Lapsena herkuttelin penkkivellillä.
Sen osasi lapsikin tehdä.
Kauraryynejä (jota nyt sanotaan hiutaleiksi) lautaselle, sekaan kylmää maitoa ja hienoa sokeria päälle.
Nyt penkkivelli on keksitty uudelleen ja siitä on tehty erilaisia sotkoksia ja sitä kutsutaan tuorepuuroksi.
Vielä aikuisenakin nostagisoin ja nautin penkkivellin ilman sokeria, joskus sokerittoman kotiomenahillon kera.
Sen osasi lapsikin tehdä.
Kauraryynejä (jota nyt sanotaan hiutaleiksi) lautaselle, sekaan kylmää maitoa ja hienoa sokeria päälle.
Nyt penkkivelli on keksitty uudelleen ja siitä on tehty erilaisia sotkoksia ja sitä kutsutaan tuorepuuroksi.
Vielä aikuisenakin nostagisoin ja nautin penkkivellin ilman sokeria, joskus sokerittoman kotiomenahillon kera.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä päin penkkivelliksi sanottiin kotitekoista kiljua.
En ole koskaan syönyt tuon nimistä velliä.
Meillä sille ei ollut mitään nimeä, mutta syötiin satunnaisesti ja joskus harvoin tullut syötyä aikuisenakin. Ihan hyväähän se on, nälkä lähtee halvalla ja nopeasti. Voi kokeilla kaakaon tai maustettujen maitojen kuten Dumlen kanssa.
Sehän oli helppo ruoka esim.koulumatkalle lähdettäessä. Kun sähköä ei ollut niin puuron keitto aamulla olis vienyt ainakin n.tunnin. Ja kun koulumatkalle piti lähteä seitsemältä niin puuron keittäjän olis pitänyt herätä aikaseen. Ja navettatöillekin piti äidin joutua.
Ryyni, hiutale ja lese ovat kaikki hieman eri asioita. Ennen ei kutsuttu hiutaleita ryyneiksi, koska hiutaleita ei ollut olemassakaan. Oli vain ryynejä ja leseitä. Aitoja kauraryynejä löytyy nykäänkin kaupoista, joissa on pienten myllyjen tuotteita.
Leseet ovat kyllä viljan kuoria joka evät ole syötävä osa.
Ryyneiksi nimitetään kuorittuja jyviä mutta me maalaiset sanoimme hiutaleita ryyneiksi sillä kauraryynejä ei juuri ennen ollut.
Kyllä mellä lapsuudessä kaurayynit olivat hiutaleita , litistettyjjä kauran jyvi.
Ryynit olivt ohraa.
Kauraleseiksi teollisuus ja markkinointi kutsuu kauran kuorikerrosta.
Lese on jyvän suojakerros enkä tiedä sitä kenenkään syövän, sehän olisi samaa kuin olki.
Ennen oljista ja leseista tehtiin apetta joka syötettiin hevosille.
Niin kauan kuin muistan ainakin 65 vuotta kauraryyneiksi sanottiin nykyisin gutaleuksi kutsuttuja lististettyjä kauranjyviä.
Kauratyynit olivat jotenkin karkeamia ja suutuntma oli hyvä. Nykysin kunnollisa kauraryyneja ei saa enää mistään vaan diista tehty puurokin on mössöä.
En ole koskaan kuullut saaa kauratyynit. Meillä sanotaan kaurahiutaleiksi niitä joista tehdään kaurapuuroa.
Ei myöskään ole tuttu kauraryynit tai ole koskaan kaupassa sellaisia näkynyt.
Olen minä tehnyt mikrossa kauranleseistä kaurapuuroa ja hyvää siitä tulikin. Yksi osa leseitä, kaksi osaa vettä, vähän suolaa ja pöristetään mikrossa 3 minuuttia. Sitten sekoitus, voita nokare ja ei kun herkuttelemaan!
Ennen oli kauraryynit kauhistus. Mukana kaurapuurossa liikaa jyvien kuorta ja ne kun ei pehmenneet keitossa, niin pistelivät jo suussa. Mitä tekivät suolistossa, ei tee mieli edes kuvitella. Nyt ovat todellaa hyviä!
Lapsena tuota tuli usein syötyä koulun jälkeen. Nopeaa, täyttävää ja terveellistä.
Kyllä jaksoi taas oravia ja lintuja kivittää kunnon välipalan jälkeen.