Mitä mieltä te olette lukihäiriöisten älykkyydestä?
Minulla on lukihäiriö, enkä meinaa oppia millään mitään lukuaineita tai kieliä, mutta käsityöt ja piirtäminen onnistuu kuin tanssi. Olen myös saanut joistakin ÄO testeistä 130 älykkyysosamääräksi, en tosin ole tehnyt mitään virallista älykkyystestiä.
Minulla on lukihäiriö, enkä meinaa oppia millään mitään lukuaineita tai kieliä, mutta käsityöt ja piirtäminen onnistuu kuin tanssi. Olen myös saanut joistakin ÄO testeistä 130 älykkyysosamääräksi, en tosin ole tehnyt mitään virallista älykkyystestiä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei lukihäiriö vaikuta sinun älykkyytesi, vaan ymmärtäminen on vielläkin tärkeämpi asia kuin lukeminen. Onko sinulla tullut sellainen olo että asia olisi toisin?
luulin olevani paljon muita tyhmempi, kun en oppinut koulussa teoriasta paljon mitään, mutta kaikki teoria piti opetella niin nopeasti, että en ehtinyt oppia sitä hoputuksen takia.
Et tietenkään ole, saitko muuten aupua häiriön korjaamiseen? kun koulut säästävät niin ettei sellaista oikein anneta :(
Minun piti käydä tukiopetuksessa lapsena, mutta minä luulin vain, että siksi kun olen muita tyhmempi, kukaan ei tosissaan selittänyt mitä lukihäiriö tarkoittaa. Ei se kyllä kovin kummoista apua minulle antanut, tietysti opin lukemaan paremmin, tottakai sen verran siitä oli hyätyä, mutta kuitenkin. Siitä oli myös se haitta, että kielioppisäännöt on mulle ihan hämäriä, kun niitä opetettiin tunnilla ja minä olin opettelemassa lukemaan.
Tukiopetusta voidaan verrata yksityiseen opetukseen, Suomi on yksi niitä harvoja maita missä sitä tehdään ja keskitytään oikeasti myös yhteen oppilaaseen eikä vain massaan. Ulkomailla se maksaa 'mansikoita', jos haluaa yksityistä opetusta. Mutta kai olet jo ymmärtänyt että se oli sinulle erikoispalvelu eikä 'tyhmyys' kuulu mietenkään siihen?
Tietty ihmiset hakevat massalta aina hyväksyntää ja siten poikkeudet ovat 'ei hyväksi' yhdelle ihmiselle, mutta totuus on se ettei meistä ketään ole täydellisiä ja siten me kaikki olisimme 'tyhmiä',vaikka välillä minä olenkin aika aasi :)
Ymmärränhän minä etten ole tyhmä, tai että tukiopetus on hyväksi. Enhän minä tyhmä ole. :) Minua myös kiusattiin koulussa, joten se toi oman kortensa kekoon, minun luullessa olevani tyhmä, mutta toisaalta siitä oli se hyöty, että opettelin ajattelemaan omilla aivoillani enkä mennyt aina massan mukana.
Olet vanha nainen, pitääkin olla vahva omissamielipiteissä, eli ei saa vajota toisten tyhmyyteen jos he ovat siitä pilkanneet.
Pitää tietää että mikä on oikein ja väärin, eli itse jos kuka tietää minkälainen on, eikä kukaan muu.Toivottavasti sun elämässä ei nykyään ole sellaista enään?
hankalaa kaikille jossain vaiheessa, mutta minä pärjään kyllä, moni ei vieläkään ymmärrä minua, mutta koulut on ohi joten ei ole ketään kiusaamassa. Ja toisaalta lukihäiröstä on myös hyötyä, onhan minulla hyvä muisti ja taiteellisia taipumuksia. :) Ja minä olen vahva nainen. :)
Elämässä kannattaakin muistaa että ihmisissä on aina hyviäpuolia ja niitä kannattaa hyödyntää :)
Mulla itelläni on kans, lukihäirä ja siks kävin koko ala-asteen ajan LU-KI tunneilla, minulla luki häiriö haittaa myös matematiikan opiskelua (dyscalculia) joten nyt aikuisena olenkin ollut liemessä sen asian kanssa useampaan kertaan.
Minulle tehtiin koulussa samoin kuin merenneidollekin, äidinkielen kielioppitunnit istuin lukitunneilla ja kieliopista ei mitään tajua, hiukan harmittaa kun omat lapseni neuvovat minua oikeikirjoituksessa ja joudun kysymään tyttäreltäni (14v) apua jotta hän tarkastaisi esseeni ennen kuin palautan ne opettajilleni
Monesti JOS lukihäiriöinen ihminen jaksaa kouluttaa itsensä, hän pärjää paremmin kuin "normaali"... Tämä ilmeisesti siitä syystä että hän joutuu keskittymään lukemaansa eri tavalla kuin muut.
Älykkyyteen se ei kai vaikuta sinänsä mitenkään. :)
että, jos minä luen kirjan ja vaikka minun äitini tai ystävävi lukee saman kirjan, niin minä muistan pieniä yksityiskohtia kirjasta parinvuoden päätä, mutta äitini ei muista lukeneensa koko kirjaa ja ystäväni ihmettelee, miten ihmeessä minä voin muistaa jotain tuollaista.
Niinhän se on.
Itse kärsin melkein päinvastaisesta ongelmasta, eli pystyn lukemaan noin sivun minuttivauhdilla kirjaa kuin kirjaa... Saattaa mennä sata sivua ja huomaan etten tiedä yhtään mitä siihen mennessä on tapahtunut (ok, kysessä oli Joycen Odysseys, eli on kyseenalaista oliko mitään itse asiassa tapahtunut) :-)
Eli, joutuessaan lukemaan hitaasti ihminen ikään kuin pakotetaan keskittymään tekstiin - ja siten myös muistaminen parantuu. Käsittääkseni myöskään väsyneenä lukeminen ei luonnistu oikein mitenkään, joten lukiessa henkilö on usein suhteellisen pirteällä, mikä vaikuttaa myös erittäin paljon asioiden muistamiseen.
lukihäiriö on hyvin yleistä. jonkin asteinen lukihäiriö vaivaa jopa kymmenes osaa suomalaista.
se on kai osittain periytyvää.sillä ei ole yhtään mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
vaikkakin on todella suuri rajoittaja oppimisessa (jotku lukihäiriöiset eivät ymmärrä puhettakaan kunnolla, eivät erota joitakin sanoja toisistaan).
sun kannattee lukea paljon, vaikka se voi olla työtä ja tuskaa, mutta se kehittää.. lukihäiriötä voi lievittää harjoittelemalla.
tottakai. Mulla on kirjahyllytäynnä kirjoja, ja jokaisen kirjan lukeminen on aina saavutus, varsinkin jos niissä sattuu olemaan montasataa sivua. Mulla meni esimerkiksi Sinuhe egyptiläistä lukiessa ihan tuhottoman pitkään.
Omasta mielestäni älykkyys ja lukihäiriö ei liity toisiinsa. (Tein itse mensan-testin...145) Minulla on ollut myös ongelmia kautta kouluhistoriani kielten opiskelujen kanssa. Mukaan lukien äidinkieli. Olin aina viimeinen joka oli lukenut kappeleen itsekseen tunnilla läpi (mikä tahansa tunti). Piirtäminen on myös minulla vahvuutena. =)
Piirtäminen sujuu todella kuin tanssi. :) Mutta on tullut myös kuultua nämä sanat, "sinun aineesi on luokan paras", mutta se johtui mielipiteistä ja mielikuvituksesta, ei tosiaankaan oikein kirjoituksesta, koko aine oli täynnä punakynän merkintöjä.
Kävin myös luovankirjoittamisen kurssin, se kesti vain viikon, mutta opettaja sanoi viimeiseksi minulle. "Jatka tyttö kirjoittamista", koska hän piti minua mielikuvituksekkaana henkilönä. :)
Tuo punakynä on ollut tuttu myös minun aineissa. Mielikuvitusta löytyy valtavasti, mutta kun saisi vielä puettua sen sellaiseen muotoon (oikeinkirjoitus) että asia välittyy... =) Itse olen huomattavasti parempi verbaalisesti. Esitelmissä en käytä lappuja, en voi, lukisin kuitenkin väärin... toisaalta huumori on ihan tervetullutta välillä, tosin tilanteesta riippuen.
Siellä on kaikki muut ehkä hyvin edustettuina. Oma vaimoni on hieman dysfaattinen, mutta oikeasti älykäs, joskus kommunikointi vain ontuu pahasti.. jee tiedetään se normaalia.. no ei oikeastaan tässä tapauksessa!
Äly ja luovuus kulkee käsikädessä, jos ovat keskenään tasapainossa ja saadaan aikaiseksi myös ajan skaala, voidaan joskus vielä puhua viisaudesta. Jos tähän lisätään sosliaalinen älykkyýs, voidaan puhua ehkä menestyksestä. Tsemppaa vaan eteenpäin, älä lannistu missään nimessä.
Ala vaikka lääkäriksi, joudut vain sanelemaan, joku muu kirjoittaa. Kirurgiksi, niin ompelu ja käden taitosi ovat arvostettuja. Niin, tai tee miltä tuntuu
älykkyydellä ja lukihäiriöllä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. toisaalta, jos kerran edes kysyit tuollaista, niin et taida olla niin kovin älykäs. Itselläni on lukihäiriö, josta olen osaksi parantunut ja olen erittäin hyvä reaali aineissa, eikä opiskelu enää tuota suurimpia ongelmia. alku oli kylläkin vaikeaa, varsinkin kielten opiskelu, mutta minua se ei estänyt.
Lukihäiriössä on eri asteita, miten sinä onnistuit paranemaan osaksi lukihäiriöstä, joka ei ole edes sairaus?
Kyllä mullakin on helpompaa nykyyään, kuin ennen, ehkä mulla on ennemminkin itsetunnossa vikaa, kuin älyssä. Kaikki lukihäiriöiset eivät ole normaalia älykkäämpiä, mutta minulle on yksi lysti olenko älykäs vai en. Maailman kaikkeuden perspektiivistä, me kaikki ollaan varmaan täydellisiä typeryksiä.
Sitä paitsi, jos haluaa tietää jonkun toisen mielipiteen jostakin, sitä on kysyttävä, oli kysymys millainen tahansa.