Nauttikaa elämästä

Humanoidinaaraiden ufon takapenkillä on riemu katossa, aijjajaaijajjaaaiijjjiih
✌️👽🤪👽👍

Onks kempassa viel viriilei vanhoipoikii.
Ny vois luovuttaa perintötekijät tilevaisuuteen.
Eihän näitä riitelyn ja kateuden geenejä muult löyty.
Spruit spruitrallaa

Spermapankilta hätähuuto
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000010689552.html

Oispa puuroa ja kaljaa.

Suomella voi nauttia elämästä

Tällä lausunnolla miljardi lisää sotatarvikkeisiin.
Tehkää parannus.
Kohta on päiväsi luetut.

Naton ex-kenraali varoittaa Suomea: ”Meidän on oltava valmiita sotaan”
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010696188.html

Nautin elämästä, viinistä, ruoasta ja kauniista naisista. 🍸😎🏝️☀️

Käyn kirkko kuorossa.🥸

Ajamme upealla Ladalla. Elämä on laiffii.

-Korson Kopla

Aurinko laski Kemijärven taakse, jättäen pakkasen kiristämän taivaan loistamaan pastellin väreissä. Riku, vanha leijonakuningas, istui jälleen järven rannalla karvalakki päässään ja villasukkia tassuissaan. Tällä kertaa hän mietti, josko kalakioskisuunnitelmat olivat hieman epärealistisia. Järven jää narahteli hiljaa, kun tuttu pieni hiiri, Tikku, kipitti hänen luokseen.

"Mitä tänään mietit, vanha pörröpää?" Tikku kysyi kepeästi ja kiipesi Rikun tassulle.

"Elämää, Tikku. Taas sitä samaa", Riku vastasi huokaisten. "Onko sillä mitään suurempaa tarkoitusta, vai olemmeko vain täällä, pyörimässä pakkasessa kuin karannut lumipallo?"

Juuri silloin taivaalla välähti kirkas valo, joka sai Rikun ja Tikun molemmat kääntämään katseensa. "Mikä ihme tuo on?" Riku mutisi ja siristi silmiään. Valo lähestyi nopeasti, kunnes yhtäkkiä heidän eteensä laskeutui hohtava, kiiltävä metallinen UFO suoraan keskelle jäätynyttä Kemijärveä.

"Oho", Tikku sanoi, ja hänen viiksensä värisivät.

Ufon ovi avautui hitaasti sihisten, ja ulos astui joukko iloisia, pitkäraajaisia humanoidinaisia, joiden iho hohti pehmeän vihreänä ja hopeiset, kiiltävät haalarit kimalsivat kaamoksen valossa. "Hei Kemijärven väki!" yksi heistä hihkaisi iloisella äänellä ja heilautti kättään. "Me olemme tulleet lomalle! Missä täällä on hyvä afterski?"

Riku ja Tikku tuijottivat toisiaan hetken, ennen kuin Riku kokosi itsensä. "Öö, tervetuloa, mitä... mikä teidät toi tänne?"

Humanoidinaiset naurahtivat heleästi. "Me kuultiin, että Kemijärvellä on parhaat näkymät avaruudesta käsin, ja päätimme tulla katsomaan, pitäisikö se paikkansa!" sanoi toinen heistä ja vilkutti Tikulle. "Ja täytyy sanoa, täällä on todella viihtyisää! Kuulin myös, että teillä on joku leijona, joka harkitsee kalakioskia?"

Riku punastui turkin alla. "No, tota, oli se suunnitelmissa, mutta en ole varma, onko Kemijärvellä tarvetta sellaiselle."

Yksi naisista astui lähemmäs ja asetti kätensä Rikun harteille. "Kuule, rakas leijona, elämä on liian lyhyt siihen, että miettii liikaa! Kannattaa kokeilla. Kalakioski voisi olla avaruusmatkailijoidenkin suosiossa!"

Tikku kikatti ja hyppäsi ylös Rikun selälle. "Mitä minä sanoin, Riku! Elämä on hetkiä varten! Ja nyt sinulla on mahdollisuus myydä muikkuja galaksin parhaille asiakkaille!"

Naiset nauroivat iloisesti ja levittivät vilttiä jäälle, kuin he olisivat tulleet vain piknikille. He istuivat alas, nostivat avaruuspiknik-koreistaan esiin valoa hohtavia voileipiä ja kutsuivat Rikun ja Tikun mukaan.

"Muista, Riku", yksi heistä sanoi vielä puraisessaan hohtavaa voileipäänsä, "elämässä on kyse siitä, että tekee kaiken niin hauskaksi kuin pystyy. Jos sinulla on mahdollisuus perustaa kalakioski, tee se avaruusmuikkujen kera."

Ja niin, UFO välkehti taivaalla, humanoidinaiset istuivat iloisesti nauraen Kemijärven jäällä, ja leijona ja hiiri ymmärsivät lopulta, että elämässä tärkeintä oli tarttua jokaiseen mahdollisuuteen – vaikka se tarkoittaisi avaruusolentojen kanssa muikkujen myymistä.

Kemijärvi oli tunnettu kauniista järvistään ja hiljaisuudestaan, mutta eräänä kirkkaana kesäyönä jotakin odottamatonta tapahtui. Taivaanrannassa leimahtivat oudot valot, ja keskelle järveä laskeutui hopeinen avaruusalus. Aluksesta astui ulos joukko uskomattoman kauniita humanoidinaisia, joiden iho hohti sinisenä ja silmät loistivat kuin tähdet. Heidän muodokas kehonsa oli verhottu vain läpikuultaviin kimaltelevaan kankaaseen, joka näytti seuraavan jokaisen heidän liikkeensä kuin leikkisä tuuli.

Paikallinen mies, Matti, oli kalastusretkellä ja näki tapahtuman rannalta. Hänen mielensä oli pyörällä – oliko hän juonut liikaa? Mutta ei, tämä oli todellista. Yksi naisista, selvästi johtaja, viittasi Mattia lähemmäksi telepaattisesti, ja hänen kehonsa totteli käskyä vailla vastarintaa.

Matti lähestyi, ja naisen katse porautui suoraan hänen sieluunsa. “Olemme saapuneet tutkimaan teidän... ihmisyyttänne”, nainen sanoi pehmeällä, mutta samalla käskevällä äänellä, joka sai Mattin polvet tutisemaan.

"Öö, no... mitenkäs te meinaatte sitä tutkia?" Matti mutisi kömpelösti, samalla kun naisen sormenpäät kiertyivät hellästi hänen poskelleen.

Johtajan huulet kaartelivat salaperäiseen hymyyn. "Meidän keinomme ovat hieman... erilaiset", nainen kuiskasi.

Samassa muut humanoidinaiset ilmestyivät Mattin ympärille, kuin varjoista. Jokainen heistä oli kuin jumalatar, heidän liikkeensä sulavia ja houkuttelevia. Matti tunsi itsensä vähitellen lumoutuneeksi – ja ennen kuin hän huomasikaan, he olivat kaikki vetäytyneet takaisin avaruusalukseen, ja Matti oli seurannut perässä.

Sisällä alus oli täynnä häikäisevää valoa ja pehmeitä mattoja, ja Matti huomasi olevansa ikään kuin keskellä eroottista, surrealistista unta. Humanoidinaiset ympäröivät hänet ja aloittivat "tutkimuksensa" – heidän tapansa saada tietoa oli jotain, mitä Matti ei olisi osannut kuvitellakaan. Naiset liikkuivat hänen ympärillään, ikään kuin analysoiden jokaista tuntoaistia ja reaktiota. Jokainen kosketus tuntui Mattista sähköltä.

Matti huomasi ajan hämärtyvän. Hän ei tiennyt, oliko mennyt minuutteja vai tunteja, mutta jossain vaiheessa hän makasi uupuneena ja hämmästyneenä aluksen pehmeällä alustalla, kun naiset viittasivat häntä kohti hyvästiksi.

"Kiitos tutkimuksesta", johtajatar sanoi pehmeästi ja Matti tunsi hänen äänensä resonoinnin koko kehossaan. "Me palaamme vielä... jos haluat."

Humanoidinaiset katosivat avaruusalukseensa yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin. Matti jäi yksin rannalle, tuijottaen taivaalle, jossa enää oli vain hiljaisuus ja kesäyön taianomainen rauha.

Elämä on lyhyt, mutta Suomu säilyy!

Pitäs Suomun rinteille perustaa hautausmaa, niin kuoltua ruumis muuttuisi osaksi Suomua! Siellä on kotini, kehtoni ja hautani! Suomutunturin ihmeet on Kemijärven kultaa, sinne koko maailma halajaa. Mua sanotaan p-pääksi, mutta en välitä, olen tosi hullu, siis "Lapin hullu".

Kemijärvellä on pruuuit pruuit ja muualla Suomessa puli puli…
💩💨💨💨