NOJATUOLI !

Uusi viikko, uusi kuukausikin alulla ja tietysti myös uusi Nojatuoli;)
Sain kyllä toivomuksen pysyä pois palstalta, mutta eipä minusta niin helpolla pääse eroon, tiedän oikeuteni.
Keskimäärin kerran päivässä piipahdan ja jos se ärsyttää, ei mahda mitään, käyhän ketjussa monet montakin kertaa päivässä, eikä sekään ole kiellettyä, joten lukematta voi hyvin viestini jättää.
Nyt unohdetaan entiset ja kauniina alkava, pienellä pakkasella olevaan maanantaipäivään toivorikkain mielin.

Maa valkoisena, tiet liukkaina aloitetaan tämän talven tulo, viikonlopuksi sää jo lämpenee, niinpä se pruukaa sahata pidemmän ajan, kunnes sitten joulu tienoilla talvesta saamme nauttia.
Niin joulukin edessä tuota pikaa, jouluvaloja pitää tänään katsella ja pattereita , että ne adventin valot saa aikanaan laittaa.
Paljon näkee noita pimeän valoiksi nimettyjä, mutta minä perinteitä haluan pitää yllä ja vasta adventtina valot laitan, ehkä juurtunut liikaakin menneeseen.
Pitäisi kai muuttua ajan hengen mukaiseksi, mutta itsepäinen olen ja tämäkin asia vaatii miettimistä.
Kovin vaikea on tottua tämän päivän henkeen, kaikki uudistuu ja muuttuu, on vähän liian nopea tahti vanhalle, mutta perästä tullaan hiljalleen ja opitaan mikä opitaan.

Yksinäisyydestä oli puhe edellisessä ketjussa ja en suinkaan sanonut, että kaikki olisi yksinäisiä, vaikka suuri osa vanhuksista näin kertoo olevan.
Toivoisi kaikkien sisältöä elämäänsä löytävän ja yksinäisyyttä ja ikävää torjuvia asioita jaksaisi haalia.
Tämä palstakirjoittelu omalla kohdallani on ikkuna muiden kokemuksiin, haasteisiin ja onnistumisiin, ne antavat itsellekin intoa hakea iloa elämään.
Siitäpä taas pakko laittaa joka ketjun aloituksessa oleva toivomus, onko mitenkään mahdollista, että jättäisimme nuo ikävät aihetta antavat viestit, vastauksistakin voisi tulla mukavia.
Suurikin riita typistyy, kun kirpeät vastaukset loppuu, näin ajattelen.

NYt tervetuloa iloisin mielin viestejä laittamaan ja tilaa löytyy kaikille.

216

2657

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Aina vain jaksat toivoa parempaa.
      Minun ärtymyskynnykseni on madaltunut huomattavasti.
      En olisi nuorempana uskonut, että vanhuus tuo tullessaan niin paljon katkeruutta. Nyt tämä pahansuopaisuus palstakirjoittelussa on alkanut kalvaa mieltä. Muiden osallistujien sanailun ja piikittelyn vielä voisi kestää, mutta henkilökohtaiset solvaukset , jotka kohdistuvat tuntemattomiin kirjoittajiin ja heidän läheisiinsä, alkavat ottaa voimille.

      Toivon, että sinulla riittää voimia, että jaksat edelleenkin olla myönteinen aamunavaaja.
      Mkr.

      • Anonyymi

        Makriina ja Hilla, Te olette minulle esikuvana kuinka voi suhtautua tuntemattomien ihmisten asiattomiin kirjoituksiin ja suoranaisiin solvauksiin. Te ette ole antaneet periksi. Vuosikausia olette ylläpitäneet sovinnollista keskustelua. Vain hyvän itsetunnon omaavat viisaat ihmiset pystyvät siihen.
        Minä olen aikonut monta kertaa jättää tämän palstan, mutta täällä on myös teidän kahden lisäksi monta muuta viisasta kirjoittajaa, jotka kertovat asioistaan ja tekemisistään mielenkiintoisesti ja uteliaana aina tulee katsottua mitä teille toisille nyt kuuluu.
        Omista vähäisistä asioistani olen kertonut ja valehtelijaksi minutkin on leimattu.
        Palstalla oloa on vielä alle vuosi ja saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
        hyvää päivän jatkoa!
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Makriina ja Hilla, Te olette minulle esikuvana kuinka voi suhtautua tuntemattomien ihmisten asiattomiin kirjoituksiin ja suoranaisiin solvauksiin. Te ette ole antaneet periksi. Vuosikausia olette ylläpitäneet sovinnollista keskustelua. Vain hyvän itsetunnon omaavat viisaat ihmiset pystyvät siihen.
        Minä olen aikonut monta kertaa jättää tämän palstan, mutta täällä on myös teidän kahden lisäksi monta muuta viisasta kirjoittajaa, jotka kertovat asioistaan ja tekemisistään mielenkiintoisesti ja uteliaana aina tulee katsottua mitä teille toisille nyt kuuluu.
        Omista vähäisistä asioistani olen kertonut ja valehtelijaksi minutkin on leimattu.
        Palstalla oloa on vielä alle vuosi ja saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
        hyvää päivän jatkoa!
        tepa

        Minä rupesin miettimään mitä mielipidekirjoittaja voittaisi valehtelemalla. Emme hyödy mitään tästä keskustelupalstasta. Joillekin on tärkeää kertoa elämänmenostaan, toisille taas tärkeä tutustua muitten elämään. - Mitä hyödymme näistä tiedoista? Ja ennen kaikkea: miksi ihmeessä kerrottaisiin muunnettua totuutta! Mihin näitä tietoja käytetään?
        Lapsenlapsenlapsi opettelee elämää. Hänen reviirilleen on vaikea päästä. Sukulaisperhe pidetään kaukana: "Noi ei tule", "Ne tyypit"
        Vähän samoissa fiiliksissä meikäläinen selailee näitä ketjuja, varmaan moni muukin.
        Mkr


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä rupesin miettimään mitä mielipidekirjoittaja voittaisi valehtelemalla. Emme hyödy mitään tästä keskustelupalstasta. Joillekin on tärkeää kertoa elämänmenostaan, toisille taas tärkeä tutustua muitten elämään. - Mitä hyödymme näistä tiedoista? Ja ennen kaikkea: miksi ihmeessä kerrottaisiin muunnettua totuutta! Mihin näitä tietoja käytetään?
        Lapsenlapsenlapsi opettelee elämää. Hänen reviirilleen on vaikea päästä. Sukulaisperhe pidetään kaukana: "Noi ei tule", "Ne tyypit"
        Vähän samoissa fiiliksissä meikäläinen selailee näitä ketjuja, varmaan moni muukin.
        Mkr

        "Emme hyödy mitään tästä keskustelupalstasta."

        Itse en ole niin kaikesta tietävä ihminen, joten olen saanut tältä palstalta todella tarpeellista tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä rupesin miettimään mitä mielipidekirjoittaja voittaisi valehtelemalla. Emme hyödy mitään tästä keskustelupalstasta. Joillekin on tärkeää kertoa elämänmenostaan, toisille taas tärkeä tutustua muitten elämään. - Mitä hyödymme näistä tiedoista? Ja ennen kaikkea: miksi ihmeessä kerrottaisiin muunnettua totuutta! Mihin näitä tietoja käytetään?
        Lapsenlapsenlapsi opettelee elämää. Hänen reviirilleen on vaikea päästä. Sukulaisperhe pidetään kaukana: "Noi ei tule", "Ne tyypit"
        Vähän samoissa fiiliksissä meikäläinen selailee näitä ketjuja, varmaan moni muukin.
        Mkr

        Miksi kaikesta tekemisestä pitäiskään olla hyötyä? Paljon tärkeämpää näin vanhuudessa on ilo ja hyvä mieli. Itselleni kyllä hyvä mieli on ihan hyödyksi, koska voin paremmin hyvällä mielellä. Elämä on jo antinsa antanut, paljon on menetyksiä.
        En oikein ymmärrä mitä mkr tarkoittas lapseslapsenlapsen reviirillä, kyllä ainakin meillä isomummo kuuluu lähipiiriin. Eikä muistakaan sukulaisista koskaan sanota noi tai ne tyypit, ei ystävistä eikä naapureista eikä oikeastaann kenestäkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kaikesta tekemisestä pitäiskään olla hyötyä? Paljon tärkeämpää näin vanhuudessa on ilo ja hyvä mieli. Itselleni kyllä hyvä mieli on ihan hyödyksi, koska voin paremmin hyvällä mielellä. Elämä on jo antinsa antanut, paljon on menetyksiä.
        En oikein ymmärrä mitä mkr tarkoittas lapseslapsenlapsen reviirillä, kyllä ainakin meillä isomummo kuuluu lähipiiriin. Eikä muistakaan sukulaisista koskaan sanota noi tai ne tyypit, ei ystävistä eikä naapureista eikä oikeastaann kenestäkään.

        Etkö tiedä, mikä on reviiri. Kaksivuotias lapsenlapsenlapsi on määrätietoinen. Kukaan ei tiedä, kuinka pienen ihmisen muisti toimii. Kerran kuultu sana saattaa osottautua hyvinkin tarpeelliseksi. Ja kun hän ei ota reviirilleen niitä tyyppejä, on turha kuvitella, että se pakottamalla onnistuisi, vaikka voisi todistaa virallisestikin sukulaisuutensa.
        Nämä sukulaiset ovat ihan hyvillä mielin ja rakastavia tyyppejä, vaikka heidät pidetäänkin käsivarren mitan päässä.
        Palstalaistenkin kannattaisi kehittää huumorintajuaan.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kaikesta tekemisestä pitäiskään olla hyötyä? Paljon tärkeämpää näin vanhuudessa on ilo ja hyvä mieli. Itselleni kyllä hyvä mieli on ihan hyödyksi, koska voin paremmin hyvällä mielellä. Elämä on jo antinsa antanut, paljon on menetyksiä.
        En oikein ymmärrä mitä mkr tarkoittas lapseslapsenlapsen reviirillä, kyllä ainakin meillä isomummo kuuluu lähipiiriin. Eikä muistakaan sukulaisista koskaan sanota noi tai ne tyypit, ei ystävistä eikä naapureista eikä oikeastaann kenestäkään.

        Pitääkö kirjautua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Emme hyödy mitään tästä keskustelupalstasta."

        Itse en ole niin kaikesta tietävä ihminen, joten olen saanut tältä palstalta todella tarpeellista tietoa.

        No olen ihan sitä mieltä, että tämän palstan kirjoittajat ovat tavallisia kansalaisia, jotka hekään eivät ole kaikesta tietäviä ihmisiä.
        Tarpeellista tietoa kyllä netistä saa, vaikkapa Googlesta.
        Mkr.


    • Hilla mainitsi urautumisesta, miten tapoihinsa piintyneenä tekee vuodesta toiseen tietyt asiat saman kaavan ja aikataulun mukaan, kuten nuo kausivalot, joita ennen jouluvaloiksi kutsuttiin ja saa kutsua vieläkin, jos siltä tuntuu . Suomen neljä vuodenaikaa antavat vaihtelua ja rytmiä, sesonkien mukaan voi piristää kodin ilmettä ja samalla itseäänkin. Toki toivoisin kesän olevan pitempi ja pimeän talven lyhyempi. Minusta on suorastaan voimauttavaa lukea teidän "kirjoituskuomien" päivä- ja viikkorutiineista siivouksineen, saunoineen, harrastuksineen. "Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua". Mutta arjesta poikkeamissa on aina oma ytynsä. Meitä on täällä sentään aika monta eläkeläistä eri puolelta maata ja erilaisissa elämäntilanteissa, kivaa on ollut kuulla että jopa omia häitä vietetään näillä kymmenillä. Lemmikkitarinat aina viehättävät, omaa ei enää ole ja tuntuu, että sen menetys olisi ylivoimaisen raskasta.

      Meille on tullut matkojenkin suhteen tietty vuosirytmi, joka katkaisee arjen. Nyt tuon terveiset Teneriffan auringosta, joka tähän aikaan on yhtä lempeä kuin suomalaisena kesäpäivänä, hiukan alle hellerajan ja merivesi vielä tarpeeksi lämmintä uimiseen. Löysimme viitisentoista vuotta sitten Teneriffalta rauhallisen uudehkon alueen ja miellyttävän hyvätasoisen hotellin ihan rannan tuntumasta, ja sinne olemme uskollisesti palanneet koronavuosia lukuunottamatta näin loka-marraskuun vaihteessa. Mainkien rauhaiseen rytmiin on hyvä nukkua ja tehdä kävelyretkiä silkinhienossa hiekassa vesirajassa, katsoa auringon vaipumista horisonttiin , löytää välillä aaltojen tuomia simpukoita. Koko ajan oli vihreä lippu uimarannalla ja kunnon aallonmurtaja tekee uimisen turvalliseksi. Monipuolinen aamiainen, sitten rantaan, virkistävät kahvit välillä ja tietenkin vettä pullosta, siestan viettoa hotellissa kuumin aika päivästä. Illalla uusi vaellus etsien kivaa ruokapaikkaa. Näin yksinkertaisella kaavalla päivät kuluivat, vain yksi järjestetty retki yleensä sisällytetään kymmeneen päivään . Mielikohteita ovat Teiden tulivuoren tähtiretki, Gomeran saaren Lauri silva -metsä ja meriretket delfiinejä ja valaita katsomaan. Nyt olimme vanhanmallisella purjealuksella, taitavat kapteenit kyllä löytävät aina noita upeita meren asukkeja, tietenkin niiden elinpiiriä kunnioittaen. Ainakin delfiinit ovat kovin seurallisia, tulevat esittämään hyppyjään ihan aluksen viereen ja poseeraavat kameroille. Joskus ollaan merikilpikonniakin nähty.

      Nyt on taas pyykkäystä ja omassa sängyssä sai makoisat unet, tosin runsas liikunta ja oleilu merellisessä ilmastossa nukutti hyvin hotellivuoteessakin, ja hyvä peti se oli kaikin puolin. Aurinkoista on kotonakin, hiukan pakkasen puolella kävi yöllä, mutta taas on luvassa jopa yli 10 astetta lämpöä.

      Jatketaan vaan harjoituksia, koskaan ei valmiiksi tulla.

      • Huomenta hämärästä aamusta, katuvalot vielä loistaa.
        Yksi aste pakkasta ja liukkaista teistä varoitellaan, vaikka lunta ei paljon olekaan, tien pinta kosteudesta jäätyy.
        Hiljainen ovenkäynti eilen, eikö kirjoittajat jaksa näitä ikävyyksiä lukea ja omasta elämästä kertoilla, tiukkaa tekee väliin minullekin, mutta periksi antamista en minkään asian kohdalla tykkää antaa ja siksi vaan yritän jaksaa.

        Makriina on yksi niitä sisukkaampia ja uskaltaa viestejä laittaa pelkäämättä vastauksia, mitkä häntäkin kaltoin on joskus kohdelleet, tieto omasta osastaan viestittelyyn, antaa varmuuden ja rohkeuden jatkaa.
        Pahalta tuntuu tuo sukulaistenkin riepottelu, jos joku avoimena ja rehellisesti avautuu, ei sitä aseena voi käyttää.
        Pahalta tuntuu tuntemattomien ihmisten esiin nostaminen, itsekukin voi itse tehdä halutessaan, mutta ei sitä lyömä aseeksi ole tarkoitettu.
        Maailma on muuttunut pahaksi ja aina vaan pahenee, toisten kunnioittamien ei kuulu tämän ajan ihmisille.
        Empatian puuttuminen aiheuttaa paljon pahaa, kykyä ajatella toisen tuskaa on olematon.

        Tepa en usko, että esimerkiksi yllän, mutta kiva jos niin ajattelet, kyllä se niinkin on, että metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan,
        Asialliset viestit vaativat asiallisia vastauksia ja sinun kertomat on niitä asiassa pysyviä, vaikka mielikuvituskin mukana joskus, sillä on muuten mittava anti kirjoittelussa, sen koin pirtin aikana.
        Olen minäkin osani saanut, myös valehtelijaksi sanottu, mutta niin uskoo joku sellainen, joka minua ei tunne, saa pitää luulonsa, en anna vaikuttaa mieleeni.
        Paras tapa on sivuuttaa moiset viestit.

        Ramoonalla taas niin hyvä kertoma elämästään, näen onnellisen parin kulkevan rannalla, tulee mieleeni Turkkilainen sarja, jossa vaikeuksienkin keskellä elävä pariskunta saa voimaa toisistaan onnea tavoitellen.
        Vaikeuksia en Ramoonan kohdalla usko olevankaan, niin kauniisti kodistasi ja elämästänne kerrot, uskon harmonia elää.
        Taas kerran uskon, että kotisi on onnen tyyssija, kaikki ympärillä oleva on rakkauden täyttämä, kauniiksi rakennettu ja sinä siellä hyvänä kotihengettärenä toimit.
        Teillä vielä onni matkustelun suhteen jaksatte nauttia kaikesta matkanne kohteista, mutta koti kumminkin mielessä elää ja hyvä on olla kotonakin.
        Näin ajattelen ja iloa kertomasi mieleeni tuo ja antaa lentoa omille ajatuksille, kiitos.

        Toivon, että periksi ei anna toisetkaan kirjoittaja ystävät, eihän pahaa pois saada, mutta kasvetaan kestämään sitä, jos kaikki luovuttaa, oletetut voittajat siitä ilon saa.
        Meillä kaikilla on oikeus kirjoitella, saada rauhassa sanomistamme esiin tuoda, jos se ei kaikille mieleen ole, voivat omia ketjuja laittaa.
        Näin tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta hämärästä aamusta, katuvalot vielä loistaa.
        Yksi aste pakkasta ja liukkaista teistä varoitellaan, vaikka lunta ei paljon olekaan, tien pinta kosteudesta jäätyy.
        Hiljainen ovenkäynti eilen, eikö kirjoittajat jaksa näitä ikävyyksiä lukea ja omasta elämästä kertoilla, tiukkaa tekee väliin minullekin, mutta periksi antamista en minkään asian kohdalla tykkää antaa ja siksi vaan yritän jaksaa.

        Makriina on yksi niitä sisukkaampia ja uskaltaa viestejä laittaa pelkäämättä vastauksia, mitkä häntäkin kaltoin on joskus kohdelleet, tieto omasta osastaan viestittelyyn, antaa varmuuden ja rohkeuden jatkaa.
        Pahalta tuntuu tuo sukulaistenkin riepottelu, jos joku avoimena ja rehellisesti avautuu, ei sitä aseena voi käyttää.
        Pahalta tuntuu tuntemattomien ihmisten esiin nostaminen, itsekukin voi itse tehdä halutessaan, mutta ei sitä lyömä aseeksi ole tarkoitettu.
        Maailma on muuttunut pahaksi ja aina vaan pahenee, toisten kunnioittamien ei kuulu tämän ajan ihmisille.
        Empatian puuttuminen aiheuttaa paljon pahaa, kykyä ajatella toisen tuskaa on olematon.

        Tepa en usko, että esimerkiksi yllän, mutta kiva jos niin ajattelet, kyllä se niinkin on, että metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan,
        Asialliset viestit vaativat asiallisia vastauksia ja sinun kertomat on niitä asiassa pysyviä, vaikka mielikuvituskin mukana joskus, sillä on muuten mittava anti kirjoittelussa, sen koin pirtin aikana.
        Olen minäkin osani saanut, myös valehtelijaksi sanottu, mutta niin uskoo joku sellainen, joka minua ei tunne, saa pitää luulonsa, en anna vaikuttaa mieleeni.
        Paras tapa on sivuuttaa moiset viestit.

        Ramoonalla taas niin hyvä kertoma elämästään, näen onnellisen parin kulkevan rannalla, tulee mieleeni Turkkilainen sarja, jossa vaikeuksienkin keskellä elävä pariskunta saa voimaa toisistaan onnea tavoitellen.
        Vaikeuksia en Ramoonan kohdalla usko olevankaan, niin kauniisti kodistasi ja elämästänne kerrot, uskon harmonia elää.
        Taas kerran uskon, että kotisi on onnen tyyssija, kaikki ympärillä oleva on rakkauden täyttämä, kauniiksi rakennettu ja sinä siellä hyvänä kotihengettärenä toimit.
        Teillä vielä onni matkustelun suhteen jaksatte nauttia kaikesta matkanne kohteista, mutta koti kumminkin mielessä elää ja hyvä on olla kotonakin.
        Näin ajattelen ja iloa kertomasi mieleeni tuo ja antaa lentoa omille ajatuksille, kiitos.

        Toivon, että periksi ei anna toisetkaan kirjoittaja ystävät, eihän pahaa pois saada, mutta kasvetaan kestämään sitä, jos kaikki luovuttaa, oletetut voittajat siitä ilon saa.
        Meillä kaikilla on oikeus kirjoitella, saada rauhassa sanomistamme esiin tuoda, jos se ei kaikille mieleen ole, voivat omia ketjuja laittaa.
        Näin tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa.

        Huomenta nojatuolilaiset ja muutkin aamuvirkut.
        Tässä sitä eletään jännittävää päivää, kun on edessä maailmaa mullistava äänestys Amerikan mailla.
        Harvassa maassa presidentiksi on ehdokkaana noin ristiriitainen hahmo, kuin Trump on.
        Ihme tarvitaan, että tulos tyydyttää äänestäjiä, on se sitten mikä tahansa.
        Olen kyllä tyytyväinen, että saan tämän päivän elää. Dramaattisempaa presidentinvaalia on vaikea kuvitella.
        Toinen tärisyttävä tilanne on Promesassa, missä ystävämme Petra on saanut selville, kuinka röyhkeä ja arvaamaton hänen markiisittarensa on. Tämä on sekaantunut Petran pojan kuolemaan, ja sitä ei Petra ikinä tule antamaan anteeksi. Cruz on kouluttanut kamarineitinsä raivottareksi, ja nyt ei kunnian kukko Cruzille laula. Petra ei tule armoa antamaan.
        Elämme tulisten tunteiden aikoja.
        Koetetaan selviytyä!
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta nojatuolilaiset ja muutkin aamuvirkut.
        Tässä sitä eletään jännittävää päivää, kun on edessä maailmaa mullistava äänestys Amerikan mailla.
        Harvassa maassa presidentiksi on ehdokkaana noin ristiriitainen hahmo, kuin Trump on.
        Ihme tarvitaan, että tulos tyydyttää äänestäjiä, on se sitten mikä tahansa.
        Olen kyllä tyytyväinen, että saan tämän päivän elää. Dramaattisempaa presidentinvaalia on vaikea kuvitella.
        Toinen tärisyttävä tilanne on Promesassa, missä ystävämme Petra on saanut selville, kuinka röyhkeä ja arvaamaton hänen markiisittarensa on. Tämä on sekaantunut Petran pojan kuolemaan, ja sitä ei Petra ikinä tule antamaan anteeksi. Cruz on kouluttanut kamarineitinsä raivottareksi, ja nyt ei kunnian kukko Cruzille laula. Petra ei tule armoa antamaan.
        Elämme tulisten tunteiden aikoja.
        Koetetaan selviytyä!
        Mkr.

        Ennustukseni on, että Harris voittaa selvin luvuin.


    • Anonyymi

      Päivänkorvaa@

      Nyt voin huokaista, kävin aamulla verikokeissa, osan tuloksista sain jo omasoteen. Kokonaisvaltaisesti arvot olivat hyviä, kaikki viitearvojen sisällä.

      On mennyt viikko kuntoni omaseurannassa, perjantaina taas sairaanhoitaja soittaa ja teemme yhteenvedon.

      Selkä kipuilee ja jalat eivät toimi hyvin, mikä aiheuttaa epäselvyyttä yleisen kunnon arviossa. Nyt hyvät labrakokeet antoivat uskoa tulevaan.

      Tänään 5.11.2019 tulee tasan 5-vuotta kun silloinen Suomi24 palstaystäväni haistatti.. minulle pask...t ja katkaisi "ystävyytemme"
      Hän aikoi kertoa palstaystävilleen välirikokkomme syyn.
      Syyn kirjoittamaani kommenttiin hän käsitti väärin.

      Jospa hän nyt jättää minut rauhaan.


      Loppukevennys.

      Iltalehden lööppi tänään. Valmisruoista huolestuttava tieto kuoleman riski kasvaa, koskee ertyisesti iäkkäillä.




      Korppis

      • Anonyymi

        Miksi piti tuoda tuo ikivanha riitasi tänne Hillan tähän asti rauhalliseen ketjuun? Itsekkin aina vingut ettei vanhoja juttuja saa kaivaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi piti tuoda tuo ikivanha riitasi tänne Hillan tähän asti rauhalliseen ketjuun? Itsekkin aina vingut ettei vanhoja juttuja saa kaivaa.

        Vihdoinkin tuttava mies yrittää panna lampunkuvun kattoon. Kehikosta puuttuu pieni koukku, johon kuuppa nojaa. Mies ei usko sitä, vaan yrittää ripustaa kuuppaa niiden jäljellä olevien varaan. Ojentelen koukkua ja mies rähisee ANNA OLLA, MINÄ HOIDAN TÄMÄN.
        "Kyllä isä osaa,"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi piti tuoda tuo ikivanha riitasi tänne Hillan tähän asti rauhalliseen ketjuun? Itsekkin aina vingut ettei vanhoja juttuja saa kaivaa.

        No,,,MUUT ei saa kaivaa, mutta ITSE saa kaivaa itselleen edullisia ja muille haitallisia asiayhteydestä erotettuja katkelmia esiin ja tuoda vieläpä Hillan ketjuun,. Pitäisikö Hillan nyt jotenkin tuomaroida tätä tapausta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi piti tuoda tuo ikivanha riitasi tänne Hillan tähän asti rauhalliseen ketjuun? Itsekkin aina vingut ettei vanhoja juttuja saa kaivaa.

        Siksi että täällä kertoillaan elävästä elämästä ja tunteista. Joskus menee vinkuminen överiķsi.
        Emme tiedä tätä tapausta mutta hyvä kun tuli puheeksi. Ihmeteltiinkin, mitä kummaa vinguntaa, kunnes nyt selvisi. Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Vinkuuhan silloin kuka tahansa.
        Vinkuilematta paras.
        Mkr.


      • Kuoleman riski on aian olemassa. Söi mitä tahansa.
        Eikä hengissä selviä täältä vaikka olisi miten tarkka liikunnan, ruokavalion ym.. suhteen.
        Minä ainakin syön kaikkea mistä pidän, olen jo elänyt kahdeksankymppiseksi, moni terveellisesti elävä on lähtenyt minua ennen.
        Uskon että Länsisuomalaiset geenit mitkä perin vanhemmiltani on ainakin ehkäisseet verenpaineen, ja kolestroolin.
        Ei sielläkään kaikilla ole nämä pois suljettuja.
        Ei silti kannata ylpistyä, syöpää on isän suvussa todella monella, siihen poikammekin menehtyi. Myös isäni ja moni muu.


    • Anonyymi

      Yritin maksaa laskua. Saajan tilinumero oli minulta vaihtunut hämärässä valaistuksessa 0:sta 9:ksi. Ei se silloin maksaminen verkossa onnistu.

      Onpahan yksi harmi huomiselta pois kun tarkistin. Maksut on maksettu. kone kehui.
      ikämies.

    • Anonyymi

      Kelpo tapa aloittaa uusi ketju kertomalla karvaat vääryydet joita on edellisessä tuolissa kirjoitettu.
      Uusi tuoli jatkuu iloisesti.

      • Anonyymi

        Eihän se muutoin jatkumoa olisikkaan.


    • Anonyymi

      Laittelin juuri aamulääkkeitäni valmiiksi ja totesin että yksi verenpainelääke olikin apteekissa vaihdettu toiseen. Kyseessä Amlodipin acktavis oli vaihdettu Amloratio nimiseen lääkkeeseen.
      Uutisissa kerrottiinkin että on ollut vaikeuksia lääkkeiden toimituksissa ja apteekit ovat joutuneet etsimään korvaavia lääkkeitä tilalle.

      Poikani joutui menemään toiseen apteekkiin kun siinä missä yleensä asioimme ei ollut saatavissa ja toimitus olisi kestänyt muutaman päivän.

      Tämä minulle uusi lääke näyttäisi sisältävän samoja vaikuttavia aineita kuin entinenkin joten tuskin on eroa tehossa.
      Hintoja en ole vertaillut, tuskin niissä on suuria eroja. Ainoa hankaluus on kun joutuu etsimään apteekin josta lääkettä on saatavilla.
      Kannattakin ruveta ajoissa hankkimaan tärkeän reseptilääkkeensä ennen kuin viimeinen pilleri on menossa.
      Hyvää yötä ja kauniita unia.
      tepa

      • Anonyymi

        niissä on aineena dipiini
        eli kalsiumkanavan salpaaja

        tätä vahvistetaan yleensä angiotensiinin salpaajajalla
        sartaanilla

        lääkkeillä on sitten viel tuotenimi

        ratio tarkoittaa että lääke on Ratiopharman lääke
        suurlääkefirma joka tekee rinnakkaislääkkeitä eli geneerisiä
        joiden aineosien patentit ovat rauenneet


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        niissä on aineena dipiini
        eli kalsiumkanavan salpaaja

        tätä vahvistetaan yleensä angiotensiinin salpaajajalla
        sartaanilla

        lääkkeillä on sitten viel tuotenimi

        ratio tarkoittaa että lääke on Ratiopharman lääke
        suurlääkefirma joka tekee rinnakkaislääkkeitä eli geneerisiä
        joiden aineosien patentit ovat rauenneet

        Kiitos selvennyksestä!
        tepa


      • Anonyymi kirjoitti:

        niissä on aineena dipiini
        eli kalsiumkanavan salpaaja

        tätä vahvistetaan yleensä angiotensiinin salpaajajalla
        sartaanilla

        lääkkeillä on sitten viel tuotenimi

        ratio tarkoittaa että lääke on Ratiopharman lääke
        suurlääkefirma joka tekee rinnakkaislääkkeitä eli geneerisiä
        joiden aineosien patentit ovat rauenneet

        Huomenta pilviseen keskiviikko päivään.
        Uutiset rapakon takaa eivät mieltä nosta, mutta asia jolle emme mitään voi, siksi ei enempää, olenkin jo aivan kyllän saanut tuosta annista.
        Tuon suurfirman voidetta juuri käytän reisiini, tuntuu paremmalta ja kävelykin onnistuu.
        Lihakset surkastuu, vaikka kuinka terveellisesti syö ja elää, vanhaksi tuleminen ei herkkua ole.
        Kuitenkin mieli on terve, luin juuri miten katkeruus tuhoaa ihmismieltä, katkeruudesta olen onneksi vapaa, samassa kirjoituksessa myös todettiin, että hyvä mieli antaa elämisen iloa.
        Sitähän minäkin yritän jakaa ja korostaa, ollaan ystävällisiä toisillemme, elämä paremmalta maistuu.

        Kolestrolilääkkeen olen joutunut vaihtamaan ja joskus on määrätyn verenpaine lääkkeen kohdalla puutos ollut, vastaavan olen saanut.
        Mistähän tuokin johtuu, että lääkkeitä ei saa, raaka-aineistako puute?

        Onhan se hyvä, että kertomastani edellisestä ketjusta, ei aiheuta samaa menoa uuteen ketjuun, ilolla sitä on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
        Vaikea on miellyttää, mutta minkäs teet, aina ei jaksa, eikä kaikkea huomioon ottaa.

        Noissa pankkiasioissa ja salasanojen kohdalla pienikin virhe mitätöi koko touhun.
        En tiedä olenko numerosokea, kun aika usein nuo heitot tapahtuu.
        Salasanat on minulle kompastuskiviä, kun aina niitä joutuu vaihtamaan, no tietysti turvallisuudesta siinäkin kyse.

        Paljon on Petralla markiisittaren tekoja tiedossa ja sieltä ne pikkuhiljaa paljastuu ja pahuus saa palkkansa.
        No kaikki joskus tilille ovat joutuneet, tavalla tai toisella, sarjoissa sekin onnistuu kirjoittajan mielen mukaisesti.

        Tänään kortinpeluupäivä, varmaan noita amerikkalaisia sielläkin ihmetellään. kerran jo tapansa näyttänyt uudelleen valittiin, hölmöä mielestäni, mutta kansa sielläkin sanansa sanoo.
        Toivotaan , että vaikutukset ei liiemmin suomeen vaikuta ja eikös sodan loppuminen päivässä tapahdu?


      • Anonyymi kirjoitti:

        niissä on aineena dipiini
        eli kalsiumkanavan salpaaja

        tätä vahvistetaan yleensä angiotensiinin salpaajajalla
        sartaanilla

        lääkkeillä on sitten viel tuotenimi

        ratio tarkoittaa että lääke on Ratiopharman lääke
        suurlääkefirma joka tekee rinnakkaislääkkeitä eli geneerisiä
        joiden aineosien patentit ovat rauenneet

        apteekkari asialla?
        Kiitos tiedoista, selvittivät minullekin asiaa.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta pilviseen keskiviikko päivään.
        Uutiset rapakon takaa eivät mieltä nosta, mutta asia jolle emme mitään voi, siksi ei enempää, olenkin jo aivan kyllän saanut tuosta annista.
        Tuon suurfirman voidetta juuri käytän reisiini, tuntuu paremmalta ja kävelykin onnistuu.
        Lihakset surkastuu, vaikka kuinka terveellisesti syö ja elää, vanhaksi tuleminen ei herkkua ole.
        Kuitenkin mieli on terve, luin juuri miten katkeruus tuhoaa ihmismieltä, katkeruudesta olen onneksi vapaa, samassa kirjoituksessa myös todettiin, että hyvä mieli antaa elämisen iloa.
        Sitähän minäkin yritän jakaa ja korostaa, ollaan ystävällisiä toisillemme, elämä paremmalta maistuu.

        Kolestrolilääkkeen olen joutunut vaihtamaan ja joskus on määrätyn verenpaine lääkkeen kohdalla puutos ollut, vastaavan olen saanut.
        Mistähän tuokin johtuu, että lääkkeitä ei saa, raaka-aineistako puute?

        Onhan se hyvä, että kertomastani edellisestä ketjusta, ei aiheuta samaa menoa uuteen ketjuun, ilolla sitä on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
        Vaikea on miellyttää, mutta minkäs teet, aina ei jaksa, eikä kaikkea huomioon ottaa.

        Noissa pankkiasioissa ja salasanojen kohdalla pienikin virhe mitätöi koko touhun.
        En tiedä olenko numerosokea, kun aika usein nuo heitot tapahtuu.
        Salasanat on minulle kompastuskiviä, kun aina niitä joutuu vaihtamaan, no tietysti turvallisuudesta siinäkin kyse.

        Paljon on Petralla markiisittaren tekoja tiedossa ja sieltä ne pikkuhiljaa paljastuu ja pahuus saa palkkansa.
        No kaikki joskus tilille ovat joutuneet, tavalla tai toisella, sarjoissa sekin onnistuu kirjoittajan mielen mukaisesti.

        Tänään kortinpeluupäivä, varmaan noita amerikkalaisia sielläkin ihmetellään. kerran jo tapansa näyttänyt uudelleen valittiin, hölmöä mielestäni, mutta kansa sielläkin sanansa sanoo.
        Toivotaan , että vaikutukset ei liiemmin suomeen vaikuta ja eikös sodan loppuminen päivässä tapahdu?

        Keskipäivää ! Kun oman arjen askareet jostain syystä ruuhkautuvat, tekee tiukkaa siirtyä toiselle vaihteelle, ei osaa edes Nojatuoliin istahtaa. Sitäköhän liekko tuolla edellisessä ketjussa kysyi, että tapahtuuko kahdeksankymppiselle jokin uusi siirtymä, jolla on laaja-alaisempikin vaikutus ? Voimien vähenemisen ainakin itse olen kirjannut, eikä "pääkään" ole entisensä, unohtelua ja hajamielisyyttä ei voi olla huomaamatta.

        Täällä, maailmassa, nyt kuitenkin ollaan ja yritetään selvitä kuka mitenkin.
        Juuri eilen kälyni kanssa totesimme, että tässä iässä vertaisseura nousee arvoon arvaamattomaan, miten vapauttavaa on nauraa yhdessä - vaikka niille omille unohtamisilleen tai maailman menoon sisältyville hullutuksille.
        Ja tietysti myös jakaa sitä huolta ja tuskaa mitä tuntee ennen muuta jälkikasvun tulevaisuudesta.

        Hil-la on taas näitä rakentavia viestejä kirjoittanut, ei voi kuin nyökkäillä kaikelle ja pahoitella sitä että nekin välillä tylytystä aiheuttavat. Tepan palautteet Hillalle ja Makriinalle ovat sellaiset mihin voin itsekin yhtyä - esikuviksi käyvät minullekin.

        Ramoonan matkakuvausta olin jo ehtinyt odotella, kiitos siitä taas. Elävää ja mukaansatempaavaa on hänen kerrontansa, ei vain sitä lyhyttä kuittailua: ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi..))
        Ja tuo "varjele tapaa niin tapa varjelee sinua" on syytä säilöä sinne ikiaikaisen viisauden
        arkistoon, mikä on mielestäni kuin huomaamatta on alkanut muodostua tännekin..))

        Kun lukee muiden kuvauksia omasta arjestaan, tulee miettineeksi omaa laatuaan, kun ei oikein mitään ole saanut aikaiseksi..)) Mihin sitä onkaan elämässään tullut panostaneeksi?
        "Hyvä kulkija ei jälkiä jätä". Tämä oli täällä kirjoittaneen Maalaismiehen (?) esittämä viisaus ja sillä olen itseäni välillä kannustanut.
        Tuossa korppiksen ja brinkkalan taidekeskustelussa brinkkala painotti mielestäni suorituskeskeisyyden ylikorostumista meidän ajassa.
        Itsekin ajattelen, että ihminen on sittenkin enemmän kuin hänen näkyvyytensä ja suorituksensa. Millainen hän on suhteessaan toisiin ihmisiin, kertoo mielestäni hänestä enemmän kuin hänen hänen saavutuksensa, statuksensa - vaikka niilläkin tietysti on oma arvonsa.
        Makriina kyseli tuolla viestissään sitä, mitä kukaan hyötyisi siitä, että esittää täällä muuta kuin mitä on ?
        Itse ajattelen, että me elämme nyt aikaa, jolloin meidän on mahdollista luoda itsellemme sellainen identiteetti kuin itse haluamme - ja tietysti me kaikki haluamme olla eduksemme - näyttää itsestämme sen paraatipuolen. Ja virtuaalimaailmassahan se on täysin mahdollista luoda se "imago", julkikuva ja samaistua siihen.
        No, hyödytöntä pohdintaa, mutta voi kai se auttaa pitämään itsensä koossa, ellei muuta.
        Toiveiden ja todellisuuden sekoittaminen keskenään taitaa olla tämän ajan helmasynti.

        Joku näistä pikkumiehen kavereista, olisiko ollut Julius, Aatu, Otso, Aamos vai Jalo ..)) huomautti minulle, että "herkkukaappini" on sekaisin ja sitä se todella on, kuten muutkin kaapit. Niiden järjestely on kyllä nyt listan kärjessä, joten täytyy yrittää keskittyä niihin..))

        Hyvää keskiviikkopäivää kaikille,
        demeter1

        Ai niin. La Promesassa on taas alkanut tapahtua ! Cruzin vankkumaton tuki, Petra, sai lopulta tarpeekseen ja alakerran väki alkaa järjestäytyä... Tuskin maltaa odottaa seuraavia jaksoja..))
        Teemalla on myös jokin teemaviikko, uusia kotimaisia elokuvia tulee näytille. Kuolleet lehdet näin jo teatterissa, mutta katsoin uudelleen, kesti katsoa. Mummola sai myös paljon palkintoja. Elämme mielenkiintoisia aikoja..))


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        apteekkari asialla?
        Kiitos tiedoista, selvittivät minullekin asiaa.

        Voi olla farmaseuttikin tai osaa muuten käyttää nettiä.


    • Anonyymi

      Vai että hölmösti valitsevat amerikkalaiset itselleen presidentin? Omaa etuaan sekin maa ajattelee valinnoillaan. Pulinat pois, Suomi ei merkitse mitään siellä.

      • Anonyymi

        Olihan Suomesta demareita 40 henkilön porukka tekemässä vaalityötä Harrisille. Taisivat epäonnistua siinäkin.
        NO , onhan tällä porukalla vaalikassassa varaa matkustaa amerikoihin tekemää vaalityötä.


      • Anonyymi

        Suomikin ajaa omaa etuaan omilla vaaleillaan. Se on syytä pitää mielessä.
        Pulinat pitää täälläkin unohtaa. ❤️
        Mkr.


    • Anonyymi

      Noh, demokraattiset vaalit ne kai oli.
      Neljän vuoden kuluttua uusi koitos.

    • Anonyymi

      Trampin mukaan amerikkalaisilla alkoi nyt "kulta-aika".

    • Anonyymi

      KIIKKUHELLA!

      Rokkaava tuoli, kiikkustuoli=rocking chair.

    • Illankorvaa.
      Tuli siinä oltua viikon päivät ´´vanhalla maalla.´´
      Lunta tuli ja myös suli. Pihanmeni kuralle ja yhden kaverin auto jäi jumiin ja poika sen siitä veti mun autolla.
      Puuhommia tuli vielä tehtyä.
      Traktorista piti akku ottaa (se ryökäle osaa painaa) ja poika vei sen varstoon talveksi.

      Naapurin mies toi hirvipitoihin kutsun.

      Ramoona kertoi delfiineistä. Jostain muistan lukeneeni, että delfiini kantaa geeneissään maailman viisautta ja tietoa.
      Voi kuinka paljon viisaanpia ihmisetkin olisivat, jos eläimet osaisivat heille puhua.

      Väinö elämöi automatkalla. Sillä on sitten hauskaa ääntelyä. Sieltä tulee aii, aii, äyy,äyy.
      Sitten kun tulimme kotiin, ajoin auton rapuneteen ja aattelin, että vien sen heti sisälle, niinkuin veinkin.
      Pari kertaa hain tavaroita autossa ja joka hetki, kun olin poissa, ulos asti kuului kamala naukuminen.
      Sitten oli hyvä, kun en enää mennyt näkymättömiin, sitten aloitetiin syömään ja kun istahdin, hypättiin syliin.

      Illanjatkoa, leutoa marraskuuta lupailtu.

      • Anonyymi

        Minä olen yhdellä Madeiran matkalla ollut laivaristeilyllä vanhalla kaksimastoisella Santa Maria purjelaivalla. Laivan kapteeni ja perämies ottivat ihmisistä valokuvia papukaijan kanssa. minä en halunnut, kun olin jo kerran ollut papukaijakuvassa jossain muualla.

        Risteily oli parituntinen ja valtava lauma delfiinejä tuli pomppimaan laivan ympärille. Olivat tosi herttaisen ja iloisen näköisiä.
        Kaikki saivat laivan kapteenilta pienet pikarilliset madeiraa ja palan tuhtia hedelmäkakkua.

        Väinö on niin kiintynyt sinuun Eliaana, ettei kestä hetkeäkään jos et ole näkökentässään. Jospa se aii,aii ja äyy, äyy oli vastalause kaupunkiin tulosta, jospa maalla oli mukavampaa olla.
        Sitten kaikki kuitenkin hyvin kun tuttuun, parhaan kamunsa syliin pääsi siellä kaupunkikodissakin.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen yhdellä Madeiran matkalla ollut laivaristeilyllä vanhalla kaksimastoisella Santa Maria purjelaivalla. Laivan kapteeni ja perämies ottivat ihmisistä valokuvia papukaijan kanssa. minä en halunnut, kun olin jo kerran ollut papukaijakuvassa jossain muualla.

        Risteily oli parituntinen ja valtava lauma delfiinejä tuli pomppimaan laivan ympärille. Olivat tosi herttaisen ja iloisen näköisiä.
        Kaikki saivat laivan kapteenilta pienet pikarilliset madeiraa ja palan tuhtia hedelmäkakkua.

        Väinö on niin kiintynyt sinuun Eliaana, ettei kestä hetkeäkään jos et ole näkökentässään. Jospa se aii,aii ja äyy, äyy oli vastalause kaupunkiin tulosta, jospa maalla oli mukavampaa olla.
        Sitten kaikki kuitenkin hyvin kun tuttuun, parhaan kamunsa syliin pääsi siellä kaupunkikodissakin.

        Mira

        Huomenta uuteen aamuun, aina se vaan näkyy alkavan ja ihan hyvissä voimin.
        Tänään kauppaan ja langan osto ruuan lisäksi suunnittelussa,
        Olen kartuttanut neulomisiani siihen malliin, että kokeilen kirpputori myyntiä, jotain muuta uutta vaatetta yritän myös saada kaupan, joita olen ostanut, käymättömäksi havainnut.
        Jospa lankarahoja saisin, eipä työlle mitään hintaa voi laittaa.
        Kolmisenkymmentä sukkaparia löytyy, naisille, miehille ja lapsille, oma väkeni on kyllästetty, jos ei kaupaksi käy sitten hyväntekeväisyyteen menee.
        Viime vuonna meni kerhoni myyjäisiin, langat maksavat nykyisin paljon ja kun joka kauppareissulla lankaa ostaa, on melkoinen summa ynnättäväksi.

        Niin tuo presidentin valinta toi aatoksia, juuri radiossa kertoivat Trumpin puheita rauhan 24 tunnissa aikaan saamisesta, toivottavasti onnistuu.
        Pientä kiristyksen makua puhe on, jos ette rauhaan pääse, ei avustuksia tule kummallakaan osapuolelle, mutta lienee hyväkin konsti?
        Pientä huolta ilmeni eilisisä kyselyissä kaupankäynnin suhteen, yritykset huolensa ilmaisi.
        Ensimmäinen presidentti maassa, joka on rikostuomioita saanut, no nyt sitten lakeja pystyy muuttamaan suotuisiksi.
        En asiasta selvillä ole, median kertomaa.
        Kansan päättämä vaali oli, demokratian tavoin sujui.

        Viisaita on eläimet tai vaistoksiko sitä kutsutaan, Eliaanan kuten tepan kissatkin sen taidon osaavat, ikävöidä emäntiään.
        Muistan oman koirani joka aina mukaan pyrki, kun asioille sanoin lähteväni, mukaan ei pääse, voi sitä hännän roikotusta, kun selkänsä käänsi.

        Pientä noloutta tunnen demeter, kun esikuvaksi mainitsit, kaukana siitä, hyvin vähäiset on taitoni, tietoni.
        Esimerkiksi sinuun verraten, luet paljon, koet myös monenlaisia asioita, mistä minulla sormi suuhun menee, mutta sovitaan, että se tehdään ja ollaan mihin pystytään.
        Kiitos on kiva aina saada, kun tietää sen oikeasti sitä tarkoittavan,, mielistely on pois pyyhitty.
        Katselin myös kaappejani, kohtalaisen siistejä olivat, vaatteet koreissa pientä asettelua kaipaavat, on niin helppo ottaa korit pois ja pyyhkäistä hyllyt.

        Mira oikeassa olet, kun puhut eläinten kiintymyksistä omiin huoltajiin, se ilo on molemmille yhtälailla hyväksi ja ikävä aina mieleen tulee, kun muistaa pois lähteneet
        Oma koirani piti lopettaa ja petturiksi tunsin itseni, syliini asettautui ja luotti minun valintaani loppuun asti.
        Lopettaminen tapahtui mieheni kuoleman jälkeen, jotenkin siitä tuskasta ja ikävästä selvisin pienin suremisin, ajatuksella, että koiralle se oli hyvä.

        Nyt sitten olisi päivään ryhtymisen aika, pieni matka kauppaan ehkä sujuu muutamalla pysähdyksellä, tavaroiden etsiminen sujuu hyvin, kun tuttu kauppa on ja kiire ei meikäläistä saa vaivata, ei vaivaakaan, aikaa on.
        Näin päiväni on lupa jatkua, miten teillä toisilla aamurutiinit sujuu?


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta uuteen aamuun, aina se vaan näkyy alkavan ja ihan hyvissä voimin.
        Tänään kauppaan ja langan osto ruuan lisäksi suunnittelussa,
        Olen kartuttanut neulomisiani siihen malliin, että kokeilen kirpputori myyntiä, jotain muuta uutta vaatetta yritän myös saada kaupan, joita olen ostanut, käymättömäksi havainnut.
        Jospa lankarahoja saisin, eipä työlle mitään hintaa voi laittaa.
        Kolmisenkymmentä sukkaparia löytyy, naisille, miehille ja lapsille, oma väkeni on kyllästetty, jos ei kaupaksi käy sitten hyväntekeväisyyteen menee.
        Viime vuonna meni kerhoni myyjäisiin, langat maksavat nykyisin paljon ja kun joka kauppareissulla lankaa ostaa, on melkoinen summa ynnättäväksi.

        Niin tuo presidentin valinta toi aatoksia, juuri radiossa kertoivat Trumpin puheita rauhan 24 tunnissa aikaan saamisesta, toivottavasti onnistuu.
        Pientä kiristyksen makua puhe on, jos ette rauhaan pääse, ei avustuksia tule kummallakaan osapuolelle, mutta lienee hyväkin konsti?
        Pientä huolta ilmeni eilisisä kyselyissä kaupankäynnin suhteen, yritykset huolensa ilmaisi.
        Ensimmäinen presidentti maassa, joka on rikostuomioita saanut, no nyt sitten lakeja pystyy muuttamaan suotuisiksi.
        En asiasta selvillä ole, median kertomaa.
        Kansan päättämä vaali oli, demokratian tavoin sujui.

        Viisaita on eläimet tai vaistoksiko sitä kutsutaan, Eliaanan kuten tepan kissatkin sen taidon osaavat, ikävöidä emäntiään.
        Muistan oman koirani joka aina mukaan pyrki, kun asioille sanoin lähteväni, mukaan ei pääse, voi sitä hännän roikotusta, kun selkänsä käänsi.

        Pientä noloutta tunnen demeter, kun esikuvaksi mainitsit, kaukana siitä, hyvin vähäiset on taitoni, tietoni.
        Esimerkiksi sinuun verraten, luet paljon, koet myös monenlaisia asioita, mistä minulla sormi suuhun menee, mutta sovitaan, että se tehdään ja ollaan mihin pystytään.
        Kiitos on kiva aina saada, kun tietää sen oikeasti sitä tarkoittavan,, mielistely on pois pyyhitty.
        Katselin myös kaappejani, kohtalaisen siistejä olivat, vaatteet koreissa pientä asettelua kaipaavat, on niin helppo ottaa korit pois ja pyyhkäistä hyllyt.

        Mira oikeassa olet, kun puhut eläinten kiintymyksistä omiin huoltajiin, se ilo on molemmille yhtälailla hyväksi ja ikävä aina mieleen tulee, kun muistaa pois lähteneet
        Oma koirani piti lopettaa ja petturiksi tunsin itseni, syliini asettautui ja luotti minun valintaani loppuun asti.
        Lopettaminen tapahtui mieheni kuoleman jälkeen, jotenkin siitä tuskasta ja ikävästä selvisin pienin suremisin, ajatuksella, että koiralle se oli hyvä.

        Nyt sitten olisi päivään ryhtymisen aika, pieni matka kauppaan ehkä sujuu muutamalla pysähdyksellä, tavaroiden etsiminen sujuu hyvin, kun tuttu kauppa on ja kiire ei meikäläistä saa vaivata, ei vaivaakaan, aikaa on.
        Näin päiväni on lupa jatkua, miten teillä toisilla aamurutiinit sujuu?

        Enpä minäkään oikein tunne esimerkiksi sopivani. Ikä tuo ärtymyksen pinnalle mm. tuosta aamuisesta aloituksesta, joka sai stressitasoni nousemaan, niin että otin yhteyttä ylläpitoon.
        Nyt olen huonoa seuraa pitkän aikaa.
        Yritän kirjoittaa sovinnollisen ja optimistisen mielipiteen mutta : "delete" on ollut tarpeen. Huoh. Onneksi Eurosportilta tulee Snookeria.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä minäkään oikein tunne esimerkiksi sopivani. Ikä tuo ärtymyksen pinnalle mm. tuosta aamuisesta aloituksesta, joka sai stressitasoni nousemaan, niin että otin yhteyttä ylläpitoon.
        Nyt olen huonoa seuraa pitkän aikaa.
        Yritän kirjoittaa sovinnollisen ja optimistisen mielipiteen mutta : "delete" on ollut tarpeen. Huoh. Onneksi Eurosportilta tulee Snookeria.
        Mkr.

        Täällä ilmeisesti tuo ystäväpiiri pyrkii etsimään esikuvia.
        Älä huoli Mkr - minulle olet matriarkka.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä ilmeisesti tuo ystäväpiiri pyrkii etsimään esikuvia.
        Älä huoli Mkr - minulle olet matriarkka.

        😀 😀🤩☺️
        Ihana lohdutus. Päivä on pelastettu! 💛
        Mkr.


    • Anonyymi

      Itselläni "alustavat joulusiivoukset" etenevät. Käyn rätillä läpi tai suihkutan kaikkea omaisuuttani ja laitan järjestykseen, nyt on olohuone meneillään. Sitten tarkempi imurointi, ym.

      Ennen joulua sitten vain kevyesti huiskin pinnallisimmat pölyt pois ja "matto-mikkoilen".

      Minua ei Trumppi tai sota ahista, kun en lue uutisia kovin tarkkaan. Sen verran, päällisin puolin luen, että pääasiat tiedän.

      Olen voimistellut jalkojani fysioterapeutin ohjeiden mukaan joka toinen päivä ja ehkä niissä lihakset on jo hiukan vahvistuneetkin. 🙂

      • Anonyymi

        Kun voimistelet jalkojasi, teetkö liikkeet istuallasi ja painojen kanssa, vai seisten ja venyttelemällä?
        Minulta on jalkojen kuntouttaminen jäänyt hyvin vähäiseksi, ainoastaan sängyssä ennen ylösnousua teen venyttely liikkeitä.
        Olen huomannut jalkojeni voiman vähentyneen vuoden sisällä huomattavasti. Rapistuminen alkoi vaikeasta iskiaksesta joka alkoi viime tammikuussa, eikä ole vieläkään kokonaan helpottanut oikeasta jalasta. Tänä aikana paino on pudonnut 4 kg. Olen vieläkin ylipainoinen joten ei se huono asia ole, mutta voimia se on vähentänyt. On niin helppo antaa periksi kunnon kohentamisessa.

        Hilla kertoi neulomustensa laittamisesta myyntiin kirpputorille. Hyvä idea. Olet taitava sukankutoja, joten sukat myös menevät kaupaksi.
        Nyt on juuri hyvä aika myynnille ennen joulu sesonkia ja isänpäivän lahjoiksikin varmasti ostetaan, ovathan villasukat muotiakin.

        Minulla on kahdenkymmenen vuoden takainen kokemus omasta kirppari myynnistäni.
        Olin saanut jostain innostuksen tehdä pikku vauvoille sukkia ja koska lähisuvussa ei ollut yhtään alle 20 vuotiasta, niin idea oli laittaa niitä myyntiin kirpparille.
        Neuloin pienen pieniä sukkia vaaleanpunaisesta ja sinisestä ihanan pehmeästä langasta. En tietenkään katsonut mistään ohjeista, muistinhan minä minkä kokoinen on pikkuisen vauvan jalka.
        Lopputuloksena oli mahdollisimman epäkäytännölliset sukat, kireä resori ja kapea teräosa.
        Vauvanuken jalkaan sopivat, mutta eivät oikealle vauvalle, Sukkapareja oli kymmenen ja hinnoiteltu kohtuullisesti. Ihmeekseni vain yksi sukkapari oli myyty. Myöhemmin tajusin miksi niin oli käynyt, ne olivat auttamattomasti liian pieniä, eihän villasukkia laiteta vauvalle paljaaseen jalkaan, joten siinä ei saa olla tiukkaa resoria ja muutenkin jalkaterässä on oltava tilaa. Annoin jäljelle jääneet parit naapurin tyttöjen vauvanukkien asusteiksi. Siihen ne olivat sopivia.
        Viime vuosina olen neulonut sukkia vain itselleni ja tyttärelle ja pojalle. Ne ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Tulee pidettyäkin.
        Hyvää päivän jatkoa kaikille!
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun voimistelet jalkojasi, teetkö liikkeet istuallasi ja painojen kanssa, vai seisten ja venyttelemällä?
        Minulta on jalkojen kuntouttaminen jäänyt hyvin vähäiseksi, ainoastaan sängyssä ennen ylösnousua teen venyttely liikkeitä.
        Olen huomannut jalkojeni voiman vähentyneen vuoden sisällä huomattavasti. Rapistuminen alkoi vaikeasta iskiaksesta joka alkoi viime tammikuussa, eikä ole vieläkään kokonaan helpottanut oikeasta jalasta. Tänä aikana paino on pudonnut 4 kg. Olen vieläkin ylipainoinen joten ei se huono asia ole, mutta voimia se on vähentänyt. On niin helppo antaa periksi kunnon kohentamisessa.

        Hilla kertoi neulomustensa laittamisesta myyntiin kirpputorille. Hyvä idea. Olet taitava sukankutoja, joten sukat myös menevät kaupaksi.
        Nyt on juuri hyvä aika myynnille ennen joulu sesonkia ja isänpäivän lahjoiksikin varmasti ostetaan, ovathan villasukat muotiakin.

        Minulla on kahdenkymmenen vuoden takainen kokemus omasta kirppari myynnistäni.
        Olin saanut jostain innostuksen tehdä pikku vauvoille sukkia ja koska lähisuvussa ei ollut yhtään alle 20 vuotiasta, niin idea oli laittaa niitä myyntiin kirpparille.
        Neuloin pienen pieniä sukkia vaaleanpunaisesta ja sinisestä ihanan pehmeästä langasta. En tietenkään katsonut mistään ohjeista, muistinhan minä minkä kokoinen on pikkuisen vauvan jalka.
        Lopputuloksena oli mahdollisimman epäkäytännölliset sukat, kireä resori ja kapea teräosa.
        Vauvanuken jalkaan sopivat, mutta eivät oikealle vauvalle, Sukkapareja oli kymmenen ja hinnoiteltu kohtuullisesti. Ihmeekseni vain yksi sukkapari oli myyty. Myöhemmin tajusin miksi niin oli käynyt, ne olivat auttamattomasti liian pieniä, eihän villasukkia laiteta vauvalle paljaaseen jalkaan, joten siinä ei saa olla tiukkaa resoria ja muutenkin jalkaterässä on oltava tilaa. Annoin jäljelle jääneet parit naapurin tyttöjen vauvanukkien asusteiksi. Siihen ne olivat sopivia.
        Viime vuosina olen neulonut sukkia vain itselleni ja tyttärelle ja pojalle. Ne ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Tulee pidettyäkin.
        Hyvää päivän jatkoa kaikille!
        tepa

        Minulla on fysioterapeutin ohjeena kolmenlaiset lihasvahvitukset ja venytykset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun voimistelet jalkojasi, teetkö liikkeet istuallasi ja painojen kanssa, vai seisten ja venyttelemällä?
        Minulta on jalkojen kuntouttaminen jäänyt hyvin vähäiseksi, ainoastaan sängyssä ennen ylösnousua teen venyttely liikkeitä.
        Olen huomannut jalkojeni voiman vähentyneen vuoden sisällä huomattavasti. Rapistuminen alkoi vaikeasta iskiaksesta joka alkoi viime tammikuussa, eikä ole vieläkään kokonaan helpottanut oikeasta jalasta. Tänä aikana paino on pudonnut 4 kg. Olen vieläkin ylipainoinen joten ei se huono asia ole, mutta voimia se on vähentänyt. On niin helppo antaa periksi kunnon kohentamisessa.

        Hilla kertoi neulomustensa laittamisesta myyntiin kirpputorille. Hyvä idea. Olet taitava sukankutoja, joten sukat myös menevät kaupaksi.
        Nyt on juuri hyvä aika myynnille ennen joulu sesonkia ja isänpäivän lahjoiksikin varmasti ostetaan, ovathan villasukat muotiakin.

        Minulla on kahdenkymmenen vuoden takainen kokemus omasta kirppari myynnistäni.
        Olin saanut jostain innostuksen tehdä pikku vauvoille sukkia ja koska lähisuvussa ei ollut yhtään alle 20 vuotiasta, niin idea oli laittaa niitä myyntiin kirpparille.
        Neuloin pienen pieniä sukkia vaaleanpunaisesta ja sinisestä ihanan pehmeästä langasta. En tietenkään katsonut mistään ohjeista, muistinhan minä minkä kokoinen on pikkuisen vauvan jalka.
        Lopputuloksena oli mahdollisimman epäkäytännölliset sukat, kireä resori ja kapea teräosa.
        Vauvanuken jalkaan sopivat, mutta eivät oikealle vauvalle, Sukkapareja oli kymmenen ja hinnoiteltu kohtuullisesti. Ihmeekseni vain yksi sukkapari oli myyty. Myöhemmin tajusin miksi niin oli käynyt, ne olivat auttamattomasti liian pieniä, eihän villasukkia laiteta vauvalle paljaaseen jalkaan, joten siinä ei saa olla tiukkaa resoria ja muutenkin jalkaterässä on oltava tilaa. Annoin jäljelle jääneet parit naapurin tyttöjen vauvanukkien asusteiksi. Siihen ne olivat sopivia.
        Viime vuosina olen neulonut sukkia vain itselleni ja tyttärelle ja pojalle. Ne ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Tulee pidettyäkin.
        Hyvää päivän jatkoa kaikille!
        tepa

        Ihan pieniä vauvan neuleita voi antaa leskososastolle.


    • Puolta päivää@

      Muistoissani palasin eilen lapsuuteen ja koulunpenkille. Tartuin maalauskurssilla vesivärien mielenkiintoiseen maailmaan. Tehtävänä oli tehdä pallon muotoon oma tulkinta jostain aiheesta.
      Aloitin keramiikassa tutuksi tulleesta aiheesta, talojen kuvaamisesta.
      Tykkäsin, työ jäi odottamaan ensikertaa ja lumihiutaleita talojen ylle.

      Toisen ihmismassaa kuvaavan työn sain valmiiksi.

      Ilta sujui Rakkaani merikapteeni elokuvan lumoissa. Kaunis kuvaus rakastumisesta vanhalla iällä, mutta myös vaikeuksista mitä vanhusten rakastuminen voi aiheuttaa läheisille.

      Jotain tuttua siellä täällä siinä oli.

      Torstai, ei onneksi kiireitä, otan siveltimet käteeni ja alan sutimaan; )

    • Tulipahan nukuttua kunnolla.
      Aika väsynyt olinkin. Vaikkei tuo matka nyt olllut, kun 150km, kyllä se ajaminen vaan rasittaa vanhaa ihmistä
      Varsinkin tuo, kun pitää pari kertaa mennä ratikkakiskojen yli kiertoliittymään ja ajaa kiskojen päällä palan matkaa. Saa olla tarkkana.

      Hil-la kertoi sukkaneuleistaan. Paljon niitä on Sinulle kertynytkin.
      Nuorenpana itsekin neuloin kaikenlaista puikoilla ja virkkuukoukulla. Nyt on miltei jäänyt.
      Tarjouksia joskus näkee sukkalangoista. Värejä on nykään hienoja ja myös kirjavia.

      Tänään avasin tuon hyvinvointialueen digiklinikan.
      Voihan nenä, toistakymmentä klikkausta sain tehdä, ennenkuin sain rokotusajan tilatuksi.
      Silloin kun vielä sai tilattua kaupungin sivuilla niin parilla kolmella klikkauksella sai varauksen tehtyä.
      No koko litaniaa ei vissiin tarvitse, kun jatkossa käy.

      Miniä oli koiraa ulkoiluttaessaan kaatunut liukkaalla ja ranteensa murtui.
      Kysyin, kauanko on kipsiä pidettävä, niin 4 viikkoa.
      Kyllä ihan terästäydyin itsekin, kun tuota liukasta oli. Nythän ei lumesta ole enää häivettäkään.

      • Huomenta taas viikonlopun alkuun, en ehdi kunnolla viikon alusta päästä, kun taas viikonloppu.
        Olen joskus pientä mielen harmautta tuntenut, jos tekemiset vähiin menee, mutta en anna periksi yritän keksiä aina uusia näkymiä ja puuhia.
        Eilen tapasin kauppareissulla entisen työtoverin, hän täyttää jo 95 ja kertoi kaiken itse tekevänsä, siivouksesta ruuan laittoon, ikkunatkin pesee itse.
        Kylläpä vähäisiksi nämä omat puuhani tunsin,, kun oikeaa tervaskantoa kuuntelin.
        Näin ne taidot ja voimat erilaisina esiin tulee ja kaiketi kiitollinen kuitenkin saa olla omasta osastaankin.

        Tuosta ärtymyksestä mistä mkr mainitsi piti oikein tutkistella mielialojaan, kai sitä voi joihinkin asioihin ärtynytkin olla, mutta koetan ajatella, että en ääntäni saa enää mihinkään kuulumaan ja kukaan ei jaksa opetuksiani kuunnella, siksi koetan ärtymyksestäkin päästä.
        Voisi kyllä ärtymykseksi sanoa sitä, kun luen joskus (harvoin ) muita aloituksia ja en pysy asiassa mukana, niin sekavaa viestittelyä on.
        Minulla ei tietoja muiden kirjoittajien elämästä ja jos joku kanssani kirjoittelee, vastailee, se typistyy siihen antiin.
        Siis kirjoittajien arkeen, siitä ei riitaa ole syntynyt, varmaan minullekin niitä ilkeilyn viestejä tulee, mutta ei ärtymykseen asti, ehkä en jaksaisikaan jos tosissaan ne ottaisin, tyhmänä en rivien välejä lue.
        Kiitokset ja hyväksymiset otetaan ilolla vastaan Makriina ja hyvää palautetta eteenpäin annamme, näin synkempikin päivä kirkastuu.

        Tuo aamuviruttelu on oman ohjelman toimin minullekin tapa, mistä en periksi anna, joka aamu liki puolituntia siihen uhraan, ehkä jotain apuakin on.
        Tuo jatkumona tapahtuva siivous minunkin monen päivän aiheena, jotain joka päivä isompaa, sitten iltapäivä lepäillen ja neulojen, taas tuli neljä kerää lankoja ostettua, hukunko kohta sukkiin?

        Minulle iski tuo iskiasvaiva jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, siitä jäi tapa aina istuessa hieroskella oikean puoleista reistä, sinne se kipu ylsi.
        Eihän pois ole jäänyt vaiva aina oireilee, aamulla herätessä alaselkä kipeä, mutta varpaista kiinni ja virutus, ja taas liikkeelle pääsen.
        Tuo sukan suun aloitus on tehtävä vahvistetun neuleen kanssa, miesten sukat aina näin tee, antavat pienen virumismahdollisuuden.

        Pieni halu tulee joskus minullekin maalit esille kaivaa, mutta jää sikseen, kun taitoni muistan.

        Minä sekoilen aina noiden salasanojen kanssa, kun pidemmän ajan päästä jonnekin aikoo, on salasana mennyt vanhaksi, vaikka kirjaan salasanat vihkoon, aina niitä joutuu uusimaan.
        Joihinkin kuten kanta.fi pääsen hyvin pankkitunnuksin, samoin rokotusajat olen onnistunut hyvin saamaan, eilen kampaajan sivuilla käväisin hyvin toimi sekin, ajan hiusten laittoon sain loppukuuksi.
        Liukkauden tulo se edessä on ja varovaisuudesta huolimatta kuperkeikkoja tulee, mitenkähän kauan minunkin kaatumisilla on onni matkassa, ei mikään poikki menisi.

        Päivä näyttää kirkastuvan ja lämmintäkin neljä astetta, mikäpä eläessä, kaikkea hyvää teille toisillekin.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta taas viikonlopun alkuun, en ehdi kunnolla viikon alusta päästä, kun taas viikonloppu.
        Olen joskus pientä mielen harmautta tuntenut, jos tekemiset vähiin menee, mutta en anna periksi yritän keksiä aina uusia näkymiä ja puuhia.
        Eilen tapasin kauppareissulla entisen työtoverin, hän täyttää jo 95 ja kertoi kaiken itse tekevänsä, siivouksesta ruuan laittoon, ikkunatkin pesee itse.
        Kylläpä vähäisiksi nämä omat puuhani tunsin,, kun oikeaa tervaskantoa kuuntelin.
        Näin ne taidot ja voimat erilaisina esiin tulee ja kaiketi kiitollinen kuitenkin saa olla omasta osastaankin.

        Tuosta ärtymyksestä mistä mkr mainitsi piti oikein tutkistella mielialojaan, kai sitä voi joihinkin asioihin ärtynytkin olla, mutta koetan ajatella, että en ääntäni saa enää mihinkään kuulumaan ja kukaan ei jaksa opetuksiani kuunnella, siksi koetan ärtymyksestäkin päästä.
        Voisi kyllä ärtymykseksi sanoa sitä, kun luen joskus (harvoin ) muita aloituksia ja en pysy asiassa mukana, niin sekavaa viestittelyä on.
        Minulla ei tietoja muiden kirjoittajien elämästä ja jos joku kanssani kirjoittelee, vastailee, se typistyy siihen antiin.
        Siis kirjoittajien arkeen, siitä ei riitaa ole syntynyt, varmaan minullekin niitä ilkeilyn viestejä tulee, mutta ei ärtymykseen asti, ehkä en jaksaisikaan jos tosissaan ne ottaisin, tyhmänä en rivien välejä lue.
        Kiitokset ja hyväksymiset otetaan ilolla vastaan Makriina ja hyvää palautetta eteenpäin annamme, näin synkempikin päivä kirkastuu.

        Tuo aamuviruttelu on oman ohjelman toimin minullekin tapa, mistä en periksi anna, joka aamu liki puolituntia siihen uhraan, ehkä jotain apuakin on.
        Tuo jatkumona tapahtuva siivous minunkin monen päivän aiheena, jotain joka päivä isompaa, sitten iltapäivä lepäillen ja neulojen, taas tuli neljä kerää lankoja ostettua, hukunko kohta sukkiin?

        Minulle iski tuo iskiasvaiva jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, siitä jäi tapa aina istuessa hieroskella oikean puoleista reistä, sinne se kipu ylsi.
        Eihän pois ole jäänyt vaiva aina oireilee, aamulla herätessä alaselkä kipeä, mutta varpaista kiinni ja virutus, ja taas liikkeelle pääsen.
        Tuo sukan suun aloitus on tehtävä vahvistetun neuleen kanssa, miesten sukat aina näin tee, antavat pienen virumismahdollisuuden.

        Pieni halu tulee joskus minullekin maalit esille kaivaa, mutta jää sikseen, kun taitoni muistan.

        Minä sekoilen aina noiden salasanojen kanssa, kun pidemmän ajan päästä jonnekin aikoo, on salasana mennyt vanhaksi, vaikka kirjaan salasanat vihkoon, aina niitä joutuu uusimaan.
        Joihinkin kuten kanta.fi pääsen hyvin pankkitunnuksin, samoin rokotusajat olen onnistunut hyvin saamaan, eilen kampaajan sivuilla käväisin hyvin toimi sekin, ajan hiusten laittoon sain loppukuuksi.
        Liukkauden tulo se edessä on ja varovaisuudesta huolimatta kuperkeikkoja tulee, mitenkähän kauan minunkin kaatumisilla on onni matkassa, ei mikään poikki menisi.

        Päivä näyttää kirkastuvan ja lämmintäkin neljä astetta, mikäpä eläessä, kaikkea hyvää teille toisillekin.

        Iltapäivää ! Olen niin tyytyväinen, etten tahdo nahoissani pysyä..)) ATK-guruni kävi ja tsekkasi kännykkäni, näpelöi osaavasti ja sai sellaiseen tilaan, että se toimi ilman sivuhuomautuksia..)) Tosin kertoi, että uusimmat sovellukset eivät enää siinä toimi, kun laite on niin vanha, lähes kahdeksan vuotta ! Veljeltä sen perin.

        Uuden kännykän hinnaksi ilmoitti 149 euroa ja lupasi siirtää vanhat tiedostot uuteen
        ja opastaa sen verran, että alkuun pääsen.

        Kyllä nämä tutut ja luotettavat apulaiset ovat kullan arvoisia. Jos olisin vain itseni varassa minulle olisi voinut myydä mitä vain - vaikka sen 600 euron kännykän, jollainen naapurillani on..)) Tietokoneenkin aikanaan ostin tältä samalta toimijalta.
        Hän on erikoistunut asiointiin meidän seniorien kanssa ja jos mainostaminen olisi luvallista voisin mainostaa hänen yritystään - tuntivelotuskin on vain 35 euroa !

        Toisestakin huolesta pääsin, eilen. Jännäsin, onko pitkäaikainen apulaiseni, joka auttaa minua isommissa töissä, vielä kehissä, kun viimeksi poti selkävaivaa - aika nuori mies. Ihan sovitusti tuli putsaamaan räystäskourut lehdistä ja irrotti pihakeinun katoksen. Poika taas oli tullut purkamaan trampoliinin talvisäilytykseen.
        Kun itse vielä aamusella sain viedyksi tavaraaa kierrätykseen ja tavatuksi samalla vanhoja työkavereita ennen kuin lähdin kyläkerhoon niin tunsin todella tehneeni "jotakin", saaneeni asioita eteenpäin..))
        Todellisuudessahan minä en tehnyt muuta kuin siirryin paikasta toiseen ja toivotin apulaiseni tervetulleiksi....

        Ahkeria ovat muutkin olleet täällä, viesteihin viittaan. Edelleen katson, että kaikki itse- ja käsin tehty on sellaista, mistä jää jälki, toisin kuin omista tekemisistäni..))
        Koen kyllä itsekin, että meillä toistaitoisillakin on jokin virka - sain ainakin entisen työkaverni iloiseksi kun vein hänelle itselleni liian ison toppatakin, lähes käyttämättömän, ja se oli hänelle sopiva. Näin me kierrättäjät..))

        Kyläkerhossakin oli taas tosi mukavaa. Näkövammaisten viikkoa vietettiin ja ohjaajamme kertoi omasta toiminnastaan näkövammaisen parissa, äitinsäkin oli viimeiset vuotensa lähes sokea.
        Itse taas muistelin meidän tuttua, joka sokeutui parikymppisenä diabeteksen seurauksena. Hän kantoi osansa esimerkillisesti: teki töitä (puhelinmyyjänä ja positiivarina (!) ja liikkui pyöräillen (tandem-pyörä). Itsestään hän laski leikkiä: "ei ollakaan "nähty" vähään aikaan"....Äänestä ja askelista tunnisti ihmisiä jne.

        Hil-la otti esille tuon mielen harmauden, mikä ainakin minulle on tarjolla juuri tähän aikaan vuodesta. Ihmisseura on minulla ollut hyvä lääke siihen, pienikin kosketus voi saada aikaan sen, että pääsee siirtymään uudelle vaihteelle eikä juutu kielteisyyden kehään.

        Ärtymyksestäkin oli puhe. Toivottavasti en itse aiheuta sitä jollakin ajattelemattomalla repliikillä. Aina sitä ei voi välttää, näin isossa joukossa, ja kuten on monesti todettu, jos itse on vilpitön se riittäisi käytösohjeeksi täällä.

        Hil-la muistutti tuosta aamuviruttelusta. Sitä olen itsekin yrittänyt noudattaa "varjella tapaa, jotta tapa varjelisi minua"..)) mutta en tee sitä ollenkaan noin säännöllisesti ja pitkään kuin Hil-la. Etenkin tuo ilmapyöräily on osoittautunut minulla tarpeelliseksi.

        Totta tuokin, että viikot menevät yhdessä hujauksessa, vasta uusi aloitettiin ja nyt se on ohi. Sunnuntaina minulla on rokotusaika, molemmat rokotukset otan samalla kertaa. Aikaisemmin en ole saanut oireita, toivottavasti niitä ei tule tälläkään kertaa.

        Mukavaa viikonloppua kaikille,
        demeter1


    • Tervehdys sumuiselta etelärannikolta, aurinkoista ja 10 asteeseen kipuavaa lämpötilaa odotellaan. Onhan tämä ajankohtaan poikkeuksellisen lämmin sää mukava , säästyy lämmitys-ja aurauskuluissa eivätkä poliklinikat täyty liukastumisissa loukkaantuneista. Kääntöpuolena on ilmaston lämpeneminen ennustettuakin nopeammin, Pariisin ilmastosopimuksen tavoite eli 1,5 asteeseen rajaaminen ei uutisten mukaan toteudu.

      Harmaa alkaa olla vallitseva väri. Omaa kauneuttaan on myös lehdettömissä puissa, kun tarkastelee niiden monimuotoisia runkoja, oksistoja ja lajityypillisiä latvusten malleja. Tervalepät näyttäytyvät koristeellisen mutkaisin oksin , pienet kävyt koristeinaan, tammet valtaavat ison tilan ympäriltään vaakatasossa kurottelevin kiemuraisin oksin. Metsän sammalpeitteet hehkuvat pörröisinä ja samettisina eri vihreän sävyissä , tietysti jätin rauhaan ja otan sitten omasta metsästä joulukoristeluun, kun mennään hirvipeijaisiin. Kuvasin jäkäliä : pieniä täydellisiä pikareita, rosoisia, palleroisia, hirvensarvimaisia, röpelöisiä, levymäisiä...

      Villasukkia minäkin neulon sekä yksityisesti että diakoniatyöhön. Muut mummot eivät ole tämänkään vertaa käsityöihmisiä, joten kilpailijoita ei minulla ole ja paljon retkeilevillä nuorilla perheillä villasukkiakin kuluu, olen kyllä koettanut opettaa parsimaankin. Kälylleni olen juuri neulomassa 80-vuotislahjaksi toivesukkia, kehittelen persoonallisia kuvioita. Hipoisikohan tämä jo käsityötaidetta. ;)
      Vilkaisin muitakin ketjuja ja huomasin korpikirjailijan profiilissa tunnelmallisen mökkikylän hohtavassa lumisateessa, kuin joulun taikaa. Valitettavasti ei enää ole galleriaa, muistan Sinisirkun elämäniloiset, värikylläiset ja yksityiskohtaiset työt.

      Meidät on kutsuttu esikoisen kotiin isänpäivälounaalle, tyttäret laittavat isänsä ja vaarinsa kunniaksi aterian ja kakkukahvit. Kaikkien yhteisiä mummolalounaita onkin enää harvoin, näin suuren klaanin rekrytointi ei ihan helposti käy, kun on jo omissa huuusholleissaan asuvia lastenlapsia ja heidän seurustelukumppaninsakin vaativat oman huomionsa. Me mummi ja vaari kyllä vielä ketterästi noudatamme kutsuja ja olenhan saanut paljon ison porukan aterioita jo emännöidäkin. Näillä näkymin tuleva mummolajoulu vielä toteutuu.

      Valoisaa mieltä ja hyvää viikonloppua!

      • Anonyymi

        Kunnioitettavat te jotka jaksatte laatia mummolalounait.
        Minä turhaudun jo ajatuksestakin. Huomaan, että voimat on käytetty.


      • Anonyymi

        Ramoona . Sinulta on taas upea kuvaus luonnosta. Aiemminkin olet kuvaillut maisemia hyvin runollisesti, siispä tuot mieleeni runoilija Helvi Juvosen, herkän luonnon kuvaajan.

        Tässä Helvi Juvosen runo.

        Pikarijäkälä
        Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
        ja sade täytti sen
        ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen.
        Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
        Nyt malja elämämme rikkaudelle!
        Hyvää päivän jatkoa kaikille.
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunnioitettavat te jotka jaksatte laatia mummolalounait.
        Minä turhaudun jo ajatuksestakin. Huomaan, että voimat on käytetty.

        Karkasi kommentointi enkä osaa sitä poistaa.
        Piti kertoa mielialastani kun läheinen sukulainen on sairautensa nujertamana .
        Kovana tupakkamiehenä on saanut keuhkoahtautuman, ja se ei parane, vaan keuhkot lakkaavat vähitellen toimimasta. Vielä meidän nuoruudessamme tupakointi oli paljon yleisempää kuin nyt, ja varoittelu oli turhaa. Ahtautuma iski moneen.
        Tämän päivän nuoret eivät polta, mutta käyttävät nuuskaa, joka on hyppy ojasta allikkoon.
        Mutta tupakointi on muuttunut niin harvinaiseksi, että vanhojen elokuvien tupruttelevia sankareita on ahdistavaa seurata.
        Sää on nätin syksyinen. Aurinkokin paistaa. Pekka sanoi, että lämpimin alue Suomessa on Lappi, jonne ennusti +10.
        En jaksa lähteä lenkille.
        Mkr.


      • Lehdettömien puiden kauneutta olen itsekin ihastellut, vaan enpä osaisi niitä kuvata niin hienosti kuin Ramoona teki. Sama pätee tuohon sammalten vihreyteen.
        Minulla on tällä hetkellä ylitarjontaa kuusen havuista kun kuusiaita leikattiin.
        Rapun pieleen niitä proosallisesti asettelin ja nautin niiden tuoksusta. Käly niitä vei haudoille, muille en ole osannut niitä kaupata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Karkasi kommentointi enkä osaa sitä poistaa.
        Piti kertoa mielialastani kun läheinen sukulainen on sairautensa nujertamana .
        Kovana tupakkamiehenä on saanut keuhkoahtautuman, ja se ei parane, vaan keuhkot lakkaavat vähitellen toimimasta. Vielä meidän nuoruudessamme tupakointi oli paljon yleisempää kuin nyt, ja varoittelu oli turhaa. Ahtautuma iski moneen.
        Tämän päivän nuoret eivät polta, mutta käyttävät nuuskaa, joka on hyppy ojasta allikkoon.
        Mutta tupakointi on muuttunut niin harvinaiseksi, että vanhojen elokuvien tupruttelevia sankareita on ahdistavaa seurata.
        Sää on nätin syksyinen. Aurinkokin paistaa. Pekka sanoi, että lämpimin alue Suomessa on Lappi, jonne ennusti 10.
        En jaksa lähteä lenkille.
        Mkr.

        En tunne yhtään nuorta joka nuuskaisi. Sehän tuhoaa hampaat ja ikenet, aiheuttaa suusyöpää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tunne yhtään nuorta joka nuuskaisi. Sehän tuhoaa hampaat ja ikenet, aiheuttaa suusyöpää.

        Kuinka monta nuorta tunnet, tai tiedät, mitä he tekevät!

        Oma lapsenlapseni käyttää ja hakevat porukassa Ruotsista. jopa myyntiin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka monta nuorta tunnet, tai tiedät, mitä he tekevät!

        Oma lapsenlapseni käyttää ja hakevat porukassa Ruotsista. jopa myyntiin!

        Ainakin parikymmentä nuorta tunnen henkilökohtaisesti, omat ja sisarusteni lastenlapset eikä heistä kukaan käytä nuuskaa eikä polta. Tuskin heidän parhaat kaveritkaan.


    • Anonyymi

      Kyllä nyt on nättiä ja siistiä.Ihana aurinkoinen marraskuu, pilvetön taivas ja vihreä nurmikko pihalla. Laiton kolmeen suht suuriin kartiovalkokuusuun ns tuikkuvalot ajastimella, niinkuin joka vuosi. Vielä en laita heitä palamaan , vaan sitten töpseli seinään , kun siltä tuntuu. Ripustan valot aina lämpiminä päivinä.

      Ajatin on kiva, koska en tykkää ,että ne on päällä aurinkoisella tai keskiyöllä.
      Loput lehdet kippasin taloyhtiön roskikseen.

      Nyt olen jo kohta kolme tuntia lukenut kaikkea mielenkiintoista netistä, kohta lepään , kuunnellen äänikirjaa,,,voin nukahtaa hetkeksi.
      Sit omenapiirakka uuniin, sellainen ihan helppo pellillinen,,,, saa nuolla taas sen kupposen.
      Iloisiin kuulumisiin!

      • Anonyymi

        Tervehdys hyvät ystävät! Se on totta mitä Hilla sanoi, että on alkuviikko ja ei huomaakaan, kun se on jo lopussa.
        Ajelin nyt nastarenkailla, jotka vaihdettiin, mutta ilma on vielä leuto, parempi kuitenkin, että on laitettu, kyllä aamuisin on jo tiet jäässä.

        Makriina , sinä vain hyvin jaksat taloutesi ja muut asiat hoitaa, se on hienoa.
        Siinä päivä kuluu, kun itse koettaa tehdä, minä varaan nykyään aikaa, kun siivoan,
        silloin se ei tule niin raskaaksi. Ennen kaikki sujui nopeasti, mutta olen kiitollinen siitä, että vielä voin ajan kanssa tehdä siivouksiakin.

        Nyt toivotan kaikille terveyttä ja hyvää oloa,
        Neeasa


    • Leppoisaa perjantai iltaa@

      Pidin itsestään selvänä, että esim. passin ja henkilökortin hankkiminen tapahtuu kaikille hyvin jouhevasti. Joo, kyllä meille suomalaisille Suomessa, mutta ei tietenkään Suomessa asuville eri maan kansalaisille.

      Aamupäiväni siis koostui viranomsiskierroksesta ja puhelusta Alankomaiden konsulaattiin. Konsulaatissa selvisi miten hoidamme avioliittomme rekisteröinnin Hollannissa.
      Avioliittotodistus ja Apostille pitää luovuttaa henkilökohtaisesti sekä mieheni uusi passi anoa paikanpäällä.

      No, nyt arvomme milloin ja ketkä lähtevät Hollantiin. Matka tapahtuisi ensivuoden alussa, mutta entä jos joudun lonkkaleikkaukseen.

      Ei mene jouhevasti tai sittrn menee.

      No, kerkesin käydä mökilläkin, valokuvasin kaunista Nuasjärveä, joka kylvi auringossa. Mökin piha vielä kesäisen vihreä. Ajelin kotiin vasten auringon laskua. Hyräilin olin hyvällä tuulella, asioilla on tapana järjestyä.

      Keitin kantatellisoppaa, namm..

      • Anonyymi

        Ettekö voi aikaistaa sitä Hollannin matkaa esim. joulukuulle? Silloin ei varmasti vielä olisi lonkkaleikkausta tulossa, eikä leikkauksesta toipuminen haittaisi matkustamista.
        Onhan tuollainen matka itsessäänkin jo rasitus ja vaatii kuntoa.
        Tärkeät viralliset asiat hoidettavana, toki ne mietityttävät ja vaativat järjestelyjä.
        Ainakin sinä vaikutat tällä hetkellä terveeltä ja tarmokkaalta niin kyllä asiat järjestyvät.
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ettekö voi aikaistaa sitä Hollannin matkaa esim. joulukuulle? Silloin ei varmasti vielä olisi lonkkaleikkausta tulossa, eikä leikkauksesta toipuminen haittaisi matkustamista.
        Onhan tuollainen matka itsessäänkin jo rasitus ja vaatii kuntoa.
        Tärkeät viralliset asiat hoidettavana, toki ne mietityttävät ja vaativat järjestelyjä.
        Ainakin sinä vaikutat tällä hetkellä terveeltä ja tarmokkaalta niin kyllä asiat järjestyvät.
        tepa

        Iltaa Tepa, kiitos kommentistasi.

        Tammikuussa alkaa suorat lennot Kajaanista Amsterdamiin se helpottaa matkustamistamme, ei vaihtoja suora lento ja mieheni poika hakee meidät Schipholista lentokentältä kotiin.

        Mieheni Tampereella asuva tytär tulee isänpäivänä kylään, teemme järjestelyitä hänen kanssaan jos olen kykenemätön matkustamaan.

        Keskustelin tänään myös sairaanhoitajani kanssa, kävimme läpi verikokeet ja tavoitteet, jotka asetimme minulle kaksi viikkoa sitten.

        Verikokeiden arvot ovat viitearvojen sisällä ja tavoitteet, jotka asetimme yllättivät hänet, mutta ei minua sillä tunnen itseni 77-vuoden kokemuksella ; )

        Nyt unittaa, kiva päivä kaikkineen takana ja englannin kielitaitoanikin pistettiin tosi koetukselle

        Korppis


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa Tepa, kiitos kommentistasi.

        Tammikuussa alkaa suorat lennot Kajaanista Amsterdamiin se helpottaa matkustamistamme, ei vaihtoja suora lento ja mieheni poika hakee meidät Schipholista lentokentältä kotiin.

        Mieheni Tampereella asuva tytär tulee isänpäivänä kylään, teemme järjestelyitä hänen kanssaan jos olen kykenemätön matkustamaan.

        Keskustelin tänään myös sairaanhoitajani kanssa, kävimme läpi verikokeet ja tavoitteet, jotka asetimme minulle kaksi viikkoa sitten.

        Verikokeiden arvot ovat viitearvojen sisällä ja tavoitteet, jotka asetimme yllättivät hänet, mutta ei minua sillä tunnen itseni 77-vuoden kokemuksella ; )

        Nyt unittaa, kiva päivä kaikkineen takana ja englannin kielitaitoanikin pistettiin tosi koetukselle

        Korppis

        Lauantaiaamu mukavan näköisenä alkanut, nukuin kahdeksaan asti ja nyt tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, tämä lukeminen ja kirjoittelukin aikaa vie.
        Olen kertonut, että aina joka päivälle joku isompi homma mielessä, onnekseni ei rästiin mitään ole jäänyt, joten eiköhän "rokuliin" nukkuminen hyvin hoidu.
        Onhan sanottu, että nukkuminen olisi kuin rahan pankkiin laittoa, niinpä odottelen sitä lopputulosta;)

        Ilosia uutisia sain eilen, kälyni silmä on kuntoutunut näkeväksi, todella iloinen asia, mikä omaa mieltänikin kohotti, on se todella surullinen asia, jos näkö viime vuosiksi menisi.
        Vanhaksi tuleminen tuo kaikkea muuta ikävää, joten näön menetys olisi kauhea asia.
        Syntymästä sokeita on heitäkin paljon ja elämään suhtautuminen monellakin tapaa "normaali", setäni oli sokea, mutta en katkeruutta millään tapaa huomannut.
        Aistien puuttuminen olipa se mikä tahansa oman hankaluuden elämään laittaa.
        Kälyni suunnitelmissa on ollut mennä jouluksi Valamoon ja kertoili eilen toivon asiasta palanneen ja ystävänsä kanssa matkan tekevät.
        Iloinen olen puolestaan, ja tyytyväinen omaan osaani, en halua lähteä mihinkään, ehkä tyttären luo kuitenkin saunomaan ja ruokailemaan, mutta oma sänky kutsuu.

        Demerer kertoilit elostasi, ja avun saamisista, kyllähän nykyiset laitteet asiantuntemusta kaipaavatkin.
        Minulla pojan tyttäret osaavat nämä nykyiset tarvitsevani tarpeet ja selvittelevät sotkuni mitä aina ymmärtämättömänä teen.
        Heilläkin niin täyteen päivät merkattu työnsä ja lasten hoidon kanssa, että aina yritän ensin itse tehdä, useinkin epäonnistuen.
        Poikanikin hallitsee asioita, mutta hänen elämänsä yhtä kiireellistä, ei äitiä ehdi kuin harvoin muistaa.
        Tätä se elämä on, heillä nyt kiihkeät elämisen vuodet, minä onnellisesti ne sivuuttanut.

        Katselen joka aamu naapuritalon rouvan ja koiran kävelyä, siinä huomaa, että koiran halun mukaan mennään.
        Joskus paikoilleen pysähtyy, emäntä käy silittelemässä ja houkuttamassa kulkemiseen, ehkä taskusta makupalan antaa ja koira taas mukaansa lähtee.
        Kuitenkin koira reitin valitsee, kiva sekin, näkee joskus kun remmistä vetäen koiraa kiskotaan, se ei hyvältä näytä.

        Tuo etuhan meillä on verraten kiireen omaaviin ihmisiin Neeassa, aikaa riittää, jos ei tänään kaikki suju jätetään huomiseksi.
        Sen taidon olen oppinut ja hyväksynyt, ei kaiken hetkessä tarvitse tapahtua.
        Hyvän olon tunteen saa siististä kodista ja näin pimeän valoja laittaen, oma ilonsa siinäkin, kuten ano 15,59 kerroit, jää aikaa selata tapahtumia koneella ja vaikka ristikon täyttöön.
        Minulta menee aikaa näin aamuisin, kun koneelle istahdan, katselen otsikot ja joskus lukemaan innostun, ei kaikki viestit iloa anna, ihmettelyäkin joskus.
        Voihan hypätä noille maailman asioihin ja katsella ja lukea tärkeimpiä uutisia maailmalta, ei nekään pelkkää iloa anna, mutta siitä hyvä, voi jättää lukematta.
        Onko sitten itsensä narraamista, kun ei halua kaikkea tietää, mutta totuus on, kun asioille ei mitään mahda.

        Onnekseni tuo kaukokaipuu on minulta kaikonnut, en suurin surminkaan maailmalle halua, olen nähnyt sen mitä vastaanotto kykyni on pystynyt, uteliaisuuskaan ei haluja kasvata.
        Kaikkea hyvää heille, joita maailma vielä kutsuu.
        Joku aika sitten pohdin lähtemistä porukan kanssa Pärnyyn, mutta lopputulema on, että en reippaiden kulkijoiden rasitukseksi halua mennä ja onneksi sekin halu laantui.

        No niin, aamupäivään jo siirrytty, nyt sitten katselemaan mihin ryhtyisi, vai antaisiko mennä aloitetulla tavalla istuskellen, no ei suinkaan, jotain on saatava aikaan tänäänkin, muuten en saunaani ja sen tuomaa hyvästä olosta voi nautiskella.

        Ulkoilu päiväksikin sopisi päivä, mutta sen jätän laiskuuttani unholaan, toivotan kuitenkin hyvää oloa ja sen hankkimista teille toisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa Tepa, kiitos kommentistasi.

        Tammikuussa alkaa suorat lennot Kajaanista Amsterdamiin se helpottaa matkustamistamme, ei vaihtoja suora lento ja mieheni poika hakee meidät Schipholista lentokentältä kotiin.

        Mieheni Tampereella asuva tytär tulee isänpäivänä kylään, teemme järjestelyitä hänen kanssaan jos olen kykenemätön matkustamaan.

        Keskustelin tänään myös sairaanhoitajani kanssa, kävimme läpi verikokeet ja tavoitteet, jotka asetimme minulle kaksi viikkoa sitten.

        Verikokeiden arvot ovat viitearvojen sisällä ja tavoitteet, jotka asetimme yllättivät hänet, mutta ei minua sillä tunnen itseni 77-vuoden kokemuksella ; )

        Nyt unittaa, kiva päivä kaikkineen takana ja englannin kielitaitoanikin pistettiin tosi koetukselle

        Korppis

        Kiitos vastauksestasi, Tietenkin suora lento on järkevin vaihtoehto, ei koneen vaihtoja ja ylimääräisiä kulujakaan.
        Hyvä kun sinulla on apuvoimia käytettävissä. Vieläpä tytärpuolesikin voi isäänsä auttaa.
        tepa


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Lauantaiaamu mukavan näköisenä alkanut, nukuin kahdeksaan asti ja nyt tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, tämä lukeminen ja kirjoittelukin aikaa vie.
        Olen kertonut, että aina joka päivälle joku isompi homma mielessä, onnekseni ei rästiin mitään ole jäänyt, joten eiköhän "rokuliin" nukkuminen hyvin hoidu.
        Onhan sanottu, että nukkuminen olisi kuin rahan pankkiin laittoa, niinpä odottelen sitä lopputulosta;)

        Ilosia uutisia sain eilen, kälyni silmä on kuntoutunut näkeväksi, todella iloinen asia, mikä omaa mieltänikin kohotti, on se todella surullinen asia, jos näkö viime vuosiksi menisi.
        Vanhaksi tuleminen tuo kaikkea muuta ikävää, joten näön menetys olisi kauhea asia.
        Syntymästä sokeita on heitäkin paljon ja elämään suhtautuminen monellakin tapaa "normaali", setäni oli sokea, mutta en katkeruutta millään tapaa huomannut.
        Aistien puuttuminen olipa se mikä tahansa oman hankaluuden elämään laittaa.
        Kälyni suunnitelmissa on ollut mennä jouluksi Valamoon ja kertoili eilen toivon asiasta palanneen ja ystävänsä kanssa matkan tekevät.
        Iloinen olen puolestaan, ja tyytyväinen omaan osaani, en halua lähteä mihinkään, ehkä tyttären luo kuitenkin saunomaan ja ruokailemaan, mutta oma sänky kutsuu.

        Demerer kertoilit elostasi, ja avun saamisista, kyllähän nykyiset laitteet asiantuntemusta kaipaavatkin.
        Minulla pojan tyttäret osaavat nämä nykyiset tarvitsevani tarpeet ja selvittelevät sotkuni mitä aina ymmärtämättömänä teen.
        Heilläkin niin täyteen päivät merkattu työnsä ja lasten hoidon kanssa, että aina yritän ensin itse tehdä, useinkin epäonnistuen.
        Poikanikin hallitsee asioita, mutta hänen elämänsä yhtä kiireellistä, ei äitiä ehdi kuin harvoin muistaa.
        Tätä se elämä on, heillä nyt kiihkeät elämisen vuodet, minä onnellisesti ne sivuuttanut.

        Katselen joka aamu naapuritalon rouvan ja koiran kävelyä, siinä huomaa, että koiran halun mukaan mennään.
        Joskus paikoilleen pysähtyy, emäntä käy silittelemässä ja houkuttamassa kulkemiseen, ehkä taskusta makupalan antaa ja koira taas mukaansa lähtee.
        Kuitenkin koira reitin valitsee, kiva sekin, näkee joskus kun remmistä vetäen koiraa kiskotaan, se ei hyvältä näytä.

        Tuo etuhan meillä on verraten kiireen omaaviin ihmisiin Neeassa, aikaa riittää, jos ei tänään kaikki suju jätetään huomiseksi.
        Sen taidon olen oppinut ja hyväksynyt, ei kaiken hetkessä tarvitse tapahtua.
        Hyvän olon tunteen saa siististä kodista ja näin pimeän valoja laittaen, oma ilonsa siinäkin, kuten ano 15,59 kerroit, jää aikaa selata tapahtumia koneella ja vaikka ristikon täyttöön.
        Minulta menee aikaa näin aamuisin, kun koneelle istahdan, katselen otsikot ja joskus lukemaan innostun, ei kaikki viestit iloa anna, ihmettelyäkin joskus.
        Voihan hypätä noille maailman asioihin ja katsella ja lukea tärkeimpiä uutisia maailmalta, ei nekään pelkkää iloa anna, mutta siitä hyvä, voi jättää lukematta.
        Onko sitten itsensä narraamista, kun ei halua kaikkea tietää, mutta totuus on, kun asioille ei mitään mahda.

        Onnekseni tuo kaukokaipuu on minulta kaikonnut, en suurin surminkaan maailmalle halua, olen nähnyt sen mitä vastaanotto kykyni on pystynyt, uteliaisuuskaan ei haluja kasvata.
        Kaikkea hyvää heille, joita maailma vielä kutsuu.
        Joku aika sitten pohdin lähtemistä porukan kanssa Pärnyyn, mutta lopputulema on, että en reippaiden kulkijoiden rasitukseksi halua mennä ja onneksi sekin halu laantui.

        No niin, aamupäivään jo siirrytty, nyt sitten katselemaan mihin ryhtyisi, vai antaisiko mennä aloitetulla tavalla istuskellen, no ei suinkaan, jotain on saatava aikaan tänäänkin, muuten en saunaani ja sen tuomaa hyvästä olosta voi nautiskella.

        Ulkoilu päiväksikin sopisi päivä, mutta sen jätän laiskuuttani unholaan, toivotan kuitenkin hyvää oloa ja sen hankkimista teille toisille.

        Kiva kuulla, että kälysi silmäleikkaus onnistui, Hil-la.
        Vanhuudessa tuntuisi olevan sellainen etu, että jos kuulee hyviä uutisia, vaikka tuntemattomistakin, niiden kokee lisäävän myös omaa hyvinvointia, yhteistä hyvää. "Minä" ei enää ole niin korostetusti kaiken keskipiste..))

        Vietimme puolison kanssa yhden joulun Valamossa. Vierasmajoissa oli aika kylmä ja meidän yläpuolelle oli asettunut siellä esiintyvä Konevitsan luostarin mieskuoro ja joku heistä yski ja askelsi pitkin yötä, hirsirakennus ei ääniä vaimentanut mitenkään.
        Seuraavana päivänä saimme kuitenkin "korvauksena" tästä niin upean joulukonsertin, etten unohda sitä koskaan. Mihin kaikkeen ihmisääni voi yltääkään.

        Meidän kyläkerhossakin useimmilla on tuo sama asenne: vaikka omaiset olisivat lähellä, heitä ei tahdo eikä osaa vaivata, etenkin kun tietää heidän tilanteensa: työtä ja tapahtumista riittää ja jos/kun apua saa muualtakin niin turvautuu mieluummin siihen ja kun siitä maksaa, ei jää kiitollisuuden velkaan..))

        Silti pidän tärkeänä tuota meidän yhteistä kauppareissua vanhemman pojan kanssa, siitä ei ole vaivaa hänelle ja matkalla ehtii vaihtaa päällimmäiset kuulumiset. Nuorempi poika taas käy melko säännöllisesti omassa musiikkihuoneessaan ja silloin tapaan hänet.
        Paremmin ei voisi olla, paitsi lapsenlapsia on tietysti ikävä, heidän tapaamistaan.
        Hyvä oli kesällä kokea sekin, ettei heitä kuitenkaan kokoaikaisesti jaksaisi samassa tilassa..))

        Huomiseksi on nyt kuitenkin kutsu isänpäiville, melkein naapuriin, joten eiköhän jää lukemisellekin aikaa...
        hyvää viikonlopun viettoa edelleen kaikille,
        demeter1


    • Lauantaita korvesta@

      Hilla ota ne siveltimesi esiin ja ala maalaamaan se jos mikä antaa hyvää mieltä. Kun itse on tyytyväinen työn jälkeen se riittää hyvän olon fiilistelyyn.

      Siveltimeni ovat olleet tänäänkin ahkerasti käytössäni.

      Sain picknik-työni kuivumisvaiheeseen, otin siitä valokuvan ja aloin kuvakäsittelyohjelman avulla kokeilemaan värien yhteensopivuutta.

      Siten saan hyviä idiksiä mitä värejä työ kaipaa. Olen käyttänyt värisuunnittelua jo valmistuneisiin maalauksiini.

      No, nyt olisi kaunis aurinkoinen sää vaikka ulkoilemaan, katsotaan.

      Saunailta ; )

    • Anonyymi

      Nyt on maailma mennyt pilalle! Nimittäin eräässä koulussa laulettiin laulua, jossa mainittiin Jeesuksen nimi, niin eräs äiti kanteli siitä ja hänelle maksettiin 1600 e
      korvausta siitä!!
      Tänään kuulin, että jossain koulussa ei enää sitten uskallettu esittää hienoa
      messias-oratoriota, joka on kuoroesitys.
      Usein myös kuultu joulunajan lähetyksissä.
      Kyllä jotain rajaa pitäisi nyt saada. Piispa sanoikin, että täytyy tehdä säännöt, että voi
      uskonnollisiakin lauluja ja virsiä laulaa, eihän se niin voi olla, että nuo uskonnottomat määrää säännöt!

      • Luin tuosta tapauksesta. Uskomatonta, että aletaan rahastamaan, jos lapsi kuulee virren.
        Kuka joutui maksumieheksi koulu vai kaupunki.
        Itseasiassa olen miettinyt Amerikan pressavaaleja, siten, että taisi koti, uskonto ja isänmaa voittaa.
        Suomeenkin tervetullut vanha sanonta.

        Lapsena en edes ajatellut esim. jouluvirsien syvällistä sanomaa ne olivat kauniita kuulla ja laulaa.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Luin tuosta tapauksesta. Uskomatonta, että aletaan rahastamaan, jos lapsi kuulee virren.
        Kuka joutui maksumieheksi koulu vai kaupunki.
        Itseasiassa olen miettinyt Amerikan pressavaaleja, siten, että taisi koti, uskonto ja isänmaa voittaa.
        Suomeenkin tervetullut vanha sanonta.

        Lapsena en edes ajatellut esim. jouluvirsien syvällistä sanomaa ne olivat kauniita kuulla ja laulaa.

        No siihen kuuluu myös oikeus puhua kotonaan äidinkieltään .Ja pysyä siellä isänmaassaan.


      • Luin kanssa noista molemmista tapauksista.
        Kyseinen äiti selitti lehdessä, että kyse oli koulun tiedottamisesta. Yhtä kaikki, kaupunki sen korvauksen maksoi, joten ihmisten verorahoistahan tuo meni.

        Tuo oratoriokin on vanhaa kulttuuria.
        Kyllä jotain on pielessä, jos omassa maassamme emme muka voi perinteitämme noudattaa.
        Onhan tänne saanut muunkulttuurisetkin moskeijaa perustaa.


      • Anonyymi

        Uskonnonvapaus ei tarkoita suvaitsemattomuutta.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Luin tuosta tapauksesta. Uskomatonta, että aletaan rahastamaan, jos lapsi kuulee virren.
        Kuka joutui maksumieheksi koulu vai kaupunki.
        Itseasiassa olen miettinyt Amerikan pressavaaleja, siten, että taisi koti, uskonto ja isänmaa voittaa.
        Suomeenkin tervetullut vanha sanonta.

        Lapsena en edes ajatellut esim. jouluvirsien syvällistä sanomaa ne olivat kauniita kuulla ja laulaa.

        Jouluun kuului ne laulut, koulun " enkeli taivaan" ja kodin "maa on niin kaunis". Joulun fiilis niistä syntyy paljon tehokkaammin kuin Petteri Punakuonon loilotus.
        Jos uskonvapaus mielletään ehdottomiksi kielloiksi, niin asia on käsitetty värin
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jouluun kuului ne laulut, koulun " enkeli taivaan" ja kodin "maa on niin kaunis". Joulun fiilis niistä syntyy paljon tehokkaammin kuin Petteri Punakuonon loilotus.
        Jos uskonvapaus mielletään ehdottomiksi kielloiksi, niin asia on käsitetty värin
        Mkr.

        Tuola toisessa ketjussa sanoin sitä, että se suvivirsimetakkakin oli vapaa.ajattelijoiden käsialaa.
        Taitavat olla pikkusakkeja, mutta äänekkäitä, jotkut sitten menevät mukaan, tässä loukkaantumisen kulttuurissa.
        Liekö tarkoitus levittää epävarmuutta ja hajaannusta yhteuskuntaan.
        Tällaiselle ei saa antaa ´´pikkusormea.´´


    • Vaikka olen eronnut kirkosta enkä ole uskovainen lapsuuden kokemuksista johtuen.
      Mutta en kyllä ymmärrä tuota temppuilua.
      Toivottavasti menee ohi kuten muutkin höynäytykset.
      Laulettiin suvivirttä kevätjuhlassa. Siitä tuli hyvä olo, tunsi että ihana kesäloma alkaa.

      • Anonyymi

        Kulttuuriin kuuluu niin musiikki kuin historia, yhteiskuntaoppi uskonnohistoria ynnä muu yleistieto.
        Tällainen rahastus uskonnollisen seikan varjolla on järjetöntä. Kivs tapa laskuttaa kiulua!
        Ajatellaan vaikka, että poliittisen vakaumukseni vuoksi haluaisin kieltää historian opetuksen lapseltani, mutta lapsi joutuu kuitenkin tunnille. Voisinko vaatia korvauksen?
        Mkr.


    • Anonyymi

      Meillä irtos nojatuolista jalka!

      • Anonyymi

        Ota yhteys siihen rouvaan. Voi auttaa sua laskun laatimisessa. Asiaa eivoi jättää tähän.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ota yhteys siihen rouvaan. Voi auttaa sua laskun laatimisessa. Asiaa eivoi jättää tähän.

        Sunnuntaiaamun hyvää olemista tässä istuskellen nautin, kahvimuki käden ulottuvissa, siitä hörppään, jos muistan, kylmänä sitten loput nielaisen.
        Niin kaunista tämän aamun näkymä, aurinko heijastuu talojen ikkunoista kuin kultaa jakaen, hiljaista, ei edes lintuja näy lentämässä.
        Radiosta kuuluu luontoradio, sopii jotenkin tähän hetkeen.
        Ramoona kuvaili aiemmin tätä luonnon ihanuutta, niin mahtavasti, eipä lisäämistä ole, kuitenkin ihmettelen miksi näin vanhana nuo ihanuudet täysin tunnistaa.
        Jopa lehdettömät puut antavat mielikuville lentoa ja kuivanut oksakin kertoo asiaa, että luopumisen aika on kaikella, ihmiselläkin.

        Vaikeita aiheita olette löytäneet kuten tuo uskonnon muodot joka kulttuurissa, siinäpä onkin taiteilua, jos löytyy joku yhteinen polku kulkea.
        Omana ( korostan omana) mielipiteenä sanon, että ei maan tapoja tule muuttaa, vaan maassa maan tavalla, kuitenkin antamalla jokaiselle oikeus uskoa mihin haluaa.
        Joulu esimerkkinä on meille suomalaisille tärkeä, jo vuodenajat sille luo pohjan, olipa uskossa tai ei, se on maan kulttuuria, ketään ei vahingoita, vaikka joulua sen sanoman mukaan juhlitaan.
        Myös perinteenä joulun ja uskonnon tavat ovat osa maamme kulttuuria, ja joulusta puhuminen lapsille on myös hyvin tärkeää oikein asiaa ilmentää.
        Luemmehan lapsille satujakin, julmiakin, mutta siitä vanhemman selvityksestä lapselle oikea ajatus pitää saada lähtemään.
        Lapsille nämä ristiriitaiset asiat pitäisi vanhempien osata kertoa ja selvittää mahdollisimman laajasti, rehellisesti, koulun tehtävä on historiaan tutustuttaminen, kaikkine perinteineen ja myös perinteiden ylläpitäminen.
        Suvivirsi on kaunis ja herkistävä, kyllä lapsikin osaa siitä oikean sävyn löytää.
        Ketä se auttaisi, jos kaikki uskonnot kiellettäisiin, eikö se jollain tapaa köyhyttäisi ja kaikki perinteet, joilla on iso merkitys meille, katoaisi.
        Hyväksymistä tämäkin asia vaatii, ei ehdottomuuksia, maahan muuttavat ei voi vaatia perinteidemme hävittämistä, ei uskonnottomatkaan, sama oikeus heilläkin on tapojaan noudattaa, siis keskitietä kulkien voisi asiasta sujua rauhan omaisesti.
        Käännyttäminen puoleen ja toiseen on unohdettava, uskonnon nimissäkään ei voi vaatia mahdottomia.
        Asiaa en kaikilta osin ymmärrä, mutta näin yksinkertaisesti ajatellen asiat voisi sujuakin.
        Onko pakko jatkaa jaottelua rikkaista köyhiin, uskovista ateistiin, eikö ihmisiä olla kaikki ja kaikkien hyvä ei kenenkään elämää pahenna.

        Poikani vanhin tytär ja perheensä elää kahden kulttuurin ehdoilla, mutta lapsille kaikki molemmista kulttuureista sallitaan, lapset oppivat suomenkielen, kuin englanninkin ja tavat ovat kaikessa perinteisiä, nimiäiset pidetty kummallekin lapselle, itse päättävät ymmärryksen myötä suuntansa.
        Suvaitsevuus asustaa heidän perheessä, jouluakin juhlitaan suomalaisin perintein.

        Tulipa nyt taas puhetta, voi olla hyvinkin ärsyttävää, mutta yksinkertaisesti näin ajattelen, se miten kaikki menee oikein, siitä en osaa sanoa.
        Itse kuuntelen kaikki joululaulut ja virret ympäri vuoden, en tee niistä sanoman antamaa tuomiota, kuuntelen ne musiikin voimalla ja sanoista jopa herkistyen.
        Vietetään mukava isänpäivä, minulla kutsu tyttären luokse syömään, näin juhlistamme isänpäivää, onnea kaikille isille;)


      • Anonyymi

        Om jo aika siirtyä lepotuoliin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Om jo aika siirtyä lepotuoliin.

        Lämmintä isänpäivää palstalaisille.
        Voimme olla monta mieltä näistä elämää isommista ja ainaisista asioista, silti pysyä kavereina. :)


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun hyvää olemista tässä istuskellen nautin, kahvimuki käden ulottuvissa, siitä hörppään, jos muistan, kylmänä sitten loput nielaisen.
        Niin kaunista tämän aamun näkymä, aurinko heijastuu talojen ikkunoista kuin kultaa jakaen, hiljaista, ei edes lintuja näy lentämässä.
        Radiosta kuuluu luontoradio, sopii jotenkin tähän hetkeen.
        Ramoona kuvaili aiemmin tätä luonnon ihanuutta, niin mahtavasti, eipä lisäämistä ole, kuitenkin ihmettelen miksi näin vanhana nuo ihanuudet täysin tunnistaa.
        Jopa lehdettömät puut antavat mielikuville lentoa ja kuivanut oksakin kertoo asiaa, että luopumisen aika on kaikella, ihmiselläkin.

        Vaikeita aiheita olette löytäneet kuten tuo uskonnon muodot joka kulttuurissa, siinäpä onkin taiteilua, jos löytyy joku yhteinen polku kulkea.
        Omana ( korostan omana) mielipiteenä sanon, että ei maan tapoja tule muuttaa, vaan maassa maan tavalla, kuitenkin antamalla jokaiselle oikeus uskoa mihin haluaa.
        Joulu esimerkkinä on meille suomalaisille tärkeä, jo vuodenajat sille luo pohjan, olipa uskossa tai ei, se on maan kulttuuria, ketään ei vahingoita, vaikka joulua sen sanoman mukaan juhlitaan.
        Myös perinteenä joulun ja uskonnon tavat ovat osa maamme kulttuuria, ja joulusta puhuminen lapsille on myös hyvin tärkeää oikein asiaa ilmentää.
        Luemmehan lapsille satujakin, julmiakin, mutta siitä vanhemman selvityksestä lapselle oikea ajatus pitää saada lähtemään.
        Lapsille nämä ristiriitaiset asiat pitäisi vanhempien osata kertoa ja selvittää mahdollisimman laajasti, rehellisesti, koulun tehtävä on historiaan tutustuttaminen, kaikkine perinteineen ja myös perinteiden ylläpitäminen.
        Suvivirsi on kaunis ja herkistävä, kyllä lapsikin osaa siitä oikean sävyn löytää.
        Ketä se auttaisi, jos kaikki uskonnot kiellettäisiin, eikö se jollain tapaa köyhyttäisi ja kaikki perinteet, joilla on iso merkitys meille, katoaisi.
        Hyväksymistä tämäkin asia vaatii, ei ehdottomuuksia, maahan muuttavat ei voi vaatia perinteidemme hävittämistä, ei uskonnottomatkaan, sama oikeus heilläkin on tapojaan noudattaa, siis keskitietä kulkien voisi asiasta sujua rauhan omaisesti.
        Käännyttäminen puoleen ja toiseen on unohdettava, uskonnon nimissäkään ei voi vaatia mahdottomia.
        Asiaa en kaikilta osin ymmärrä, mutta näin yksinkertaisesti ajatellen asiat voisi sujuakin.
        Onko pakko jatkaa jaottelua rikkaista köyhiin, uskovista ateistiin, eikö ihmisiä olla kaikki ja kaikkien hyvä ei kenenkään elämää pahenna.

        Poikani vanhin tytär ja perheensä elää kahden kulttuurin ehdoilla, mutta lapsille kaikki molemmista kulttuureista sallitaan, lapset oppivat suomenkielen, kuin englanninkin ja tavat ovat kaikessa perinteisiä, nimiäiset pidetty kummallekin lapselle, itse päättävät ymmärryksen myötä suuntansa.
        Suvaitsevuus asustaa heidän perheessä, jouluakin juhlitaan suomalaisin perintein.

        Tulipa nyt taas puhetta, voi olla hyvinkin ärsyttävää, mutta yksinkertaisesti näin ajattelen, se miten kaikki menee oikein, siitä en osaa sanoa.
        Itse kuuntelen kaikki joululaulut ja virret ympäri vuoden, en tee niistä sanoman antamaa tuomiota, kuuntelen ne musiikin voimalla ja sanoista jopa herkistyen.
        Vietetään mukava isänpäivä, minulla kutsu tyttären luokse syömään, näin juhlistamme isänpäivää, onnea kaikille isille;)

        Hieno kirjoitus taas Hilla!👍🌸


    • Hyvää sunnuntaita ja isänpäivää sumujen verhoamalta Dalajoen alajuoksulta. Yöllä kun tulimme kotiin kirjamessuilta yhdentoista junalla Tukholmasta sumu olikuin käärinliina, juuri erotti kävelytien puomien välistä ja ilma oli niin kosteuden läpikyllästämä, että vesipisarta tiivistyivät hiuksiin ja takin hartoille.

      Niin, terveisiä ruotsinsuomalaisilta kirja-ja kulttuurimessuilta Tukholman ruotsinsuomalsielta koululta. Päivä oli pitkä; olimme lähtennet ennen yhdeksää aamulla junalla, pari vaihtoa matkalla ja ylimme kotiin enne puoltayötä, rättiväsyneinä, mutta tyytyväisinä.
      Kunta maksoi junamatkat, illallisen intialaisessa ravintolassa kulttuuriyhdistys ja joku kirjakin meni kaupaksi, muta ennen kaikkea oli upeaa tavata kaikkia kirjallisuudesta kiinnostuneita ystäviäni, kirjailijoita ja ja korjoittavia harrastelijoirta, paria kustantajaa, kuunnella Anneli Kantoa ja panelikeskustelua Antti Jalavasta (Asfalttikukka), kertakaikkiaan antoisa päivä.

      Nyt menen laittamaan vohvelitaikinan turpoamaan aion paistaa vohveleita ja tarjota niitä lakkahillon klanssa isänpäivän kuniaksi

      • Kiva kuulla, että messutapahtuma oli onnistunut, Paloma, työtä olitte tehneet sen eteen ja ohjelmakin oli tosi monipuolinen. Jäi huomaamatta, että myös Anneli Kanto oli kutsuttuna vieraana (?) siellä.
        Juuri luin hänen Punaorvot- kirjansa. Uskomattoman tuottelias hän on, 74 v, luulin nuoremmaksi.
        demeter1


      • demeter1 kirjoitti:

        Kiva kuulla, että messutapahtuma oli onnistunut, Paloma, työtä olitte tehneet sen eteen ja ohjelmakin oli tosi monipuolinen. Jäi huomaamatta, että myös Anneli Kanto oli kutsuttuna vieraana (?) siellä.
        Juuri luin hänen Punaorvot- kirjansa. Uskomattoman tuottelias hän on, 74 v, luulin nuoremmaksi.
        demeter1

        Tämä oli viidestoista kerta kun messut järjestettiin . Toimittaja ja kirjailija Maarit Turtiainen ja hänen johtamansa kulttuuri.se (Ruotsinsuomalaisen kulttuurin ystävät) on tehnyt suuren työn suomenkielisen kulttuurin ja etenkin kirjallisuuden hyväksi täällä. Alussa messut pidettiin Suomi-instituutin tiloissa, mutta viimeiset kaksi vuotta olemme olleet Ruotsinsuomalaisella koululal, levittäytyneinä kahteen kerrokseen. Nuorille ja lapsille omaa ohjelmaa, runopajoja, räppiä, kirjoituskilpailuja jne. aikuisille tuodaanjoka vuosi menestyneitä ja rakastettuja suomalaisia ja ruotsinsuomalaisia kirjailijoita (Rosa Liksom, Susanna Alakoski, Anneli Kanto, Asko Sahlberg jne.)a ruotsinsuomaliset kirjailijat esittelevät uusia teoksiaan, muitakin kirjailijoita tulee eri puolilta Ruoptsia myymään kirjojaan.
        Luin hiljakkoin myös Punaorvot, nyt se on ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä De röda barnen.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämä oli viidestoista kerta kun messut järjestettiin . Toimittaja ja kirjailija Maarit Turtiainen ja hänen johtamansa kulttuuri.se (Ruotsinsuomalaisen kulttuurin ystävät) on tehnyt suuren työn suomenkielisen kulttuurin ja etenkin kirjallisuuden hyväksi täällä. Alussa messut pidettiin Suomi-instituutin tiloissa, mutta viimeiset kaksi vuotta olemme olleet Ruotsinsuomalaisella koululal, levittäytyneinä kahteen kerrokseen. Nuorille ja lapsille omaa ohjelmaa, runopajoja, räppiä, kirjoituskilpailuja jne. aikuisille tuodaanjoka vuosi menestyneitä ja rakastettuja suomalaisia ja ruotsinsuomalaisia kirjailijoita (Rosa Liksom, Susanna Alakoski, Anneli Kanto, Asko Sahlberg jne.)a ruotsinsuomaliset kirjailijat esittelevät uusia teoksiaan, muitakin kirjailijoita tulee eri puolilta Ruoptsia myymään kirjojaan.
        Luin hiljakkoin myös Punaorvot, nyt se on ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä De röda barnen.

        Huomenta pilviseen viikonalkuun, alakuloa luonto maalaa, mutta ei anneta sen liikaa vaikuttaa, kohta kuitenkin kauniit valkoiset maisemat meitä ilahduttaa.
        Tyttären tytär perheineen oli myös tullut juhlimaan isää ja isoisää, siinä saimme tuntumaa heidän elämään ja suunnitelmiin.
        Vanhemmat lähtevät parin viikon jälkeen Floridaan pariksi viikkoa, nuorin poika oli muuttanut omaan asuntoon., myynnissä on perheen iso asunto, isä työpaikkaa vaihtoi, Jyväskylä on seuraava vierailun kohde.
        Poika (19) ilmoitti seurustelun päättyneen tyttökaverinsa kanssa, useita vuosia yhdessä kulkivat, saattoi mieltä masentaa, mutta hymyillä kuitenkin jaksoi, syitä ei kyselty.
        Siinä perheessä ymmärtävät vanhemmat, paremminkin kaveriporukkana voisin kokea.
        On onni seurata harmonista perhettä, heidän onnistumisiaan.

        Kiva kuulla onnistuneesta messutapahtumasta, aina joku kokoontuminen elämään sisältöä antaa, kun nämä elämisen haasteet eteen tulee on monesta luovuttava, mutta iloa on tapahtumien muistoista.
        Pitäisikö minunkin taas yritettävä lukuharrastuksiin, jospa vaikka onnistuisi, tuo Punaorvot houkuttaa lukemaan ja moni muu teidän kertomanne.

        Kiitos ano 13,13 ;)

        Tuo on sitä elämisen rikkautta, eri mieltä voimme olla, mutta kavereina pysymme..

        Tuo nojatuoli on ahkerassa käytössä näin livenäkin.
        Kaipailen brinkkalaa, ei kai hän kokonaan ketjuamme jättänyt, lepotauko jo saisi loppua, kuten toisetkin "väsähtäneet" suunta on hyvä, kai olette huomanneet.

        Tänään taas pitkä rupeama LaPromessan seurassa, alkaa jo tuomion hetket lähentyä.
        Vähän hitaanlaisesti etenee, mutta mitäs sitten katsotaan, jos äkkiä loppuu.
        Onhan tuota tarjoilua monen suuntaisena, mutta aivan liian paljon sotaisia ja ikäviä aiheita.
        Tanssit taas eilen seurasin ja mielestäni väärä pari putosi.
        Oikein kivaa alkavaa viikkoa, pistäytykää nojatuolissa.


    • Kiitos taas kuulumisista, josta jäi mieleeni tuo ison asunnon myynti, joka meillä on "vaiheessa" ja odottaa ratkaisua.
      Tontti myydään "purkukuntoisella" talolla, mikä on mielestäni "hirvittävää", että hyvä talo puretan.

      Keinutuoli oli myös mainittu ja minua hieman surettaa, että ostamani "jalaskeinu" meni, josta maksoin sentään "maltaita" ja on edelleen "torilla" 200,-€", mutta eihän se minulle mahdu, samoin kuin piano.

      Onhan tämä sopeutumista vanhuuteen ja on muistettava, että hautaan ei saa mitään mukaan. Olen onneksi jo tottunut luovuttamaan kaikesta "maallisesta" ja olen tyytyväinen, että mitään pahempaa ei ole terveydessäni.

      Hieman kismittää teidän ahkerat siivoukset, jota minä en laiskuuttani tee, vaan mieluummin painun kirjoja lukemaan.

      Hieman huumorilla, että pian minä pyörin rahakasassa tuossa sängyssäni kirppujen kanssa, jos en viitsi vaihtaa petivaatteita ja otan osuuteni seteleinä talosta, jonka omistan perikunnan kanssa.

      • Anonyymi

        Minä moikkasin sinua Kristiina puoli tuntia sitten, ja kerroin, että kateuskortti on jo ostoslistalla, ja suosittelin kaikille kateusketjua, joka jo onneksi on avattu palstalle, niin että ne, jotka ovat tarpeeksi notkeita vielä, voivat kieriskellä kateuden vallassa petivaatteissaan, kun olet lyönyt kaupat lukkoon.
        Mutta tervehdykseni on kadonnut virtuaalitaivaalle. En ymmärrä. Voidaanko kommentit noin vain poistaa, vai olinko napauttanut deleteä?
        Toivotan nyt uudelleen onnea ja menestystä!
        Mkr.


      • Kiitos Makriina, muistan joskus kuvasi ja mietin, miten joku on laittanut minun kuvani esiin.??

        No ei täällä pian pyöriskellä rahoissa ja voi olla, että kuolen sitä ennen, kun talo on myyty.

        Tuo rahoissa "pyöryksely" tuli lukemastani kirjasta jossa, jossa oli tällainen ilmaisu. Siinä oli nainen, joka jäljitti piilotettuja rahoja ja palkkion sai seteleinä, jossa sitten pyöriskeli.


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Kiitos Makriina, muistan joskus kuvasi ja mietin, miten joku on laittanut minun kuvani esiin.??

        No ei täällä pian pyöriskellä rahoissa ja voi olla, että kuolen sitä ennen, kun talo on myyty.

        Tuo rahoissa "pyöryksely" tuli lukemastani kirjasta jossa, jossa oli tällainen ilmaisu. Siinä oli nainen, joka jäljitti piilotettuja rahoja ja palkkion sai seteleinä, jossa sitten pyöriskeli.

        Toivottavasti talonne tulee myytyä pian. Saat sitten kieriskellä rahoissa, kuten itse mainitsit.
        Sinulla on varmasti hyvä mahdollisuus saadakin kiinteistö myytyä kohtuuhintaan sen sijainnin takia. Tämä aika on vaan nyt sellainen ettei asuntokauppa oikein missään päin käy nopeasti. Korot ovat onneksi laskusuunnassa ja se auttaa asuntokaupoissa.
        Pidetään peukkuja pystyssä, että saisit tehtyä hyvät kiinteistökaupat myyjän ominaisuudessa.
        Täällä on nyt ilma kirkastunut ja aurinkokin paistaa joten pitääkin lähteä pihamaalle tarkastusretkille jospa löytäisin vielä karisemattomia siemeniä rikkaruohojen varsista.
        Teen nyt linnuille rasva-siemen sekoitus palloja ja pähkinärouheen sekaan olisi hyvä saada myös siemeniä mahdollisimman monipuolisen ravinnon saamiseksi.
        Minulla on nyt ollut jemmassa kaksi paistorasva pakettia muutaman kuukauden. Olin aikonut keväällä tehdä munkkeja ja sitä varten oli hankittu kiinteää munkinpaisto rasvaa.
        Munkit jäi tekemättä ja rasvapaketit avaamatta, ovat jääkaapissa odottamassa käyttöä.
        Koska nämä kookosrasva-rypsiöljy sekoitus rasvat ovat suolattomia voikin niistä tehdä linnuille talipalloja talven varalle.
        Tein yhden koepallon johon sekoitin korianterin siemeniä ja kaurahiutaleita ja kuivattua omenaa, laitoin kokeeksi pallon omenapuun oksaan roikkumaan ja heti tintit sen löysivät ja syöty on. Ruokinnan aloitan vasta lumien ja pakkasten tultua, tämä oli vain koe-erä ja hyvin kelpasi.
        Harmittaa kun en hoksannut kerätä omenan siemeniä kun omenoita kuivailin ja pilkoin soseeksi. Nyt niitä olisi ollut hyvä lisätä lintujen ruokiin. Korianterin siemeniä kuivasin ihan itseä varten, mutta taitavatkin nyt mennä tinttien ruoaksi.
        Hyvää päivän jatkoa kaikille!
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti talonne tulee myytyä pian. Saat sitten kieriskellä rahoissa, kuten itse mainitsit.
        Sinulla on varmasti hyvä mahdollisuus saadakin kiinteistö myytyä kohtuuhintaan sen sijainnin takia. Tämä aika on vaan nyt sellainen ettei asuntokauppa oikein missään päin käy nopeasti. Korot ovat onneksi laskusuunnassa ja se auttaa asuntokaupoissa.
        Pidetään peukkuja pystyssä, että saisit tehtyä hyvät kiinteistökaupat myyjän ominaisuudessa.
        Täällä on nyt ilma kirkastunut ja aurinkokin paistaa joten pitääkin lähteä pihamaalle tarkastusretkille jospa löytäisin vielä karisemattomia siemeniä rikkaruohojen varsista.
        Teen nyt linnuille rasva-siemen sekoitus palloja ja pähkinärouheen sekaan olisi hyvä saada myös siemeniä mahdollisimman monipuolisen ravinnon saamiseksi.
        Minulla on nyt ollut jemmassa kaksi paistorasva pakettia muutaman kuukauden. Olin aikonut keväällä tehdä munkkeja ja sitä varten oli hankittu kiinteää munkinpaisto rasvaa.
        Munkit jäi tekemättä ja rasvapaketit avaamatta, ovat jääkaapissa odottamassa käyttöä.
        Koska nämä kookosrasva-rypsiöljy sekoitus rasvat ovat suolattomia voikin niistä tehdä linnuille talipalloja talven varalle.
        Tein yhden koepallon johon sekoitin korianterin siemeniä ja kaurahiutaleita ja kuivattua omenaa, laitoin kokeeksi pallon omenapuun oksaan roikkumaan ja heti tintit sen löysivät ja syöty on. Ruokinnan aloitan vasta lumien ja pakkasten tultua, tämä oli vain koe-erä ja hyvin kelpasi.
        Harmittaa kun en hoksannut kerätä omenan siemeniä kun omenoita kuivailin ja pilkoin soseeksi. Nyt niitä olisi ollut hyvä lisätä lintujen ruokiin. Korianterin siemeniä kuivasin ihan itseä varten, mutta taitavatkin nyt mennä tinttien ruoaksi.
        Hyvää päivän jatkoa kaikille!
        tepa

        Eikö tinteille kuitenkin löydy ravintoa lumettomasta maisemasta? Meidän taloyhtiössämme on rottaongelman takia ruokinta kielletty, ja siksi olen ollut hyvillä mielin, kun maa on paljas ja ruohokin vielä vihreää. Kielto on ollut päällä jo 3 v. ja pihan pikkulinnut ovat kadonneet. Tässä on käynyt 3 rusakkoakin monta vuotta, mutta eivät ole viime aikoina näyttäytyneet.
        Kyllä ruokinta-apu varmasti olisi tarpeen.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tinteille kuitenkin löydy ravintoa lumettomasta maisemasta? Meidän taloyhtiössämme on rottaongelman takia ruokinta kielletty, ja siksi olen ollut hyvillä mielin, kun maa on paljas ja ruohokin vielä vihreää. Kielto on ollut päällä jo 3 v. ja pihan pikkulinnut ovat kadonneet. Tässä on käynyt 3 rusakkoakin monta vuotta, mutta eivät ole viime aikoina näyttäytyneet.
        Kyllä ruokinta-apu varmasti olisi tarpeen.
        Mkr.

        Mainitsinkin tuossa edellisessä kirjoituksessani aloittavani ruokinnan vasta pakkasten ja lumien tultua. Tuo tekemäni siemen-rasvapallo oli koe-erä ennen kuin teen lisää vastaavia palloja. Kun totesin lintujen syövän niitä niin voin tehdä saman tyyppisiä enemmänkin valmiiksi lumien tuloon.
        Äsken lehahti monikymmenpäinen kyyhkysparvi tammeen, tulivatko syömään tammenterhoja vai olivatko muuttoaikeissa. Sitäkään en erottanut olivatko kesykyyhkyjä vai sepelkyyhkyjä. Keväällä oli sepelkyyhkyjen soidinlennot parin viikon ajan ja varmasti pari poikuettakin ehtivät kesän mittaan saada. Sepelkyyhkyt tekevät vain kaksi poikasta kerralla, mutta hyvänä kesänä ehtivät saada kaksi poikuetta, jopa elokuulla on havaittu pesintä.
        Kävin katselemassa orapihlaja aitojen alustalta olisiko rikkakasvien siemeniä vielä. Ei ollut, joten se siitä ideasta.
        tepa


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Kiitos Makriina, muistan joskus kuvasi ja mietin, miten joku on laittanut minun kuvani esiin.??

        No ei täällä pian pyöriskellä rahoissa ja voi olla, että kuolen sitä ennen, kun talo on myyty.

        Tuo rahoissa "pyöryksely" tuli lukemastani kirjasta jossa, jossa oli tällainen ilmaisu. Siinä oli nainen, joka jäljitti piilotettuja rahoja ja palkkion sai seteleinä, jossa sitten pyöriskeli.

        Minulla oli monta vuotta sitten kuva jonkin aikaa profiilissa, mutta se oli jonkun kollegan mielestä vastenmielinen, joten otin sen pois. Siihen aikaan ärsytyskynnys oli vielä matalampi kuin nyt. Puolin ja toisin.
        Eikä mielestäni kuva ollut välttämätön.
        Mkr.


      • Anonyymi

        Appeni aina kehotti lapsia menemään snarkkuvei kirppulaatikkoon tai snarkofagiin.

        Mira


    • Tuossa pari päivää sitten, kun olin tuolla kävelytiellä. Siinä on kävelytien ja autotien välissä pengertä ja oja, joka menee tien ali ja kasvaa pajukkoa.
      Siinä kuului kamala meteli.
      Menin katsomaan mikä tappelu on menossa. Ilmeisesti häiritsin osapuolia, kun itseni suuntaan lennätti pyy ja toiseen suuntaan, se oli joko varis tai harakka, en ehtinyt tarkkaan näkemään.
      Kaikki kävi nopeasti.
      Tepa kyyhkyistä mainitsi.
      Muutama vuosi sitten mökin pihaan tuli uuttukyyhky. Niitäpä ei juuri näe.

      Viime viikolla ostin omenoita kaupasta, eivät maistuneet miltään.
      Nyt löysin niitä Ahvenanmaan omenoita, ne ovat sitten hyviä syötäviä.

      Pistäydyin kirjastossakin pitkästä aikaa. Otin pari kirjaa kiireissäni, piti ehtiä Promesaa katsomaan.
      Toinen on dekkari, en muista, koska viimeksi olen dekkaria lukenut.

      Väinön kanssa leikin päivällä. Vedin nauhaa perässäni ja kädessäni oli leikkihiiri, jota panelemalla tuli piipitys.
      Väinöllä oli hauskaa, kun ryntäili perässä. Siinä sitä tämä mummukin saa liikuntaa.
      Muuten se on melkoinen sylivauva. Kun ei pääse ulos täällä kerrostalossa.

      Tämä marraskuu on sellainen kuu minulla, että nukun pisenpään, kun muina kuukausina.
      Ehkä osaan vaikuttaa nuo moninaiset kesän touhut ja osaksi pimeys.

      Jo vain, heti marraskuun alusta rupesi tulemaan joulumainoksia. Mielestäni liian aikaista. En tykkää. No monasti laitan vaimennuksen päälle. Aina mainosten aikaan teen ristikkoa.

      Pimeän hiljaista illankorvaa.

      • Anonyymi

        Eliaana, mitäpä me mummot iltaisin muuta kuin kissat sylissä kehräämässä. Itsellä sukan kudin kädessä Missin kehrätessä sylissä ja Pessi jalkojen juuressa vahtimassa.
        Hyvää yötä
        tepa


    • Olette kertoneet siivouksista, kissoista, kutomisista ja kiinteistökaupoista.

      Ainoastaan siivous on ollut minun viikon lopun tehtäviä. Tosin siivoukseni ei ole niin isossa mittakaavassa kuten teillä, mutta se on ollut erittäin pikkutarkkaa ja välillä hermoja koettelevaa, siivoan näet nukketalojani.

      Lisäksi pensselit ovat olleet täystyöllistettyjä. Aloitan nyt isoa työtä pienten töitten jälkeen. Aiheena kuinkas muuten kuin ihmiset ja talot.

      Tanssii tähtien kanssa, niin mielipiteeni, väärä pari putosi,.

      Joku on tehnyt aloituksen "oikein" sanan käytöstä, joten, ihan hyvää yötä ; )

      • Jälleen uuteen aamun ja päivään, hämärää on, vaikka hieman tuo maan valkoisuus valaiseekin, lunta ei ole, vaan pakkas huuraa.
        Lukaisin minäkin tuon ketjun missä mainittiin ärsyttäviä asioita, onko ihmisten mieli muuttumassa, kun kaikki kohta ärsyttää?
        Minusta on hauskaa, kun uusia sanontoja eteen tulee, onko ymmärrykseni samalla tasolla, noita Miran apen sanoja en tunnista, no kirppulaatikon kyllä, kirppuja en kyllä tunnista, luulen etten koskaan ole nähnytkään.

        Tuo onkin hyvä idea kerätä kukkien ja muun kasvin siemeniä ja sekoittaa ne rasvan kanssa palloksi, varmaan luonnosta otetut ruuaksi linnuille kelpaa.
        Nyt on talitinttejä näkyviin tullut, kai se ruuan etsiminen on varmempaa asutuskeskuksissa talven tullen.
        Minulla oli edellisessä asunnossa linnunsyöttöpaikka hieman kauempana rakennuksesta ja siinä sitten pystyin tutustumaan erilaisiin lintuihin, joita tavallisesti ei näköpiiriin ilmaantunut.
        Lumikkokin vieraili, kai hiiriä etsien ja niitäkin ruokailemassa kävi.
        Täällä oli kyyhkysiä, puluja minun tuntemuksen mukaan joskus paljon, mutta sitten ne tuhottiin, samoin joku lokkilaji, mutta nyt kyyhkyjä taas näkee, samoin lokkeja.
        Lokit ovat ärtyneitä pesimisaikoinaan, tiellä kulkevien päälle hyökkäilevät.
        Tasakatoilla pesivät ja aamuherätyksen monelle tekevät, minua ei sekään kiusaa.
        Nyt naakat suurina parvina paikkoja likaavat, eivät talveksikaan mihinkään muuta, mutta nämäkin Luojan luomia, kai jossakin on paikkansa pakko löytää.
        Pieniä on harmit näiden osalta, kun nykypäivän ihmisiin vertaa, särjetään ja sotketaan, mielestään luomakunnan viisaina meitä pidetään.

        Tuo Kristiinan leikinlasku rahakasassa pyörimisissä ei saa mielikuvaa todellisessa elämässä, niin hyvä, kun sen rahakasan kanssa olisikin elellä.
        En nykyään lotota en muitakaan arpoja ostele, olen ajatellut mitä tekisin jos miljoonia tilille saisin, en löydä mietteissäni mitään sellaista jota haluaisin, minulla on oman tarpeeni olot täytetty.
        Kai sitä sitten olisi jakamassa tarvitseville, mutta siinäkin oma riskinsä, auttaisi sellaisia joilla ei avun tarvetta olisikaan, eikös niitä ruokajonoihinkin ole tungulla todella tarpeessa olevien joukkoon.
        Onnekseni tuota ongelmaa en tarvitse pohtia, hyvä niin, minun elämä on hallinnassa, jollei muutosta lakeihin tehdä ja pois oteta näitä nykyisiä elämän tarpeita, liikaa ei ole, mutta elämä näillä tuloilla sujuu.
        Paljonkos sitä tälläinen tarkaksi oppinut tarvitsee, punalappuiset hyvin kelpaa.
        Onnea vaan Kristiina myyntihommiin, taitaa olla vaikeaa nykypäivänä asuntojaan rahaksi muuttaa, kokemuksen äänellä näin sanon.

        Nyt olisi se laulupäivä, hieman tavallisesta kotielämästä pois menoa tietää, mikä sinänsä ihan hyvä onkin, kohta en ihmisiä uskalla tavata, kun erakoidun.
        Nyt pitäisi osata oikeasti sanansa valita, ettei ärtymystä aikaan saisi,, terveyttä päiväänne on kai sallittua toivottaa?


      • Hil-la kirjoitti:

        Jälleen uuteen aamun ja päivään, hämärää on, vaikka hieman tuo maan valkoisuus valaiseekin, lunta ei ole, vaan pakkas huuraa.
        Lukaisin minäkin tuon ketjun missä mainittiin ärsyttäviä asioita, onko ihmisten mieli muuttumassa, kun kaikki kohta ärsyttää?
        Minusta on hauskaa, kun uusia sanontoja eteen tulee, onko ymmärrykseni samalla tasolla, noita Miran apen sanoja en tunnista, no kirppulaatikon kyllä, kirppuja en kyllä tunnista, luulen etten koskaan ole nähnytkään.

        Tuo onkin hyvä idea kerätä kukkien ja muun kasvin siemeniä ja sekoittaa ne rasvan kanssa palloksi, varmaan luonnosta otetut ruuaksi linnuille kelpaa.
        Nyt on talitinttejä näkyviin tullut, kai se ruuan etsiminen on varmempaa asutuskeskuksissa talven tullen.
        Minulla oli edellisessä asunnossa linnunsyöttöpaikka hieman kauempana rakennuksesta ja siinä sitten pystyin tutustumaan erilaisiin lintuihin, joita tavallisesti ei näköpiiriin ilmaantunut.
        Lumikkokin vieraili, kai hiiriä etsien ja niitäkin ruokailemassa kävi.
        Täällä oli kyyhkysiä, puluja minun tuntemuksen mukaan joskus paljon, mutta sitten ne tuhottiin, samoin joku lokkilaji, mutta nyt kyyhkyjä taas näkee, samoin lokkeja.
        Lokit ovat ärtyneitä pesimisaikoinaan, tiellä kulkevien päälle hyökkäilevät.
        Tasakatoilla pesivät ja aamuherätyksen monelle tekevät, minua ei sekään kiusaa.
        Nyt naakat suurina parvina paikkoja likaavat, eivät talveksikaan mihinkään muuta, mutta nämäkin Luojan luomia, kai jossakin on paikkansa pakko löytää.
        Pieniä on harmit näiden osalta, kun nykypäivän ihmisiin vertaa, särjetään ja sotketaan, mielestään luomakunnan viisaina meitä pidetään.

        Tuo Kristiinan leikinlasku rahakasassa pyörimisissä ei saa mielikuvaa todellisessa elämässä, niin hyvä, kun sen rahakasan kanssa olisikin elellä.
        En nykyään lotota en muitakaan arpoja ostele, olen ajatellut mitä tekisin jos miljoonia tilille saisin, en löydä mietteissäni mitään sellaista jota haluaisin, minulla on oman tarpeeni olot täytetty.
        Kai sitä sitten olisi jakamassa tarvitseville, mutta siinäkin oma riskinsä, auttaisi sellaisia joilla ei avun tarvetta olisikaan, eikös niitä ruokajonoihinkin ole tungulla todella tarpeessa olevien joukkoon.
        Onnekseni tuota ongelmaa en tarvitse pohtia, hyvä niin, minun elämä on hallinnassa, jollei muutosta lakeihin tehdä ja pois oteta näitä nykyisiä elämän tarpeita, liikaa ei ole, mutta elämä näillä tuloilla sujuu.
        Paljonkos sitä tälläinen tarkaksi oppinut tarvitsee, punalappuiset hyvin kelpaa.
        Onnea vaan Kristiina myyntihommiin, taitaa olla vaikeaa nykypäivänä asuntojaan rahaksi muuttaa, kokemuksen äänellä näin sanon.

        Nyt olisi se laulupäivä, hieman tavallisesta kotielämästä pois menoa tietää, mikä sinänsä ihan hyvä onkin, kohta en ihmisiä uskalla tavata, kun erakoidun.
        Nyt pitäisi osata oikeasti sanansa valita, ettei ärtymystä aikaan saisi,, terveyttä päiväänne on kai sallittua toivottaa?

        Anteeksi Hilla. Toivottavasti luit myös viestini, että tuo rahakasoissa pyöriminen sai mielikuvitukseni lukemastani kirjasta, jossa henkilö etsi mafian rahoja ja sai löydöstään palkkion dollareina, joiden seassa sitten pyöriskeli.

        Minä en ole myymässä taloamme, van lapset hoitavat tämän ja kiirettä ei ole, kunhan vain ......niin....mietitään.


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Anteeksi Hilla. Toivottavasti luit myös viestini, että tuo rahakasoissa pyöriminen sai mielikuvitukseni lukemastani kirjasta, jossa henkilö etsi mafian rahoja ja sai löydöstään palkkion dollareina, joiden seassa sitten pyöriskeli.

        Minä en ole myymässä taloamme, van lapset hoitavat tämän ja kiirettä ei ole, kunhan vain ......niin....mietitään.

        Eikös se Roope Ankka sukella kultarahojensa sekaan!
        Haaveissa voimme mekin niin tehdä. Vaikka totuus on, ettei kovin paljon intoa rahojen tuhlaamiseen tässä iässä taida löytyä.
        Meikäläisellä ei siihen ole pelkoakaan .
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se Roope Ankka sukella kultarahojensa sekaan!
        Haaveissa voimme mekin niin tehdä. Vaikka totuus on, ettei kovin paljon intoa rahojen tuhlaamiseen tässä iässä taida löytyä.
        Meikäläisellä ei siihen ole pelkoakaan .
        Mkr.

        Kasa se on kahen setelivitosenkin kasa. Ei nyt silti vielä pino.


    • Pisti miettimään, ketjun hiljeneminen. Missä ovat he, jotka toivoivat minun häipyvän ja aloittavan oman ketjun.

      Lienetköhän he noiden uusien aloitusten takana.

      No, päivä illassa ja samoilla kuvioilla on tämäkin päivä mennyt kuin eilinen.
      Onnistumisen iloa uusi maalaustekniikka hallinnassa.

      Kirpuista sen verran, että en ole itse nähnyt, mutta aikaansaannokset tiedän. Kuopus hoiteli rakkaudella villikissoja Kanarian hotellin uima altaan pusikossa. Kissakirpun puremat laukesivat ihottumaksi palattuamme kotiin.

      Marttavinkki linnunruoan valmistus mietitytti. Paljonkohan yhdelle rasvapallolle tulee omatekemänä hintaa?

      Tein loton, 105 miljoonaa, no liika on liikaa, mutta kyllä rahanreikiä löytäisin.
      Mökkimaisemaa laajentaisin ja nykyaikaistaisin, pojilleni jättäisin.

      Niin, ihan hyvää yötä ; )

      • Anonyymi

        Korppis, mietiskelit paljonkohan lintujen rasvapallolle tuli hintaa.
        Aiheellinen kysymys. Nämä minun tekemäni rasvapallot ovat käytännössä ilmaisia . En nimittäin laske näille kookosrasva paketeille hintaa koska ne ovat jääneet käyttämättä munkkien paistoon.
        Muuta käyttöä en keksinyt koska ovat erittäin kaloripitoisia muussa ruoan laitossa. Missään tapauksessa niitä ei kannattaisi hankkia lintujen rasvapalloiksi, halvempia saa kaupasta valmiina.
        Kuivuneet leivät murentelen kauran siementen joukkoon, varpus linnut ja harakat syövät niitä
        talviruokinta paikalla.

        Vanha Martta aate jyllää yhä vaikka vanhuus ja laiskuus onkin jo saanut yliotteen.

        Minulla kasvoi kurpitsa lehtikompostissa ja toin sen jo viikkoja sitten sisälle. Kävin siitä valmistamaan ruokaa ja kun halkaisin kuoren sisus purskahti vellimäisenä ulos. Kaavin siitä sitten vatiin ja otin siemenet talteen ja loput biojätteeseen. Huuhtelin siemenet puhtaiksi ja kuivatin paperin päällä. Suuresta kurpitsasta jäi vain parisataa grammaa siemeniä.

        Ehkä en viitsi ensi kesänä kurpitsaa kasvattaakaan. Taimikin nimittäin maksaa muutaman euron.

        Kauniita unia.
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korppis, mietiskelit paljonkohan lintujen rasvapallolle tuli hintaa.
        Aiheellinen kysymys. Nämä minun tekemäni rasvapallot ovat käytännössä ilmaisia . En nimittäin laske näille kookosrasva paketeille hintaa koska ne ovat jääneet käyttämättä munkkien paistoon.
        Muuta käyttöä en keksinyt koska ovat erittäin kaloripitoisia muussa ruoan laitossa. Missään tapauksessa niitä ei kannattaisi hankkia lintujen rasvapalloiksi, halvempia saa kaupasta valmiina.
        Kuivuneet leivät murentelen kauran siementen joukkoon, varpus linnut ja harakat syövät niitä
        talviruokinta paikalla.

        Vanha Martta aate jyllää yhä vaikka vanhuus ja laiskuus onkin jo saanut yliotteen.

        Minulla kasvoi kurpitsa lehtikompostissa ja toin sen jo viikkoja sitten sisälle. Kävin siitä valmistamaan ruokaa ja kun halkaisin kuoren sisus purskahti vellimäisenä ulos. Kaavin siitä sitten vatiin ja otin siemenet talteen ja loput biojätteeseen. Huuhtelin siemenet puhtaiksi ja kuivatin paperin päällä. Suuresta kurpitsasta jäi vain parisataa grammaa siemeniä.

        Ehkä en viitsi ensi kesänä kurpitsaa kasvattaakaan. Taimikin nimittäin maksaa muutaman euron.

        Kauniita unia.
        tepa

        Kainuussa on köyhää, pitää kitsastella jopa pikku lntujen ruuassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kainuussa on köyhää, pitää kitsastella jopa pikku lntujen ruuassa.

        Myöhäisiltaa@

        Kajaanissa käydään kiivasta keskustelua jokivarren sorsien ruokkimisesta. Saavat kähistä keskenään, en ota kantaa.
        Minä ostan talvella valmiita talipalloja oman pihan linnuille. Siksi kysyin omatekoisten hinnasta. Saattaapi olla kova töistä ja ehkäpä tyyriimpääkin.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Myöhäisiltaa@

        Kajaanissa käydään kiivasta keskustelua jokivarren sorsien ruokkimisesta. Saavat kähistä keskenään, en ota kantaa.
        Minä ostan talvella valmiita talipalloja oman pihan linnuille. Siksi kysyin omatekoisten hinnasta. Saattaapi olla kova töistä ja ehkäpä tyyriimpääkin.

        No. Elämä on. Kallista ja talipallot maksaa mansikoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Elämä on. Kallista ja talipallot maksaa mansikoita.

        Saihan taas huomion itseensä. Tepa päivysti vissiin, että pääsi heti vastaamaan rakkaalleen ❤️


      • Anonyymi kirjoitti:

        No. Elämä on. Kallista ja talipallot maksaa mansikoita.

        Huomenet jälleen, ei aurinko paista, ei kuu kumota, mutta kyllä ne vielä esiin tulee, kaikella on vuoronsa.
        Niin vaan taas on viikko puolissa ja mitään aikaansaannoksia en huomaa, voisihan tulokseksi sanoa pari paria pitkävartisia sukkia, mikä antoi leikkimistä värien kanssa.
        Omasta päästä kuvioiden suunnittelu ja värien valinta jotain samanlaista kuin taulun maalaaminen, sukat vaan jatkossa käytännöllisempiä
        Saapa nähdä saanko kirpparipöydän ennen joulua, ehkä joululahjaksi kelpaisivat.

        Laulamassa eilen kävin ja nyt on kovan pohdinnan alla pois jääminen lauluryhmästä, se onkin viimeinen näistä harrastuksistani, missä parikymmentä vuotta olen laulellut.
        Vähän vaikea päätös, mutta jotenkin tunnen, että aika olisi jo jättää kaikki harrastukset.
        Se on vaan tajuttava, että aikani on loppu ja kotosalla oleminen saa riittää, kovin on lauluystävät kehottaneet jatkamaan, mutta kaikella on kuitenkin aikansa.
        Olenhan monessa ehtinyt mukana olla, nyt voisi jo sivusta katsoa ja nauttia näkemästään, pohtimista on.

        Aivan turhaa anteeksi pyydät Kristiina, ihan oikein mielikuvituksen mukana olon tunnistin ja vaikka lastesi tehtävä onkin tila myydä, heillekin onnea toivotan, että mahdollisimman hyvin onnistaa.

        Kookkosrasva on todella hintavaa, ei sitä linnunruokiin raaskisi ostaa, mutta tuo, että olivat vanhakasi menneet, hyvin asian ymmärtää.
        Hyöty oli hyvin käytetty, minä ostin aina sianihraa ja sitä puunoksaan ripustelin, mutta loppui sekin homma, kun harakat kävivät repimässä alas.
        Kaupoissa oli juuri tähän tarkoitukseen myyntiin nämä rasvat tuotu.
        Muistia ei ole jäikö sitten vain siementen tarjontaan antini. joka tapauksessa ruokkinut olen niin sorsia kuin metsän lintuja.
        Sorsille kuivaneet leivän palat hyvin maistuivat, kaupungilla on virran varressa sorsien syöttöpaikka ja suuria parvia niitä siellä ruokailee.
        Joku joutsenkin siellä talven viihtyy, mikäli olen oikein kuullut.

        Jospa on rauhaa välillä ja siitä muistuttaminen ei liene tarpeen, ollaan tyytyväisiä hiljaisestakin jaksosta, uskon kirjoittajiakin löytyvän, kun huomaavat rauhaisan rupattelun.
        Ei kai kukaan kirjoittaja sitä veivaamista kaipaa, ennen loppukoon omaan hiljaisuuteensa.

        Tuosta TTK-oon tasseista on juttua ollut jossakin ketjussa paljon, pudotuksen puolesta ja vastaan, minun kantani on , että väärä pari putosi.
        Tuomari pisteiden valossa olivat koko ajan kärkisijoilla, parhaitakin ja kyllä heidän tanssinsa oli palkitsevaa.
        Alkuun pidin Anssia taitavana tanssijana, ja on sitä edelleen, mutta nuo heitot on enemmän voimisteluun liittyvää, kuin tanssiin.
        Tanssina pidän sitä, että jalat lattialla askeltaa rytmin mukaisesti.
        Tuo yleisöäänestys pitäisi vain kerran äänestettäväksi sallia, ei ole mitään mieltä , että voi äänestää monta kertaa, lopputulema vääristyy.
        Tämä taas minun mielipide.

        No nyt sitten jotain todellista aikaan saamaan ja tuloksia arvostelemaan, sainko jotain onnistumaankin.
        "Tulkaa kirjoittajat takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin" Tapani Kansan laulua mukaillen, teitä kaivataan.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenet jälleen, ei aurinko paista, ei kuu kumota, mutta kyllä ne vielä esiin tulee, kaikella on vuoronsa.
        Niin vaan taas on viikko puolissa ja mitään aikaansaannoksia en huomaa, voisihan tulokseksi sanoa pari paria pitkävartisia sukkia, mikä antoi leikkimistä värien kanssa.
        Omasta päästä kuvioiden suunnittelu ja värien valinta jotain samanlaista kuin taulun maalaaminen, sukat vaan jatkossa käytännöllisempiä
        Saapa nähdä saanko kirpparipöydän ennen joulua, ehkä joululahjaksi kelpaisivat.

        Laulamassa eilen kävin ja nyt on kovan pohdinnan alla pois jääminen lauluryhmästä, se onkin viimeinen näistä harrastuksistani, missä parikymmentä vuotta olen laulellut.
        Vähän vaikea päätös, mutta jotenkin tunnen, että aika olisi jo jättää kaikki harrastukset.
        Se on vaan tajuttava, että aikani on loppu ja kotosalla oleminen saa riittää, kovin on lauluystävät kehottaneet jatkamaan, mutta kaikella on kuitenkin aikansa.
        Olenhan monessa ehtinyt mukana olla, nyt voisi jo sivusta katsoa ja nauttia näkemästään, pohtimista on.

        Aivan turhaa anteeksi pyydät Kristiina, ihan oikein mielikuvituksen mukana olon tunnistin ja vaikka lastesi tehtävä onkin tila myydä, heillekin onnea toivotan, että mahdollisimman hyvin onnistaa.

        Kookkosrasva on todella hintavaa, ei sitä linnunruokiin raaskisi ostaa, mutta tuo, että olivat vanhakasi menneet, hyvin asian ymmärtää.
        Hyöty oli hyvin käytetty, minä ostin aina sianihraa ja sitä puunoksaan ripustelin, mutta loppui sekin homma, kun harakat kävivät repimässä alas.
        Kaupoissa oli juuri tähän tarkoitukseen myyntiin nämä rasvat tuotu.
        Muistia ei ole jäikö sitten vain siementen tarjontaan antini. joka tapauksessa ruokkinut olen niin sorsia kuin metsän lintuja.
        Sorsille kuivaneet leivän palat hyvin maistuivat, kaupungilla on virran varressa sorsien syöttöpaikka ja suuria parvia niitä siellä ruokailee.
        Joku joutsenkin siellä talven viihtyy, mikäli olen oikein kuullut.

        Jospa on rauhaa välillä ja siitä muistuttaminen ei liene tarpeen, ollaan tyytyväisiä hiljaisestakin jaksosta, uskon kirjoittajiakin löytyvän, kun huomaavat rauhaisan rupattelun.
        Ei kai kukaan kirjoittaja sitä veivaamista kaipaa, ennen loppukoon omaan hiljaisuuteensa.

        Tuosta TTK-oon tasseista on juttua ollut jossakin ketjussa paljon, pudotuksen puolesta ja vastaan, minun kantani on , että väärä pari putosi.
        Tuomari pisteiden valossa olivat koko ajan kärkisijoilla, parhaitakin ja kyllä heidän tanssinsa oli palkitsevaa.
        Alkuun pidin Anssia taitavana tanssijana, ja on sitä edelleen, mutta nuo heitot on enemmän voimisteluun liittyvää, kuin tanssiin.
        Tanssina pidän sitä, että jalat lattialla askeltaa rytmin mukaisesti.
        Tuo yleisöäänestys pitäisi vain kerran äänestettäväksi sallia, ei ole mitään mieltä , että voi äänestää monta kertaa, lopputulema vääristyy.
        Tämä taas minun mielipide.

        No nyt sitten jotain todellista aikaan saamaan ja tuloksia arvostelemaan, sainko jotain onnistumaankin.
        "Tulkaa kirjoittajat takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin" Tapani Kansan laulua mukaillen, teitä kaivataan.

        Jaa - viestisi lopulauseesta on pääteltävissä, että kaipaat kirjoittajia takaisin, vaikka tuolla ylempänä viestissäsi mainitset tyytyväisyydestä hiljaisestakin jaksosta.
        Arvailla vain sopii mitä siellä päässä pyörii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saihan taas huomion itseensä. Tepa päivysti vissiin, että pääsi heti vastaamaan rakkaalleen ❤️

        Ooks sää lemmensairas?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ooks sää lemmensairas?

        Tuskin on. sivustakin huomaa miten tepa laahustaa korppiksen perässä. jos hän onkin korppiksen muissa kadehtima samanhenkinen 🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa - viestisi lopulauseesta on pääteltävissä, että kaipaat kirjoittajia takaisin, vaikka tuolla ylempänä viestissäsi mainitset tyytyväisyydestä hiljaisestakin jaksosta.
        Arvailla vain sopii mitä siellä päässä pyörii.

        Keskipäivää ! Ja kiitos kutsusta Nojatuoliin. Eikös tätä ole aina välillä ollut, hiljaiseloa, eikä kai siihen mitään erityistä syytä tarvita, sattuu vain olemaan sellainen aika - paljon muuta tai sitten "luonnollista" innottomuutta, tämän syksyn harmauden keskellä.
        Näin ainakin minulla.
        Onhan se tietysti vähän nuivaa, että Hil-la kuitenkin joka aamu "kattaa pöydän" ja tarinoi ja itse ei saa mitään sanotuksi..))
        Vaikka on luvattu "niinkuin päiväs, on myös voimas" niin ei se ihan aina päde, minulla ainakaan.
        Ehkä uuvutin itseni tuon lukubuumin aikana, taisi tulla pitkälti toistatuhatta sivua luetuksi viikon aikana ja kun aihe oli aina sota - niin kyllä se voimille otti. Kun vielä samaan aikaan tuli kännykän vaihto ja uuden opiskelu niin kartalla pysyminen oli ponnistusten takana. Arki piti kuitenkin hoitaa ja syksyn työtkin.

        Tuosta Punaorvot-kirjasta Hil-la kiinnostui. Myös Paloma oli sen lukenut. Kuvitteellinenhan kirja tietysti oli, mutta nähdäkseni perustui huolelliseen taustatyöhön, Anneli Kannon asiantuntemuksella.
        Synkkää historiaa, armotonta kuvausta ajasta, jossa veli kävi veljeä vastaan ja uhreiksi valikoituivat tietysti myös "viattomat" kuten lapset. Heidän osansa oli niin riipaiseva, ettei sitä tahtonut kestää lukijakaan.
        Kirja paljasti myös armotta "hyväntekijöiden" kaksinaismoraalin, omaa kilpeä kiillotettiin mutta oma hyöty ulosmitattiin "auttamisesta" viimeisen päälle, julmuuteen saakka, eikä Ihmisarvon perään kyselty.

        Oli pakko nähdä, että paljon hyvää on sittenkin tässä ajassa. Luokkaerot eivät muserra, eivätkä jätä ketään täysin osattomaksi peruspalveluista vaikka niissä aina löytyy puutteita.
        Ja periaatteessa meillä on viranomaisia, jota yrittävät ottaa koppia niistä joiden osa edelleen on huono.
        Olen ottanut urakakseni tuon lähihistorian, meillä sodan jälkeen syntyneillä ei siitä ole oikein minkäänlaista kuvaa, minulla ainakaan. "Punakapinasta" ei meilläpäin juuri puhuttu. Vain yhdestä "punaisesta" puhuttiin, ei ikävässä vaan oikeastaan ihan kunnioittavassa sävyssä. Muistan, että tämä naapuri oli aina hyväntahtoinen ja etenkin meidän lasten suosiossa. Hevosmies hän oli ja kuljetti milloin mitäkin hevospelillään.
        Poimi usein meidät lapsetkin "hevonsen kyytiin" jos olimme jonnekin menossa.

        Näitäkään sankareita meillä ei enää ole, onneksi heitä on sentään tallennettu "kirjoihin ja kansiin" ja alettu ymmärtää toisin. Kirkkomaallekin on pystytetty muistomerkkejä vakaumuksensa vuoksi henkensä antaneille.

        Voi voi, näin siinä taas kävi. Jutusta ei tule loppua - kun "ääneen" pääsee. Kiitokset noista lintupuheista tepalle ja muille. Kristiina, olet kaltaiseni arjen asioissa: kirja vie voiton suursiivouksesta, mikä on "vaiheessa" täälläkin.
        Onnea talokaupoille !
        Ja Hil-la, aktiivinenhan sinä olet vieläkin noiden harrastusten kanssa. Itse olen luopunut lukupiiristä ja oikeastaan elokuvistakin, vain kyläkerho kerran viikossa on vakiharrastus minulla. Joskus entistä kaipaa, mutta kyllä vähemmälläkin selviää ja kuten olet itse sanonut,
        mielikuvitus on verraton seuralainen..))
        Ja vertaisseura silloin tällöin tekee elämästä riittävän hyvän ja mielenkiintoisen ja lapset ja lastenlapset ovat tietysti muistutus elämän jatkuvuudesta, sen syvemmästä merkityksestä - kunhan vain tämähetkisen terveyden saisi pitää. Siitä kai viime kädessä moni muukin asia riippuu...
        Hyvää keskiviikkopäivää kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa - viestisi lopulauseesta on pääteltävissä, että kaipaat kirjoittajia takaisin, vaikka tuolla ylempänä viestissäsi mainitset tyytyväisyydestä hiljaisestakin jaksosta.
        Arvailla vain sopii mitä siellä päässä pyörii.

        Odottelen perunoiden kypsymistä ja istuminen on mieleistä, siksipä koneen ääreen tulin.

        Kaikesta sanomisesta sitä ihmettelyä riittää, siksi suomennan, rauhaisa ketju miellyttää, mutta kirjoittajia joilta viestit vastauksina tai ajattelun tuloksena lähtee, heitä kaipaan, en niinkään noita Korpiksen, joskus muidenkin perässä roikkuvia ilkeyksiä.

        Päässäni pyörii milloin mitäkin ja aika vilkastakin väliin on, jotain uuttakin saan aikaan, en kyllä ilkeyksiä edes yritä miettiä.
        Jatketaanko rauhaisesti, niin sinä kuin minäkin ja kaikki viestittelystä nauttivat.

        Kuuntelin muuten radiota ja taas yksi oiva homma on keksitty, hautakynttilöistä otetaan palamaton tali ja metallipidike talteen, niistä tehdään kynttilöitä ja lähetetään Ukrainaan.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Odottelen perunoiden kypsymistä ja istuminen on mieleistä, siksipä koneen ääreen tulin.

        Kaikesta sanomisesta sitä ihmettelyä riittää, siksi suomennan, rauhaisa ketju miellyttää, mutta kirjoittajia joilta viestit vastauksina tai ajattelun tuloksena lähtee, heitä kaipaan, en niinkään noita Korpiksen, joskus muidenkin perässä roikkuvia ilkeyksiä.

        Päässäni pyörii milloin mitäkin ja aika vilkastakin väliin on, jotain uuttakin saan aikaan, en kyllä ilkeyksiä edes yritä miettiä.
        Jatketaanko rauhaisesti, niin sinä kuin minäkin ja kaikki viestittelystä nauttivat.

        Kuuntelin muuten radiota ja taas yksi oiva homma on keksitty, hautakynttilöistä otetaan palamaton tali ja metallipidike talteen, niistä tehdään kynttilöitä ja lähetetään Ukrainaan.

        Tule vain päivälläkin koneelle selittelemättä perunoiden kypsymisellä tai muulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa - viestisi lopulauseesta on pääteltävissä, että kaipaat kirjoittajia takaisin, vaikka tuolla ylempänä viestissäsi mainitset tyytyväisyydestä hiljaisestakin jaksosta.
        Arvailla vain sopii mitä siellä päässä pyörii.

        Raskasta, kun on käytävä läpi kaikki kommentit ja analysoitava joka lause.
        Eikö sinullekin ole helpottavaa, jos mukana on hiljaisempiakin jaksoja.
        Jaa - arvailla sopii meidänkin, mitä siellä päässäsi pyörii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa - viestisi lopulauseesta on pääteltävissä, että kaipaat kirjoittajia takaisin, vaikka tuolla ylempänä viestissäsi mainitset tyytyväisyydestä hiljaisestakin jaksosta.
        Arvailla vain sopii mitä siellä päässä pyörii.

        Kylmääkö totuuden perääjää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tule vain päivälläkin koneelle selittelemättä perunoiden kypsymisellä tai muulla.

        Tuo onkin outo ilmiö, että pitää kaiken aikaa todistella olevansa hyvin puuhakas ja pävä täynnä tapahtumia. Kyllä vanhus saa huilata ja olla harrastamatta mitään. Minne saatte edes sijoitettua kaikkinuo neulomukset, virkkaukset, savipotit ja taulun kuvatukset?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskipäivää ! Ja kiitos kutsusta Nojatuoliin. Eikös tätä ole aina välillä ollut, hiljaiseloa, eikä kai siihen mitään erityistä syytä tarvita, sattuu vain olemaan sellainen aika - paljon muuta tai sitten "luonnollista" innottomuutta, tämän syksyn harmauden keskellä.
        Näin ainakin minulla.
        Onhan se tietysti vähän nuivaa, että Hil-la kuitenkin joka aamu "kattaa pöydän" ja tarinoi ja itse ei saa mitään sanotuksi..))
        Vaikka on luvattu "niinkuin päiväs, on myös voimas" niin ei se ihan aina päde, minulla ainakaan.
        Ehkä uuvutin itseni tuon lukubuumin aikana, taisi tulla pitkälti toistatuhatta sivua luetuksi viikon aikana ja kun aihe oli aina sota - niin kyllä se voimille otti. Kun vielä samaan aikaan tuli kännykän vaihto ja uuden opiskelu niin kartalla pysyminen oli ponnistusten takana. Arki piti kuitenkin hoitaa ja syksyn työtkin.

        Tuosta Punaorvot-kirjasta Hil-la kiinnostui. Myös Paloma oli sen lukenut. Kuvitteellinenhan kirja tietysti oli, mutta nähdäkseni perustui huolelliseen taustatyöhön, Anneli Kannon asiantuntemuksella.
        Synkkää historiaa, armotonta kuvausta ajasta, jossa veli kävi veljeä vastaan ja uhreiksi valikoituivat tietysti myös "viattomat" kuten lapset. Heidän osansa oli niin riipaiseva, ettei sitä tahtonut kestää lukijakaan.
        Kirja paljasti myös armotta "hyväntekijöiden" kaksinaismoraalin, omaa kilpeä kiillotettiin mutta oma hyöty ulosmitattiin "auttamisesta" viimeisen päälle, julmuuteen saakka, eikä Ihmisarvon perään kyselty.

        Oli pakko nähdä, että paljon hyvää on sittenkin tässä ajassa. Luokkaerot eivät muserra, eivätkä jätä ketään täysin osattomaksi peruspalveluista vaikka niissä aina löytyy puutteita.
        Ja periaatteessa meillä on viranomaisia, jota yrittävät ottaa koppia niistä joiden osa edelleen on huono.
        Olen ottanut urakakseni tuon lähihistorian, meillä sodan jälkeen syntyneillä ei siitä ole oikein minkäänlaista kuvaa, minulla ainakaan. "Punakapinasta" ei meilläpäin juuri puhuttu. Vain yhdestä "punaisesta" puhuttiin, ei ikävässä vaan oikeastaan ihan kunnioittavassa sävyssä. Muistan, että tämä naapuri oli aina hyväntahtoinen ja etenkin meidän lasten suosiossa. Hevosmies hän oli ja kuljetti milloin mitäkin hevospelillään.
        Poimi usein meidät lapsetkin "hevonsen kyytiin" jos olimme jonnekin menossa.

        Näitäkään sankareita meillä ei enää ole, onneksi heitä on sentään tallennettu "kirjoihin ja kansiin" ja alettu ymmärtää toisin. Kirkkomaallekin on pystytetty muistomerkkejä vakaumuksensa vuoksi henkensä antaneille.

        Voi voi, näin siinä taas kävi. Jutusta ei tule loppua - kun "ääneen" pääsee. Kiitokset noista lintupuheista tepalle ja muille. Kristiina, olet kaltaiseni arjen asioissa: kirja vie voiton suursiivouksesta, mikä on "vaiheessa" täälläkin.
        Onnea talokaupoille !
        Ja Hil-la, aktiivinenhan sinä olet vieläkin noiden harrastusten kanssa. Itse olen luopunut lukupiiristä ja oikeastaan elokuvistakin, vain kyläkerho kerran viikossa on vakiharrastus minulla. Joskus entistä kaipaa, mutta kyllä vähemmälläkin selviää ja kuten olet itse sanonut,
        mielikuvitus on verraton seuralainen..))
        Ja vertaisseura silloin tällöin tekee elämästä riittävän hyvän ja mielenkiintoisen ja lapset ja lastenlapset ovat tietysti muistutus elämän jatkuvuudesta, sen syvemmästä merkityksestä - kunhan vain tämähetkisen terveyden saisi pitää. Siitä kai viime kädessä moni muukin asia riippuu...
        Hyvää keskiviikkopäivää kaikille,
        demeter1

        Puutumatta sen tarkemmin vuonna 1918 meillään olleeseen maailman vallankumoukseen, jossa Suomenkin punaiset olivat mukana, rivimiehistä useat ehkä tietämättään, mutta aseisiin kuitenkin tarttuivat. Heidän vakaumuksenaan oli luokkasota.

        Valkoisten vakaumus oli taas demokratia, lainkuuliaisuus ja isänmaallisuus, vapaus elää itsenäisenä kansakuntana. Vapaussota oli heidän sotansa, koska Neuvosto-Venäjä teki yksipuolisesti, Suomen laillisen hallituksen sivuuttaen, vaikka heidän itsenäisyystunnustuksena sitä edellytti, valtiosopimuksen Suomen sosialistisen työväentasavallan kanssa, jonka punaisten Kansanvaltuuskuntakin oli Suomessa hyväksynyt. Teki tämän sopimuksen 1.3.1918.

        Tuosta punaorpotilanteesta kokonaisuudessaan saanee puolueetonta tietoa historian dosentti Mervi Kaarisen kirjasta: Punaorvot 1918.
        Draamakirjailijoiden yksipuolisia kirjoja ei pidä yleistää, eikä aina pitää niin totuudenmukaisinakaan. Liioittelemalla ja vähättelemällä saadaan liikuttavia kuvauksia aikaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Puutumatta sen tarkemmin vuonna 1918 meillään olleeseen maailman vallankumoukseen, jossa Suomenkin punaiset olivat mukana, rivimiehistä useat ehkä tietämättään, mutta aseisiin kuitenkin tarttuivat. Heidän vakaumuksenaan oli luokkasota.

        Valkoisten vakaumus oli taas demokratia, lainkuuliaisuus ja isänmaallisuus, vapaus elää itsenäisenä kansakuntana. Vapaussota oli heidän sotansa, koska Neuvosto-Venäjä teki yksipuolisesti, Suomen laillisen hallituksen sivuuttaen, vaikka heidän itsenäisyystunnustuksena sitä edellytti, valtiosopimuksen Suomen sosialistisen työväentasavallan kanssa, jonka punaisten Kansanvaltuuskuntakin oli Suomessa hyväksynyt. Teki tämän sopimuksen 1.3.1918.

        Tuosta punaorpotilanteesta kokonaisuudessaan saanee puolueetonta tietoa historian dosentti Mervi Kaarisen kirjasta: Punaorvot 1918.
        Draamakirjailijoiden yksipuolisia kirjoja ei pidä yleistää, eikä aina pitää niin totuudenmukaisinakaan. Liioittelemalla ja vähättelemällä saadaan liikuttavia kuvauksia aikaan.

        Oikeastaan odotinkin tuon tyyppistä vastausta aiheeseen, jota ei siis vieläkään pitäisi ottaa puheeksi, Ano 14.22..))
        Annetaan siis olla ja ollaan tyytyväisiä tästä rauhanajasta, joka meillä ainakin tällä hetkellä vallitsee.


      • Hil-la kirjoitti:

        Odottelen perunoiden kypsymistä ja istuminen on mieleistä, siksipä koneen ääreen tulin.

        Kaikesta sanomisesta sitä ihmettelyä riittää, siksi suomennan, rauhaisa ketju miellyttää, mutta kirjoittajia joilta viestit vastauksina tai ajattelun tuloksena lähtee, heitä kaipaan, en niinkään noita Korpiksen, joskus muidenkin perässä roikkuvia ilkeyksiä.

        Päässäni pyörii milloin mitäkin ja aika vilkastakin väliin on, jotain uuttakin saan aikaan, en kyllä ilkeyksiä edes yritä miettiä.
        Jatketaanko rauhaisesti, niin sinä kuin minäkin ja kaikki viestittelystä nauttivat.

        Kuuntelin muuten radiota ja taas yksi oiva homma on keksitty, hautakynttilöistä otetaan palamaton tali ja metallipidike talteen, niistä tehdään kynttilöitä ja lähetetään Ukrainaan.

        Anteeksi Hil-la ! Tuosta kirjasta kertominen ei ollut tarkoitus olla poliittinen kannanotto. Otin sen kuvauksena siviiliväestön kärsimyksistä ajassa, joka onneksi on tällä hetkellä historiaa...
        Vähän tuli huono mieli kun taas tuli tätä tylytystä sinua kohtaan. Kyllä se "kylmää", ei sille mitään voi.
        Onneksi on teitä "sukankutojia"..)) Että käsityöperinnekin riittää vähättelyn ja tylytyksen kohteeksi siinä kuin kodin viihtyvyys ja hyvän ruuan laittokin.

        Minulle ne ovat yhtä tärkeitä kuin se omanapuun istutus ennen maailmanloppua ja merkki siitä, että riittävän hyvin täyttää ihmisenä olemisen vaatimukset.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Anteeksi Hil-la ! Tuosta kirjasta kertominen ei ollut tarkoitus olla poliittinen kannanotto. Otin sen kuvauksena siviiliväestön kärsimyksistä ajassa, joka onneksi on tällä hetkellä historiaa...
        Vähän tuli huono mieli kun taas tuli tätä tylytystä sinua kohtaan. Kyllä se "kylmää", ei sille mitään voi.
        Onneksi on teitä "sukankutojia"..)) Että käsityöperinnekin riittää vähättelyn ja tylytyksen kohteeksi siinä kuin kodin viihtyvyys ja hyvän ruuan laittokin.

        Minulle ne ovat yhtä tärkeitä kuin se omanapuun istutus ennen maailmanloppua ja merkki siitä, että riittävän hyvin täyttää ihmisenä olemisen vaatimukset.

        Eikö enää kirjoistakaan saa keskustella ilman että pitää pelätä jonkun pahoittavan siitä mielensä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö enää kirjoistakaan saa keskustella ilman että pitää pelätä jonkun pahoittavan siitä mielensä?

        Sitä taitaa taas olla liikkeellä, Ano 15.39..)) Olihan tässä leppoisaakin keskustelua välillä.
        Ollaan kuin ei oltaiskaan - vai miten se Makriinan ehdotus kuului ?...


    • Anonyymi

      Hilla, mainitsit noista tanssii tähtien kanssa ohjelman tanssien menevän jo heittoineen voimistelun puolelle.
      Minuakin on sama tunne vaivannut, aivan kuin jotain sirkusohjelmaa katsoisi. Toki taitavaa ja viihdyttävää katsottavaa, mutta tavallisten henkilöiden, jotka eivät ole ammattitanssijoita, kehittyminen ilmalentoihin taipuviksi akrobaateiksi muutamassa kuukaudessa on jotenkin yliampuvaa.
      Tämä pohdiskelu saattaa olla vain tällaisen vanhan raihnaan naisen ajattelua kun ei itse pysty edes ilman kyynärsauvoja kävelemäänkään.

      Harrastuksista kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin suinkin pystyy. Laulaminen hyvien kaverien kanssa pitää äänen kunnossa ja mielikin virkistyy. Tosin lähteminen ja kulkeminen on vuosi vuodelta rasittavampaa ja tekee varmasti mieli antaa periksi.
      Itse olen luopunut kuorosta jo kauan sitten, joten olen huono neuvon antaja.

      Sain neulotuksi yhden villasukan, lyhytvartisen, ehkäpä saan tehdyksi sille parinkin tässä lähipäivinä jos missi neiti sallii puikkojen heiluttelun hänen sylipaikkansa yläpuolella.

      Jotain pitäisi saada tänäänkin tehdyksi, mutta laiskuus taitaa saada ylivallan joten musiikki soimaan ja päivän lehtiä lukemaan.
      tepa

      • Päivää@

        Pitänee oikoa tuota myöhäistä viestiäni luettuani aamulehden.

        Kahviaamiaisella luin Korven Sanomista sorsien syöttämisestä joenrannalla. Sorsien syöttäminen kaupungin määräyksestä on nyt sakon uhalla kielletty.

        Salasyöttäjiä ilmaantuu, kieltokyltit revitään irti. Hiljainen sota puolesta/vastaan.

        On heitä, jotka kieltävät ruokinnan perustelevat, että linnut vieraantuvat luontaisesta muuttomatkoista lämpimään.

        He jotka syöttävät, perustelevat, että linnut kuolevat nälkään.

        Kuolee lintuja muuttomatkoilla ja joenrannalla se on luonnon laki.

        Ehkä laitan sen talipallon mökinpihalle. Tänne kaupunkiin en, sillä rottia en halua pihalleni.

        Harmaa mitään sanomaton päivä. Iltapäivällä värikkäämpää, maalauskurssilla.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Päivää@

        Pitänee oikoa tuota myöhäistä viestiäni luettuani aamulehden.

        Kahviaamiaisella luin Korven Sanomista sorsien syöttämisestä joenrannalla. Sorsien syöttäminen kaupungin määräyksestä on nyt sakon uhalla kielletty.

        Salasyöttäjiä ilmaantuu, kieltokyltit revitään irti. Hiljainen sota puolesta/vastaan.

        On heitä, jotka kieltävät ruokinnan perustelevat, että linnut vieraantuvat luontaisesta muuttomatkoista lämpimään.

        He jotka syöttävät, perustelevat, että linnut kuolevat nälkään.

        Kuolee lintuja muuttomatkoilla ja joenrannalla se on luonnon laki.

        Ehkä laitan sen talipallon mökinpihalle. Tänne kaupunkiin en, sillä rottia en halua pihalleni.

        Harmaa mitään sanomaton päivä. Iltapäivällä värikkäämpää, maalauskurssilla.

        Siellä siis liikkuu rottia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siellä siis liikkuu rottia!

        Meillä Hesassa liikkuu vain söpöjä citykaneja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siellä siis liikkuu rottia!

        Rotta on hyvin yleinen tuholaiseläin koko maailmassa. Kyllä niitä sinunkin lähistöltäsi löytyy. Ne vain eivät ole kovin seurallisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä Hesassa liikkuu vain söpöjä citykaneja.

        Missä rottia yleensä on?

        "Lyhyt, karu vastaus: ihan missä vain, missä on ihmisiä. Lähinnä kuitenkin kaupunkikeskittymissä. Suomen pohjoisimmat havainnot on tehty Rovaniemeltä."

        Eniten rottia liikkuu Helsingissä.
        Helsingin rottien määräksi arvio daan”viisinumeroinen luku noin, 50 000–60 000.


    • Pimeys on taas peittänyt maanpiirin.
      Niinpä kynttilät ovat ystäviä. Kattovaloja en juurikaan käytä. Kohdevaloja siellä missä jotain teen.

      Viime syksystä asti ole kyttäillyt sopivaa TV-tuolia. Nyt sellainen oli mainoksessa.
      Vanha tuolini on tosi vanha, keikkuu ja vaappuu.
      Oli pitänyt tulla niitä lisää tällä viikolla, mutta saavatkin uuden lähetyksen vasta ensi viikolla.
      Oli kohtuuhintainen, joten tilasin, tuovat, ilman kuljetusmaksua.

      Kyllä oli surullinen uutinen tuokin, että Irak laskee naisten avioliittoiän 18 vuodesta 9 vuoteen.
      Eikä naisilla ole avioero-oikeutta, perintöoikeutta, eikä lastenhuoltajaoikeutta.

      Tulipahan mieleen, että saamme olla tyytyväisiä eloomme täällä, monen muunkin asian suhteen.

      Tuossa katselin villasukkajuttua.
      Kun on villan seassa vähän polyamidia, niin lisää kestävyyttä.
      Merinovillasta tulee ohuempia sukkia, jotka mahtuvat kenkäänkin. En ole koskaan tehnyt.
      Ennenvanhaan tein pukinkonttiin sukkia.
      Ajat muuttuvat, nyt pidän usein pojantyttären kutomia itsekin.

      Sellaistakin tutkimustulosta luin, että jos suoliston mikrobiomi on kunnossa, monimuotoinen ja terve, on riski luiden murtumiselle pienempi. (THL)

      Naiset ne elävät vanhemmiksi, kuin miehet.
      Tilastokeskus kertoo, että v. 2023 Suomessa asui 174, 100vuotiasta miestä ja 979 naista.
      Aika iso ero.

      • Anonyymi

        Tilastokeskuksen ilmoittama luku 100-vuotiaitten miesten määrän 174 ja naisten 979 naista suuri ero johtuu myös siitä että sen ikäluokan miehiä kaatui Talvi-ja jatkosodassa kymmeniä tuhansia ja vakavasti haavoittuneita oli myös paljon.
        Isänikin haavoittui vakavasti ja kuoli 47- vuotiaana, kärsittyään koko haavoittumisen jälkeisen elämänsä toispuolisesti halvautuneena.
        Saman ikäinen äitini ei ollut vammautunut sodassa ja pysyi terveenä ja kuoli 74 vuotiaana sydäninfarktiin.
        Naisiakin oli sotarintamalla lottina, mutta heitä ei kovin paljon kuollut ja haavoittunut sodissa.
        Tilastot ovat yksipuolisia, niissä ei oteta huomioon olosuhteita joissa eri ihmisryhmät ovat eläneet.
        tepa


    • Anonyymi

      Iltaa, päivä on mennyt huomaamatta. Eilen olin keskustassa hammaslääkärissä,
      hyvä, että on taas hampaat kunnossa.
      Oli nuori mieslääkäri , oikein hienosti sujui. Pitkät jonot kuuluu vastaanotolle olevan, no minun osaltani asia on taas kunnossa.

      Tänään aloin tekemään kääretorttuja, on taas pakkaseen laittamista ja sieltä tarvittaessa nätisti saa ottaa.

      En ole ehtinyt pitkään aikaan mitään kirjoja lukemaan, ennen se oli toista,
      mutta odotan joulunpyhiä, silloin on aikaa lukea ja jos saa vielä lahjaksi kivan kirjan, olen tosin sanonut nuorille, ettei mitään kirjoja minulle, niitä on niin paljon jo hyllyt täynnä.
      harmaata on ollut, huomenna kirkastuu.

      Voidaan hyvin,
      Neeasa

      • Minäkin tilasin tänään hammaslääkärin.
        Kesällä lohkesi hampaan reunasta pala. Sain vasta helmikuulle, kun ei ole kiirreellinen.

        Sähkösopimustakin jatkoin tänään.

        Kissa meni maate tähän näppäimien päälle ja onnistui hävittämään yhteyden.
        Onneksi muistin pojanpojan neuvot, joten taas pelaa.


      • Eliaana kirjoitti:

        Minäkin tilasin tänään hammaslääkärin.
        Kesällä lohkesi hampaan reunasta pala. Sain vasta helmikuulle, kun ei ole kiirreellinen.

        Sähkösopimustakin jatkoin tänään.

        Kissa meni maate tähän näppäimien päälle ja onnistui hävittämään yhteyden.
        Onneksi muistin pojanpojan neuvot, joten taas pelaa.

        Torstaiaamua tässä aloittelen kahvimuki seurana, nukuin kahdeksaan ja tuntuu kuin olisi jostain myöhästynyt.
        Onhan tässä tunteja kuluttaa näinkin, kohta kaksi hämärää kohtaa, toivotaan, että lunta tulee kuitenkin valoisuutta lisäämään ja tuleehan sitä, usein ihan joulun allakin.
        Omalla tavalla kaunista on näin sateisen päivän jälkeenkin, nurmikot vihreinä, puut lehdettöminä, näyttäisi aurinko yrittävän vallan ottaa ja sepä mielenkin nostaa.

        Demeter ollaanko liian varovaisia sanomisissaan, anteeksi pyytelemme herkästi, vaikka tarkoitus olisi totuudesta puhua oman näkemyksen myötä.
        Aina löytyy näitä jotka suuressa viisaudessaan löytävät ivattavaa, mutta olen sitä mieltä, että se on heidän murheensa, uskon vakaasti omaan sanomaani, sillä en vääristele mitään, avoin olen mielipiteistäni, jos niitä esille tuon.
        Toisin ajattelevia aina löytyy ja sekin on hyvä, että uskaltavat mielipiteensä esiin tuoda, jos asia on asiasta puhuminen, ei toiset ivaaminen , niin paikka sillekin on.
        En muista sinun koskaan mitään sotaa aloittaneen, aihe siihen on löytynyt jokaiselle oman ymmärryksen luomana.
        Aina on kiva viestisi lukea ja vastaillakin jos osaan, asiaa aina kerrot demeter.

        Eliaana kauhistelit tuota lapsena avioon joutumista, kyllä on paljon vielä tehtävää tuonkin asian korjaamiseen.
        Meillä tämäkin asia on kutakuinkin hallinnassa, kiitos niiden lukuisten naisten vahvuudella ja periksi antamattomuudella, että asiat on korjattu, vielä löytyy epäkohtia meilläkin naisten kohdalla.
        Onneksi maailmassa on vahvoja, rohkeita naisia, jotka uskaltavat nousta epäkohtien korjaamisiin, uskon, että tuokin asia vastarintaa aiheuttaa.
        Paljon on aikaan saatukin naisten elämisen parantamisessa kehitysmaissa ja nykyisin on hyvä, että miehetkin näihin parannustoimiin osallistuvat.
        Paremman maailman tavoittelu on yhteinen asia.

        Ano 13,20 ei ole sukkakoriini koskaan jäänyt yhtään sukkaa, sen jälkeen kun aika on sitä tyhjentää.
        Kohteita aina löytyy, jos ei muuta, niin seurakunnan diakonissa hoitaa tarpeessa oleville ja aina on kaikki sinne sopinut.
        Nyt ajattelin lankarahojen toivossa kirpparille viedä, mutta se mikä ei kaupaksi mene, hyvätekeväisyys kelpuuttaa.
        Tuo puuhailu ja kertomat kaiken kaikkiaan kuuluvat arkipäivien puuhasteluihin näin niistä tulee kerrottua joka päivältä.
        Paljon muutakin tyhjää saa palstalta lukea, haitanneeko tämä meidän arkipäivän kerrontakaan, vaikka toistoja tulee.
        Joskus jonkun ahaa elämyksen voi vaikka saada näistä arjenkin asioista.

        Tepa on joskus työlästä keksiä sellaisia asioita päiväänsä, mitkä jonkun onnistumisen tunteen saa aikaan, ollaan vaan tyytyväisiä niistä vähäisistäkin puuhista mitä saamme tehtyä
        Neeassa kääretorttuja urakalla tekee, sekin yksi aihe mistä voi saada mielihyvää ja tarjottavaa yllätysvieraille.
        Minäkin tykkään leipoa, tosin enemmän sitä suolaisen puolta.

        Tuo kirjallisuus ja sen valottamat asiat tulevat jokaisen kirjailijan omista mietteistä, suunnasta minkä tuntee totuudeksi, joten väritystä tapahtuu.
        Kuitenkin uskon tuon kirjan mistä puhetta on ollut, aika lähellä todellisuuta olevan, niin paljon on dokumentteja esitetty.
        Vapaussota, veljessota, luokkasota, kapina, miksi sitä nyt kukin haluaa kuulla on edelleen vaikea asia puhuttavaksi, vaikka siitä jo toistasataa vuotta.
        Kuitenkin kehitys alkoi siitä parempaan ja nyt joskus tuntuu, että vauhti saisi hidastua.

        Rottia olen nähnyt ehkä pari eläessäni, vaikka asutuskeskuksissa olenkin elänyt, hyvä niin, inhokas on minullekin.
        Sorsien syöttölavitsaa en enää tiedä varmuudella onko olemassa, mutta aiemmin oli kaupungin laittamana.

        Jopa tuli taas puhetta, ehkä aihe moittimiseenkin tulee, mutta otan kaiken vastaan;)
        Voikaa mahdollisimman hyvin ja kirjoittamisiin;)


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Torstaiaamua tässä aloittelen kahvimuki seurana, nukuin kahdeksaan ja tuntuu kuin olisi jostain myöhästynyt.
        Onhan tässä tunteja kuluttaa näinkin, kohta kaksi hämärää kohtaa, toivotaan, että lunta tulee kuitenkin valoisuutta lisäämään ja tuleehan sitä, usein ihan joulun allakin.
        Omalla tavalla kaunista on näin sateisen päivän jälkeenkin, nurmikot vihreinä, puut lehdettöminä, näyttäisi aurinko yrittävän vallan ottaa ja sepä mielenkin nostaa.

        Demeter ollaanko liian varovaisia sanomisissaan, anteeksi pyytelemme herkästi, vaikka tarkoitus olisi totuudesta puhua oman näkemyksen myötä.
        Aina löytyy näitä jotka suuressa viisaudessaan löytävät ivattavaa, mutta olen sitä mieltä, että se on heidän murheensa, uskon vakaasti omaan sanomaani, sillä en vääristele mitään, avoin olen mielipiteistäni, jos niitä esille tuon.
        Toisin ajattelevia aina löytyy ja sekin on hyvä, että uskaltavat mielipiteensä esiin tuoda, jos asia on asiasta puhuminen, ei toiset ivaaminen , niin paikka sillekin on.
        En muista sinun koskaan mitään sotaa aloittaneen, aihe siihen on löytynyt jokaiselle oman ymmärryksen luomana.
        Aina on kiva viestisi lukea ja vastaillakin jos osaan, asiaa aina kerrot demeter.

        Eliaana kauhistelit tuota lapsena avioon joutumista, kyllä on paljon vielä tehtävää tuonkin asian korjaamiseen.
        Meillä tämäkin asia on kutakuinkin hallinnassa, kiitos niiden lukuisten naisten vahvuudella ja periksi antamattomuudella, että asiat on korjattu, vielä löytyy epäkohtia meilläkin naisten kohdalla.
        Onneksi maailmassa on vahvoja, rohkeita naisia, jotka uskaltavat nousta epäkohtien korjaamisiin, uskon, että tuokin asia vastarintaa aiheuttaa.
        Paljon on aikaan saatukin naisten elämisen parantamisessa kehitysmaissa ja nykyisin on hyvä, että miehetkin näihin parannustoimiin osallistuvat.
        Paremman maailman tavoittelu on yhteinen asia.

        Ano 13,20 ei ole sukkakoriini koskaan jäänyt yhtään sukkaa, sen jälkeen kun aika on sitä tyhjentää.
        Kohteita aina löytyy, jos ei muuta, niin seurakunnan diakonissa hoitaa tarpeessa oleville ja aina on kaikki sinne sopinut.
        Nyt ajattelin lankarahojen toivossa kirpparille viedä, mutta se mikä ei kaupaksi mene, hyvätekeväisyys kelpuuttaa.
        Tuo puuhailu ja kertomat kaiken kaikkiaan kuuluvat arkipäivien puuhasteluihin näin niistä tulee kerrottua joka päivältä.
        Paljon muutakin tyhjää saa palstalta lukea, haitanneeko tämä meidän arkipäivän kerrontakaan, vaikka toistoja tulee.
        Joskus jonkun ahaa elämyksen voi vaikka saada näistä arjenkin asioista.

        Tepa on joskus työlästä keksiä sellaisia asioita päiväänsä, mitkä jonkun onnistumisen tunteen saa aikaan, ollaan vaan tyytyväisiä niistä vähäisistäkin puuhista mitä saamme tehtyä
        Neeassa kääretorttuja urakalla tekee, sekin yksi aihe mistä voi saada mielihyvää ja tarjottavaa yllätysvieraille.
        Minäkin tykkään leipoa, tosin enemmän sitä suolaisen puolta.

        Tuo kirjallisuus ja sen valottamat asiat tulevat jokaisen kirjailijan omista mietteistä, suunnasta minkä tuntee totuudeksi, joten väritystä tapahtuu.
        Kuitenkin uskon tuon kirjan mistä puhetta on ollut, aika lähellä todellisuuta olevan, niin paljon on dokumentteja esitetty.
        Vapaussota, veljessota, luokkasota, kapina, miksi sitä nyt kukin haluaa kuulla on edelleen vaikea asia puhuttavaksi, vaikka siitä jo toistasataa vuotta.
        Kuitenkin kehitys alkoi siitä parempaan ja nyt joskus tuntuu, että vauhti saisi hidastua.

        Rottia olen nähnyt ehkä pari eläessäni, vaikka asutuskeskuksissa olenkin elänyt, hyvä niin, inhokas on minullekin.
        Sorsien syöttölavitsaa en enää tiedä varmuudella onko olemassa, mutta aiemmin oli kaupungin laittamana.

        Jopa tuli taas puhetta, ehkä aihe moittimiseenkin tulee, mutta otan kaiken vastaan;)
        Voikaa mahdollisimman hyvin ja kirjoittamisiin;)

        Hepskukkuu!
        Parin pimiän päivän jälkeen aurinko näyttäytyy. Pimiän Vappu saanut kutsun Linnanjuhliin, onnea hänelle!
        Minulla on tapana aamuisin selata ilmaisia digilehtiä. Onhan ne yhtä sekalaista "mättöä" otsikoineen, mutta silti. Hehkutetaan jonkun maailmantähden luksuselämästä ja seuraava otsikko kertoo tuosta surullisesta tyttölapsien 9-vuotiaina avioitumisesta. Siis ihan hirveää, että nykymaailmassa lailla sallitaan lasten raiskaukset ja alistamiset. Täysin puolustuskyvyttömien :(
        "Olisi nuijallekin töitä...", muistaakseni Simo Salminen lauloi.

        Mihin lie oma aikani hurahtanut. En ole päiväkirjaa pitänyt, kalenteri näyttää, että puolikuu marraskuuta pian ylittyy.
        Neulomuksia on syntynyt, hyvä. Onhan todettu neulomisenkin olevan hyväksi aivotoiminnalle. Neulovatko vasenkätiset sukkaa vastapäivään?

        Nyt aloitan reittisuunnittelun, että mihin ruhoni kuljetan D-vitamiinia luomuna hankkimaan.

        Mukavaa päivää itsekullekin!
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hepskukkuu!
        Parin pimiän päivän jälkeen aurinko näyttäytyy. Pimiän Vappu saanut kutsun Linnanjuhliin, onnea hänelle!
        Minulla on tapana aamuisin selata ilmaisia digilehtiä. Onhan ne yhtä sekalaista "mättöä" otsikoineen, mutta silti. Hehkutetaan jonkun maailmantähden luksuselämästä ja seuraava otsikko kertoo tuosta surullisesta tyttölapsien 9-vuotiaina avioitumisesta. Siis ihan hirveää, että nykymaailmassa lailla sallitaan lasten raiskaukset ja alistamiset. Täysin puolustuskyvyttömien :(
        "Olisi nuijallekin töitä...", muistaakseni Simo Salminen lauloi.

        Mihin lie oma aikani hurahtanut. En ole päiväkirjaa pitänyt, kalenteri näyttää, että puolikuu marraskuuta pian ylittyy.
        Neulomuksia on syntynyt, hyvä. Onhan todettu neulomisenkin olevan hyväksi aivotoiminnalle. Neulovatko vasenkätiset sukkaa vastapäivään?

        Nyt aloitan reittisuunnittelun, että mihin ruhoni kuljetan D-vitamiinia luomuna hankkimaan.

        Mukavaa päivää itsekullekin!
        /ex-brinkkala

        Minulla on haikea mieli kun läheinen ystävä, lasteni lapsuudentoveri, nukkui pois eilen. Monena päivänä tuskailin ja toivoin, mutta lähtö oli väistämätön. Nyt menen tervehdyskäynnolle. Riipii kun lähiseudulla ei enää ole kukkakauppaa vaan joudun ottamaan jonkun neilikkanipun marketin lavalta. Poissa ovat ne ajat, jolloin " sanottiin kukkasin".
        Nykyiset kukkakimput on sidottu kumilenksulla.
        Tänään on valoisampi päivä kuin eilen. Kaamos ei tunnu niin raskaalta tänä syksynä. Johtuuko siitä, että kesää tuntui riittävän koko lokakuunkin vielä?
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on haikea mieli kun läheinen ystävä, lasteni lapsuudentoveri, nukkui pois eilen. Monena päivänä tuskailin ja toivoin, mutta lähtö oli väistämätön. Nyt menen tervehdyskäynnolle. Riipii kun lähiseudulla ei enää ole kukkakauppaa vaan joudun ottamaan jonkun neilikkanipun marketin lavalta. Poissa ovat ne ajat, jolloin " sanottiin kukkasin".
        Nykyiset kukkakimput on sidottu kumilenksulla.
        Tänään on valoisampi päivä kuin eilen. Kaamos ei tunnu niin raskaalta tänä syksynä. Johtuuko siitä, että kesää tuntui riittävän koko lokakuunkin vielä?
        Mkr.

        Minä sain maanantaina 10 kappaleen ruusukimpun, kumilenkillä sidotun, laitoin maljakkoon ja miten upeina ne loistavat nyt vielä monen päivän jälkeen.

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä sain maanantaina 10 kappaleen ruusukimpun, kumilenkillä sidotun, laitoin maljakkoon ja miten upeina ne loistavat nyt vielä monen päivän jälkeen.

        Mira

        Ruusuja ei ollut meidän K-kaupassa, vaan joulutähti ja calluunoita ja muutama tulilatva purkissa. Cittarissa on ne ruusut Mutta sinne minun pitää reisata bussilla.
        Illalla oli täysikuu, yhtä kauniina mustalla taivaalla kuin Promesan maisemassa.
        Uhkasivat eilen säätiedotuksessa talven tulolla. Pitääpä avata toosa ja tarkistaa, ovatko vielä samaa mieltä.
        Eilen muuten sukututkimusohjelmassa kerrottiin, että sanonta "päin Prinkkalaa" perustuu parinsadan vuoden takaiseen törmäykseen, kun joku turkulainen hevosajuri törmäsi talon seinään.
        Mkr.


    • Aurinko on paistanut etelärannikolla pilvettömältä taivaalta nousustaan lähtien, ja vaikka sen rata matalaksi jää, mieltä se kovin kohottaa ja muuttaa maiseman. Merenrannan kävelytietä on kunnostettu, osan matkaa pääsee pyörätuolilla ja tien varrella on levähdyspaikkoja, pienessä kallioniemessä tulipaikkakin. Paljon olikin tänään rollaattoriväkeä nauttimassa, monella kävelysauvat ja hymyileviä kasvoja näki. Lunta ei niinkään kaivata, koska sen mukana tulee liukastumiset. Ruohikot vihertävät ja uusiokukintoja näkee, pieni hentoinen sinikello ilahdutti olemuksellaan tienposkessa. Varjot ovat pitkiä päivälläkin, metsässä on oma tunnelmansa, havupuut nyt pääosassa. Korpit ovat yleistyneet taajamissakin, ennen olivat salojen arkoja asukkeja, nyt ovat osa lähimetsän äänimaailmaa.

      Makriinalle osanotto ystävän menetykseen. Kukkakaupat alkavat olla harvinaisia siinä missä kirjakaupatkin, itselläni on sellainen melko lähellä ja käytän sen palveluja välillä, tosin itsekin harrastan floristiikkaa ja imen oppia katsellessani floristin työtä ja käyn lyhytkursseilla. Sekin ala uudistuu koko ajan. Marketin nippuja työstän ensinnäkin lyhentämällä varsia sopiviksi , leikkaamalla uuden imupinnan viistoon, karsin reilusti alempia lehtiä, sidon nauhalla tai niinellä uudestaan ilmavammaksi asettaen varret spiraalimaisesti. Voi yhdistää myös kahta kukkalajia, esimerkiksi monihaarainen pikkuneilikka antaa ruusukimpuun volyymiä. Käytän kauniita oksia lisäksi, minulla on myös sidontaan varattuja viherkasveja, kuten peikonlehti ja asparagus, murattikin on sopiva, kevättalvella voi hyötää esimerkiksi sireenistä ja koivusta oksia hiirenkorville. Minulla on myös kuivattuja heiniä varalla kimppujen koristeeksi. Näistä kerroin äskettäin kaamosketjussakin.

      Joskus on joulufiilistely alkanut jo etelänreissun jälkeen, nyt tuntuu vielä ihan syksyltä. Muistelen, että ex-brinkkala käy mielellään ruukkikylissä, niin mekin. Fiskars on seuraavana suunnitelmissa, siellä on upeat vanhat ruukkirakennukset uudessa käytössä, käsityöläisten pajoja ja myymälöitä, joen varsi kauniisti laitettu , tunnelmalliset joen sillat ja valot, seimi ja sorsia , tasokkaita ravintoloita joissa saa myös kehon ravita elämyskävelyn päätteeksi. Myös joulukonsertteja odotan, kyllä tämä tästä.
      Hyvää vointia!

      • Pitää vielä lisätä mustikanvarvut, jotka ovat talvellakin raikkaanvihreitä ja kivan haarovia. . Niihin saa myös helposti hyödetyksi lehdet ja kukatkin ikkunalaudalla. Muitakin varpuja voi käyttää, havuja, kaisloja, vaikka mitä!


      • Anonyymi
        Ramoona kirjoitti:

        Pitää vielä lisätä mustikanvarvut, jotka ovat talvellakin raikkaanvihreitä ja kivan haarovia. . Niihin saa myös helposti hyödetyksi lehdet ja kukatkin ikkunalaudalla. Muitakin varpuja voi käyttää, havuja, kaisloja, vaikka mitä!

        Ramoona. Lisäisin vielä tuohon sinun laajaan valikoimaasi pikkutalvion., ainavihannan kiiltävän vihreälehtisen rönsyävästi leviävän varpukasvin. Se on heti lumien sulettua täysin vihreälehtinen ja tekee kauniit kellomaiset siniset kukatkin keväällä. Minulla se valtasi perennapenkin jossa kasvoi mm. vuorikaunokkia. Yksi valkoinen ruusu ja pikkutalvion oksat ympärillä, raikas näky.
        Todellakin muutamalla kukalla saa näyttäviä asetelmia mielikuvitusta käyttämällä.
        tepa


    • Anonyymi

      Kyllä on maailma mennyt malliinsa. Iäkkäät mummot täällä sanovat jotenkin ottaneensa urakaksi vuoden 1918 sodan ja sen jälkeisen ajan historian selvittämisen, kun lukevat draamakirjailijoiden kirjoja. Yleistäen sitten todeavat kuinka on synkkää historiaa.
      Kuinka hävinneen osapuolen lapsia vain kohdeltiin julmasti kautta maan. Ns hyväntekijät olivat vain julmureita. Kokonaan unohdetaan se, että kyllä julkinen sosialitoimi oli jo käytössä ja myös monia avustusjärjestöjä: Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ry, lastenkoteja , ym vastaava. Niiden toimintaa myös julkinen valta valvoi.
      Pitää myös muistaa se konsensus, jossa toimittiin. Esimerkiksi maalaistaloissa tehtiin paljon lapsia, koska yleisesti sanottiin, että lapsi tuo leivän. Kyllä siinä kaikki lapset pantiin heti töihin, kun vain kynnelle kykenivät. Lapsikuolleisuus oli suurta. Varmaan kaikkien muistama lastenlääkäri Arvo Ylppö teki tuolloin jo uraa uurtavaa työtä lasten terveyden hyväksi Mannerheimin lastensuojeluliitossa.

      Niin, jos nykyajan mummotkin ovat vielä kiinnostuneita vaan draamakuvauksista ja katsovat ja lukevat niitä jopa siinä määrin, että alkavat pitää niitä tosina, niin mitä tekee sitten jälkipolvi.
      Pyhäinpäivän ajan aaveet ja haamut ovat nyt lapsilla kauhistuttavaa huvia. Halloweenia juhlitaan monta päivää mitä erilaisimmissa asuissa: mustat vaatteet, kuolemanviikatteet, noitapipot sun muut naamarit pitää olla, kun muillakin on. Pelotellaan herkempiä lapsia varsinkin, jotka ihan tosisaan ovat kauhuissaan pelosta.
      Kouluissa tapahtuu mitä ihmeelisimpiä asioita. On jengejä, joilla on kättä pitempää mukana. Jopa ampuma-aseita viedään kouluihin. Ja kännyköillä pelataan mitä pelataan.
      Joulun sadunomaista sanomaa ei oikein enää uskalleta esiin tuoda, kun jotkut voivat siitä loukkaantua.

      • Luulenpa, että täällä kirjoittelevat mummot osaavat kyllä erottaa tuossa sota-ajan asiassa faktan ja fiktion.
        Monet täällä kirjoittavat ovat eläneetkin jo sota-aikana.
        Itse olen sodan jäkeen syntynyt.
        Hyvin muistan Arvo Ylpön. Lastenkotikin oli muutaman kilometrin päässä.
        Avustuksia sai vähävaraiset kunnalta. Monenmoisia avustustoimia oli kuntatasollakin.
        Punain ristikin perustettu jo 1877.
        Senkin muistan hyvin, että kunnanlääkärin nimi oli Valtimo, eläinlääkärin nimi oli Härkönen ja papin nimi Kalmanlehto.

        Historiataustaisissa romaaneissa, yleensä taustatyö on hyvää. Perusajankuvaus todenperäistä.
        Väinö Linnankin kirjat ovat historiallisia romaaneja.
        Jokainen täällä on varmasti nähnyt myös niiden pohjalta tehdyt elokuvat.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Luulenpa, että täällä kirjoittelevat mummot osaavat kyllä erottaa tuossa sota-ajan asiassa faktan ja fiktion.
        Monet täällä kirjoittavat ovat eläneetkin jo sota-aikana.
        Itse olen sodan jäkeen syntynyt.
        Hyvin muistan Arvo Ylpön. Lastenkotikin oli muutaman kilometrin päässä.
        Avustuksia sai vähävaraiset kunnalta. Monenmoisia avustustoimia oli kuntatasollakin.
        Punain ristikin perustettu jo 1877.
        Senkin muistan hyvin, että kunnanlääkärin nimi oli Valtimo, eläinlääkärin nimi oli Härkönen ja papin nimi Kalmanlehto.

        Historiataustaisissa romaaneissa, yleensä taustatyö on hyvää. Perusajankuvaus todenperäistä.
        Väinö Linnankin kirjat ovat historiallisia romaaneja.
        Jokainen täällä on varmasti nähnyt myös niiden pohjalta tehdyt elokuvat.

        Linna liioittelee ainakin torppareita koskevassa asiassa.
        Torppateita oli jopa jääkärikoulutuksessa Saksassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linna liioittelee ainakin torppareita koskevassa asiassa.
        Torppateita oli jopa jääkärikoulutuksessa Saksassa.

        Niin, Linna kirjoitti vain Pentinkulman vinkkelistä.
        Ei siinä kuvatakaan asiaa koko maan näkökulmasta - on siis paremminkin Pentinkulman historiaa.
        Sotatila Neuvosto-Venäjää vastaan oli käynnissä 1918 - 1920.
        Rauha solmittiin Tartossa lokakuussa 1920.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, Linna kirjoitti vain Pentinkulman vinkkelistä.
        Ei siinä kuvatakaan asiaa koko maan näkökulmasta - on siis paremminkin Pentinkulman historiaa.
        Sotatila Neuvosto-Venäjää vastaan oli käynnissä 1918 - 1920.
        Rauha solmittiin Tartossa lokakuussa 1920.

        Tuotapa en ole ennen kuullutkaan, että Linnan teokset olisivat Pentinkulman historiaa.


      • Anonyymi

        Kovin sotaisia ja pahansuopaisia ovat sinun mummosi. Moni ei ole tuollaista mummeleita nähnytkään. En ole myöskään huomannut artikkeleita, joissa mummpt ovat ottaneet v. 1918 ajat käsittelyyn, Muuten, luettelet eri järjestöjä, jotka ovat ajaneet lasten asiaa. Jotenkin minusta tuntuu, että Mannerheimin lastensuojeluliitto ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt eivät ole vasemmistolaisten naisten perustamia. Saatan tietysti erehtyäkin.
        Miksi olet noin kiivastunut mummoraukoille? Ikäpalstoja on monelle vuosikymmenelle. Valitse joku nuorempi joukko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linna liioittelee ainakin torppareita koskevassa asiassa.
        Torppateita oli jopa jääkärikoulutuksessa Saksassa.

        Linnan kirjoja pitää lukea kuten romaania luetaan. Ne eivät ole historiallinen totuus sota-ajasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kovin sotaisia ja pahansuopaisia ovat sinun mummosi. Moni ei ole tuollaista mummeleita nähnytkään. En ole myöskään huomannut artikkeleita, joissa mummpt ovat ottaneet v. 1918 ajat käsittelyyn, Muuten, luettelet eri järjestöjä, jotka ovat ajaneet lasten asiaa. Jotenkin minusta tuntuu, että Mannerheimin lastensuojeluliitto ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt eivät ole vasemmistolaisten naisten perustamia. Saatan tietysti erehtyäkin.
        Miksi olet noin kiivastunut mummoraukoille? Ikäpalstoja on monelle vuosikymmenelle. Valitse joku nuorempi joukko.

        Ei täällä mitään mummoraukkoja ole kirjoittamassa, vaan sivistyneitä naisia, jotka lukevat paljon ja analysoivat lukemaansa ja keskustelevat lukukokemuksistaan. Tuollainen muka historian tuntija ei ketään hetkauta, noita juttuja saa tänne kopsattua netistä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Linnan kirjoja pitää lukea kuten romaania luetaan. Ne eivät ole historiallinen totuus sota-ajasta.

        Historiallinen romaani on sekä faktaa, että fiktioa. Se ei ole historian kirja, eikä pelkästi yksinomaan mielikuvituksen tuote.

        Esim. viimeisen historiallisen kirja jonka olen lukenut jälkisanoissa valotti kirjoittamisen taustoja, kertoen todellisten henkilöiden tiedossa olevista taustoista 20 sivun verran.
        Kertoen, myös tarinaan sijoitetut ei todelliset henkilöt.
        He eivät ole päähenkilöitä.

        Lähdeluettelo: Perunkirjat, kartat, tuomiokirjat, kirkonkirjat, historian tutkijan haastattelu.
        Eri osioiden historiallista kirjallisuutta 22 kirjan verran.


    • Olette keskustelleet historiasta. Historiaan kuuluu myös kauniita muistoja.

      Sain tänään kuulla lelujen historiaa, tapasin paikallisen taidetapahtumien järjestelijän ja sovimme, että osallistun nukkekodillani lasten joulunäyttelyyn.

      Leluillakin on historiansa.

      Eilisen lapset ja leikityt lelut - näyttely on avoin kesäisin

      Paltamon Metelin Kanervassa.

      Vuonna 1917 alkanut Espanjantauti teki aikoinaan samanmoisia tepposia kuin korona, mutta kuitenkin on selvitty. Silloinkin on oltu lapsia ja leikitty erilaisilla leluilla.

      Hyvää yötä, leikkiä ikä kaikki ; ))

      • Anonyymi

        Ei nuo sinun nukkejuttusi mitään lasten lelujen historiaa ole. vaan omia vanhuuden päivien askartelujasi.


      • Huomenta ja hyvää alkavaa perjantaipäivää, siitä sitten vauhtia ottaen hypätään viikonlopun viettoon.
        Kylläpä tämä melkein viikonlopun tyyliä on meikäläisen elämä, mutta pitää kuitenkin elää sitä päivien seuraamista, ettei ihan unohdu menneeseen.

        Menneitä olette eläneet muistellen ja totuutta etsien, mummot saaneet toruja muisteloistaan.
        Puutunpa minäkin juttuun mukaan, sillä historia on mielekästä lukea ja tietääkin.
        Totuutta asioille perätään ja totuuksia on monta, omat kokemukset puhuu sen puolesta, että rankkoja aikoja olivat tuon 1918 vaiheet ja ei ihan tuulesta temmattuja tarinat ole.
        Siihen jatkoksi nälkävuodet 30 luvulla, siitä muistomerkki paikkakunnallani on, ihmisiä tuli kanavan tekoon matkojen päästä osa perheineen ja hautaan joutuivat.
        Kanava on nähtävyys tänä päivänä ja sitä katsellen voi kuvitella se hätä, kun ruokaa ei ollut.
        Samaisen 30 luvun lopulla minä synnyin ja sota alkoi, ei se elämä siitä paljonkaan muuksi muuttunut, ruokaa oli haalittava mistä sitä sai ja onnellisia he joilla oli sukulaisia maalla.
        Isäni kävi töissä, oli kykenemätön sotaan, vasemman käden sormet puuttui, ja toi rahaa kotiin, mutta ruokaa ei ollut, sitä piti etsiä mistä milloinkin, äitinikin potkurilla jäitä myöten meni ystäväperheen luo ruokaa ostamaan.
        Pelko siitä, että poliisi tavoittaa, sillä hamstraus oli kiellettyä.
        Koulussa Amerikasta tulleita paketteja jaettiin vaatteiden muodossa, minä en saanut koskaan mitään, olin ainoa lapsi kodissani, sisarukset jo aikuisia.
        Sodan jälkeen alkoi toimia neuvolat ja muut avustus toimet paremmin ja tarpeeseen olivat, vielä pitkään puute seurasi ja tavaraa ei ollut ostettavissa.
        Kauheuksia tapahtui ja kuolemaan tuomiot toteutettiin paikkakunnallani 1918, jäälle ammuttiin joka kymmenes rivistä, kerrottiin isän vaihtaneen paikkaa poikansa kanssa, joten tämä pelastui.
        Tämä tämän mummon kokemaa ja osin ajan eläen ei ole vaikea epäillä, ettäkö Linnan kirjakaan kovin paljon väritystä sisälsi.
        Varmaan jääkäreitä oli samasta perheestäkin, vaikka löytyi veli punaisten puolelta, veli veljeä vastaan sotaa käytiin, siksi nimitys veljessota.
        Tämä on aihe josta riitaa aikaan voi saada, mutta nyt tärkeämpää olisi muistaa menneisyys ja pyrkiä sovussa elämään

        Olipa kiva kuulla sinusta brinkkala, ehdin jo kaivatakin, näin se ikävä tulee, jos tutut kirjoittajat poistuvat. on niin samantyyliset mietteet joita kiva lukea ja vastailla.
        Olen samaa mieltä tuosta toteamuksestasi, että paljon on korjattavaa maailmassa, ihan hirveältä tuntuu tuo lapsien kohtalo noissa maissa.
        Ei millään jaksa edes ajatella, että moinen vielä on mahdollista tänä päivänä.

        Minusta on myös hauska ja mielekästä kukkakimppujen teko, olen hautajaisiinkin tehnyt oman kukkalaitteen, kaupan pohjaan.
        Ramoona varmaan taituri näissä asioissa, mutta jokainen oman näköisen aikaan saa jos halua riittää ja tulos tyydyttää.
        Luomisen tuskaa tässäkin voi purkaa, samoin neuleiden parissa ja yleensä kodin sisustuksenkin suhteen.
        Sisustuksesta myös tykkään kovasti, värien harmoniaa etsien, pienellä rahalla toteuttaen sekin joskus onnistuu.

        No nyt tuli historian pläjäys ja se totuudellista elämää, mistä itse olen kuullut ja osin kokenutkin.
        Varmaan paljon enemmän olisi pitänyt kysellä sillä totuus voi olla ihan muuta mitä kirjat kertoo, ehkä kaunistellenkin.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää alkavaa perjantaipäivää, siitä sitten vauhtia ottaen hypätään viikonlopun viettoon.
        Kylläpä tämä melkein viikonlopun tyyliä on meikäläisen elämä, mutta pitää kuitenkin elää sitä päivien seuraamista, ettei ihan unohdu menneeseen.

        Menneitä olette eläneet muistellen ja totuutta etsien, mummot saaneet toruja muisteloistaan.
        Puutunpa minäkin juttuun mukaan, sillä historia on mielekästä lukea ja tietääkin.
        Totuutta asioille perätään ja totuuksia on monta, omat kokemukset puhuu sen puolesta, että rankkoja aikoja olivat tuon 1918 vaiheet ja ei ihan tuulesta temmattuja tarinat ole.
        Siihen jatkoksi nälkävuodet 30 luvulla, siitä muistomerkki paikkakunnallani on, ihmisiä tuli kanavan tekoon matkojen päästä osa perheineen ja hautaan joutuivat.
        Kanava on nähtävyys tänä päivänä ja sitä katsellen voi kuvitella se hätä, kun ruokaa ei ollut.
        Samaisen 30 luvun lopulla minä synnyin ja sota alkoi, ei se elämä siitä paljonkaan muuksi muuttunut, ruokaa oli haalittava mistä sitä sai ja onnellisia he joilla oli sukulaisia maalla.
        Isäni kävi töissä, oli kykenemätön sotaan, vasemman käden sormet puuttui, ja toi rahaa kotiin, mutta ruokaa ei ollut, sitä piti etsiä mistä milloinkin, äitinikin potkurilla jäitä myöten meni ystäväperheen luo ruokaa ostamaan.
        Pelko siitä, että poliisi tavoittaa, sillä hamstraus oli kiellettyä.
        Koulussa Amerikasta tulleita paketteja jaettiin vaatteiden muodossa, minä en saanut koskaan mitään, olin ainoa lapsi kodissani, sisarukset jo aikuisia.
        Sodan jälkeen alkoi toimia neuvolat ja muut avustus toimet paremmin ja tarpeeseen olivat, vielä pitkään puute seurasi ja tavaraa ei ollut ostettavissa.
        Kauheuksia tapahtui ja kuolemaan tuomiot toteutettiin paikkakunnallani 1918, jäälle ammuttiin joka kymmenes rivistä, kerrottiin isän vaihtaneen paikkaa poikansa kanssa, joten tämä pelastui.
        Tämä tämän mummon kokemaa ja osin ajan eläen ei ole vaikea epäillä, ettäkö Linnan kirjakaan kovin paljon väritystä sisälsi.
        Varmaan jääkäreitä oli samasta perheestäkin, vaikka löytyi veli punaisten puolelta, veli veljeä vastaan sotaa käytiin, siksi nimitys veljessota.
        Tämä on aihe josta riitaa aikaan voi saada, mutta nyt tärkeämpää olisi muistaa menneisyys ja pyrkiä sovussa elämään

        Olipa kiva kuulla sinusta brinkkala, ehdin jo kaivatakin, näin se ikävä tulee, jos tutut kirjoittajat poistuvat. on niin samantyyliset mietteet joita kiva lukea ja vastailla.
        Olen samaa mieltä tuosta toteamuksestasi, että paljon on korjattavaa maailmassa, ihan hirveältä tuntuu tuo lapsien kohtalo noissa maissa.
        Ei millään jaksa edes ajatella, että moinen vielä on mahdollista tänä päivänä.

        Minusta on myös hauska ja mielekästä kukkakimppujen teko, olen hautajaisiinkin tehnyt oman kukkalaitteen, kaupan pohjaan.
        Ramoona varmaan taituri näissä asioissa, mutta jokainen oman näköisen aikaan saa jos halua riittää ja tulos tyydyttää.
        Luomisen tuskaa tässäkin voi purkaa, samoin neuleiden parissa ja yleensä kodin sisustuksenkin suhteen.
        Sisustuksesta myös tykkään kovasti, värien harmoniaa etsien, pienellä rahalla toteuttaen sekin joskus onnistuu.

        No nyt tuli historian pläjäys ja se totuudellista elämää, mistä itse olen kuullut ja osin kokenutkin.
        Varmaan paljon enemmän olisi pitänyt kysellä sillä totuus voi olla ihan muuta mitä kirjat kertoo, ehkä kaunistellenkin.

        Huomenta!
        Silmät kostuivat kertoomasi lukien Hil-la. Niin "lyhyt" aika, että on ihmisiä kertomassa noista kokemuksistaan. Minä muistan vain isäni kovaäänisesti ja vihaisesti sanoneen kutakuinkin niin, että "maailman julmuus on pinnassa, kun veli veljeä vastaan noustaan". Oli naapurin mies kylässä ja puhuivat keskenään.

        Pian on itsenäisyyspäivä, tehdään siitä juhlava veteraanien kunniaksi ja kiitokseksi.

        Niinhän sitä sanotaan, että lapsuuden perheenjäsenilläkin voi olla eri käsitys tapahtumista ihan vain perheen sisäisistäkin. Miksikäs ei sitten tulkinnatkit tapahtumista isommissa mittakaavoissa.

        Aurinkoinen päivä vei sienimetsään eilen. Menin pyörällä, kun helppo reitti on. Olin jo pitkällä metsässä huomattuani, että kuljen kypärä päässä ;) Ei onneksi ketään ollut tullut vastaan, olisi nolottanut. Toisaalta lisäkuori aivokuorelle ei pahitteeksi, kun noita unohduksia tulee. En neulomisella nähtävästi pysty kokonaan torjumaan muistin menetyksiä.

        Olen vähän enemmän puuhastellut tyttären perheen parissa, siksi on palstavierailut olleet harvemmassa. Pääsen piakkoin "hushållaamaan" lapsenlasten kanssa heille pariksi viikoksi, kun vanhemmat menevät työ/lomamatkalle.

        Mitähän sitä tänään, josko vielä kupposen kahvia joisi vauhtia antamaan.

        Iloa ja valoa viikonloppuunne!
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nuo sinun nukkejuttusi mitään lasten lelujen historiaa ole. vaan omia vanhuuden päivien askartelujasi.

        Leluillakin on historiansa. Jo 1980 -1990-luvun lelut ovat haluttuja keräilyesineitä. Niistä ollaan valmiita maksamaan.

        Kävin eilen mökillä, tutkin poikain leluvarastoa.
        En kuitenkaan uskalla antaa heidän lelujaan näyttelyihin voi olla, että en saa niitä takaisin.

        Infosin lelumuseosta joka löytyy Paltamon metelistä. Se tulee olemaan yksi ensikesän tutustumiskohteistani.

        Lelumuseot eivät kerro kurjuudestä.

        Korppis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Leluillakin on historiansa. Jo 1980 -1990-luvun lelut ovat haluttuja keräilyesineitä. Niistä ollaan valmiita maksamaan.

        Kävin eilen mökillä, tutkin poikain leluvarastoa.
        En kuitenkaan uskalla antaa heidän lelujaan näyttelyihin voi olla, että en saa niitä takaisin.

        Infosin lelumuseosta joka löytyy Paltamon metelistä. Se tulee olemaan yksi ensikesän tutustumiskohteistani.

        Lelumuseot eivät kerro kurjuudestä.

        Korppis

        Kiva juttu Korppis, kun tuot iloa tälle palstalle puhumalla leluista ja omakohtaisesta osallistumisestasi lelunäyttelyyn - joulunäyttely taisi olla. Totta, kuten sanot lelumuseot eivät kerro kurjuudesta. Lapsiystävällistä!
        Ystäväpiiriltä jäävät vain nyt iloiset asiat huomaamatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Leluillakin on historiansa. Jo 1980 -1990-luvun lelut ovat haluttuja keräilyesineitä. Niistä ollaan valmiita maksamaan.

        Kävin eilen mökillä, tutkin poikain leluvarastoa.
        En kuitenkaan uskalla antaa heidän lelujaan näyttelyihin voi olla, että en saa niitä takaisin.

        Infosin lelumuseosta joka löytyy Paltamon metelistä. Se tulee olemaan yksi ensikesän tutustumiskohteistani.

        Lelumuseot eivät kerro kurjuudestä.

        Korppis

        Lelut kuuluu lasten käsiin ja leikkeihin ja jotkut ehkä kiertämään seuraavalle sukupolvelle tai saman ajan tarvitseville, kun lapset kasvaa niistä ulos. . Ei varastoihin odottaman arvonnousua eikä niitä rahassa ole syytä arvioida. Eniten saisit alkuperäisessä pakkauksessaan olevasta käyttämättömästälelusta. Lasten elämä on ollut kurjaa entisaikoina Suomessakin ja tänäkin päivänä ympärri maailmaa. Miksi siltä pitäisi ummistaa silmät? Voisit lähettää nuo käyttämättömät lelut niille joilla leluja ei ole edes jouluna.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lelut kuuluu lasten käsiin ja leikkeihin ja jotkut ehkä kiertämään seuraavalle sukupolvelle tai saman ajan tarvitseville, kun lapset kasvaa niistä ulos. . Ei varastoihin odottaman arvonnousua eikä niitä rahassa ole syytä arvioida. Eniten saisit alkuperäisessä pakkauksessaan olevasta käyttämättömästälelusta. Lasten elämä on ollut kurjaa entisaikoina Suomessakin ja tänäkin päivänä ympärri maailmaa. Miksi siltä pitäisi ummistaa silmät? Voisit lähettää nuo käyttämättömät lelut niille joilla leluja ei ole edes jouluna.

        Olen nähnyt äitien pienten lasten kanssa kauppaavan leluja torikirppareilla.. Olen miettinyt minkalainen on perheessa lelujen arvo. Ehkäpä tiedostus, että uusia saa kaupasta.
        Olen erilainen äiti, olen ostanut laatuleluja, joita kestävät. En ole myymässä lasteni leluja, ei tulis mieleenikään. On ihana katsoa kun poijat ajaa radio ohjattavilla veneillä mökin rannassa. Tai puhdistaa tai lajittelee tuhannet legopalikat laatikoihin. Raskaan työn ja opiskelun vastapainona, lomilla, keskittyvät aivan muuhun kuin työpaineisiin tai maailman pahuuksiin.

        Voisin sanoa samaa itsestäni. En itke maailman pahuutta, en leluttomia lapsia, en voi heitä auttaa, voin vain auttaa itseääni puuhastelemalla sellaista mikä antaa hyvän mielen itselleni ja läheisilleni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lelut kuuluu lasten käsiin ja leikkeihin ja jotkut ehkä kiertämään seuraavalle sukupolvelle tai saman ajan tarvitseville, kun lapset kasvaa niistä ulos. . Ei varastoihin odottaman arvonnousua eikä niitä rahassa ole syytä arvioida. Eniten saisit alkuperäisessä pakkauksessaan olevasta käyttämättömästälelusta. Lasten elämä on ollut kurjaa entisaikoina Suomessakin ja tänäkin päivänä ympärri maailmaa. Miksi siltä pitäisi ummistaa silmät? Voisit lähettää nuo käyttämättömät lelut niille joilla leluja ei ole edes jouluna.

        Täällä taas joku viisas kehottaa käyttämään ylivaltaa!
        Nämä käyttämättömät lelut ovat poikien omaisuutta - eivät Korppiksen.
        Vaikuttaa siltä kuin sinlla olisi antipatiaa Korppista kohtaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä taas joku viisas kehottaa käyttämään ylivaltaa!
        Nämä käyttämättömät lelut ovat poikien omaisuutta - eivät Korppiksen.
        Vaikuttaa siltä kuin sinlla olisi antipatiaa Korppista kohtaan!

        Onneksi minun ei tarvitse säilyttää lasteni omaisuutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiva juttu Korppis, kun tuot iloa tälle palstalle puhumalla leluista ja omakohtaisesta osallistumisestasi lelunäyttelyyn - joulunäyttely taisi olla. Totta, kuten sanot lelumuseot eivät kerro kurjuudesta. Lapsiystävällistä!
        Ystäväpiiriltä jäävät vain nyt iloiset asiat huomaamatta.

        Olen arjen kertoja, eilen arkeeni astui lasten joulutapahtumaan valmistautuminen.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Olen nähnyt äitien pienten lasten kanssa kauppaavan leluja torikirppareilla.. Olen miettinyt minkalainen on perheessa lelujen arvo. Ehkäpä tiedostus, että uusia saa kaupasta.
        Olen erilainen äiti, olen ostanut laatuleluja, joita kestävät. En ole myymässä lasteni leluja, ei tulis mieleenikään. On ihana katsoa kun poijat ajaa radio ohjattavilla veneillä mökin rannassa. Tai puhdistaa tai lajittelee tuhannet legopalikat laatikoihin. Raskaan työn ja opiskelun vastapainona, lomilla, keskittyvät aivan muuhun kuin työpaineisiin tai maailman pahuuksiin.

        Voisin sanoa samaa itsestäni. En itke maailman pahuutta, en leluttomia lapsia, en voi heitä auttaa, voin vain auttaa itseääni puuhastelemalla sellaista mikä antaa hyvän mielen itselleni ja läheisilleni.

        Vaikka olisi kuinka laatulelu, lapsi onneksi kasvaa ja kehittyy eikä jumiudu entisiin leluihin, jotka eivät enää kehitä ja anna haastetta. Hyvä kun annetaan tai myydään eteenpäin. Minusta on ihana katsella kun lastenlastenlapset leikkii . ja isät ja ukit on innokkaita kyllä ostamaan uutuuksia, nuo tekniset lelut huomasti kehittyneet.
        Kyllä me suomalaiset voidaan auttaa ja autetaankin maailman kärsiviä lapsia , pehmolelukin voi antaa lohtua.
        Mutta kukin tyylillään.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää alkavaa perjantaipäivää, siitä sitten vauhtia ottaen hypätään viikonlopun viettoon.
        Kylläpä tämä melkein viikonlopun tyyliä on meikäläisen elämä, mutta pitää kuitenkin elää sitä päivien seuraamista, ettei ihan unohdu menneeseen.

        Menneitä olette eläneet muistellen ja totuutta etsien, mummot saaneet toruja muisteloistaan.
        Puutunpa minäkin juttuun mukaan, sillä historia on mielekästä lukea ja tietääkin.
        Totuutta asioille perätään ja totuuksia on monta, omat kokemukset puhuu sen puolesta, että rankkoja aikoja olivat tuon 1918 vaiheet ja ei ihan tuulesta temmattuja tarinat ole.
        Siihen jatkoksi nälkävuodet 30 luvulla, siitä muistomerkki paikkakunnallani on, ihmisiä tuli kanavan tekoon matkojen päästä osa perheineen ja hautaan joutuivat.
        Kanava on nähtävyys tänä päivänä ja sitä katsellen voi kuvitella se hätä, kun ruokaa ei ollut.
        Samaisen 30 luvun lopulla minä synnyin ja sota alkoi, ei se elämä siitä paljonkaan muuksi muuttunut, ruokaa oli haalittava mistä sitä sai ja onnellisia he joilla oli sukulaisia maalla.
        Isäni kävi töissä, oli kykenemätön sotaan, vasemman käden sormet puuttui, ja toi rahaa kotiin, mutta ruokaa ei ollut, sitä piti etsiä mistä milloinkin, äitinikin potkurilla jäitä myöten meni ystäväperheen luo ruokaa ostamaan.
        Pelko siitä, että poliisi tavoittaa, sillä hamstraus oli kiellettyä.
        Koulussa Amerikasta tulleita paketteja jaettiin vaatteiden muodossa, minä en saanut koskaan mitään, olin ainoa lapsi kodissani, sisarukset jo aikuisia.
        Sodan jälkeen alkoi toimia neuvolat ja muut avustus toimet paremmin ja tarpeeseen olivat, vielä pitkään puute seurasi ja tavaraa ei ollut ostettavissa.
        Kauheuksia tapahtui ja kuolemaan tuomiot toteutettiin paikkakunnallani 1918, jäälle ammuttiin joka kymmenes rivistä, kerrottiin isän vaihtaneen paikkaa poikansa kanssa, joten tämä pelastui.
        Tämä tämän mummon kokemaa ja osin ajan eläen ei ole vaikea epäillä, ettäkö Linnan kirjakaan kovin paljon väritystä sisälsi.
        Varmaan jääkäreitä oli samasta perheestäkin, vaikka löytyi veli punaisten puolelta, veli veljeä vastaan sotaa käytiin, siksi nimitys veljessota.
        Tämä on aihe josta riitaa aikaan voi saada, mutta nyt tärkeämpää olisi muistaa menneisyys ja pyrkiä sovussa elämään

        Olipa kiva kuulla sinusta brinkkala, ehdin jo kaivatakin, näin se ikävä tulee, jos tutut kirjoittajat poistuvat. on niin samantyyliset mietteet joita kiva lukea ja vastailla.
        Olen samaa mieltä tuosta toteamuksestasi, että paljon on korjattavaa maailmassa, ihan hirveältä tuntuu tuo lapsien kohtalo noissa maissa.
        Ei millään jaksa edes ajatella, että moinen vielä on mahdollista tänä päivänä.

        Minusta on myös hauska ja mielekästä kukkakimppujen teko, olen hautajaisiinkin tehnyt oman kukkalaitteen, kaupan pohjaan.
        Ramoona varmaan taituri näissä asioissa, mutta jokainen oman näköisen aikaan saa jos halua riittää ja tulos tyydyttää.
        Luomisen tuskaa tässäkin voi purkaa, samoin neuleiden parissa ja yleensä kodin sisustuksenkin suhteen.
        Sisustuksesta myös tykkään kovasti, värien harmoniaa etsien, pienellä rahalla toteuttaen sekin joskus onnistuu.

        No nyt tuli historian pläjäys ja se totuudellista elämää, mistä itse olen kuullut ja osin kokenutkin.
        Varmaan paljon enemmän olisi pitänyt kysellä sillä totuus voi olla ihan muuta mitä kirjat kertoo, ehkä kaunistellenkin.

        Jaa, siis isäsi pelastui, koska on sinut siittänyt 30-luvun lopulla.
        Kirjoista olen lukenut, että radikaaleimmiksi katsomiaan vastapuoli jopa teloitti.
        Varkaudessa muistaakseni jossain Huris- tai Hurusjärven jäällä.
        Kerrotaan, että Kekkos Urhokin olis liikkunut siellä päin - hänhän taisteli valkoisten joukoissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olisi kuinka laatulelu, lapsi onneksi kasvaa ja kehittyy eikä jumiudu entisiin leluihin, jotka eivät enää kehitä ja anna haastetta. Hyvä kun annetaan tai myydään eteenpäin. Minusta on ihana katsella kun lastenlastenlapset leikkii . ja isät ja ukit on innokkaita kyllä ostamaan uutuuksia, nuo tekniset lelut huomasti kehittyneet.
        Kyllä me suomalaiset voidaan auttaa ja autetaankin maailman kärsiviä lapsia , pehmolelukin voi antaa lohtua.
        Mutta kukin tyylillään.

        Minulla on iso pehmoleluvartio sänkyni ympärillä mökillä.; ))

        Olen kai "jumittunut" leluihin. Minulla on esimerkiksi Anneli nukke viiskytluvulta. On toki muitakin leluja, lämpimiä muistoja syntymäkodistani.

        En usko kuitenkaan olevani este muiden aikuisten vakavamieliseen ajatteluun.

        Korppis


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, siis isäsi pelastui, koska on sinut siittänyt 30-luvun lopulla.
        Kirjoista olen lukenut, että radikaaleimmiksi katsomiaan vastapuoli jopa teloitti.
        Varkaudessa muistaakseni jossain Huris- tai Hurusjärven jäällä.
        Kerrotaan, että Kekkos Urhokin olis liikkunut siellä päin - hänhän taisteli valkoisten joukoissa.

        Isäni ei osallistunut kapinaan, ajatuksistaan en tiedä, mutta rauhaa rakasti ja kunnian mies oli.
        Perheensä huolsi ja kovasti tykätty työmies oli, siksi lapsuuteni vain kauniita muistoja kotoa kantaa, koskaan ei ruokaa puuttunut, herkkuja ei ollut, mutta silloin kun appelsiinejä jo saatiin, se oli tilipäivän kohokohta, jos leikkikaveri oli paikalla appelsiini puolitettiin.

        Jos tämän päivän lapsille jää näinkin hyvät muistot lapsena olosta, se kantaa.

        Olen joskus tivannut omilta lapsiltani, miten heidän lapsuutensa sujui, vastaus on kummaltakin hyvin, vaikka itse muistelen sen melko tiukkaa aikaa olleen, asuntovelka piti budjetin köyhänä.

        Oikeassa olet Kekkonen oli mukana, kun tehtaan johonkin torniin oli kapinalliset piiloutuneet, sieltä sitten jäälle marssitettiin, muistomerkki heilläkin on hautausmaalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi minun ei tarvitse säilyttää lasteni omaisuutta.

        Minulla on lasiovinen kaappi täynnä lasteni leluja. Ne olivat kovin mieleiset myös lastenlapsille. Hyvin ovat ne pitäneet, ehjiä ovat yhä, vaikka yli 50 v. jokainen. Lapsenlapsenlapsikin kaapille jo löytää.
        Minä säilytän ne mielelläni.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, siis isäsi pelastui, koska on sinut siittänyt 30-luvun lopulla.
        Kirjoista olen lukenut, että radikaaleimmiksi katsomiaan vastapuoli jopa teloitti.
        Varkaudessa muistaakseni jossain Huris- tai Hurusjärven jäällä.
        Kerrotaan, että Kekkos Urhokin olis liikkunut siellä päin - hänhän taisteli valkoisten joukoissa.

        Onneksi voimme jo todeta, että noiden vuosien tapahtumat ovat jo historiaa. Sota-ajankin olemme lapsina kokeneet. Niitä aikoja ei pidä unohtaa, mutta murheitten soisi jo jäävän menneisyyteen. Omat jälkikasvumme ovat saaneet elää rauhan oloissa.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Isäni ei osallistunut kapinaan, ajatuksistaan en tiedä, mutta rauhaa rakasti ja kunnian mies oli.
        Perheensä huolsi ja kovasti tykätty työmies oli, siksi lapsuuteni vain kauniita muistoja kotoa kantaa, koskaan ei ruokaa puuttunut, herkkuja ei ollut, mutta silloin kun appelsiinejä jo saatiin, se oli tilipäivän kohokohta, jos leikkikaveri oli paikalla appelsiini puolitettiin.

        Jos tämän päivän lapsille jää näinkin hyvät muistot lapsena olosta, se kantaa.

        Olen joskus tivannut omilta lapsiltani, miten heidän lapsuutensa sujui, vastaus on kummaltakin hyvin, vaikka itse muistelen sen melko tiukkaa aikaa olleen, asuntovelka piti budjetin köyhänä.

        Oikeassa olet Kekkonen oli mukana, kun tehtaan johonkin torniin oli kapinalliset piiloutuneet, sieltä sitten jäälle marssitettiin, muistomerkki heilläkin on hautausmaalla.

        Valkoinen armeija ei vain nähnyt ns kapinallisia vaan oman maansa sisäisinä taistelijoina, koska kaikien tiedossa piti olla, että Neuvosto-Venäjän antama Suomen itsenäisyydentunnustus Suomen hallitusta kohtaa ei tullut päteväksi, Neuvosto-Venäjä ei nimennyt jäseniään sekakomissioon.
        Sitten vielä se, että mitä Neuvosto-Venäjä sopi maaliskuun alussa, sopi se sen Suomen sosialistisen työväentasavallan kanssa, joka tasavallan yksin Suomen punaisten Kansanvaltuuskunnta oli hyväksynyt. Suomen laillinen hallitus jätettiin kokonaan sivuun.
        Nähdäkseni valkoinen armeija piti taisteluun osallistuneita ja heidän läheisiä avustajiaan maanpettureina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Leluillakin on historiansa. Jo 1980 -1990-luvun lelut ovat haluttuja keräilyesineitä. Niistä ollaan valmiita maksamaan.

        Kävin eilen mökillä, tutkin poikain leluvarastoa.
        En kuitenkaan uskalla antaa heidän lelujaan näyttelyihin voi olla, että en saa niitä takaisin.

        Infosin lelumuseosta joka löytyy Paltamon metelistä. Se tulee olemaan yksi ensikesän tutustumiskohteistani.

        Lelumuseot eivät kerro kurjuudestä.

        Korppis

        Täällä oli nukkemuseo, muutamava vuosi sitten lopetettiin.
        Kävin siellä silloin.
        Oli siellä sellaisiakin nukkeja, mitä itsellä lapsena oli.
        Leikkimökkini on mökillä varastona.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valkoinen armeija ei vain nähnyt ns kapinallisia vaan oman maansa sisäisinä taistelijoina, koska kaikien tiedossa piti olla, että Neuvosto-Venäjän antama Suomen itsenäisyydentunnustus Suomen hallitusta kohtaa ei tullut päteväksi, Neuvosto-Venäjä ei nimennyt jäseniään sekakomissioon.
        Sitten vielä se, että mitä Neuvosto-Venäjä sopi maaliskuun alussa, sopi se sen Suomen sosialistisen työväentasavallan kanssa, joka tasavallan yksin Suomen punaisten Kansanvaltuuskunnta oli hyväksynyt. Suomen laillinen hallitus jätettiin kokonaan sivuun.
        Nähdäkseni valkoinen armeija piti taisteluun osallistuneita ja heidän läheisiä avustajiaan maanpettureina.

        Niin, olihan tuo punaisten toiminta sen verran laajaa toimintaa, että valkoisten piti toimia myös sen pohjalta, ettei heti tule revanssia punaisten taholta.
        No, tulihan se sitten kuitenkin talvi- ja jatkosodan muodossa.
        Mannerheim totesi talvisodan alkaessa: Tämä ei ole mitään muuta kuin vapausodan jatkoa je sen loppunäytös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lelut kuuluu lasten käsiin ja leikkeihin ja jotkut ehkä kiertämään seuraavalle sukupolvelle tai saman ajan tarvitseville, kun lapset kasvaa niistä ulos. . Ei varastoihin odottaman arvonnousua eikä niitä rahassa ole syytä arvioida. Eniten saisit alkuperäisessä pakkauksessaan olevasta käyttämättömästälelusta. Lasten elämä on ollut kurjaa entisaikoina Suomessakin ja tänäkin päivänä ympärri maailmaa. Miksi siltä pitäisi ummistaa silmät? Voisit lähettää nuo käyttämättömät lelut niille joilla leluja ei ole edes jouluna.

        Miten lasten satukirjat! Köyhät lapsipoloiset nauttisivat niin Jörö-Jukasta ja kolmesta pikkuporsaasta.


    • Anonyymi

      Osin aurinkoista tällä kohtaa Kymenlaaksoa. Lauhaakin vielä.

    • Anonyymi

      Tätäkin päivää siis marraskuun 15. vois pitää maan itsenäisyyspäivänä.
      Nimittäin Suomen eduskunta julistautui 15. marraskuuta 1917 Suomen korkeimman valtiovallan haltijaksi.
      Muutamia päiviä sen jälkeen yleislakko (vasemmiston pienimuotoinen vallankumous Pietarin tapahtumien jälkeen) päättyi. kun oikeisto ja vasemmisto pääsivät sopuun 8 tuntisesta työpäivästä, kunnallislakien uudistuksesta ja paljon muustakin miten tästä mennään yhdessä eteenpäin esim. torppariasiassa.
      Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin sitten 6. joulukuuta 1917.
      Mutta sitten tammikuussa 1918 vasemmiston mieli muuttui. Otto-Wille Kuusinenkin totesi myöhemmin, että hän teki virheen, kun äänesti marraskuussa 1917 sovun puolesta.
      Tammikuun loppupuolella sitten vasemmisto tarttui aseisiin Etelä-Suomessa. Samoihin aikoihin maan hallituksen joukot Mannerheimin johdolla ryhtyivät riisumaan venäläistä sotaväkeä aseista Pohjanmaalla.
      Aiemmin tammikuussa Neuvosto-Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden - ei puhtaasti, vaan ehdollisena. Ehtona oli maiden välisen sakakomission perustaminen. Suomi nimesi edustajansa komissioon tammikuun puolen välin tienoilla. Luonnollisesti myös vasemmiston edustajia oli mukana - ja varsinkin, kun Neuvosto-Venäjä tunnustusessaan siitä erityisesti mainitsi. Siitä huolimatta Neuvosto-Venäjä ei nimennyt edustajiaan komissioon. Ei olut mitään kiirettä, siilä Suomi on ollut yli 100 vuotta Venäjän alaisuudessa. Ehtii vielä odottamaan, sanottiin.
      No, sitten Neuvosto-Venäjä teki "valtiosopimuksen" Suomen sosialistisen työväentasavallan kanssa (Suomen punaisen Kansanvaltuuskunnan hyväksymä) 1. maaliskuuta 1918. Sopimuksessa asioista sovittiin kuin maan virallisten instituutioiden kanssa sovitaan. Maan laillinen hallitus syrjäytettiin.
      Mitä tuo muuta oli kuin sodan julistus Suomen laillista hallitusta vastaan. Myöhemmin Tarton rauhanneuvotteluissa vuonna 1920 se myönsivätkin.
      Ikävää vain, että näissä kuvioissa heräsi myös kysymys Suomen vasemmiston (siis radikaalin vasemmiston) maanpetturuudesta. Mutta näistä asioista on hyvä keskustella sovinnollisesti, eikä tehdä draamaa vanhaa luokkajakoa kaivelemalla.

    • Anonyymi

      Meillä on tänään hautajaispäivä. Poikani paras ystävä siunataan tänään kappelissa haudanlepoon. Hän menehtyi 62- vuotiaana levinneeseen syöpään.
      Siunauskappeliin oli kutsuttu vain lähiomaiset, vainajan vaimo ja poika ja veli, sekä kaksi vanhaa koulukaveria joista poikani on toinen.
      Koska vainaja tuhkataan, arkulle oli toivomus vain yksi kukka, ehdotin poikaa hankkimaan valkoisen ruusun. Itse tekstasin adressin antikvalla joka on mielestäni juhlava tyyli joka sopii adressiin.
      Nyt ei muuta tekstiä tänään synny, kyyneleet kastelevat näppäimet.
      tepa

      • Anonyymi

        Tuo yksi kukka arkulle toiveena on yleistynyt tuhkausten myötä. On aika turhaa laittaa upeita kukkalaitteita heti siunauksen jälkeen kappelin taakse kuivumaan, koska niitä ei polteta arkun mukana. Kukkalaitteet voi kyllä viedä muiden omaisten haudoille taikka muualle haudattujen muistolehtoon.

        Mira


    • Keskipäivää ! Kävikö nyt niin, että tuo Anon 15.34 tiukkasävyinen valistuskirjoitus johti pieneen historiakatsaukseen täällä ? ..))

      "Ellei kansakunta tunne menneisyyttään, se on pakotettu toistamaan sitä" on todettu
      ja kai meillä kaikilla on oikeus tutustua menneisyyteen niillä eväillä ja niillä keinoilla, mitä meillä on ja muodostaa siitä oma käsityksemme ?
      Ei siitä nyt ehkä kannattaisi ketään tilille vetää eikä suurennella sen merkitystä isommassa kuvassa.
      Oli silti hyvä lukea, mitä mieltä oltiin ja Hil-lan omakohtaiset muistot sotien ajoilta ovat erityisen arvokkaita kuulla, ainakin minulle, jolla niitä ei sotien ajalta ollut.

      Erikoinen yhteensattuma: minunkin isältä puuttui sormia vasemmasta kädestä. Oli kuulemma lapsena leikkinyt räjähteillä. Tapaturma vapautti hänet asepalveluksesta, mutta ei työpalvelusta, minkä hän teki Viipurissa. Muuta en hänen sodastaan tiedä, eivätkä isommat sisarukset tuosta ajasta myöskään paljon puhuneet.

      Nyt kun sota on ajankohtainen tänäkin päivänä ja sen leviäminen on todellinen uhka, en pidä kovin outona tuota kiinnostustani omien sotiemme historiaan ja ainakin tuo kiinnostus auttaa näkemään, mikä on hyvää tässä ajassa ja mahdollisuuksien mukaan vaalimaan sitä, edes omassa arjessa.

      Kiva, että brinkkalastakin kuultiin. Kaivattu on ! Olet etuoikeutettu tuossa tehtävässäsi, eikös meidät isovanhemmat ole valtuutettu siirtämään perinnettä nuoremmille ?..))
      Teillä kädentaitoisilla ja maastokelpoisilla on siirrettävää, minulla sekin taitaa jäädä vain tarinoinnin asteelle ja aina on vaarana, ettei sekään kelpaa..))

      Vuorovaikutus on kuitenkin aina mahdollista. Ellei lapsia/nuoria kiinnosta mummojen jutut, voi itse kiinnostua heistä. Tsehovin tapaan: "Mitä siitä, jos minua ei rakasteta, minä rakastan"...
      Mukavaa perjantaipäivää kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        Teitä käy ihan kateeksi, joilla lastenlapset asuu lähellä ja tapaatte usein.


      • Anonyymi

        Mukavan kuuloisia nuo sanat "maastotaitoisia" ja "kädentaitoisia". Kyllähän noita patikointiretkiä ja kalastusreissuja on tullut tehtyä lapsenlasten kanssa.
        Kädentaidoissa ovat molemmat tyttäreni ajaneet minusta ohi ja jopa pätevöityneet. Kuumottavia uutisia sain, että tyttären naapuripariskunnalla, jota autoin säilömisissä, on höyläpenkki ja seinän täydeltä työkaluja ulkovajassaan. Täytyy syventää tuttavuutta, kun menen "hushålleriksi" :) Ehkä kevätpuolella hieron kauppoja verstaan käytöstä ja aloittaisin puutyöt ajanvietteeksi. Kipinä iski, kun täällä omia hyllyjä fiksasin.

        Sinullahan demeter on jälkikasvu "pikkumiehineen" siellä huudeilla. Tapaat usein ja se musiikkistudiokin on hyvä syy tavata sinua samalla.

        "Kaivattu" :)) vai niin, epäilen, että kohta tuo sana on käyttökiellossa ;)

        Hil-lalla on ollut niin monipuoliset aamunavaukset ettei paremmasta väliä. Koukututtu on.

        Olen viipottanut asioilla pitkin päivää ja kävin vesijumpassa. Kaksinkertaisen "virutuksen" sain :)

        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mukavan kuuloisia nuo sanat "maastotaitoisia" ja "kädentaitoisia". Kyllähän noita patikointiretkiä ja kalastusreissuja on tullut tehtyä lapsenlasten kanssa.
        Kädentaidoissa ovat molemmat tyttäreni ajaneet minusta ohi ja jopa pätevöityneet. Kuumottavia uutisia sain, että tyttären naapuripariskunnalla, jota autoin säilömisissä, on höyläpenkki ja seinän täydeltä työkaluja ulkovajassaan. Täytyy syventää tuttavuutta, kun menen "hushålleriksi" :) Ehkä kevätpuolella hieron kauppoja verstaan käytöstä ja aloittaisin puutyöt ajanvietteeksi. Kipinä iski, kun täällä omia hyllyjä fiksasin.

        Sinullahan demeter on jälkikasvu "pikkumiehineen" siellä huudeilla. Tapaat usein ja se musiikkistudiokin on hyvä syy tavata sinua samalla.

        "Kaivattu" :)) vai niin, epäilen, että kohta tuo sana on käyttökiellossa ;)

        Hil-lalla on ollut niin monipuoliset aamunavaukset ettei paremmasta väliä. Koukututtu on.

        Olen viipottanut asioilla pitkin päivää ja kävin vesijumpassa. Kaksinkertaisen "virutuksen" sain :)

        /ex-brinkkala

        Korjaan, maastokelpoisia :). Siinä se muistin huonontuminen nähtiin taas, voi minua parkaa :)
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi kirjoitti:

        Korjaan, maastokelpoisia :). Siinä se muistin huonontuminen nähtiin taas, voi minua parkaa :)
        /ex-brinkkala

        Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka - niinhän sanotaan. Nautimme niistä brinkkala ja tietysti muutkin onnekkaat.
        Monilla on tietysti tämä vaihe takana päin, mitä itse nyt elän. Seitsemän vuotta täyttää nuorin lapsenlapsi sunnuntaina.
        Vai timpuriksi meinaat ruveta brinkkala ! Sinulla tuota intoa riittää...Mulla ei taida pysyä edes vasara kädessä enää.. Onnea suunnitelmille kuitenkin...
        demeter1


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka - niinhän sanotaan. Nautimme niistä brinkkala ja tietysti muutkin onnekkaat.
        Monilla on tietysti tämä vaihe takana päin, mitä itse nyt elän. Seitsemän vuotta täyttää nuorin lapsenlapsi sunnuntaina.
        Vai timpuriksi meinaat ruveta brinkkala ! Sinulla tuota intoa riittää...Mulla ei taida pysyä edes vasara kädessä enää.. Onnea suunnitelmille kuitenkin...
        demeter1

        No nyt! Ex brinkkala alkaa(ko) kilpailla korpiksen kanssa timpurin töissä. Se paljon mainostettu kuormalavoista kasattu terassi tuli todella tutuksi. Lastenlasten tuoma elämän rikkaus ja jatkuvuus on kuitenkin sitä suurinta onnea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No nyt! Ex brinkkala alkaa(ko) kilpailla korpiksen kanssa timpurin töissä. Se paljon mainostettu kuormalavoista kasattu terassi tuli todella tutuksi. Lastenlasten tuoma elämän rikkaus ja jatkuvuus on kuitenkin sitä suurinta onnea.

        En sentään kilpailla ala, en pystyisi :)
        Minulla on kaksi veljeä. Lapsina he nikkaroivat vaikka mitä. Minä olin kolmantena pyöränä nauloja ojentamassa. Vissiin sain yrittää käsiporalla kokeilla lautaan reikiä. Höylällä ei lastun lastua irronnut. Ei silloin ollut iskuporakoneita eikä pyörösahoja. Tiedä vaikka minusta tulisi veistotaideharrastaja :))

        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka - niinhän sanotaan. Nautimme niistä brinkkala ja tietysti muutkin onnekkaat.
        Monilla on tietysti tämä vaihe takana päin, mitä itse nyt elän. Seitsemän vuotta täyttää nuorin lapsenlapsi sunnuntaina.
        Vai timpuriksi meinaat ruveta brinkkala ! Sinulla tuota intoa riittää...Mulla ei taida pysyä edes vasara kädessä enää.. Onnea suunnitelmille kuitenkin...
        demeter1

        Näköjään tekstini katosi.
        Lapsenlapset ovat tosiaan poikia. Ovathan he koulussa puutöissä tehneet vaikka mitä. On naulakkoa, linnunpönttöä, jakkaraa, työkalupakkia ym.
        Ajattelin josko olisi ainakin nuoremman kanssaan jotain yhteistä nikkarointia. Vaikka omenalaatikoita :)
        Yhdessä olo se tärkeintä on, vielä kun olen.
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En sentään kilpailla ala, en pystyisi :)
        Minulla on kaksi veljeä. Lapsina he nikkaroivat vaikka mitä. Minä olin kolmantena pyöränä nauloja ojentamassa. Vissiin sain yrittää käsiporalla kokeilla lautaan reikiä. Höylällä ei lastun lastua irronnut. Ei silloin ollut iskuporakoneita eikä pyörösahoja. Tiedä vaikka minusta tulisi veistotaideharrastaja :))

        /ex-brinkkala

        Voisit exbrinkkala veistää vaikka karhun. Ensin moottorisahalla karkea aihe, sitten taltalla esiin muotoa , puukolla viimeistelyä. Voisit hakea minun metsästä hyvän männyn kannon vai tulenko tuomaan? Kysyy eräs metsien mies.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisit exbrinkkala veistää vaikka karhun. Ensin moottorisahalla karkea aihe, sitten taltalla esiin muotoa , puukolla viimeistelyä. Voisit hakea minun metsästä hyvän männyn kannon vai tulenko tuomaan? Kysyy eräs metsien mies.

        Voisit tuoda valmiin karhupatsaan :) Niin hyvin kuvasit tuon prosessin, että olet itse mestari, eräs metsien mies. Komeita ne ovat porttien pielissä ja puutarhoissa.
        Tunnustaa täytyy etten koskaan ole moottorisahaa käyttänyt. Entisaikaiset "Homelitet" olivat niin raskaita (?) ettei annettu hennon naisen käsiin.
        Ehkä pitäydyn tavoitteessani tehdä niitä omenalaatikoita, niille olisi käyttöä.
        Makkaratikun veistäminen onnistuu kyllä :)
        /ex-brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisit tuoda valmiin karhupatsaan :) Niin hyvin kuvasit tuon prosessin, että olet itse mestari, eräs metsien mies. Komeita ne ovat porttien pielissä ja puutarhoissa.
        Tunnustaa täytyy etten koskaan ole moottorisahaa käyttänyt. Entisaikaiset "Homelitet" olivat niin raskaita (?) ettei annettu hennon naisen käsiin.
        Ehkä pitäydyn tavoitteessani tehdä niitä omenalaatikoita, niille olisi käyttöä.
        Makkaratikun veistäminen onnistuu kyllä :)
        /ex-brinkkala

        Jospa nyt aluksi lähetän tämmöisen virtuaalinallen, ja kukkaset . Sitten keväämmällä voisi tulla katsastamaan millanen karhu sulle sopii.
        MM
        🐻💐


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jospa nyt aluksi lähetän tämmöisen virtuaalinallen, ja kukkaset . Sitten keväämmällä voisi tulla katsastamaan millanen karhu sulle sopii.
        MM
        🐻💐

        Onpa soma nalle ja kukkiakin. Kiitos! Lämmittää kyllä :)
        Hyvää syksyä eräs metsien mies!
        /ex-brinkkala


    • Anonyymi

      Tervehdys! kyllä sotaajan hyvin muistan, oli se usein painostavaa, pelko siitä, tuleeko pommikoneita. Ulkona oli valkoiset lakanat, jos niiden ääntä kuuli.

      Meillä oli sotaleikkejä, yksi oli aina vartijana, hän tarkkaili kulkijoita ja jos näkyi pyöräilijäkin, heti huudettiin "Maastoutukaa"!
      Itse olin pienimpiä, enkä osannut kunnolla sanoa, joten lyhensin ja huusin "Maastoukaa"!
      olin 2 v. vanha kun sota alkoi.
      Kunpa nyt jo ihmiset lopettaisi tuo mielettömyyden!

      Hyvää vointia kaikille,
      Neeasa

      • Aikaista huomenta, pimeys ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa, ei tullut uni silmään, joten ajattelin kahvit keittää ja koneen eteen istua.
        Nykyisin on paljon pidemmälle päivä ehtinyt, kun herään, mutta tuttua tämä aikainen herätyskin on.
        Kahviseuranani oli melkein täysinäinen kuu ja valokuvauksellinen maisema, vain katuvalo ja kuun loiste, mitä olisikaan maalla, missä vain kuun loiste valoa antaisi.
        Siellä tähdetkin näkyisi, ei vaan muutama kuten kaupungissa näkee.

        Miten tuleekaan sota ja siitä puhuminen pahan kuuloisena mieleen, näin äitini kertoi, että ennen sodan alkua koko ajan valmisteltiin hyökkäykseen, pimennysverhoja tarkasteltiin ja
        suojapaikkoja suunniteltiin, mikä minun perheen suojaksi nimettiin maakellari.
        Sinne hälytyksen tullen äiti kietaisi täkin ympärilleni ja sinne juostiin, minä tietenkin äidin sylissä, reilun vuoden vanha silloin olin.
        Nyt tuota saman tapaista touhutaan, poikani kertoi, että on kutsuttu johonkin harjoitus suunniteluun, vesi ja voimalaitosten ja siihen liittyviin varusteluihin.
        Viisautta kaiketi on, kun näinkin levottomia aikoja eletään, toivoisi kuitenkin, että mihinkään tämän sotimisen kaltaiseen ei koskaan päädyttäisi.
        Joka sukupolvelleko on tämä sota saatava aikaan, ihmisten muisti on lyhyt.

        Noista leluista on ollut puhe, niistäpä ei juurikaan muistoja ole, äitini teki minulle Molla-Maijan, se niistä leluista.
        Sain kyllä hienonkin nuken, mikä sulki silmänsä ja oli kiharatukka, sillä vaan oli pahvipää ja eipä kauan kestänyt kun leikkien rajummiksi muuttuen, pää meni rikki.
        Tätini Helsingistä sen lähetti, kuulin myös miten" arvotavaraa" sotaa pakoon maalle lähetettiin, minunkin seinällä tätini kanavatyö, kai se silloin oli hänen mielestään arvokas, no nyt jo vanha ja arvo noussut, liki satavuotias on taulu. tunnearvo on korkea.
        En muista omien lapsieni leluja, no tyttärelle kuitenkin vauvanukke hankittiin on minun luonani ja nyt sitten lapsenlapsetlapset sillä leikkii joskus.
        Tosin leikkiaika heiltäkin ohi, viides polvi ei vielä kykene leikkimään liian pieni on ja poika, tuskin sen ajan nuket kiinnostaa.
        Kouluiässä sitten jo vaatimukset tavaroista oli toista, jääkiekko varusteet, sähkökitara ja lopulta auto.(hyvin halpa oli)
        Tyttärelle pianokin hommattiin, kun musiikki taidot siihen viittasi, nyt taitaa piano olla hänen tyttären kotona, jäi harrastukset, tuli muuta eteen.

        Kyllä minä kannan huolta kovastikin maailman lasten elämästä, sydän meinaa särkyä, kun ajatus niihin tuskiin ja puutteisiin lentää, mitä tässä hyvinvointia toisille riittävässä maailmassa saavat kohdata.
        Haluni auttaa on pienimuotoista ja senkin tiedän, että pienet avustussummat saattavat joutua keinottelijoiden hyväksi, silti aina vaan jotain pientä yritän kaikille tahoille antaa, jotka apua pyytävät.
        Olen saanut palautetta kehitysmaiden naisten työhön pääsystä ,lasten koulutuksesta, kaivojen rakentamisesta, työsarkaa riittää ja hyvältä tuntuu, että on ihmisiä jotka jaksavat näitäkin asioita korjata ja saada apua tarvitseville.

        Noita "miesten töitä" en hallitse lainkaan mihin brinkkala viittaa, vasaraakin heiluttaissa sormeni aina koetukselle joutuu.
        Eihän se paha olisi, jos nekin olisi hallussa, monta kertaa miestä kotini kuntoon laitossa joudun apuun pyytämään.
        Onnekseni taloni puheenjohtaja on mies, joka melkein kaiken osaa ja apua antaa, sinne muuten palkaksi sukatkin kelpaa;)

        Demeterin kuolemattomiin sanontoihin minäkin mielellä osallistun, historia olisi kaikille hyvin tervetullut kertaus, sillä joka ei tunne taustoja, ei osaa elämäänsä suunnitella.
        Oletteko muuten katsoneet tuleeko käsien sisäpuolelle viivojen muodostama M-kirjain, niilläkin on oma luonteenkuvaus.
        Minä löydän molemmista käsistä tuon M-kirjaimen ja luonteeni on tietysti kaikkea hyvää, uskokoon ken haluaa.
        Vielä lopuksi, uskon, että niille kapinahenkisillekin isänmaa ja vapaus oli tärkeä, sehän todistettiin viimeistään sodassa

        Päivä ei vieläkään ole valennut, mutta hommat on pimeydessäkin aloitettava, iltapäivä kuluu sitten vaikka torkkuen,, hyvää heräämistä lauantaipäivään.


      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Aikaista huomenta, pimeys ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa, ei tullut uni silmään, joten ajattelin kahvit keittää ja koneen eteen istua.
        Nykyisin on paljon pidemmälle päivä ehtinyt, kun herään, mutta tuttua tämä aikainen herätyskin on.
        Kahviseuranani oli melkein täysinäinen kuu ja valokuvauksellinen maisema, vain katuvalo ja kuun loiste, mitä olisikaan maalla, missä vain kuun loiste valoa antaisi.
        Siellä tähdetkin näkyisi, ei vaan muutama kuten kaupungissa näkee.

        Miten tuleekaan sota ja siitä puhuminen pahan kuuloisena mieleen, näin äitini kertoi, että ennen sodan alkua koko ajan valmisteltiin hyökkäykseen, pimennysverhoja tarkasteltiin ja
        suojapaikkoja suunniteltiin, mikä minun perheen suojaksi nimettiin maakellari.
        Sinne hälytyksen tullen äiti kietaisi täkin ympärilleni ja sinne juostiin, minä tietenkin äidin sylissä, reilun vuoden vanha silloin olin.
        Nyt tuota saman tapaista touhutaan, poikani kertoi, että on kutsuttu johonkin harjoitus suunniteluun, vesi ja voimalaitosten ja siihen liittyviin varusteluihin.
        Viisautta kaiketi on, kun näinkin levottomia aikoja eletään, toivoisi kuitenkin, että mihinkään tämän sotimisen kaltaiseen ei koskaan päädyttäisi.
        Joka sukupolvelleko on tämä sota saatava aikaan, ihmisten muisti on lyhyt.

        Noista leluista on ollut puhe, niistäpä ei juurikaan muistoja ole, äitini teki minulle Molla-Maijan, se niistä leluista.
        Sain kyllä hienonkin nuken, mikä sulki silmänsä ja oli kiharatukka, sillä vaan oli pahvipää ja eipä kauan kestänyt kun leikkien rajummiksi muuttuen, pää meni rikki.
        Tätini Helsingistä sen lähetti, kuulin myös miten" arvotavaraa" sotaa pakoon maalle lähetettiin, minunkin seinällä tätini kanavatyö, kai se silloin oli hänen mielestään arvokas, no nyt jo vanha ja arvo noussut, liki satavuotias on taulu. tunnearvo on korkea.
        En muista omien lapsieni leluja, no tyttärelle kuitenkin vauvanukke hankittiin on minun luonani ja nyt sitten lapsenlapsetlapset sillä leikkii joskus.
        Tosin leikkiaika heiltäkin ohi, viides polvi ei vielä kykene leikkimään liian pieni on ja poika, tuskin sen ajan nuket kiinnostaa.
        Kouluiässä sitten jo vaatimukset tavaroista oli toista, jääkiekko varusteet, sähkökitara ja lopulta auto.(hyvin halpa oli)
        Tyttärelle pianokin hommattiin, kun musiikki taidot siihen viittasi, nyt taitaa piano olla hänen tyttären kotona, jäi harrastukset, tuli muuta eteen.

        Kyllä minä kannan huolta kovastikin maailman lasten elämästä, sydän meinaa särkyä, kun ajatus niihin tuskiin ja puutteisiin lentää, mitä tässä hyvinvointia toisille riittävässä maailmassa saavat kohdata.
        Haluni auttaa on pienimuotoista ja senkin tiedän, että pienet avustussummat saattavat joutua keinottelijoiden hyväksi, silti aina vaan jotain pientä yritän kaikille tahoille antaa, jotka apua pyytävät.
        Olen saanut palautetta kehitysmaiden naisten työhön pääsystä ,lasten koulutuksesta, kaivojen rakentamisesta, työsarkaa riittää ja hyvältä tuntuu, että on ihmisiä jotka jaksavat näitäkin asioita korjata ja saada apua tarvitseville.

        Noita "miesten töitä" en hallitse lainkaan mihin brinkkala viittaa, vasaraakin heiluttaissa sormeni aina koetukselle joutuu.
        Eihän se paha olisi, jos nekin olisi hallussa, monta kertaa miestä kotini kuntoon laitossa joudun apuun pyytämään.
        Onnekseni taloni puheenjohtaja on mies, joka melkein kaiken osaa ja apua antaa, sinne muuten palkaksi sukatkin kelpaa;)

        Demeterin kuolemattomiin sanontoihin minäkin mielellä osallistun, historia olisi kaikille hyvin tervetullut kertaus, sillä joka ei tunne taustoja, ei osaa elämäänsä suunnitella.
        Oletteko muuten katsoneet tuleeko käsien sisäpuolelle viivojen muodostama M-kirjain, niilläkin on oma luonteenkuvaus.
        Minä löydän molemmista käsistä tuon M-kirjaimen ja luonteeni on tietysti kaikkea hyvää, uskokoon ken haluaa.
        Vielä lopuksi, uskon, että niille kapinahenkisillekin isänmaa ja vapaus oli tärkeä, sehän todistettiin viimeistään sodassa

        Päivä ei vieläkään ole valennut, mutta hommat on pimeydessäkin aloitettava, iltapäivä kuluu sitten vaikka torkkuen,, hyvää heräämistä lauantaipäivään.

        Tuosta vuoden 1918 "kapinahengestä" haluan vielä sanoa mielipiteeni, koska niistä ajoista kirjoittavat monet kirjailijatkin kirjoittavat kapinasta. Ja lisäksi tällä palstallakin joskus mainitaan kuinka nämä kirjailijat tekevät hyvin ja huolella taustatyönsä.
        Kyllä kysymyksessä on suurempi asia kuin joku pikku kapina. Minusta on väärin puhua punakapinasta. Kysymyksessä oli vallankumousyritys - vieläpä maailmanvallankumous.
        Tätä kapinataustaa vasten pidetään sitten valkoisten toimia ylimitoittettuina. Eivät ne sitä olleet. Punaistekin riveistä uhottiin kuinka heidän osalta sota hävittiin, mutta onhan vielä jäljellä Neuvosto-Venäjä. Ja sinne Venäjän puolelle ne punaisten johtohenkilötkin pakenivat. Sinne meni O-V Kuusinenkin, josta sitten myöhemmin vielä kuulimme - ja Stalin oli vomissaan. Tottakai voittaja pyrkii turvaamaan selustansa, toimet ovat sen mukaisia.
        Sodan jälkeen elettiin monia vuosikymmeniä kommunistisen Neuvostoliiton (suuri ja mahtava Neuvostoliitto, kuten itsestään sanoivat) naapurina. Se rajoitti elämistä Suomessa. Nyt on jo vapaampaa - olemme myös läntisen puolustusliiton jäsen.


      • Hil-la kirjoitti:

        Aikaista huomenta, pimeys ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa, ei tullut uni silmään, joten ajattelin kahvit keittää ja koneen eteen istua.
        Nykyisin on paljon pidemmälle päivä ehtinyt, kun herään, mutta tuttua tämä aikainen herätyskin on.
        Kahviseuranani oli melkein täysinäinen kuu ja valokuvauksellinen maisema, vain katuvalo ja kuun loiste, mitä olisikaan maalla, missä vain kuun loiste valoa antaisi.
        Siellä tähdetkin näkyisi, ei vaan muutama kuten kaupungissa näkee.

        Miten tuleekaan sota ja siitä puhuminen pahan kuuloisena mieleen, näin äitini kertoi, että ennen sodan alkua koko ajan valmisteltiin hyökkäykseen, pimennysverhoja tarkasteltiin ja
        suojapaikkoja suunniteltiin, mikä minun perheen suojaksi nimettiin maakellari.
        Sinne hälytyksen tullen äiti kietaisi täkin ympärilleni ja sinne juostiin, minä tietenkin äidin sylissä, reilun vuoden vanha silloin olin.
        Nyt tuota saman tapaista touhutaan, poikani kertoi, että on kutsuttu johonkin harjoitus suunniteluun, vesi ja voimalaitosten ja siihen liittyviin varusteluihin.
        Viisautta kaiketi on, kun näinkin levottomia aikoja eletään, toivoisi kuitenkin, että mihinkään tämän sotimisen kaltaiseen ei koskaan päädyttäisi.
        Joka sukupolvelleko on tämä sota saatava aikaan, ihmisten muisti on lyhyt.

        Noista leluista on ollut puhe, niistäpä ei juurikaan muistoja ole, äitini teki minulle Molla-Maijan, se niistä leluista.
        Sain kyllä hienonkin nuken, mikä sulki silmänsä ja oli kiharatukka, sillä vaan oli pahvipää ja eipä kauan kestänyt kun leikkien rajummiksi muuttuen, pää meni rikki.
        Tätini Helsingistä sen lähetti, kuulin myös miten" arvotavaraa" sotaa pakoon maalle lähetettiin, minunkin seinällä tätini kanavatyö, kai se silloin oli hänen mielestään arvokas, no nyt jo vanha ja arvo noussut, liki satavuotias on taulu. tunnearvo on korkea.
        En muista omien lapsieni leluja, no tyttärelle kuitenkin vauvanukke hankittiin on minun luonani ja nyt sitten lapsenlapsetlapset sillä leikkii joskus.
        Tosin leikkiaika heiltäkin ohi, viides polvi ei vielä kykene leikkimään liian pieni on ja poika, tuskin sen ajan nuket kiinnostaa.
        Kouluiässä sitten jo vaatimukset tavaroista oli toista, jääkiekko varusteet, sähkökitara ja lopulta auto.(hyvin halpa oli)
        Tyttärelle pianokin hommattiin, kun musiikki taidot siihen viittasi, nyt taitaa piano olla hänen tyttären kotona, jäi harrastukset, tuli muuta eteen.

        Kyllä minä kannan huolta kovastikin maailman lasten elämästä, sydän meinaa särkyä, kun ajatus niihin tuskiin ja puutteisiin lentää, mitä tässä hyvinvointia toisille riittävässä maailmassa saavat kohdata.
        Haluni auttaa on pienimuotoista ja senkin tiedän, että pienet avustussummat saattavat joutua keinottelijoiden hyväksi, silti aina vaan jotain pientä yritän kaikille tahoille antaa, jotka apua pyytävät.
        Olen saanut palautetta kehitysmaiden naisten työhön pääsystä ,lasten koulutuksesta, kaivojen rakentamisesta, työsarkaa riittää ja hyvältä tuntuu, että on ihmisiä jotka jaksavat näitäkin asioita korjata ja saada apua tarvitseville.

        Noita "miesten töitä" en hallitse lainkaan mihin brinkkala viittaa, vasaraakin heiluttaissa sormeni aina koetukselle joutuu.
        Eihän se paha olisi, jos nekin olisi hallussa, monta kertaa miestä kotini kuntoon laitossa joudun apuun pyytämään.
        Onnekseni taloni puheenjohtaja on mies, joka melkein kaiken osaa ja apua antaa, sinne muuten palkaksi sukatkin kelpaa;)

        Demeterin kuolemattomiin sanontoihin minäkin mielellä osallistun, historia olisi kaikille hyvin tervetullut kertaus, sillä joka ei tunne taustoja, ei osaa elämäänsä suunnitella.
        Oletteko muuten katsoneet tuleeko käsien sisäpuolelle viivojen muodostama M-kirjain, niilläkin on oma luonteenkuvaus.
        Minä löydän molemmista käsistä tuon M-kirjaimen ja luonteeni on tietysti kaikkea hyvää, uskokoon ken haluaa.
        Vielä lopuksi, uskon, että niille kapinahenkisillekin isänmaa ja vapaus oli tärkeä, sehän todistettiin viimeistään sodassa

        Päivä ei vieläkään ole valennut, mutta hommat on pimeydessäkin aloitettava, iltapäivä kuluu sitten vaikka torkkuen,, hyvää heräämistä lauantaipäivään.

        Heh, Hil-la, olen joskus "opiskellut" kirologiaa, kädestä katsomista, mutta siitä on niin kauan, etten muista tuon M-kirjaimen merkitystä ja tulkintaa.
        Muuten kädestäni näkyivät kyllä luonteenpiirteet, tunnesuhteetkin, jopa erot ja lasten lukumäärä..))

        Melkein kaikki rajatiedon alueet kahlasin aikanaan läpi, auranikin on kuvattu ja tähtikartta tehty, käsiala analysoitu ja unien tulkinta opittu, numerologiakin oli tuttu...
        Mihinkään en ole uskonut, mutta (lähes) kaikkea olen pitänyt mahdollisena..))
        Ingmar Bergmanin romaanihenkilö sanoikin : "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää"...)) Tähän päädyin itsekin. Miksi pitäisi lyödä lukkoon oma minäkuva kun "kaikki virtaa"..))

        Iso voimavara meillä taviksilla on mielestäni juuri tuossa tavallisuudessa ja tyytymisessä siihen. Ei tarvitse esittää eikä esitellä, ei kilpailla, eikä mittailla. Elää omaa pientä elämää vain ja vastata sen haasteisiin voimiensa mukaan. Tällä linjalla tahtoisin ainakin itse pysyä ja oppia, että usein vähemmän on enemmän ...

        Julmetun huono ilma tuli tänne. Ei puhettakaan lenkistä tänään.
        Hyvää lauantai-iltaa kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi

        Varmasti tepsi yhtä hyvin tuo pikkuisen tytön MAASTOUKAA. :))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Heh, Hil-la, olen joskus "opiskellut" kirologiaa, kädestä katsomista, mutta siitä on niin kauan, etten muista tuon M-kirjaimen merkitystä ja tulkintaa.
        Muuten kädestäni näkyivät kyllä luonteenpiirteet, tunnesuhteetkin, jopa erot ja lasten lukumäärä..))

        Melkein kaikki rajatiedon alueet kahlasin aikanaan läpi, auranikin on kuvattu ja tähtikartta tehty, käsiala analysoitu ja unien tulkinta opittu, numerologiakin oli tuttu...
        Mihinkään en ole uskonut, mutta (lähes) kaikkea olen pitänyt mahdollisena..))
        Ingmar Bergmanin romaanihenkilö sanoikin : "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää"...)) Tähän päädyin itsekin. Miksi pitäisi lyödä lukkoon oma minäkuva kun "kaikki virtaa"..))

        Iso voimavara meillä taviksilla on mielestäni juuri tuossa tavallisuudessa ja tyytymisessä siihen. Ei tarvitse esittää eikä esitellä, ei kilpailla, eikä mittailla. Elää omaa pientä elämää vain ja vastata sen haasteisiin voimiensa mukaan. Tällä linjalla tahtoisin ainakin itse pysyä ja oppia, että usein vähemmän on enemmän ...

        Julmetun huono ilma tuli tänne. Ei puhettakaan lenkistä tänään.
        Hyvää lauantai-iltaa kaikille,
        demeter1

        Demeter. Me tavikset? Keitä tarkoitat?
        Mikä ero on esittelyllä, mittailulla ja kilpailulla ja toisaalta pienen elämän kertomisella?

        Mikä on tarpeeksi vähän ja vaatimatonta kertomisessa, ettet leimaa leuhkijaksi ?

        Kuitenkin sanot vähän olevan enemmän, eli eikö se ole sitä vertailua ja oman tyylisi paremmuutta?

        Kyllä minusta on kiva lukea sellaisia juttuja, joissa kerrotaan värikkäästi ja into oikein pursuaa. Ei sen tarvitse olla iso asia sinänsä, mutta pienstäkin voi iloita suuresti. Aika monisanainen tuo Hillakin on ja tykkään hänenenkin tyylistään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Demeter. Me tavikset? Keitä tarkoitat?
        Mikä ero on esittelyllä, mittailulla ja kilpailulla ja toisaalta pienen elämän kertomisella?

        Mikä on tarpeeksi vähän ja vaatimatonta kertomisessa, ettet leimaa leuhkijaksi ?

        Kuitenkin sanot vähän olevan enemmän, eli eikö se ole sitä vertailua ja oman tyylisi paremmuutta?

        Kyllä minusta on kiva lukea sellaisia juttuja, joissa kerrotaan värikkäästi ja into oikein pursuaa. Ei sen tarvitse olla iso asia sinänsä, mutta pienstäkin voi iloita suuresti. Aika monisanainen tuo Hillakin on ja tykkään hänenenkin tyylistään.

        Osasit kirjoittaa mitä itsekin usein ajattelen, mutta olen jättänyt ajatukseni omikseni. Se kun tietää turhaa käräjöintiä.

        "Vähän on enemmän, eli se on sitä vertailua ja paremmuutta?"

        Kaikki käyttämänsä fraasit on kirjoista kopioituja, loppuun lainattuja.

        On hyvä, että on muitakin samoin ajattelevia, en lie ainut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Demeter. Me tavikset? Keitä tarkoitat?
        Mikä ero on esittelyllä, mittailulla ja kilpailulla ja toisaalta pienen elämän kertomisella?

        Mikä on tarpeeksi vähän ja vaatimatonta kertomisessa, ettet leimaa leuhkijaksi ?

        Kuitenkin sanot vähän olevan enemmän, eli eikö se ole sitä vertailua ja oman tyylisi paremmuutta?

        Kyllä minusta on kiva lukea sellaisia juttuja, joissa kerrotaan värikkäästi ja into oikein pursuaa. Ei sen tarvitse olla iso asia sinänsä, mutta pienstäkin voi iloita suuresti. Aika monisanainen tuo Hillakin on ja tykkään hänenenkin tyylistään.

        Tuo viimeinen kappala viestissäni yritti kuvata omaa mielenmaisemaani ja mahdollisesti peilata sitä siihen, millaisena tämä aika minulle näyttäytyy.

        Jos joku näkee sen toisin, niin ei kai se ole ongelma ?
        demeter1


    • Huomenta nojikseen,
      tarkistin kämmenen viivat ja kyllä vaan, selkeät M-kirjaimet löytyy molemmista kämmenistä.
      Muuten, tärkeää, Hil-la että toit esille sen että kapinalliset olivat myös isänmaallisia ja halusivat irrottautua Venäjästä, vaikka osa heistä olisi ollut sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen kannalla. Valkoiset toivat saksalaiset joukkoja maahan ja luokkaviha oli molemminpuolista.
      Kuka tietää mikä historian kulku olisi ollut jos Suomi olisi pystynyt itsenäistymään ilman veljessotaa ja yhteiskunnallinen sovinto olisi saatu aikaan yli luokkarajojen.

      • Anonyymi

        Suomi itsenäistyi ilman veljessotaa. Konflikti syntyi vasta, kun Suomesta haluttiin pois venäläiset tsaarin joukot, jotka olivat itsenäisessä Suomessa ilman tarkoitusta.
        Sisällissodat ovat aina katkeria ja jättävät kovat arvet. Sen huomaa siitäkin, että puhutaan yhä v. -18 sodasta,vaikka seuraavilla vuosikymmenillä kestimme 2 uutta sotaa suuren vihollisvaltion kanssa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomi itsenäistyi ilman veljessotaa. Konflikti syntyi vasta, kun Suomesta haluttiin pois venäläiset tsaarin joukot, jotka olivat itsenäisessä Suomessa ilman tarkoitusta.
        Sisällissodat ovat aina katkeria ja jättävät kovat arvet. Sen huomaa siitäkin, että puhutaan yhä v. -18 sodasta,vaikka seuraavilla vuosikymmenillä kestimme 2 uutta sotaa suuren vihollisvaltion kanssa.
        Mkr.

        Hyvä mkr että oikaiset besservisseriä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä mkr että oikaiset besservisseriä.

        Suomi itsenäistyi ennen veljessodan alkamista, on totta, mutta yleislakko julistettiin, koska kansan tahtoa ei kunnioitettu eikä sosiaalidemokraattinen senaatti saanut nousta hallitsemaan maata.
        Tsaarin joukkojen poistaminen Suomesta oli vain tekosyy: suurin syy mikä vaikutti taustalla oli luokkaviha, kahteen jakautunut kansa jotka eivät voineet sopia keskenään kuka hallitsee maata ja ketkä saa olla mukana.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suomi itsenäistyi ennen veljessodan alkamista, on totta, mutta yleislakko julistettiin, koska kansan tahtoa ei kunnioitettu eikä sosiaalidemokraattinen senaatti saanut nousta hallitsemaan maata.
        Tsaarin joukkojen poistaminen Suomesta oli vain tekosyy: suurin syy mikä vaikutti taustalla oli luokkaviha, kahteen jakautunut kansa jotka eivät voineet sopia keskenään kuka hallitsee maata ja ketkä saa olla mukana.

        Kansa ei ollut kahtia jakautunut, sillä suurinta osaa kansasta ei kansalaissota koskenut. Suurin osa oli puolueetonta ja väkivallatonta. Taistelut keskittyivät muutamalle paikkakunnalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomi itsenäistyi ilman veljessotaa. Konflikti syntyi vasta, kun Suomesta haluttiin pois venäläiset tsaarin joukot, jotka olivat itsenäisessä Suomessa ilman tarkoitusta.
        Sisällissodat ovat aina katkeria ja jättävät kovat arvet. Sen huomaa siitäkin, että puhutaan yhä v. -18 sodasta,vaikka seuraavilla vuosikymmenillä kestimme 2 uutta sotaa suuren vihollisvaltion kanssa.
        Mkr.

        Leninin tunnustus oli harhautusta.
        Tammikuun 4. päivä 1918 annettu tunnustuskin oli ehdollinen, jonka ehtoja ei koskaan täytetty.
        Tunnustus oli juoni Brest-Litovskin rauhanneuvotteluja varten, jonka todistaa samanlainen Ukrainan kohtalo.
        Tunnustuksella houkuteltiin sosialidemokraatit vallankaappaukseen.
        Ja jos olisi ollut todellinen tunnustus, Lenin perui sen ryhtymällä neuvotteluihin Kansanvaltuuskunnan kanssa.

        Kansankomissaari Stalin antoi 11.1.1918 Helsingissä valtaa käyttävälle venäläiselle aluekomitealle ohjeen, jossa todetaan, että sekakomissiota ei ole vielä määritelty. Siihen saakka kunnes sekakomissio perustetaan ja kunnes toisin määrätään nykyiset suhteet Suomessa ovat voimassa ja aluekomitea toimii vallan edustajana niin Suomessa kuin sen rajoillakin.

        Ei Suomessa mitään tsaarin joukkoja ollut. Tsaarin oli kukistettu jo ajat sitten.
        Venäjä oli Leninin johtama maa.
        Korkeimman vallan edustajana oli Suomen alueneuvosto, jonka johtajana toimi bolseviki Ivar Smilga. Venäjäinen sotaväki miehitti koko maata.
        Bolseviikit olivat kaapanneet vallan Suomessa 1917: Venäjän armeijassa, laivastossa, poliisivoimissa ja sosialidemokraattisessa puolueessa. Muodostivat punakaartin osastoja eri puolelle maata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Leninin tunnustus oli harhautusta.
        Tammikuun 4. päivä 1918 annettu tunnustuskin oli ehdollinen, jonka ehtoja ei koskaan täytetty.
        Tunnustus oli juoni Brest-Litovskin rauhanneuvotteluja varten, jonka todistaa samanlainen Ukrainan kohtalo.
        Tunnustuksella houkuteltiin sosialidemokraatit vallankaappaukseen.
        Ja jos olisi ollut todellinen tunnustus, Lenin perui sen ryhtymällä neuvotteluihin Kansanvaltuuskunnan kanssa.

        Kansankomissaari Stalin antoi 11.1.1918 Helsingissä valtaa käyttävälle venäläiselle aluekomitealle ohjeen, jossa todetaan, että sekakomissiota ei ole vielä määritelty. Siihen saakka kunnes sekakomissio perustetaan ja kunnes toisin määrätään nykyiset suhteet Suomessa ovat voimassa ja aluekomitea toimii vallan edustajana niin Suomessa kuin sen rajoillakin.

        Ei Suomessa mitään tsaarin joukkoja ollut. Tsaarin oli kukistettu jo ajat sitten.
        Venäjä oli Leninin johtama maa.
        Korkeimman vallan edustajana oli Suomen alueneuvosto, jonka johtajana toimi bolseviki Ivar Smilga. Venäjäinen sotaväki miehitti koko maata.
        Bolseviikit olivat kaapanneet vallan Suomessa 1917: Venäjän armeijassa, laivastossa, poliisivoimissa ja sosialidemokraattisessa puolueessa. Muodostivat punakaartin osastoja eri puolelle maata.

        Juu, mun isä oli mukana vuoden 1918 kahinoissa.
        Sellaistakin kerrottiin kuinka J.K.Paasikivi oli eräänä tammikuun 1918 alkupäivinä palaamassa neuvottelumatkalta Ruotsista kotiin, kun venäläinen miliisi pidätti hänet Torniossa.
        Paasikivellä ei ollut passia rajanylitystä varten.
        Matka jatkui, kun Helsingin bolseviikkikomitealta oli tullut käsky päästää jatkamaan matkaa. Svinhufvudin oli pitänyt hankkia tuo lupa Helsingin matruusikomitealta.
        Venäläiset siten ilmeisesti toimivat vallan edustajina rajoillakin.


    • Olette ikäänkuin mielipiteiden sodassa.

      On ikävää lukea vanhoista ja uusista sodista, onko pakko tuoda niitä tähän arjen tapahtumien ketjuun.

      Hädänalaisten auttaminen on jokaisen velvollisuus, vaikka ei rypisi vähäosaisten kokemuksissa.

      Tilanne maailmanlaajuisesti on epävakaa, mutta eletään niin kauan kuin saamme tässä tavan arjessa.

      Tein juuri storyn instaan ja faceen Sanna Virtasen, Onnen Avaimet taustamusiikilla.

      • Anonyymi

        Palstan tarkoitus ei ole viihteen järjestäminen sinulle. Juurihan julistit, ettet lastenkaan hädästä välitä, oma viihtymisesi on tärkeintä. Kun täällä kerrotaan miten lasten ja muiden hädönalaisten hätä koskettaa ja siihen annetaan avustusta, se ei ole mitään rypemistä. Sodat on jo lähellä, ei niiltkään voi ummistaa silmiä.
        Terveellistä puhua vanhoists Suomenkin sodista, niin ymmärtää tätä päivää. Kyllä sota on juuri arkea koko maapallolla eikä Suomi ole turvassa tai ulkopuolinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Palstan tarkoitus ei ole viihteen järjestäminen sinulle. Juurihan julistit, ettet lastenkaan hädästä välitä, oma viihtymisesi on tärkeintä. Kun täällä kerrotaan miten lasten ja muiden hädönalaisten hätä koskettaa ja siihen annetaan avustusta, se ei ole mitään rypemistä. Sodat on jo lähellä, ei niiltkään voi ummistaa silmiä.
        Terveellistä puhua vanhoists Suomenkin sodista, niin ymmärtää tätä päivää. Kyllä sota on juuri arkea koko maapallolla eikä Suomi ole turvassa tai ulkopuolinen.

        Muistan -50 luvulla koulussa harmitelleeni sitä, että Suomen ja suomalaisten historia loppui Bobrikofin murhaan. Historiantunneilla ei käsitelty sanallakaan v.-17 jälkeistä aikaa. Suomettuminen oli pahimmoil
        laan.
        Maksamme siitä yhä. Käsitykset veljessodasta ovat monenlaiset. Yhä tunteet leimahtavat.
        Pystyvätkö seuraavat sukupolvet suhtautumaan asiaan osana Suomen historiaa?
        Mkr.


    • Voidaan olla monta mieltä asioista mutta faktat ovat faktaa.
      Tämä keskustelu on kuitenkin aivan turhaa, koska niistä omista ideologisista poteroista ei olla koskaan päästy ylös.

      Minulla ei ole mitään varsinaista ideologiaa, mutta mitä enemmän luen kirjoja (tieto/kauno) niin asia valottuu ikään kuin eri näkökulmista ja faktaa tulee esille.
      Ihan aikuiseksi saakka en tiennyt juuri mitään sisällisodasta paitsi muutama rivi vuosilukuja ja nimiä historiankirjasta, mutta meidät kasvatettiin ja kolulutettiin voittajien ideologiaan.

      Mutta palataanpa nyt nojatuolin keskeisiin aiheisiin:
      Marraskuu ehtinyt jo pitkälle, pimeys tulee aikaisin ja huusholli hoidettava mielellään aamupäivästä, joka taas meiltä aamuvirkuilta onnistuu kohtuullisuuden rajoissa. Päivätorkkujen jälkeen minusta ei oikein tahdo tulla toimeliasta ihmistä koko loppupäivänä: valmistan iltaruuan joka toinen päivä ja onneksi keittiön iltatouhut ovat ottopojan vastuulla, niin saan keskittyä telkkarin katselemiseen :)

      • Ostin eilen ison lohifileen. Valmistin osan graaviloheksi ja osan lohisuikaleiksi, tarjoan lohen perunoiden ja hollandaiskastikkeen kera.

        Otin valokuvia takapihastamme, joka on vihreänä ruohokenttänä, kuvat otin vertaillakseni eri vuosien säävaihteluja muutaman päivän sisällä on luvattu jo lunta.

        Jouluvalisteluja olen ajatusten tasolla aloittanut tekemään. Ekana ehkä piparitaikinasta jotain kiaa.

        Jälkipolvea on ilmoittanut saapuvaksi.

        Itse kuulun iltapäivä- ja iltavirkluihin. Joten herään puuhasteluihin yleensä puolenpäivän jälkeen.

        Meidän työnjako keittiössä on minä teen ruuat ja mieheni siivoaa jäljet ; )


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Ostin eilen ison lohifileen. Valmistin osan graaviloheksi ja osan lohisuikaleiksi, tarjoan lohen perunoiden ja hollandaiskastikkeen kera.

        Otin valokuvia takapihastamme, joka on vihreänä ruohokenttänä, kuvat otin vertaillakseni eri vuosien säävaihteluja muutaman päivän sisällä on luvattu jo lunta.

        Jouluvalisteluja olen ajatusten tasolla aloittanut tekemään. Ekana ehkä piparitaikinasta jotain kiaa.

        Jälkipolvea on ilmoittanut saapuvaksi.

        Itse kuulun iltapäivä- ja iltavirkluihin. Joten herään puuhasteluihin yleensä puolenpäivän jälkeen.

        Meidän työnjako keittiössä on minä teen ruuat ja mieheni siivoaa jäljet ; )

        Kahden keski ikäisen miehen jälkipolvi varmaan tulee leikkimään laatuleluillaan.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Ostin eilen ison lohifileen. Valmistin osan graaviloheksi ja osan lohisuikaleiksi, tarjoan lohen perunoiden ja hollandaiskastikkeen kera.

        Otin valokuvia takapihastamme, joka on vihreänä ruohokenttänä, kuvat otin vertaillakseni eri vuosien säävaihteluja muutaman päivän sisällä on luvattu jo lunta.

        Jouluvalisteluja olen ajatusten tasolla aloittanut tekemään. Ekana ehkä piparitaikinasta jotain kiaa.

        Jälkipolvea on ilmoittanut saapuvaksi.

        Itse kuulun iltapäivä- ja iltavirkluihin. Joten herään puuhasteluihin yleensä puolenpäivän jälkeen.

        Meidän työnjako keittiössä on minä teen ruuat ja mieheni siivoaa jäljet ; )

        Minun piti olla lähiomaisen siunaustilaisuudessa tänään, mutta matka piti peruutta, kuski sairastui.
        En olisi ollut itsekään matkustuskunnossa, väsymys ja murhe ovat vieneet voimat. Viikon kuluttua toinen siunaustilaisuus, mieli on maassa. Viikolla silmäklinikka. Ei kovin hilpeä viikko. Pihapurkkiin pitäisi istuttaa muutama calluna. Ei oikein innosta.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun piti olla lähiomaisen siunaustilaisuudessa tänään, mutta matka piti peruutta, kuski sairastui.
        En olisi ollut itsekään matkustuskunnossa, väsymys ja murhe ovat vieneet voimat. Viikon kuluttua toinen siunaustilaisuus, mieli on maassa. Viikolla silmäklinikka. Ei kovin hilpeä viikko. Pihapurkkiin pitäisi istuttaa muutama calluna. Ei oikein innosta.
        Mkr.

        Voimia sinulle, Mkr!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kahden keski ikäisen miehen jälkipolvi varmaan tulee leikkimään laatuleluillaan.

        Kamalaa ivailua Häpeä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun piti olla lähiomaisen siunaustilaisuudessa tänään, mutta matka piti peruutta, kuski sairastui.
        En olisi ollut itsekään matkustuskunnossa, väsymys ja murhe ovat vieneet voimat. Viikon kuluttua toinen siunaustilaisuus, mieli on maassa. Viikolla silmäklinikka. Ei kovin hilpeä viikko. Pihapurkkiin pitäisi istuttaa muutama calluna. Ei oikein innosta.
        Mkr.

        Ymmärrän ja toivon Makriina jaksamista surun keskellä. Tiedän miltä menetykset tuntuvat, mieheni ystävät vähenevät, tunsin heitä vain hetken, mieheni koko elämänsä, ikävä on suuri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun piti olla lähiomaisen siunaustilaisuudessa tänään, mutta matka piti peruutta, kuski sairastui.
        En olisi ollut itsekään matkustuskunnossa, väsymys ja murhe ovat vieneet voimat. Viikon kuluttua toinen siunaustilaisuus, mieli on maassa. Viikolla silmäklinikka. Ei kovin hilpeä viikko. Pihapurkkiin pitäisi istuttaa muutama calluna. Ei oikein innosta.
        Mkr.

        Otan osaa Makriina. Että niiden murheiden pitääkin tulla ryppäässä. Ikäänkuin yhdessä ei olisi tarpeeksi. Ja vielä raskain aika vuodessa tämä ?
        Jospa tämän peruuntuminen oli sittenkin hyväksi, voimia säästyi ? Ei ole sanoja lohduttaa, vain tuo omasi: "Joka aamu on armo uus"...
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kamalaa ivailua Häpeä!

        Samaa mieltä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kamalaa ivailua Häpeä!

        Sitä vain tässä ajattelen, kun mieleen tulee, että onko tämä Korppiksen "ivailija" jotenkin kykköksissä Hillaan, kun minusta Korppis on kohtuullisen usein ollut tässä ketjussa mukana tuoden iloisia lelu- ja lapsiystävällisiä, joulumielistäkin asioita ketjuun sieltä Kainuun korkeudelta, mutta Hilla nyt uudessa ketjussa ei ole saanut itsestään enää mitään irti, mitä voisi asiaksi sanoa, vaikka paljon muita nimimerkkejä hän kyllä käsittelee, mutta Korppis on jostain syystä jäänyt pois. Jos on kerran linjakseen ottanut käsitellä aloittamassaan systeemissä aina nimimerkkikohtaisesti asioita, pitäisi sitten olla yhdenvertainen.
        Noh, eteenpäin mennään uskossa, että inhimillisyys voittaa, Hillaa lainatakseni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä vain tässä ajattelen, kun mieleen tulee, että onko tämä Korppiksen "ivailija" jotenkin kykköksissä Hillaan, kun minusta Korppis on kohtuullisen usein ollut tässä ketjussa mukana tuoden iloisia lelu- ja lapsiystävällisiä, joulumielistäkin asioita ketjuun sieltä Kainuun korkeudelta, mutta Hilla nyt uudessa ketjussa ei ole saanut itsestään enää mitään irti, mitä voisi asiaksi sanoa, vaikka paljon muita nimimerkkejä hän kyllä käsittelee, mutta Korppis on jostain syystä jäänyt pois. Jos on kerran linjakseen ottanut käsitellä aloittamassaan systeemissä aina nimimerkkikohtaisesti asioita, pitäisi sitten olla yhdenvertainen.
        Noh, eteenpäin mennään uskossa, että inhimillisyys voittaa, Hillaa lainatakseni.

        Eikös korppis ole esittnyt toiveen, ettei hilla kommentoi hänen viestejään? Sitä paitsi ketään ei voi velvoittaa kommentoimaan tasapuolisesti kaikkia. Kommentoidaan asioita jotka kiinnostaa. Korppis tuntuu viihtyvän ketjussa joistakin kettuiluista huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös korppis ole esittnyt toiveen, ettei hilla kommentoi hänen viestejään? Sitä paitsi ketään ei voi velvoittaa kommentoimaan tasapuolisesti kaikkia. Kommentoidaan asioita jotka kiinnostaa. Korppis tuntuu viihtyvän ketjussa joistakin kettuiluista huolimatta.

        Näin minäkin Korppiksen toiveen että häntä ei Hilla saisi mainita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös korppis ole esittnyt toiveen, ettei hilla kommentoi hänen viestejään? Sitä paitsi ketään ei voi velvoittaa kommentoimaan tasapuolisesti kaikkia. Kommentoidaan asioita jotka kiinnostaa. Korppis tuntuu viihtyvän ketjussa joistakin kettuiluista huolimatta.

        Hilla on tässä ketjussaan +80 oikeassa viiteryhmässä. Samaa ei voi sanoa monesta muusta kirjoittajasta jotka katsovat asiakseen ojentaa miten Hillan pitäisi kirjoittajiin suhtautua.
        Ikäryhmät ovat tarkoitetut lähes saman ikäisten keskustelu foorumiksi, mutta nuoremmat ovat ryhtyneet valtaamaan täältäkin alaa ja neuvomaan kuinka meidän lähes 90-vuotiaiden pitäisi kirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös korppis ole esittnyt toiveen, ettei hilla kommentoi hänen viestejään? Sitä paitsi ketään ei voi velvoittaa kommentoimaan tasapuolisesti kaikkia. Kommentoidaan asioita jotka kiinnostaa. Korppis tuntuu viihtyvän ketjussa joistakin kettuiluista huolimatta.

        Vois sitten kommentoida, jokaiselle haluamalleen ninimerkille erikseen.
        Ei pääse syntymään syntymään tallaisia ihmettelyn aiheita - koska tämähän on yleinen somealusta, jossa käy monenlaista väkeä, ja monikin vain silloin tällöin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilla on tässä ketjussaan 80 oikeassa viiteryhmässä. Samaa ei voi sanoa monesta muusta kirjoittajasta jotka katsovat asiakseen ojentaa miten Hillan pitäisi kirjoittajiin suhtautua.
        Ikäryhmät ovat tarkoitetut lähes saman ikäisten keskustelu foorumiksi, mutta nuoremmat ovat ryhtyneet valtaamaan täältäkin alaa ja neuvomaan kuinka meidän lähes 90-vuotiaiden pitäisi kirjoittaa.

        No. Elämä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilla on tässä ketjussaan 80 oikeassa viiteryhmässä. Samaa ei voi sanoa monesta muusta kirjoittajasta jotka katsovat asiakseen ojentaa miten Hillan pitäisi kirjoittajiin suhtautua.
        Ikäryhmät ovat tarkoitetut lähes saman ikäisten keskustelu foorumiksi, mutta nuoremmat ovat ryhtyneet valtaamaan täältäkin alaa ja neuvomaan kuinka meidän lähes 90-vuotiaiden pitäisi kirjoittaa.

        Eipä taida olla montakaan 80-kymppistä täällä, ainakaan nikillisissä. Nuo vakinikit eliaana, demeter, exrinkkala, ramona, paloma ja korppis on kaikki alle 80 . Ei he kaikki ojentele hillaa eikä hilla ole kai iän perusteella ketään syrjinyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vois sitten kommentoida, jokaiselle haluamalleen ninimerkille erikseen.
        Ei pääse syntymään syntymään tallaisia ihmettelyn aiheita - koska tämähän on yleinen somealusta, jossa käy monenlaista väkeä, ja monikin vain silloin tällöin.

        Niin, ja selvempää olisi varmaan, että jokainen saa rauhassa kirjoittaa asioitaan , ilman
        että Hilla niitä kommentoisi lainkaan.
        Voisi vain itsekin kirjoittaa kuten muut, ei olisi sitä vastausvaivaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja selvempää olisi varmaan, että jokainen saa rauhassa kirjoittaa asioitaan , ilman
        että Hilla niitä kommentoisi lainkaan.
        Voisi vain itsekin kirjoittaa kuten muut, ei olisi sitä vastausvaivaa.

        Onko jokumuu kuin korppis valittanut kun hilla huomioi ja vastaa? On huomaavaista että ketjun aloittaja kommentoi ainakin jollain tavoin . Monet ihan erikseen kiittelevät hillaa huomaavaisuudesta, anoillekkin hän on ystävällinen. Jos joku häiriintyy aloittajan vastailuista itselleen, silloin on syytä avata oma ketju, ja toivomus ettei kukaan vastaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä vain tässä ajattelen, kun mieleen tulee, että onko tämä Korppiksen "ivailija" jotenkin kykköksissä Hillaan, kun minusta Korppis on kohtuullisen usein ollut tässä ketjussa mukana tuoden iloisia lelu- ja lapsiystävällisiä, joulumielistäkin asioita ketjuun sieltä Kainuun korkeudelta, mutta Hilla nyt uudessa ketjussa ei ole saanut itsestään enää mitään irti, mitä voisi asiaksi sanoa, vaikka paljon muita nimimerkkejä hän kyllä käsittelee, mutta Korppis on jostain syystä jäänyt pois. Jos on kerran linjakseen ottanut käsitellä aloittamassaan systeemissä aina nimimerkkikohtaisesti asioita, pitäisi sitten olla yhdenvertainen.
        Noh, eteenpäin mennään uskossa, että inhimillisyys voittaa, Hillaa lainatakseni.

        Korppiksen kirjoitukset tässä ketjussa ovat ilmeisesti olleet Hillan mielestä sellaisia, ettei hän ole niistä saanut mitään asiaksi-sanottavaa irti tai sitten hän ei ole huomannut.
        Turha tänne on vetää jotain kyseenalaisia, vanhoja asioita. Hilla itsekään ei vanhoja muistele.
        Minusta se on niin yksinkertaista!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko jokumuu kuin korppis valittanut kun hilla huomioi ja vastaa? On huomaavaista että ketjun aloittaja kommentoi ainakin jollain tavoin . Monet ihan erikseen kiittelevät hillaa huomaavaisuudesta, anoillekkin hän on ystävällinen. Jos joku häiriintyy aloittajan vastailuista itselleen, silloin on syytä avata oma ketju, ja toivomus ettei kukaan vastaa.

        Sunnuntaipäivää Korvesta, lunta satoi viime yönä se muutti valoisaksi korven harmauden.

        Kirjoittamiseni ketjuun on puhuttanut teitä.

        Olenhan toki miettinyt miksi kirjoitan tänne kun vastaanotto on sitä mitä se on.

        Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus siinä kuin muutkin harrastukseni. Olen kehittynyt kirjoittajana tämän foorumin kautta. Suomenkielen kirjalliset kompastuskivet ovat vähentyneet.

        En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea.

        Osallistuminen kirjoittamiseen on antoisaakin, saa tietoa mm. ihmisten itsekeskeisyydestä, pahan moni huomaa toisessa, mutta ei itsessään.

        Oma tupa oma lupa se on monen suin vahvistettu, oma napa se on maailmankaikkeuden kaunein napa jne.

        Ajattelin lähteä ostoksille, mustat legginsit ja T-paidat alkavat olla mennyttä kesää, jotain värikästä kaipaan.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Sunnuntaipäivää Korvesta, lunta satoi viime yönä se muutti valoisaksi korven harmauden.

        Kirjoittamiseni ketjuun on puhuttanut teitä.

        Olenhan toki miettinyt miksi kirjoitan tänne kun vastaanotto on sitä mitä se on.

        Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus siinä kuin muutkin harrastukseni. Olen kehittynyt kirjoittajana tämän foorumin kautta. Suomenkielen kirjalliset kompastuskivet ovat vähentyneet.

        En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea.

        Osallistuminen kirjoittamiseen on antoisaakin, saa tietoa mm. ihmisten itsekeskeisyydestä, pahan moni huomaa toisessa, mutta ei itsessään.

        Oma tupa oma lupa se on monen suin vahvistettu, oma napa se on maailmankaikkeuden kaunein napa jne.

        Ajattelin lähteä ostoksille, mustat legginsit ja T-paidat alkavat olla mennyttä kesää, jotain värikästä kaipaan.

        Kirjoittele vain Kainuun kuulumisia tänne.
        Ei täällä taida sinua pohjoisempaa kirjoittajaa ollakaan.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Sunnuntaipäivää Korvesta, lunta satoi viime yönä se muutti valoisaksi korven harmauden.

        Kirjoittamiseni ketjuun on puhuttanut teitä.

        Olenhan toki miettinyt miksi kirjoitan tänne kun vastaanotto on sitä mitä se on.

        Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus siinä kuin muutkin harrastukseni. Olen kehittynyt kirjoittajana tämän foorumin kautta. Suomenkielen kirjalliset kompastuskivet ovat vähentyneet.

        En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea.

        Osallistuminen kirjoittamiseen on antoisaakin, saa tietoa mm. ihmisten itsekeskeisyydestä, pahan moni huomaa toisessa, mutta ei itsessään.

        Oma tupa oma lupa se on monen suin vahvistettu, oma napa se on maailmankaikkeuden kaunein napa jne.

        Ajattelin lähteä ostoksille, mustat legginsit ja T-paidat alkavat olla mennyttä kesää, jotain värikästä kaipaan.

        Sinähän et ole lainkaan itseekeskeinen, eka kertaa törmäät siihen täällä 80plussalla. Näyttää tämä sinulla kuitenkin olevan liveä tärkeämpi paikka, jun kaikki syömisetkin tänne päivität.


      • korppis kirjoitti:

        Sunnuntaipäivää Korvesta, lunta satoi viime yönä se muutti valoisaksi korven harmauden.

        Kirjoittamiseni ketjuun on puhuttanut teitä.

        Olenhan toki miettinyt miksi kirjoitan tänne kun vastaanotto on sitä mitä se on.

        Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus siinä kuin muutkin harrastukseni. Olen kehittynyt kirjoittajana tämän foorumin kautta. Suomenkielen kirjalliset kompastuskivet ovat vähentyneet.

        En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea.

        Osallistuminen kirjoittamiseen on antoisaakin, saa tietoa mm. ihmisten itsekeskeisyydestä, pahan moni huomaa toisessa, mutta ei itsessään.

        Oma tupa oma lupa se on monen suin vahvistettu, oma napa se on maailmankaikkeuden kaunein napa jne.

        Ajattelin lähteä ostoksille, mustat legginsit ja T-paidat alkavat olla mennyttä kesää, jotain värikästä kaipaan.

        ´´En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa.´´
        Nyt kyllä purskahdin aivan ylettömään nauruun.
        Tyypillistä Korppista, mitähän sitä tuli sanottua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinähän et ole lainkaan itseekeskeinen, eka kertaa törmäät siihen täällä 80plussalla. Näyttää tämä sinulla kuitenkin olevan liveä tärkeämpi paikka, jun kaikki syömisetkin tänne päivität.

        Niin tänne monet muutkin päivittävät, siis syömisensä.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        ´´En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa.´´
        Nyt kyllä purskahdin aivan ylettömään nauruun.
        Tyypillistä Korppista, mitähän sitä tuli sanottua.

        No eipä hän näin nuoressa ja lapsellisessa seurassa viihdy , kun kotona seura on yli 90 v . Jotain masokismin lajia, kun silti käy monasti päivässä rabortoimassa kaiken, jopa sairautensa täällä itsekeskeisten ihmisten parissa.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        ´´En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa.´´
        Nyt kyllä purskahdin aivan ylettömään nauruun.
        Tyypillistä Korppista, mitähän sitä tuli sanottua.

        Taidat olla niitä Korppiksen ivailijoita näissä ketjuissa.
        Purskahtaminen ylettömään nauruun on harvinaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vois sitten kommentoida, jokaiselle haluamalleen ninimerkille erikseen.
        Ei pääse syntymään syntymään tallaisia ihmettelyn aiheita - koska tämähän on yleinen somealusta, jossa käy monenlaista väkeä, ja monikin vain silloin tällöin.

        Niin, syntymään syntymään! Oletko änkyttäjä?

        Ymmärrä nyt, että Hilla saa vastata kenelle tahtoo, eikä kenelle muka (sinä)tai joku toinen määrää.

        Korppis ilmoitti täällä harjoittelevansa oikein kirjoitusta ja joskus opastikin jokaisen tallentaman ensin kirjoituksensa ja sitten vasta lähettämään, kun se on oikein. Voi mitä sirkustemppuja vaaditaan, kun jokaisen "kännykkä" taitaa tehdä omia temppujaan ja kuka täällä niin syvällisesti paneutuu näihin pika viesteihin.

        Mitähän tehdään, kun "Jouluvalisteluja" tehdään ja pipareista kiaa? Kaikki tämän ymmärtää, että täällä ei opi oikeinkirjoitusta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla niitä Korppiksen ivailijoita näissä ketjuissa.
        Purskahtaminen ylettömään nauruun on harvinaista.

        Nyt löit kirvees kiveen ja pahasti, minä en ivaile kenellekään.
        Mitä ivailua näet siinä, jos minua ihan vilpittömästi naurattui tuo Korppiksen tokaisu.

        En ajattele yleensäkään asiota negatiivisuuden kautta.


      • Eliaana kirjoitti:

        Nyt löit kirvees kiveen ja pahasti, minä en ivaile kenellekään.
        Mitä ivailua näet siinä, jos minua ihan vilpittömästi naurattui tuo Korppiksen tokaisu.

        En ajattele yleensäkään asiota negatiivisuuden kautta.

        Lisään vielä, että kirjoitan vain ja ainoastaan omalla nimimerkilläni.
        Ei tarvitse luulotella muuta,


      • Eliaana kirjoitti:

        Lisään vielä, että kirjoitan vain ja ainoastaan omalla nimimerkilläni.
        Ei tarvitse luulotella muuta,

        Huomaat, että meitä nimimerkillä kirjoittavia seurataan kirjain kirjaimelta, lause lauseelta ja naurummekin rekisteröidään. Purskahtaminen nauruun ei ole varvinaista, minulle sitä sattuu tuon tuosta.

        Onhan täällä muutamia huumoria tajuavia, jonka seurassa jopa viihtyisin livessäkin.

        Kävin vaateostoksilla, Prismassa oli kanta-asiakkaille alennuksia, mutta lähtöhinnat vaatteissa olivat viimeviikkoa korkeammat.

        Tokmannilta löysin leopardintassukuvioiset legginsit, ne lähti mukaan;))


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Sunnuntaipäivää Korvesta, lunta satoi viime yönä se muutti valoisaksi korven harmauden.

        Kirjoittamiseni ketjuun on puhuttanut teitä.

        Olenhan toki miettinyt miksi kirjoitan tänne kun vastaanotto on sitä mitä se on.

        Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus siinä kuin muutkin harrastukseni. Olen kehittynyt kirjoittajana tämän foorumin kautta. Suomenkielen kirjalliset kompastuskivet ovat vähentyneet.

        En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea.

        Osallistuminen kirjoittamiseen on antoisaakin, saa tietoa mm. ihmisten itsekeskeisyydestä, pahan moni huomaa toisessa, mutta ei itsessään.

        Oma tupa oma lupa se on monen suin vahvistettu, oma napa se on maailmankaikkeuden kaunein napa jne.

        Ajattelin lähteä ostoksille, mustat legginsit ja T-paidat alkavat olla mennyttä kesää, jotain värikästä kaipaan.

        "En kuitenkaan livessä viihtyisi päivääkään tällaisessa seurassa. Kännyn voi onneksi sulkea."

        Livestähän sinä kirjoitat. Kännykkä auki. 🤣🤣🤣


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Otan osaa Makriina. Että niiden murheiden pitääkin tulla ryppäässä. Ikäänkuin yhdessä ei olisi tarpeeksi. Ja vielä raskain aika vuodessa tämä ?
        Jospa tämän peruuntuminen oli sittenkin hyväksi, voimia säästyi ? Ei ole sanoja lohduttaa, vain tuo omasi: "Joka aamu on armo uus"...
        demeter1

        Nyt vasta kävin istuskelemassa tässä vanhassa nojatuolissa.
        Kiitoksia ystävällisistä viesteistänne.
        Mieliala kohenee.
        Armo vaikuttaa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Huomaat, että meitä nimimerkillä kirjoittavia seurataan kirjain kirjaimelta, lause lauseelta ja naurummekin rekisteröidään. Purskahtaminen nauruun ei ole varvinaista, minulle sitä sattuu tuon tuosta.

        Onhan täällä muutamia huumoria tajuavia, jonka seurassa jopa viihtyisin livessäkin.

        Kävin vaateostoksilla, Prismassa oli kanta-asiakkaille alennuksia, mutta lähtöhinnat vaatteissa olivat viimeviikkoa korkeammat.

        Tokmannilta löysin leopardintassukuvioiset legginsit, ne lähti mukaan;))

        Naurato sinäkin ylettömästi?


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Huomaat, että meitä nimimerkillä kirjoittavia seurataan kirjain kirjaimelta, lause lauseelta ja naurummekin rekisteröidään. Purskahtaminen nauruun ei ole varvinaista, minulle sitä sattuu tuon tuosta.

        Onhan täällä muutamia huumoria tajuavia, jonka seurassa jopa viihtyisin livessäkin.

        Kävin vaateostoksilla, Prismassa oli kanta-asiakkaille alennuksia, mutta lähtöhinnat vaatteissa olivat viimeviikkoa korkeammat.

        Tokmannilta löysin leopardintassukuvioiset legginsit, ne lähti mukaan;))

        Sanoivat televisiossa, että Kainuussa on satanut lunta.
        Joko suksi luistaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt vasta kävin istuskelemassa tässä vanhassa nojatuolissa.
        Kiitoksia ystävällisistä viesteistänne.
        Mieliala kohenee.
        Armo vaikuttaa.
        Mkr.

        Kiva kuulla, Makriina! Sinä itse olet usein ilmaissut myötätuntoa jos muilla on ollut murhetta ja näin olet esimerkilläsi rohkaissut muitakin siihen.

        Uskon, että meistä löytyy paljonkin myötämieltä, mutta rohkeutta saattaa puutua. Tuntuu ettei osata, löydetä oikeita sanoja. Livessä meillä on kosketus, eleet ja ilmeet apuna. Ellei osaa sanoa mitään, voi muilla tavoin ilmaista osanottonsa.
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt vasta kävin istuskelemassa tässä vanhassa nojatuolissa.
        Kiitoksia ystävällisistä viesteistänne.
        Mieliala kohenee.
        Armo vaikuttaa.
        Mkr.

        Älämasennu makriina vaikka korppis ei viihdy meidän itsekeskeisten tyyppien kanssa. Pidetään me itsekeskeiset keskenämme hauskaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla niitä Korppiksen ivailijoita näissä ketjuissa.
        Purskahtaminen ylettömään nauruun on harvinaista.

        Kuka muka korppista ivaillut? Sehän on huumoriiiiii. DDDD Sitäpaitsi hän itse samanlaista huumoria muista viljelee, toki itsekkin sitä ymmärtää ja nauraa vaan. DDDDDD
        Ystävänsä leimaa kaiken tuollaisen metaforaksi, kyllähän korppiskin metaforat hallitsee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoivat televisiossa, että Kainuussa on satanut lunta.
        Joko suksi luistaa?

        Näkeehän sen teksteistään ettei Korppiksen "suksi luista" :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Korppiksen kirjoitukset tässä ketjussa ovat ilmeisesti olleet Hillan mielestä sellaisia, ettei hän ole niistä saanut mitään asiaksi-sanottavaa irti tai sitten hän ei ole huomannut.
        Turha tänne on vetää jotain kyseenalaisia, vanhoja asioita. Hilla itsekään ei vanhoja muistele.
        Minusta se on niin yksinkertaista!

        Hillan tekstijen selventäjä, mistä olet selvännäkijän kykysi saanut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla niitä Korppiksen ivailijoita näissä ketjuissa.
        Purskahtaminen ylettömään nauruun on harvinaista.

        Harvinaista.??
        Ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee, lauletaan kansanlaulussakin.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Päivää!
      Onpa mielenkiintoista lukea teidän näkemyksiä ja tunteita.
      Itse myönnän etten ole sisäistänyt kaikkea historian tuntien oppeja. Vaan koskaan ei ole liian myöhäistä. Itse omaksun helpommin tarinallisen kerronnan kautta kuin faktatiedot lueteltuina peräjälkeen.

      Tulin juuri lenkiltä ja myrsky vaan yltyy.
      Huonosti oli jotkut veneiden pressut kiinnittäneet. Repsottivat tai olivat liki irti jo.
      Tarkoin oli katsottava ettei kuivuneet puut kaadu päälle tai oksat lentele. Samalla kiinnitin huomiota, kun lehdet ovat pois, että linnunpönttöjä on kiitettävästi, pari hyönteishotelliakin. Uusitun lintutornin olivat linnut ottaneet kirjaimellisesti ja jättäneet puumerkkinsä.
      Just ehdin kotiin ennen kuin sade ryöpsähti.

      "Työ tekijäänsä kiittää". Uuvuttava ja turhauttavakin syksyn omenashow kantaa nyt hedelmää. Saan nauttia omenapiirakkaa päiväkahvin kanssa.

      Makriinalle lämmin osanottoni!

      /ex-brinkkala

      • Anonyymi

        Meidän pihan omppopuut ovat aikaista lajia. Ovat tippuneet jo käytön puutteessa.
        Kellari täynnä mehui ja hilloi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän pihan omppopuut ovat aikaista lajia. Ovat tippuneet jo käytön puutteessa.
        Kellari täynnä mehui ja hilloi.

        Onko sulla ihan kunnon maakellari? Minulla hilloja pakkasessa ja jääkaapissa, ei paljon mahdu. Jäi myöhäisen lajin omppuja puihin, linnut niitä kyllä hakanneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sulla ihan kunnon maakellari? Minulla hilloja pakkasessa ja jääkaapissa, ei paljon mahdu. Jäi myöhäisen lajin omppuja puihin, linnut niitä kyllä hakanneet.

        Tilanpuute minullakin oli suurin ongelma omenahillojen ja -soseiden säilönnässä. Olisipa maakellari! Saisikohan yhden hyllyn vuokrattua jonkun kellarista?
        Tänä syksynä omenoita vaan vyöryi ja lupauduin tekemään ylimääräistä. Selvittiin lopulta, kun lahjoituslaatikot kelpasivat. Ensi syksyksi kunnon toimintasuunnitelma on mietinnässä.
        /ex-brinkkala


    • Tuotapa noin.
      Minullakin on M-kirjan molemmss käsissä.
      Se kertoo luovuudesta ja ongelmanratkaisukyvystä.
      Itselläni on luovuutta jonkin verran, mutta ongenmanratkaisukyky on aika hyvällä mallilla.
      Minulla on myös mystiikan risti molemmissa käsissä.
      Ymärtääkseni se kertoo taas siitä, että on avoin kaikille asioille. Ei lukitse mielipiteitään, mutta on erityisen analyyttinen asioiden suhteen.
      Hyväksyy myös sen, että ihminen ei tiedä kaikkea.

      No se siitä. Olen kuullut sanonnan. Jos ei menneisyyttään tunne, ei voi nykyisyyttäkään ymmärtää.

      Vaan sitten tähän päivään.
      Kävin mökillä. Haravoin kulkuteitä. Sitten tuli sade. Autoa pesin, sadetakki päällä, kun ojassa puhdasta vettä, sammalepohjainen.
      Sitten ykskas sade loppui ja ja läksin venerantaan ja alamökille. Kaikki hyvin.

      Väinö vaati leikkituokion, kun tulin. Ennen ei rauhoittunut, otti spurtin, meni melkein seinää päin.
      Kissa osaa, mutta sitä täytyy osata lukea.

      Lauantaiillan rauhaa kaikille ketjulaisille.

    • Anonyymi

      Voi hyvät sylvit - vai pitäisikö sanoa kuten Lapin mies , voi hyvät: Etelän .....t

      • Anonyymi

        Heh-heh, mitähän tuokin tarkoittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh-heh, mitähän tuokin tarkoittaa?

        Joku nuori poika varmaan kirjoittelee _


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku nuori poika varmaan kirjoittelee _

        Joopa joo, vasta 74v korvan taukset vielä märkinä.


      • Anonyymi

        Mulla tuli mieleen televisiosarja Taivaan tulet. Se on kuvattu Kemijärvellä.
        Siinä sarjassa eräs miehenkilö sanoi naispoliisista jotenkin tuohon tyyliin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla tuli mieleen televisiosarja Taivaan tulet. Se on kuvattu Kemijärvellä.
        Siinä sarjassa eräs miehenkilö sanoi naispoliisista jotenkin tuohon tyyliin.

        Jaa, mitä hän sitte sano?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, mitä hän sitte sano?

        Kemijärvellä on oma tyylinsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh-heh, mitähän tuokin tarkoittaa?

        Arvaukseni on, että hän tarkoittaa: voi hyvät etelän selmat.
        Sylvi ja Selma olivat joitakin vuosikymmeniaä sitten suosittuja naisten nimiä.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      328
      7925
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2216
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      177
      1886
    4. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      0
      1720
    5. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1452
    6. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1307
    7. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1291
    8. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      173
      1260
    9. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      60
      1230
    10. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1101
    Aihe