Suruviesti aamulla: serkkuni oli siirtynyt tuonpuoleiseen. Hän oli 92- vuotias, sukumme vanhin, ja nyt se arvo siirtyi minulle. Ajatuksia herättävää.
Serkku asui sota-aikana luonamme. Olimme kuin sisarukset, samanikäiset. Meillä säilyi läheisyys näihin päiviin asti.
Toivon, että jaksan lähteä häntä saattamaan toiselle paikkakunnalle.
Tällaisina hetkinä huomaa kuinka suku vanhenee. Surijoiden ikä on seniorivuosissa. Nuorempaa joukkoa ei ole kuin muutama, ja pieniä lapsia lähipiirissä yksi. Uutisissa on pohdittu suomalaisten ikääntymistä. Todellisuutta se taitaa olla.
Mkr.
Surullinen eilinen
Anonyymi-ap
15
249
Vastaukset
Otan osaa, Makriina. Suvun vanhin, eikä se ole jo arvonimi ? Varmasti kunnialla hoidat leiviskäsi silläkin saralla.
Pitkäikäistä sukua taidatte olla ? Toivottavasti pääset serkkuasi saattamaan vai onko matka liian pitkä ?
Yhdeksänkymppinen, Ruotsissa asuva veljeni, on tehnyt sellaisen ratkaisun, että hän viettää kotonaan - "kotialttarillaan" - hiljaisen muisteluhetken vainajalle...
Siihen olen monesti itsekin joutunut tyytymään pitkän matkanteon sijasta...
demeter1- Anonyymi
olet siis suvun ikäpresidentti
mikä on ensimmäinen yleinen muisto jonka muistat,
esim. muistatko Svinhufvudin presidenttikaudesta tms.- Anonyymi
En muista. Lapsi ei tiedä politiikasta mitään. Ei kuulu elämänmenoon. Periaatteessa voisin muistaakin. Sodan alkamisen muistan. Seisoin pihalla ja yritin ymmärtää , että jossakin ammutaan ihan oikeilla aseilla. Vaikka asuimme Helsingin seudulla, kuuntelin myöhemmin matalaa tykin jylinää Kannakselta.
Ei ole helppoa kuulla, että läheinen on kuollut, iästä huolimatta. Se on kuitenkin yhden aikakauden loppu. Yhteinen aika muistuu mieleen. Onneksi mieli tallettaa mieluummin lämpimiä taphtumia. Eivät ikävät asiat ole muistamisen arvoiset.
Mkr.
- Anonyymi
Tuota minä olen aina ihmetellyt. Kun ihminen on saanut elää jo yli 90- vuotiaaksi, niin miksi se on surullista ,kun nukkuu pois.
Moni sukulainen , siskot ,veljet ovat kuolleet n ysikymmpisenä ja sen jälkeen.
Minusta se on luonnollista ja ihan hyvä ,kun pääsevät pois.
Kun ei ole enää hyvinvoiva tai ei elä tässä maailmassa , niin hyvä kun pääsee pois.
Ei lainkaan surullista, päinvastoin.
On ihan eri asia elämästä nauttivan ihmisen kuollessa.- Anonyymi
Eikö vanha voi nauttia elämästä ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö vanha voi nauttia elämästä ?
Kun on hyvä olo , nauttii elämästä. Silloin ,kun on tosi paha olla, valtava huono olo päivästä toiseen , kuukausi/ vuositolkulla, niin varmaa tahtoo päästä pois.
- Anonyymi
Aivan, juuri noin. Äitini lisäksi moni sukulainen kuollut 100:n molemmin puolin. En surrut edes äitiäni, koska näin, että kuolema kolkuttelee ja hän itse toivoi, että pääsisi pois. Kun mennään äkkikuolemiin alle 70v, nämä tuntuu.
- Anonyymi
Otan osaa. On suuri suru menettää läheinen ihminen.
- Anonyymi
Makriinalle, minulta myös osanottoni serkkusi pois menon johdosta.
Meillä on tänään ollut myös surullinen päivä. Poikani paras ystävä Hessu kuoli viime yönä 62 vuotiaana. Hänen vaimonsa soitti ja kertoi miehensä viimeisistä hetkistä. Vaimo on terveyden alan ammattilainen mutta ei pystynyt elvyttämään ja kun ambulanssi tuli sydän iskurikaan ei auttanut. Hessu oli sairastanut melanooma ja syöpäpesäke oli kai mennyt keuhkoihin.
Rumiin avaus selvittänee tilanteen.
Hessu ja poikani olivat koulukavereita ja samassa ammatissa ja työpaikassa 30 vuotta, yhteiset ulkomaan komennukset ja harrastukset.
Poika on itkenyt ja kavereittensa kanssa puhuessaankin ääni sortuu. Hän jotenkin häpeää itkuaan mutta minä sanoin hänelle että tosi mies uskaltaa näyttää tunteensa kenen tahansa nähden. Myös minä olen itkenyt koska Hessu oli myös minulle rakas. Kuin oma poika.
Kuolema ei katso ikää, minunhan olisi meistä kolmesta pitänyt ensin lähteä.
tepa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Makriinalle, minulta myös osanottoni serkkusi pois menon johdosta.
Meillä on tänään ollut myös surullinen päivä. Poikani paras ystävä Hessu kuoli viime yönä 62 vuotiaana. Hänen vaimonsa soitti ja kertoi miehensä viimeisistä hetkistä. Vaimo on terveyden alan ammattilainen mutta ei pystynyt elvyttämään ja kun ambulanssi tuli sydän iskurikaan ei auttanut. Hessu oli sairastanut melanooma ja syöpäpesäke oli kai mennyt keuhkoihin.
Rumiin avaus selvittänee tilanteen.
Hessu ja poikani olivat koulukavereita ja samassa ammatissa ja työpaikassa 30 vuotta, yhteiset ulkomaan komennukset ja harrastukset.
Poika on itkenyt ja kavereittensa kanssa puhuessaankin ääni sortuu. Hän jotenkin häpeää itkuaan mutta minä sanoin hänelle että tosi mies uskaltaa näyttää tunteensa kenen tahansa nähden. Myös minä olen itkenyt koska Hessu oli myös minulle rakas. Kuin oma poika.
Kuolema ei katso ikää, minunhan olisi meistä kolmesta pitänyt ensin lähteä.
tepaEi 62- vuotiaan ajan vielä pitäisi päättyä. Mutts sairsus ei kstso ikää. Kun lukee uutisia huomaan usein, että monet aikaansaavat ihmiset ovat minua vuosikymmeniä nuorempia. Haastateltiin puoli seiskassa juuri kaveria, joka oli vähän huolissaan, kun oli elämästä käyttänyt jo 40 v. Oli paljon suunnitelmia. Laskin sormilani, että hän on minua 50v. nuorempi. Kyllä hänellä vielä aikaa on!
Mutta kun kuolinuutisissa on näitä nuoria ihmisiä, murhemieli iskee. Kuinka paljon he menettävät! He itse, ja läheiset ympäriltä.
Nelikymppisen ei pidä vielä ikäänsä miettiä.
Mkr.
- Anonyymi
"tosi mies uskaltaa näyttää tunteensa kenen tahansa nähden."
Lauseessa on jotain hyvin ristiriitaista.
"Tosi mies". Kova vaatimus.
Minkälainen on "tosi nainen" ?
Minkälainen on "tosi nainen" surun äärellä ?
Jospa puhuttaisiin vain ihmisestä ?
Varsinkin surun äärellä.
Surun äärellä "tosi miehuus" on toissijainen asia.
Surun äärellä me olemme ihmisiä, surevia ja kärsiviä ihmisiä.- Anonyymi
Emme me sure toisille. Surun kokeminen on henkilökohtaista. Surun esittäminen on kornia. Odotammeko surevilta "tosimies" asennetta? Eri ikäkausina ihminen suree eri tavoin. Nuori ihminen voi olla täysin lohduton, kun taas ikäihmisen kyyneleet ovat lopussa raskaankin menetyksen kohdatessa. Iän mukana ymmärrys ja myötätuntoa kasvavat. Omaa epätoivoa ei näytetä, suru surraan yksin. Läheisen tuki otetaan kiitollisena vastaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Emme me sure toisille. Surun kokeminen on henkilökohtaista. Surun esittäminen on kornia. Odotammeko surevilta "tosimies" asennetta? Eri ikäkausina ihminen suree eri tavoin. Nuori ihminen voi olla täysin lohduton, kun taas ikäihmisen kyyneleet ovat lopussa raskaankin menetyksen kohdatessa. Iän mukana ymmärrys ja myötätuntoa kasvavat. Omaa epätoivoa ei näytetä, suru surraan yksin. Läheisen tuki otetaan kiitollisena vastaan.
Viisaasti kirjoitit. Näin se on. Jokainen suree tavallaan.
tepa
- Anonyymi
Kunnioitettava ikä ja pois meno täysin odotettavissa.
- Anonyymi
Haikeus myös. Olet tuntenut hänet 90 v. Etkö saisi surra menetettyä aikaa.
Ymmärrät, että hänen aikansa on mennyt. Tiedät, että omakin on jo loppumassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?133698Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja272770Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2632637Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin51865- 2151376
- 721200
Martinan mies on Suomessa.
Siellä se on Martinan instassa ja täällä on jo ero tullut. Voi että kun huvittaa...1551016Maistaisitko sinä näitä valmisruokia?
Terhi Kinnari ja Kinnarin tila voitti Suomalainen menestysresepti -kisan. Makuja Kinnarin tilan kaurapohjaisissa aterioi30963Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä90907Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk2857