Kun ikää tulee lisää?
Tuleeko kumppanin löytäminen vaikeammaksi?
Anonyymi-ap
39767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei oikeastaan...
Juuri kun keksinyt, mitä tekikään, unohtaa.
Kyllä. Ei halua, että sydäntä rikotaan yhtään enempää, niin ei uskalla tehdä mitään muuta kuin höpistä jotain pintapuolista liibalaabaa.
Höpiseminen on kivaa
No tottahan toki yp alkoi taas sutimaan poistoja, mutta juu, höpiseminen on kivaa.
Helppoa on kun vain osaisi valita kenet niistä ottaisi.
Se löytyy, jos löytyy.
Löytäis ensin ees noi avaimet.
Kyllähän sitä on sosialistisesti taitavampi, mutta taas liikkeiltään kömpelömpi. Ettei varmaan sen vaikeempaa muttei helpompaakaan.
Hauskasti ilmaisit.....
Onko pakko löytää joku?
Eipä kai. Voi silti toivoa löytävänsä.
Hyviä sandbereja ei juuri valmisteta enää. Retorni se oliki.
Tuskinpa. Se mikä tulee vaikeammaksi, on se että päästäisi jonkun toisen häiritsemään ikiomaa yksin elämisen rauhaansa.
23:36
Juuri noin. Kenet haluaa jalkoihin pyörimään. Itsekritiikki löystyy, mutta kriteerit muihin kiristyy.
Ystävyyskin on välillä voimia vievää, vaikka antaa iloakin paljon.
Vilma
No eihän se tarkoita että se ikioma rauha
menisi kokonaan jos päästäisi jonkun elämäänsä mukaan.
Niin, se on hankala ajatus jakaa oma pieni, tasaisen harmaa, rauhallinen ja junaratamainen arkensa toisen kanssa. Olkoonkin, että pieni värien lisäys ja säpinä ei haittaisi, mutta että 24/7??? Vaikea ajatus.
Kyllä se aika pitkälle kuule sitä tarkoittaa. Voi olla, että saat olla ittekses kotona kuukauden, kun puolisko on vaikkapa työmatkalla, mutta voitko elää kuin puoliskoa ei olisi ollenkaan? Et. Tai no voit, mutta puoliskon palatessa voi että sitä ei ole kuin enää yhden päivän. Kyllä se vaan parisuhteessa täytyy kaiken aikaa ottaa huomioon se toinen osapuoli. Se on se juttu tuossa.
22:32
Ai, pieni värien lisäys.
Sivusta: ihmettelen miesten valintoja. Naisia enemmän kuin miehiä, mutta valitsevat tappelupukareja ja muutoin tasapainottomia häiriköitä ja hyväksikäyttäjiä.
Hyvä kun ei puukko selässä.
Jos rahaa on, se lähtee pikkuhiljaa...
Vilma
Suomalainen on vaatimaton, niin ihan pieni värien lisäyskin on riittävä.
Tanssiin tarvitaan kaksi, niin tokko vikaa on vain toisessa osapuolessa, mutta paha mennä sanomaan toisten puolesta mitään.
22:53
Hyvin helppo sanoa. Miehen pahantuulisuus kasvaa, mutta nainen pitää narussa ja hypyttää.
Mitä onnellista tuossa on? Ja kun näitä pareja on paljon.
Tuloksia luetaan uutisista pahimmillaan.
Vilma
No en tiedä muista, mutta yleistykset on yleensä vähän hankalia ja virheellisiäkin.
Olen samaa mieltä yleistyksistä.
Mutta onko ihmisiä, joilla on jokin masokistinen taipumus tai niin heikko itsetunto, että ajatellaan, kunhan on joku?
Valitaan huono parisuhde mieluummin kuin sinkkuus.
Vilma
Kyllä kuvaamasi kaltaisia ihmisiä on, valitaan mieluummin parisuhde kuin yksin oleminen. Varmasti joillain kyse on itsetunto-ongelmista, mutta muitakin mahdollisia syitä moiselle ehkä on.
Tulee jos siitä itse itselleen tekee vaikeaa toiset tekee sen jopa itse sitä tiedostamatta
https://youtube.com/shorts/hnkOmjaYmMs?si=UwOXUWYJh34nEv-5
When the hope is gone everything is lost
Olet oikeassa, että sitä voi olla todella pohjalla henkisesti ja paljon voi itse vaikeuttaa asioita, mutta kyllä se on semmonen homma, että jos koko ajan sataa pskaa, niin ei siinä paljon sontikat auta.
Minä en ainakaan jaksaisi vetää jotain häpihäpijoijoi -roolia, vaan kaikki tunteet on sallittuja silloinkin, kun on elämässä vaikeaa.
Jotkut teetättävät (tai yrittävät ainakin) kandidaateilla kaikenlaisia tehtäviä.
Laskun maksu toisen puolesta.
Kaikenlaiset asennustyöt.
Työstä nouto.
Pikkuvippi.
Juoppokuskaus.
Ruoan laittaminen. Ensinäytön jälkeen velvoittaa ainaiseen kokkaukseen alistumista.
Kyllä naiseen voi vaikuttaa vatsan kautta.
Vilma
Itse en satumaisia tehtäviä teetätä, koska ikääntyviä prinsseja on harvassa.
Se on se kivikauden nuijamies, joka vakuuttaa.
Neljänkympin jälkeen omanikäisiä naisia on melko turhaa yrittää saada minkäänlaiseen suhteeseen.
Mutta päälle viisikymppisenä miehenä alle kolmekymppisistä naisista seuraa kyllä saa erittäin helposti.... :).
Ei varmaan, mutta sopivan ja vapaan kumppanin löytäminen melko mahdotontakin. Elämän realiteetti. Mutta eikös lähes kaikki nelikymppiset sinkut ole niitä, jotka haluaa olla sinkkuja tai sitten ne odottaa jotakin ihmettä tulevaksi valkealla ratsulla. Liikaa romanttista hömppää. Elämä on paljon myös tuskaa, hikeä ja kyyneleitä ja tietty vähän muutakin. Ei elämä ole rusinoita pullasta!
Teinimiehenä "löysin" teininaisen kumppaniksi joka lauantaisi, ja toisen teininaisen joka sunnuntaisi. Vähän on nyt vaikeampaa "löytää" teininaista kumppaniksi näin 67v ikäisenä.
22:06
Hyvä, kun teininaiset osaavat kiertää sinut jo.
Vilma
Tietyllä tavalla tulee. Iän myötä sellaiset asiat kuin lapset, työpaikka, asunto, elämäntyyli yms vaikuttavat arkeen merkittävästi ja yhteisen ajan löytäminen ja elämien yhdistäminen on ainakin monimutkaisempaa kuin nuorena, jolloin sitä eli huoletonta nuoruutta ja oli vapaa tekemään mitä vain. Paljon on silti itsestä kiinni, ei ikä mikään este parisuhteelle ole.
Kyllä tulee.
Nuorena on paljon ystäviä, kouluissa ja muissa yhteenkokoontumispaikoista tuttuja ja erilaisia tapahtumia, johon nuoret kokoontuvat
Sen jälkeen kun lapsia, on perhetututtuja ja työkavereita, joita voi tavata satunnaisesti.
Kun parisuhe hajoaa ja pois, on jäljellä enää työtapahtumia ja mitä itse itselleen järjestää täysin tuntemattomien mukana.
Aika näyttää miten siinä käy. Tänään näin yhden kiinnostavan, ikäiseni vanhemman miehen.
ainakin tutut vähenee kun nuodenpia tunne,
Kysymys ei ole mustavalkoinen, vaan kaikki värit ja harmaakin vaikuttaa taustalla.
Nuorena mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä on enemmän, on kaverin kaverin juhlia ja opiskelubileitä. On enemmän tapahtumia missä kohtaa (itsensä kaltaisia) ihmisiä samoista ympyröistä. Ihastuksen kohtaaminen ei välttämättä ole haastavaa. Iso osa on vapaita ja silmät auki, ja tapailu ei vaadi kovin suurta yritystä ihmiseltä itseltään.
Kuitenkin nuorena ei välttämättä osaa valita omalta kantiltaan oikein. Parisuhteeksi saattaa riittää, että on kiva hengailla yhdessä, seksi sujuu ja isoja ristiriitoja ei esiinny. Parisuhteelta ei välttämättä odota samoja arvoja, arvoista tai perheen perustamisesta ei edes välttämättä puhuta eikä keskustelut välttämättä yllä kovin syvälliselle tasolle eikä nuorena osaa varoa edes selkeitä varoitusmerkkejä (esim. päihteet, väkivalta, persoonallisuushäiriöt, vakavat mt-ongelmat, elämänhallinnan ongelmat), koska elämänkokemus on monilla vielä hatara. Eikä isoja tunteita välttämättä odota vaan pinta-ihastus riittää. Vasta oikeasti aikuiseksi kasvaminen (n.25) ja elämän kokemuksen kerääminen , saa tarkastelemaan parisuhdetta erilaisessa valossa.
Aikuisen ja varsinkin keski-ikäisen ihmisen odotus parisuhdetta kohtaan voi olla toisaalta maanläheisellä tavalla vaatimattomampi, vaikkakin paljon-paljon vaativampi joltain muilta osilta. Parisuhdetta ei enää halua vain parisuhteen takia (pl. yksinäisyyden takia pariutuvat), vaan parisuhteen sisällölle on paljon odotuksia (mitä kenelläkin on). Moni keski-ikäinen on ymmärtänyt, että arvomaailmojen pitää olla riittävän samansuuntaisia, jotta suhde kestäisi. Vaikka ääri-persun ääri-vihervaemmistolaisen tai uskoa halveksuvan ateistin ja kiihkouskovaisen yhteiselämä on varmasti hyvin haastavaa.
Ainakin itse keski-ikäisenä en enää ala suhteeseen ilman tunteita, ilman vahvaa intuitiota, että tässä on jotain isompaa ja ilman vahvaa keskinäistä kemiaa. Jos kumpikaan ei viehäty toisestaan fyysisesti ja henkisesti, ei vaan ole aineksia. Keski-ikäisenä tapailusta seurusteluun siirtyminen on paljon isomman askeleen päässä ja toisaalta myös, jos kolahtaa kovaa ja kaikki osuu, ei myöskään ole tarvetta himmailla.
Toisaalta keski-ikäinen joutuu lähtemään oman turvallisen elinympäristönsä ympärille tavatakseen uusia ihmisiä. Joku lähtee baariin, joku tansseihin, kolmas sinkkuristeilylle, neljäs uuteen harrastukseen, viides deittailee ja siltikään joka kerta ei mielenkiintoisia ihmisiä osu kohdalle. Elinpiiri on yleensä jo niin vakiintunut, ettei ilman omaa aktiivisuutta ole kohin iso mahdollisuus onnistua.
Sekä nuoremmalla että vanhemmalla voi olla haastavia odotuksia paria kohtaan. Ne aina hidastaa löytämistä. Itse olen vaikka tajunnut, että tarvitse älykkään ja keskustelutaitoisen kumppanin. Silti vaikka etsin aikanaan kuin neulaa heinäsuovasta, kohtaisin juuri sopivan ihmisen. Lika barn leka bäst, ja kumpikin vaistosi hyvin nopeasti, että tästä voisi tulla jotain merkityksellistä. Sitten osalla on vaatimuksia, jossa itse vaatii jotain mitä ei itse pysty tarjoamaan takaisin. Vaikka 67v sovinistinen naistenvihaaja tuskin kohtaa koskaan kohtaa alle 22v kaunotarta, joka innostuu isoisänsä ikäisestä todennäköisesti 10v sisällä rollaattorilla liikkuvasta pappasta. Pappaa onnistaa vain, jos pinkka riittää gold-digger-seuralaisen ostamiseen tai pinkkaa hautova pappa on valmis avioitumaan ilman avioehtoa.
Oli mies tai nainen minkä-ikäinen tahansa ja jos hän itse on motivoitunut löytämään kumppanin ja on valmis menemään tilanteisiin, jossa kohtaa uusia ihmisiä ja valmis olemaan läsnä uusille ihmisille, niin useimmat löytää vanhempanakin hyvän parisuhteen. Toki se vaatii useimmiten ainakin normaaleja sosiaalisia kykyjä ja älykkyyttä, kykyä kestää alun epävarmuutta ja pettymyksiä (joka yritys ei onnistu) ja myös uskallusta yrittää.
Vaikka kumppanin löytäminen tuntuu turhauttavalta (kun on aktiivisessa katseluvaiheessa), sen oikean kohtaaminen on iso juttu.
Ei kenties jopa helpommaksi.
- Sheena
Moni asia tulee vaikeammaksi.
🙄 askel kerrallaan 🤫
Toki nostaa itse rimaa naiselle yhden pykälän enemmän mitä nainen osaa edes vaatia