On mielestäsi kyse? Mitä ilman et voisi elää ja miksi?
Mistä palstakirjoittamisessa on kysymys? Voisitko elää ilman palstakirjoittamistasi?
-kyselyikä-
Mistä palstakirjoittamisessa on kysymys? Voisitko elää ilman palstakirjoittamistasi?
-kyselyikä-
Mistä elämässä
Anonyymi-ap
72607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
aelvitrtnusessö sujsu 9.vyitussybttynövujuöb cuwrööb ib oystybyýtt sekvutrtnööb gebjussö,
ÿjm,ää Jnkulu .. odottWN JOR WEI IKINÄ TULE TPHTRUMAAN
Onko tää joku spellwork?
No honey money or funny
Elämässä on kyse elämisestä. Siitä että osaa elää. Tässä hetkessä ja tässä tilanteessa.
Elämän tarkoitus on elämä itse.
Katkera tai muutoin menneessä elävä pilaa elämänsä ihan itse. Tulevaisuuteen tähtäävä ei osaa nauttia elämisestä.
Ei ole muuta kuin tämä hetki. Tässä ja nyt.
...
Voisin elää ilman sairauttani hidastavaa lääkettä, mutta en haluaisi elää ilman sitä. No daah.. siksi, kun lääkkeeni hidastaa sairauteni etenemistä.
...
Palstakirjoittamisessa on kysymys erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Mahdollisuutta laajentaa omaa tajuntaansa.
...
En jättäisi palstaa kokonaan elämästäni pois vapaaehtoisesti. Toki osaisin elää ilmankin.
Kerrohan mies, että mikä on sairautta hidastava lääke? Muista olla täsmällinen
Täsmällisesti sanottuna olen nainen. Joten korjaa kysymyksen asettelusi, niin saatan jopa vastata..
No tämäpä oli täsmällistä. Fakkiintuneille varmasti kyllä, näkevän aina saman näyn
Olisiko aika huolestua, ainakin lievästi...nimittäin noitten näkyjen näkemisen suhteen 😁
No olisi jos päivät kuluu kuvitellessa tiettyä naisolettua palstalle joka kirjoituksen taakse. Psykiatrilla olisi ehdotuksia tällaisen dilemman suhteen varmasti
Meistä ihmisistä. Ilman rakkautta.
Jeesukselta opittua, eli faktaa.
Palsta on jees, erilaisuutta, samanlaisuutta. Huumoria. Ajatuksia.
Ilman rakkautta. Jeesukselta.
yposdyaoxelxso ro ,oy''m rö',oxdmarvpozstg<aeedhkäkun 12223 niinjotain tulee
Jaa-a. Eipä maailmassa kai kovin montaa asiaa ole, joita ilman en voisi elää - vesi, ravinto, ilma ja mitä näitä välttämättömyyksiä nyt on. Se on sitten eri asia, jos aloituksessa oikeasti tarkoitetaan, että mitä ilman en haluaisi elää.
En tiedä, mistä elämässä on kyse. Ehkä laajemmasta kokonaisuudesta, joiden osasia me ihmiset jostain syystä olemme.
Ilman sydäntä en voisi elää eikä kukaan muukaan. Sydämettömänä on huono olla…
Palstakirjoittamisessa on kyse itsensä näkyväksi tekemisestä . Voisin elää ilman palstakirjoittamista, mutta se tuntuu tällä hetkellä merkitykselliseltä minulle.
😊
Mitä aloittaja vastaa omiin kysymyksiinsä.
Ap ei tiedä, siksi kysyy. Kun ei tiedä, kysyy tietäjiltä.
Elämässä ole kyse yhtään mistään ihmisellä ole yhtään sen enempää mitään virkaa kun koirallakaan esimerkiksi mitä väitetään ihmisen tarkoitukseksi on ihan vai ihmisen itse itselleen luoma illuusio ei mitään sen enempää eikä vähempää ja ainoa asia maailmassa jolla saa motivoitua ihan kenet vain tekemään ihan mitä vain on raha mu sanosin että melko köyhä on elämä jos kun raha on se tärkein asia elämässä sellaisesta ihmisestä tietää helposti että se ei osaa arvostaa mitään muuta vähääkään mu onnea teille jotka olette löytäneet elämäänne ihmisen jolle raha on tärkeintä olette si niin ihanan täydellisen kultakimpaleen onnistunu elämäänne löytää
joku gigantinkin myyjä josssanoo että KOSS kuulokkrrti
Toisten Youtube tottumusten analyisoinnist, olen vähän obsessiivinen telkkäpiä
Testaus ensin onnistuuko vastaaminen… ei viitsi turhaan jaaritella.
Uteliaisuudesta on elämässä kyse.
-kyselyikä-
Elollinen määritelköön kukin itse elämänsä kyseen. Miten nyt filosofisoikin asian olevan.
Minulle elämä näyttäytyy sarjana erilaisua haasteita ja onnistumisen ja erehdyksen sävyjä.
Mitä tahansa ilman voi elää sen aikaa, kunnes kuolee. Eikä siinä välttämättä kauaakaan tartte elää.
Entinen Eivori
Selviämisestä.
Kyse on ongelmien selvittämisestä ja elämän parantamisesta kaiken vastoinkäymisten siivittämässä maailmassa.
Palstaa ilman pärjää hyvin. Hengittäminen noin alkuun tuntuisi aika tärkeältä... siitä ei heti tule pitkäksi aikaa luovuttua. 😄
Elämässä on kyse rakkaudessa kaikissa muodoissaan: rakkaus lemmikkeihin, lähimmäisen rakkaudesta, vanhemman rakkaudesta ja romanttisesta rakkaudesta. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu kaikki itselle tärkeät ihmiset työkavereista ystäviin. Ystävyys, kumppanuus ja hyvä vanhemmuus on seurausta rakkaudesta.
Elämän tarkoitus on rakkauden lisäksi olla murheen, surun ja pettymysten välissä onnellinen ja tehdä läheisensä elämästä myös hetkittäin onnellista,
Rakkauden lisäksi ihminen tarvitsee erinäisiä asioita ollakseen tyytyväinen. Ihminen tarvitsee tunteen olla hyväksytty, arvostettu, rakastettu, kokemuksen tulla nähdyksi ja kuulluksi ja kokemuksen olla tarpeellinen/hyödyllinen jollekin. Näitä perustarveita ei tarvitse saada yhdeltä ja samalta ihmiseltä ja osan voi saada yhteisöltäkin. Omakohtaisesti myös omat tavoitteet, haaveet (=tulevaisuus) tämän hetken rinnalla ja tietty määrätietoisuus omien tavoitteiden suhteen (matka on tärkeämpi kuin määränpää) sekä seksuaalisuus on tärkeitä asioita. Tiedän kyllä, että monille nuo viimeiset ei ole tärkeitä millään tavalla.
Elää voi vajaanakin, vaikka olisi perustarpeita tai rakkautta vailla. Näissä kohtaa usko ja toivo paremmasta tulevaisuudesta auttaa selviämään sinnikkyyden ohella.
Joskus aiemmin palstakirjoittelussa oli kohdallani kyse itsetutkistelusta (ääneen). Etsin itseäni huonon parisuhteen jälkeen ja tarvitsin peiliä ja toisenlaisia näkemyksiä omille ajatukselliseni. Mietin myös ääneen minkälaisen ihmisen toivon elämääni, mitä arvotan ja purin ahdistusta siitä miten mahdottoman vaikeaa on löytää ihminen keneen rakastuu, jonka kanssa arvot osuu ja joka myös haluaa parisuhteen. Tässä vaiheessa olin aktiivikirjoittaja ja -aloittaja. Tein aloituksia 2-4 krt/vko (yleensä muumina) aiheista, jotka itseäni puhutteli. Oma kriisini on ohi, en enää kirjoita samasta syystä.
Tällä hetkellä vierailen palstalla satunnaisesti, ja kirjoittelu on enemmän ajanviettoa kun jää aikaa tai vaikka istun junasssa. Enemmän mietin elämää puoliskon kanssa kuin mitä pureskelen tänne. Siis osittain samoja asioita, mutta enemmän irl. Pariutumisahdistus on toki vaihtunut toisenlaisiin tunteiisin rakkauteen ja onneen. ❤️ t. Cit-jonka kirjautuminen ei toimi
Kerropa tuo rkkauslöpinä yksinäiselle ja muistuta vielä siitä uskosta ja sinnikkäästä toivosta parempaan, vähän kornia, hei hei.
Hei... vähän tekee mieli puolustaa citristä...
Rakkaus...mitä se oikein on?
Sitä tässä ei selitetty...
Ei minusta rakkaus ole vain positiiviselta tuntuvia tunteita, oloa jne...
Joskus tekee tuskaa rakastaa jotakuta.
Ehkå sitten vaan elämäni ja uskoni rakkauteen on kornia?
Myönnän, että parin löytäminen vielä vuosi sitten ahdisti mahdottomuudessaan. Ihan kuin etsisi timanttia pikkukivistä kasatusta vuoresta. Mahdottomatkin asiat tuntuu toteutuvan, kun ei luovuta ja menee tarvittaessa omalle epämukavuusalueelle, jaksaa myös pettyä onnistuakseen lopuksi. Olin toki varautunut elämään ilman romanttista rakkautta ja olemaan onnellinen muiden asioiden varassa, mutta elämä yllätti positiivisesti, Koska olin miettinyt etukäteen mitä arvostan, oli helppo uskaltaa tositilanteessa. Ilman uskallusta ei voi onnistua.
Jokaisella on elämässään rakkautta jossain muodossa, jos haluaa niin itse! Vanhemmistaan ja lapsistaan voi pitää huolta, jos heitä on. Ystävät ja lemmikit voi korvata perheen. Tai uusia läheisiä voi hankkia vaikka hakeutumalla viikonloppusijaisisäksi tai isäkaveriksi lapselle, joka tarvitsee miehen mallia tai käydä vapaaehtoistyössä vanhusten kodissa tai vaikka hesyssä. Siis rakkaus muussa kun romanttisessa muodossa riittää tekemään elämän hyväksi.
Voin sanoittaa mitä romanttinen rakkaus on itselle. Rakkaus on käsitteenä niin moniulotteinen ettei sen sanoittaminen ole kovin helppoa, mutta yritän.
Ensisijaisesti se on voimallinen tunnetila, joka saa onnelliseksi ja toisesta tulee supertärkeä itselle. Se on voimakasta kiintymistä ja tahtoa pitää toinen lähellä. Se lämmön tunnetta sydämessä, rintakehässä ja pään alueella kun toista ajattelee. Se on ikävää kun ei nähdä. Se on voimakasta intohimoa ja kipinää, ehkä jopa kiimaa. 🫢🙃 Se on tarvetta olla henkisesti ja fyysisesti lähellä, Se on vahvaa ja intensiivistä läsnäoloa. Rakkaus tekee myös haavoittuvaksi ja ihminen on myös heikko suuren rakkauden edessä. Hyvässä suhteessa kumpikin luo tietoisesti toisilleen turvallisen olon ja suhde on turvallisesti kiintynyt. Ilman uskallusta olla heikko, ei päästä kovin paljon pinnasta syvemmälle,
Rakkaus on sielunkumppanuutta. Kerran historiassa yksi kollega sanoi minulle, että olet tuttu kuin omaa perhettä, vaikkei me vielä edes tunneta kunnolla. Sellainen samanlainen tunne on myös usein rakkaudessa.
Tuo on vain sinun käsite...
Citris ei ole omaansa yhä määritellyt.
Niin ja vaikka rakkaus on mahdoton määritellä hyvin tai edes tyydyttävästi, silti jokainen rakastunut ja romanttisesti rakastanut tietää täydellisesti mitä se on, miltä se tuntuu sydämessä ja kropassa. t. Cit
Citikka hyvä...
Se on vain tunne...sinun tunne, mitä voit muovailla kuten haluat...
Se toinen sen aiheuttaa, mutta sinä sen vastaanotat ja vastaat itse, miten.
Tuskin kukaan joka saa dopamiinia vitu.ti, lähtee miettimään, mistä se tulee?
Jokin vain vastaa siihen mitä pyydetään...
Sori... mutta tiedät itsekin...
Mutta sä voit jätkeistää tämän ilman tuollasia höttöhattarahömppiäkin...pystyt siihen. 🙃
Se oli minun vastaus. t. Cit (jonka pitäs mennä nyt nukkumaan).
Niin tunnehan se on ensisijassa, vahva ja intensiivinen, Ei se silti sanoista pahemmaksi muutu tai ei sanat rakkautta pahenna tai poista. t. Cit
Arvelinkin...
Mutts erota se, mitä itse teet tunteelle...
Nää sinun ulostulot täällä on olleet v.tun imeliä...
Ei kfnfnkään tarvitse msinita autuuttaan rakkaudessa oikeasti...vaan hän keskittyy siihen..
Sä perustelet jotain meille muille, mihin haluat täältä vahvistusta...
Tiedän mistä puhun...
Hommaa disse ne lasit ja lopeta säkin lässyttäminen.
Keskity itseesi oikeasti. Tunne kaikki.
Se toinfn ihminfn ei ole täydellinen...sinä ehkä teet sen.
On oikeasti vit.n väärää pitää toista ihmistä täydellisenä. Sellaista ei ole, eikä tule...
Tiedät sfnkin tarkkaan...et ole tyhmä...olet rskastunut.
Entä jos on jo lasit?
Pitäiskö lopettaa ryyppääminen?
Hankkia parempi näppis?
Millä teidät persesilmät hiljennetään?
Ei millään..
Jaksatte tuomiopäivän yli kevyesti...kun oma anti on täysin nolla... kyky on vain keskittyä henkilöhuökkäyksiin. 😄
Vitun noloa...
Hei... kysykää Lineri remmiin, se jsksaa ainakin juoppojuttuja viljellä.
Ehkä innostuu messiin. 😃
Olen vain romanttinen, rakastunut ja rakastan aidosti. Se kuulostaa imelältä, koska tunnen voimalla ja elän muissakin asioissa kuin rakkaudessa intohimolla. Sellainen nyt vaan olen!
Samalla tavalla prosessoin itse itselleni sanoittamalla mitä tunnen ja mitä ajattelen. Jos en tekisi sitä palstalla, tekisin sen pöytävihkoon. Sekin on osa minua ja millainen olen. Me ihmiset olemme erilaisia. Palsta ei vahvista eikä horjuta minua mielipiteenvaihdolla, olen riittävän vahva seisoakseni omilla jaloillani. Olen paljon vahvempi kuin mitä ehkä osaat ajatella. Vaikka rakkaus menisi kumoon, selviäisin varmasti. Siksi minulla on varaa tuntea ja elää täysillä. Siksi minulla on varaa hempeillä. Enkä edes pelkää , koska oloni on turvallinen ja rakastettu.
Uskon, toivon ja haluan uskoa rakkauteen. Mielummin sinisilmäinen ja lapsen kaltaisen toiveikas kuin katkera ja kyyninen. Jos en uskoisi meihin täysillä, ei olisi mitään realistista tulevaisuutta. En halua elää niin, että etukäteen käytän energiani kaikkien mahdollisten uhkakuvien pohtimiseen. Elän ja rakastan täysillä. Miksi luulet D etten sitä tekisi? Kun olemme yhdessä, keskitymme toisiimme emmekä määritelmiin. 😉 Etäisyyden takia emme elä 24/7 yhdessä, mutta silti suhteemme on monelta osin intiimimpi, intohimoisempi, läsnäolevampi ja läheisempi kuin monella yhdessä asuvalla.
Vuoden jälkeen kyllä tiedän, että hänellä on omat vahvuudet ja heikkoutensa. Olemme myös molemmin puolin näistä asioista puhuneet monta monta kertaa. Hän on omista heikkouksistaan enemmän huolissaan kuin mitä itse olen. Itse taas tunnistan samoja asioita, joiden kanssa itsekin olen työskennellyt ja en edes odota toisen olevan täydellinen superhero. Heikkoudet on inhimillisiä ja niitä on kaikilla, eikä niissä heikkouksissa ole tullut esiin mitään minkä kanssa en tulisi toimeen. Hän kelpaa minulle omana itsenään. t. Cit, joka ei saa unta ja jonka pitäisi nukkua kun huomenna on pitkä ajomatka edessä.
Varmaan olet itsesi suhteen oikeassa.
Itse joskus pumppasin itseni ja suhteen täyteen tuota purppurahattaraa ja ihan vilpittömästi, halusta.
Ja kyllä se vuosi ylitse.
Mutta minusta sen hypen alle jäi kumppani, itsekin ja suhde. Sinä saatat olla fiksumpi ja osaavampi. Ehkä kumppanisikin.
Ei minusta tarvitse olla kyyninen tai pelokas, jos ei hyperventiloiden pumppaa sitä hattaraa niin itselle, kuin suhteeseen. Itsellä meni vaan jotain niin rikki, kun kaikki poksahti.
En ole mielestäni katkera, enkä kyyninen... ei tuolle mitään kukaan voinut. Mutta sille, että sai ja saa edelleen kursia itseään kokoon, olis ehkä vähemmällä purppurahötön pumppaamisella välttänyt.
Taasko siellä juopotellaan? 😉
xLiner
Ymmärrän, että projisoit omia kokemuksia minuun ja elämääni. Ymmärrän ja tiedän mistä puhut. Traumaattisen ja käsittelemättömän suhteen jälkeen on hyvin hyvin altis näkemään suuria tunteita vähässä ja on altis myös tyytymään hyvin vähään pitäen sitä vähää suurena (koska on ollut vuosia vielä paljon vähemmällä). Olen itse siihen menneisyydessä kompastunut ja niin on pari hyvää ystävääkin. Joskus on jopa pitänyt sanoa ystävälle suoraan, että tuo manipuloiva, pettävä alkoholistisekakäyttäjä ei ole elämäsi mies. Olet vain liian vajaa väliaikaisesti ja siksi vähänkin tuntuu isolta. Ymmärrän siis mistä puhut, vaikka en elä itse nyt tuossa tilanteessa.
Omat traumani on käsitelty, niistä on jo 15v ja viimeisessä pitkä suhde ei ollut millään tasolla traumaattinen vaan lähinnä fyysisesti ja henkisesti etäinen. Olemme hyvissä ja asiallisissa väleissä.
Nykyinen puoliskon kanssa suhde on hyvä: läheinen, intohimoinen, rakastava, hellä, läsnäoleva, kunnioittava, kuunteleva, näkevä, empaattinen, keskusteleva. Valtapeliä tai manipulointia ei ole kumminkaan puolin ja kummallakin on ihan samalla tavalla valmius joustaa, ymmärtää toisen tarpeita ja kumpikin on omalta osaltaan aktiivien motivoitunut toimija suhteessa, Kumpikin on nähnyt etäisen suhteen ja osaa arvostaa sitä, että toinen haluaa olla vahvasti läsnä ja antaa suhteelle itsestään. Tämä rakkaus on ensimmäinen suhde, jossa saan yhtä paljon tai enemmän kuin annan itse (vaikka itse annan enemmän kuin koskaan aiemmin).
Vaikka D luulet, että elän hattaroissa, molemmin puoliseen kolahtamiseen ja yhteensopimiseen verrattuna on mennyt vuosi ollut hyvin maltillinen. Pää saa ja pitää olla pilvissä kun on sellainen olotila! Silti kumpikin on säilyttänyt jalkansa maassa. Lainatakseni puoliskon sanoja eilen illalta:” tässä on vaan niin hyvä ja turvalinen olla”. Niin onkin.
Jos ei anna itsestään ja uskalla tuntea ja innostua täysillä, pitää tyytyä vähään.
Olen tehnyt paljon töitä itse, ettå olen nyt valmis suhteeseen. Se työ alkoi kauan ennen kuin tulin palstalle ja oksensin tänne vain jäävuoren huipun. Menneestä pitää päästää irti ja uskaltaa elää. Itseä pitää arvostaa niin paljon, ettei lähde suhteen alkuun, jossa toinen ei panosta tai ilmenee muita epäterveitä piirteitä tai kohtuutonta kiukuttelua (epävakautta).Sitten taas kun kohtaa terveen suhteen (alun) ja tunteet on molemmin puolin vahvat, pitää osata päästää omista peloista irti ja antaa mennä.
Lue D tuo edellinen kappale huolella ja mieti mitä sanon. Olen aivan varma, että sinäkin jonain päivänä vielä elät samaa tilannetta kuin minä nyt kunhan et hae ratkaisua pullon suusta. Tiedän kyllä, ettei päihteet ainakaan vielä ole oikea uhkakuva vaan pikemminkin pieni paha tapa purkaa kaikkea *askaa mitä elämässä on ollut. Olet hyvä mies, kyllä sinulle löytyy vielä se täysjärkinen ottaja. t. Cit
Jos nyt sattuu näkemään itse elämän lähinnä isona vitsinä, sarjana onnistumisia ja epäonnistumisia komiikalla ja draamalla höystettynä niin ei se palstan osuus tosiaankaan kovin iso ole siinä mittakaavassa eli varsin kevyesti tipahtaa kuvioista pois
Elämässä on kyse nautinnoista ja mielenkiintoisista tekemisistä.
Kun en enää kykene noihin, luovutan.
Tuolla asenteella ei voi maata puolustaa….
Alan olla jo nostoväki-iässä, että nuoremmille jää nuo hommat muutenkin.
Minä en jaksa sotia, minä vetäsen varvit aina kun tilaisuus koittaa :)
Muiden maalittamisessa olemattomien aiheiden perusteella t antisosiaali
kyse on hengissä selviytymisestä, kuin Selviytyjät-ohjelmasskin.
Syntymäpäiväkin on ina kuokemn juhl kun iloitsee vanhenemisestaan koska kuolema låhenee päivä päivältä.
Tai ilon juhla syystä että tähän asti selviytynyt hengissä vaikka monet koulukaverit jo kuolleet.
Olemme vain erilaisten geenien säilytyskuoria ja kehitysalustoja.
Elämän tarkoitus? Pidä hauskaa! (Lisäänny)
xLiner
Se on tosiaan vaan kuori. Omalta osalta ei lisääntyminen onnistunu ja ehkä niin oli tarkoitus. Mutta, sitä mä en ymmärrä noita hautajaisissa ym. Järjestelyjä, enhän mä muutenkaan, joka ikiselle roskalle, mitä elämässäni tuotan, mitään hautajaisia pidä. Kierratys pitäs olla tärkein. Ahdistaa jo ajatuskin jostain hautajaisesta. Miksei vois keskittyä siihen mitä on saanu aikaiseksi. Kattella vaikka noita kuvia jota oon ottanu, tai yuo tube videoita tai sitten lukee viestejä mitä oon kirjoittanut tänne. Jokainen kuitenkin on saanut elämässä jotain aikaiseksi ja se hyödyttää tulevia polvia. Vainajien palvonta ei hyödytä ketään.
Sinä voit edesauttaa muiden kantamien geenien jatkuvuutta, säilymistä, muokkaantumista tai mikä suurempi suunnitelma tai tavoite niillä nyt sattuukaan olemaan. Eikä pelkästään ihmisten kantamien geenien, vaan eläinten ja kasvien myös, tai ehkä ennen kaikkea niiden.
Ihmisillä on noita traditioita ja tapoja. Ristiäiset tai nimenantojuhlat, syntymäpäivät, naimisiinmenot, lopulta hautajaiset. Hautajaiset ovat muita varten, ei sitä kuollutta. Elävät saavat hyvästellä, päättää jonkin elämän jakson omassa elämässään, osoittaa kunnioituksensa elämälle
En usko että elämän on tarkoitus pyöriä ihmisen vuoksi täällä maapallolla. Me vaan ollaan niin itsekkäitä omaneduntavoittelijoita, että haluame uskotella itsellemme ja muille olevamme jotenkin tärkeitä ja kaiken keskipisteessä. Olemme pahin mahdollinen elämää tuhoava haittalaji.
Jotkut geenit tämänkin sodan voittaa, ihmisen geenejä ne eivät ole.
xLiner
Kirjoitit, ettei vainajien palvonta hyödytä ketään. Olen eri mieltä.
Vanhoilta ja viisailta edesmenneiltä rakkaultani olen oppinut paljon, heitä ja heidän viisauksiaan ja oppejaan muistelemalla selviämme mukavammin elämässä. Henkinen perintö... joskus kannattaa rauhoittua sen äärelle. Joku tarvitsee yhteyden saamiseen haudalla käynnin ja kynttilän sytyttämisen, toinen saa viisaudesta kiinni arjen keskellä. Jokaisella oma tapansa muistella hyvää.
xLiner
"Vainajien palvonta ei hyödytä ketään."
Mun mielestäni tuollaisella palvonnalla etsitään omaa sisintä, rauhaa ja viisautta.
Jos sitä palvontaa tehdään vain pintapuolisesti toisilta hyväksyntää kerjäten, silloin se ehkä hyödyttää ja vahvistaa yhteisöön kuuluvuutta. Eli ei niin paha sekään, vaikka ensin niin voisi ajatellakin.
Yhteisöllisyyden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kun ajat kovenevat. Yhteisillä tavoilla on suuri merkitys, niillä kuulutaan tiettyyn porukkaan. Ja joukossa on voimaa.
xLiner
Kuka mitenkin. Mun yks sukulainen, ei perhettä, pitkä elämän ura. Hoiti hautajaiset itse. Eli sinne ei kutsuttu ketään. Pidettiin erikseen sellanen muistelutilaisuus. Siitä jäi hyvät muistot, paremmat kuin niistä arkkujuhlista.
Muistotilaisuus (muistelu-) on pidetty aina meilläkin siunauksen jälkeen. Vaikkei kaikki olekaan kuuluneet kirkkoon, niin jonkinlainen siunaus kappelissa on aina suoritettu. Kaunis, juhlava ja vaikuttava tapa. Joko kannetaan arkku hautaan tai jätetään kappeliin tuhkaukseen kuljetusta varten. Arkku voidaan laskea hautaan myöhemminkin. Ei siinä sakramentissa kauaa kestä. Sieltä sitten muistotilaisuuteen.
Muistotilaisuudet ovat olleet lämminhenkisiä, on itketty ja naurettu.
Osa ihmisistä ei halua osallistua kirkollisiin toimituksiin ja osalle kahvitilaisuus voi olla liikaa. Me saamme valita miten suremme.
xLiner
Mistä elämässä on kysymys? No jaa, päivä kerrallaan. En voisi elää ilman esim. happea.Palstakirjoitusten kysymykset vaihtelevat laidasta laitaan, kunhan kysellään. Olen elänyt ilman palstakirjoituksia 50 vuotta.
Elämisessä on kysymys tajuamisesta, ymmärtämisestä, tuntemisesta; vain joitakin keskeisiä elämisen tapoja kuvaillessani.
Ihmisellä on olemisensa ymmärryskyky, jota voidaan myös toisella tavalla kutsua: eksistenssi. Esim. pöytäkin on olemassa, mutta sillä ei ole eksistenssiä. Tämä on ihan elämisen ytimessä, mutta usein ihmiset jättävät huomiotta näin itsestään selvän asian.
Mielenkiintoista on myös se, että kukaan ei ole valinnut syntyä tänne maailmaamme ymmärryskyvyn kanssa. Jokaisen eksistenssi on vain tullut välttämättä olevaksi, eli toisin sanoen olemme pakotettu tai "heitetty" ymmärtämään olemisemme. Vaikka voisit tappaa itsesi, et voi silloinkaan peruuttaa syntymääsi. Tätä tarkoittaa perimmältään "heitettynä oleminen" elämässä. Eksistenssiä ei voi sulkea pois päältä.
Eksistenssi on ajallista, eli voimme nauttia siitä vain yhdellä tavalla kerrallaan: se tapahtuu tässä paikassa ja tässä hetkessä. Toki voimme muistella menneitä ja palata sillä tavalla kuvitelmissamme meille tapahtuneisiin tärkeisiin hetkiin. Mutta se ei ole eksistentisesti paljastuvaa juuri siinä paikassa ja ajassa. Kuvitelmat ovat usein myös ihannoituja, eli muistomme on parempia kuin todellisuudessa tapahtui.
Vastaus kysyjälle: en voisi elää ilman eksistenssiäni.
Miten sinun eksistenssi reagoi maailmankaikkeuteen?
-kyselyikä-
Esittämäsi kysymys on huono! Kerronpa tässä, miksi se on huono.
Eksistenssi ei ole esine, joten siitä ei voida kysyä kuin esineestä: miten 'se' reagoi tms. Jos tällä tavallla asetat eksistenssin objektiiviseen tarkasteluun, kysymys ei ole enää eksistenssistä. Se ei voi olla objekti. Sinänsä on hyvä, että oivalsit kysymykseesi käyttää sanaa 'sinun'. Eksistenssi on nimittäin aina ihmisen omin ja ainut eksistenssi, vaikka voidaankin sanoa, että kaikilla ihmisillä on eksistenssinsä. Jokaisella on kuitenkin se ihka omansa.
Huomaat varmaankin selistyksestäni, ettei kysymykseesi voida antaa vastausta.
Sinulle universumi on rajallinen entiteetti?
-kyselyikä-
Kyllä. Kaikille itse asiassa maailma on ajallisesti rajallinen. Se päättyy ja elämän päättyminen on myös tiedossa alusta asti [vauvana tosin sitä ei vielä ymmärrä, vaikka fakta on silloinkin vauvalle sama]. Tämä elämän päättymisen sinänsä kokemuksellisesti mahdoton tapahtuma vaikuttaa elämän kokemukseen. Voidaan jopa radikalisoida teemaa niin, että olisiko elämä kokemuksena lainkaan mahdollinen, ellei sen tietäisi päättyvän?
Päättymätön elämä olisi yhdentekevää. Ihmisen elämänkokemuksessa on toisin päin. Omin elämä [eksistenssi] on jokaiselle täysin ainutlaatuinen ja arvokkain asia maailmassa. Ilman sitä ei voisi elää, mikä tulikin jo aiemmin todettua.
Kuinkahan monta tiedemiestä eri tieteenaloilta on pohtinut aloitusta kautta vuosisatojen ja -tuhansien.
Minusta tuntuu, että jos kelaan taaksepäin, on sen tarkoitus eri ajanjaksoilta ollut erilaista.
Rakkautta olen saanut ja oppinut rakastamaan; vahva voima, mikä generoi moneen.
Vilma
Normaalia haluta pysyä hengissä
Parhaimmillaan nauttia jokaisesta päivästä
Saada tehdä sitä, mitä rakastaa
Ympäröidä itsensä tärkeillä ihmisillä
Jotka tukevat
Ovat rakkaita
Nauttia elämästä eri tavoin
Vastoinkäymisiä toki tulee
Nousta ylös alhoista
Aloittaa uudelleen
En voisi elää ilman maalittavaa kurkkulaulantaa kaulapussini kautta
Oletko siis jonkinsortin sammakkoeläin?
-kyselyikä-
Tavallaan joo, koen ohenevani mustamaalaamalla, ei ole tullu ku yksi poimu lisää
Jossain Uralin takana on joku pikkuinen kansa, mikä osaa kurkkulaulannan.
Burjatialaiset osaa. Tuvalaiset osaa. Mongolialaiset osaa. Saamelaiset osaa.
Tuskin maalittavat.
Sammakot ovat söpöjä.
Vilma
Onko sun tilalle enää mitään tehtävissä?
-kyselyikä-
>>Mitä ilman et voisi elää ja miksi?<<
Ruokaa, juomavettä, talvella suojaa pakkasta vastaan ja hengitysilmaa.
Ilman niitä kuolee.
Elämä ilman tarpeita on elämätön elämä?
-kyselyikä-
Juu, se joensuun tyyppi ottikin puheeksi sen Maslowin teorian, johon mä itekin oon viitannut, siinä mun vielä keskeneräisessä kirjassa. Kuinka tarpeiden täyttymys vaatii hirveesti ponnistuksia. Kun seksin tarve täyttyy itsestään, niin ruoan eteen jo täytyy tehdä ponnistuksia. Asuminen vaatii jo hurjasti rahaa ja tuntikausien istumista loputtomissa yhtiökokouksissa ja tiliselvityksiä ja talokierroksia. No asumiseen liittyviin asioihin paine tulee ulkopuolelta, mutta syöminen on joskus pariksi päivää unohtunut.