vaan pitää sitä surkeana ihmiskäsitteenä.

Aaltofunktiota (a) ja potentiaalienergiaa (b) kannattaa verrata toisiinsa siten, että molemmilla on vaikutusta siihen, miten lasketaan jonkun toisen hiukkasen/aallon (b) rata. Jos potentiaalienergia riippuu etäisyydestä a:n ja b:n välillä, niin sen nimi on kuitenkin vuorovaikutusenergia.

Tämän jälkeen potentiaalenergiaa, joka on a:n ja b:n välillä kannattaa verrata aaltofunktioon. Kyseessä on energia, jolla on niin monta arvoa kuin on yhdistelmiä a:sta ja b:stä, ja se olisi satunnainen, jos koettaisit päätellä sen määrän löytämällä nämä hiukkaset. Ja jos hiukkaset eivät menisi itsestään jonkin ajan kuluttua tilaan, missä on vain yhtä energiaa toistettuna monta kertaa.

Toisin sanoen, kaikki muukin kuin aaltofunktio, voidaan tulkita eri kvanttitulkinnoissa eri tavalla. Niissä tulkinnoissa, missä asiat eivät ole niinkuin ikivanhassa QM:ssä yleensä, ei sanota että mitään vaihtoehtoja on edes olemassa, vaan esim. superdeterminismi on tuottanut kaikki satunnaiselta näyttävät mittausten jakaumat. Samalla se, että sanot aaltofunktion satunnaisuuteen tai kuvaan 1-2 voitavan esittää ratkaisuksi sen, että aaltofunktio on kuin potentiaalienergia, ei oikeasti ratkaise mitään. Pääsyynä on se, että silloin sinun olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan se sillä, mitä sanot käsitteestä rata. Mutta objekti, jolla on rata ja mikä radan määrittelee, on nimenomaan se kohde, mitä yrität selittää. Kaiketi. Voit toki sanoa, että aaltofunktion tulkintasi on kuin Newtonin mekaniikan potentiaalit ja radat. (En enää huomioi sitä, että filosofisesti tarkoitettuna 'todellinen kuin Newton' ei ole eri kuin 'todellinen kuin QM-realistinen', vaan on olemassa yksi tapa sanoa jotain 'todelliseksi kuin'. Alan siis puhua siitä, että miksi olisit alkanut ajattelemaan potentiaaleja kirjaimellisesti samana kuin aaltofunktiot, joka on jotain, mitä olet muissa kohdissa tehnyt jo pitkään.) Eli et ole koskaan mennyt aaltofunktioiden malliin sisälle tekemään lauseita sen teorian sisällä käytettävistä potentiaaleista, mikä on omalla tavallaan loogisia ansoja välttelevää. (Tässä on myös otettavissa sellainen QM-teoria ja potentiaalin asemasta sellainen vuorovaiktutusenergia, joka varmasti ei muistuta Newtonista koko matematiikaltaan). Tällöin ongelmasi on, että olet sanonut tulkitsevasi jotain, mutta tavallaan et tulkitse vaan muutat aaltofunktioiden mallia. Mikä on verrattavissa esim. superdeterminismiin ja muihin, jotka eivät halua aaltofunktoita lopullisesti pitää. Kun olet käyttänyt klassista potentiaalia aaltofunktion ymmärtämiseen, oletus on että aaltofunktio on myös klassisen radan analogia, ja sitä se aina onkin, mutta puhumme vielä yksityiskohtaisemmin siitä, että mitä tapahtuu mitatessa aaltofunktiota. Ainoa logiikka sen takana, että mittausten vertauskuva on klassiset radat, mutta ilman muita selityksiä, on se, että QM on esim. superdeterminististä ja kuuluu kuvaan 1.

Jos sinulla muuten on yksi kivi ja yksi potentiaali, niin ei ole olemassa kuin yksi tulevaisuuden rata ja yksi vaihtoehto. Et siis voi ottaa potentiaaleja Newtonin mekaniikasta ja tehdä jotain mikä tarkoittaisi samaa kuin todennäköisyysjakauman vaihtoehdot. Vaikka olisit sanonut, että universumi on täynnä mitään tekemättömiä näkymättömiä potentiaaleja, niin tarvitset säännön, mikä niistä vierittää kiven milloinkin omaan lopputulokseensa. Tämän potentiaalin valinta ei eroa mitenkään siitä, että valitsee jotain todennäköisyysjakaumasta, joten teoria potentiaaleilla on turha lisä.

B:
"Ihmisen ja muidenkin eliöiden kognitio kykenee tunnistamaan vallitsevan aktuaalisen todellisuuden potentiaaleja"

Jos kognitio tarkoittaa esim. sitä että Einstein pystyy kirjoittamaan niistä, niin onko sanomasi kenties se, että sinä et ole ihminen, vaan ajattelet meitä lujempaa?

B:
"Ihmisen ja muidenkin eliöiden kognitio kykenee tunnistamaan vallitsevan aktuaalisen todellisuuden potentiaaleja esim. uuden tekniikan kehittämisessä"

Eikö tässä väitetä pikemminkin, että ihminen ei voi keksiä tulta tai ydinvoimaa, koska vasta kun se on tulessa, on kyseinen potentiaalienergia alkanut muuttamaan jonkin nopeutta eli aktuaalisoitunut?

25

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Se aaltofunktio voidaan tulkita joko monimaailmatulkinnan kautta tai sitten niin että ne kaikki todennäköisyysaallon vaihtoehdot ovat samalla tavalla todellisia kuin makrotason fysiikan potentiaalienergia."

Ei pidä paikkaansa. Todennäköisyyksien vaihtoehtojen näkeminen reaalisina on sama, kuin mitä realistit tekevät. MWI ei ole koskaan sanonut etteivätkö vaihtoehdot olisi todellisia. Tarkemmin sanottuna sen mukaan todennäköisyysaallon vaihtoehdot ovat yhtä todellisia kuin, mitä radat ovat. Köpenhaminan tulkinta on sellainen, että sen mielestä mittauksen jälkeen todennäköisyysaaltoa ei enää ole, joten sen mielestä se ei ole silloin reaalinenkaan. Myöskään aito Kööpenhamina ei pidä todennäköisyysaaltoa reaalisena ennen mittausta, vaan pitää sitä surkeana ihmiskäsitteenä.

Aaltofunktiota (a) ja potentiaalienergiaa (b) kannattaa verrata toisiinsa siten, että molemmilla on vaikutusta siihen, miten lasketaan jonkun toisen hiukkasen/aallon (b) rata. Jos potentiaalienergia riippuu etäisyydestä a:n ja b:n välillä, niin sen nimi on kuitenkin vuorovaikutusenergia.

Tämän jälkeen potentiaalenergiaa, joka on a:n ja b:n välillä kannattaa verrata aaltofunktioon. Kyseessä on energia, jolla on niin monta arvoa kuin on yhdistelmiä a:sta ja b:stä, ja se olisi satunnainen, jos koettaisit päätellä sen määrän löytämällä nämä hiukkaset. Ja jos hiukkaset eivät menisi itsestään jonkin ajan kuluttua tilaan, missä on vain yhtä energiaa toistettuna monta kertaa.

Toisin sanoen, kaikki muukin kuin aaltofunktio, voidaan tulkita eri kvanttitulkinnoissa eri tavalla. Niissä tulkinnoissa, missä asiat eivät ole niinkuin ikivanhassa QM:ssä yleensä, ei sanota että mitään vaihtoehtoja on edes olemassa, vaan esim. superdeterminismi on tuottanut kaikki satunnaiselta näyttävät mittausten jakaumat. Samalla se, että sanot aaltofunktion satunnaisuuteen tai kuvaan 1-2 voitavan esittää ratkaisuksi sen, että aaltofunktio on kuin potentiaalienergia, ei oikeasti ratkaise mitään. Pääsyynä on se, että silloin sinun olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan se sillä, mitä sanot käsitteestä rata. Mutta objekti, jolla on rata ja mikä radan määrittelee, on nimenomaan se kohde, mitä yrität selittää. Kaiketi. Voit toki sanoa, että aaltofunktion tulkintasi on kuin Newtonin mekaniikan potentiaalit ja radat. (En enää huomioi sitä, että filosofisesti tarkoitettuna 'todellinen kuin Newton' ei ole eri kuin 'todellinen kuin QM-realistinen', vaan on olemassa yksi tapa sanoa jotain 'todelliseksi kuin'. Alan siis puhua siitä, että miksi olisit alkanut ajattelemaan potentiaaleja kirjaimellisesti samana kuin aaltofunktiot, joka on jotain, mitä olet muissa kohdissa tehnyt jo pitkään.) Eli et ole koskaan mennyt aaltofunktioiden malliin sisälle tekemään lauseita sen teorian sisällä käytettävistä potentiaaleista, mikä on omalla tavallaan loogisia ansoja välttelevää. (Tässä on myös otettavissa sellainen QM-teoria ja potentiaalin asemasta sellainen vuorovaiktutusenergia, joka varmasti ei muistuta Newtonista koko matematiikaltaan). Tällöin ongelmasi on, että olet sanonut tulkitsevasi jotain, mutta tavallaan et tulkitse vaan muutat aaltofunktioiden mallia. Mikä on verrattavissa esim. superdeterminismiin ja muihin, jotka eivät halua aaltofunktoita lopullisesti pitää. Kun olet käyttänyt klassista potentiaalia aaltofunktion ymmärtämiseen, oletus on että aaltofunktio on myös klassisen radan analogia, ja sitä se aina onkin, mutta puhumme vielä yksityiskohtaisemmin siitä, että mitä tapahtuu mitatessa aaltofunktiota. Ainoa logiikka sen takana, että mittausten vertauskuva on klassiset radat, mutta ilman muita selityksiä, on se, että QM on esim. superdeterminististä ja kuuluu kuvaan 1.

Jos sinulla muuten on yksi kivi ja yksi potentiaali, niin ei ole olemassa kuin yksi tulevaisuuden rata ja yksi vaihtoehto. Et siis voi ottaa potentiaaleja Newtonin mekaniikasta ja tehdä jotain mikä tarkoittaisi samaa kuin todennäköisyysjakauman vaihtoehdot. Vaikka olisit sanonut, että universumi on täynnä mitään tekemättömiä näkymättömiä potentiaaleja, niin tarvitset säännön, mikä niistä vierittää kiven milloinkin omaan lopputulokseensa. Tämän potentiaalin valinta ei eroa mitenkään siitä, että valitsee jotain todennäköisyysjakaumasta, joten teoria potentiaaleilla on turha lisä.

B:
"Ihmisen ja muidenkin eliöiden kognitio kykenee tunnistamaan vallitsevan aktuaalisen todellisuuden potentiaaleja"

Jos kognitio tarkoittaa esim. sitä että Einstein pystyy kirjoittamaan niistä, niin onko sanomasi kenties se, että sinä et ole ihminen, vaan ajattelet meitä lujempaa?

B:
"Ihmisen ja muidenkin eliöiden kognitio kykenee tunnistamaan vallitsevan aktuaalisen todellisuuden potentiaaleja esim. uuden tekniikan kehittämisessä"

Eikö tässä väitetä pikemminkin, että ihminen ei voi keksiä tulta tai ydinvoimaa, koska vasta kun se on tulessa, on kyseinen potentiaalienergia alkanut muuttamaan jonkin nopeutta eli aktuaalisoitunut?

25

Lue lisää

B:
"voidaan luoda täysin uusia entiteettejä ja prosesseja todellisuuteen sen perusteella mitä on aikaisemmin kokeiltu ja kokeilemalla uusia erilaisia vaihtoehtoja ja niiden toimivuutta erilaisissa olosuhteissa."

Miten potentiaalienergia on uudenlaisen radan tekijä sen perusteella, mitä kaikki muut radat ovat esim. olleet? Kun siis ihmisen olisi se seuraava rata tarkoitus tietää.

Jos puhuttaisiin taas vaihteeksi siitä, että on paljon ymmärrettävämpi todennäköisyysjakauma, niin jotta voisi sanoa, että uudet hiukkaset ovat mahdollisuuksia, tulisi yhdistää aaltofunktiot yhdistetyksi kenttäteoriaksi. Väitätkö, että ihmisen kognitio kykenee ymmärtämään kaiken teoriaa ennen kuin sitä on olemassa, ja että se ymmärtää niitä kohtia, missä ei tiedetä vielä, mitä uudet hiukkaset kuten pimeä aine ovat? Talk about scientism.

Väität tässä ilmeisesti samaa kuin aiemmin, että todellisuus ja kaikki ostettavat tavarat siinä, ovat uusiutuvia toiseen muotoon. Tämä ei pidä paikkaansa missään QM:n aaltofunktiossa. Joten et voi perustella loputtoman monipuolista todellisuutta sillä, teet tulkinnan aaltofunktiolle. Se että hiukkanen voi olla kahdessa paikassa ei edes korreloi sen kanssa, että olisi kokoonpanoja hiukkasista. Monipuolisuuden puute nähtiin jo selvästi Newtonin potentiaalin tapauksessa, jolla oli yksi seuraus. Ainoa tapa tehdä monenlaisia uudistuksia aineen tulevaisuuteen olisi ottaa selvää, että oletko kiinnostunut kiinteästä aineesta eri kokoonpanoissa, ja ottaa selvää mistä kokoonpanot johtuvat. Sen jälkeen tulisi sanoa, hajoaako se kaikki pian maailmanlopussa, jossa kokoonpanotavat vaihtuvat, vai miksi olisi kaksia kokoonpanoja yhtäaikaa. Missä lisäksi voisi keksiä kvanttiluonteen näille kokoonpanojen perusteille samoin kuin säieteoriassa. Tämän jälkeen voit esittää siitä luonteesta minkä hyvänsä kvanttitulkinnan tai minkä tahansa kuvan 1-2 ja silti todellisuus on sellainen, kuin mihin olet oikeasti nähnyt vaivaa.

B:
"Potentiaalit kumuloituvat ajan kuluessa eli aineen ja energian lisäksi myös informaatio/kognitio aktiivisessa muodossaan pitää ottaa mukaan tieteeseen"

Informaation eikä varmaan kognitionkaan määritelmä ole se, että vain kumuloituvat asiat ovat informaatiota. Tällöin mikään asia alussa ei olisi välttämättä ollut informaatiota, ja ensimmäistä informaatiota ei olisi voinut syntyä, koska mitään ei voinut ottaa ja kumuloida johonkin. Sen sijaan asiat ovat informaatiota, jos ne ovat oikeasti olemassa. Jos potentiaalienergia kumuloituu ja kasvaa, niin silloin se näkyisi esim. kiviesimerkissä joskus, kun tehdään mittaus jostain, mikä lentää läheltä jättipotentiaalienergian kiveä. Energian pitäisi näkyä ainakin gravitaationa, ja sinun mukaasi jokainen pystyy teoriassa tuottamaan mustanaukon siten, että laittaa kaksi kiveä päällekkäin, sitten erottaa ne, ja laittaa taas päällekkäin, tarpeeksi kauan. (Ehkä niiden tulisi olla sähkövarattuja, ettei ihan sanota, että gravitaatiossa leikkiminen tekee gravitaatiota olevan syöksykierteen, millaisessa jo ensimmäisen kiven mentyä toisen päälle myös peruspotentiaali tai maan massa kasvaa, joten ehkä potentiaali on hetkessä ääretön).

Onko kognitio aktiivisessa muodossaan jotain muuta kuin ihminen tai self-organization, ja eikö niitä tutkita muka missään? Et ole määritellyt itse mitään kognitiivista silloin, jos selität, että aaltofunktion analogia on Newtonin potentiaali, joten miksi et sinä ota jotain kognitiota mukaan ensin?

Todennäköisyysjakauman ns. arvo akselin laajentuma, mikä tarkoittaa että ainakaan yhdestä normaalijakaumasta jollekin reaaliluvulle ei ole kyse, ei pysty esittämään kognitiota. Koska yksi entiteetti ei voi ottaa itsestään kuin nykytilan eikä tehdä laskutoimitusta, joka olisi kokonaan uusi vastaus. Luonnonlait ovat tarkoituksella sellaiset, että ne antavat hiukkasen seuraaviksi tiloiksi aina saman laskutehtävän eivätkä perättäiset vastaukset muodosta monimutkaisia tarinoita. Jos haluaisit tehdä tätä jakauman laajennusta yhdelle alkeishiukkaselle, niin sinun tulisi tunnustaa se, että vain abstrakti matematiikka voi muodostaa kyseisen kognition teorian, koska sen jälkeen kun haluat hiukkasen kognition olevan suurempi kuin mikään nykyinen lukukunta, niin sinun on alettava keksiä uusia. Tosiasiassa mikään arkinen kognitio ei kuitenkaan tapahdu yhden hiukkasen avulla, vaan aivojen kasvaminen tapahtuu kätevästi lisäämällä hiukkasia, jotka ovat samoja hiukkasia kuin aina ennenkin samoilla jakaumilla. Tämä on sama kuin lisäisi reaalilukudimensioita. Kokonaisysteemille yhden hiukkasen lisääminen on vähän sama asia kuin mahdollisen informaation määrän räjähtävä kasvu, mutta sitä se on myös klassisille hiukkasille ja erot ovat eroja klassisen ja kvantti-informaation välillä.

26

Anonyymi kirjoitti:

B:
"voidaan luoda täysin uusia entiteettejä ja prosesseja todellisuuteen sen perusteella mitä on aikaisemmin kokeiltu ja kokeilemalla uusia erilaisia vaihtoehtoja ja niiden toimivuutta erilaisissa olosuhteissa."

Miten potentiaalienergia on uudenlaisen radan tekijä sen perusteella, mitä kaikki muut radat ovat esim. olleet? Kun siis ihmisen olisi se seuraava rata tarkoitus tietää.

Jos puhuttaisiin taas vaihteeksi siitä, että on paljon ymmärrettävämpi todennäköisyysjakauma, niin jotta voisi sanoa, että uudet hiukkaset ovat mahdollisuuksia, tulisi yhdistää aaltofunktiot yhdistetyksi kenttäteoriaksi. Väitätkö, että ihmisen kognitio kykenee ymmärtämään kaiken teoriaa ennen kuin sitä on olemassa, ja että se ymmärtää niitä kohtia, missä ei tiedetä vielä, mitä uudet hiukkaset kuten pimeä aine ovat? Talk about scientism.

Väität tässä ilmeisesti samaa kuin aiemmin, että todellisuus ja kaikki ostettavat tavarat siinä, ovat uusiutuvia toiseen muotoon. Tämä ei pidä paikkaansa missään QM:n aaltofunktiossa. Joten et voi perustella loputtoman monipuolista todellisuutta sillä, teet tulkinnan aaltofunktiolle. Se että hiukkanen voi olla kahdessa paikassa ei edes korreloi sen kanssa, että olisi kokoonpanoja hiukkasista. Monipuolisuuden puute nähtiin jo selvästi Newtonin potentiaalin tapauksessa, jolla oli yksi seuraus. Ainoa tapa tehdä monenlaisia uudistuksia aineen tulevaisuuteen olisi ottaa selvää, että oletko kiinnostunut kiinteästä aineesta eri kokoonpanoissa, ja ottaa selvää mistä kokoonpanot johtuvat. Sen jälkeen tulisi sanoa, hajoaako se kaikki pian maailmanlopussa, jossa kokoonpanotavat vaihtuvat, vai miksi olisi kaksia kokoonpanoja yhtäaikaa. Missä lisäksi voisi keksiä kvanttiluonteen näille kokoonpanojen perusteille samoin kuin säieteoriassa. Tämän jälkeen voit esittää siitä luonteesta minkä hyvänsä kvanttitulkinnan tai minkä tahansa kuvan 1-2 ja silti todellisuus on sellainen, kuin mihin olet oikeasti nähnyt vaivaa.

B:
"Potentiaalit kumuloituvat ajan kuluessa eli aineen ja energian lisäksi myös informaatio/kognitio aktiivisessa muodossaan pitää ottaa mukaan tieteeseen"

Informaation eikä varmaan kognitionkaan määritelmä ole se, että vain kumuloituvat asiat ovat informaatiota. Tällöin mikään asia alussa ei olisi välttämättä ollut informaatiota, ja ensimmäistä informaatiota ei olisi voinut syntyä, koska mitään ei voinut ottaa ja kumuloida johonkin. Sen sijaan asiat ovat informaatiota, jos ne ovat oikeasti olemassa. Jos potentiaalienergia kumuloituu ja kasvaa, niin silloin se näkyisi esim. kiviesimerkissä joskus, kun tehdään mittaus jostain, mikä lentää läheltä jättipotentiaalienergian kiveä. Energian pitäisi näkyä ainakin gravitaationa, ja sinun mukaasi jokainen pystyy teoriassa tuottamaan mustanaukon siten, että laittaa kaksi kiveä päällekkäin, sitten erottaa ne, ja laittaa taas päällekkäin, tarpeeksi kauan. (Ehkä niiden tulisi olla sähkövarattuja, ettei ihan sanota, että gravitaatiossa leikkiminen tekee gravitaatiota olevan syöksykierteen, millaisessa jo ensimmäisen kiven mentyä toisen päälle myös peruspotentiaali tai maan massa kasvaa, joten ehkä potentiaali on hetkessä ääretön).

Onko kognitio aktiivisessa muodossaan jotain muuta kuin ihminen tai self-organization, ja eikö niitä tutkita muka missään? Et ole määritellyt itse mitään kognitiivista silloin, jos selität, että aaltofunktion analogia on Newtonin potentiaali, joten miksi et sinä ota jotain kognitiota mukaan ensin?

Todennäköisyysjakauman ns. arvo akselin laajentuma, mikä tarkoittaa että ainakaan yhdestä normaalijakaumasta jollekin reaaliluvulle ei ole kyse, ei pysty esittämään kognitiota. Koska yksi entiteetti ei voi ottaa itsestään kuin nykytilan eikä tehdä laskutoimitusta, joka olisi kokonaan uusi vastaus. Luonnonlait ovat tarkoituksella sellaiset, että ne antavat hiukkasen seuraaviksi tiloiksi aina saman laskutehtävän eivätkä perättäiset vastaukset muodosta monimutkaisia tarinoita. Jos haluaisit tehdä tätä jakauman laajennusta yhdelle alkeishiukkaselle, niin sinun tulisi tunnustaa se, että vain abstrakti matematiikka voi muodostaa kyseisen kognition teorian, koska sen jälkeen kun haluat hiukkasen kognition olevan suurempi kuin mikään nykyinen lukukunta, niin sinun on alettava keksiä uusia. Tosiasiassa mikään arkinen kognitio ei kuitenkaan tapahdu yhden hiukkasen avulla, vaan aivojen kasvaminen tapahtuu kätevästi lisäämällä hiukkasia, jotka ovat samoja hiukkasia kuin aina ennenkin samoilla jakaumilla. Tämä on sama kuin lisäisi reaalilukudimensioita. Kokonaisysteemille yhden hiukkasen lisääminen on vähän sama asia kuin mahdollisen informaation määrän räjähtävä kasvu, mutta sitä se on myös klassisille hiukkasille ja erot ovat eroja klassisen ja kvantti-informaation välillä.

26

Lue lisää

Oletko kuitenkaan oikeasti sitä mieltä, että kummankaan informaation määrällä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla tehdä sillä laskuja edestakaisin voisi ratkaista kaikki kysymykset, koska tämä tarkoittaisi, että tekoälystä tulee mitä tahansa tarpeeksi suuren muistin saatuaan (ja taas olettaen että se saa itselleen minkä tahansa koodin).

Ei kannattaisi ikinä väittää, että informaation määrällä on väliä kognitioolle, mutta ei myöskään kannata puhua informaation laadusta, jos et tiedä mistä on kyse. Matematiikassa kaikki informaatio on samanarvoista, minkä vuoksi esim. kaikki diskreetti ja äärellinen informaatio voidaan esim. kirjoittaa binäärisenä. Siten ainoa asia, mikä tekisi todellisuudesta sellaisen, mikä mahdollistaa kaiken (kuitenkin eri asia kuin kaiken uutena ja muka jonain, mitä ei ole ehditty määritellä toistaiseksi todellisuuden alkamisen jälkeen), olisi aivan toisenlainen informaation evoluutio eli kuin koodi. Et siis pysty tekemään mitään toisenlaista todellisuutta jatkamalla olemassaolevan QM-koodin kommentointia, etkä myöskään ottamalla mitään oppeja siitä. Lisäksi jos et halua todellisuuteen koodia, tai pidät asioiden esittämistä koodina mahdottomana, niin ei pitäisi olla mitään syytä, miksi haluaisit tuoda informaatiota mihinkään tutkimukseen ollenkaan.

B:
"kun taas ns. perinteisessä mallissa kaikki sellaiseen viittaava ladataan ns. luonnonlakeihin jotka vain oletetaan olemassaoleviksi ilman mitään uskottavia selityksiä tai mekanismeja."

Olet enemmän väärässä kuin kukaan muu, koska sinusta voidaan saavuttaa asioita, joita ei ole oletettu saavutettaviksi. Vaan väität että uskomalla selityksiin ja mekanismeihin tulos olisi jotain muuta kuin selityksiä ja mekanismeja.

B:
"Perinteisesti tieteessä on yritetty eliminoida kaikki aktiivinen päämääräsuuntautuneisuus (teleologia) ja korvata se se mekanistisilla reduktionistisella mallilla yksinkertaisten koneiden (kellokoneisto) vertauskuvan mukaisesti."

Teleologia ei ole tässä eliminoituvien joukossa yksin. Lisäksi se ei ole mekanistisuuden ja reduktionismin vastakohta. Mikä ylipäänsä olisi vaikeaa, kun pitäisi olla kahden asian vastakohta, jotka toiset eivät ole vastakohtia eli muodosta kolmea täysin toisiaan poissulkevaa napaa. Tiede ei ole yksinkertaisten koneiden malli, vaan vaikeiden koneiden, kuten sanoit alkutekstissä kuvassa 1.

Teleologia, joka olisi absoluuttista ja todellisuutta kuvaavaa teleologiaa ei ole ollut juuri lainkaan olemassa sen jälkeen, kun ihmiset kehittivät tieteen ja esim. differentiaaliyhtälöt, jotka kertovat miten ja miksi mennään mistäkin mihinkin. Moni siitä sanottu asia on siis aina ollut asioista tietämättömien ihmisten jorinaa, jonka pääsyy oli se, että ei ollut vaihtoehtoa ajatella mitään muuta. Suhteellista teleologiaa kannattaa verrata siihen, että differentiaaliyhtälöiden mukaan menneisyys voidaan extrapoloida tarkasti sellaisenaan nykyhetkestä. Jos nykyhetki olisi päämäärä, niin menneisyys tiesi täysin tulevansa tänne. Sen sijaan esim. vapaan tahdon mallissa, mikään teleologia ei ole tosiasiassa mahdollinen yhtä aikaa sen kanssa, vaan olisi kuin valtava määrä päämääriä, joista mitään ei saavuteta, kun ei löydy tahtoa. Tällainen ei-absoluuttisuus ei ollut alkuperäisenä ideana.

B:
"Ns. animististen shamanististen kulttuurien toimivuus lienee ollut optimaalisinta ainakin luonnonmukaisuuden kannalta ja myös yksilön evolutiivisen kelpoisuuden kannalta."

Väitän että tämä on teknologian takia. Eli että näissä ajatustavoissa ollaan armottomia luontoa kohtaan. Vaikka ei olisi armoton, niin suuri lisääntyminen, jonka mainitsit, voi joka tapauksessa tarkoittaa, että maapallon ekosysteemi menee epätasapainoon ja luontoa tuhoutuu siitä, että miljardit ihmiset kävelevät ulkona ja pureskelevat ruokaa.

27

Anonyymi kirjoitti:

Oletko kuitenkaan oikeasti sitä mieltä, että kummankaan informaation määrällä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla tehdä sillä laskuja edestakaisin voisi ratkaista kaikki kysymykset, koska tämä tarkoittaisi, että tekoälystä tulee mitä tahansa tarpeeksi suuren muistin saatuaan (ja taas olettaen että se saa itselleen minkä tahansa koodin).

Ei kannattaisi ikinä väittää, että informaation määrällä on väliä kognitioolle, mutta ei myöskään kannata puhua informaation laadusta, jos et tiedä mistä on kyse. Matematiikassa kaikki informaatio on samanarvoista, minkä vuoksi esim. kaikki diskreetti ja äärellinen informaatio voidaan esim. kirjoittaa binäärisenä. Siten ainoa asia, mikä tekisi todellisuudesta sellaisen, mikä mahdollistaa kaiken (kuitenkin eri asia kuin kaiken uutena ja muka jonain, mitä ei ole ehditty määritellä toistaiseksi todellisuuden alkamisen jälkeen), olisi aivan toisenlainen informaation evoluutio eli kuin koodi. Et siis pysty tekemään mitään toisenlaista todellisuutta jatkamalla olemassaolevan QM-koodin kommentointia, etkä myöskään ottamalla mitään oppeja siitä. Lisäksi jos et halua todellisuuteen koodia, tai pidät asioiden esittämistä koodina mahdottomana, niin ei pitäisi olla mitään syytä, miksi haluaisit tuoda informaatiota mihinkään tutkimukseen ollenkaan.

B:
"kun taas ns. perinteisessä mallissa kaikki sellaiseen viittaava ladataan ns. luonnonlakeihin jotka vain oletetaan olemassaoleviksi ilman mitään uskottavia selityksiä tai mekanismeja."

Olet enemmän väärässä kuin kukaan muu, koska sinusta voidaan saavuttaa asioita, joita ei ole oletettu saavutettaviksi. Vaan väität että uskomalla selityksiin ja mekanismeihin tulos olisi jotain muuta kuin selityksiä ja mekanismeja.

B:
"Perinteisesti tieteessä on yritetty eliminoida kaikki aktiivinen päämääräsuuntautuneisuus (teleologia) ja korvata se se mekanistisilla reduktionistisella mallilla yksinkertaisten koneiden (kellokoneisto) vertauskuvan mukaisesti."

Teleologia ei ole tässä eliminoituvien joukossa yksin. Lisäksi se ei ole mekanistisuuden ja reduktionismin vastakohta. Mikä ylipäänsä olisi vaikeaa, kun pitäisi olla kahden asian vastakohta, jotka toiset eivät ole vastakohtia eli muodosta kolmea täysin toisiaan poissulkevaa napaa. Tiede ei ole yksinkertaisten koneiden malli, vaan vaikeiden koneiden, kuten sanoit alkutekstissä kuvassa 1.

Teleologia, joka olisi absoluuttista ja todellisuutta kuvaavaa teleologiaa ei ole ollut juuri lainkaan olemassa sen jälkeen, kun ihmiset kehittivät tieteen ja esim. differentiaaliyhtälöt, jotka kertovat miten ja miksi mennään mistäkin mihinkin. Moni siitä sanottu asia on siis aina ollut asioista tietämättömien ihmisten jorinaa, jonka pääsyy oli se, että ei ollut vaihtoehtoa ajatella mitään muuta. Suhteellista teleologiaa kannattaa verrata siihen, että differentiaaliyhtälöiden mukaan menneisyys voidaan extrapoloida tarkasti sellaisenaan nykyhetkestä. Jos nykyhetki olisi päämäärä, niin menneisyys tiesi täysin tulevansa tänne. Sen sijaan esim. vapaan tahdon mallissa, mikään teleologia ei ole tosiasiassa mahdollinen yhtä aikaa sen kanssa, vaan olisi kuin valtava määrä päämääriä, joista mitään ei saavuteta, kun ei löydy tahtoa. Tällainen ei-absoluuttisuus ei ollut alkuperäisenä ideana.

B:
"Ns. animististen shamanististen kulttuurien toimivuus lienee ollut optimaalisinta ainakin luonnonmukaisuuden kannalta ja myös yksilön evolutiivisen kelpoisuuden kannalta."

Väitän että tämä on teknologian takia. Eli että näissä ajatustavoissa ollaan armottomia luontoa kohtaan. Vaikka ei olisi armoton, niin suuri lisääntyminen, jonka mainitsit, voi joka tapauksessa tarkoittaa, että maapallon ekosysteemi menee epätasapainoon ja luontoa tuhoutuu siitä, että miljardit ihmiset kävelevät ulkona ja pureskelevat ruokaa.

27

Lue lisää

B:
"Raja potentiaalisen ja aktuaalisen välillä on häilyvä ja muuttuva eli ihmisen kognition ja mittausvälineiden kehittyessä se mikä aikaisemmin liitettiin näkymättömään potentiaalisuuteen voidaan kokea aktuaalisena eli suoraan kokea se fysikaalista tasoa organisoiva potentiaalinen taso eli ensin se sähkömagneettinen"

Tämä on kuin jonkinlainen uskontohuijaus. Sanot että on olemassa muutakin sähköä kuin oikea sähkö, jonka nimi on 'sähkö joka on potentiaalista' ja antaa mm. elämän ja kuoleman ja muut asiat uskonnoissa. Mutta miksi se on uskonto, on siinä, että käsket ihmisiä menemään havaitsemaan sitä, ja sitten suhtaudut jokaiseen lopputulemaan sanomalla, että sinä olit oikeassa. Koska se mitä käsket etsimään, voi olla sama kuin sähkö tavallisessa muodossa, jolloin sitä on mahdotonta olla löytämättä. Joka kerta, kun sähkö havaitaan olisi kyseessä tieteen mukaan sähkö, joka oli koko tämän ajan aktuaalista. Mutta sinä sanot, että varsinkin kun näet jonkun sähköhavainnon, joka ei ole vähäisen perehtyneisyytesi perusteella satavuotisen perinteen mukaan mitattua sähköä, että tuossa oli uusi potentiaalinen sähkö, kuten olet aina sanonutkin. Kukaan ei varsinaisesti koskaan havaitse sähkön sellaista ominaisuutta tai esiintymää, jolla olisi mitään merkkiä siitä, että se ei ole samaa sähköä kuin aina aiemmin tai että tieteen sähkö ei riittäisi. Millään ilmiölläkään, missä uusi sähkö mitataan, ei ole mitään suurta paranormaalia merkitystä, mutta siirrät havaitussa sähkössä loputtomasti maalitolppia eteenpäin ilman että etenisit. Teknologia mahdollistaa juuri tämän, että heikompaa sähkösignaalia näkyy pienemmällä ja pienemmällä tarkkuudella, eikä sen tarkkuuden lisääminen lopu koskaan eikä vie päämäärään lähemmäs. Et ehkä tiennyt, mutta voit myös yhtähyvin käskeä mittaamaan suuriakin sähkölähteitä uudestaan, ja väittää että niiden kanssa samaan aikaan toimii pienempi sähkölähde, mikä myös erottuu näkyviin tarkentuvalla teknologialla.

Ihmisen mittausvälineet ovat nähneet, että punasiirtymän mukaan ennenkuin ihmistä oli olemassa, oli olemassa sähköä, jolla liitettiin elektronit atomeihin niin aktuaalisesti, että se näkyy tännekin asti. Toiset laitteet ovat nähneet, että kun ihminen oli ensimmäisiä kertoja olemassa, sillä oli sähköisesti kokoonpantu DNA-molekyyli. Mikään laite ei ole koskaan nähnyt mitään muuttuvaa siinä, että mitä sähkö on vaikka eri aikojen sähköjä on nähty näin pitkä vaihteluväli.

"Vapaa tahto ei paljoa horjuta determinismiä. Jos ajatellaan monimaailmaa niin sekin on deterministinen ja omaa lainalaisuuksia jotka saavat sen junnaamaan lähes paikallaan."

Kosmologian mukaan maapallo ei ole täysin ainutlaatuinen paikka ja sen lisäksi on paljon. Tästä voisi päätellä lisää, että MWI:ssä ei ole tapahtunut sellainen alkutila ja luonnonlait, missä koko aaltofunktio attraktoituisi tekemään maapallon. Koska samasta asiasta kuin maapallon saa kaikkea muuta, ja lisäksi maapallon kaltaista tulee ihan silloin tällöin ja yhtä hyvin tällainen voisi olla muualla, jolloin se olisi myös eri sellaisten detailien kohdalla kuin sanot.

"Determinismi on toimivaa myös monimaailmassa ja vapaan tahdon käyttäminen ei tuhoa sitä.
Kaikki mahdolliset vaihtoehdot voidaan käydä läpi ja ne kaikki johtaa lähes samaan lopputilaan. Kun otetaan huomioon että monimaailmassakin on paljon ikuisesti suljettuja ovia. Mahdollisuuksia joita ei ikinä kokeilla."

Vapaa tahto on määritelty tosi vapaasti, eikä sen tämä versio voisi esiintyä MWI-teorian ulkopuolella lainkaan. Minäkin voin määritellä Newtonin vapaan tahdon, joka ei tuhoa determinismiä. Se on se, että tahdolle annettuja vaihtoehtoja on vain yksi ja sen valinta johtaa lopputilaan.

28

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Raja potentiaalisen ja aktuaalisen välillä on häilyvä ja muuttuva eli ihmisen kognition ja mittausvälineiden kehittyessä se mikä aikaisemmin liitettiin näkymättömään potentiaalisuuteen voidaan kokea aktuaalisena eli suoraan kokea se fysikaalista tasoa organisoiva potentiaalinen taso eli ensin se sähkömagneettinen"

Tämä on kuin jonkinlainen uskontohuijaus. Sanot että on olemassa muutakin sähköä kuin oikea sähkö, jonka nimi on 'sähkö joka on potentiaalista' ja antaa mm. elämän ja kuoleman ja muut asiat uskonnoissa. Mutta miksi se on uskonto, on siinä, että käsket ihmisiä menemään havaitsemaan sitä, ja sitten suhtaudut jokaiseen lopputulemaan sanomalla, että sinä olit oikeassa. Koska se mitä käsket etsimään, voi olla sama kuin sähkö tavallisessa muodossa, jolloin sitä on mahdotonta olla löytämättä. Joka kerta, kun sähkö havaitaan olisi kyseessä tieteen mukaan sähkö, joka oli koko tämän ajan aktuaalista. Mutta sinä sanot, että varsinkin kun näet jonkun sähköhavainnon, joka ei ole vähäisen perehtyneisyytesi perusteella satavuotisen perinteen mukaan mitattua sähköä, että tuossa oli uusi potentiaalinen sähkö, kuten olet aina sanonutkin. Kukaan ei varsinaisesti koskaan havaitse sähkön sellaista ominaisuutta tai esiintymää, jolla olisi mitään merkkiä siitä, että se ei ole samaa sähköä kuin aina aiemmin tai että tieteen sähkö ei riittäisi. Millään ilmiölläkään, missä uusi sähkö mitataan, ei ole mitään suurta paranormaalia merkitystä, mutta siirrät havaitussa sähkössä loputtomasti maalitolppia eteenpäin ilman että etenisit. Teknologia mahdollistaa juuri tämän, että heikompaa sähkösignaalia näkyy pienemmällä ja pienemmällä tarkkuudella, eikä sen tarkkuuden lisääminen lopu koskaan eikä vie päämäärään lähemmäs. Et ehkä tiennyt, mutta voit myös yhtähyvin käskeä mittaamaan suuriakin sähkölähteitä uudestaan, ja väittää että niiden kanssa samaan aikaan toimii pienempi sähkölähde, mikä myös erottuu näkyviin tarkentuvalla teknologialla.

Ihmisen mittausvälineet ovat nähneet, että punasiirtymän mukaan ennenkuin ihmistä oli olemassa, oli olemassa sähköä, jolla liitettiin elektronit atomeihin niin aktuaalisesti, että se näkyy tännekin asti. Toiset laitteet ovat nähneet, että kun ihminen oli ensimmäisiä kertoja olemassa, sillä oli sähköisesti kokoonpantu DNA-molekyyli. Mikään laite ei ole koskaan nähnyt mitään muuttuvaa siinä, että mitä sähkö on vaikka eri aikojen sähköjä on nähty näin pitkä vaihteluväli.

"Vapaa tahto ei paljoa horjuta determinismiä. Jos ajatellaan monimaailmaa niin sekin on deterministinen ja omaa lainalaisuuksia jotka saavat sen junnaamaan lähes paikallaan."

Kosmologian mukaan maapallo ei ole täysin ainutlaatuinen paikka ja sen lisäksi on paljon. Tästä voisi päätellä lisää, että MWI:ssä ei ole tapahtunut sellainen alkutila ja luonnonlait, missä koko aaltofunktio attraktoituisi tekemään maapallon. Koska samasta asiasta kuin maapallon saa kaikkea muuta, ja lisäksi maapallon kaltaista tulee ihan silloin tällöin ja yhtä hyvin tällainen voisi olla muualla, jolloin se olisi myös eri sellaisten detailien kohdalla kuin sanot.

"Determinismi on toimivaa myös monimaailmassa ja vapaan tahdon käyttäminen ei tuhoa sitä.
Kaikki mahdolliset vaihtoehdot voidaan käydä läpi ja ne kaikki johtaa lähes samaan lopputilaan. Kun otetaan huomioon että monimaailmassakin on paljon ikuisesti suljettuja ovia. Mahdollisuuksia joita ei ikinä kokeilla."

Vapaa tahto on määritelty tosi vapaasti, eikä sen tämä versio voisi esiintyä MWI-teorian ulkopuolella lainkaan. Minäkin voin määritellä Newtonin vapaan tahdon, joka ei tuhoa determinismiä. Se on se, että tahdolle annettuja vaihtoehtoja on vain yksi ja sen valinta johtaa lopputilaan.

28

Lue lisää

B:
"Monimaailmatulkinta on niistä kaikista ehkä ongelmallisin ja niiden tulkintojen joukosta puuttuu ehkä se kaikkein olennaisin ja lupaavin eli kvanttitason tulkinta fysikaalista tasoa organisoivaksi kognitiiviseksi kokonaisuudeksi joka toimii epälokaalisti ajasta ja paikasta riippumatta samantapaisesti kuin ns. luonnonlakien oletetaan toimivan."

Ongelmasi on se, että minkään ei ole havaittu organisoituvan tai simuloitu olevan organisoituva kun käytetään QM:ää tai sinun korjauksiasi siihen. Lisäksi se että keksit QM:lle tehtäviä, mitä se tekee, ei ole kvanttimekaniikan tulkintaa. Tulkinnat tulkitsevat asiaa, joka voi olla yksi hiukkanen, mutta sinun tehtävääsi ei voi toteuttaa yhdellä hiukkasella. Et ole silti varsinaisesti osoittanut, että on olemassa toinen taso, jolla asiat olisivat epäorganisoituna. Et pysty väittämään sitä QM:ksi, joka on yhtälömuotoisena ilman tulkintoja yhden tason todellisuus. Ilmeisesti sinusta Newton on ainoa taso, millä on yhtälöitä, ja QM on taso, missä heristetään sormea, jos ne yrittävät tehdä jotain. Et ole kuitenkaan osoittanut, että Newtonin taso ei organisoituisi itsestään, etkä varsinaisesti sitä, että onko sen mahdollista olla taso. Vain siksi, että ihmiskunnan historiassa on sanottu joskus, että jotkut asiat ovat Newtonimaisia, ei tarkoita, että kuka tahansa voi tulla minkä idean kanssa tahansa ja sanoa että se idea yhdessä Newtonin kanssa on kattava kuva todellisuudesta. Newton on tässä se, mikä voi antaa väärää tulosta. Olisi siis oleellista että keskityttäisiin auttamaan sinua keksimällä mahdollisimman huonosti organisoituvia tasoja, jotka ovat kaukana kognitivisuudesta. Siihen tarvitaan monta ideaa ja rutkasti rahaa.

Sanoitko että luonnonlain nimelltä QM tulkinta on, että se on samantapainen kuin luonnonlaki? Etsitkö koko tämän ajan ilmaisua, että QM:ää ei pidä tehdä yhtälöinä, ja on vain huonoa tuuria, että nämä yhtälöt ja jakaumat jne. ovat olemassa?

Maailmassa olisi vain yksi kognitio, jonka kognitiivinen sisältö on yhteen asiaan keskittynyt, jos siitä pitäisi tulla mieleen luonnonlaki. Luonnonlaki on asia, mikä ottaa kuin huomioon sen mitä on nyt, ja tekee siitä kuvan seuraavaksi hetkeksi. Mutta jos ajattelle blokkiavaruutta, niin luonnolaki on kuin yksi universumin käyrä sellaisessa. Tiede esittää luonnonlain muodossa, joka saa olla täysin arvoituksellinen käyrä, mille tahansa alkutilalle. Tässä luonnonlaki korostaa asioiden suhteita, kuten avaruuden suhdetta materiaan ja voimien suhdetta hiukkaseen.

Ylläolevassa videossa biologi yritti väittää sinulle, että pysyvä tieto (kuten sinulla on pysyvä suhde sokeriin) ei tee kognitiota. Mitähän oikein kuvittelit silloin ja nyt?

B:
"Monimaailmatulkinnassa kaikki mahdolliset potentiaalisuudet toteutuvat rinnakkain mikä tietyssä mielessä kyseenalaistaa sen mallin fysikaalisen perustan ja viittaa nimenomaan jonkinlaiseen idealismiin jossa kaikki potentiaalisuus on tavallaan aktuaalista vaikkakin erilaisella voimakkuudella."

Myös Kööpenhaminan tulkinnassa mahdolliset vaihtoehdot voivat toteutua rinnakkain ennen mittausta. Ne ovat toteutuvia ja aktuaalisia vaihtoehtoja, koska ne muokkaavat koko todellisuutta. Ihminenkin joka on ihmisen keho pystyy tosiasiassa kokemaan superposition, koska hänen tarvitsee vain tehdä superpositio, joka pysyy ei-mitattuna samassa huoneessa kuin hän esim. sata vuotta. Hän ja superpositio voivat vaikuttavat toisiinsa siten, että se muodostaa vain heikon mittauksen. Lähinnä siten, että se tapahtuu jonkin yksittäisen hiukkasen kautta, joka poistetaan vaikutuksen jälkeen säiliöön, jossa se ei myöskään mittaudu koskaan. Vaikutuksia tapahtuu niin pitkinä aikaväleinä niin vähän, että kohde hiukkanen palaa joka kerta takaisin alkuperäiseen superpositioon, jolloin seuraavatkin kokemukset ovat kuin sen saman kokemista. Tämän jälkeen hekilön elämä on erilainen elämä kuin jos hän olisi ollut tyhjiön kanssa. Tosin voisi sanoa, että elämiä tulee erilaisia myös juuri siten, että joskus superpositiosta voi johtua se, että sitä ei mitata edes heikosti.

B:
"Kyse ei voi olla perinteisestä aineellisuudesta ja fysikaalisuudesta ja determinismistä energian säilymisen periaatteen takia."

Mikä äskeisen mukaan on energian periaate, jos Köpenhaminassa toteutuvat mahdolliset vaihtoehdot rinnakkain? (Jos et vastaa mitään, niin seuraavassa viestissä olisi kerrottu, että MWI on sama kuin sanoisi, että mittausta ei koskaan ikäänkuin on, tai että se ei muuta asioita kovin paljon juuri tässä tarkastelussa, vaan periaatteessa tämä Köpenhaminassa ollut kahden vaihtoehdon superpositio jatkuu samanlaisena, joten loogisesti ei voi väittää, että MWI:ssä on jokin energiavika, jos ei väitä myös että se vika on Kööpenhaminassa kaikkina aikoina ennen mittausta.)

29

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Monimaailmatulkinta on niistä kaikista ehkä ongelmallisin ja niiden tulkintojen joukosta puuttuu ehkä se kaikkein olennaisin ja lupaavin eli kvanttitason tulkinta fysikaalista tasoa organisoivaksi kognitiiviseksi kokonaisuudeksi joka toimii epälokaalisti ajasta ja paikasta riippumatta samantapaisesti kuin ns. luonnonlakien oletetaan toimivan."

Ongelmasi on se, että minkään ei ole havaittu organisoituvan tai simuloitu olevan organisoituva kun käytetään QM:ää tai sinun korjauksiasi siihen. Lisäksi se että keksit QM:lle tehtäviä, mitä se tekee, ei ole kvanttimekaniikan tulkintaa. Tulkinnat tulkitsevat asiaa, joka voi olla yksi hiukkanen, mutta sinun tehtävääsi ei voi toteuttaa yhdellä hiukkasella. Et ole silti varsinaisesti osoittanut, että on olemassa toinen taso, jolla asiat olisivat epäorganisoituna. Et pysty väittämään sitä QM:ksi, joka on yhtälömuotoisena ilman tulkintoja yhden tason todellisuus. Ilmeisesti sinusta Newton on ainoa taso, millä on yhtälöitä, ja QM on taso, missä heristetään sormea, jos ne yrittävät tehdä jotain. Et ole kuitenkaan osoittanut, että Newtonin taso ei organisoituisi itsestään, etkä varsinaisesti sitä, että onko sen mahdollista olla taso. Vain siksi, että ihmiskunnan historiassa on sanottu joskus, että jotkut asiat ovat Newtonimaisia, ei tarkoita, että kuka tahansa voi tulla minkä idean kanssa tahansa ja sanoa että se idea yhdessä Newtonin kanssa on kattava kuva todellisuudesta. Newton on tässä se, mikä voi antaa väärää tulosta. Olisi siis oleellista että keskityttäisiin auttamaan sinua keksimällä mahdollisimman huonosti organisoituvia tasoja, jotka ovat kaukana kognitivisuudesta. Siihen tarvitaan monta ideaa ja rutkasti rahaa.

Sanoitko että luonnonlain nimelltä QM tulkinta on, että se on samantapainen kuin luonnonlaki? Etsitkö koko tämän ajan ilmaisua, että QM:ää ei pidä tehdä yhtälöinä, ja on vain huonoa tuuria, että nämä yhtälöt ja jakaumat jne. ovat olemassa?

Maailmassa olisi vain yksi kognitio, jonka kognitiivinen sisältö on yhteen asiaan keskittynyt, jos siitä pitäisi tulla mieleen luonnonlaki. Luonnonlaki on asia, mikä ottaa kuin huomioon sen mitä on nyt, ja tekee siitä kuvan seuraavaksi hetkeksi. Mutta jos ajattelle blokkiavaruutta, niin luonnolaki on kuin yksi universumin käyrä sellaisessa. Tiede esittää luonnonlain muodossa, joka saa olla täysin arvoituksellinen käyrä, mille tahansa alkutilalle. Tässä luonnonlaki korostaa asioiden suhteita, kuten avaruuden suhdetta materiaan ja voimien suhdetta hiukkaseen.

Ylläolevassa videossa biologi yritti väittää sinulle, että pysyvä tieto (kuten sinulla on pysyvä suhde sokeriin) ei tee kognitiota. Mitähän oikein kuvittelit silloin ja nyt?

B:
"Monimaailmatulkinnassa kaikki mahdolliset potentiaalisuudet toteutuvat rinnakkain mikä tietyssä mielessä kyseenalaistaa sen mallin fysikaalisen perustan ja viittaa nimenomaan jonkinlaiseen idealismiin jossa kaikki potentiaalisuus on tavallaan aktuaalista vaikkakin erilaisella voimakkuudella."

Myös Kööpenhaminan tulkinnassa mahdolliset vaihtoehdot voivat toteutua rinnakkain ennen mittausta. Ne ovat toteutuvia ja aktuaalisia vaihtoehtoja, koska ne muokkaavat koko todellisuutta. Ihminenkin joka on ihmisen keho pystyy tosiasiassa kokemaan superposition, koska hänen tarvitsee vain tehdä superpositio, joka pysyy ei-mitattuna samassa huoneessa kuin hän esim. sata vuotta. Hän ja superpositio voivat vaikuttavat toisiinsa siten, että se muodostaa vain heikon mittauksen. Lähinnä siten, että se tapahtuu jonkin yksittäisen hiukkasen kautta, joka poistetaan vaikutuksen jälkeen säiliöön, jossa se ei myöskään mittaudu koskaan. Vaikutuksia tapahtuu niin pitkinä aikaväleinä niin vähän, että kohde hiukkanen palaa joka kerta takaisin alkuperäiseen superpositioon, jolloin seuraavatkin kokemukset ovat kuin sen saman kokemista. Tämän jälkeen hekilön elämä on erilainen elämä kuin jos hän olisi ollut tyhjiön kanssa. Tosin voisi sanoa, että elämiä tulee erilaisia myös juuri siten, että joskus superpositiosta voi johtua se, että sitä ei mitata edes heikosti.

B:
"Kyse ei voi olla perinteisestä aineellisuudesta ja fysikaalisuudesta ja determinismistä energian säilymisen periaatteen takia."

Mikä äskeisen mukaan on energian periaate, jos Köpenhaminassa toteutuvat mahdolliset vaihtoehdot rinnakkain? (Jos et vastaa mitään, niin seuraavassa viestissä olisi kerrottu, että MWI on sama kuin sanoisi, että mittausta ei koskaan ikäänkuin on, tai että se ei muuta asioita kovin paljon juuri tässä tarkastelussa, vaan periaatteessa tämä Köpenhaminassa ollut kahden vaihtoehdon superpositio jatkuu samanlaisena, joten loogisesti ei voi väittää, että MWI:ssä on jokin energiavika, jos ei väitä myös että se vika on Kööpenhaminassa kaikkina aikoina ennen mittausta.)

29

Lue lisää

Kvanttimaaimassa voi olla energioita superpositioissa esim. 1 eV todennäköisyydellä 0.5, ja 10 eV todennäköisyydellä 0.5. Tällöin objekti, joka on molemmissa näistä tiloissa on esim. syntynyt siten, että se on vähentänyt toisen objektin energiaa joko 100 ev - 1eV tai 100 eV - 10 eV, ja tämä toinen objekti on superpositiossa 0.5 vs, 0.5 myös ja nämä ovat täysin kietoutuneet toisinsa nämä objektit, mistä ilmenee energian säilyminen silloinkin, jos toisen energia mitataan ja siitä tulee vain toinen vaihtoehto.

Miksi olet ottanut potentiaalienergian (joka on energia) kaikkien todennäköisyysjakaumien analogiaksi, jos et pysty edes käsittelemään energiaa periaatteella, jossa olisi jotain muuta kuin Newtomin mekaniikasta opittua energiaa yksi absoluuttinen energia kerrallaan?

B:
"Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D"

Ovatko tieteen asiat sinulle vitsejä? Onko oikein tehdä huumorin avulla propagandaa vastustamaan toisten maailmankuvia? Mitä Sheldrake sanoi kun morfinen kenttä sammui? V: Ei mitään selvää. (En osaa tehdä omasta mielestäni toimimatonta vitsiä, mutta ei se ole aina heikkous, kun vastuu siirretään kuitenkin lukijalle).

B:
"Michael Levinin tutkimukset kannattaa ottaa vakavasti koska yksi hänen tutkimuksensa taustavaikuttajista on DARPA joka perinteisesti liitetään USA:n salaisiin ja sotilaallisiin projekteihin."

Eikö sinua yhtään hävetä luottaa tiedonsaannissa instituutioihin ja niiden auktoriteettiin. Tässä tapauksessa vielä sellaiseen instituutioon, joka muistetaan ikuisesti oli syntyessään (1) alkuperäiskansojen hävittäjä, (2) orjavartija, (3) siirtomaavalloittaja (Liliuokalani, Kiinan Boxerit, Filippiinit). Puhun tosin vain spesifistä instituution synnystä. Jos puhutaan kaikkien synnystä, niin instituutiosi koostui vain rosvojoukkioista mikä ei ole niin vakavaa.

B:
"Olen törmännyt monenlaista ns. esoteerista kirjallisuutta lukiessani myös sellaiseen ajatukseen että todellisuus on hyperdimensionaalinen josta vain 3 ulottuvuutta liittyy paikkaan"

Olen törmännyt sinua lukiessani myös holografiaan, jonka mukaan todellisuudessa on vähemmän kuin 3 ulottuvuutta (paikkaa varten). Mainitsen tämän myöhempää käyttöä varten.

Jos ulottuvuudet eivät ole paikkaa varten, niin kyseessä ei ole korkean dimension teoria lainkaan, vaan pelkkää matemaattista näpertelyä, joka perustuu hiukkasten ominaisuuksiin, joilla on arvoja. Tai sitten hiukkasille keksittyihin ominaisuuksiin, joilla on arvoja, mutta joita kukaan ei ole nähnyt.

B:
"ne muut ulottuvuustasot ovat ikäänkuin virtuaalisia ja yksi niistä voisi olla paikallisten tai universaalien mahdollisuuksien kokoelmat"

Ei vain yksi, vaan kaikki. Jo tunnettuja hiukkasen ominaisuuksia on enemmän kuin yhden reaaliulottuvuuden verran. Mainitsemani dimensiot pystyttäisiin listaamaan myös ajattelemalla että mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ei ole kuin yksi kerrallaan, eli tosiasiallisesti niissä ei tarvitse ajatella todennäköisyysjakauman olemassaoloa.

Et myöskään pysty esittämään kaikkia paranormaaleja mahdollisuuksia (kuten kummituksen näkeminen vs. haamun näkeminen) sillä että ne ovat yhdellä reaalisuoralla? Todennäköisemmin kummitus rakennetaan miljardeista pienistä objekteista, jotta saataisiin variaatiota. Tässä on paljon informaatiota, mutta tarvittuja konfiguraation ja faasin dimensioita ei ole tarkoitus laskea yhtä nopeasti kuin sitä, kun siirrytään Hilbertin avaruuksien esityksestä kenttäesitykseen.

B:
"sitten ilmenevät 3d aistien ja mittauslaitteiden kautta ajaksi hahmotettuna kun ne potentiaalisuuksien aikajanat yhdistyvät riittävästi ja samalla saavuttavat riittävän kriittisen tason ilmentyäkseen 3d paikallisella tasolla."

Tämä voi olla oikea kuvaus kvanttigravitaatiosta, jossa aika ja avaruus ovat niin superpositiossa, että jotkut eivät mielestään tiedä niistä vielä tarpeeksi, mutta jotka ilmeisesti myös romahtavat yhdeksi kappaleeksi aikaa ja avaruutta. Näiden kahden välillä tuskin on mitään eroa tällaisessa kohtaa. Jos aika on erikoisempi kuin paikka, niin silloin kyseessä ei yleensä anneta sille mahdollisuutta olla superpositiossa, ja kirjoituksesi on hyvin huono kuvailemaan näitä ideoita. Mikään edellä ollut dimensio-asia ei ollut tekemisissä kvanttigravitaation kanssa, ja se on vedetty tähän perään aivan turhaan.

Jos tarkoitit tuota, niin kirjoituksessasi on myös eräänlainen MWI:tä tai muita deterministisiä malleja muistuttava aaltofunktion romahtamisprosessi, jonka väität nyt olevan helposti mekaanisesti kuvailtavissa.

30

Anonyymi kirjoitti:

Kvanttimaaimassa voi olla energioita superpositioissa esim. 1 eV todennäköisyydellä 0.5, ja 10 eV todennäköisyydellä 0.5. Tällöin objekti, joka on molemmissa näistä tiloissa on esim. syntynyt siten, että se on vähentänyt toisen objektin energiaa joko 100 ev - 1eV tai 100 eV - 10 eV, ja tämä toinen objekti on superpositiossa 0.5 vs, 0.5 myös ja nämä ovat täysin kietoutuneet toisinsa nämä objektit, mistä ilmenee energian säilyminen silloinkin, jos toisen energia mitataan ja siitä tulee vain toinen vaihtoehto.

Miksi olet ottanut potentiaalienergian (joka on energia) kaikkien todennäköisyysjakaumien analogiaksi, jos et pysty edes käsittelemään energiaa periaatteella, jossa olisi jotain muuta kuin Newtomin mekaniikasta opittua energiaa yksi absoluuttinen energia kerrallaan?

B:
"Monimaailmatulkinta myös tavallaan mitätöi koko olemassaolemisen periaatteen puhumattakaan yksilötason kehityksestä jossa voidaan kuvitella että tietoinen minä valitsee laiskottelun ja antaa rinnakkaisminuuksiensa tehdä kaikki pakolliset hommat eikä se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. :D"

Ovatko tieteen asiat sinulle vitsejä? Onko oikein tehdä huumorin avulla propagandaa vastustamaan toisten maailmankuvia? Mitä Sheldrake sanoi kun morfinen kenttä sammui? V: Ei mitään selvää. (En osaa tehdä omasta mielestäni toimimatonta vitsiä, mutta ei se ole aina heikkous, kun vastuu siirretään kuitenkin lukijalle).

B:
"Michael Levinin tutkimukset kannattaa ottaa vakavasti koska yksi hänen tutkimuksensa taustavaikuttajista on DARPA joka perinteisesti liitetään USA:n salaisiin ja sotilaallisiin projekteihin."

Eikö sinua yhtään hävetä luottaa tiedonsaannissa instituutioihin ja niiden auktoriteettiin. Tässä tapauksessa vielä sellaiseen instituutioon, joka muistetaan ikuisesti oli syntyessään (1) alkuperäiskansojen hävittäjä, (2) orjavartija, (3) siirtomaavalloittaja (Liliuokalani, Kiinan Boxerit, Filippiinit). Puhun tosin vain spesifistä instituution synnystä. Jos puhutaan kaikkien synnystä, niin instituutiosi koostui vain rosvojoukkioista mikä ei ole niin vakavaa.

B:
"Olen törmännyt monenlaista ns. esoteerista kirjallisuutta lukiessani myös sellaiseen ajatukseen että todellisuus on hyperdimensionaalinen josta vain 3 ulottuvuutta liittyy paikkaan"

Olen törmännyt sinua lukiessani myös holografiaan, jonka mukaan todellisuudessa on vähemmän kuin 3 ulottuvuutta (paikkaa varten). Mainitsen tämän myöhempää käyttöä varten.

Jos ulottuvuudet eivät ole paikkaa varten, niin kyseessä ei ole korkean dimension teoria lainkaan, vaan pelkkää matemaattista näpertelyä, joka perustuu hiukkasten ominaisuuksiin, joilla on arvoja. Tai sitten hiukkasille keksittyihin ominaisuuksiin, joilla on arvoja, mutta joita kukaan ei ole nähnyt.

B:
"ne muut ulottuvuustasot ovat ikäänkuin virtuaalisia ja yksi niistä voisi olla paikallisten tai universaalien mahdollisuuksien kokoelmat"

Ei vain yksi, vaan kaikki. Jo tunnettuja hiukkasen ominaisuuksia on enemmän kuin yhden reaaliulottuvuuden verran. Mainitsemani dimensiot pystyttäisiin listaamaan myös ajattelemalla että mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ei ole kuin yksi kerrallaan, eli tosiasiallisesti niissä ei tarvitse ajatella todennäköisyysjakauman olemassaoloa.

Et myöskään pysty esittämään kaikkia paranormaaleja mahdollisuuksia (kuten kummituksen näkeminen vs. haamun näkeminen) sillä että ne ovat yhdellä reaalisuoralla? Todennäköisemmin kummitus rakennetaan miljardeista pienistä objekteista, jotta saataisiin variaatiota. Tässä on paljon informaatiota, mutta tarvittuja konfiguraation ja faasin dimensioita ei ole tarkoitus laskea yhtä nopeasti kuin sitä, kun siirrytään Hilbertin avaruuksien esityksestä kenttäesitykseen.

B:
"sitten ilmenevät 3d aistien ja mittauslaitteiden kautta ajaksi hahmotettuna kun ne potentiaalisuuksien aikajanat yhdistyvät riittävästi ja samalla saavuttavat riittävän kriittisen tason ilmentyäkseen 3d paikallisella tasolla."

Tämä voi olla oikea kuvaus kvanttigravitaatiosta, jossa aika ja avaruus ovat niin superpositiossa, että jotkut eivät mielestään tiedä niistä vielä tarpeeksi, mutta jotka ilmeisesti myös romahtavat yhdeksi kappaleeksi aikaa ja avaruutta. Näiden kahden välillä tuskin on mitään eroa tällaisessa kohtaa. Jos aika on erikoisempi kuin paikka, niin silloin kyseessä ei yleensä anneta sille mahdollisuutta olla superpositiossa, ja kirjoituksesi on hyvin huono kuvailemaan näitä ideoita. Mikään edellä ollut dimensio-asia ei ollut tekemisissä kvanttigravitaation kanssa, ja se on vedetty tähän perään aivan turhaan.

Jos tarkoitit tuota, niin kirjoituksessasi on myös eräänlainen MWI:tä tai muita deterministisiä malleja muistuttava aaltofunktion romahtamisprosessi, jonka väität nyt olevan helposti mekaanisesti kuvailtavissa.

30

Lue lisää

B:
"Kvanttifysiikassa on sellainen idea että ns. alkeishiukkaset ovat kenttien eksitaatioita minkä voi hyvin yhdistää mittaukseen ja havaitsemiseen siten että mittaus/havainto tuottaa sen hiukkasen"

Äskeinen mekaaninen kuvailu samasta aiheesta on ristiriidassa tämän kanssa. Äsken oletit, että 'potentiaalisuuksien aikajanat' ovat monikossa olemassa alussa, kun aikajana on matemaattinen objekti. Tässä oletat, että mitään ei ole alussa olemassa, mille annettaisiin matemaattisen objektin esitys, koska kaikki objektit, mitä esittäjät ovat ikinä esittäneet, saavat olla olemassa vasta mittauksen jälkeen.

Lauseessasi ei ole mitään merkitystä, mitä objektien väittää olevan. On aivan samanarvoista sanoa, että alkeishiukkaset ovat äärellisen kokoisia biljardipalloja, ja että mittaus tuottaa ne pallot tyhjästä tai että ne tuotetaan asiaan, jossa on kirjoitettu olevan nolla biljardipalloa alussa, mikä on vain spesifisti sanottuna se, mitä alussa ei ole. Ja se vastaa sitä, että sinusta siinä olisi kenttä, joka on kaikkialla nolla, ja missä on lisäksi nolla tiettyä siniaaltomaista eksitaatiota. Kentällä ja palloilla on toki eroa tuossa, ja palloja ei käytännössä kannata laittaa joka pisteeseen mielivaltaista määrää. Sitä varten on kuitenkin olemassa myös pallotiheys, sekä pallon jakauma, jolla on todennäköisyystulkinta, jolloin kvanttipallon voi sanoa olevan levinneen avaruuteen yhtä tasaisesti kuin sinun kenttäsi eikä niitä silti tarvitse sanoa olevan siellä enempää kuin äärellinen määrä.

B:
"hiukkastaso on olemassa vain niin kauan kuin sitä havaintoa ylläpidetään jonka jälkeen se palautuu takaisin kentän erilaistumattomaan tasoon."

Kvanttikentillä ei ole mitään eksitaatiotonta tasoa. Niillä on kvanttivakuumi, joka on sama kuin pienimmän energian eksitaatio. Väitteesi on sama, kuin että fysiikka muuttuu klassiseksi tyhjiössä, mikä on täysin sen havainnon vastainen, että fysiikka muuttuu klassiseksi vain korkeissa aineen tiheyksissä eli usean eksitaation kanssa.

Hiukkastaso, minkä muodostit määrittelemällä sitä varten eksitaation, ei ollut klassinen hiukkanen lainkaan. Et siis voi väittää, että jos voisi nähdä eksitaation ottamalla kyseisen eksitaation informaation kokonaan itseensä, näkisi klassisen hiukkasen ja sellaista informaatiota, kuin että se on yhdessä pisteessä ja yhdellä nopeudella. Eksitaatioissa, jotka ovat erillään kaikesta muusta, on aina kyseessä satunnainen paikka ja satunnainen liikemäärä siten, että ne ovat satunnaisempia yhdessä kuin Heisenbergin epätarkkuus (kun maailman kuva on 2). Jos haluat määritellä klassisen hiukkasen olettamatta mitään muuta kuin eksitaatiot, niin liity joukkoon, jossa on mm. MWI, joka myöskään ei halua olettaa mitään muuta (kuin useita niitä mittausta varten, jotta syntyy dekoherenssi).

Vertaa sitä objektia, mikä sinun pitäisi luoda mittauksen aikana siihen, että tulkitsin sinua juuri siten yllä, että käyttäisit Newtonin mekaniikan objekteja yhtäaikaa outojen viritelmiesi kanssa.

B:
"Siellä potentiaalien ulottuvuudessa ovat kaikki muotokentät, tavat ja rutiinit jotka sitten samalla aktivoituvat havainnon/mittauksen yhteydessä"

Ei kai tämä potentiaali ole sama kuin erilaistumaton kenttä ja juuri loogisesti yhtäaikaa? Millä perusteella se on erilaistumaton, jos siinä on kaikki keskenään erilainen ja paljon ylimääräistä kaikkea? Voit kirjoittaa objektin kuten vektorin (a,b...), joka on kenttä. Sitten voit sanoa, että a saa arvokseen minkä tahansa rutiinin ja b arvokseen minkä tahansa tavan. Kun kenttä on erilaistumaton, idea on, että kaikkialla vallitsee arvo, joka on esim. 'ei mitään'. Sillä että kenttä olisi erilaistumaton tai täynnä eksitaatioita ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko vaihtoehdot olemassa teoriassa. Vain eksitaatiot voivat esittää sitä, että arvot ovat olemassa jossakin kohtaa avaruutta. Jos haluat että arvot jossakin kohtaa avaruutta muttuvat toisiksi arvoiksi alkaen ei-mistään, niin tarvitset luonnonlakeja, joissa lukee tällä tavalla jokin koodi siitä. Ne voivat olla ihan yksittäisinä tapahtumina lueteltuja, jos et keksi mitään lyhyttä ilmaisua asialle, missä kaikki tulee tyhjästä. Tässäkin aiheessa muistuttaisin siitä, että informaation muodon uudelleen keksimisellä ei keksi oikeasti mitään. Yksi seuraus tästä on myös se, että jos keksit tuollaisen koodin, niin joku voi kirjoittaa täysin saman asian reduktionistisesti, eli luomalla tyhjästä tilasta joukon alkeishiukkasia, jotka toinen koodi järjestää sellaiseen muotoon, että ne muistuttavat sitä samaa asiaa, missä sinä väität luoneesi tyhjästä esim. mahdollisuuden vetää kummitusta turpaan.

31

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kvanttifysiikassa on sellainen idea että ns. alkeishiukkaset ovat kenttien eksitaatioita minkä voi hyvin yhdistää mittaukseen ja havaitsemiseen siten että mittaus/havainto tuottaa sen hiukkasen"

Äskeinen mekaaninen kuvailu samasta aiheesta on ristiriidassa tämän kanssa. Äsken oletit, että 'potentiaalisuuksien aikajanat' ovat monikossa olemassa alussa, kun aikajana on matemaattinen objekti. Tässä oletat, että mitään ei ole alussa olemassa, mille annettaisiin matemaattisen objektin esitys, koska kaikki objektit, mitä esittäjät ovat ikinä esittäneet, saavat olla olemassa vasta mittauksen jälkeen.

Lauseessasi ei ole mitään merkitystä, mitä objektien väittää olevan. On aivan samanarvoista sanoa, että alkeishiukkaset ovat äärellisen kokoisia biljardipalloja, ja että mittaus tuottaa ne pallot tyhjästä tai että ne tuotetaan asiaan, jossa on kirjoitettu olevan nolla biljardipalloa alussa, mikä on vain spesifisti sanottuna se, mitä alussa ei ole. Ja se vastaa sitä, että sinusta siinä olisi kenttä, joka on kaikkialla nolla, ja missä on lisäksi nolla tiettyä siniaaltomaista eksitaatiota. Kentällä ja palloilla on toki eroa tuossa, ja palloja ei käytännössä kannata laittaa joka pisteeseen mielivaltaista määrää. Sitä varten on kuitenkin olemassa myös pallotiheys, sekä pallon jakauma, jolla on todennäköisyystulkinta, jolloin kvanttipallon voi sanoa olevan levinneen avaruuteen yhtä tasaisesti kuin sinun kenttäsi eikä niitä silti tarvitse sanoa olevan siellä enempää kuin äärellinen määrä.

B:
"hiukkastaso on olemassa vain niin kauan kuin sitä havaintoa ylläpidetään jonka jälkeen se palautuu takaisin kentän erilaistumattomaan tasoon."

Kvanttikentillä ei ole mitään eksitaatiotonta tasoa. Niillä on kvanttivakuumi, joka on sama kuin pienimmän energian eksitaatio. Väitteesi on sama, kuin että fysiikka muuttuu klassiseksi tyhjiössä, mikä on täysin sen havainnon vastainen, että fysiikka muuttuu klassiseksi vain korkeissa aineen tiheyksissä eli usean eksitaation kanssa.

Hiukkastaso, minkä muodostit määrittelemällä sitä varten eksitaation, ei ollut klassinen hiukkanen lainkaan. Et siis voi väittää, että jos voisi nähdä eksitaation ottamalla kyseisen eksitaation informaation kokonaan itseensä, näkisi klassisen hiukkasen ja sellaista informaatiota, kuin että se on yhdessä pisteessä ja yhdellä nopeudella. Eksitaatioissa, jotka ovat erillään kaikesta muusta, on aina kyseessä satunnainen paikka ja satunnainen liikemäärä siten, että ne ovat satunnaisempia yhdessä kuin Heisenbergin epätarkkuus (kun maailman kuva on 2). Jos haluat määritellä klassisen hiukkasen olettamatta mitään muuta kuin eksitaatiot, niin liity joukkoon, jossa on mm. MWI, joka myöskään ei halua olettaa mitään muuta (kuin useita niitä mittausta varten, jotta syntyy dekoherenssi).

Vertaa sitä objektia, mikä sinun pitäisi luoda mittauksen aikana siihen, että tulkitsin sinua juuri siten yllä, että käyttäisit Newtonin mekaniikan objekteja yhtäaikaa outojen viritelmiesi kanssa.

B:
"Siellä potentiaalien ulottuvuudessa ovat kaikki muotokentät, tavat ja rutiinit jotka sitten samalla aktivoituvat havainnon/mittauksen yhteydessä"

Ei kai tämä potentiaali ole sama kuin erilaistumaton kenttä ja juuri loogisesti yhtäaikaa? Millä perusteella se on erilaistumaton, jos siinä on kaikki keskenään erilainen ja paljon ylimääräistä kaikkea? Voit kirjoittaa objektin kuten vektorin (a,b...), joka on kenttä. Sitten voit sanoa, että a saa arvokseen minkä tahansa rutiinin ja b arvokseen minkä tahansa tavan. Kun kenttä on erilaistumaton, idea on, että kaikkialla vallitsee arvo, joka on esim. 'ei mitään'. Sillä että kenttä olisi erilaistumaton tai täynnä eksitaatioita ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko vaihtoehdot olemassa teoriassa. Vain eksitaatiot voivat esittää sitä, että arvot ovat olemassa jossakin kohtaa avaruutta. Jos haluat että arvot jossakin kohtaa avaruutta muttuvat toisiksi arvoiksi alkaen ei-mistään, niin tarvitset luonnonlakeja, joissa lukee tällä tavalla jokin koodi siitä. Ne voivat olla ihan yksittäisinä tapahtumina lueteltuja, jos et keksi mitään lyhyttä ilmaisua asialle, missä kaikki tulee tyhjästä. Tässäkin aiheessa muistuttaisin siitä, että informaation muodon uudelleen keksimisellä ei keksi oikeasti mitään. Yksi seuraus tästä on myös se, että jos keksit tuollaisen koodin, niin joku voi kirjoittaa täysin saman asian reduktionistisesti, eli luomalla tyhjästä tilasta joukon alkeishiukkasia, jotka toinen koodi järjestää sellaiseen muotoon, että ne muistuttavat sitä samaa asiaa, missä sinä väität luoneesi tyhjästä esim. mahdollisuuden vetää kummitusta turpaan.

31

Lue lisää

Koodien tekeminen siis ei ole välittömästi tapa käydä väittelyä filosofisemmasta asiasta, mutta ei siksi etteikö filosofian perustana ole aina tietyn koodin mukauinen todellisuus (koodaa kaksi asiaa erikseen ja tee toisesta sellainen, millä ei ole edes Newtonin mekaniikan mahdollisuuksia, ja joka vain näyttelee saamattomien pienhiukkasten osaa, ja toinen koodi mikä tuottaa ilmiöt tyhjästä esim. suoraan mielikuvitukseen), ja sen voi koodata itse valitsemaansa muotoon. Se onko muoto tarpeellinen empiirisesti ja miten tarpeellisia muut ovat, ratkaisee sitten, oletko oikeassa myös tässä maailmassa.

B:
"Koska kaikki aine värähtelee eli tavallaan oskilloi olemassaolon (hiukkasen) ja olemattomuuden (kentän) välillä hyvin nopealla taajuudella niin se kollektiivisesti kokemamme lokaali paikallinen todellisuus on tavallaan illuusio"

Kun kentällä on eksitaatio, kenttä on eksitoitunut. Et voi esittää, että eksitaatio ei ole kenttä. Jos haluat vain klassisia hiukkasia ja kentän ilman eksitaatiota, niin voit jättää eksitaation kokonaan pois tapahtumista. Tässä on lisäksi oleellista se, että et ole pystynyt esittämän todellisuutta yhtenä objektina vaan joudut tekemään muutoksia täysin eri objektien välillä tuhoamalla aina edellisen.

Jos objekti oskilloin klassisen hiukkasen ja kentän eksitaation välillä, missä kentän eksitaatio on todella satunnaisesti levinnyt paikka-avaruudessa, niin minusta jokaisen oskilloinnin aikana on mahdollista, että mittausten alla hiukkanen vaihtaa paikkaa välittömästi oikealta vasemmalle. Mittaukset vievät aikaa jonkin verran fyysiseltä objektilta, joka tätä objektia lähestyy, mutta sellaisen ajan voi todennäköisesti myös jakaa eri oskillatioiden ylitse varsinkin kun aika on kvanttiobjekti ja/tai oskillaatio on itse satunnaista. Tästä seuraisi ettei aine pysty olemaan klassista, vaan kaikki aine vaihtaisi koko ajan tilaansa satunnaisesti ja sitä mitä se näyttää mitattuna.

Jos emme tee kvanttikokeita, niin kokemamme todellisuus on yleensä klassinen hiukkanen. Tämän kokemiseen ei tarvita mitään oskillaatiota hiukkasesta ei-hiukkaseen. Ja lisäksi, jos sanot, että hiukkanen on joskus kauan aikaa sitten tehty ei-hiukkasesta ja että se on juuri ja juuri pysynyt hiukkasena koko tuon ajan, niin moni olisi jo sitä mieltä, että illuusiota ne ovat. Ja tämä voitaisiin - ei näyttää, mutta vakuuttaa heille teoreettisesti - tekemällä esim. kvanttitietokone tai muu laite, joka on tässä teoriassa hiukkasten syöjä. Tämä kerran syöminen on siis se asia, mikä tekee asiasta kuin illuusion lauseessasi. Joillakin illuusioilla on kuitenkin paljon vahvempikin määritelmä. Sinä kutsut illuusioksi yhtä asiaa siitä, mikä sinusta on fundamentaalinen todellisuuden muoto dualistisessa todellisuudessasi. Mutta toiset voivat käyttää sanaa siitä, mikä ei ole yksikään fundamentaalinen todellisuuden muoto kuten termodynamiikka tai Newtonin mekaniikka on QM-realistille.

Sinun tulisi esittää klassisella hiukkasellasi esim. kietoutumisen mittaus, ennen kuin näkisimme miten lokaaleja määritelmiä hiukkasesi ovat.

B:
"kollektiivisesti kokemamme lokaali paikallinen todellisuus on tavallaan illuusio joka ilmenee esim. unennäössä henk. kohtaisena illuusiona ja konsensuskokemuksessa sellaisena todellisuutena joka on riittävän stabiili tieteelle."

Mitä eroa on kollektiivisella kokemisella ja konsensuskokemisella? Ja miksi unessa joku vapautuisi konsensuksesta, kun konsensus on selvästi universaali makroskooppisten järjestelmien asia, ja korreloi täysin sen kanssa, että ympärillä oleva aine on klassista ainetta.

B:
"Jos olisimme 2d olioita niin kokisimme sen 3d tason ajan muutoksena."

Ei pidä paikkaansa. Tällä hetkellä ilmeisesti koetaan 3D tasoa, jossa on ajan muutosta. On olemassa mahdollisuus, että 2D maailmassa kokee 2D tasoa ja ajan muutosta. Tässä ei ole määritelty, mikä on 'se kolmas ulottuvuus'. Jos niitä määritellään tahallaan kolme, mutta määritellään kokemukset pois, niin kokemusta ei myöskään tule. Ei voida myöskään määritellä ajan ei-olemassaoloa, ja toivoa että se tulee olemaan pelkästään vähentämällä yhden paikkaulottuvuuden pois ulottuviltaan. Tämä johtuu siitä, että aika on matemaattisesti erillään muista asioista kaikissa fysiikan kaavoissa eikä mikään pysty suorittamaan sen tehtäviä olematta juuri se. Ulottuvuus kuin ulottuvuus on täysin väärä käsitys.

32

Anonyymi kirjoitti:

Koodien tekeminen siis ei ole välittömästi tapa käydä väittelyä filosofisemmasta asiasta, mutta ei siksi etteikö filosofian perustana ole aina tietyn koodin mukauinen todellisuus (koodaa kaksi asiaa erikseen ja tee toisesta sellainen, millä ei ole edes Newtonin mekaniikan mahdollisuuksia, ja joka vain näyttelee saamattomien pienhiukkasten osaa, ja toinen koodi mikä tuottaa ilmiöt tyhjästä esim. suoraan mielikuvitukseen), ja sen voi koodata itse valitsemaansa muotoon. Se onko muoto tarpeellinen empiirisesti ja miten tarpeellisia muut ovat, ratkaisee sitten, oletko oikeassa myös tässä maailmassa.

B:
"Koska kaikki aine värähtelee eli tavallaan oskilloi olemassaolon (hiukkasen) ja olemattomuuden (kentän) välillä hyvin nopealla taajuudella niin se kollektiivisesti kokemamme lokaali paikallinen todellisuus on tavallaan illuusio"

Kun kentällä on eksitaatio, kenttä on eksitoitunut. Et voi esittää, että eksitaatio ei ole kenttä. Jos haluat vain klassisia hiukkasia ja kentän ilman eksitaatiota, niin voit jättää eksitaation kokonaan pois tapahtumista. Tässä on lisäksi oleellista se, että et ole pystynyt esittämän todellisuutta yhtenä objektina vaan joudut tekemään muutoksia täysin eri objektien välillä tuhoamalla aina edellisen.

Jos objekti oskilloin klassisen hiukkasen ja kentän eksitaation välillä, missä kentän eksitaatio on todella satunnaisesti levinnyt paikka-avaruudessa, niin minusta jokaisen oskilloinnin aikana on mahdollista, että mittausten alla hiukkanen vaihtaa paikkaa välittömästi oikealta vasemmalle. Mittaukset vievät aikaa jonkin verran fyysiseltä objektilta, joka tätä objektia lähestyy, mutta sellaisen ajan voi todennäköisesti myös jakaa eri oskillatioiden ylitse varsinkin kun aika on kvanttiobjekti ja/tai oskillaatio on itse satunnaista. Tästä seuraisi ettei aine pysty olemaan klassista, vaan kaikki aine vaihtaisi koko ajan tilaansa satunnaisesti ja sitä mitä se näyttää mitattuna.

Jos emme tee kvanttikokeita, niin kokemamme todellisuus on yleensä klassinen hiukkanen. Tämän kokemiseen ei tarvita mitään oskillaatiota hiukkasesta ei-hiukkaseen. Ja lisäksi, jos sanot, että hiukkanen on joskus kauan aikaa sitten tehty ei-hiukkasesta ja että se on juuri ja juuri pysynyt hiukkasena koko tuon ajan, niin moni olisi jo sitä mieltä, että illuusiota ne ovat. Ja tämä voitaisiin - ei näyttää, mutta vakuuttaa heille teoreettisesti - tekemällä esim. kvanttitietokone tai muu laite, joka on tässä teoriassa hiukkasten syöjä. Tämä kerran syöminen on siis se asia, mikä tekee asiasta kuin illuusion lauseessasi. Joillakin illuusioilla on kuitenkin paljon vahvempikin määritelmä. Sinä kutsut illuusioksi yhtä asiaa siitä, mikä sinusta on fundamentaalinen todellisuuden muoto dualistisessa todellisuudessasi. Mutta toiset voivat käyttää sanaa siitä, mikä ei ole yksikään fundamentaalinen todellisuuden muoto kuten termodynamiikka tai Newtonin mekaniikka on QM-realistille.

Sinun tulisi esittää klassisella hiukkasellasi esim. kietoutumisen mittaus, ennen kuin näkisimme miten lokaaleja määritelmiä hiukkasesi ovat.

B:
"kollektiivisesti kokemamme lokaali paikallinen todellisuus on tavallaan illuusio joka ilmenee esim. unennäössä henk. kohtaisena illuusiona ja konsensuskokemuksessa sellaisena todellisuutena joka on riittävän stabiili tieteelle."

Mitä eroa on kollektiivisella kokemisella ja konsensuskokemisella? Ja miksi unessa joku vapautuisi konsensuksesta, kun konsensus on selvästi universaali makroskooppisten järjestelmien asia, ja korreloi täysin sen kanssa, että ympärillä oleva aine on klassista ainetta.

B:
"Jos olisimme 2d olioita niin kokisimme sen 3d tason ajan muutoksena."

Ei pidä paikkaansa. Tällä hetkellä ilmeisesti koetaan 3D tasoa, jossa on ajan muutosta. On olemassa mahdollisuus, että 2D maailmassa kokee 2D tasoa ja ajan muutosta. Tässä ei ole määritelty, mikä on 'se kolmas ulottuvuus'. Jos niitä määritellään tahallaan kolme, mutta määritellään kokemukset pois, niin kokemusta ei myöskään tule. Ei voida myöskään määritellä ajan ei-olemassaoloa, ja toivoa että se tulee olemaan pelkästään vähentämällä yhden paikkaulottuvuuden pois ulottuviltaan. Tämä johtuu siitä, että aika on matemaattisesti erillään muista asioista kaikissa fysiikan kaavoissa eikä mikään pysty suorittamaan sen tehtäviä olematta juuri se. Ulottuvuus kuin ulottuvuus on täysin väärä käsitys.

32

Lue lisää

B:
"Esim. perhosen toukan kokemus on 2d ja siitä kehkeytyneen perhosen kokemus 3d lentotaidon takia."

Voit muuttua 2D-tasoiseksi kävelemällä aina kaikkiin paikkoihin ja lopettamalla hyppimisen? Voit mennä lentokoneeseen, jos kävelet portaat, etkä katso paljon ikkunoista ja arvioi lentokoneen omia tekemisiä. Tuossa esimerkissä on aika, jota toukka noudattaa. Ja kaikki toukkakokeet näyttäisivät todisteelta siitä, että se on sama kuin muidenkin aika. Jos toukan aika olisi meidän kolmas ulottuvuutemme, niin ensinnäkään yksikään toukka ei noudata sellaista liikkumista, missä se ei kulkisi käyrää, joka leikkaa kaikkien ulottuvuuksiemme halki. Mutta vaikka ne toukat olisivat aina flatearthin yhdellä lattialla, niin sen ajan, minkä ne saavat nyt yhdestä vapaasta karteesisesta paikasta, ei pitäisi muistuttaa normaalia aikaa yhtään esim. GR:n maa-lle antaman metriikan mukaan.

B:
"Toinen hyvin yleinen kognitioon liittyvä vaikeus on vertauskuvien olettaminen identiteetiksi ja varsinkin matemaattisten tieteiden tasolla ns. kartan sekoittaminen maastoon ("Map is not a territory") jossa samankaltaisen rakenteen perusteella oletetaan jonkun teoreettis-matemaattisen mallin muuttujille tai vakioille jonkinlainen fysikaalinen ontologia.
wiki: Map–territory relation"

Tämä on sysihuono käsite siihen tarkoitukseen, mitä hakisit sillä takaa. Toisin sanottuna vertauskuva kartoista ja maastoista toimii vain, koska siinä on määritelty, että maasto on matemaattisesti 3D ja että tämä on reaalismia eli ontologisesti on olemassa 3D-objekti, ja on oletettu, että on olemassa joku, joka yrittää kertoa siitä 2D:n avulla. Se miksi toinen ei ole toinen, on nimenomaan matemaattinen todistus ja sillä on matemaattiset perustelut, miksi näin on. Et siis voi käytää tätä esimerkkinä siitä, että matematiikka tai realismi on huonoa jossain asiassa. Jos sanoisit minulle noin, niin väittäisin, että minun kohteeni on 3-dimensioinen, ja minun esitykseni siitä on myös 3-dimensioinen. Jos väität, että jollakin asialla todellisuudessa ei ole niitä matemaattisia ominaisuuksia, mistä minä puhun, tai että sillä on enemmän informaatiota, kuin mistä minä puhun, niin haluatko, että sinun on pakko todistaa, että olet matemaattisesti oikeassa? Tekemällä esim. oman matemaattisen mallisi, jossa se informaatio tai lisädimensio esiintyy.

Rakenne 3D:ssä nimenomaan ei tule esiin 2D-kartassa. 2D-karttojen hyödyt ovat täysin määrittelemättömiä ja vaativat sumeaa logiikkaa tms..

Kun tehdään fysiikkaa, ei tehdä mistään asiasta ylimääräistä karttaa, joka on itse fysiikkaa huonompi. Et ole tähän asti kertaakaan esittänyt fysiikasta sellaista kritiikkiä, että niiden ongelma olisi, että ne eivät kuvaile todellisuutta yksi-yhteen. Tämän voisi tarkistaa empiirisesti, että onko kaikki yksi-yhteen sen kanssa. Siitä syystä olet kirjoittanut teksiä eri maailmankuvista ja omista tulkinnoistasi sille aaltofunktiolle, mikä voisi olla yksi-yhteen sama kuin todellisuus.

Kognitioon liittyen tai johonkin aivan muuhun liittyen, ei ole olemassa tarpeeksi empiirisiä tuloksia, että mikään kognitio ei vastaisi yksi-yhteen sen mahdollista mallia esim. aaltofunktioista. Missä kuitenkin periatteessa vallitsee ongelma 'not-map is not a map'. Sinä teet kognitiosta enemmän vertauskuvia kuin muut. Tosi usein niissä on kyseessä matemaattinen käsite, mutta myös kaikki keksityt sanat ja keksimäsi tunteet kognitiota kohtaan ovat tässä kyseessä. Varmasti tähänkin liittyy virheellisten kuvien poisseulomisen tarve, eikä vain johonkin tuntemattomaan tahoon, joka olisi muka tehnyt matemattista kognitiota. Voisit myös selittää, miten on mahdollista uusiutua tieteenä, jos ei tee mistään asiasta mitään mallia ikinä.

Olet monesti sanonut olevasi holografian fani. Holografia on tapaus, missä (jopa kaareutuva epäeuklidinen) 3D sisältää vain sen verran informaatiota, että sen voi esittää 2D:ssä. Tai useammissa tapauksissa 3D informaatio saa olla mitä tahansa, ja sille informaatiolle keksitään esitysmuoto, joka lasketaan 2D avaruuden kentäksi tai muiksi objekteiksi, joilla on paikkamuuttujia vain kaksi. Nimenomaan on kyse siitä, että informaation esittämismuodolla ei ole väliä.

33

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Esim. perhosen toukan kokemus on 2d ja siitä kehkeytyneen perhosen kokemus 3d lentotaidon takia."

Voit muuttua 2D-tasoiseksi kävelemällä aina kaikkiin paikkoihin ja lopettamalla hyppimisen? Voit mennä lentokoneeseen, jos kävelet portaat, etkä katso paljon ikkunoista ja arvioi lentokoneen omia tekemisiä. Tuossa esimerkissä on aika, jota toukka noudattaa. Ja kaikki toukkakokeet näyttäisivät todisteelta siitä, että se on sama kuin muidenkin aika. Jos toukan aika olisi meidän kolmas ulottuvuutemme, niin ensinnäkään yksikään toukka ei noudata sellaista liikkumista, missä se ei kulkisi käyrää, joka leikkaa kaikkien ulottuvuuksiemme halki. Mutta vaikka ne toukat olisivat aina flatearthin yhdellä lattialla, niin sen ajan, minkä ne saavat nyt yhdestä vapaasta karteesisesta paikasta, ei pitäisi muistuttaa normaalia aikaa yhtään esim. GR:n maa-lle antaman metriikan mukaan.

B:
"Toinen hyvin yleinen kognitioon liittyvä vaikeus on vertauskuvien olettaminen identiteetiksi ja varsinkin matemaattisten tieteiden tasolla ns. kartan sekoittaminen maastoon ("Map is not a territory") jossa samankaltaisen rakenteen perusteella oletetaan jonkun teoreettis-matemaattisen mallin muuttujille tai vakioille jonkinlainen fysikaalinen ontologia.
wiki: Map–territory relation"

Tämä on sysihuono käsite siihen tarkoitukseen, mitä hakisit sillä takaa. Toisin sanottuna vertauskuva kartoista ja maastoista toimii vain, koska siinä on määritelty, että maasto on matemaattisesti 3D ja että tämä on reaalismia eli ontologisesti on olemassa 3D-objekti, ja on oletettu, että on olemassa joku, joka yrittää kertoa siitä 2D:n avulla. Se miksi toinen ei ole toinen, on nimenomaan matemaattinen todistus ja sillä on matemaattiset perustelut, miksi näin on. Et siis voi käytää tätä esimerkkinä siitä, että matematiikka tai realismi on huonoa jossain asiassa. Jos sanoisit minulle noin, niin väittäisin, että minun kohteeni on 3-dimensioinen, ja minun esitykseni siitä on myös 3-dimensioinen. Jos väität, että jollakin asialla todellisuudessa ei ole niitä matemaattisia ominaisuuksia, mistä minä puhun, tai että sillä on enemmän informaatiota, kuin mistä minä puhun, niin haluatko, että sinun on pakko todistaa, että olet matemaattisesti oikeassa? Tekemällä esim. oman matemaattisen mallisi, jossa se informaatio tai lisädimensio esiintyy.

Rakenne 3D:ssä nimenomaan ei tule esiin 2D-kartassa. 2D-karttojen hyödyt ovat täysin määrittelemättömiä ja vaativat sumeaa logiikkaa tms..

Kun tehdään fysiikkaa, ei tehdä mistään asiasta ylimääräistä karttaa, joka on itse fysiikkaa huonompi. Et ole tähän asti kertaakaan esittänyt fysiikasta sellaista kritiikkiä, että niiden ongelma olisi, että ne eivät kuvaile todellisuutta yksi-yhteen. Tämän voisi tarkistaa empiirisesti, että onko kaikki yksi-yhteen sen kanssa. Siitä syystä olet kirjoittanut teksiä eri maailmankuvista ja omista tulkinnoistasi sille aaltofunktiolle, mikä voisi olla yksi-yhteen sama kuin todellisuus.

Kognitioon liittyen tai johonkin aivan muuhun liittyen, ei ole olemassa tarpeeksi empiirisiä tuloksia, että mikään kognitio ei vastaisi yksi-yhteen sen mahdollista mallia esim. aaltofunktioista. Missä kuitenkin periatteessa vallitsee ongelma 'not-map is not a map'. Sinä teet kognitiosta enemmän vertauskuvia kuin muut. Tosi usein niissä on kyseessä matemaattinen käsite, mutta myös kaikki keksityt sanat ja keksimäsi tunteet kognitiota kohtaan ovat tässä kyseessä. Varmasti tähänkin liittyy virheellisten kuvien poisseulomisen tarve, eikä vain johonkin tuntemattomaan tahoon, joka olisi muka tehnyt matemattista kognitiota. Voisit myös selittää, miten on mahdollista uusiutua tieteenä, jos ei tee mistään asiasta mitään mallia ikinä.

Olet monesti sanonut olevasi holografian fani. Holografia on tapaus, missä (jopa kaareutuva epäeuklidinen) 3D sisältää vain sen verran informaatiota, että sen voi esittää 2D:ssä. Tai useammissa tapauksissa 3D informaatio saa olla mitä tahansa, ja sille informaatiolle keksitään esitysmuoto, joka lasketaan 2D avaruuden kentäksi tai muiksi objekteiksi, joilla on paikkamuuttujia vain kaksi. Nimenomaan on kyse siitä, että informaation esittämismuodolla ei ole väliä.

33

Lue lisää

B:
"Jos sen vapaan tahdon hahmottaa valinta-avaruuden käsitteen kautta niin esim. makrotason tarkastelussa fysikaalisilla objekteilla se valinta-avaruus lienee hyvin lähellä nollaa vaikka ei välttämättä olematon. Eri kehitystasoilla olevilla eliöillä se voi olla taas huomattavasti nollaa suurempi mikä mahdollistaa ainakin mielekkään reagoinnin elossapysymisen kannalta vaikkakaan ei aitoa vapautta joka taas edellyttäisi olemassaolevien potentiaalien tiedostamista jollain tasolla."

Valinta-avaruus ei ole minkäänlainen esitys vapaasta tahdosta. Jokainen avaruus, kuten sellainen, missä on luvut 0 ja 1, on yhtä hyvin valinta-avaruus kuin muu-avaruus. Et ole koskaan perustellut mitenkään väitettä, että ihmiset eivät ole makroskooppisia tai selittänyt, mitä kautta superpositioilla on heille jotain väliä. Reagointi elossa pysyen ei ole minkäänlainen esitys vapaasta tahdosta eikä sen alkuaste. Olakseen alkuaste täytyy lisätä jotain johonkin, missä ei ole yhtään vapaata tahtoa. Reagointi ei ole edes esitys useammasta kuin yhdestä vaihtoehdosta, vaan täysin deterministinen prosessi on sitä, mikä vaikuttaa jonkun reagoinnilta johonkin. Alkeishiukkaset sitäpaitsi reagoivat toisiinsa, ja joskus alkeishiukkaset ovat superpositiossa (toisin kuin eräät meistä), joten niillä samanaikaisia eri reagointeja oikeasti esiintyy (joskus reagoi tekemällä Higgs-hiukkasen silmukan tms.).

B:
"Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja."

Tässä on kuin käsitekartta, joka on tehty tietoisuusaiheesta. Kuten kirjoitin sellaisesta yllä Levinin kohdalla, niin mikään siinä ei ole filosofista tai faktaan perustuvaa tieteellistä pohdintaa reduktionismin ja muiden vaihtoehtojen välillä, vaan tuollaisia karttoja tehdään ihmisten huviksi ja hyödyksi, vähän kuten jotkut haluavat nähdä kuvia 3D objetkeista. Tyhmät kuvittelevat tietävänsä todellisuudesta jotain sanoittamalla sen johonkin itselleen sopivaan järjestykseen ja ajattelemalla vain noita käsitteitä. Toinen asia mihin tuota voi verrata on se, että noiden käsitteiden ja niille annetun vertailun tekeminen on vähän sama kuin termodynamiikan tai jonkun vastaavan hyödyllisen mallin yhtälöiden ja muuttujien tekeminen oli aikojen alussa. Niiden tuijottaminen ei olisi johtanut mikrotason fysiikan parannuksiin eikä kertonut, mitä kohteena olevassa aineessa on todellista.

B:
"Mitä vähemmän lakeja niin sitä suurempi valinta-avaruus"

Tuntematta näitä lakeja ja sitä, että onko tuo niissäkään loogista, niin sanon vain, että älä missään nimessä yleistä tätä toisten ihmisten lakeja koskevaksi. Koska he kyllä osaavat määritellä yhden yhtälön perusteella jo, että mikään ei valitse mitään.

...

Eräs lempisivuistani oli sivu 28, missä B:llä oli melko tuore teema meneillään, joka olisi liittynyt hänen asioidensa edistämiseen empiiristen havaintojen keinoin. Mutta siitä oli heti syntymässä raskasta kritiikkiä, että hän on erehtynyt sen suhteen, miten tieto voidaan koostaa havainnoista, ja mitä tieto hänen tapauksessaan kertoisi.

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos sen vapaan tahdon hahmottaa valinta-avaruuden käsitteen kautta niin esim. makrotason tarkastelussa fysikaalisilla objekteilla se valinta-avaruus lienee hyvin lähellä nollaa vaikka ei välttämättä olematon. Eri kehitystasoilla olevilla eliöillä se voi olla taas huomattavasti nollaa suurempi mikä mahdollistaa ainakin mielekkään reagoinnin elossapysymisen kannalta vaikkakaan ei aitoa vapautta joka taas edellyttäisi olemassaolevien potentiaalien tiedostamista jollain tasolla."

Valinta-avaruus ei ole minkäänlainen esitys vapaasta tahdosta. Jokainen avaruus, kuten sellainen, missä on luvut 0 ja 1, on yhtä hyvin valinta-avaruus kuin muu-avaruus. Et ole koskaan perustellut mitenkään väitettä, että ihmiset eivät ole makroskooppisia tai selittänyt, mitä kautta superpositioilla on heille jotain väliä. Reagointi elossa pysyen ei ole minkäänlainen esitys vapaasta tahdosta eikä sen alkuaste. Olakseen alkuaste täytyy lisätä jotain johonkin, missä ei ole yhtään vapaata tahtoa. Reagointi ei ole edes esitys useammasta kuin yhdestä vaihtoehdosta, vaan täysin deterministinen prosessi on sitä, mikä vaikuttaa jonkun reagoinnilta johonkin. Alkeishiukkaset sitäpaitsi reagoivat toisiinsa, ja joskus alkeishiukkaset ovat superpositiossa (toisin kuin eräät meistä), joten niillä samanaikaisia eri reagointeja oikeasti esiintyy (joskus reagoi tekemällä Higgs-hiukkasen silmukan tms.).

B:
"Tietoisuus liittyy aina tahtoon. valintoihin, informaatioon ja erilaisiin laadullisiin energiatasoihin joista alin on rutiinien ja tapojen automatiikan taso jossa tahdonvapaus on aika olematon samoin sitä astetta kehittyneemmällä reaktiivisella tasolla jossa tunnetason reaktiot determinoivat valintoja."

Tässä on kuin käsitekartta, joka on tehty tietoisuusaiheesta. Kuten kirjoitin sellaisesta yllä Levinin kohdalla, niin mikään siinä ei ole filosofista tai faktaan perustuvaa tieteellistä pohdintaa reduktionismin ja muiden vaihtoehtojen välillä, vaan tuollaisia karttoja tehdään ihmisten huviksi ja hyödyksi, vähän kuten jotkut haluavat nähdä kuvia 3D objetkeista. Tyhmät kuvittelevat tietävänsä todellisuudesta jotain sanoittamalla sen johonkin itselleen sopivaan järjestykseen ja ajattelemalla vain noita käsitteitä. Toinen asia mihin tuota voi verrata on se, että noiden käsitteiden ja niille annetun vertailun tekeminen on vähän sama kuin termodynamiikan tai jonkun vastaavan hyödyllisen mallin yhtälöiden ja muuttujien tekeminen oli aikojen alussa. Niiden tuijottaminen ei olisi johtanut mikrotason fysiikan parannuksiin eikä kertonut, mitä kohteena olevassa aineessa on todellista.

B:
"Mitä vähemmän lakeja niin sitä suurempi valinta-avaruus"

Tuntematta näitä lakeja ja sitä, että onko tuo niissäkään loogista, niin sanon vain, että älä missään nimessä yleistä tätä toisten ihmisten lakeja koskevaksi. Koska he kyllä osaavat määritellä yhden yhtälön perusteella jo, että mikään ei valitse mitään.

...

Eräs lempisivuistani oli sivu 28, missä B:llä oli melko tuore teema meneillään, joka olisi liittynyt hänen asioidensa edistämiseen empiiristen havaintojen keinoin. Mutta siitä oli heti syntymässä raskasta kritiikkiä, että hän on erehtynyt sen suhteen, miten tieto voidaan koostaa havainnoista, ja mitä tieto hänen tapauksessaan kertoisi.

Lue lisää

1-33+1

34 kommenttia kerralla taitaa olla uusi ennätys ja sen voi palkita yhdellä kommentilla.


Mekaaniset koneistot (esim. kellokoneisto) voidaan redusoida osiinsa ns. "leegopalikkamallin" mukaisesti. Ne eivät kuitenkaan toimi ikuisesti vaan kuluvat käytössä ja osia pitää vaihtaa säännöllisin väliajoin uusiin.

Vähän tuoreempi reduktionistinen malli liitetään tietotekniikkaan jossa sitten unohdetaan että laitteet sekä niiden ohjelmointi ovat ihmisten älyn tuottamaa eli ne eivät ole naturalistisia entiteettejä kuten eivät kellokoneistotkaan.


Vaikka deterministinen reduktionismi toimii suhteellisen hyvin tuollaisten mekaanisten laitteiden osalta niin koko maailmankaikkeuden kokonaisuuden ja varsinkin elollisen luonnon kannalta tarkasteltuna se on käytännössä järjetön ja toimimaton maailmanselitys.


Jos ei huomaa mitään periaatteellista eroa ns. elottoman ja elollisen/tietoisen luonnon välillä niin jotain on todennäköisesti kokemuksen ja hahmotuksen tasolla reilusti pielessä.


Vaikka periaatteessa voitaisiin laatia tarkka atomien ja molekyylien tason matemaattinen malli todellisuudesta niin ihmisen käytännön toiminnan tasolla se olisi täysin triviaali ja epäkäytännöllinen. Alkeishiukkasista & muista fysiikan sekoilupostulaateista kuten kvarkeista en sano mitään koska pidän niitä täysin matemaattisen teor. fysiikan tuottamina fiktioina joilla ei ole minkäänlaista ontologiaa vaan ne edustavat lähinnä vain jonkinlaista väärinsijoitettua konkreettisuutta ja niitä "hiukkasia" käytetään ainoastaan matemaattisten mallien parametreina.

https://en.wikipedia.org/wiki/Reification_(fallacy)

Tuollainen äärimateralistinen hahmotus on myös hyvin haitallinen ihmisten käyttäytymisen kannalta koska se ohjaa ihmisten huomion konsumerismiin ja muihin vastaaviin pinnallisiin ja haitallisiin puuhiin.

Ei myöskään ole minkäänlaisia uskottavia ja toimivia perusteita sille kuvitelmalle että aivot tuottavat tietoisuuden vaan kyse on hyvin tarkoitushakuisesta propagandasta ja suurin piirtein kaikki nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan peruskomponentit (alkuräjähdys, molekyylibiologinen evoluutioteoria, neurotiede yms. ) ovat hyvin kyseenalaisia vaikka niitä voimallisesti pönkitetään kaikessa koulutuksessa ja valtamediassa.

Kyse on lähinnä siitä että tehdään hyvin hätiköityjä johtopäätöksiä todellisuuden luonteesta reaktiivisesti torjumalla aikaisempaa teististä maailmankuvaa joka puutteistaan huolimatta oli paljon vähemmän haitallinen kuin nykyinen reduktionistinen materialismi ja tuotti samalla hyvin stabiilin ja luonnonmukaisen yhteiskuntajärjestelmän kun taas tämä nykyinen skientistinen malli on onnistunut lähinnä vain aikaansaamaan massiivista tuhoa koko planeetan tasolla hyötyjen ollessa vain teknologisiin leluihin liittyviä ja tyhmyys nimenomaan tiivistyy muodollisen ehdollistavan ja yksipuolistavan koulutuksen seurauksena ja tuottaa putkinäköisiä ja umpimielisiä fakki-idiootteja. Joitain harvoja poikkeuksiakin (esim. Sheldrake & Levin) on tietysti tieteilijöiden keskuudessa muodollisesta koulutuksesta huolimatta vaikka eikä todellakaan sen ansiosta.

Youtube-skeptikko Professor Dave ja "numeromies" edustavat jonkinlaista sofistikoitunutta pölkkypäisyyttä jossa iq voi olla korkea ja kuitenkin putkinäköisyys ja yletön varmuudentunne tuottaa pelkkää potaskaa ja sekoilua ;-)

150v nykyisen kaltaista tiedettä on hyvin lyhyt aika ja silti kuvitellaan nykyisen tieteen olevan niin täydellistä ja varmaa että vakaumuksen syvällä rintaäänellä voi sekoilla mielinmäärin.

Dunning-Kruger liittyy nimenomaan liioiteltuun oikeassa olemisen tunteeseen vaikka kukaan ei ole vielä asiantuntija minkään todellisuuden osa-alueen suhteen vaan korkeintaan vain hallitsee oman tieteenalansa julkaisujen sisällöt ja eikä niillä pötkitä vielä kovin pitkälle.

Itse menetin luottamukseni akateemiseen tieteeseen jo yli 15 v sitten ja skeptinen asenteeni vain vahvistuu mitä enemmän perehdyn siihen ja sen taustalla oleviin uskomuksiin ja oletuksiin.

...
Jatkossa en viitsi vaivautua ja muutenkin viime aikoina tämä vänkäystouhu on vienyt taas liikaa aikaa ja energiaa puupäiden väärinkäsitysten oikomisessa.

Prof. Realistiakaan en jaksa vähään aikaan kun samaa liturgiaa on jauhettu jo vuosia eikä se sinänsä mielenkiintoisen nagualismin sotkeminen nykytieteen dogmeihin oikein jaksa kiinnostaa.

B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"(esim. viritetty jousi) ja se potentiaalienergia ei kulu käytössä koska sitä ei käytetä eli se on ajatonta ja se voi aktualisoitua kun se potentiaali muuttuu aktuaaliseksi (esim. kivi vierii mäkeä alas)."

Ei pidä paikkaansa. Jos kivi vieritetään seuraavaksi mäkeä ylös, siinä annetaan energiaa ja siirretään sitä esimerkiksi kyseiseen kiveen. Tällöin kiven potentiaalienergia on tuplaantunut, tai sitten väität, että kivien vierittäminen ylös päin on energian tuhoamista. Missä tapauksessa ei ole mitään tarvetta puhua mistään energiasta ylipäänsä, koska se ei tässä muodossa anna mitään hyötyä laskuissa.

Energiaa on liikeyhtälöitä laskettaessa siksi, että sen muoto muuttuisi. Jos potentiaalienergia ei vähenisi, ei olisi mahdollista väittää, että liikekkään tulee olemaan alas päin. Jos kehität käsitteen energiasta, joka tekee jotain muuta, silloin sitä ei tulla tarkastelemaan liikeyhtälöissä lainkaan. Vaan lisäät vain universumiin jonkun ylimääräisen suureen, jolla on tähän mennessä vähemmän vaikutusta kuin pimeällä sektorilla.

Potentiaalienergian voi väittää olevan aktuaalista aina. Ne jotka eivät tiedä, että se on tälläkin hetkellä aktuaalista, voivat olla vain tyhmiä. Heidän ongelmansa on esim. se että heistä nopeus eli ensimmäinen derivointi on todellista, mutta he eivät näe vielä (koska aika ei ole kulunut), että toinen derivaatta on todellinen myös. Tai ainakaan toinen näistä ei voi olla toista todellisempi.

Potentiaalienergian aktuaalisuutta eli todellisuutta, jota halusin verrata siihen, että onko se yhtä todellinen kuin mitä ratakin on, voisi nyt arvioida eri tavoilla seuraavissa tapauksissa: (a) kappaleen nopeus muuttuu, kun potentiaalienergia muuttuu kineettiseksi energiaksi ja päinvastoin, tällöin liikeyhtälöt määrittelevät kaiken muuttuneen energian määrän ja se määrittää muutoksen määrän nopeudessa, ja se mikä määrittää radan on yhtä todellinen kuin rata itse. Toisessa tapauksessa (b) kappale on liikkumatta kokonaan (tai kiihtymättä ja potentiaali kulkee mukana) ja potentiaalienergian määrä ei muutu. Tässä tapauksessa b kappaleen rata on sama, kuin jos potentiaalienergiaa ei olisi lainkaan sanottu olevan (kvanttiobjekteille mikään ei ole kuitenkaan aivan sama, vaan niille potentiaaleista on monia seurauksia myös kun niissä ollaan jumissa). Jos siis sanoo olevan olemassa potentiaalia, sillä olisi merkitystä vain, jos kaikki oletamme, että jokin kappale saa joskus liikkua johonkin tämän potentiaalin toimesta. Teorian esitys tästä, että objektien tarkoitus on liikkua, on riittävä, eikä tarvitse etsiä historiasta esimerkkiä yhdestä liikkeestä. Tiede ei koskaan esittäisi tilannetta, missä on sekä niin, että liikkumattomuus on ainoa mahdollisuus, ja lisäksi on potentiaalienergia, joka ei tulisi koskaan muuttamaan nopeutta. Muutoin voisi myös väittää, että universumi on täynnä äärettömän monia eri lajisia näkymättömiä potentiaaleja kaiken ympärillä. (Niissä ei tulla liikutuksi jos ne voivat liikkua yhtämatkaa kuin nykyiset liikkeet. Tämä on paljon vaikeampaa QM-objektille, jonka aalto leviää avaruuteen laajemmin.) Ja se rikkoo periaatetta nimeltä Occamin partaterä.

B:
"Kvanttifysiikan Schrödingerin aaltofunktiossa ne aallot eivät ole aktuaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja ja siitä seuraa myös superposition idea eli rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle."

Aktuaalisuus merkitsee QM-realisteille jotain aivan muuta, mutta kiva kun sanoit, että QM:ssä tullaan todennäköisyyksien pariin. Ei tätäkään 20-luvulla olisi heti tiedetty (tosin ensin oli todennäköisyydet ja sen jälkeen aaltofunktio, ja sen jälkeen päätös, että myös aaltofunktio liittyy todennäköisyyksiin).

'Rinnakkainen mahdollisuus aktualisoitumiselle' ei ole sopivaa kielenkäyttöä, koska joidenkin ihmisten mielikuvituksessa se voi tarkoittaa kahta asiaa rinnakkain tai vain toista. Jos kruuna ja klaava aktualisoituvat rinnakkain, niin voimmeko sanoa yhteen ääneen, mitä se tarkoittaa? Lisäksi on niin, että tavallisen matematiikan todennäköisyysjakaumassa voi sanoa olevan rinnakkaiset mahdollisuudet aktualisoitumiselle. Aaltofunktiosta voi laskea todennäköisyysjakauman. Todennäköisyysjakauma ei kuitenkaan johda ideaan superpositiosta. Kappaleesi ei siis minusta tunnu olevan perillä siitä, mistä superpositio ns. tulee. Minä en silti väittäisi, että idea on asia, joka tulee jostakin, vaan ideat ovat täysin oletettuja arvauksia. QM:ssä idea superpositiosta riippuu paljon enemmän siitä todennäköisyyslaskennasta, joka oli matriisimekaniikan muodossa, kuin siitä, että olisi aaltofunktio. Aaltofunktio on pakko jakaa matriisikomponentteihin ja/tai/eli vektorikomponentteihin, ennenkuin sillä nähdään määritellyt superposition jäsenet.

24

Lue lisää

Kun heitetään kolikkoa, niin voidaan sanoa ääneen mitä tarkoittaa, kun molemmat todennäköisyydet aktualisoituu. Todennäköisyys, että tuloksena on kruuna, on karkeasti 50%. (1/2). Todennäköisyys, että tuloksena on klaava, on karkeasti 50% (1/2). Kun kolikko pyörii ilmassa, niin silloin se on superpositiossa.. Kun se pysähtyy vaikka lattialle, havaitsija toteaa, mihin tilaan superpositio romahti. Vaihtoehtoja on kolme: 1. Potentiaalinen kruuna aktualisoitui. 2. Potentiaalinen klaava aktualisoitui. 3. Kumpikin aktualisoitui samaan aikaan/jäi aktualisoitumatta. Todennäköinen etukäteen oletettu kumpikaan vaihtoehto ei ollut havaittavissa (mitattavissa). Tässä tapauksessa kolikko jäi pystyyn.

Edellisestä jäi pois se, että noin 50 vuotta tehokasta tutkimusta on turhan lyhyt seuranta jakso, ellei käännä katsetta kauas ja löydä sopivia markereita havainnointiin. Samoin myös muutama tuhat vuotta tutkimusta on ehkä lyhyt aika, varsinkin kun kohtuulliseen tarkkuuteen mittauksissa on päästy vasta ehkä noin viimeisimmän 100 vuoden aikana. Mutta voihan se olla, että tarkat silmät ja hyvät muistiinpanot ovat laittaneet seuraaville sukupolville jotain outoa menneinä aikoinakin.
*Sama*

Anonyymi kirjoitti:

Edellisestä jäi pois se, että noin 50 vuotta tehokasta tutkimusta on turhan lyhyt seuranta jakso, ellei käännä katsetta kauas ja löydä sopivia markereita havainnointiin. Samoin myös muutama tuhat vuotta tutkimusta on ehkä lyhyt aika, varsinkin kun kohtuulliseen tarkkuuteen mittauksissa on päästy vasta ehkä noin viimeisimmän 100 vuoden aikana. Mutta voihan se olla, että tarkat silmät ja hyvät muistiinpanot ovat laittaneet seuraaville sukupolville jotain outoa menneinä aikoinakin.
*Sama*

Lue lisää

Viimeisin lauseesi on todennäköistä. Se, että nousee yleisempään tietoisuuteen, ei ole kovin todennäköistä. Paljon muuttujia, joista uskonnot ei vähäisiä. "Kerettiläiset" ja muut "harha-ajattelijat" mitätöitiin ja painettiin unholaan. Aineistoa tuhottiin/tuhotaan/piilotettiin/piilotetaan. Ilmiö, johon viittaat, on tietenkin globaali kirjoitustaidon rajoissa. Ne voi jäädä historian hämäriin em. syistä, ja siksi, ettei käännöksiä ole tehty. Joitakin ei edes välttämättä löydetty. Paljon tuhottu/tuhoutunut.