Nojatuoliin,,,,,

Huomenta ja sateista aamua, minua kiusaten on jo monta päivää vettä tullut.
Kuitenkin olen siivoukset siltä osin tehnyt, että vain ikkunoiden pesu jäljellä ja verhojen ripustaminen.
Vähän nurinkurisilta hommani tuntuu, mutta puhdasta on.
Ripsuttu on, taulut pyyhitty, onnellinen olen, taas kerran selvisin urakasta, ei tarvitse kenenkään epäillä onnen tunnetta, pienestä se minun onneni kumpuaa.
Kehumistakaan en odota, en näistä hommista, en muustakaan, mutta en pahaa tykkää jos joillain on halu mainita, en usko kateuteenkaan asian yhteydessä.

Markelle unohdin sanoa, että kyllä SkillaNin tunnistan vieläkin, oli se niin kauan matkassa mukana.
Jospa nyt olisi pahemmat kaunat taas purettu ja voimme ihan vaan arkisilla jutustella, kertoilla oman päivänne olosta ja elosta.
Ymmärretään jokainen omilla aivoilla sen verran mihin pystytään, sääntöjä rikkomatta, kysymyksiin vastaillen tai vaan kertoilen omia elämän valo tai varjo pilkkuja.
Näin voi päivä kirkastua jos samaistaa toisenkin samojen asioiden parissa pyörivän ja samantapaisesti asiat kokea.

Tuli mieleeni hellyttävä muisto, mieheni tapasi avioliiton alkuaikoina kutsua minua "pikkuiseksi" kai se joku hellimismuoto oli, näin ainakin koin, myöhemmin avioliiton vanhetessa alkoi kutsua minua etunimieni mukaisesti, molemmat aina lausuen, ei sekään hullumalta tuntunut.
Nyt tuo pikkuinen on muisto vain monellakin tapaa, mutta edelleen muistaminen lämmittää.
Aika usein tuleekin mieheni tekemiset, sanomiset mieleen, ja kysymys siitäkin, miksi yksin jäin.

Tuo kotona viihtyminen on minulle mieleinen asia, en todella kaipaa mihinkään, juttukavereita joskus ikävöin, mutta tämä kirjoittelu siihen tuskaan apua antaa.
Kovin paljon en ole ulkomaita kiertänyt, mutta riittävästi, mitään en sieltäkään kaipaa, ei edes uteliaisuus kumpua ja saa lähtemään.
Joulun aikaa olen miettinyt, jospa jaksaisin jonnekin lähteä, lasten soisin voivan pitää joulunsa omiensa kanssa, en haluaisi heidän huomiotaan itseeni jakaa.
Tiedän, että kotona ollessani olen heille muistutus jostakin ja näin ei mieli hyvä minulla ei lapsillakaan.
No voihan turhaa miettimistä tämäkin, mutta kun olen oppinut elämää ajatuksin ennakkoon elämään.

Jokohan tässä aihetta ja alkua tulla viesti jättämään, sopuisa ja kannustava, unohdetaan kaikki pahat sanomiset, uusi puhdas alusta kirjoitella arkisia asioita.

150

1187

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvää huomenta!
      Kyllä "kehaisen" nyt, kun olet taas urakoinut. Siivoaminen vaatii voimia ja kestävyyttä. Sen sain tuta, kun loppusiivouksen entiseen asuntoon tein. Olin pikkutarkka eikä varmaan senttiäkään jäänyt ettei rätti olisi käynyt. Vaikka joka toinen viikko olinkin perussiibouksen tehnyt ja viikottain tarpeen mukaan.
      Syksy on nyt. Kävin heti 8 aikaan kaupassa hillosokeria hakemassa. Otsaan viima tuntui ja paluumatkalla tihkutti sadetta. Puutkin jo luopuu lehdistään.

      Sokeri on monessa ollut apuväline, Neeasa :) Muinoin kamferitipat tipoteltiin sokeripalan päälle makua peittämään kai.
      Vanhemmat rouvat kaatoivat kahvin asetille ja ryystivät sokeripalan läpi. Lienee antanut makeutta kahviin eikä pala muljahtanut kuppiin. Mitähän nykyaikainen "barista" tuumaisi tuosta kahvihetkestä ;)
      Minulla olisi säilönnästä vapaa päivä. Tytär tuo lasipurkkeja huomenna, pakastin on täpönä. Ajattelin mennä läheiseen saareen kävelylle teen ja eväiden kera. Näyttäisi olevan poutaa ja aurinkokin pilkistäisi ennusteen mukaan.

      Hyvää viikonloppua!
      /ex-brinkkala

    • Anonyymi

      Aamupäivää ! Pitäisiköhän minunkin vähän "kehaista" näitä aikaansaannoksiani? ..))
      Kylmäsäilystilat ovat nyt riittävät ja luotettavat, ilmalämpöpumppu pelaa ja piha on nyt siistimpi kuin vuosiin.
      Arboristi/hortonomi-yrittäjä teki viiden tunnin työrupeaman eikä työssä tietenkään ollut moitteen sijaa. Olisi tehnyt mieli seurailla pihan tapahtumista, mutta ajattelin, että tekijä tarvitsee työrauhan eikä päällekatsomista. Sadetta sai niskaansa kahteen otteeseen, joten haastetta riitti tällä työmaalla.
      Kyllä nämä kaatosateet nyt toivat tuon siirtymän kesästä syksyyn kertarysäyksellä näille kulmille. Rajut tuulenpuuskat aiheuttivat lehtisadetta - maa on jo keltaisenaan syksyn lehtiä. Kesäkukkanikin lannistuivat kun ruukkuunsa olivat puolillaan vettä, kun niitä kävin katsomassa. Ruusubegoniat, pelargoniat, marketat - eivät "kukoista" enää...))
      Vain syyshortensia on kukassa kun kanadanpiiskut viikatoin matalaksi...

      Poutaa on luvattu tällä päivälle, joten metsään yritän päästä . Viikonloppuna on yleensä väkeä liikkeellä "omilla" reiteilläni: koiranulkoilluttajia, juoksijoita, nuoria perheitä pikkulapsineen...Metsän hiljaisuus ja luonnon rauha ei juuri ole saavutettavissa, mutta arkena sitä vielä riitttää.
      Sellainen havainto minulla on viime vuosista, että kun joku nuori ihminen tulee metsässä vastaan, hän ei koskaan katso kohti, tervehtimisestä puhumattakaan, oman ikäiset sensijaan tervehtivät, jäävät usein vaihtamaan muutaman sanankin, vaikka siitä säästä..))
      Onkohan syynä se, että me elämme jo hitauden kulttuurissa, he eivät ?
      Ei kai sitä mitään juttutuokiota odotakaan, mutta silmiin katsominen ja pieni nyökkäys vastaantulijalle ei paljon aikaa veisi, voisi ehkä voimaannuttaakin, puolin ja toisin...

      Ihmisyhteys, vaikka pienikin, on muutenkin ensiarvoisen tärkeätä näillä vuosin, Hil-la ja Makriina siitä kirjoittivatkin. Tietysti me, joilla on perhettä lähellä, olemme siinä etuoikeutettuja. Nuorten seura virkistää, mutta ikätovereiden kanssa tuntee kohtalonyhteyttä..))
      Kuulin juuri, että meidän kunnalla on tarkoitus rakentaa erityisiä senioripuistoja jossa me ikäihmiset voisimme tavata toisiamme, kuten nyt erilaisissa sisätiloissa. Ainakin ideana kuulosta hyvältä - ja ainakin niille, jotka asuvat lähellä..))

      Hyvää viikonloppua kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        Kamala sentään, kuinka tarmokkaita ja aikaansaavia te olettekaan!
        Masennun.
        Minulle kävi niin, että käytin silmätippoja lääkärin määräyksestä. Tipat eivät sopineet minulle, ja nyt olen kärsinyt silmien kirvelystä ja kyynelehtimisestä jo kohta kuukauden päivät. Koko elämä menee tässä kirvelyssä, eikä mistään puuhasta tule mitään.
        Joka aamu kannustan itseäni ja ehdotan tekemättömään työhön tarttumista, mutta sitten rojahdan aamukahvimuki kourassa omaan nojatuoliini ja rupean seuraamaan aamuteeveen antia.
        Tekemättömät työt vaan kasaantuvat. "Hitauden kulttuuri" on kuvaava ilmaisu. Lohdutan itseäni sillä, että onhan niitä tarmokkaitakin aikoja ollut. Nyt on hyvää aikaa muistella niitä.
        Hyvää jatkoa teille! Nyt on kuitenkin lepopäivä.
        Sunnuntai on vielä tähän aikaan pimeän puolella, kaamos lähestyy. Ei enää sada, tuulikin jo on rauhoittunut.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kamala sentään, kuinka tarmokkaita ja aikaansaavia te olettekaan!
        Masennun.
        Minulle kävi niin, että käytin silmätippoja lääkärin määräyksestä. Tipat eivät sopineet minulle, ja nyt olen kärsinyt silmien kirvelystä ja kyynelehtimisestä jo kohta kuukauden päivät. Koko elämä menee tässä kirvelyssä, eikä mistään puuhasta tule mitään.
        Joka aamu kannustan itseäni ja ehdotan tekemättömään työhön tarttumista, mutta sitten rojahdan aamukahvimuki kourassa omaan nojatuoliini ja rupean seuraamaan aamuteeveen antia.
        Tekemättömät työt vaan kasaantuvat. "Hitauden kulttuuri" on kuvaava ilmaisu. Lohdutan itseäni sillä, että onhan niitä tarmokkaitakin aikoja ollut. Nyt on hyvää aikaa muistella niitä.
        Hyvää jatkoa teille! Nyt on kuitenkin lepopäivä.
        Sunnuntai on vielä tähän aikaan pimeän puolella, kaamos lähestyy. Ei enää sada, tuulikin jo on rauhoittunut.
        Mkr.

        Eikö se silmälääkäri antanut mitään reseptiä hoitavia tippoja siihen kirvelyyn ,ku vieläkin jatkuu?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se silmälääkäri antanut mitään reseptiä hoitavia tippoja siihen kirvelyyn ,ku vieläkin jatkuu?

        Kävin monta kertaa viime kesänä kremppojeni takia terv, keskuksessa. Omassa oli loma-aika ja ovi kiinni, joten ajoin taksilla toiseen kaupunginosaan. Siellä ulkomaalaistaustaiset lääkärit kutsuivat kollegansa neuvonpitoon, selin minuun ja ratkaisivat ongelmani mielipiteitäni kuulematta. mm. nämä silmät: Huuhtele haalealla päivittäin.
        Lääkkeitäni uusittiin, yskään ei tosin mitään, kyllä ihminen voi yskiä 2 kk ja nukkua nojatuolissa Ja jos jalat turpoavat polvista varpaisiin, niin mitäpä sitten? Onneksi on kesä, että voi kulkea tarrasandaaleissa. Parin kuukauden aikana turvonnet jalkani alkoivat mennä kirjaviksi ja kesiä. Neuvona oli voidella perusvoiteella. Tiesin, että turvotus johtui eräästä verenpainelääkkeestä, mutta eihän lääkäri sitä uskonut. Ei edes kirjoittanut Furesis reseptiä.
        Nyt on tilanne parempi ja turvotus poissa. Silmät kirvelevät edelleen, ja sen verran nyt opin, että en hanki muita tippoja. Mistä minä tiedän, mitä seurauksia uudesta lääkkeestä olisi. Kummailen vain, voidaanko kaihiani leikata. Sekin leikkaus on ilmeisesti ajateltu suorittaa jollakin peruutusajalla. Kävin silmälääkärillä vuosi sitten lokakuussa ja minut pantiin jonoon.
        Yritän vain olla rauhallinen, enkä enää vaivaa terkkaria. Mutta saamattomaksi olen muuttunut!
        Mkr.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävin monta kertaa viime kesänä kremppojeni takia terv, keskuksessa. Omassa oli loma-aika ja ovi kiinni, joten ajoin taksilla toiseen kaupunginosaan. Siellä ulkomaalaistaustaiset lääkärit kutsuivat kollegansa neuvonpitoon, selin minuun ja ratkaisivat ongelmani mielipiteitäni kuulematta. mm. nämä silmät: Huuhtele haalealla päivittäin.
        Lääkkeitäni uusittiin, yskään ei tosin mitään, kyllä ihminen voi yskiä 2 kk ja nukkua nojatuolissa Ja jos jalat turpoavat polvista varpaisiin, niin mitäpä sitten? Onneksi on kesä, että voi kulkea tarrasandaaleissa. Parin kuukauden aikana turvonnet jalkani alkoivat mennä kirjaviksi ja kesiä. Neuvona oli voidella perusvoiteella. Tiesin, että turvotus johtui eräästä verenpainelääkkeestä, mutta eihän lääkäri sitä uskonut. Ei edes kirjoittanut Furesis reseptiä.
        Nyt on tilanne parempi ja turvotus poissa. Silmät kirvelevät edelleen, ja sen verran nyt opin, että en hanki muita tippoja. Mistä minä tiedän, mitä seurauksia uudesta lääkkeestä olisi. Kummailen vain, voidaanko kaihiani leikata. Sekin leikkaus on ilmeisesti ajateltu suorittaa jollakin peruutusajalla. Kävin silmälääkärillä vuosi sitten lokakuussa ja minut pantiin jonoon.
        Yritän vain olla rauhallinen, enkä enää vaivaa terkkaria. Mutta saamattomaksi olen muuttunut!
        Mkr.

        Kilautappa sinne silmäpolille ja kysäse missä kohtaa jonoa olet. Hiukan pois se uusavuttomuus!


    • Tervehdys myrskyn riepottamalta ja sateen liottamalta etelärannikolta, olikin komeaa merenkäyntiä tuekevasti rantakalliolta katsellen. Nurmikko ja asfalttitie ovat koivunlehdistä täplikkäät kuin pointillinen maalaus, muut lehtipuut pitävät lujemmin kiinni lehdistään, vastahan ne ovat alkaneet värittyä.

      Puutarhassa riittää puuhaa myöhään syksyyn, sadon korjuu hedelmäpuista alkaa olla loppusuoralla. Hedelmäpuiden leikkaus on työlästä ja vaativaakin, jotta ne pysyvät ilmavina ja sopivan matalina. Siihen on palkattu aika ajoin ammattilainen. Mies on sinut metsänhoidon ja puiden kaadon kanssa, ja pensaat menevät samaan kategoriaan. Minä kyllä kukkapenkit hoitelen ja pidän nurmikon leikkuustakin. Demeter mainitsi haittalajiksi luokitellun kanadanpiiskun. Minäkin pähkäilin omien piiskujeni kanssa, mutta kyllä ne ovat perinneperennoita tarhapiiskuja, tosin helposti leviäviä nekin ja leikkaan kukinnot pois ennen siementämistä. Samoin nyt syksyllä oranssina hehkuvia lyhtykoisoja on jo alunperin rajoitettu juurimatoilla ihan omiin puutarhan nurkkauksiinsa. Paljon auttaa hoitotöissä, kun alunperin puutarha rakennettiin asiantuntemuksella .

      Yksi syy tähän palstalla kirjoitteluun ( akikesta "takkuilusta" huolimatta) on teidän kirjoituskumppanien hersyvä ja persoonallinen kielenkäyttö paikallisvivahtein. Brinkkala on esimerkki verbalisteista, nyt poimin tuon "pakastin täpönä" ja miten herkullinenkuvaus tuo kahveen ryystäminen sokuripalan läpi. Luontoretket ovat meilläkin olleet aina elämäneliksiiriä ja ilmainen elämyspuisto, hyvät eväät sen kruunaus. Maanataina on luvattu aurinkoa, ja aiomme mennä Tammisaaren Ramsholmenin luonnonpuistoon ruskaa ihailemaan, merenrannan kaislikotkin syysasussaan ja koko vanha kaupunki romanttinen, pitää aina vanhojen puutalojen pihoihinkin aitojen yli kurkistella.

      Mukavaa viikonloppua,hyvää vointia!

      • Anonyymi

        Minäkin muistan ne huivipäiset mummot, jotka lapsuuteni vuosina saattoivat pistäytyä keittiössämme kahvikupillisen toivossa. Ihmettelin aina, miksen minä saanut kaataa kahvia tassille ja juoda sokeripalan läpi. Salaa joskus opettelin, mutta sokeri suli ennen kuin sumppi loppui. En osaisi varmaan vieläkään.
        Sain muuten osani eilisestä sateesta, kun lähdin asioimaan ostarille. Aurinko paistoi heleästi, ja lähdin liikkeelle ilman sateenvarjoa.
        No tunnin kuluttua lähdin kohti bussipysäkkiä, ja aurinko paistoi heleästi, kunnes olin tarpeeksi kaukana lähimmästä bussipysäkistä. Huh, äkkiä vettä kuin saavista! Pysäkillä oli onneksi katos ja penkki, joka oli kuiva. Siinä sitten olin, väärällä pysäkillä. Tilasin taksin, mutta enhän minä osoitetta osannut sanoa, "Tässä näin, ostarin kohdalla, pysäkin numero 1234. Sitten odottamaan.
        Taksi soitti. Hän haahuili ympäriinsä, mutta mikä pysäkki! Ostarin lähellä on 3 pysäkkiä. Löysimme toisemme lopulta, kun tulin katoksen alta pois ja seisoin vesilammikossa kaatosateessa. Taksi tuli kuin ammuttuna ja pelasti minut.
        No sitten kotiovelle, ja aurinko taas paistoi heleästi.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin muistan ne huivipäiset mummot, jotka lapsuuteni vuosina saattoivat pistäytyä keittiössämme kahvikupillisen toivossa. Ihmettelin aina, miksen minä saanut kaataa kahvia tassille ja juoda sokeripalan läpi. Salaa joskus opettelin, mutta sokeri suli ennen kuin sumppi loppui. En osaisi varmaan vieläkään.
        Sain muuten osani eilisestä sateesta, kun lähdin asioimaan ostarille. Aurinko paistoi heleästi, ja lähdin liikkeelle ilman sateenvarjoa.
        No tunnin kuluttua lähdin kohti bussipysäkkiä, ja aurinko paistoi heleästi, kunnes olin tarpeeksi kaukana lähimmästä bussipysäkistä. Huh, äkkiä vettä kuin saavista! Pysäkillä oli onneksi katos ja penkki, joka oli kuiva. Siinä sitten olin, väärällä pysäkillä. Tilasin taksin, mutta enhän minä osoitetta osannut sanoa, "Tässä näin, ostarin kohdalla, pysäkin numero 1234. Sitten odottamaan.
        Taksi soitti. Hän haahuili ympäriinsä, mutta mikä pysäkki! Ostarin lähellä on 3 pysäkkiä. Löysimme toisemme lopulta, kun tulin katoksen alta pois ja seisoin vesilammikossa kaatosateessa. Taksi tuli kuin ammuttuna ja pelasti minut.
        No sitten kotiovelle, ja aurinko taas paistoi heleästi.
        Mkr.

        Mahdoitkohan Makriina harjoitella tassilta ryystämistä Pulmulla tai Mini-sokeripalalla. Mini-palat oli siroja, pieniä ja pöytärasiassa. Sulivat nopeasti. Mahtaakohan enää ollakaan.
        "Vielä se sokeri vanhankin suussa sulaa" , on sanonta.
        "Ethän sinä sokerista ole", tuo sanonta sopii eiliseen sadepäivääsi.
        Harmi nuo bussiyhteydet. Vantaallehan on tulossa spora, taitaa kyllä vuosi jos toinenkin vierähtää.
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin muistan ne huivipäiset mummot, jotka lapsuuteni vuosina saattoivat pistäytyä keittiössämme kahvikupillisen toivossa. Ihmettelin aina, miksen minä saanut kaataa kahvia tassille ja juoda sokeripalan läpi. Salaa joskus opettelin, mutta sokeri suli ennen kuin sumppi loppui. En osaisi varmaan vieläkään.
        Sain muuten osani eilisestä sateesta, kun lähdin asioimaan ostarille. Aurinko paistoi heleästi, ja lähdin liikkeelle ilman sateenvarjoa.
        No tunnin kuluttua lähdin kohti bussipysäkkiä, ja aurinko paistoi heleästi, kunnes olin tarpeeksi kaukana lähimmästä bussipysäkistä. Huh, äkkiä vettä kuin saavista! Pysäkillä oli onneksi katos ja penkki, joka oli kuiva. Siinä sitten olin, väärällä pysäkillä. Tilasin taksin, mutta enhän minä osoitetta osannut sanoa, "Tässä näin, ostarin kohdalla, pysäkin numero 1234. Sitten odottamaan.
        Taksi soitti. Hän haahuili ympäriinsä, mutta mikä pysäkki! Ostarin lähellä on 3 pysäkkiä. Löysimme toisemme lopulta, kun tulin katoksen alta pois ja seisoin vesilammikossa kaatosateessa. Taksi tuli kuin ammuttuna ja pelasti minut.
        No sitten kotiovelle, ja aurinko taas paistoi heleästi.
        Mkr.

        Olipa sinulla tuuri Makriina ! Mutta neuvokas pärjää aina ja loppu hyvin, kaikki hyvin, eikö?
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mahdoitkohan Makriina harjoitella tassilta ryystämistä Pulmulla tai Mini-sokeripalalla. Mini-palat oli siroja, pieniä ja pöytärasiassa. Sulivat nopeasti. Mahtaakohan enää ollakaan.
        "Vielä se sokeri vanhankin suussa sulaa" , on sanonta.
        "Ethän sinä sokerista ole", tuo sanonta sopii eiliseen sadepäivääsi.
        Harmi nuo bussiyhteydet. Vantaallehan on tulossa spora, taitaa kyllä vuosi jos toinenkin vierähtää.
        /ex-brinkkala

        Kun minä join kahvia, ostin kotiin Sirkku-palasokeria, kovempia paloja kuin Pulmu, joten laitoin Sirkun suuhuni ja join kahvini kupista. Pala ei ehtinyt kunnolla liueta suussa kun jo kahvi loppui, näin ei tullut saatua liikaa sokeria. Äitiniäiti ainakin ryysti kahvinsa lautaselta, sen muistan.

        Nyt en ole moneen vuoteen juonut kahvia kuin satunnaisesti, esim kun olen kylässä, juon pienen kupillisen tai pyydän puoli kupillista kun monilla on valtavat mukit, joista kahvinkin juovat. Lapsenlapset ihmettelevät pieniä siroja posliinikuppejani, pitävät minua vanhanaikaisena kait, kun sellaisia käytän aluslautasen kera ja kahvileivälle eri lautanen. Keitän kyllä vieraille ja tutuille kahvit ja juon silloin itsekin, mutta sitten aina kahvipakettini jää väljähtymään ja joudun heittämään pois, monesti annan avatun paketin kahvittelijan mukaan, kuten elokuussa sisarelleni.

        Aamupäivisin juon teetä ison kupillisen. Se vetää 2,5 dl. Yksi sukulainen ihmetteli miksei teetä juoda yhtä pienistä kupeista kuin kahvia. Siinäpä kysymys.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun minä join kahvia, ostin kotiin Sirkku-palasokeria, kovempia paloja kuin Pulmu, joten laitoin Sirkun suuhuni ja join kahvini kupista. Pala ei ehtinyt kunnolla liueta suussa kun jo kahvi loppui, näin ei tullut saatua liikaa sokeria. Äitiniäiti ainakin ryysti kahvinsa lautaselta, sen muistan.

        Nyt en ole moneen vuoteen juonut kahvia kuin satunnaisesti, esim kun olen kylässä, juon pienen kupillisen tai pyydän puoli kupillista kun monilla on valtavat mukit, joista kahvinkin juovat. Lapsenlapset ihmettelevät pieniä siroja posliinikuppejani, pitävät minua vanhanaikaisena kait, kun sellaisia käytän aluslautasen kera ja kahvileivälle eri lautanen. Keitän kyllä vieraille ja tutuille kahvit ja juon silloin itsekin, mutta sitten aina kahvipakettini jää väljähtymään ja joudun heittämään pois, monesti annan avatun paketin kahvittelijan mukaan, kuten elokuussa sisarelleni.

        Aamupäivisin juon teetä ison kupillisen. Se vetää 2,5 dl. Yksi sukulainen ihmetteli miksei teetä juoda yhtä pienistä kupeista kuin kahvia. Siinäpä kysymys.

        Mira

        Minä mietin sitä, että oliko makeutus ainoa "syy" ryystää kahvi lautaselta vai oliko tarkoitus myös jäähdyttää kahvia laakealla alustalla. Silloinhan kahvi yleensä keitettiin pannussa ja oli kiehuvan kuumaa.
        Minä juon aamuisin mukillisen eli n. 2 kkp. Joskus päiväkahvinkin, mutta ennen klo 15 ettei yöuniin vaikuta.
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mahdoitkohan Makriina harjoitella tassilta ryystämistä Pulmulla tai Mini-sokeripalalla. Mini-palat oli siroja, pieniä ja pöytärasiassa. Sulivat nopeasti. Mahtaakohan enää ollakaan.
        "Vielä se sokeri vanhankin suussa sulaa" , on sanonta.
        "Ethän sinä sokerista ole", tuo sanonta sopii eiliseen sadepäivääsi.
        Harmi nuo bussiyhteydet. Vantaallehan on tulossa spora, taitaa kyllä vuosi jos toinenkin vierähtää.
        /ex-brinkkala

        Minulla on tallessa sots'aikainemn sokerirasia kokaotettiin mukaan kyläpsikkaan. Sokeri oli kortilla , eikä sopinut ottaa talon sokeriastiasta palaa korvikekuppiin.
        Minun kahvinjuontiharjoitteluni saattoi kilpisty sokeripulaan. 😀
        En muista, minkä nimist sokeria tuohon aikaan käytettiin
        Sakariinia varmaan arkioloissa.
        Mkr.


    • Sadealue tuulineen näyttööjin siirtyneen sinne Suomen puolelle ja meillä on vahvistumassa korkeapaine. Nytkin syysaurinko paistaa lähes pilvettömältä, ilma on tyyni ja vaikka lämpöasteita on alle kymmenen niin aamu on lempeä ja soveltuu hyvin pihalla askarteluun.

      Istutimme miehen kanssa liljatulppaani, narsissit ja hyasintit, maa on jo riittävän kylmää niineivät lähde kasvuun ennen aikojaan. Syysasterit kaivettiin myös penkkiiin, toivottavasti selviytyvät talven yli.

      Kaappien ja komeroiden siivous jatkuu samoin talvivaatteiden esiinkierrättäminen ja samalla lähtee muutama rekallinen ja pussillinen vaatteita säilöön ja kierrätykseenkin olemme vieneet yhden pienen kuorman.

      Eilen illalla kun mies oli lentopallossa heittäydyin tosi romanttiseksi ja striimasin Tohtori Zhivagon englantilaisen minisarjan vuodelta 2002 ja katsoin molemmat osat. Melkein yhtä iki-ihana kuin alkuperäinen elokuva1965-vuodeta. Omar Sharif ja Julie Christie pääosissa.

      Lukupiirissä luemme Antti Tuurin Mies kuin pantteri, joka kertoo Down-ihmisen elämästä. Samaan aikaan luen Åsa Larssonin dekkareita, jotka sijoittuvat Kiirunaan ja ympäristöön ja luin valmiiksi Maria Turtchenenofin (taisi mennä väärin, vaikea sukunimi) Suomaan, ruotsinkieliseltä nimeltään Jordearv. Aivan ihana kirj, jossa yhdistyy suon ja metsän maagisuus, raskaat ja vaikeat olosuhteet vuosisatojen sukutarinassa joka sijoittuu Kokkolan korkeudelle Pohjanmaalle, Kirja on ns. episodiromaani, jokainen sukupolvi 1600-luvulta lähtien kertoo oman tarinansa, omalla tavallaan ja omalla kielellään.

      • Anonyymi

        Ramoona, Paloma,

        Kiva lukea teidän "ahkerikkojen" (tepan sanavalinta) syyspuuhista - niistä onkin riittänyt tarinaa monessa ketjussa - jopa ilman soraääniä..)) Hyvä nähdä, että täällä osataan käydä sopuisaakin keskustelua.
        Tuosta Antti Tuurin uudesta kirjasta oli jokin lehtihaastattelu, kannattaisi varmasti lukea.
        Muutenkin tykkään Tuurin tyylistä, varmaa ja konstailematonta.
        Tuota Keitaanpään Pakkomuutto-kirjaa en onnistunut varaamaan tavanomaisin menetelmin.
        Täytyy yrittää myöhemmin...
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ramoona, Paloma,

        Kiva lukea teidän "ahkerikkojen" (tepan sanavalinta) syyspuuhista - niistä onkin riittänyt tarinaa monessa ketjussa - jopa ilman soraääniä..)) Hyvä nähdä, että täällä osataan käydä sopuisaakin keskustelua.
        Tuosta Antti Tuurin uudesta kirjasta oli jokin lehtihaastattelu, kannattaisi varmasti lukea.
        Muutenkin tykkään Tuurin tyylistä, varmaa ja konstailematonta.
        Tuota Keitaanpään Pakkomuutto-kirjaa en onnistunut varaamaan tavanomaisin menetelmin.
        Täytyy yrittää myöhemmin...
        demeter1

        Pakkomuutto on omakustanne ja kaikki kirjastot eivät osta niitä, mutta etälainana varmasti onnistuu. Kirja on kuitenkin hyvin uusi.
        Minä luen etupäässä e-kirjoja ja latasin sen samana päivänä kuin se ilmestyi e-kirjana.


    • Anonyymi

      Demeter, mainitsit tuon katsekontaktin tai oikeastaan sen puuttumisen. Minusta on tosi tärkeää katsoa silmiin varsinkin syrjäisillä metsäpoluilla ja teillä kohdattaessa. Se luo turvallisuutta puolin ja toisin.

      Kiitos samoin, Ramoona, on ilo lukea sinun virheetöntä ja mielikuvaa maalaavaa tekstiäsi. Itse olen joskus pidäkkeetön ja meinaa karata käsistä sanoilla iloittelu. Rakastan sanoja ja ilahdun aina, kun muistin syövereistä ponnahtaa kadoksissa ollut "muinaissana".
      Ramsholmen on ihana lehtometsä niin syksyllä ruskan väreissä kuin keväällä valkovuokkojen aikaan. Eikä voi kesääkään vähätellä, eri puulajit antavat varjoa ja pääseehän uimaankin.
      Kaunista luontoilupäivää huomenna.

      /ex-brinkkala

      • Anonyymi

        Heh, brinkkala, just kun olin tuosta havainnosta kertonut niin sattuipa niin, että tämän päivän lenkillä vastaan tuli nuori pariskunta koiransa kanssa ja tervehti iloisesti, pois tullessa pieni koira tuli tervehtimään minua ja omistaja alkoi jutella, ihmetteli kun minulla oli sienikori mukana. Hän kertoili omasta sienireissustaan ja kohtaaminen oli mukava ja luonteva...

        Seuraava kohtaaminen oli taas entistä laatua: pari nuorta äitiä lapsineen pähkäili kuralätäkön ylittämistä kuten minäkin - vakavia olivat ja lapsia opastivat eivätkä "nähneet" minua, tervehtimisestä puhumattakaan vaikka rintarinnan, samalla asialla oltiin..))
        Minäkin pysyin vaiti - etten vain tulisi loukanneeksi heidän yksityisyyttään...))
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heh, brinkkala, just kun olin tuosta havainnosta kertonut niin sattuipa niin, että tämän päivän lenkillä vastaan tuli nuori pariskunta koiransa kanssa ja tervehti iloisesti, pois tullessa pieni koira tuli tervehtimään minua ja omistaja alkoi jutella, ihmetteli kun minulla oli sienikori mukana. Hän kertoili omasta sienireissustaan ja kohtaaminen oli mukava ja luonteva...

        Seuraava kohtaaminen oli taas entistä laatua: pari nuorta äitiä lapsineen pähkäili kuralätäkön ylittämistä kuten minäkin - vakavia olivat ja lapsia opastivat eivätkä "nähneet" minua, tervehtimisestä puhumattakaan vaikka rintarinnan, samalla asialla oltiin..))
        Minäkin pysyin vaiti - etten vain tulisi loukanneeksi heidän yksityisyyttään...))
        demeter1

        No, olisko pienten lasten kanssa rapakkoa ylittäneiden äitien pitänyt keskittyä sinuun?


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        No, olisko pienten lasten kanssa rapakkoa ylittäneiden äitien pitänyt keskittyä sinuun?

        Muutaman sekunnin katsekontakti hymyn kera ei olisi paljon vienyt aikaa.
        Ymmärrätkö tahallasi väärin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh, brinkkala, just kun olin tuosta havainnosta kertonut niin sattuipa niin, että tämän päivän lenkillä vastaan tuli nuori pariskunta koiransa kanssa ja tervehti iloisesti, pois tullessa pieni koira tuli tervehtimään minua ja omistaja alkoi jutella, ihmetteli kun minulla oli sienikori mukana. Hän kertoili omasta sienireissustaan ja kohtaaminen oli mukava ja luonteva...

        Seuraava kohtaaminen oli taas entistä laatua: pari nuorta äitiä lapsineen pähkäili kuralätäkön ylittämistä kuten minäkin - vakavia olivat ja lapsia opastivat eivätkä "nähneet" minua, tervehtimisestä puhumattakaan vaikka rintarinnan, samalla asialla oltiin..))
        Minäkin pysyin vaiti - etten vain tulisi loukanneeksi heidän yksityisyyttään...))
        demeter1

        Minä kohtasin nuoren naisen ison koiransa kanssa kapealla kävelysillalla. Nainen pysähtyi ja "sulki" koiran viereensä. Hän otti katsekontaktin ja hymyili, vastasin samoin. Toinen kohtaaminen oli kaksi naista polulla tulivat vastaan, he keskustelivat vilkkaasti, ei katsekontaktia.
        Sanotaan, että metsässä on turvallisempaa kuin turuilla ja toreilla ihmisvilinässä. Mutta, mutta, jos metsässä joutuu väkivallan kohteeksi siellä ei välttämättä huuto kuulu eikä apua tule. En minä pelkää liikkua metsässä, mutta olen aistit valppaina. Yöksi en yksin jäisi metsään.
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muutaman sekunnin katsekontakti hymyn kera ei olisi paljon vienyt aikaa.
        Ymmärrätkö tahallasi väärin?

        Ymmärsin hyvin että pienten lasten äideillä on lasten turvaĺinen rapakon ylitys tärkeämpää kuin vieraan ihmisen huomioiminen.

        Samalla annoin esimerkin miten minun teksteihin anot kommentoivat. ; ))


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Ymmärsin hyvin että pienten lasten äideillä on lasten turvaĺinen rapakon ylitys tärkeämpää kuin vieraan ihmisen huomioiminen.

        Samalla annoin esimerkin miten minun teksteihin anot kommentoivat. ; ))

        Sitä saa mitä tilaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutaman sekunnin katsekontakti hymyn kera ei olisi paljon vienyt aikaa.
        Ymmärrätkö tahallasi väärin?

        Vaaditko rapakkoa ylittäviltä lapsilta ja äidiltä huomiota itsellesi ?
        Pyydän anteeksi heidän puolestaan.


    • Anonyymi

      Jaahas, tänään taas saunapäivä.
      Sauna jälkeen ravitseva areria viinin kera.
      Sitten onkin pienes hienees kiva katsella televisiosta: Elämäni biisiä.

      • Anonyymi

        Tänään musiikkia onkin tarjolla mahan täydeltä.
        Ensin Maikkarilla Masked Singer Suomi kl.19.30 ja heti perään TV1:llä Elämäni Biisi. Sitten vielä TV2 PMMP ja lopuksi Ismo Alanko.

        Hieno ilta tulossa.

        kylmätotuus


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tänään musiikkia onkin tarjolla mahan täydeltä.
        Ensin Maikkarilla Masked Singer Suomi kl.19.30 ja heti perään TV1:llä Elämäni Biisi. Sitten vielä TV2 PMMP ja lopuksi Ismo Alanko.

        Hieno ilta tulossa.

        kylmätotuus

        Sunnuntaiaamun aurinko silmiä aukaisee, jokohan sateet olisi ohi, mutta katsoin toiselle puolen taloa, eli länteen, taivas uhkaavan tummana siellä sateen mahdollisuutta ennus
        Vaahterat on epäilyistäni huolimatta punaisen värin saaneet, nyt syksy kauneuttaan näyttää.
        Viimeisiä kesän rippeitä nämä kauneudet, jospa kesän lämpö ja kauneus antoi voimia ja kestämme ne lokaiset kuukaudet mitkä edessä ovat, pimeys ainakin.
        Varastot täynnä jos mitä ja lohdullista ajatella, niiden tyhjennyttyä onkin jo kevät ja kesä edessä.
        Aina näin ajatellen tulee ajatus, että tokko ensi kesää näenkään, se on asia, mille ei kukaan, edes viisautta omaavat voi varmuutta antaa.

        Tuosta silmiin katsomisesta ollaan juttua pidetty, kyllä se eräänlaisen ystävällisen kuvan antaa vaikka ei tuttuja olekaan, samaa katua tai metsäpolkua kuljemme tietämättä sen enempää, mutta hymyllä kuitenkin saadaan aikaan tunne, että samaa tietä tallustellaan, saman taivaan alla, kiva että kohdattiin.
        Olen kai aika kova puhumaan ja aina tilanteen eteen jouduttuani jotain sanottavaa keksin, vastaus voi olla yksioikoinen, ymmärrän että juttukaveria ei tästä saa.
        Melko harvoin tämä n tilanne eteen tulee, yleensä juttu alkaa ja lopulta jo melkoisen tutuiksi tullaan.

        Kahvin juontikin on aikaan saanut rupattelua, no onhan se aiheena ihan nykyaikaa, vaikka kahvin kulutus on laskenutkin 8:loon vuodessa, aiemmin 10 kilon sijaan.
        Itse juon vain aamukahvin.
        Sokeria en ole käyttänyt vuosiin, en kermaakaan, musta kahvi kaunistaa;)
        Vanhat elokuvat nuo tassilta juomiset tutuksi on tehnyt, en muista kotona tuota tapaa olleen.

        Voi niitä herrasväen pokkurointia kahvikekkereissä, ruustinna on hyvä ja aloittaa ja tarkkaan laskettiin tarjottavien määrää, onneksi tuo kulttuuri on hävinnyt, vai onko?
        Minun kauniit kahvikuppini hyllyssä pölyttyy, kun harvoin niitä esiin tarvitsee ottaa.
        Tyttäreni olisi jo kirpputorille vienyt muuton aikaan, sain evättyä tuon asian, mutta sinne ne kai lopulta päätyy, no joku arvostava saa kauniit kupit.
        Omistan pienen pienet moccakupit, kai nekin kirpputorille tiensä löytää, ei nykynuorille mikään vanha kelpaa, mukeilla kattavat kahvipöydän, no onhan kaunis sekin, millä silmällä katsotaan.

        Vanhaa luonnonpuistoa Ramoona ja ex-binkkala ihastelitte, voin melkein luonnonmukaisesta puistosta minäkin puhua, vanhojen puutalojen ollessa voimissaan, asukkaat istuttivat toinen toisistaan kauniimpia pensaita ja puita pihojensa viihdykkeeksi.
        Talojen purkamisen jälkeen kasvoivat puut ja pensaat muodostaen pienen suojaisan puistikon, pari penkkiä ja muutamia kukkaistutuksia kaupunki laittoi ja niin oli minulle luonnonmukainen puisto ikkunani edessä.
        Aika usein istahdin penkille kauniin sään sattuessa ja seurailin ohi kiitävää liikennettä.
        Nyt sitten ikkunan läpi katselen tuota värien leikkiä vaahteroista.

        Pilvisyys lisääntyy ja varmaan vettä tänäänkin saadaan, no onneksi katto on vuotamaton, hyvää sunnuntaipäivää kaikille.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun aurinko silmiä aukaisee, jokohan sateet olisi ohi, mutta katsoin toiselle puolen taloa, eli länteen, taivas uhkaavan tummana siellä sateen mahdollisuutta ennus
        Vaahterat on epäilyistäni huolimatta punaisen värin saaneet, nyt syksy kauneuttaan näyttää.
        Viimeisiä kesän rippeitä nämä kauneudet, jospa kesän lämpö ja kauneus antoi voimia ja kestämme ne lokaiset kuukaudet mitkä edessä ovat, pimeys ainakin.
        Varastot täynnä jos mitä ja lohdullista ajatella, niiden tyhjennyttyä onkin jo kevät ja kesä edessä.
        Aina näin ajatellen tulee ajatus, että tokko ensi kesää näenkään, se on asia, mille ei kukaan, edes viisautta omaavat voi varmuutta antaa.

        Tuosta silmiin katsomisesta ollaan juttua pidetty, kyllä se eräänlaisen ystävällisen kuvan antaa vaikka ei tuttuja olekaan, samaa katua tai metsäpolkua kuljemme tietämättä sen enempää, mutta hymyllä kuitenkin saadaan aikaan tunne, että samaa tietä tallustellaan, saman taivaan alla, kiva että kohdattiin.
        Olen kai aika kova puhumaan ja aina tilanteen eteen jouduttuani jotain sanottavaa keksin, vastaus voi olla yksioikoinen, ymmärrän että juttukaveria ei tästä saa.
        Melko harvoin tämä n tilanne eteen tulee, yleensä juttu alkaa ja lopulta jo melkoisen tutuiksi tullaan.

        Kahvin juontikin on aikaan saanut rupattelua, no onhan se aiheena ihan nykyaikaa, vaikka kahvin kulutus on laskenutkin 8:loon vuodessa, aiemmin 10 kilon sijaan.
        Itse juon vain aamukahvin.
        Sokeria en ole käyttänyt vuosiin, en kermaakaan, musta kahvi kaunistaa;)
        Vanhat elokuvat nuo tassilta juomiset tutuksi on tehnyt, en muista kotona tuota tapaa olleen.

        Voi niitä herrasväen pokkurointia kahvikekkereissä, ruustinna on hyvä ja aloittaa ja tarkkaan laskettiin tarjottavien määrää, onneksi tuo kulttuuri on hävinnyt, vai onko?
        Minun kauniit kahvikuppini hyllyssä pölyttyy, kun harvoin niitä esiin tarvitsee ottaa.
        Tyttäreni olisi jo kirpputorille vienyt muuton aikaan, sain evättyä tuon asian, mutta sinne ne kai lopulta päätyy, no joku arvostava saa kauniit kupit.
        Omistan pienen pienet moccakupit, kai nekin kirpputorille tiensä löytää, ei nykynuorille mikään vanha kelpaa, mukeilla kattavat kahvipöydän, no onhan kaunis sekin, millä silmällä katsotaan.

        Vanhaa luonnonpuistoa Ramoona ja ex-binkkala ihastelitte, voin melkein luonnonmukaisesta puistosta minäkin puhua, vanhojen puutalojen ollessa voimissaan, asukkaat istuttivat toinen toisistaan kauniimpia pensaita ja puita pihojensa viihdykkeeksi.
        Talojen purkamisen jälkeen kasvoivat puut ja pensaat muodostaen pienen suojaisan puistikon, pari penkkiä ja muutamia kukkaistutuksia kaupunki laittoi ja niin oli minulle luonnonmukainen puisto ikkunani edessä.
        Aika usein istahdin penkille kauniin sään sattuessa ja seurailin ohi kiitävää liikennettä.
        Nyt sitten ikkunan läpi katselen tuota värien leikkiä vaahteroista.

        Pilvisyys lisääntyy ja varmaan vettä tänäänkin saadaan, no onneksi katto on vuotamaton, hyvää sunnuntaipäivää kaikille.

        Huomenta! Minä vietin eilen jo sunnuntaita. Lienee johtunut vapaapäivästä omppusäilönnästä, että oli pyhäfiilinki.
        Puhuit eilen joulusta Hil-la. Viime joulun vietin yksin ja nautin kyllä. Läheiset ikävä kyllä näyttivät tuntevan syyllisyyttä tai ainakin huolta viihtymisestäni yksin, kuten sinäkin mainitsit. Kyllähän nuo kylpylä tai hotellijoulut siinä mielessä hyviä ovat, että pääsisi valmiiseen pöytään. Minä vain olen sellainen kummajainen etten viihdy hotellihuoneissa.
        Pikkurilli pystyssä ohuen ohuista porsliinikupeista kaffetta ja valkoiset nimikirjaillut kankaiset servietit. Keksi murretaan pieniksi palasiksi eikä haukata kokonaisesta. Semmoisia ne fiinit kaffihetket. Ei minulle, olen kömpelö. No nyt teeseremoniat kunniaan. Mikä ettei. Teeastiasto pöytään ja hidastea eikun hyggeilyä :)

        Huomasin eilisissä ajatuksissani yksoikoisuutta. Demeter niin kauniisti puhui ihmisten kohtaamisesta ja huomioimista ja huomatuksi tulemisesta. Minulla vain oli turvallisuusmoodi päällä. Tottahan se on, että jostain syystä "scannaan" yksittäisen ja epämääräisen vastaantulijajoukon arvioiden turvallisuuden, varsinkin jos muita kulkijoita ei ole näköpiirissä. Veitsi-isku Turussa vuosia sitten ja nyt taas lisääntyvästi ympäri maailmaa, Suomessakin, kai lisäsi varovaisuuttani.
        "Ei vara venettä kaada".

        Hymyillään, kun tavataan :)

        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta! Minä vietin eilen jo sunnuntaita. Lienee johtunut vapaapäivästä omppusäilönnästä, että oli pyhäfiilinki.
        Puhuit eilen joulusta Hil-la. Viime joulun vietin yksin ja nautin kyllä. Läheiset ikävä kyllä näyttivät tuntevan syyllisyyttä tai ainakin huolta viihtymisestäni yksin, kuten sinäkin mainitsit. Kyllähän nuo kylpylä tai hotellijoulut siinä mielessä hyviä ovat, että pääsisi valmiiseen pöytään. Minä vain olen sellainen kummajainen etten viihdy hotellihuoneissa.
        Pikkurilli pystyssä ohuen ohuista porsliinikupeista kaffetta ja valkoiset nimikirjaillut kankaiset servietit. Keksi murretaan pieniksi palasiksi eikä haukata kokonaisesta. Semmoisia ne fiinit kaffihetket. Ei minulle, olen kömpelö. No nyt teeseremoniat kunniaan. Mikä ettei. Teeastiasto pöytään ja hidastea eikun hyggeilyä :)

        Huomasin eilisissä ajatuksissani yksoikoisuutta. Demeter niin kauniisti puhui ihmisten kohtaamisesta ja huomioimista ja huomatuksi tulemisesta. Minulla vain oli turvallisuusmoodi päällä. Tottahan se on, että jostain syystä "scannaan" yksittäisen ja epämääräisen vastaantulijajoukon arvioiden turvallisuuden, varsinkin jos muita kulkijoita ei ole näköpiirissä. Veitsi-isku Turussa vuosia sitten ja nyt taas lisääntyvästi ympäri maailmaa, Suomessakin, kai lisäsi varovaisuuttani.
        "Ei vara venettä kaada".

        Hymyillään, kun tavataan :)

        /ex-brinkkala

        Et sinä mikään kummajainen ole, en mnäkään hotelleissa ole koskaan viihtynyt. Nykyisin on lehdissä juttuja miten torakat ja luteet on vallanneet ihan hienojakin hotelleja ja haluan tietää kuka on samassa sängyssä ennen minua nukkunut. Lakanat vaihdetaan mutta muuten on samat petivaatteet. Olen kullä nuorempana paljonkin reissannut ja monasti sain flunssan teho ilmastoinnista ja puutteelisesta lämmityksestä. Lanko sai hotellin kylppäristä jalkasilsan ja ruokamyrkytyksistä saa lukea koko ajan. Kotona on paras! Jouluna joutuisi viettämään aikaa hotellissa ihan vieraiden ihmusten kanssa, ei houkuttele .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tänään musiikkia onkin tarjolla mahan täydeltä.
        Ensin Maikkarilla Masked Singer Suomi kl.19.30 ja heti perään TV1:llä Elämäni Biisi. Sitten vielä TV2 PMMP ja lopuksi Ismo Alanko.

        Hieno ilta tulossa.

        kylmätotuus

        Piitkö tämän kertaisista Elämäni biiseistä?
        Minulle eivät nyt kolahtanet. Jotenkin vaikutti siltä, ettei Katjakaan ollut niin vedossa kuin joskus aikaisemmin.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Piitkö tämän kertaisista Elämäni biiseistä?
        Minulle eivät nyt kolahtanet. Jotenkin vaikutti siltä, ettei Katjakaan ollut niin vedossa kuin joskus aikaisemmin.
        Mkr.

        Ainakin somessa ihmiset lyttäsivät täysin eilisen Elämäni biisit. Ainoa valopilkku ohjelmassa oli laulaja Diandra.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Piitkö tämän kertaisista Elämäni biiseistä?
        Minulle eivät nyt kolahtanet. Jotenkin vaikutti siltä, ettei Katjakaan ollut niin vedossa kuin joskus aikaisemmin.
        Mkr.

        Yksikään biiseistä ei ollut minun makuuni tällä kertaa.
        Ensi lauantaina on taas uudet laulut, kenties mieluisammat.

        kylmätotuus


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin somessa ihmiset lyttäsivät täysin eilisen Elämäni biisit. Ainoa valopilkku ohjelmassa oli laulaja Diandra.

        Mira

        Diandra on aina hyvä, jopa huonoissa kappaleissa.Ja hyvännäköinen🩷


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Diandra on aina hyvä, jopa huonoissa kappaleissa.Ja hyvännäköinen🩷

        Eikö kukaan tykännyt Arja Saijonmaasta, hän on sentään meidän ikäinen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta! Minä vietin eilen jo sunnuntaita. Lienee johtunut vapaapäivästä omppusäilönnästä, että oli pyhäfiilinki.
        Puhuit eilen joulusta Hil-la. Viime joulun vietin yksin ja nautin kyllä. Läheiset ikävä kyllä näyttivät tuntevan syyllisyyttä tai ainakin huolta viihtymisestäni yksin, kuten sinäkin mainitsit. Kyllähän nuo kylpylä tai hotellijoulut siinä mielessä hyviä ovat, että pääsisi valmiiseen pöytään. Minä vain olen sellainen kummajainen etten viihdy hotellihuoneissa.
        Pikkurilli pystyssä ohuen ohuista porsliinikupeista kaffetta ja valkoiset nimikirjaillut kankaiset servietit. Keksi murretaan pieniksi palasiksi eikä haukata kokonaisesta. Semmoisia ne fiinit kaffihetket. Ei minulle, olen kömpelö. No nyt teeseremoniat kunniaan. Mikä ettei. Teeastiasto pöytään ja hidastea eikun hyggeilyä :)

        Huomasin eilisissä ajatuksissani yksoikoisuutta. Demeter niin kauniisti puhui ihmisten kohtaamisesta ja huomioimista ja huomatuksi tulemisesta. Minulla vain oli turvallisuusmoodi päällä. Tottahan se on, että jostain syystä "scannaan" yksittäisen ja epämääräisen vastaantulijajoukon arvioiden turvallisuuden, varsinkin jos muita kulkijoita ei ole näköpiirissä. Veitsi-isku Turussa vuosia sitten ja nyt taas lisääntyvästi ympäri maailmaa, Suomessakin, kai lisäsi varovaisuuttani.
        "Ei vara venettä kaada".

        Hymyillään, kun tavataan :)

        /ex-brinkkala

        hymyillään😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö kukaan tykännyt Arja Saijonmaasta, hän on sentään meidän ikäinen?

        Minä pidän Arjasta, mutta Junnu Vainion sanoittamasta Jossain-biisistä tehty sovitus oli mielestäni epäonnistunut. Sanoituksessa on vakava sanoma, mutta sovitus oli iloisen kantrihenkinen. Tuosta ristiriidasta johtuen Arjan tulkinta jäi pintapuoliseksi. Yleensä Arja tulkitsee laulamansa laulut erittäin taitavasti, se on hänen vahvuutensa.

        https://areena.yle.fi/1-71970359

        kylmätotuus


    • Anonyymi

      Taivaan pilviä täällä usein seurataan - melkeinpä päivittäin.
      Muistan kun televisiosta tuli sarjaohjelma: Vuosisatamme kasvot.
      Siinä myös alkutekstien alla aina näytettiin synkkiä, liikkuvia pilviä.
      Sotia siinä ohjelmassa aina käsiteltiin.
      Jäi mieleeni katsojien keskuudessa levinnyt sanonta: Tummat pilvet tietävät sotaa.

    • Sunnuntain touhuja@

      Viimeistelin Kimchin jääkaappiin.

      Huomenna tulossa vieraita, pitänee pyöräyttää mansikka-vadelma kääretorttu ja kasvispiirakka. Niillä mennään.

      Olen asunut Hollannissa Heemsteden kunnassa. Hollantilaisilta tulee tervehdys ja hymy automaattisesti.
      Me suomalaiset olemme ujompia, tutut kyllä saavat huomiomme.

      Olen matkustellut paljon, joten hotellit ovat tulleet tutuiksi. En ole koskaan torakoita nähnyt hotelleissa, enkä muitakaan ötököitä.

      Tyttökaverini mummolassa Kuhmon perukoilla vietin yhden unettoman yön. Ison kivisen uunin saumojen raosta alkoi yöllä vilistä russakoita. Aamulla kahvikupissani lillui russakka. Lähdimme pois, juostiin kovaa vauhtia pysähtymättä tytyökaverini kotiin.

      Makriina ei minustakaan eilinen Elämäni biisi ollut entisten veroinen. Katjalla oli "yöpyjama" jäänyt päälle joten hiuksetkin olivat sopusoinnissa yöasuun. Arvasin vain Maija Liisan Peuhun kappaleen.

      No, tällaista tänään.

    • Huomenta alajuoksulta, aurinko paistaa , ei ole aikaa.... pimeitä päiviä kohti olemme menossa joten tarvii yrittää jotain näperrellä niin kauan kuin energiaa riittää.
      Olen hoidellut orkideoitani, liottanut niitä ravinnevedessä, lisännyt orkedeamultaa ruukkuihin. Nyt aion seuraavaksi ostaa uudet lasiruukut kaikille. Kolme komeassa kukassa, kaksi valkoista ja yksi marjapuuronvärinen.

      Niin, niistä hotelleista oli puhe.
      Olemme yöpyneet miehen kanssa hotelleissa sekä kotimaassa että ulkomailla, tosin ulkomaanmatkoistani on jo pari vuotta aikaa, viimeiksi siskon kanssa Italiassa, jolloin asuimme airbnb-asunnossa, Torakoita tai mitään muitakaan ötököitä en ole nähnyt missään huoneessa, en kotona enkä ulkomailla, en edes Kolumbiassa,, jossa kävimme viimeiksi 7 vuotta sitten.
      Tietenkin sekä USA:ssa että Latinalaisessa Amerikassa pääsee torakkahotelliin asumaan, ellei sitten varaa huonetta vähintään kolmen tähden hotellista.

      Katsekontaktista tuntemattomien kanssa : mieluiten vältän suoraa katsekontaktia esim. kadulla tuntemattomien kanssa. Täällä kylillä taas tervehdimme kaikki kaikkia, kävellessä tai autolla ajaessa. Muuten asioidessa, kaupoissa, ravintoloissa ja jos joku tulee esim polulla vastaan maaseudulla otan kyllä katsekontaktin ja tervehdin.

      • Anonyymi

        Ihan valhettako siis ne kaikki valitukset hotelleista, mitä lienee muovijäljennöksiä ne hotellien torakoiden kuvat lehdissä. Just viime viikolla niitä kuvia oli viimeksi. Minä olen kyllä itse nähnyt neljän tähden hotellissa torakoita kylppärissä, en huoneessa mutta nehän vilistääkin karkuun valoa ja ihmisten liikettä. En koskaan yövy muissa kuin 4 ja 5 tähden hotelleissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan valhettako siis ne kaikki valitukset hotelleista, mitä lienee muovijäljennöksiä ne hotellien torakoiden kuvat lehdissä. Just viime viikolla niitä kuvia oli viimeksi. Minä olen kyllä itse nähnyt neljän tähden hotellissa torakoita kylppärissä, en huoneessa mutta nehän vilistääkin karkuun valoa ja ihmisten liikettä. En koskaan yövy muissa kuin 4 ja 5 tähden hotelleissa.

        Omat kokemukseni ovat kyllä siten rajoitettuja että ne ovat etupäässä viimeisten kymmennen vuoden ajalta, sitä ennen harvoin yövyin hotelleissa. Näin viimeiksi torakoita ihmisasumuksissa joskus seitskytluvulla, tropiikissa ja USA:ssa.
        Kyllä ne torakat ovat sitkeähenkisiä ja vanhempia tämän maapallon asukkaita kuinihminen. Lopulte perinevät maan...


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Omat kokemukseni ovat kyllä siten rajoitettuja että ne ovat etupäässä viimeisten kymmennen vuoden ajalta, sitä ennen harvoin yövyin hotelleissa. Näin viimeiksi torakoita ihmisasumuksissa joskus seitskytluvulla, tropiikissa ja USA:ssa.
        Kyllä ne torakat ovat sitkeähenkisiä ja vanhempia tämän maapallon asukkaita kuinihminen. Lopulte perinevät maan...

        Iltaa ! Minulla oli erikoinen herätys aamutuimaan. Tuntui kuin talo olisi alkanut elää, kuulin "ääniäkin"..))
        Pitkään pähkäilin, mistä oli kyse kunnes paikallistin äänet yläkertaan ja kun huomasin, että jyrsijäkarkottimen johto oli irti pistorasiasta tiesin, että oravahan sinne oli taas päässyt pahojaan tekemään. Karkotin on kyllä pitänyt sen loitolla.
        Huojennus oli suuri kun arvoitus ratkesi.

        Pikkumies oli luvannut tulla mummolaan ja siinähän päivä iloisesti vierähtikin. Kahdeksanvuotias on siitä "helppo", ettei varsinaisia hoitotoimia enää tarvita, eikä tarvita myöskään viihdyttämistä, kunhan seurailee ja pelailee...Oma raihnaisuus vaan pakkaa tulla esteeksi monissa kohdin, etenkin ulkoleikeissä. Trampoliinillakaan en enää hyppele..))

        Itselleni järjestin tänään juhla-aterian eilen löytämistäni herkkutateista. Tattimuhennus oli todella hyvää ja valmistui helposti: sipulia ja tatit pannulle, kermaa joukkoon. Helppoa kuin heinänteko..))
        Telkkarin katsominen on minulta melkein jäänyt. Ykköseltä tullut "Hyvin sanottu"- ohjelma sen keskustelut kuitenkin katsoin ja ne olivat kyllä parasta antia mitä telkkarista on aikohin tullut. Ikäihmisellekin sopivia aiheita löytyi: yksinäisyys ja kuolema..))

        Näistä viideohjelmista olen täysin ulkona: en ole katsonut Elämäni biisiä enkä Tanssii tähtien kanssa, Beckin uusintana televia jaksoja katson satunnaisesti.
        La Promesaan olen kai jotenkin koukussa ja huomennahan sitä on taas tarjolla...
        Hyvää loppuiltaa,
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa ! Minulla oli erikoinen herätys aamutuimaan. Tuntui kuin talo olisi alkanut elää, kuulin "ääniäkin"..))
        Pitkään pähkäilin, mistä oli kyse kunnes paikallistin äänet yläkertaan ja kun huomasin, että jyrsijäkarkottimen johto oli irti pistorasiasta tiesin, että oravahan sinne oli taas päässyt pahojaan tekemään. Karkotin on kyllä pitänyt sen loitolla.
        Huojennus oli suuri kun arvoitus ratkesi.

        Pikkumies oli luvannut tulla mummolaan ja siinähän päivä iloisesti vierähtikin. Kahdeksanvuotias on siitä "helppo", ettei varsinaisia hoitotoimia enää tarvita, eikä tarvita myöskään viihdyttämistä, kunhan seurailee ja pelailee...Oma raihnaisuus vaan pakkaa tulla esteeksi monissa kohdin, etenkin ulkoleikeissä. Trampoliinillakaan en enää hyppele..))

        Itselleni järjestin tänään juhla-aterian eilen löytämistäni herkkutateista. Tattimuhennus oli todella hyvää ja valmistui helposti: sipulia ja tatit pannulle, kermaa joukkoon. Helppoa kuin heinänteko..))
        Telkkarin katsominen on minulta melkein jäänyt. Ykköseltä tullut "Hyvin sanottu"- ohjelma sen keskustelut kuitenkin katsoin ja ne olivat kyllä parasta antia mitä telkkarista on aikohin tullut. Ikäihmisellekin sopivia aiheita löytyi: yksinäisyys ja kuolema..))

        Näistä viideohjelmista olen täysin ulkona: en ole katsonut Elämäni biisiä enkä Tanssii tähtien kanssa, Beckin uusintana televia jaksoja katson satunnaisesti.
        La Promesaan olen kai jotenkin koukussa ja huomennahan sitä on taas tarjolla...
        Hyvää loppuiltaa,
        demeter1

        Olisit kutsunut minut syömään tattimuhennosts, kun itse en tatteja löydä enkä osais käsitellä. Olisin tuonu viinipullon . Mikä viini sopii sieniin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa ! Minulla oli erikoinen herätys aamutuimaan. Tuntui kuin talo olisi alkanut elää, kuulin "ääniäkin"..))
        Pitkään pähkäilin, mistä oli kyse kunnes paikallistin äänet yläkertaan ja kun huomasin, että jyrsijäkarkottimen johto oli irti pistorasiasta tiesin, että oravahan sinne oli taas päässyt pahojaan tekemään. Karkotin on kyllä pitänyt sen loitolla.
        Huojennus oli suuri kun arvoitus ratkesi.

        Pikkumies oli luvannut tulla mummolaan ja siinähän päivä iloisesti vierähtikin. Kahdeksanvuotias on siitä "helppo", ettei varsinaisia hoitotoimia enää tarvita, eikä tarvita myöskään viihdyttämistä, kunhan seurailee ja pelailee...Oma raihnaisuus vaan pakkaa tulla esteeksi monissa kohdin, etenkin ulkoleikeissä. Trampoliinillakaan en enää hyppele..))

        Itselleni järjestin tänään juhla-aterian eilen löytämistäni herkkutateista. Tattimuhennus oli todella hyvää ja valmistui helposti: sipulia ja tatit pannulle, kermaa joukkoon. Helppoa kuin heinänteko..))
        Telkkarin katsominen on minulta melkein jäänyt. Ykköseltä tullut "Hyvin sanottu"- ohjelma sen keskustelut kuitenkin katsoin ja ne olivat kyllä parasta antia mitä telkkarista on aikohin tullut. Ikäihmisellekin sopivia aiheita löytyi: yksinäisyys ja kuolema..))

        Näistä viideohjelmista olen täysin ulkona: en ole katsonut Elämäni biisiä enkä Tanssii tähtien kanssa, Beckin uusintana televia jaksoja katson satunnaisesti.
        La Promesaan olen kai jotenkin koukussa ja huomennahan sitä on taas tarjolla...
        Hyvää loppuiltaa,
        demeter1

        Minähän innolla avaan töllön upeiden tanssijoiden seuraan, jännitän uutisia ja muita ajankohtaisia, ja sitten vaivun uneen viidessä minuutissa. Wanhus harmajapään iltahuvitus.
        Muutamia ohjelmia sentään seuraan hereillä, esim. Promeesaa. Onneksi se on myös Areenassa, koska monet päivän tapahtumat sattuvat juuri klo 15 huitteille.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa ! Minulla oli erikoinen herätys aamutuimaan. Tuntui kuin talo olisi alkanut elää, kuulin "ääniäkin"..))
        Pitkään pähkäilin, mistä oli kyse kunnes paikallistin äänet yläkertaan ja kun huomasin, että jyrsijäkarkottimen johto oli irti pistorasiasta tiesin, että oravahan sinne oli taas päässyt pahojaan tekemään. Karkotin on kyllä pitänyt sen loitolla.
        Huojennus oli suuri kun arvoitus ratkesi.

        Pikkumies oli luvannut tulla mummolaan ja siinähän päivä iloisesti vierähtikin. Kahdeksanvuotias on siitä "helppo", ettei varsinaisia hoitotoimia enää tarvita, eikä tarvita myöskään viihdyttämistä, kunhan seurailee ja pelailee...Oma raihnaisuus vaan pakkaa tulla esteeksi monissa kohdin, etenkin ulkoleikeissä. Trampoliinillakaan en enää hyppele..))

        Itselleni järjestin tänään juhla-aterian eilen löytämistäni herkkutateista. Tattimuhennus oli todella hyvää ja valmistui helposti: sipulia ja tatit pannulle, kermaa joukkoon. Helppoa kuin heinänteko..))
        Telkkarin katsominen on minulta melkein jäänyt. Ykköseltä tullut "Hyvin sanottu"- ohjelma sen keskustelut kuitenkin katsoin ja ne olivat kyllä parasta antia mitä telkkarista on aikohin tullut. Ikäihmisellekin sopivia aiheita löytyi: yksinäisyys ja kuolema..))

        Näistä viideohjelmista olen täysin ulkona: en ole katsonut Elämäni biisiä enkä Tanssii tähtien kanssa, Beckin uusintana televia jaksoja katson satunnaisesti.
        La Promesaan olen kai jotenkin koukussa ja huomennahan sitä on taas tarjolla...
        Hyvää loppuiltaa,
        demeter1

        Promesaa minäkin katson, mutta tuo elämäni biisi on pöhkö ohjelma. Ei kellään ole noin rumia mielikappaleita, saati ihan ELÄMÄN kappaleita. Eikä kukaan aikuinen puhu biiseista. Ne on kappaleita tai lauluja. Ei ihme ettei kukaan arvaa, en mnäkän kun joskus olen katsonut kun on vieraita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Promesaa minäkin katson, mutta tuo elämäni biisi on pöhkö ohjelma. Ei kellään ole noin rumia mielikappaleita, saati ihan ELÄMÄN kappaleita. Eikä kukaan aikuinen puhu biiseista. Ne on kappaleita tai lauluja. Ei ihme ettei kukaan arvaa, en mnäkän kun joskus olen katsonut kun on vieraita.

        minä en jaksa kattoa koko ohjelmaa yleensä musiikki on käsittämättömän rumaa tai jotain ihmeenrääkymistä huutamista sanoista ei saa mitään selvää ei rämpytystä voi musiikiksi edes sanoa,
        katson lopun joss käy ilmi kuka minkäki kappleen oli ruonu, en kaso sitäkää jos muillakanavilla on jotain mielenkiintoisempaa katsottavaa,

        arvostelen : ei hyvä katsottava ohjelma.


      • Anonyymi kirjoitti:

        minä en jaksa kattoa koko ohjelmaa yleensä musiikki on käsittämättömän rumaa tai jotain ihmeenrääkymistä huutamista sanoista ei saa mitään selvää ei rämpytystä voi musiikiksi edes sanoa,
        katson lopun joss käy ilmi kuka minkäki kappleen oli ruonu, en kaso sitäkää jos muillakanavilla on jotain mielenkiintoisempaa katsottavaa,

        arvostelen : ei hyvä katsottava ohjelma.

        Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
        Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
        Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
        Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

        Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
        Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
        Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
        Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

        Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
        En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
        Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
        Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
        Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
        Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
        Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

        Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
        Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

        Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
        Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
        Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

        Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
        Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
        Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
        Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
        Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
        Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
        Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

        Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
        Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
        Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
        Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

        Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
        En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
        Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
        Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
        Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
        Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
        Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

        Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
        Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

        Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
        Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
        Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

        Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
        Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
        Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
        Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.

        Hilla . Sinulla on varmasti tosi viihtyisä ja siisti koti. Jaksat vielä noita uusia sisustuksia miettiä, virkata peittoja tyynyjä ja syksylläkin ikkunat pestä. Minulle jo kevään pesu on iso ponnistus jonkakoetan vielä itse tehdä. Helpottaa kun on vain rullaverhot. Joulun ajattelu rasittaa kun en tahtoisi lasten perheissä kulkea kuin kiertopalkinto( tai kiertoriesa paremminkin). Hakevat ja tuovat, mutta tunnen olevani vaivaksi. Tosin vakuuttavat etten ole ja hyvin palvellaan ja hemmotellaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisit kutsunut minut syömään tattimuhennosts, kun itse en tatteja löydä enkä osais käsitellä. Olisin tuonu viinipullon . Mikä viini sopii sieniin?

        Kas kun ei tullut mieleeni kutsua sinua Ano 21.16, jakamaan makunautintoani..)) Jospa sitten toisella kertaa ?
        Herkkutatti lienee tattien aatelia - sehän on meidän vientituotekin - eikä sitä ihan helposti metsistä löydä. Jos löytää, yhdestäkin riittää syötävää kun jalkakin kelpaa ruuaksi.
        Hyvä kysymys: sienet ja viini ? Joku voi tietää, minä en ?..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minähän innolla avaan töllön upeiden tanssijoiden seuraan, jännitän uutisia ja muita ajankohtaisia, ja sitten vaivun uneen viidessä minuutissa. Wanhus harmajapään iltahuvitus.
        Muutamia ohjelmia sentään seuraan hereillä, esim. Promeesaa. Onneksi se on myös Areenassa, koska monet päivän tapahtumat sattuvat juuri klo 15 huitteille.
        Mkr.

        Sama täällä Makriina, joskus on harmittanutkin kun olen nukahtanut kesken Beckin tai Wallanderin katsomisen ja loppuhuipennus jäi kokematta...Niin utelias en ole, että Areenalta menisin katsomaan, miten siinä kävi..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
        Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
        Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
        Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

        Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
        Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
        Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
        Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

        Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
        En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
        Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
        Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
        Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
        Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
        Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

        Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
        Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

        Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
        Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
        Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

        Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
        Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
        Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
        Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.

        Mikähän siinä, että nuoret eivät voi käsittää, että me vanhat voimme viihtyä yksin, omissa oloissamme ? Viittaan noihin joulusuunnitelmiin.

        Tai että "lähteminen" on monille ison kynnyksen takana ? Pienikin paikanvaihdos aiheuttaa pähkäilyä ja stressiä - näin siis ainakin minulle ja monelle ikätoverille.
        Tosin on niitäkin, jotka "elävät" vain ollessaan reissun päällä, suunnittelevat yhden reissun jälkeen toista.
        "Jotkut on luotu kulkemaan" vai miten se iskelmäsanoitus meni ?
        Omien vaellusvuosieni jälkeen minulla ei ole ollut minkäänlaista kaukokaipuuta vaikka kiinnostus erilaisiin kulttuureihin, erilaiseen elämänmuotoon olisikin tallella.

        Tuo Sel-lan kuvaus omasta mielenmaisemastaan sopii hyvin minuunkin. Näkymä omasta ikkunasta ja verkkaisten tapahtumien seuraaminen riittää hyvin sisällöksi uuteen aamuun, uuden päivän alkuun. Hitaat aamut ovat ainakin minulle ylellisyyttä, josta tahdon nauttia aina kun tilaisuus on.
        "Rikas sisäinen elämä", sitä kai siihen tarvitaan ja sitä uskon löytyvän meistä kaikista - jo pitkä eletty elämä sen takaa ja "onni voi kestää hetken, mutta tuntuu aina" (Aleksis Kivi).
        Tilastollisestikin vanhukset ovat tyytyväisiä elämäänsä vai onko siinäkin tapahtunut
        muutos ?
        Tämän päivän ulkoiset puitteet ainakin antavat hyvän mahdollisuuden tehdä päivästä riittävän hyvä - aurinko paistaa, pudonneiden lehtien värikirjo melkein tainnuttaa katsojan..))
        Kaunista syyspäivää kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilla . Sinulla on varmasti tosi viihtyisä ja siisti koti. Jaksat vielä noita uusia sisustuksia miettiä, virkata peittoja tyynyjä ja syksylläkin ikkunat pestä. Minulle jo kevään pesu on iso ponnistus jonkakoetan vielä itse tehdä. Helpottaa kun on vain rullaverhot. Joulun ajattelu rasittaa kun en tahtoisi lasten perheissä kulkea kuin kiertopalkinto( tai kiertoriesa paremminkin). Hakevat ja tuovat, mutta tunnen olevani vaivaksi. Tosin vakuuttavat etten ole ja hyvin palvellaan ja hemmotellaan.

        Monesti olen minäkin kuvitellut mielessäni, Ano 8.39, millainen on koti johon panostetaan kuten Hil-la panostaa omaan kotiinsa. Miksi sieltä mihinkään lähtisi, edes hetkeksi..)) ?

        Silti Sel-lan kuvaukset eivät herätä kateutta, niissä ei ole esittelyn vaan jakamisen henkeä. Kuin kylään kutsuttaisi..))
        Ja niinkin, että voi innostua itsekin kokeilemaan jotakin uutta, mikä ainakaan minulta ei kovin helposti suju...
        Ja eikö yhden uurastus lisää kaikkien hyvinvointia - yhteen ynnättynä ?..))
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sama täällä Makriina, joskus on harmittanutkin kun olen nukahtanut kesken Beckin tai Wallanderin katsomisen ja loppuhuipennus jäi kokematta...Niin utelias en ole, että Areenalta menisin katsomaan, miten siinä kävi..))
        demeter1

        Helposti nukahtavana olen joutunut katsomaan monet Beckit ja Wallanderit pariin kertaan tai jatkaa siitä mihin oli nukahtanut seuraavana päivänä.... :)


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
        Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
        Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
        Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

        Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
        Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
        Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
        Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

        Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
        En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
        Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
        Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
        Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
        Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
        Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

        Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
        Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

        Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
        Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
        Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

        Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
        Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
        Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
        Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.

        Päivää! Heittäydyn hetkeksi lepäämään Nojatuoliin.
        Minulla on sellainen kuva noista hotellijouluista, että itselleni sattaisi tulla tylsää. En ole koskaan ollut, mutta valoisa aika on lyhyt ja jouluna on kaikki kiinni (?). Kotona sentään on puuhastelumahdollisuudet käden ulottuvilla.

        On keskusteltu mielikuvista sinun, Hil-la, kodistasi. Minä yhdyn noihin mielikuviin. Siisti, kodikas ja lämmin on kotisi. Lämpöä tuo monet maalaamasi taulut, käsityöt ja askartelut.
        Laittaisitpa profiiliisi sen kapean peiton kuvan. Ihastuin ikihyviksi Liekon isoäidinneliösukista.

        Mitä, jos sanot lapsillesi, että kotona on joulunakin paras paikka. Kaikki tekemiset ja puuhastelut siinä. Saa tehdä mitä mieli tekee.
        Itse luulen, ei olla sovittu vielä, että käyn aattona tyttären perheen luona jouluaterialla ja tulen sen jälkeen kotiin.
        Vanhemmalla lapsenlapsella on tyttöystävä ja varmasti kiirehtivät tapaamaan toisiaan. Tuore tapaus, ei vielä varmaan perheaterialle ;) Nuorempi suksii ulos kavereiden kanssa tai pelaa heidän kanssa nettipeliä.
        Vanhemmat saa "omaa aikaa".
        Ehkä tapaninpäivä käyvät minun luona kahvilla ulkoilun ohessa. Vielä on aikaista lukkoon lyödä.

        Mukavaa loppupäivää, uutta viikkoa ja alkavaa lokakuuta.
        /ex-brinkkala


    • Kertokaapa, mikä saa tuntemaan ulkopuolisuutta lasten kanssa jiuluna.. Mielestäni yksin elävä mummi tai ukki kuuluu yhteiseen jouluun.

      Oma ukkini leskeksi jäätyään vietti joulua lastensa luona. Veljekset asuivat lähellä, hän kiersi poikien aattohulinoissa ja yöksi lähti kotìin.
      Ukki kuului jouluumme.

      Esikoinen ja miniä tulevai jouluksi aina, asuvathan miniänkin iäkkäät vanhemmat täällä.

      No, jouluun on aikaa.

      Vietin joulun v. 2019 Hollannissa, osallistuin aattoyönä kauniissa Heemsteden kirkossa katolilaiseenJoulumessuun se oli kaunis kokemus.

      Heräsin tänään tavallista aijemmin, koska odotan vieraita ja liesituulettimen asentajaa. Piti ripsuta keittiötä.

      Eilinen oli omituinen, leivoin, eikä mikään tahtonut onnistua. Ensin hajosi vanha yleiskone. kääretortusta tuli lättänä. Kasvispiirakan kerma lenteli keittiön lattialle ja yks jos toinen esine putoili ja sotki keittiötä.
      No, sain hommat jotenkin hoidettua ja vetäsin ettoset. Illalla kiinittyi nokka TV:n
      TTK-ta katsellessa.

      Miten taitavia tanssioita ovat jotkut julkkikset. Tökkö Mika Saukkonen meni jatkoon yleisön äänillä.

      No...joo...

      • Anonyymi

        Pienet lapset tekevät joulun, on niin ihana seurata pienten kirkassilmien jouluriemua. Mielelläni menen näihin jälkeläisteni pikkulapsiperheisiin (sinne missä milloinkin kokoonnutaan) jouluna. Pienimmät ovat tietysti jo lastenlastenlasten polvea. En jää yöksi, jaksan hyvin autoilla nämä lyhyehköt matkat jos keli ei ole hirveä. Enkä ole kenellekkään rasitus, ei tarvitse mitenkään passata. syönkin samaa mitä muut.


      • Anonyymi

        Et taida tajuta, että normaalisti meidän ikäisten lapsila on OMAT perheet, he ovat jo ukkeja ja mummoja, osa jo isoisovanhempia. Luonnollisesti ne omat perheet ovat tärkeimmät ja niissä on paljon porukkaa ja hälinää. Ei se ole vieraantumista, mutta hukunajoulu väsyttää. Muulloinkin voi tavata,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pienet lapset tekevät joulun, on niin ihana seurata pienten kirkassilmien jouluriemua. Mielelläni menen näihin jälkeläisteni pikkulapsiperheisiin (sinne missä milloinkin kokoonnutaan) jouluna. Pienimmät ovat tietysti jo lastenlastenlasten polvea. En jää yöksi, jaksan hyvin autoilla nämä lyhyehköt matkat jos keli ei ole hirveä. Enkä ole kenellekkään rasitus, ei tarvitse mitenkään passata. syönkin samaa mitä muut.

        Juuri noin on minunkin jouluni hoitunut, Ano 10.32. Joulupukin tulo ja jouluateria - ei vaivaa jälkeläisille, kun jalan pääsen joulupöytään ja syön mitä tarjotaan...
        demeter1


      • Anonyymi

        Mummit ja ukit ja isomummit ja isoukit päättää ihan itse , mihin he milloinkin kuuluvat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et taida tajuta, että normaalisti meidän ikäisten lapsila on OMAT perheet, he ovat jo ukkeja ja mummoja, osa jo isoisovanhempia. Luonnollisesti ne omat perheet ovat tärkeimmät ja niissä on paljon porukkaa ja hälinää. Ei se ole vieraantumista, mutta hukunajoulu väsyttää. Muulloinkin voi tavata,

        Jos minulle kirjoitit, kerroin lapsuuden joulusta jolloin jokaisessa isäni veljesperheissä oli runsaasti lapsia.
        Ukki kuului joulun viettoon kanssamme.
        Vanhimmat hänen lapsenlapsensa olivat teini ikäisiä, itse olin alakouluikäinen. Lastenlasten lapset syntyivät myöhemmin tätä muisteloa kirjoittaessa.

        Meille suku oli tärkeä. Isän sisko toimi usein joulupukkina.

        Eli ei liene outoa, että elinikäinen ystävyyssuhde serkkuihini on kestänyt näihin päiviin.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Jos minulle kirjoitit, kerroin lapsuuden joulusta jolloin jokaisessa isäni veljesperheissä oli runsaasti lapsia.
        Ukki kuului joulun viettoon kanssamme.
        Vanhimmat hänen lapsenlapsensa olivat teini ikäisiä, itse olin alakouluikäinen. Lastenlasten lapset syntyivät myöhemmin tätä muisteloa kirjoittaessa.

        Meille suku oli tärkeä. Isän sisko toimi usein joulupukkina.

        Eli ei liene outoa, että elinikäinen ystävyyssuhde serkkuihini on kestänyt näihin päiviin.

        Lerroit miten sinun poika ja miniä tulevat luoksesi jouluna ja kysyit miksi muut ovat vieraantuneet lapsistaan kun viettävät joulua erossa lapsistaan. Syy on se, että lapsilla on jo paljon omaa jälkikasvua kahdessa polvessa . Ei se ole vieraantumista, vaan tavataan rauhsllisempana aikana.


      • Anonyymi

        Etkös ole koskaan kuullut, ettei pyhätyöllä ole siunausta?

        Minä olen tympiintynyt jouluun ja minun puolestani sen voisi poistaa kokonaan. Kaupallisuus on sen pilannut tyystin. Parin viikon päästä viimeistään alkavat joululaulut raikaa joka paikassa, vaikka jouluun on silloin aikaa vielä reilut 2kuukautta.

        Äitini eläessä meille pöllähti jouluaattona koko lähisuku metsähiiriä myöten ja minä passasin koko komppaniaa. Heidän poistuttuaan olin aivan poikki.

        Nyt ei tarvitse enää huhkia joulun eteen, vaan saan olla pitkin tai poikin.

        Ei taida Saukkosesta tulla tanssijaa tekemälläkään, mutta hänen humoristisesta suhtautumisestaan kisaan pidän.

        Nyt kaalilaatikkoa nautiskelemaan.

        kylmätotuus


    • Voi kauhistus ! Olenpas minä suulas tänään. Tällaisiä lörpöttelijöitä meistä "yksinäisistä" pahimmillaan tulee..))

    • Me vietimme jouluja täällä Ruotsissa alluksi omassa perheessä kotona, sitten myöhemmin kokoonnuimme vuorotellen joko meillä, tyttären anopilla tai tyttären kotona. Lastenlasten syntymän jälkeen päätimme viettää jouluaattoillan siellä, ettei tarvitse unisia lapsia ja lahjavuoria roudata paikasta toiseen joko jouluyönä tai joulupäivänä , siis periaatteessa lasten ehdoilla ja heidän kotonaan.
      Koskaan ei ole ollut mitään tunnetta että olisin jotenkin ulkopuolinen, suunnittelemme aterian etukäteen ja tuomme omia jouluherkkujamme kaikille muillekin tarjottavaksi.
      Anopin äiti oli mukana joulu, poikien eno myös ja oma poikani joka kerta on ollut mukana viettämässä joulua sisarensa luona. Vävyn isä ja vaimo olivat aina mukana kuolemaansa saakka. Mieheni on ollut mukana tärkeänä osana tätä yhteistä joulunviettoa aivan ensimmäisestä yhteisestä joulustamme saakka, kaksitoista vuotta sitten. Hänen aikamiespoikansa on ollut myös mukana. Parhaimmillaan olimme ehkä viisi-kuusitoista henkilöä ja kukaan ei ollut liikaa,
      Sillä aikaa kun muut katsoivat Kalle Ankkaa olohuoneessa me kolme emäntää lämmitime ja asetimme tarjolle joulun eväät.
      Yhteisöllinen, lämmin, ketään ei erikseen passattu mutta kaikki huomioitiin.

      Jos aikoisin viettää joulua kahdenkesken mieheni kanssa niin kyllä sitä ihmeteltäisiin.

      Varmasti sekin aika tulee vielä, mutta nyt jatkamme edelleenkin perhe-ja sukujoulun viettoa, se tuntuu ainoalta oikealta.

      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        Joskus kuitenkin toiset aatokset.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/16176946/olin-tehda-oharit

        On olleet ja varmasti vielä joskus teenne oharit. Mutta sitten varmaan kun tyttärenpojat ovat jo lentäneet ulos pesästä. Olemme kuitenkin sopineet tyttären kanssa että tänä jouluna ostamme vain 500 kr. edestä lahjoja kullekin aikuiselle. Kulutushysteriaa on hyvä vähän yrittää rajoittaa ja sitäpaitsi lahjojen avaamiseen menee normaalisti noin neljä tuntia, koska luetaan värssyt, avataan yksi kerrallaan paketit, ihaillaan, kiitellään ja hoidetaan käärepaperit roskasäkkiin samantien. Tunnit kuluu, ja roskasäkki viedään ulos ja otetaan uusi...
        mutta joo luin koko tuon vanhan ketjun missä keskustelimme joulunvietosta. Kiinnostavaa huomata että kukaan ei ole täällä muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana.
        Ja edelleenkin, on ihan ok. muuttaa mieltään.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        On olleet ja varmasti vielä joskus teenne oharit. Mutta sitten varmaan kun tyttärenpojat ovat jo lentäneet ulos pesästä. Olemme kuitenkin sopineet tyttären kanssa että tänä jouluna ostamme vain 500 kr. edestä lahjoja kullekin aikuiselle. Kulutushysteriaa on hyvä vähän yrittää rajoittaa ja sitäpaitsi lahjojen avaamiseen menee normaalisti noin neljä tuntia, koska luetaan värssyt, avataan yksi kerrallaan paketit, ihaillaan, kiitellään ja hoidetaan käärepaperit roskasäkkiin samantien. Tunnit kuluu, ja roskasäkki viedään ulos ja otetaan uusi...
        mutta joo luin koko tuon vanhan ketjun missä keskustelimme joulunvietosta. Kiinnostavaa huomata että kukaan ei ole täällä muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana.
        Ja edelleenkin, on ihan ok. muuttaa mieltään.

        Neljä tuntia lahjojen avaamiseen!!! Se on varmasti enemmän kuin Ruotsin hovissa!!!🤣🤣🤣Vieläkö viet auton takakontissa sen antipastovadin, pullapitkot ja tortut ja lanttuloorat?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        On olleet ja varmasti vielä joskus teenne oharit. Mutta sitten varmaan kun tyttärenpojat ovat jo lentäneet ulos pesästä. Olemme kuitenkin sopineet tyttären kanssa että tänä jouluna ostamme vain 500 kr. edestä lahjoja kullekin aikuiselle. Kulutushysteriaa on hyvä vähän yrittää rajoittaa ja sitäpaitsi lahjojen avaamiseen menee normaalisti noin neljä tuntia, koska luetaan värssyt, avataan yksi kerrallaan paketit, ihaillaan, kiitellään ja hoidetaan käärepaperit roskasäkkiin samantien. Tunnit kuluu, ja roskasäkki viedään ulos ja otetaan uusi...
        mutta joo luin koko tuon vanhan ketjun missä keskustelimme joulunvietosta. Kiinnostavaa huomata että kukaan ei ole täällä muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana.
        Ja edelleenkin, on ihan ok. muuttaa mieltään.

        Meillä ei ole kulutushysteriaa, koska nuorin joulun viettäjä joukossamme on jo 17 vuotta, joten ei lahjoja ostella, vaan nautimme toistemme seurasta.

        4 tuntia pakettien avaamista? Melkoinen "jouluperinne".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä ei ole kulutushysteriaa, koska nuorin joulun viettäjä joukossamme on jo 17 vuotta, joten ei lahjoja ostella, vaan nautimme toistemme seurasta.

        4 tuntia pakettien avaamista? Melkoinen "jouluperinne".

        Minulla ja miehellä ei ole kulutushysteriaa. Ostamme yhden joululahjan jokaiselle perheen jäsenelle. Tyttären perheessä taas lahjoja jaetaan kaksin käsin, koska heistä on tosi kivaa antaa lahjoja ja saadakin lahjoja. Nuorin lahjojen saajista täyttää 16 vuotta ensi kuussa.

        Lahjojen avaaminen on pitkä prosessi heillä, välillä juodaan kahvit ja syödään jälkiruokaa tai kakkua ja sitten seurustellaan ja ja sitten taas jatketaan.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        On olleet ja varmasti vielä joskus teenne oharit. Mutta sitten varmaan kun tyttärenpojat ovat jo lentäneet ulos pesästä. Olemme kuitenkin sopineet tyttären kanssa että tänä jouluna ostamme vain 500 kr. edestä lahjoja kullekin aikuiselle. Kulutushysteriaa on hyvä vähän yrittää rajoittaa ja sitäpaitsi lahjojen avaamiseen menee normaalisti noin neljä tuntia, koska luetaan värssyt, avataan yksi kerrallaan paketit, ihaillaan, kiitellään ja hoidetaan käärepaperit roskasäkkiin samantien. Tunnit kuluu, ja roskasäkki viedään ulos ja otetaan uusi...
        mutta joo luin koko tuon vanhan ketjun missä keskustelimme joulunvietosta. Kiinnostavaa huomata että kukaan ei ole täällä muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana.
        Ja edelleenkin, on ihan ok. muuttaa mieltään.

        Minun on nyt ihan pakko siteerata itseäni siteeraamassa Heraklitosia ja Platoa :)

        "Minulla on suoraviivainen linja: "Ainoa asia joka pysyy muuttumattomana elämässäni on tarve muuttua, kehittyä, mennä eteenpäin"
        "The only constant thing in my life is change" (Heraclitus)
        "Heraklitos luulen niin, sanoo, ettäkaikki maailmassa muuttuu ja mikään ei säily entisellään. Verraten olemassa olevia asioita joen juoksuun, hän sanoo että samaan virtaan ei voi koskaan astua kahta kertaa" (Plato)"


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minulla ja miehellä ei ole kulutushysteriaa. Ostamme yhden joululahjan jokaiselle perheen jäsenelle. Tyttären perheessä taas lahjoja jaetaan kaksin käsin, koska heistä on tosi kivaa antaa lahjoja ja saadakin lahjoja. Nuorin lahjojen saajista täyttää 16 vuotta ensi kuussa.

        Lahjojen avaaminen on pitkä prosessi heillä, välillä juodaan kahvit ja syödään jälkiruokaa tai kakkua ja sitten seurustellaan ja ja sitten taas jatketaan.

        Meillä ruokailua sanotaan ruokailuksi, kahvinjuontia kahvinjuonniksi ja keskitytään niihin kun on niiden aika. Lapsia ei ole koskaan rasitettu mummon keksimilla värssyillä ja saavat avata heti pakettinsa, ei tarvii joka aikuisen pakettien avaamista runoineen seurata kuin mitäkin ohjelmanumeroa. Lausuuko se lahjan avaaja vai sntaja ne ruoelmat? Lapset alkaa leikkiä heti lahkoillaan, ei tarvitsee odottaa kun kakuttelut ja kahvittelut on neljän tunnin päästä ohi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Neljä tuntia lahjojen avaamiseen!!! Se on varmasti enemmän kuin Ruotsin hovissa!!!🤣🤣🤣Vieläkö viet auton takakontissa sen antipastovadin, pullapitkot ja tortut ja lanttuloorat?

        Näin se on, köyhän on tyydyttävä yhteen voimapaperikääröön, jossa on pottupulikka.

        heheheee...


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Näin se on, köyhän on tyydyttävä yhteen voimapaperikääröön, jossa on pottupulikka.

        heheheee...

        Näin on, mitäs me köyhät!


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minulla ja miehellä ei ole kulutushysteriaa. Ostamme yhden joululahjan jokaiselle perheen jäsenelle. Tyttären perheessä taas lahjoja jaetaan kaksin käsin, koska heistä on tosi kivaa antaa lahjoja ja saadakin lahjoja. Nuorin lahjojen saajista täyttää 16 vuotta ensi kuussa.

        Lahjojen avaaminen on pitkä prosessi heillä, välillä juodaan kahvit ja syödään jälkiruokaa tai kakkua ja sitten seurustellaan ja ja sitten taas jatketaan.

        Eikös se tyttäresikin ole tarhatäti, hyvät palkat heillä Ruotsissa ilmeisesti kun lahjojen papereitakin tulee monta säkillistä ja lapsia on vain kaksi melkein aikuista poikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin on, mitäs me köyhät!

        Se paperikin käytetään uudestaan seuraavana jouluna. Viikataan nätisti ja laitetaan talteen.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Näin se on, köyhän on tyydyttävä yhteen voimapaperikääröön, jossa on pottupulikka.

        heheheee...

        Päivän paras!!!!

        Kiitokset nauruista Korppis.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä ruokailua sanotaan ruokailuksi, kahvinjuontia kahvinjuonniksi ja keskitytään niihin kun on niiden aika. Lapsia ei ole koskaan rasitettu mummon keksimilla värssyillä ja saavat avata heti pakettinsa, ei tarvii joka aikuisen pakettien avaamista runoineen seurata kuin mitäkin ohjelmanumeroa. Lausuuko se lahjan avaaja vai sntaja ne ruoelmat? Lapset alkaa leikkiä heti lahkoillaan, ei tarvitsee odottaa kun kakuttelut ja kahvittelut on neljän tunnin päästä ohi.

        Meillä sanotaan ruokailua ajankohdan mukaan. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala tai iltanapostelu. Meillä juodaan aamukahvia, päiväkahvia ja iltakahvia.

        Minulla on tapana tehdä aikuisille pojille lapsuusmuistoylläreitä. Yksikin joulu paketeista paljastui, koottava avaruuslaiva ja legoauto. Niillä sitten ",leikkittiin". Toisena jouluna paketista löytyi Afrikantähti sen peluu oli illan ohjelmassa.

        Lahjapapereita kerty 50 l roskasäkki.

        Juhlat kestää yleensä klo 18.00 - 24.00.
        Välillä esikoinen käy joulupukkina miniän sisarusten lapsille ; )))


    • Anonyymi

      Jouluna ei ole mikään pakko lähteä mihinkään.
      Lapset katsovat asiakseen kutsua luokseen.
      En ole mennyt vuosikymmeneen enää kuin parina jouluna.
      Mielessä on joskus käynyt mennä jouluksi johonkin hotelliin ja sen valmiisiin
      joulupöytiin, mutta kun en paljon jaksa syödäkään enää,
      olen katsonut mukavimmaksi olla kotona omassa rauhassani.

      Lapsilla ja sukulaisilla voi kyläillä muulloinkin kuin jouluhässäkässä.
      Jo uudenvuoden aattona on kiireet haihtuneet. Vaikka silloin voi tavata.
      Tai Loppiaisena. Tai milloin vain vuoden varrella. Joulu ei ole "pakko".
      Uskon, että lapsien perheillekin on helpotus, kun saavat omaan tahtiinsa
      joulunsa viettää.
      En katso olevani niin ikimuistoinen ihminen, että minun olisi oltava
      joka joulu läsnä.
      Mutta hei ! Nyt on vasta syyskuu ja aurinko paistaa puitten lehvistössä
      ja kukkapenkkeihin !

      • Anonyymi

        Minusta oli ihan kiva mennä silloin lasteni luokse, kun lastenlapset vielä uskoi joulupukkiin, mutta ei enää.

        Toki, jos he asuisivat tuossa kilometrin päässä, niin voisin piipahtaa.


      • On todellakin hieman aikaista vielä alkaa keskustelemaan jouluvietosta. Aurinko paistaa alajuoksullakin. Yöllä vieraili halla ja toin auringonkukkani sisälle maljakkoon.

        Mikkelinmessua täällä meilläpäin ollaan virvoittamassa henkiin järjestämällä kirppareita eri puolilla kuntaa. Markkinasunnuntai oli eilen.

        Kekri, pyhäinpäivä ja halloween vielä juhlimatta/viettämättä ennen kuin varsinainen jouluhysteria alkaa.

        (Minä toivoisin että jälkipolveni ainakin muistaisivat minua, edes vähän aikaa. Ikimuistoinen ei kai meistä kukaan...)


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        On todellakin hieman aikaista vielä alkaa keskustelemaan jouluvietosta. Aurinko paistaa alajuoksullakin. Yöllä vieraili halla ja toin auringonkukkani sisälle maljakkoon.

        Mikkelinmessua täällä meilläpäin ollaan virvoittamassa henkiin järjestämällä kirppareita eri puolilla kuntaa. Markkinasunnuntai oli eilen.

        Kekri, pyhäinpäivä ja halloween vielä juhlimatta/viettämättä ennen kuin varsinainen jouluhysteria alkaa.

        (Minä toivoisin että jälkipolveni ainakin muistaisivat minua, edes vähän aikaa. Ikimuistoinen ei kai meistä kukaan...)

        Ai niin ja unohdin sanoa että 12 lokakuuta on Dia de la Raza.
        Raza cósmica, eli kosminen rotu on meksikolaisen filosofin (Vasconcellos) termi Latinalaisen Amerikan kansalle, jossa sekoittuvat kaikki etniat ja "rodut".


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ai niin ja unohdin sanoa että 12 lokakuuta on Dia de la Raza.
        Raza cósmica, eli kosminen rotu on meksikolaisen filosofin (Vasconcellos) termi Latinalaisen Amerikan kansalle, jossa sekoittuvat kaikki etniat ja "rodut".

        kuulostaa niin portugalilaiselta. Huomasin mehikaanien almanakasta, että työväenpresidentti muutti sen päivän nimen plörinäksi PLURICULTURAL
        https://www.dof.gob.mx/nota_detalle.php?codigo=5608175&fecha=18/12/2020

        Myös Venäjän johdon mielisairaampi runoilee, nämä on pöyristyttävää plörinää

        ""Yhdysvaltain hallinto huutaa kuin sika muiden maiden, mukaan lukien Venäjän, sekaantumisesta niiden vaaleihin. Samaan aikaan Ukrainan hullu huumepresidentti zelensky leikkii häpeämättömästi Kamalan kanssa vierailemalla swing-osavaltiossa Pennsylvaniassa. Vade retro, Satana!"" Medvedev


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        On todellakin hieman aikaista vielä alkaa keskustelemaan jouluvietosta. Aurinko paistaa alajuoksullakin. Yöllä vieraili halla ja toin auringonkukkani sisälle maljakkoon.

        Mikkelinmessua täällä meilläpäin ollaan virvoittamassa henkiin järjestämällä kirppareita eri puolilla kuntaa. Markkinasunnuntai oli eilen.

        Kekri, pyhäinpäivä ja halloween vielä juhlimatta/viettämättä ennen kuin varsinainen jouluhysteria alkaa.

        (Minä toivoisin että jälkipolveni ainakin muistaisivat minua, edes vähän aikaa. Ikimuistoinen ei kai meistä kukaan...)

        Ei todellakaan ole liian aikaista puhua sinun 4 tunnin lahjojen jaosta, josta käärepaperiakin tulee monta säkillistä🤣🤣🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        kuulostaa niin portugalilaiselta. Huomasin mehikaanien almanakasta, että työväenpresidentti muutti sen päivän nimen plörinäksi PLURICULTURAL
        https://www.dof.gob.mx/nota_detalle.php?codigo=5608175&fecha=18/12/2020

        Myös Venäjän johdon mielisairaampi runoilee, nämä on pöyristyttävää plörinää

        ""Yhdysvaltain hallinto huutaa kuin sika muiden maiden, mukaan lukien Venäjän, sekaantumisesta niiden vaaleihin. Samaan aikaan Ukrainan hullu huumepresidentti zelensky leikkii häpeämättömästi Kamalan kanssa vierailemalla swing-osavaltiossa Pennsylvaniassa. Vade retro, Satana!"" Medvedev

        Hieno termi, tuo pluricultural, aika minunkin päivittää espanjankieltäni. Multikulti:)
        Latinalaisamerikkalaiset eivät ole enää aikoihin viettäneet/juhlineet Amerikan löytämisen päivää, koska se ei kuulemma ole ollut koskaan heiltä hukassa.


    • Jos eilinen oli ongelmallinen, tämä päivä tähän mennessä on ollut ihania ylläreitä täysi.

      Vieraat kävivät ja jatkoivat matkaa Haminaan, kasviskakku teki kauppansa.

      Liesituulettimen asentajat, kaksi miestä laittoivat uuden tuulettimen paikolleen. Olin kysynyt tilatessani asennuskeikan, omisiko firmalla Bossin jääkaappiin osia. Toinen kertoi, että hänellä on myynnissä juuri samanlainen jääkaappi. Eikä se ole mennyt, joten voisimme tehdä diilin, hän ottaisi siitä osia ja asentaisi kaappiini.

      Diili tehtiin, joten keittiömme kaapit ja elekroniset vehkeet ovat pian kunnossa. Jopa yleiskonekin toivotettiin tervetulleeksi remppaan.

      Huomenna vielä auto korjaamolle, jossain sylinterissä häikkää.

      Näitä hässäköitä ilmaantuu, mutta ne on hoidettavissa. Joskus helposti joskus taas vaivaloisesti.

      No, elämä on.

      • Anonyymi

        Bosch
        se on vauraan etelän klassinen yritys rikkaassa Stuttgartissa
        jossa on valtavasti italialaisia, suosittelen lomakohteeksi

        Oluen nimi on Dinkelacker
        https://www.stuttgarter-nachrichten.de/inhalt.dinkelacker-im-stuttgarter-sueden-platz-fuer-eine-viertel-million-bierkisten.2cc554eb-85f5-4b94-8501-843d475b1346.html

        Huomatkaa että etelässä (ja pohjois-Italiassa ) ei viiniä juoda lasista vaan kolpakosta

        eli Stuttgartissa pyydetään
        https://glossar.wein.plus/viertel-trinkglas

        Noch ein Viertele bitte = neljänneslitran kolpakko viiniä ihan sama mitä


      • Anonyymi

        No mikäpä hänessä.
        No, elämä on.
        EVVK.


      • Anonyymi
        UUSI

        No, mikäpä hänessä. Hanki elämä.


    • Anonyymi

      Tervehdys ! Syyskiireet tahtovat jatkua, ainakin noiden omenien kanssa.
      Kova pakkanen on ollut viime yönä , seuraavakin samanlainen.
      Totuin niin lämpimään, että nyt hirvittää, kuinka tämän talven yli pääsee.

      Nuoris kapinoi, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä, varsinkin, jos vertaa meidä ikäiste elämään silloin, 1950 luvulla.
      Noihin aikohin Elvis Presli lauloi mm. Klock arount the klock. kuulin sen ensi kerran ja se oli kuin sähköisku! Ajattelin, että tuon ihanempaa ei mikään voi olla, se rytmi ja
      Elviksen ihana ääni!
      En ehtinyt lukeakaan mitä muuta ovat kirjoittaneet, olin aivan uupunut kauppareissulla ja hautausmaalla käydessäni. Istutin haudalle callonia ja toin yhden kotipurkkiinkin. Menen sen nyt vielä istuttamaan.
      Hyvää vointia,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Rock around the clock.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rock around the clock.

        Bill Haleyn lattea rokkibiisi. Ei Elviksen.


    • Anonyymi

      500 kruunua jokaiselta joululahjaan ei ole ylen kauhistuttavan suuri summa.
      500 Ruotsin kruunua on yhtä kuin 44,26 Euroa.

      • Ihan riittävä summa pieneen symbooliseen lahjaan. Lasten lahjoihin voi sitten sijoittaa tuplasti,


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ihan riittävä summa pieneen symbooliseen lahjaan. Lasten lahjoihin voi sitten sijoittaa tuplasti,

        En osannut oikein ilmaista ajatuksiani. Tarkoitinkin sitä, että joku voisi ajatella,
        että hyvänen aika, 500 kruunua jokaisen joululahjaan, onpa varaa hassata rahaa !
        Mutta se on ihan kohtuullinen ja sopiva summa, kun sen euroina tietää.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ihan riittävä summa pieneen symbooliseen lahjaan. Lasten lahjoihin voi sitten sijoittaa tuplasti,

        "Pieneen symboliseen lahjaan"?
        Oletan, että tämä on huumoria.
        Nimim. "minimieläke".


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ihan riittävä summa pieneen symbooliseen lahjaan. Lasten lahjoihin voi sitten sijoittaa tuplasti,

        Lasten? Joo, lapsihan voi olla jo 50-vuotias?


      • Anonyymi
        UUSI
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ihan riittävä summa pieneen symbooliseen lahjaan. Lasten lahjoihin voi sitten sijoittaa tuplasti,

        Onhan se riittävä, kun rahaa on, kuin roskaa ja roska on, kuin pas-kaa ja pas-ka ei lopu koskaan.

        Minä voisin ottaa tuon rahana, niin saisin sillä yli viikon ruuat. Siinä olisi sirren sitä symboliikkaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se riittävä, kun rahaa on, kuin roskaa ja roska on, kuin pas-kaa ja pas-ka ei lopu koskaan.

        Minä voisin ottaa tuon rahana, niin saisin sillä yli viikon ruuat. Siinä olisi sirren sitä symboliikkaa.

        Tarhatätin eläkkeillä ei ole juhlimista, kunhan leuhkii.


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pieneen symboliseen lahjaan"?
        Oletan, että tämä on huumoria.
        Nimim. "minimieläke".

        Lahjat ovat aina meiltä molemmilta.


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasten? Joo, lapsihan voi olla jo 50-vuotias?

        Ja kohta ovatkin.
        Mutta tarkoitin tietenkin lapsenlapsia.


    • Joku kirjoitti Elviksestä ja Bill Haleysta, nuoruudessani jäivät väliin kun uskovainen kotini ei suvainnut heitä.
      Sitten tulikin avioliitto ja lapsenhoito, en ehtinyt silloinkaan ihastua idoleihin.
      Nyt voin kuunnella mitä haluan, äänikirjat ovat etusijalla. kuuntelen uudelleen Pajtim Statovcin "Kissani Jugoslavia" kirjaa.
      Toisella kerralla tuntuukin mielenkiintoisemmalta.
      Häneltä on uusikin kirja, en ole vielä tilannut. " Bollan" olen myös kuunnellut, "Tiranan sydän" kirja odottaa kuuntelua.
      Tosi vähän on tapahtumia, Mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni kun flunssakin alkaa helpottaa.
      Mökillä olen vielä, kun saisi aikaiseksi niin pakkaisin kissan ja kamoja autoon keskustaan muuttoa varten.

      • UUSI

        Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
        Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
        Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
        Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
        Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
        Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

        Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
        Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
        Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

        Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
        Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
        No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
        Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

        LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
        Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
        Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
        Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

        Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.


      • Anonyymi
        UUSI
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
        Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
        Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
        Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
        Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
        Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

        Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
        Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
        Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

        Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
        Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
        No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
        Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

        LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
        Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
        Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
        Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

        Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.

        Älä harmittele, jos kirjat ei kiinnosta. Sinulla on sydämmen sivistystä jota ei kirjoista opi. Eikä nuo vierailla kielillä örräilyt kuulu palstalle!


      • Anonyymi
        UUSI
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
        Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
        Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
        Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
        Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
        Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

        Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
        Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
        Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

        Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
        Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
        No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
        Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

        LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
        Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
        Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
        Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

        Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.

        Huomenta!
        Filosofoin pitkät jorinat, jotka sitten lennähtivät virtuaalimaailmaan kiitos pienien puhelimen näppäiden. Ajatukseni alkoivat pyöriä Keke Leppäsen mietteiden mukana , kun hän sanoi, että pitää pyrkiä siihen, että tuo huoneeseen
        tullessaan happea mukanaan, eikä vie sitä pois. Se oli hienosti sanottu.
        Tänä aamuna olen miettiväisin mielin. 😀
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta!
        Filosofoin pitkät jorinat, jotka sitten lennähtivät virtuaalimaailmaan kiitos pienien puhelimen näppäiden. Ajatukseni alkoivat pyöriä Keke Leppäsen mietteiden mukana , kun hän sanoi, että pitää pyrkiä siihen, että tuo huoneeseen
        tullessaan happea mukanaan, eikä vie sitä pois. Se oli hienosti sanottu.
        Tänä aamuna olen miettiväisin mielin. 😀
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Hieno filosofia makr. Nojatuoliinkin jotkut tuo happe ja raikasta ilmaa, jotkut unmehtunutta hajua.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta!
        Filosofoin pitkät jorinat, jotka sitten lennähtivät virtuaalimaailmaan kiitos pienien puhelimen näppäiden. Ajatukseni alkoivat pyöriä Keke Leppäsen mietteiden mukana , kun hän sanoi, että pitää pyrkiä siihen, että tuo huoneeseen
        tullessaan happea mukanaan, eikä vie sitä pois. Se oli hienosti sanottu.
        Tänä aamuna olen miettiväisin mielin. 😀
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Tuossahan olikin oiva miete tälle päivälle, Makriina, kiitos ! Ehkä sitä ei välttämättä itse huomaa - tai tahdo huomata - viekö vai tuoko happea tilaaan tullessaan ja siellä ollessaan.

        Minusta tuossa mietteessä on aiheellista kritiikkiä ilmiölle, jossa katsottiin, että "tilan ottaminen" oli ansio, todiste "hyvästä itsetunnosta". Sitä taidettiin toistaa joskus -80-luvulla, jolloin kaikkien naisten piti "vapautua", tulla näkyviksi.

        Nyt kun useimmat naiset ovat saavuttaneet tuon "vapauden". tulleet näkyviksi, luulisi rauhan ja rakkauden lisääntyneen kodeissa ja työpaikoilla, mutta onko niin käynyt ?

        Kyllä kai nämä somealustatkin jollakin tavoin peilaavat yhteiskunnan tilaa ja aikamoista mittelyä näilläkin taidetaan käydä, eikä tämä meidän ikäpalsta taida olla sieltä pahimmasta päästä. Melkein voisi ajatella, että täällä se "happi" jakautuu sittenkin aika tasaisesti ja ellei jakaudu, ainakin se nähdään ja siihen yritetään puuttua.

        Niin, että olisikohan se ajoittainen eripura täällä jonkinlaista "happitarkkailua", yritystä pitää tasapainoa yllä yhteiseksi hyväksi ?

        Miten ihmeessä tuo Hil-la uskaltaa kiipeillä ? Minä en uskalla ajatellakaan ikkunoiden pesua ja palovaroittimen pattereiden vaihtokin jäi kesken, kun eilen rupesivat metelöimään.
        Ymmärsin, että Hil-la on tehnyt työtä toimintakykynsä säilyttämiseksi. Itse olen tainnut olla liian laiska senkin kanssa, tyytynyt vain siihen, että jalat pelaavat...

        No. Edestään löytää, sanotaan ja tässä iässä lienee jo lupakin tinkiä omavoimaisuudestaan. Kaikkea ei voi saada..))

        Hyvää iltapäivää kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossahan olikin oiva miete tälle päivälle, Makriina, kiitos ! Ehkä sitä ei välttämättä itse huomaa - tai tahdo huomata - viekö vai tuoko happea tilaaan tullessaan ja siellä ollessaan.

        Minusta tuossa mietteessä on aiheellista kritiikkiä ilmiölle, jossa katsottiin, että "tilan ottaminen" oli ansio, todiste "hyvästä itsetunnosta". Sitä taidettiin toistaa joskus -80-luvulla, jolloin kaikkien naisten piti "vapautua", tulla näkyviksi.

        Nyt kun useimmat naiset ovat saavuttaneet tuon "vapauden". tulleet näkyviksi, luulisi rauhan ja rakkauden lisääntyneen kodeissa ja työpaikoilla, mutta onko niin käynyt ?

        Kyllä kai nämä somealustatkin jollakin tavoin peilaavat yhteiskunnan tilaa ja aikamoista mittelyä näilläkin taidetaan käydä, eikä tämä meidän ikäpalsta taida olla sieltä pahimmasta päästä. Melkein voisi ajatella, että täällä se "happi" jakautuu sittenkin aika tasaisesti ja ellei jakaudu, ainakin se nähdään ja siihen yritetään puuttua.

        Niin, että olisikohan se ajoittainen eripura täällä jonkinlaista "happitarkkailua", yritystä pitää tasapainoa yllä yhteiseksi hyväksi ?

        Miten ihmeessä tuo Hil-la uskaltaa kiipeillä ? Minä en uskalla ajatellakaan ikkunoiden pesua ja palovaroittimen pattereiden vaihtokin jäi kesken, kun eilen rupesivat metelöimään.
        Ymmärsin, että Hil-la on tehnyt työtä toimintakykynsä säilyttämiseksi. Itse olen tainnut olla liian laiska senkin kanssa, tyytynyt vain siihen, että jalat pelaavat...

        No. Edestään löytää, sanotaan ja tässä iässä lienee jo lupakin tinkiä omavoimaisuudestaan. Kaikkea ei voi saada..))

        Hyvää iltapäivää kaikille,
        demeter1

        Sellainen on päinvastoin epävarma ja huono itsetunnoltaan, jos pitää OTTAA tila minne menee. Miellyttävä ihminen ei sellaista tee, vaan hän sujahtaa ja sopeutuu joukkoon . Hänet otetaan vastaan hyvin toisin kuin tilanvaltaajat.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellainen on päinvastoin epävarma ja huono itsetunnoltaan, jos pitää OTTAA tila minne menee. Miellyttävä ihminen ei sellaista tee, vaan hän sujahtaa ja sopeutuu joukkoon . Hänet otetaan vastaan hyvin toisin kuin tilanvaltaajat.

        Noin minäkin olen asian ymmärtänyt, Ano 14.55. Tavallaan surullista, koska tilanvaltaajat eivät juuri pääse kokemaan sitä iloa, mitä asioiden jakaminen, muilta oppiminen parhaimmillaan antaa.
        demeter1


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin minäkin olen asian ymmärtänyt, Ano 14.55. Tavallaan surullista, koska tilanvaltaajat eivät juuri pääse kokemaan sitä iloa, mitä asioiden jakaminen, muilta oppiminen parhaimmillaan antaa.
        demeter1

        Täällä kirjoitellaan tilanvaltaajasta. Mielestäni ihminen, joka ottaa konkreettisesti tilan haltuunsa on kaikkea muuta kuin onneton, iloton.

        Sanna Mariin nousee lavalle luennoimaan, ottaa tilan, ihmiset kuuntelevat, lopuksi valtavat abloodit.

        Hän jakaa oppimiaan tietoja.


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Täällä kirjoitellaan tilanvaltaajasta. Mielestäni ihminen, joka ottaa konkreettisesti tilan haltuunsa on kaikkea muuta kuin onneton, iloton.

        Sanna Mariin nousee lavalle luennoimaan, ottaa tilan, ihmiset kuuntelevat, lopuksi valtavat abloodit.

        Hän jakaa oppimiaan tietoja.

        Sanna Marin on olemukseltaan siro ja luonnostaan valovoimainen, ei mikään mörssäri joka fyysisellä koolla ja kovalla äänellä ja itseään esiin tuoden valtaa tilaa muilta, Ei hänen tarvitse ottaa, hän saa sen ja yleisö ihastuu hänen, on vastaanottavainen hänen sanomalleen. Tietoja saa oppilirjoista, mutta Sanna jakaa kokemuksiaan ja oivalluksiaam.


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Täällä kirjoitellaan tilanvaltaajasta. Mielestäni ihminen, joka ottaa konkreettisesti tilan haltuunsa on kaikkea muuta kuin onneton, iloton.

        Sanna Mariin nousee lavalle luennoimaan, ottaa tilan, ihmiset kuuntelevat, lopuksi valtavat abloodit.

        Hän jakaa oppimiaan tietoja.

        Konkreettisesti tila haltuun kuulostaa kyllä sinne tilaan tunkeutumalla ei toivottuna. Tila otetaan haltuun henkisillä kyvyillä, ei rynnistämällä ja vaatimalla.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Konkreettisesti tila haltuun kuulostaa kyllä sinne tilaan tunkeutumalla ei toivottuna. Tila otetaan haltuun henkisillä kyvyillä, ei rynnistämällä ja vaatimalla.

        https://atena.fi/kirjat/ota-tila-haltuun

        Tilan haltuun otto on jotain muuta mitä yrität ilmaista.

        Korppis


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        https://atena.fi/kirjat/ota-tila-haltuun

        Tilan haltuun otto on jotain muuta mitä yrität ilmaista.

        Korppis

        Tuo om vain kirjamainos muutamasta julkkispuhujasta. Kyvyttömät yrittää ottaa tilaa haltuun tunkemalla toisten reviirille ja esiintymällä kuin olisivat muitten yläpuolella.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo om vain kirjamainos muutamasta julkkispuhujasta. Kyvyttömät yrittää ottaa tilaa haltuun tunkemalla toisten reviirille ja esiintymällä kuin olisivat muitten yläpuolella.

        Mistä tilasta kirjoitat, Mistä kirjasta ja kuka sekä ketkä kyvyttömät?

        Korppis


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Konkreettisesti tila haltuun kuulostaa kyllä sinne tilaan tunkeutumalla ei toivottuna. Tila otetaan haltuun henkisillä kyvyillä, ei rynnistämällä ja vaatimalla.

        Jos on kyse esiintymisestä tila kuuluukin ottaa haltuun, siitä on olemassa
        "hiljainen sopimus". Tuo mainittu kirja kertoo mielestäni siitä.
        Meidän tasavertaisten ihmisten kesken tilan haltuunotto voi mielestäni olla jopa jossain väkivaltainen tapahtuma ja silloin on kyse haltuunottajan itsekorostuksesta, MINÄ on siinä pääroolissa ja ikäänkuin osaavampi ja tietävämpi kuin toiset ja sen vuoksi mielestään oikeutettu tilan hallintaan.
        Sanna Marin oli mielestäni siinä roolissa, missa tila luontaisesti kuuluikin hänelle. Silti muistan, että häntäkin jossain yhteydessä moitittiin siitä, että hän "vei hapen" hallituksen muilta ministereiltä..))
        demeter1


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin minäkin olen asian ymmärtänyt, Ano 14.55. Tavallaan surullista, koska tilanvaltaajat eivät juuri pääse kokemaan sitä iloa, mitä asioiden jakaminen, muilta oppiminen parhaimmillaan antaa.
        demeter1

        Minun mielestäni tilan haltuun ottaminen ja tilanvaltaaminen ovatkaksi eri asiaa.
        Hyvä puhuja ottaa tilan haltuunsa positiivisessa mielessä.
        Tilan valloittaja on taas jotain aivan muuta.
        Ei vaatimattomuus tai varovaisuus ole mitään erityisiä hyveitä ihmiselle, joka tekee työtään suuren kuulijakunnan edessä. Asiallinen, vahva, itseensä uskova puhuja hallitsee tilansa taistelematta siitä kenenkäänkanssa.
        ***
        En oikein tiedä mihin viittaatte "tilanvaltaajilla". Jos on kysymys keskustelupalstoilsta, niin täällä jokainen ottaa sen oman tilansa taipumuksiensa, luonteensa ja valmiuksiensa mukaan. Joillakin on paljon sanottavaa, jotkut toistavat aina vain samaa mantraa. Kumpikin ryhmä ottaa tilaa, jota täällä on määrättömästi.
        Kerskailu ja uhoaminen ei ole kaunista, mutta mitalin toinen puoli, itsensä vähättely ja vaatimattomuudella varustettuna syrjään vetäytyjä voivat omistaa paljon huipputietoa, osaamista ja humaanistista näkemystä joita heidän itseluottamuksensa puute ei anna heidän tuoda julki ja kuka siitä eniten kärsii?


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossahan olikin oiva miete tälle päivälle, Makriina, kiitos ! Ehkä sitä ei välttämättä itse huomaa - tai tahdo huomata - viekö vai tuoko happea tilaaan tullessaan ja siellä ollessaan.

        Minusta tuossa mietteessä on aiheellista kritiikkiä ilmiölle, jossa katsottiin, että "tilan ottaminen" oli ansio, todiste "hyvästä itsetunnosta". Sitä taidettiin toistaa joskus -80-luvulla, jolloin kaikkien naisten piti "vapautua", tulla näkyviksi.

        Nyt kun useimmat naiset ovat saavuttaneet tuon "vapauden". tulleet näkyviksi, luulisi rauhan ja rakkauden lisääntyneen kodeissa ja työpaikoilla, mutta onko niin käynyt ?

        Kyllä kai nämä somealustatkin jollakin tavoin peilaavat yhteiskunnan tilaa ja aikamoista mittelyä näilläkin taidetaan käydä, eikä tämä meidän ikäpalsta taida olla sieltä pahimmasta päästä. Melkein voisi ajatella, että täällä se "happi" jakautuu sittenkin aika tasaisesti ja ellei jakaudu, ainakin se nähdään ja siihen yritetään puuttua.

        Niin, että olisikohan se ajoittainen eripura täällä jonkinlaista "happitarkkailua", yritystä pitää tasapainoa yllä yhteiseksi hyväksi ?

        Miten ihmeessä tuo Hil-la uskaltaa kiipeillä ? Minä en uskalla ajatellakaan ikkunoiden pesua ja palovaroittimen pattereiden vaihtokin jäi kesken, kun eilen rupesivat metelöimään.
        Ymmärsin, että Hil-la on tehnyt työtä toimintakykynsä säilyttämiseksi. Itse olen tainnut olla liian laiska senkin kanssa, tyytynyt vain siihen, että jalat pelaavat...

        No. Edestään löytää, sanotaan ja tässä iässä lienee jo lupakin tinkiä omavoimaisuudestaan. Kaikkea ei voi saada..))

        Hyvää iltapäivää kaikille,
        demeter1

        Minä ainakin olen nyt voiton puolella hapetuksessa, koska olen ulkoillut eilen ja tänään raikkaassa, hapekkaassa syysilmassa tuntikausia, tuulettanut aivojani ja ravinnut sieluani luonnon värielämyksillä. Aurinko antoi valovoimaa, jota myös joissakin armoitetuissa ihmisissä on. Minullekin tuo "tilan haltuunotto" tuo monenlaisia mielikuvia, kieltämättä monet karismaattiset puhujat ovat sellaisia, mutta negatiivisena puolena voi olla manipuoloiva ote, kuten lahkolaissaarnaajilla. Suuret esiintyvät taiteilijat valloittavat katsojansa ja kuulijansa. He ovat valovoimaisia, kuitenkin jättävät kuulijoille ja katsojille tilaa tunnereaktioihin ja tulkintaan. He jakavat taitoaan ja taidettaan, antavat ajattelun aihetta ikäänkuin matkaeväiksi.

        Puhutaan paljon myös energiaa antavista ja toisaalta energiasyöpöistä, happea imevistä ihmisistä. Heitä tapaa esimerkiksi työyhteisöissä, joissa pätemisen tarve ja kilpailu saattaa tulehduttaa ilmapiiriä. Kaikentietävä ei anna muille edes suunvuoroa, keskeyttää ja mitätöi. Marttyyri taas on passiivinen tilanteessa, mutta urputtaa takanapäin ja vika löytyy aina muista. Valittaja kaipaa aina kuuntelijaa ja olkapäätä tuekseen, mutta mutta muiden murheille ei empatiaa liikene. Työelämä on meillä takanapäin, mutta kaipa nuo ovat myös luonnekysymyksiä. Toisaalta, eihän meidän tarvitse olla kuin ilokaasuna muille, ilopillerilläkin on oikeus myös olla se tukea ja huomiota hakeva osapuoli.

        Tässä muutama ajatus Makriinan esiin tuomasta happi-vertauksesta. Minäkin olen saanut monelta uutisankkurilta lisähappea moneen ahdistavaankin maailmantilanneuutiseen heidän rauhallisesta, asiallisesta esiintymisestään ja luotettavasta tiedonvälityksestään.


      • UUSI
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun mielestäni tilan haltuun ottaminen ja tilanvaltaaminen ovatkaksi eri asiaa.
        Hyvä puhuja ottaa tilan haltuunsa positiivisessa mielessä.
        Tilan valloittaja on taas jotain aivan muuta.
        Ei vaatimattomuus tai varovaisuus ole mitään erityisiä hyveitä ihmiselle, joka tekee työtään suuren kuulijakunnan edessä. Asiallinen, vahva, itseensä uskova puhuja hallitsee tilansa taistelematta siitä kenenkäänkanssa.
        ***
        En oikein tiedä mihin viittaatte "tilanvaltaajilla". Jos on kysymys keskustelupalstoilsta, niin täällä jokainen ottaa sen oman tilansa taipumuksiensa, luonteensa ja valmiuksiensa mukaan. Joillakin on paljon sanottavaa, jotkut toistavat aina vain samaa mantraa. Kumpikin ryhmä ottaa tilaa, jota täällä on määrättömästi.
        Kerskailu ja uhoaminen ei ole kaunista, mutta mitalin toinen puoli, itsensä vähättely ja vaatimattomuudella varustettuna syrjään vetäytyjä voivat omistaa paljon huipputietoa, osaamista ja humaanistista näkemystä joita heidän itseluottamuksensa puute ei anna heidän tuoda julki ja kuka siitä eniten kärsii?

        Tilan haltuun otto ja tilan valtaus ovat kaksi eri asiaa, jonka jo tietenkin tiesin, mutta onhan se hauskaa lukea kuinka selvää asiaa yritetään kiertää, kaartaa ja vääntää ; ))


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Tilan haltuun otto ja tilan valtaus ovat kaksi eri asiaa, jonka jo tietenkin tiesin, mutta onhan se hauskaa lukea kuinka selvää asiaa yritetään kiertää, kaartaa ja vääntää ; ))

        Älä valehtele, sekoitat taas termit.
        Ja kyllä tuo linkkisi oli kirjamainos.
        Koeta sisäistää, ennen kuin kommentoit.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Konkreettisesti tila haltuun kuulostaa kyllä sinne tilaan tunkeutumalla ei toivottuna. Tila otetaan haltuun henkisillä kyvyillä, ei rynnistämällä ja vaatimalla.

        On myös niitä joilla on se virheellinen käsitys, että juuri he ovat tilanvaltaajia, joiden tietomäärä ja henkiset kyvyt ovat erityisluokkaa..
        Todella viisaat tietävät kykynsä ja sallivat vähemmän tietävienkin osallistua tasavertaisina. Heiltä uskaltaa jopa kysyä.
        Mkr.


      • Anonyymi
        UUSI
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun mielestäni tilan haltuun ottaminen ja tilanvaltaaminen ovatkaksi eri asiaa.
        Hyvä puhuja ottaa tilan haltuunsa positiivisessa mielessä.
        Tilan valloittaja on taas jotain aivan muuta.
        Ei vaatimattomuus tai varovaisuus ole mitään erityisiä hyveitä ihmiselle, joka tekee työtään suuren kuulijakunnan edessä. Asiallinen, vahva, itseensä uskova puhuja hallitsee tilansa taistelematta siitä kenenkäänkanssa.
        ***
        En oikein tiedä mihin viittaatte "tilanvaltaajilla". Jos on kysymys keskustelupalstoilsta, niin täällä jokainen ottaa sen oman tilansa taipumuksiensa, luonteensa ja valmiuksiensa mukaan. Joillakin on paljon sanottavaa, jotkut toistavat aina vain samaa mantraa. Kumpikin ryhmä ottaa tilaa, jota täällä on määrättömästi.
        Kerskailu ja uhoaminen ei ole kaunista, mutta mitalin toinen puoli, itsensä vähättely ja vaatimattomuudella varustettuna syrjään vetäytyjä voivat omistaa paljon huipputietoa, osaamista ja humaanistista näkemystä joita heidän itseluottamuksensa puute ei anna heidän tuoda julki ja kuka siitä eniten kärsii?

        paloma. Sinulle tämä palsta näyttää olevan henki ja elämä, suurin osa käväisee palstalla silloin tällöin. Ne tärkeät jutut on livessä eikä esim sinun reposteltavina täällä.
        10 sanaa suom24:llä, 10000000 sanaa livessä.


      • Anonyymi
        UUSI
        demeter1 kirjoitti:

        Jos on kyse esiintymisestä tila kuuluukin ottaa haltuun, siitä on olemassa
        "hiljainen sopimus". Tuo mainittu kirja kertoo mielestäni siitä.
        Meidän tasavertaisten ihmisten kesken tilan haltuunotto voi mielestäni olla jopa jossain väkivaltainen tapahtuma ja silloin on kyse haltuunottajan itsekorostuksesta, MINÄ on siinä pääroolissa ja ikäänkuin osaavampi ja tietävämpi kuin toiset ja sen vuoksi mielestään oikeutettu tilan hallintaan.
        Sanna Marin oli mielestäni siinä roolissa, missa tila luontaisesti kuuluikin hänelle. Silti muistan, että häntäkin jossain yhteydessä moitittiin siitä, että hän "vei hapen" hallituksen muilta ministereiltä..))
        demeter1

        Pääministeri johtaa hallitusta. On ollut muitakin hyviä pääminisreitä,
        mutta esimerkkinä Sanna Marinilla oli oikea asenne ja edellisen hallituksen aika oli todella hermoille hyvää tekevää, koska politiikka on aina
        otsikoissa, mutta Sanna Marin hallitus teki töitä ja tiedotti selkeästi,
        vain kun oli asiaa eikä tarvinnut arvailla mitä hän sanoi tai
        mitä hän tarkoitti. Se oli selkeää ja luotettavaa tiedottamista.

        Sitä edellinen Sipilä-Orpo-Soini hallitus vouhotti joka päivä julkisuudessa
        kansaa painostaen ja uhkaillen ja samaan aikaa Trump sekoili joka päivä mediassa
        tuutin täydeltä älyttömyyksineen.

        Nyt on palattu taas vouhottamisen aikaan ja repiviin möläytyksiin,
        joita persuille asemansa menettänyt pääministeri yrittää paikkailla.
        Mihinkään mitä hallitus puhuu ei voi luottaa. Se kävi heti vaalien jälkeen
        selväksi. Hallituksen toiminta on sekavaa sähläämistä.
        PS:n tarkoitus onkin nimenomaan häiritä yhteiskuntarauhaa milloin milläkin
        möläytyksellä eikä pääministerillä ole mitään auktoriteettia.


      • Anonyymi
        UUSI
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun mielestäni tilan haltuun ottaminen ja tilanvaltaaminen ovatkaksi eri asiaa.
        Hyvä puhuja ottaa tilan haltuunsa positiivisessa mielessä.
        Tilan valloittaja on taas jotain aivan muuta.
        Ei vaatimattomuus tai varovaisuus ole mitään erityisiä hyveitä ihmiselle, joka tekee työtään suuren kuulijakunnan edessä. Asiallinen, vahva, itseensä uskova puhuja hallitsee tilansa taistelematta siitä kenenkäänkanssa.
        ***
        En oikein tiedä mihin viittaatte "tilanvaltaajilla". Jos on kysymys keskustelupalstoilsta, niin täällä jokainen ottaa sen oman tilansa taipumuksiensa, luonteensa ja valmiuksiensa mukaan. Joillakin on paljon sanottavaa, jotkut toistavat aina vain samaa mantraa. Kumpikin ryhmä ottaa tilaa, jota täällä on määrättömästi.
        Kerskailu ja uhoaminen ei ole kaunista, mutta mitalin toinen puoli, itsensä vähättely ja vaatimattomuudella varustettuna syrjään vetäytyjä voivat omistaa paljon huipputietoa, osaamista ja humaanistista näkemystä joita heidän itseluottamuksensa puute ei anna heidän tuoda julki ja kuka siitä eniten kärsii?

        Palsta ja palstalaiset eli ohhoijaa taas.
        Paloman intohimoinen aihe.🤮


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Palsta ja palstalaiset eli ohhoijaa taas.
        Paloman intohimoinen aihe.🤮

        No,ELÄMÄ ON on palomalla kuten kaverillaan tämä suomi 24..


    • Anonyymi
      UUSI

      Elämä on. No, mikäpä hänessä. Toistelee hapenviejä tyhjiä sanojaan.

      • Anonyymi
        UUSI

        Keski päivää korvesta@

        En viivy kauaa, pitää viedä auto huoltoon. Hapentuojaksi ei kommenttejasi voi lukea, vanhan viinan hajun voi aistia se leijuu vahvasti syyksyisessä tiistai-aamussa.

        Korppis


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski päivää korvesta@

        En viivy kauaa, pitää viedä auto huoltoon. Hapentuojaksi ei kommenttejasi voi lukea, vanhan viinan hajun voi aistia se leijuu vahvasti syyksyisessä tiistai-aamussa.

        Korppis

        Kuten myös haravanvarsi.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski päivää korvesta@

        En viivy kauaa, pitää viedä auto huoltoon. Hapentuojaksi ei kommenttejasi voi lukea, vanhan viinan hajun voi aistia se leijuu vahvasti syyksyisessä tiistai-aamussa.

        Korppis

        Kainuun kotikilju sieltä lemahtaa.


      • Anonyymi
        UUSI

        Sinä aloitit nokittelun tänään, eikä kukaan muu. Oliko ihan pakko?

        kylmätotuus


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä aloitit nokittelun tänään, eikä kukaan muu. Oliko ihan pakko?

        kylmätotuus

        Jyrääjä on aloittanut kauan sitten ja se jatkuuuuuu.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski päivää korvesta@

        En viivy kauaa, pitää viedä auto huoltoon. Hapentuojaksi ei kommenttejasi voi lukea, vanhan viinan hajun voi aistia se leijuu vahvasti syyksyisessä tiistai-aamussa.

        Korppis

        Älä pidä kiirettä takasin


    • Anonyymi
      UUSI

      Ilmoja pitelee.

      • Anonyymi
        UUSI

        Keke oli harvinaisen oikeassa.
        Mkr.


    • UUSI

      Tervehdys alatalolla olin saunan pesussa ja jätin kuivausvalkean kiukaan alle.

      Täällä on puhuttu tilan haltuun ottamisesta.
      Monenlaiset ihmiset voivat sen tehdä.
      Karismaattiset ihmiset, narsistit, valonkantajat.
      Niin hyvät, kuin pahat. Ajatelkaa historiaa.

      Tavanomaista puuhommaa ynnä muuta olen harrastanut. Eilen keitin vielä puolukkamehua. Se oli viimeinen puolukkahomma tänä syksynä.

      Naapurikin tullut, ihan kiva näin illan pimetessä, että joku on lähellä. Hän aina laittaa viestin, koska on paikalla.

      Puolen kuun tienoilla sitten mökit talviteloille laitetaan pojan kanssa. Sitten se talviaika alkaa.
      Saapi nähdä miten Väinö suhtautuu uuteen elämäntilanteeseen talvikodissa.

      No maatilalle vielä mennään tänä syksynä, jossa Väivö pääsee ulos, talvella sitten Tampereen asunnossa jonkun kerran pari-kolme päivää kerrallaan ollaan.
      Luulenpa, ettei Väinön kanssa ole mitään ongelmaa, entisetkin kisut ovat sopeutuneet hyvin.

      Pihlajanmarjoja on paljon. Isohko lintu pihassa ja puussa käy niitä syomässä.
      Täällä on pyitä. Hiivin salaa lähemmäksi ja kyllä se pyy oli.

    • Anonyymi
      UUSI

      140 OHJUSTA IRANISTA
      ammuttu alas
      ensi isku

      sireenit lakkasivat Jerusalemissa

      USAn ja Englannin ohjustorjunta-alukset Välimerellä

      • UUSI

        Juu, kyllä me kaikki tiedämme, meillä on nämä nykyajan vehkeet.
        Jos haluamme, keskustemenne niistä jossain muualla, kun tässä ketjussa.


      • Anonyymi
        UUSI

        Miten me voisimmekaan elää ilman tätä tietoa ja sitä, että "Mikäpä hänessä"
        vie autonsa huoltoon ?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten me voisimmekaan elää ilman tätä tietoa ja sitä, että "Mikäpä hänessä"
        vie autonsa huoltoon ?

        Se pointti onkin, että omistaa AUTON. Vaikkakin vanhan rotiskon. Ylellisyyden huippu vähäosaiselle.


      • Anonyymi
        UUSI
        Eliaana kirjoitti:

        Juu, kyllä me kaikki tiedämme, meillä on nämä nykyajan vehkeet.
        Jos haluamme, keskustemenne niistä jossain muualla, kun tässä ketjussa.

        et varmaan tiedä koska et pysty seuraamaan Israelin televisiota


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        et varmaan tiedä koska et pysty seuraamaan Israelin televisiota

        Siinä olet oikeassa,eten pysty seuraamaan Israelin televisiota.
        Tiedän sen mikä muutkin tietävät.
        Jokainen tulkitsee asiat eri tavalla.
        Historia on monimutkainen, joten emme voi paljon sanoa, mikä on oikein tai mikä väärin, mutta sen haluaisin tiedoitusvälineiden muistavan, että Israeliin hyökättiin.

        Tarkoitin sitä, että tämä ei liene oikea ketju tämän asian keskustelemiseen.
        Varmastikin tiedät asiasta enemmän, kuin minä.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten me voisimmekaan elää ilman tätä tietoa ja sitä, että "Mikäpä hänessä"
        vie autonsa huoltoon ?

        Voisi pitää päiväkirjaansa omassa pöytälaatikossaan tai merkitä kalenteriinsa
        auton huollot yms. asiat jos ei muista niitä, esimerkiksi missä auto on.
        Miksi kirjoittaa tänne päiväkirjaa ?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisi pitää päiväkirjaansa omassa pöytälaatikossaan tai merkitä kalenteriinsa
        auton huollot yms. asiat jos ei muista niitä, esimerkiksi missä auto on.
        Miksi kirjoittaa tänne päiväkirjaa ?

        Siksi kun elämä on palstalla. Elämä on.


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisi pitää päiväkirjaansa omassa pöytälaatikossaan tai merkitä kalenteriinsa
        auton huollot yms. asiat jos ei muista niitä, esimerkiksi missä auto on.
        Miksi kirjoittaa tänne päiväkirjaa ?

        Myöhäisiltaa@

        Päiväni on ollut hektinen kaikin tavoin. Ajoa haitannut vika löytyi (tulpat uusittu). Istuessani autotalon riippukeinussa kirjoitin päiväkirjaa, eli blogia (luonnosvaihe). Kun kerää vuoden alusta aikajanaa on pakko myöntää, vuoteni on ollut tapahtumarikas.

        Tapahtumien sekaan olen jaksanut ottaa haltuun tilaa myös täällä Suomi24.ssä.

        Nyt olen väsynyt, syystäkin, ratkoin juuri sudokuja, niiden ratkaisut antavat osviittaa ongelmien ratkaisukyvyn säilymisestä.

        Minulla on tässä älykännyssä myös kalenteri, joka muistuttaa sovituista päivän tekemisistä ja tapaamisista, pakko muuten voi unohtua.

        Yötä😴


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Myöhäisiltaa@

        Päiväni on ollut hektinen kaikin tavoin. Ajoa haitannut vika löytyi (tulpat uusittu). Istuessani autotalon riippukeinussa kirjoitin päiväkirjaa, eli blogia (luonnosvaihe). Kun kerää vuoden alusta aikajanaa on pakko myöntää, vuoteni on ollut tapahtumarikas.

        Tapahtumien sekaan olen jaksanut ottaa haltuun tilaa myös täällä Suomi24.ssä.

        Nyt olen väsynyt, syystäkin, ratkoin juuri sudokuja, niiden ratkaisut antavat osviittaa ongelmien ratkaisukyvyn säilymisestä.

        Minulla on tässä älykännyssä myös kalenteri, joka muistuttaa sovituista päivän tekemisistä ja tapaamisista, pakko muuten voi unohtua.

        Yötä😴

        Elämä on. Meille ei tarvitse kertoa.


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Myöhäisiltaa@

        Päiväni on ollut hektinen kaikin tavoin. Ajoa haitannut vika löytyi (tulpat uusittu). Istuessani autotalon riippukeinussa kirjoitin päiväkirjaa, eli blogia (luonnosvaihe). Kun kerää vuoden alusta aikajanaa on pakko myöntää, vuoteni on ollut tapahtumarikas.

        Tapahtumien sekaan olen jaksanut ottaa haltuun tilaa myös täällä Suomi24.ssä.

        Nyt olen väsynyt, syystäkin, ratkoin juuri sudokuja, niiden ratkaisut antavat osviittaa ongelmien ratkaisukyvyn säilymisestä.

        Minulla on tässä älykännyssä myös kalenteri, joka muistuttaa sovituista päivän tekemisistä ja tapaamisista, pakko muuten voi unohtua.

        Yötä😴

        Tilaa kyllä otat, mutta tila menee hukkaan.


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Myöhäisiltaa@

        Päiväni on ollut hektinen kaikin tavoin. Ajoa haitannut vika löytyi (tulpat uusittu). Istuessani autotalon riippukeinussa kirjoitin päiväkirjaa, eli blogia (luonnosvaihe). Kun kerää vuoden alusta aikajanaa on pakko myöntää, vuoteni on ollut tapahtumarikas.

        Tapahtumien sekaan olen jaksanut ottaa haltuun tilaa myös täällä Suomi24.ssä.

        Nyt olen väsynyt, syystäkin, ratkoin juuri sudokuja, niiden ratkaisut antavat osviittaa ongelmien ratkaisukyvyn säilymisestä.

        Minulla on tässä älykännyssä myös kalenteri, joka muistuttaa sovituista päivän tekemisistä ja tapaamisista, pakko muuten voi unohtua.

        Yötä😴

        Hyvä kun saat tyhjän elämäsi täyttymään palstalla roikkumisella, älykännysi pitää huolen pslstanäkyvyydestäsi. Virtahepona😂😂😂


      • Anonyymi
        UUSI
        korppis kirjoitti:

        Myöhäisiltaa@

        Päiväni on ollut hektinen kaikin tavoin. Ajoa haitannut vika löytyi (tulpat uusittu). Istuessani autotalon riippukeinussa kirjoitin päiväkirjaa, eli blogia (luonnosvaihe). Kun kerää vuoden alusta aikajanaa on pakko myöntää, vuoteni on ollut tapahtumarikas.

        Tapahtumien sekaan olen jaksanut ottaa haltuun tilaa myös täällä Suomi24.ssä.

        Nyt olen väsynyt, syystäkin, ratkoin juuri sudokuja, niiden ratkaisut antavat osviittaa ongelmien ratkaisukyvyn säilymisestä.

        Minulla on tässä älykännyssä myös kalenteri, joka muistuttaa sovituista päivän tekemisistä ja tapaamisista, pakko muuten voi unohtua.

        Yötä😴

        Ei, et ole ottanut tilaa haltuun. Olet vallannut tilaa. Typerät, perättömät tokaisusi saa aikaan sen, että sinulle on pakko vastata. Kommentoijat yrittävät korjata väärää tietoa, jota levität. Näin arvelen kommentoijien motiiveja.


    • Anonyymi
      UUSI

      viekää auto huoltoon jos syttyy laajempi sota joka kestää muutavan vuoden
      minkä vielä elätte niin ainakin auto on silloin huollettu vaikka siihen osuisi

    • Anonyymi
      UUSI

      Minkähän takia - tyhmyyttään? - palstanämmät eivät ole ollenkaan käsitelleet sitä, että Marinin pian kouluun menevä tytär? On yksin kun äiti ramppaa äijien kanssa karkeloissa aamusta iltaan

      • Anonyymi
        UUSI

        Miksi täällä pitäisi käsitellä sitä, että yksinhuoltajalla on tytär?
        Ei hän ilman tytärtä olisikaan yksinhuoltaja.
        Ne karkeloivat äijät ovat luonnollisesti lapsettomia poikamiehiä, Suomalaisen Klubin jäseniä.
        Mies ei jätä lastaan yksin,


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2670
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      93
      1987
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1518
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa

      Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html
      Maailman menoa
      272
      1048
    6. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      68
      946
    7. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      891
    8. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      870
    9. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      864
    10. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      775
    Aihe