Käytän tätä palstaa nykyään aika paljon tutkimaan omaa tunnemaailmaa stimulanteilla ja ilman, omien viestien suuntauntumisen itselleni. Käytän sitä mielikuvamaailmaa tunnistamaan omat positiiviset ja negatiiviset piilotetut tunteeni.
Nyt hauskasti ilman stimulantteja kierrän ja kaarran negatiivisten tunteiden ilmaisun vaikka ne heikosti, mutta varmasti tunnistan. Ainoa tapa, joilla ne olen yleensä huomannut on oman kehon reagointi. En niin sanotusti tuntenut.
Kipeää teki sanoessasi pistäväsi odotuksen poikki, mikä on täysin ymmärrettävää ja olisin tehnyt samoin saappaissasi.
Olen kaiketi blocannut kaiken läheisen huomion tarpeen naisten puolelta ja siksi minulta puuttuu halu tai on alitajuinen pelko lähestyä tämän tukahdetun tarpeen haussa. Tai sitten on startti ongelma dopamiiniin liittyen, mikä selittää miksi suoraan minulle puhumaan/kyselemään tulevat saavat mielenkiintoni pysymään. Uskon ongelman olevan osan vähän kaikkea mainittua.
Piti kirjoittaa muutakin, mutta unohtui kokonaan mitä. Muun asukin vessanveto vei huomion kokonaan?
Tunteiden tutkimista
48
403
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla ollut myös samaa tunnemaailmaan liittyen. Se on minulle ollut selvää, että koska en saanut huomiota mieheltäni aikoinaan parisuhteesa ollessani, hän ei halannut, hyvin vähäpuheinen kaikissa tilanteissa joissa olisi pitänyt käsitellä parisuhteessa olevia ongelmia, hän meni täysin lukkoon. Hän ei osannut sanoa muuta kuin, "minun mielestä kaikki on hyvin". Tilanne oli toivoton monen vuoden ajan, koska hän ei suostunut lähtemään edes parisuhdeterapiaan. Menin itse todella huonoon kuntoon ja siksi ei ollut muuta mahdollisuutta kuin erota. Jälkeenpäin kun mietin sitä kuuluuko hän autismin kirjon ryhmään vai onko hänellä aleksitymia, voi olla että hänellä on oireita molempiin noihin ryhmiin kuuluen, mutta enemmän hänen kohdallaan on todennäköisesti kyse enemmän aleksitymiasta. Siksi minun on mahdotonta olla tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, joka omaa samanlaisia piirteitä.
- Anonyymi
En ole täysin varma tuosta. Tulee mieleen väitteet, ettei ihminen saisi lukea lääkärikirjoja, koska saavat sairauksia kuvaavia oireita.
Voisiko olla lopulta niinkin, ettei ilman tietoa ja taustaa ole sanoja, joiden avulla sanoittaa tuntemuksia. Joku ihminen ei ole välttämättä saanut lapsuuden kodissaan mitään suhteisiin liittyviä valmiuksia.
En tosin vältä, että siitä olisi kyse tilanteessasi. Pelko hylätä yhteistyön tekeminen suhteen eteen, johtuu todennäköisesti monesta muusta asiasta.
Miehet osaisivat vastata tähän paremmin, miksi niin usein hylkäävät terapiat jms. tarpeettomina ja tunkeilevina, vaikka vähintään se pitäisi yrittää tehdä suhteen eteen yhdessä.
Vai onko niin, että se on vain muodollinen vaihe valmiiksi päätettäväksi päätetyn suhteen päättämiseen naisen puolelta, eikä siksi vakuuta? Anonyymi kirjoitti:
En ole täysin varma tuosta. Tulee mieleen väitteet, ettei ihminen saisi lukea lääkärikirjoja, koska saavat sairauksia kuvaavia oireita.
Voisiko olla lopulta niinkin, ettei ilman tietoa ja taustaa ole sanoja, joiden avulla sanoittaa tuntemuksia. Joku ihminen ei ole välttämättä saanut lapsuuden kodissaan mitään suhteisiin liittyviä valmiuksia.
En tosin vältä, että siitä olisi kyse tilanteessasi. Pelko hylätä yhteistyön tekeminen suhteen eteen, johtuu todennäköisesti monesta muusta asiasta.
Miehet osaisivat vastata tähän paremmin, miksi niin usein hylkäävät terapiat jms. tarpeettomina ja tunkeilevina, vaikka vähintään se pitäisi yrittää tehdä suhteen eteen yhdessä.
Vai onko niin, että se on vain muodollinen vaihe valmiiksi päätettäväksi päätetyn suhteen päättämiseen naisen puolelta, eikä siksi vakuuta?Exäni vaati, että menemme pariterapiaan ja menimme.
Terapeutti sanoi, että ettekö te voisi erota.- Anonyymi
buddy-love kirjoitti:
Exäni vaati, että menemme pariterapiaan ja menimme.
Terapeutti sanoi, että ettekö te voisi erota.Ei hitsi. Sisuksistani punkee pintaan tahatonta naurua. Tutkaillut tässä itseäni jo hetken aikaa ja väittäisin sitä lähinnä hysteeriseksi. Onneksi olen sentään nainen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei hitsi. Sisuksistani punkee pintaan tahatonta naurua. Tutkaillut tässä itseäni jo hetken aikaa ja väittäisin sitä lähinnä hysteeriseksi. Onneksi olen sentään nainen
...Oli kuin olisit perunan sijaan tiputtanut säkin pöytään, "Ole hyvä, ota tästä".
Eivät omat kokemukseni ole naisena sen parempia terapiasta, kun toinen oli lähtemässä, mutta se siitä. Anonyymi kirjoitti:
...Oli kuin olisit perunan sijaan tiputtanut säkin pöytään, "Ole hyvä, ota tästä".
Eivät omat kokemukseni ole naisena sen parempia terapiasta, kun toinen oli lähtemässä, mutta se siitä.Itseänikin huvitti tuon operaation tulos, eli minua ei laitettukaan terapeutin toimesta järjestykseen, kuten exäni kuvitteli.
(ongelma ei ollut minussa, vaan hänessä ja terapeutti ilmeisesti ajatteli, että tilanne on toivoton)- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole täysin varma tuosta. Tulee mieleen väitteet, ettei ihminen saisi lukea lääkärikirjoja, koska saavat sairauksia kuvaavia oireita.
Voisiko olla lopulta niinkin, ettei ilman tietoa ja taustaa ole sanoja, joiden avulla sanoittaa tuntemuksia. Joku ihminen ei ole välttämättä saanut lapsuuden kodissaan mitään suhteisiin liittyviä valmiuksia.
En tosin vältä, että siitä olisi kyse tilanteessasi. Pelko hylätä yhteistyön tekeminen suhteen eteen, johtuu todennäköisesti monesta muusta asiasta.
Miehet osaisivat vastata tähän paremmin, miksi niin usein hylkäävät terapiat jms. tarpeettomina ja tunkeilevina, vaikka vähintään se pitäisi yrittää tehdä suhteen eteen yhdessä.
Vai onko niin, että se on vain muodollinen vaihe valmiiksi päätettäväksi päätetyn suhteen päättämiseen naisen puolelta, eikä siksi vakuuta?Suhdetta ei todellakaan lopetettu tuosta noin vain. Olimme yhdessä lähes kolme vuosikymmentä. Rakastin häntä ja yritin kauan saada häntä ymmärtämään miten minä kärsin ja olin onneton. Miehen isä oli hyvin erikoinen ja hänellä oli samanlaisia piirteitä kuin lasteni isällä ja suvussa on asperger oireisia ja diagnoosejakin. Lasteni isä ei osannut iloita, eikä juuri näyttänyt suruaankaan. Hänellä ei ollut tarvetta istua vieri vieressä kanssani sohvalla ollessamme, minä olin aina se joka menin istumaan hänen lähelleen. Kysyin häneltä sitä, että miksi hän ei pysty keskustelmaan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei hän osannut vastata siihen mitään, joka kerta hän toisti samat sanat, minusta kaikki on hyvin ja oli sen jälkeen aina hiljaa ja hiljaisena kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Se oli mielestäni selvä piirre siitä ettei hänellä ollut yhteyttä omiin tunteisiinsa. Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minä selitin hänelle, että siksi niin kävi, koska meiltä puuttui tunne- ja keskusteluyhteys kokonaan ja koin olevani vain pelkkä reikä hänelle. En enää jaksanut olla suhteessa ja laitoin eropaperit menemään. Hänellä ei ole tunneyhteyttä lapsiinsakaan. Hän on siksi jäänyt etäiseksi lapsiinsakin. Hän auttaa aikuisia lapsiaan, jos nämä häneltä sitä pyytävät. Mutta hän ei ole kertonut lapsilleen ikävöivänsä heitä. Joskus hän teki viikon mittaisia työmatkoja, eikä hän edes kotiin tullessa halannut minua tai lapsiaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suhdetta ei todellakaan lopetettu tuosta noin vain. Olimme yhdessä lähes kolme vuosikymmentä. Rakastin häntä ja yritin kauan saada häntä ymmärtämään miten minä kärsin ja olin onneton. Miehen isä oli hyvin erikoinen ja hänellä oli samanlaisia piirteitä kuin lasteni isällä ja suvussa on asperger oireisia ja diagnoosejakin. Lasteni isä ei osannut iloita, eikä juuri näyttänyt suruaankaan. Hänellä ei ollut tarvetta istua vieri vieressä kanssani sohvalla ollessamme, minä olin aina se joka menin istumaan hänen lähelleen. Kysyin häneltä sitä, että miksi hän ei pysty keskustelmaan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei hän osannut vastata siihen mitään, joka kerta hän toisti samat sanat, minusta kaikki on hyvin ja oli sen jälkeen aina hiljaa ja hiljaisena kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Se oli mielestäni selvä piirre siitä ettei hänellä ollut yhteyttä omiin tunteisiinsa. Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minä selitin hänelle, että siksi niin kävi, koska meiltä puuttui tunne- ja keskusteluyhteys kokonaan ja koin olevani vain pelkkä reikä hänelle. En enää jaksanut olla suhteessa ja laitoin eropaperit menemään. Hänellä ei ole tunneyhteyttä lapsiinsakaan. Hän on siksi jäänyt etäiseksi lapsiinsakin. Hän auttaa aikuisia lapsiaan, jos nämä häneltä sitä pyytävät. Mutta hän ei ole kertonut lapsilleen ikävöivänsä heitä. Joskus hän teki viikon mittaisia työmatkoja, eikä hän edes kotiin tullessa halannut minua tai lapsiaan.
Ei ehkä ole kovin viisasta kommentoida tätä, koska en varmasti osaa ilmaista oikein sitä mitä ajattelen. Nooh, menköön...
Luultavasti minä olisin arvostanut enemmän miehesi piirteitä. Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.
Hän kuunteli, hyvä. Jos hänestä asiat oli ok, niin miksi satuilla enempää? Hän oli tyytyväinen, sinä et, ja sinä asiasi ilmaisit.
Minä en muista ikävöineeni, vaikkei rakkaat olisikaan lähellä vakuuttamassa pitävänsä minusta. Minä luotan heihin.
Meillä ei kotona halailtu eikä lääpitty muutenkaan. Voi sanoa kivan sanan, tai sanan tietyllä tapaa tai ihan vain eleillä osoittaa pitävänsä toisesta. Sellaista rentoa arjessa puikkelehtimista, se on ihan parasta yhdessä oloa mun mielestäni.
Toinen voi tosiaan tuntea esittävänsä jotain näytelmää, jos vaaditaan tiettyjä sanoja, tiettyjä tekoja, jotka eivät ole itselle luontevia, jotta toinen tulisi vakuuttuneeksi tärkeydestään. Voisiko toinen vaikka ymmärtää, ettei kaikki ilmaise itseään samalla tavalla? Saako suhteessa olla oma itsensä?
Ihmetyttää välillä miten erilaiset ihmiset ovatkaan yhdessä ja kipuilevat siitä. Kai sitä on oletettu että toinen muuttuu kun kertoo miten haluaa hänen toimivan. Aika hölmöä.
Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, ja eroaminen on usein oikein hyvä ratkaisu kun alkaa tuntumaan huonolta. Turhan usein haetaan syyllistä, vaikka ollaan vain yhteen sopimattomia.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ehkä ole kovin viisasta kommentoida tätä, koska en varmasti osaa ilmaista oikein sitä mitä ajattelen. Nooh, menköön...
Luultavasti minä olisin arvostanut enemmän miehesi piirteitä. Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.
Hän kuunteli, hyvä. Jos hänestä asiat oli ok, niin miksi satuilla enempää? Hän oli tyytyväinen, sinä et, ja sinä asiasi ilmaisit.
Minä en muista ikävöineeni, vaikkei rakkaat olisikaan lähellä vakuuttamassa pitävänsä minusta. Minä luotan heihin.
Meillä ei kotona halailtu eikä lääpitty muutenkaan. Voi sanoa kivan sanan, tai sanan tietyllä tapaa tai ihan vain eleillä osoittaa pitävänsä toisesta. Sellaista rentoa arjessa puikkelehtimista, se on ihan parasta yhdessä oloa mun mielestäni.
Toinen voi tosiaan tuntea esittävänsä jotain näytelmää, jos vaaditaan tiettyjä sanoja, tiettyjä tekoja, jotka eivät ole itselle luontevia, jotta toinen tulisi vakuuttuneeksi tärkeydestään. Voisiko toinen vaikka ymmärtää, ettei kaikki ilmaise itseään samalla tavalla? Saako suhteessa olla oma itsensä?
Ihmetyttää välillä miten erilaiset ihmiset ovatkaan yhdessä ja kipuilevat siitä. Kai sitä on oletettu että toinen muuttuu kun kertoo miten haluaa hänen toimivan. Aika hölmöä.
Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, ja eroaminen on usein oikein hyvä ratkaisu kun alkaa tuntumaan huonolta. Turhan usein haetaan syyllistä, vaikka ollaan vain yhteen sopimattomia.
xLinerxLiner osaa näköjään kirjoittaa halutessaan myös fiksusti.
Teksistä kannattaisi ehkä purkaa tätä osuutta:
"Hänellä ei ollut tarvetta istua vieri vieressä kanssani sohvalla ollessamme, minä olin aina se joka menin istumaan hänen lähelleen. Kysyin häneltä sitä, että miksi hän ei pysty keskustelmaan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei hän osannut vastata siihen mitään, joka kerta hän toisti samat sanat, minusta kaikki on hyvin ja oli sen jälkeen aina hiljaa ja hiljaisena kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Se oli mielestäni selvä piirre siitä ettei hänellä ollut yhteyttä omiin tunteisiinsa. Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan."
Kuinka monesti parisuhteissa noin käy ja miksi?
Miehen rajanako parisuhteissa on seksi, mielletään sen olevan hyvinvointia kuvaava asia.
Onko miehissä samaa mitä paviaanilauman johtavalla uroksella, menee vain naaraan taakse nostaen naaraan häntää paritellakseen? Ei rapsuttele eikä osoita tunteita, keskittyy vain aktiin. Hoitaa kyllä arkiset asiat, mutta se henkinen yhteys puuttuu. Alkeellista luolamiestoimintaa, uga uga.
Naisen halutessa puhua parisuhteeseen liittyvistä asioista kannattaisi tehdä asialista asioista jotka olisivat naisen mielestä huonosti, lopuksi yksi lyhyt rivi siitä mitkä asiat olisivat hyvin:)
No, elämä on usein kaikua, heijastavaa peiliä, jossa omat teot heijastuvat vastaanottajan kautta kysyjään, henkilöön itseensä. Henkilöön joka itse ihmettelee. Voisiko ensimmäisenä kysyä itseltään sitä, onko jokin omassa käyttäytymisessä muuttunut? Aiheuttaako itse tilanteen ja jatkumon läheisen ihmisen muuttumiselle?
Tottahan on se, että vain itseään voi ihminen muuttaa, ja jos hyvin käy, sen oman käyttäytymisen muutos vaikuttaa positiivisesti myös kumppanin käyttäytymiseen.
Kuinka usein haetaan syitä vain kumppanista, ja kuinka usein olisimme niin järkeviä etsimään syitä ihan itsestämme?
Lapsiperheissä eletään usein lasten ja lasten hyvinvoinnin kautta.
Tuossa ajassa voivat ne suurimmat rakkauden tunteet ja niiden osoitukset tulla pieninä arkisina tekoina, joita ei edes huomata. Itsestään selvyyksiä, vaikka ne eivät sitä oikeasti edes olisi.
Tavoitteet muuttuvat, tärkeysjärjestykset muuttuvat. Ajankäyttöön tulee muutoksia.
Ihmiset voivat kipuilla ihan normaaleista syistä, arki voi puuduttaa.
Syyllisiä tuskin kannattaa hakea, onhan jokainen meistä puutteellinen ja vajaa.
Pisteet sille joka meitä kestää:)
Voihan menneestäkin laulaa kauniisti.
https://www.youtube.com/watch?v=EAZYEOBOlJI
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ehkä ole kovin viisasta kommentoida tätä, koska en varmasti osaa ilmaista oikein sitä mitä ajattelen. Nooh, menköön...
Luultavasti minä olisin arvostanut enemmän miehesi piirteitä. Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.
Hän kuunteli, hyvä. Jos hänestä asiat oli ok, niin miksi satuilla enempää? Hän oli tyytyväinen, sinä et, ja sinä asiasi ilmaisit.
Minä en muista ikävöineeni, vaikkei rakkaat olisikaan lähellä vakuuttamassa pitävänsä minusta. Minä luotan heihin.
Meillä ei kotona halailtu eikä lääpitty muutenkaan. Voi sanoa kivan sanan, tai sanan tietyllä tapaa tai ihan vain eleillä osoittaa pitävänsä toisesta. Sellaista rentoa arjessa puikkelehtimista, se on ihan parasta yhdessä oloa mun mielestäni.
Toinen voi tosiaan tuntea esittävänsä jotain näytelmää, jos vaaditaan tiettyjä sanoja, tiettyjä tekoja, jotka eivät ole itselle luontevia, jotta toinen tulisi vakuuttuneeksi tärkeydestään. Voisiko toinen vaikka ymmärtää, ettei kaikki ilmaise itseään samalla tavalla? Saako suhteessa olla oma itsensä?
Ihmetyttää välillä miten erilaiset ihmiset ovatkaan yhdessä ja kipuilevat siitä. Kai sitä on oletettu että toinen muuttuu kun kertoo miten haluaa hänen toimivan. Aika hölmöä.
Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, ja eroaminen on usein oikein hyvä ratkaisu kun alkaa tuntumaan huonolta. Turhan usein haetaan syyllistä, vaikka ollaan vain yhteen sopimattomia.
xLinerMietin, että voisiko yleisellä taustamelulla olla osuutta siihen, ettei mikään ennen "normaali" huomionosoitus enää riitä todistamaan toisesta pitämistä, rakastamista.
On Instagramia, tiktokkia, Facebookia yms... joissa ihmiset esittelevät huippuunsa lavastettuja tähtihetkiään, ja porukka sitten katselee niitä tunti tolkulla ja toteaa ehkä oman elämänsä laimeaksi ja tapahtumaköyhäksi.
Ei kuulunut alkuperäiseen kirjoituksen kommentointiin mitenkään. Tuli vaan mieleen yleisestä karnevaalitouhusta.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ehkä ole kovin viisasta kommentoida tätä, koska en varmasti osaa ilmaista oikein sitä mitä ajattelen. Nooh, menköön...
Luultavasti minä olisin arvostanut enemmän miehesi piirteitä. Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.
Hän kuunteli, hyvä. Jos hänestä asiat oli ok, niin miksi satuilla enempää? Hän oli tyytyväinen, sinä et, ja sinä asiasi ilmaisit.
Minä en muista ikävöineeni, vaikkei rakkaat olisikaan lähellä vakuuttamassa pitävänsä minusta. Minä luotan heihin.
Meillä ei kotona halailtu eikä lääpitty muutenkaan. Voi sanoa kivan sanan, tai sanan tietyllä tapaa tai ihan vain eleillä osoittaa pitävänsä toisesta. Sellaista rentoa arjessa puikkelehtimista, se on ihan parasta yhdessä oloa mun mielestäni.
Toinen voi tosiaan tuntea esittävänsä jotain näytelmää, jos vaaditaan tiettyjä sanoja, tiettyjä tekoja, jotka eivät ole itselle luontevia, jotta toinen tulisi vakuuttuneeksi tärkeydestään. Voisiko toinen vaikka ymmärtää, ettei kaikki ilmaise itseään samalla tavalla? Saako suhteessa olla oma itsensä?
Ihmetyttää välillä miten erilaiset ihmiset ovatkaan yhdessä ja kipuilevat siitä. Kai sitä on oletettu että toinen muuttuu kun kertoo miten haluaa hänen toimivan. Aika hölmöä.
Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, ja eroaminen on usein oikein hyvä ratkaisu kun alkaa tuntumaan huonolta. Turhan usein haetaan syyllistä, vaikka ollaan vain yhteen sopimattomia.
xLinerTuota muuttumista jäin hokemaan. Voihan olla että toinen ottaa ja muuttuu toisen pyynnöstä, jollei se sodi minuutta vastaan. Mutta yleensä taitaa mennä niin, että elämänkokemukset muuttavat ihmistä, jokaista vähän eri suuntaan. Jotkut sopeutuvat siihenkin, antavat toiselle enemmän tilaa, ja se on ok kummallekin.
xLiner Joskus ihminen keskittyy niin paljon omaan tarvitsevuuteensa, että tulee toisen luo aina oma tarve edellä. Silloin keskustelutkin lähtevät siitä, että meillä on ongelma ja se ongelma olet sinä. Keskusteluja kun voidaan käydä niin monin tavoin.
Uskoisin, että ihmisen on melko vaikea muuttaa itseään ja käytöstään siltä pohjalta, että toinen osapuoli vaatii sitä. Ensin pitääisi saada toinen ymmärtämään, miksi itsellä on tietynlaisia tarpeita ja sitten olisi mielestäni hyvä suoraan ehdottaa, että voidaanko halata, koska se tuntuu minusta yhtä hyvälle kuin esim. seksi sinusta. Eli ei keskusteluja, jotka lähtevät ajatuksesta: ”Sinä et koskaan tai aina sinä ja meillä ei koskaan tai aina meillä” .- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ehkä ole kovin viisasta kommentoida tätä, koska en varmasti osaa ilmaista oikein sitä mitä ajattelen. Nooh, menköön...
Luultavasti minä olisin arvostanut enemmän miehesi piirteitä. Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.
Hän kuunteli, hyvä. Jos hänestä asiat oli ok, niin miksi satuilla enempää? Hän oli tyytyväinen, sinä et, ja sinä asiasi ilmaisit.
Minä en muista ikävöineeni, vaikkei rakkaat olisikaan lähellä vakuuttamassa pitävänsä minusta. Minä luotan heihin.
Meillä ei kotona halailtu eikä lääpitty muutenkaan. Voi sanoa kivan sanan, tai sanan tietyllä tapaa tai ihan vain eleillä osoittaa pitävänsä toisesta. Sellaista rentoa arjessa puikkelehtimista, se on ihan parasta yhdessä oloa mun mielestäni.
Toinen voi tosiaan tuntea esittävänsä jotain näytelmää, jos vaaditaan tiettyjä sanoja, tiettyjä tekoja, jotka eivät ole itselle luontevia, jotta toinen tulisi vakuuttuneeksi tärkeydestään. Voisiko toinen vaikka ymmärtää, ettei kaikki ilmaise itseään samalla tavalla? Saako suhteessa olla oma itsensä?
Ihmetyttää välillä miten erilaiset ihmiset ovatkaan yhdessä ja kipuilevat siitä. Kai sitä on oletettu että toinen muuttuu kun kertoo miten haluaa hänen toimivan. Aika hölmöä.
Ihmiset muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, ja eroaminen on usein oikein hyvä ratkaisu kun alkaa tuntumaan huonolta. Turhan usein haetaan syyllistä, vaikka ollaan vain yhteen sopimattomia.
xLiner”Itse kun ahdistun jatkuvasta kyljessä olosta ja tarvitsevuudesta.”
Sama täällä. Voin ennustaa suhteelle lyhyttä ikää jos kerran viikossa pitää naiselle vannoa ikuista rakkautta tai olla usein saatavilla läheisyyttä varten. Tuollainen ei ole itselleni luontevaa olemista. Olen mielummin sitten yksin niin voin ainakin olla oma itseni. - Anonyymi
Pantiton kirjoitti:
Joskus ihminen keskittyy niin paljon omaan tarvitsevuuteensa, että tulee toisen luo aina oma tarve edellä. Silloin keskustelutkin lähtevät siitä, että meillä on ongelma ja se ongelma olet sinä. Keskusteluja kun voidaan käydä niin monin tavoin.
Uskoisin, että ihmisen on melko vaikea muuttaa itseään ja käytöstään siltä pohjalta, että toinen osapuoli vaatii sitä. Ensin pitääisi saada toinen ymmärtämään, miksi itsellä on tietynlaisia tarpeita ja sitten olisi mielestäni hyvä suoraan ehdottaa, että voidaanko halata, koska se tuntuu minusta yhtä hyvälle kuin esim. seksi sinusta. Eli ei keskusteluja, jotka lähtevät ajatuksesta: ”Sinä et koskaan tai aina sinä ja meillä ei koskaan tai aina meillä” ."Ensin pitääisi saada toinen ymmärtämään, miksi itsellä on tietynlaisia tarpeita ja sitten olisi mielestäni hyvä suoraan ehdottaa, että voidaanko halata, koska se tuntuu minusta yhtä hyvälle kuin esim. seksi sinusta."
Kaupankäyntiä?
Mistä tiedät miten hyvältä jokin toisesta tuntuu, että voit noin verrata?
Jos sinua halataan vain käskystä tai pyytämällä, niin eikö se ole aika mekaaninen toiminta, vai pystytkö ajatuksissasi muuttamaan sen oikeasta halusta halaamiseksi? Minä nyt tässä halaan sinua, voisitko kiertää kätesi ympärilleni..😬? (Miksei toinen vastaa halaukseen ilman pyyntöä? Roikutko jatkuvasti toisessa kiinni niin ettei toisella ole mahdollisuutta omiin rajoihin? Kun lopultakin saa vähän etäisyyttä, haluaa ehkä nauttia siitä omasta tilasta.)
Puhuminen voi olla ihan ok, muttei se voi niin olla miten alussa kirjoititkin, että haetaan vain tyydytystä omille tarpeille. Joskus olisi hyvä miettiä miksi on niin tarvitseva. Vika voikin löytyä itsestä. Jollei tule toimeen edes itsekseen, niin voiko suhdekaan onnistua?
Voi olla, että ajattelen asioista vähän erilailla kuin muut. Jos toinen ei nauti seksistä eikä sitä halua, en minä sitä jää vonkaamaan. Joko se sopii mulle tai sitten mietitään suhdetta uudelleen. En halua että kukaan alistuu mihinkään itselle vastenmieliseen. Ei seksiin eikä seksittömyyteen.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Suhdetta ei todellakaan lopetettu tuosta noin vain. Olimme yhdessä lähes kolme vuosikymmentä. Rakastin häntä ja yritin kauan saada häntä ymmärtämään miten minä kärsin ja olin onneton. Miehen isä oli hyvin erikoinen ja hänellä oli samanlaisia piirteitä kuin lasteni isällä ja suvussa on asperger oireisia ja diagnoosejakin. Lasteni isä ei osannut iloita, eikä juuri näyttänyt suruaankaan. Hänellä ei ollut tarvetta istua vieri vieressä kanssani sohvalla ollessamme, minä olin aina se joka menin istumaan hänen lähelleen. Kysyin häneltä sitä, että miksi hän ei pysty keskustelmaan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei hän osannut vastata siihen mitään, joka kerta hän toisti samat sanat, minusta kaikki on hyvin ja oli sen jälkeen aina hiljaa ja hiljaisena kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Se oli mielestäni selvä piirre siitä ettei hänellä ollut yhteyttä omiin tunteisiinsa. Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minä selitin hänelle, että siksi niin kävi, koska meiltä puuttui tunne- ja keskusteluyhteys kokonaan ja koin olevani vain pelkkä reikä hänelle. En enää jaksanut olla suhteessa ja laitoin eropaperit menemään. Hänellä ei ole tunneyhteyttä lapsiinsakaan. Hän on siksi jäänyt etäiseksi lapsiinsakin. Hän auttaa aikuisia lapsiaan, jos nämä häneltä sitä pyytävät. Mutta hän ei ole kertonut lapsilleen ikävöivänsä heitä. Joskus hän teki viikon mittaisia työmatkoja, eikä hän edes kotiin tullessa halannut minua tai lapsiaan.
Tulee mieleen, että jotenkinhan olet joskus häneen rakastunut? Mihin hänessä? Huomioiko hän sinut alussa?
Mä mietin vastaavaa kysymystä mun lasten äitin kohdalla, näin jälkeenpäin. Ja luulisin, että en silloin välittänyt siitä, että jäin jotenkin itse vaillinaiseksi.
Sama oikeastaan kävi myöhempien suhteiden kohdalla, mutta niissä sentään alkuun naisills oli yritystä, tai/vai oliko se vsin jotain läheisyyspulaa tms.? Mutta luulen, että kaikissa tapauksissa siinä kyse oli empatian puuttumisesta. Ja kaikilla puuttui isä. Jos oli ollut joskus lapsuudessa, oli alkoholisti js väkivaltainen.
Itse luulen, että "tunnekylmyydet" johtuu pitkälti siitä miten lapsena näkee/kokee maailman. Vanhempana niitä on ilman terapiaa vaikea enää muokata ja ennenkaikkea sille pitäisi olls omakohtainen tarve. Usein sellaiset ihmiset, jotka kärsivät tavallaan empatian uupumisesta, ovat selviytyjiä, kovia. Eikä siihen malliin usein ole mahdollisuuksia odottaa muutosta.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Tulee mieleen, että jotenkinhan olet joskus häneen rakastunut? Mihin hänessä? Huomioiko hän sinut alussa?
Mä mietin vastaavaa kysymystä mun lasten äitin kohdalla, näin jälkeenpäin. Ja luulisin, että en silloin välittänyt siitä, että jäin jotenkin itse vaillinaiseksi.
Sama oikeastaan kävi myöhempien suhteiden kohdalla, mutta niissä sentään alkuun naisills oli yritystä, tai/vai oliko se vsin jotain läheisyyspulaa tms.? Mutta luulen, että kaikissa tapauksissa siinä kyse oli empatian puuttumisesta. Ja kaikilla puuttui isä. Jos oli ollut joskus lapsuudessa, oli alkoholisti js väkivaltainen.
Itse luulen, että "tunnekylmyydet" johtuu pitkälti siitä miten lapsena näkee/kokee maailman. Vanhempana niitä on ilman terapiaa vaikea enää muokata ja ennenkaikkea sille pitäisi olls omakohtainen tarve. Usein sellaiset ihmiset, jotka kärsivät tavallaan empatian uupumisesta, ovat selviytyjiä, kovia. Eikä siihen malliin usein ole mahdollisuuksia odottaa muutosta.Eli, olet tavannut ja kohdannut monta naista ja jokainen heistä oli puutteellinen?
Kärsineet menneisyydessä jostakin, mikä on johtanut siihen, etteivät ymmärtäneet tai osanneet olla sinulle vakavan suhteen arvoisia?
Itse ajattelen elämää ihan toisella tavalla, on ollut monta naista mutta suhteet ovat kaatuneet myös osin omiin puutteellisuuksiin.
Se että on kohdannut monta henkilöä, ja jokainen tuntuisi jotenkin sopimattomalta, antaa kai syyn tutkiskella myös itseään?
AV - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Tulee mieleen, että jotenkinhan olet joskus häneen rakastunut? Mihin hänessä? Huomioiko hän sinut alussa?
Mä mietin vastaavaa kysymystä mun lasten äitin kohdalla, näin jälkeenpäin. Ja luulisin, että en silloin välittänyt siitä, että jäin jotenkin itse vaillinaiseksi.
Sama oikeastaan kävi myöhempien suhteiden kohdalla, mutta niissä sentään alkuun naisills oli yritystä, tai/vai oliko se vsin jotain läheisyyspulaa tms.? Mutta luulen, että kaikissa tapauksissa siinä kyse oli empatian puuttumisesta. Ja kaikilla puuttui isä. Jos oli ollut joskus lapsuudessa, oli alkoholisti js väkivaltainen.
Itse luulen, että "tunnekylmyydet" johtuu pitkälti siitä miten lapsena näkee/kokee maailman. Vanhempana niitä on ilman terapiaa vaikea enää muokata ja ennenkaikkea sille pitäisi olls omakohtainen tarve. Usein sellaiset ihmiset, jotka kärsivät tavallaan empatian uupumisesta, ovat selviytyjiä, kovia. Eikä siihen malliin usein ole mahdollisuuksia odottaa muutosta."Usein sellaiset ihmiset, jotka kärsivät tavallaan empatian uupumisesta, ovat selviytyjiä, kovia."
Tai sitten liiallinen empatia peitetään sen kovuuden alle jotta voidaan selviytyä. Toisille se näyttäytyy kylmyytenä, kun ei tunne lähemmin.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli, olet tavannut ja kohdannut monta naista ja jokainen heistä oli puutteellinen?
Kärsineet menneisyydessä jostakin, mikä on johtanut siihen, etteivät ymmärtäneet tai osanneet olla sinulle vakavan suhteen arvoisia?
Itse ajattelen elämää ihan toisella tavalla, on ollut monta naista mutta suhteet ovat kaatuneet myös osin omiin puutteellisuuksiin.
Se että on kohdannut monta henkilöä, ja jokainen tuntuisi jotenkin sopimattomalta, antaa kai syyn tutkiskella myös itseään?
AVSaatamme ihastua tietyn tyyppisiin ihmisiin, joilla sitten on myös tyyppiinsä kuuluvana niitä ikäviä piirteitä. Eikä kaikki koe niitä piirteitä ikävinä. Joku voi tuntea itsensä tärkeäksikin niiden vuoksi. Ei vaan ollut itselle sopiva rooli...
xLiner Anonyymi kirjoitti:
"Usein sellaiset ihmiset, jotka kärsivät tavallaan empatian uupumisesta, ovat selviytyjiä, kovia."
Tai sitten liiallinen empatia peitetään sen kovuuden alle jotta voidaan selviytyä. Toisille se näyttäytyy kylmyytenä, kun ei tunne lähemmin.
xLinerTuokin mahdollista.
Mutta kun se empatisnpuute näkyi myös omia lapsia kohtaan, minusta se oli jotain kykenemättömyyttä. Ei vaan ole empatiaa..
Jossainmäärin ehkä jotain, mutta sekin ehkä maskausta.Anonyymi kirjoitti:
Eli, olet tavannut ja kohdannut monta naista ja jokainen heistä oli puutteellinen?
Kärsineet menneisyydessä jostakin, mikä on johtanut siihen, etteivät ymmärtäneet tai osanneet olla sinulle vakavan suhteen arvoisia?
Itse ajattelen elämää ihan toisella tavalla, on ollut monta naista mutta suhteet ovat kaatuneet myös osin omiin puutteellisuuksiin.
Se että on kohdannut monta henkilöä, ja jokainen tuntuisi jotenkin sopimattomalta, antaa kai syyn tutkiskella myös itseään?
AVOlen tavannut monta naista ja jokainen on puutteellinen. Ei täydellistä ihmistä olekaan.
Eikä ne puutteet olleet arvokysymyksiä, vaan itselleni merkityksellisiä asioita suhteessa.
No se on nähty, että ajattelet TODELLA eritavoin.
Luulen, että tälläisenä vaille 50 vuotiaana vastaan tulee vain jokseenkin rikkinäisiä ihmisiä. Itseni mukaanlukien.
Luultavammin he, ketkä osaavat olla parisuhteessa hyviä, ovat parisuhteessa yhä.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Tuokin mahdollista.
Mutta kun se empatisnpuute näkyi myös omia lapsia kohtaan, minusta se oli jotain kykenemättömyyttä. Ei vaan ole empatiaa..
Jossainmäärin ehkä jotain, mutta sekin ehkä maskausta.Uupuminen, väsyminen. Uupuminen, puuttuminen (ei ole). Olipas vaikeaa, mutta taisin ymmärtää 😁
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Saatamme ihastua tietyn tyyppisiin ihmisiin, joilla sitten on myös tyyppiinsä kuuluvana niitä ikäviä piirteitä. Eikä kaikki koe niitä piirteitä ikävinä. Joku voi tuntea itsensä tärkeäksikin niiden vuoksi. Ei vaan ollut itselle sopiva rooli...
xLinerTuo on totta.
Minäkin ihastun sellaisiin hieman itsenäisempiin naisiin, mutta se itsenäisyys onkin ollut tuota "kivettymistä".
Ja kun sitä "ihastumista" ei voi hirveesti itse määräillä. 😄Anonyymi kirjoitti:
Uupuminen, väsyminen. Uupuminen, puuttuminen (ei ole). Olipas vaikeaa, mutta taisin ymmärtää 😁
xLinerJoo... tuon uupumisen maskaamiseenkin olen tunnistanut muutamilla. 🤔
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo... tuon uupumisen maskaamiseenkin olen tunnistanut muutamilla. 🤔
Maskaaminen on autistien tapa pyrkiä käyttäytymään ja puhumaan kuten neurotyypilliset, pyrkimys sulautua porukkaan. Autisti ei välttämättä ole sen empatiakyvyttömämpi kuin muutkaan. Maskaaminen ei ole valehtelua.
Taidat tarkoittaa valheellisen kuvan esittämistä. Se on aika yleistä, että pyritään antamaan itsestä parempi kuva kuin mitä oikeasti on. Moni ihan valehtelee. Joku jopa uskoo itse puheisiinsa. Aina se lopulta selviää, se totuus. Mutta harmillista jos kuluttaa aikaansa ja uskoaan huijariin.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Maskaaminen on autistien tapa pyrkiä käyttäytymään ja puhumaan kuten neurotyypilliset, pyrkimys sulautua porukkaan. Autisti ei välttämättä ole sen empatiakyvyttömämpi kuin muutkaan. Maskaaminen ei ole valehtelua.
Taidat tarkoittaa valheellisen kuvan esittämistä. Se on aika yleistä, että pyritään antamaan itsestä parempi kuva kuin mitä oikeasti on. Moni ihan valehtelee. Joku jopa uskoo itse puheisiinsa. Aina se lopulta selviää, se totuus. Mutta harmillista jos kuluttaa aikaansa ja uskoaan huijariin.
xLinerTyöroolin vetäminen on aivan eri asia kuin kumppanin rooli.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Maskaaminen on autistien tapa pyrkiä käyttäytymään ja puhumaan kuten neurotyypilliset, pyrkimys sulautua porukkaan. Autisti ei välttämättä ole sen empatiakyvyttömämpi kuin muutkaan. Maskaaminen ei ole valehtelua.
Taidat tarkoittaa valheellisen kuvan esittämistä. Se on aika yleistä, että pyritään antamaan itsestä parempi kuva kuin mitä oikeasti on. Moni ihan valehtelee. Joku jopa uskoo itse puheisiinsa. Aina se lopulta selviää, se totuus. Mutta harmillista jos kuluttaa aikaansa ja uskoaan huijariin.
xLinerNiin, siis veikkaan, että kyse on burgereista ihan...jossainmäärin.
Eräs tutkija kirjoitti näin:
"Tyttöjen ja naisten autismia on joskus vaikeampi tunnistaa, koska he ovat usein miehiä taitavampia kompensoimaan heikkouksiaan ja peittämään oireitaan. Yleiseen käsitykseen autismikirjosta liittyy paljon stereotypioita, joiden mukaan oireiden oletetaan näkyvän koko ajan esimerkiksi poikkeavana käytöksenä, vaikeutena sopeutua, epäsosiaalisuutena tai empatiakyvyttömyytenä. Tämän osittain ”negatiivisen leiman” vuoksi kaikki kirjolla olevat eivät välttämättä halua niin sanotusti paljastaa muille olevansa autisteja. "
Naisilla on keskenäänkin jonkinlaisia "rooleja", joissa pitää olla hyvä kuuntelija jne. Yksi rooli on äitiys ja se onkin haastavaa, jos ei oikein tiedä mitä empatian on. Saatetaan ostaa lapselle mitä vaan, mutta muuten ei ymmärretä, että lapsi on lapsi.
Nyt auton alle möyrimään...yäk...selkäkin vähän jumissa, mut ei auta...buranaa kitusiin ja menox...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, siis veikkaan, että kyse on burgereista ihan...jossainmäärin.
Eräs tutkija kirjoitti näin:
"Tyttöjen ja naisten autismia on joskus vaikeampi tunnistaa, koska he ovat usein miehiä taitavampia kompensoimaan heikkouksiaan ja peittämään oireitaan. Yleiseen käsitykseen autismikirjosta liittyy paljon stereotypioita, joiden mukaan oireiden oletetaan näkyvän koko ajan esimerkiksi poikkeavana käytöksenä, vaikeutena sopeutua, epäsosiaalisuutena tai empatiakyvyttömyytenä. Tämän osittain ”negatiivisen leiman” vuoksi kaikki kirjolla olevat eivät välttämättä halua niin sanotusti paljastaa muille olevansa autisteja. "
Naisilla on keskenäänkin jonkinlaisia "rooleja", joissa pitää olla hyvä kuuntelija jne. Yksi rooli on äitiys ja se onkin haastavaa, jos ei oikein tiedä mitä empatian on. Saatetaan ostaa lapselle mitä vaan, mutta muuten ei ymmärretä, että lapsi on lapsi.
Nyt auton alle möyrimään...yäk...selkäkin vähän jumissa, mut ei auta...buranaa kitusiin ja menox...Luulen että jos äiti ei lapsiaan ymmärrä, kyseessä on narsisti, psykopaatti tai jotain vakavampaa vajautta ymmärryksessä. Tai sitten on masentunut. Puhuisin ennemminkin vanhemmuudesta, en pyhästä äitiydestä. Ihmisiä kun ollaan niin miehet kuin naisetkin (ja kaikki keijut ja puskutraktorit kans).
En oikein tunnista noita "naisten rooleja". Ihmisten erilaiset roolit toimii paremmin. Mikä ettei joku korosta naiseuttaan ja toinen miehisyyttään. Minä vaan olen minä.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen että jos äiti ei lapsiaan ymmärrä, kyseessä on narsisti, psykopaatti tai jotain vakavampaa vajautta ymmärryksessä. Tai sitten on masentunut. Puhuisin ennemminkin vanhemmuudesta, en pyhästä äitiydestä. Ihmisiä kun ollaan niin miehet kuin naisetkin (ja kaikki keijut ja puskutraktorit kans).
En oikein tunnista noita "naisten rooleja". Ihmisten erilaiset roolit toimii paremmin. Mikä ettei joku korosta naiseuttaan ja toinen miehisyyttään. Minä vaan olen minä.
xLinerHeh.. tuli tässä mieleen, että 10 vuotta sitten jokainen mainosti olevansa niin erityisherkkää että. Tuokin erityisyys vaivoineen taitaa mahtua nykyään autisminkirjon häiriöön. Nytkö ne kaikki lumihiuteet ja erityiset ovatkin ihan normaaleja, erityiskohteluvaatimukset unohtuneet? 🤭
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh.. tuli tässä mieleen, että 10 vuotta sitten jokainen mainosti olevansa niin erityisherkkää että. Tuokin erityisyys vaivoineen taitaa mahtua nykyään autisminkirjon häiriöön. Nytkö ne kaikki lumihiuteet ja erityiset ovatkin ihan normaaleja, erityiskohteluvaatimukset unohtuneet? 🤭
xLinerHaha 🤣ja sitä ennen nimitykset oli melko paljon tylymmät.
Joku päivä sitten olin happamana, kun tuntui miten kaikki muut päässeet kaikkiin testeihin ja saaneet diagnoosit oireillensa ja itse joudun pärjäilemään ihan kuin olisin ihan normaali 😂💦 - Anonyymi
"hyvin vähäpuheinen kaikissa tilanteissa joissa olisi pitänyt käsitellä parisuhteessa olevia ongelmia"
Tuo ongelmista keskustelu on vähän kaksipiippuinen juttu. Ihan yleisestikin toitotetaan, että asioista pitää puhua, mutta itse olen täysin eri mieltä. Usein ongelmat suurentuvat potenssin sata, kun niitä yritetään "selvittää" eikä lopputuloksena ole muuta kuin riitaa - tai tuo vaikeneminen kokonaan, jälkimmäinen lienee yleisempää. Ongelma ei ole puhumisessa tai ei-puhumisessa vaan juuri siinä miksi ja miten puhutaan tai ei-puhuta.
Jos haluaa keskustella kumppanin kanssa jostain asiasta, ensin täytyy selvittää itselle mitä keskustelulla haluaa/toivoo, millaisia mahdollisia vaikutuksia keskustelulla on, onko toivottu lopputulos todennäköinen ja jos on niin millä tavoin kumppani voidaan "houkutella" avautumaan asiasta. Keskustelun avaus "nyt keskustellaan meidän ongelmista" "mikset sä puhu mulle" "sano jotain" yms ei kertakaikkiaan toimi.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ensin pitääisi saada toinen ymmärtämään, miksi itsellä on tietynlaisia tarpeita ja sitten olisi mielestäni hyvä suoraan ehdottaa, että voidaanko halata, koska se tuntuu minusta yhtä hyvälle kuin esim. seksi sinusta."
Kaupankäyntiä?
Mistä tiedät miten hyvältä jokin toisesta tuntuu, että voit noin verrata?
Jos sinua halataan vain käskystä tai pyytämällä, niin eikö se ole aika mekaaninen toiminta, vai pystytkö ajatuksissasi muuttamaan sen oikeasta halusta halaamiseksi? Minä nyt tässä halaan sinua, voisitko kiertää kätesi ympärilleni..😬? (Miksei toinen vastaa halaukseen ilman pyyntöä? Roikutko jatkuvasti toisessa kiinni niin ettei toisella ole mahdollisuutta omiin rajoihin? Kun lopultakin saa vähän etäisyyttä, haluaa ehkä nauttia siitä omasta tilasta.)
Puhuminen voi olla ihan ok, muttei se voi niin olla miten alussa kirjoititkin, että haetaan vain tyydytystä omille tarpeille. Joskus olisi hyvä miettiä miksi on niin tarvitseva. Vika voikin löytyä itsestä. Jollei tule toimeen edes itsekseen, niin voiko suhdekaan onnistua?
Voi olla, että ajattelen asioista vähän erilailla kuin muut. Jos toinen ei nauti seksistä eikä sitä halua, en minä sitä jää vonkaamaan. Joko se sopii mulle tai sitten mietitään suhdetta uudelleen. En halua että kukaan alistuu mihinkään itselle vastenmieliseen. Ei seksiin eikä seksittömyyteen.
xLinerKommentoin asiaa näihin kommenttitietoihin liittyen:
”Minulla ollut myös samaa tunnemaailmaan liittyen. Se on minulle ollut selvää, että koska en saanut huomiota mieheltäni aikoinaan parisuhteessa ollessani, hän ei halannut, hyvin vähäpuheinen kaikissa tilanteissa joissa olisi pitänyt käsitellä parisuhteessa olevia ongelmia, hän meni täysin lukkoon”.
”Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan”.
Eli noista päättelin, että mies haluaa seksiä, mutta ei muuten koe tarvetta läheisyyteen. Ei tuossa ole mitään kaupankäyntiä mielestäni. Se on vain erilainen läheisyyden tarpeen ilmenemismuoto.
Kyllä moni nainen antaa miehelleen seksiä, vaikka ei itse niin paljon haluaisikaan. Mekaanista tai ei, toinen saa sen, mitä tarvitsee. Sama on halauksen kanssa. Siinä lähtökohtana on juuri tuo, että tiedostaa toisen siitä nauttivan. Voi yrittää sen vuoksikin antaa pyydettäesdä toiselle sen, mitä tämä kaipaa.
Puhuminen on mielestäni tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, miten puhutaan niin kuin aikaisemmassa kommentissani totesin.
”Voi olla, että ajattelen asioista vähän erilailla kuin muut. Jos toinen ei nauti seksistä eikä sitä halua, en minä sitä jää vonkaamaan. Joko se sopii mulle tai sitten mietitään suhdetta uudelleen. En halua että kukaan alistuu mihinkään itselle vastenmieliseen. Ei seksiin eikä seksittömyyteen.”
Tuo on yksi ratkaisutapa. Sitten voi olla niin, että ajatellaan toisen parasta ja tehdään välillä omien halujen vastaisesti.
Pantiton - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin asiaa näihin kommenttitietoihin liittyen:
”Minulla ollut myös samaa tunnemaailmaan liittyen. Se on minulle ollut selvää, että koska en saanut huomiota mieheltäni aikoinaan parisuhteessa ollessani, hän ei halannut, hyvin vähäpuheinen kaikissa tilanteissa joissa olisi pitänyt käsitellä parisuhteessa olevia ongelmia, hän meni täysin lukkoon”.
”Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan”.
Eli noista päättelin, että mies haluaa seksiä, mutta ei muuten koe tarvetta läheisyyteen. Ei tuossa ole mitään kaupankäyntiä mielestäni. Se on vain erilainen läheisyyden tarpeen ilmenemismuoto.
Kyllä moni nainen antaa miehelleen seksiä, vaikka ei itse niin paljon haluaisikaan. Mekaanista tai ei, toinen saa sen, mitä tarvitsee. Sama on halauksen kanssa. Siinä lähtökohtana on juuri tuo, että tiedostaa toisen siitä nauttivan. Voi yrittää sen vuoksikin antaa pyydettäesdä toiselle sen, mitä tämä kaipaa.
Puhuminen on mielestäni tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, miten puhutaan niin kuin aikaisemmassa kommentissani totesin.
”Voi olla, että ajattelen asioista vähän erilailla kuin muut. Jos toinen ei nauti seksistä eikä sitä halua, en minä sitä jää vonkaamaan. Joko se sopii mulle tai sitten mietitään suhdetta uudelleen. En halua että kukaan alistuu mihinkään itselle vastenmieliseen. Ei seksiin eikä seksittömyyteen.”
Tuo on yksi ratkaisutapa. Sitten voi olla niin, että ajatellaan toisen parasta ja tehdään välillä omien halujen vastaisesti.
Pantiton"Tuo on yksi ratkaisutapa. Sitten voi olla niin, että ajatellaan toisen parasta ja tehdään välillä omien halujen vastaisesti."
Tuossa täytyy miettiä, miksi halutaan olla yhdessä. Jos jatkuvasti tehdään toisen eteen jotain itselle vastenmielistä, kuulostaa aika kamalalta suhteelta.
Minä en haluaisi myöskään kumppanin tekevän mun puolestani mitään itseään vastaan. Ei sellaisessa ole mitään nautittavaa, jollei tykkää toisen alistamisesta.
No, minä en olekaan yhtään parisuhdeihminen ainakaan tuolla uhriutuvuusmittarilla.
Parempi että kumppani on itselle sopiva. Epäsopivien kanssa tulee vain ongelmia.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Luulen että jos äiti ei lapsiaan ymmärrä, kyseessä on narsisti, psykopaatti tai jotain vakavampaa vajautta ymmärryksessä. Tai sitten on masentunut. Puhuisin ennemminkin vanhemmuudesta, en pyhästä äitiydestä. Ihmisiä kun ollaan niin miehet kuin naisetkin (ja kaikki keijut ja puskutraktorit kans).
En oikein tunnista noita "naisten rooleja". Ihmisten erilaiset roolit toimii paremmin. Mikä ettei joku korosta naiseuttaan ja toinen miehisyyttään. Minä vaan olen minä.
xLinerEi siinä tartte mikään narsisti tai psykopaatti olla, jos ei tiedosta miten lapset ajattelee eri tavalla kuin aikuiset. Esimerkiksi on omat vanhemmatkin käyttäytynyt niin, niin se periytyy.
Anonyymi kirjoitti:
Heh.. tuli tässä mieleen, että 10 vuotta sitten jokainen mainosti olevansa niin erityisherkkää että. Tuokin erityisyys vaivoineen taitaa mahtua nykyään autisminkirjon häiriöön. Nytkö ne kaikki lumihiuteet ja erityiset ovatkin ihan normaaleja, erityiskohteluvaatimukset unohtuneet? 🤭
xLinerJoo. Siis voihan tässä itsekin olla joku autisti tai vst.
Tai adhd/add....mitä näitä nyt onkaan???
Mutta silti täällä on pärjättävä. Jos siitä itselle paljon haittaa elämässä, niin ei muuta kun lääkäriin jne.
Mutta lapset ei vanhemmilleen mitään voi. Niittenkin pärjättävä sillä mitä saavat. Mutta itse en kyllä jää päätäni puhki pohtimaan jonkun kanssa, miten hän käyttäytyy..ei oo pakko. 😄- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suhdetta ei todellakaan lopetettu tuosta noin vain. Olimme yhdessä lähes kolme vuosikymmentä. Rakastin häntä ja yritin kauan saada häntä ymmärtämään miten minä kärsin ja olin onneton. Miehen isä oli hyvin erikoinen ja hänellä oli samanlaisia piirteitä kuin lasteni isällä ja suvussa on asperger oireisia ja diagnoosejakin. Lasteni isä ei osannut iloita, eikä juuri näyttänyt suruaankaan. Hänellä ei ollut tarvetta istua vieri vieressä kanssani sohvalla ollessamme, minä olin aina se joka menin istumaan hänen lähelleen. Kysyin häneltä sitä, että miksi hän ei pysty keskustelmaan parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei hän osannut vastata siihen mitään, joka kerta hän toisti samat sanat, minusta kaikki on hyvin ja oli sen jälkeen aina hiljaa ja hiljaisena kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Se oli mielestäni selvä piirre siitä ettei hänellä ollut yhteyttä omiin tunteisiinsa. Siinä vaiheessa hän vasta alkoi osoittaa sanallisesti, että "nyt asiat ovat todella huonosti", kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minä selitin hänelle, että siksi niin kävi, koska meiltä puuttui tunne- ja keskusteluyhteys kokonaan ja koin olevani vain pelkkä reikä hänelle. En enää jaksanut olla suhteessa ja laitoin eropaperit menemään. Hänellä ei ole tunneyhteyttä lapsiinsakaan. Hän on siksi jäänyt etäiseksi lapsiinsakin. Hän auttaa aikuisia lapsiaan, jos nämä häneltä sitä pyytävät. Mutta hän ei ole kertonut lapsilleen ikävöivänsä heitä. Joskus hän teki viikon mittaisia työmatkoja, eikä hän edes kotiin tullessa halannut minua tai lapsiaan.
Lisäys edelliseen. Olin 19-vuotias aloittaessani seurustelun tulevan mieheni kanssa ja olimme muutaman vuoden yhdessä, ennen kuin lapsia syntyi kolme lasta muutaman vuoden aikana. Kun oltiin kahdestaan ei ollut lapsia huomioitavana ja silloin kun oli monta pienempää lasta, se vei omasta ajasta paljon pois, joten ei tullut sellaista tunnetta että jokin olisi ollut pielessä. Usein naisille käy niin, että kun he lähestyvät ikävuotta 40, he alkavat kokea ettei parisuhde toimi kunnolla ja silloin on aika päivittää parisuhteen tilaa. Se on tarpeen suhteen toimimisen kannalta ihan kaikissa parisuhteissa. Mutta jos käy niin, ettei miehellä ole minkäänlaista kykyä tai tarvetta sellaiseen, se todella loukkaa naisen sisintä, koska parisuhde on kahden kauppa aina. Jos on rakastanut miestään, sitä epätasapainossa olevaa parisuhdetta jaksaa tietyn,mutta jos mies aina vaan kieltäytyy keskustelemasta, niin tunteen alkavat kuolla ja mitä huonommaksi vointi menee, sitä varmempaa on, että ainoa keino voida paremmin on ero. Suurin osa parisuhteisiin liittyvitä eroista tapahtuu nimenomaan naisen aloitteesta.
Anonyymi kirjoitti:
"Ensin pitääisi saada toinen ymmärtämään, miksi itsellä on tietynlaisia tarpeita ja sitten olisi mielestäni hyvä suoraan ehdottaa, että voidaanko halata, koska se tuntuu minusta yhtä hyvälle kuin esim. seksi sinusta."
Kaupankäyntiä?
Mistä tiedät miten hyvältä jokin toisesta tuntuu, että voit noin verrata?
Jos sinua halataan vain käskystä tai pyytämällä, niin eikö se ole aika mekaaninen toiminta, vai pystytkö ajatuksissasi muuttamaan sen oikeasta halusta halaamiseksi? Minä nyt tässä halaan sinua, voisitko kiertää kätesi ympärilleni..😬? (Miksei toinen vastaa halaukseen ilman pyyntöä? Roikutko jatkuvasti toisessa kiinni niin ettei toisella ole mahdollisuutta omiin rajoihin? Kun lopultakin saa vähän etäisyyttä, haluaa ehkä nauttia siitä omasta tilasta.)
Puhuminen voi olla ihan ok, muttei se voi niin olla miten alussa kirjoititkin, että haetaan vain tyydytystä omille tarpeille. Joskus olisi hyvä miettiä miksi on niin tarvitseva. Vika voikin löytyä itsestä. Jollei tule toimeen edes itsekseen, niin voiko suhdekaan onnistua?
Voi olla, että ajattelen asioista vähän erilailla kuin muut. Jos toinen ei nauti seksistä eikä sitä halua, en minä sitä jää vonkaamaan. Joko se sopii mulle tai sitten mietitään suhdetta uudelleen. En halua että kukaan alistuu mihinkään itselle vastenmieliseen. Ei seksiin eikä seksittömyyteen.
xLinerKysymys sinulle Liner, ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja ymmärtääkseni paremmin . Olet antanut ymmärtää, että sinulla on autisminkirjon piirteitä. Vai sekoitanko sen johonkin muuhun kirjoittajaan? Sanot, ettet kaipaa läheisyyttä, et ikävöi suuremmin puolisoa etkä välitä kovin vahvasti seksistä ainakaan liian usein?
Pohjustan ensin: olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta mitä kuvaat itsestäsi. Ehkä erona sinuun hän alussa kuvasi itseään hyvin erilaisena ihmisenä mitä oikeasti on ja sanoitti omia tarpeitaan (läheisyys, keskustelut, seksi) hyvin erilailla miten ne parisuhteessa ilmeni. Siksi alussa oletin, että haluamme samantyylistä parisuhdetta ja erot ei ole liian suuria. Luotin siihen mitä toinen sanoo itsestään. Tämä ex oli käytännössä melkein 40v parisuhdekokematon. itsetuntemus ja omien tunteiden tunnistus ja sanoitus on hänelle hyvin haastavaa. En siis usko, että tarkoituksena oli valehdella, vaan kyse oli enemmän siitä, ettei toinen edes tiennyt mitä odottaa parisuhteelta. Minä olin käytännössä se, joka tarjosi toiselle mitä hän tarvitsi (monelta kantilta) ja samaan aikaan jäin itse ihan alun jälkeen kokonaan ilman. Niin kuin sanoit, ei sellaisessa suhteessa kannata jatkaa (kohtuullisen yrittämisen jälkeen). En syyllistänyt tai huutanut, mutta kerroin mitä kaipaan ja tarvitsisin. Sanoin myös etten halua mitään väkisin tai vastentahtoisesti, mutta en voi suhteessa hyvin ja jatkuva (läheisyys, seksi, läsnäolo) torjunta 95%:sti alkaa vaikuttaa vähitellen naiseuteeni. Jatkuva torjunta on rankkaa parisuhteessa. Jos se on vallankäyttöä, se voi olla jopa henkistä väkivaltaa. Olin aika pitkään se, joka teki kaikki aloitteet ja kun lopetin ja sanoin, että vuoro vaihtuu oli 3v aikana ainoa fyysinen. kontakti yksi taputus olkapäälle. Jos ei olisi ollut alle kouluikäistä lasta, en olisi odottanut 3-vuotta… Hassuin oli kun 3v jälkeen sanoin, että nyt riittää, toinen sanoi, että meilllähän on mennyt pitkään tosi hyvin. 🫢🙄🤬
Se mitä haluan kysyä sinulta, mitä itse haluat parisuhteelta, jos se ei ole läheisyys eikä seksi? Entä henkinen läheisyys/läsnäolo? Onko se juttu enemmän ystävyys/kumppanuus (platonisenakin)? Itse miellän, että jos nuo kolme ottaa pois, ei jää kuin kunnioitus, tieto, että toinen tukee haasteissa ja mahdollisuus asua asunnossa, jota ei voisi yksin omistaa. Mitä muuta se sinulle edustaa? Omalta kantilta suhde on tuolloin parhaimmillaankin ”vain” hyvä ystävyys (tosin ilman henkistä yhteyttä, edes ystävyyttä ei ole).
Jos toista ei pidä lähestyä avoimesti omien tarpeidensa kanssa (syyllistämättä), miten toinen voisi itse halutessaan pitää parisuhteesta huolta ja miten toinen voi lukea ajatuksia? Tarpeet kuitenkin on olemassa eikä ne häviä maton alle lakaisemalla. Joskus se puutyuva tarve, voi olla vain kuulluksi tai nähdyksi tuleminen, mikä on aika helppo korjata halutessaaan.
Usein vika on siinä, ettei alussa olla keskusteltu mitä kumpikin toivoo suhteelta ja ollaan pohjimmiltaan liian erilaisia. Ehkä myös kerrotaan mitä halutaan olla, eikä sitä mitä oikeasti ollaan tai aina ei itsetuntemus ole aikuisen tasolla. En sano, että ihmisen pitäisi olla tietynlainen, vaan ihmisen pitäisi löytää riittävän samanlainen ihminen kumppanikseen.
Parisuhteelta ei tietenkään voi odottaa, ettå se täyttää kaikkia ihmissuhteilta odotettavia tarpeita, mutta ilman että se antaa jotain oleellista molemmille, parisuhde tuskin on kovin pitkä. Jos esimerkiksi hakee kumppanuutta, mutta ei pidä itse seksistä, joskus avoin suhde on reilumpi vaihtoehto kuin se, että toinen määrittelee tarpeet yksipuolisesti ja toinen kituu vajeessa vuosikausia. Jos taas toinen ei välitä läsnäolosta, keskustelusta eikä samasta aaltopituudesta, voi toinen saada sen osan ystäviltään. Jos löytyy molemmille sopiva ratkaisu, ei ongelmaa ole. Pahimmat tilanteet on hyvin itsekkäitä ja suorastaan hyväksikäyttöä. Ääriesimerkkinä tilanne, jossa toisen tarve on taloudellinen (elättäjä), apumies ja henkisen tuen antaja, ja vastapuoli saa takaisinpäin kylmän avioliiton ja kiukuttelevan puolison,
Käytän palstaa myös erilaisten ilmiöiden tutkiskeluun, itsetutkiskelun ja ajanvietteen ohessa.
- Anonyymi
👍
Tämäkin on hyvä keskustelu, jota mieliinkiintoista lukea. Saa oikeasti ajattelemista ja uusia näkökulmia, vaikka itse olen kehno keskustelija.
- Anonyymi
Eli sen takia mies esiinkyt milloin kenenäkin ha suollat tarinaa, että haluat ns tuntea jotain? Hyväksyttävä tosiasia😉
- Anonyymi
Listen to Loot you fool
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Listen to Loot you fool
No, gonna make a buck
- Anonyymi
Saahan sitä ihminen kertoa, että olen tehnyt näin ja ajattelen näin. Mitä mieltä olette?
Miten te olisitte tehneet?
Ja kun joku tuo tilanteeseen toisenlaisen näkökulman, tulee tarkentavia perusteita.
Kyllähän me selittelemme käytöstämme ja ihmettelemme toisia, kuuluvat sitten parisuhteeseen tai muuhun.
Ongelma on, että emme koskaan t i e d ä kaikkea.
Taipumus selittää omaksi parhaaksi on inhimillistä.
Vilma Tämä palsta on toisaalta hyvä mesta tutkia tuntojaan, kunhan ei liikaa henkilöidy. Sitten kun henkilöityy, alkaa porukka analysoimaan sua ja se puhdas keskustelu yleisestä aiheesta muuttuu sinusta keskusteluun.
On hyväkin, että täällä osa vetää "turskalla päin kasvoja" ja jos se kirpäisee, sitä sietää tutkia lisää.- Anonyymi
Pitäisi lähteä ulkoilemaan, mutta kerkeäähän vielä.
Miksi pitää lähteä ihmissuhteitaan penkimaan kielteisen kautta.
Aina valinta ei osu itsensä kannalta ideaaliin, mutta mitäs sitä itse on?
Erot ovat toisille vain muutos tai helpotus tai katkera päätös.
En kyllä jaksaisi kantaa ikuista katkeruutta jatkuvasti povellani.
Ihmissuhteissa on aina jotain hyvää, paitsi jos on väkivaltaa minkäänmoista tai alistamista.
Katkerille yritän muistuttaa, että ko. henkilö on ollut oma valinta ja siinä on ollut paljon hyvää.
Ja varmasti on ollut aikoja, milloin ihminen on ollut ex-siippojensa kanssa onnellisimmillaan.
Jotkut vain repiytyvät irti ja toiset jatkavat, jäävät.
Kandee pysytellä omissa saappaissa eikä hukata energiaansa.
Vilma-Ei mikään niin yltiöpositiivinen, mutta järkevyyteen pyrkivä Anonyymi kirjoitti:
Pitäisi lähteä ulkoilemaan, mutta kerkeäähän vielä.
Miksi pitää lähteä ihmissuhteitaan penkimaan kielteisen kautta.
Aina valinta ei osu itsensä kannalta ideaaliin, mutta mitäs sitä itse on?
Erot ovat toisille vain muutos tai helpotus tai katkera päätös.
En kyllä jaksaisi kantaa ikuista katkeruutta jatkuvasti povellani.
Ihmissuhteissa on aina jotain hyvää, paitsi jos on väkivaltaa minkäänmoista tai alistamista.
Katkerille yritän muistuttaa, että ko. henkilö on ollut oma valinta ja siinä on ollut paljon hyvää.
Ja varmasti on ollut aikoja, milloin ihminen on ollut ex-siippojensa kanssa onnellisimmillaan.
Jotkut vain repiytyvät irti ja toiset jatkavat, jäävät.
Kandee pysytellä omissa saappaissa eikä hukata energiaansa.
Vilma-Ei mikään niin yltiöpositiivinen, mutta järkevyyteen pyrkiväNo mä koitan saada autoremppaa pihalla aikaiseksi tihkusateessa ja selkä jumissa. 😁
Sain ainskin tarvikkeet hommattua ja suunnitelmat on hyvät. 😄
Joo, en mä katkera ole. Kyllä noi suhteet kaikenlaista upeaa saivat mut kokemaan. Paljon kaikkea, mutta myös polkivat pään turpeeseen.
Ihmissuhteet: Vaikea laji.
Siksi kannattaa vaan keskittyä ennemmin näitten romujen harsimiseen kasaan, että pääsee vuoden taas kiroomaan ratin taa, kun on "tolloja" liikenteessä. 😄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä koitan saada autoremppaa pihalla aikaiseksi tihkusateessa ja selkä jumissa. 😁
Sain ainskin tarvikkeet hommattua ja suunnitelmat on hyvät. 😄
Joo, en mä katkera ole. Kyllä noi suhteet kaikenlaista upeaa saivat mut kokemaan. Paljon kaikkea, mutta myös polkivat pään turpeeseen.
Ihmissuhteet: Vaikea laji.
Siksi kannattaa vaan keskittyä ennemmin näitten romujen harsimiseen kasaan, että pääsee vuoden taas kiroomaan ratin taa, kun on "tolloja" liikenteessä. 😄13:12
Hei. En toki osoittanut sormella sinua, kun kirjoitin katkeruudesta.
Pahoittelen, jos koit niin.
Ihan muut mielessä.
Vilma
Joo. Tihkussa 'tasoitin' aitaa. Ei siitä kummoinen tullut. Korkeutta pois. Anonyymi kirjoitti:
13:12
Hei. En toki osoittanut sormella sinua, kun kirjoitin katkeruudesta.
Pahoittelen, jos koit niin.
Ihan muut mielessä.
Vilma
Joo. Tihkussa 'tasoitin' aitaa. Ei siitä kummoinen tullut. Korkeutta pois.Juu, eipä mitään. 🙂
Minäkin sain autoa jo pitkälle. Kohta yövuoroon. Huomenna saan loput tehtyä ja sitten vaan katsastusaika varata...tai jälkitarksstus. Sitten soitto ostajalle ja kauppoja tekemään. 🙂
- Anonyymi
Omien tunteiden tunnistaminen on varsin hyödyllistä ja auttaa ymmärtämään niin omaa kuin toisten ihmisten toimintaa. Silti kannattaa pitää mielessä, ettei tunteet kuitenkaan ole faktoja eikä niitä kannata ottaa haudan vakavasti, tunnustella, katsastella, ehkä vähän pyöritelläkin vaan.
- Sheena
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten kukaan voi ajatella
Niin naiviisti että jos jokin asia tekee sinut onnelliseksi / iloiseksi niin se ei olisi ikinä muka väärin ? Jos joku es403094Nainen, sinä vain kaunistut
Tiedätkö, minä täällä haukon henkeäni ja yritän rauhoitella tunteitani. Sinussa natsaa kaikki, ja olet todella päässyt k972253Olen mennyt jotenkin lukkoon sen jälkeen
kun meillä meni miten meni. En vain pääse sinusta yli. Jäi niin monta kysymystä, ja sen lisäksi olet tullut niin tärkeäk1181682Kunnes mitään ei ole
Täällä on kaipaajia jotka odottaa että toinen tekee lähestymisen jollain tavalla, siksi koen etten kuulu enää tänne ja s91449- 1001332
- 431279
IS Viikonloppu 26.-27.10.2024
No nyt tulikin mukava Kovis-ristikko tälle viikonlopulle. Toisille tämä on varmaan vihjeineen ihan helppo 2- tason risti791256Kylmäojan koululla löytynyt ruumis
Kylmäojan koululta löytynyt ruumis lauantaina. Mitä on tapahtunut, omaisille voimia141190- 421064
Taas yksi persuämmä sekosi
Kun lapsilla oli korona-aikana kirkossa hengityssuojaiet käytössä. Persuämmä piti asiaa lasten pahoinpitelynä. https://225945