Juon päivittäin ja nielemisvaikeuksia krapulassa

Hah, en ole provo.

Siis tietää ne toki että juon, mutta jos tietäisivät päivittäiset normimäärät, niin leuat loksahtaisi kyllä aika pahasti.

Naamioin sen niin, että tulen arkena kotiin saunaan parin kaljan kanssa, vaikka oikeasti olen vetänyt alle jo 6-8. Sitten avaan nopeasti sen ekan ja hörppään matkalla saunaan, että haju selittyy heti sillä.

En oikeastaan edes tiedä, miksi juon. Jotain todellisuuspakoa ja tyhjiön täyttöähän se on. Olis elämässä paljon mielenkiintoisiakin juttuja, ja mulla on hyvä vaimokin. Mutta jotenkin kalja tai sen tuoma fiilis vaan kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Perseestähän se on, ja olen kuitenkin jo 36v.

Anonyymi kirjoitti:

Siis tietää ne toki että juon, mutta jos tietäisivät päivittäiset normimäärät, niin leuat loksahtaisi kyllä aika pahasti.

Naamioin sen niin, että tulen arkena kotiin saunaan parin kaljan kanssa, vaikka oikeasti olen vetänyt alle jo 6-8. Sitten avaan nopeasti sen ekan ja hörppään matkalla saunaan, että haju selittyy heti sillä.

En oikeastaan edes tiedä, miksi juon. Jotain todellisuuspakoa ja tyhjiön täyttöähän se on. Olis elämässä paljon mielenkiintoisiakin juttuja, ja mulla on hyvä vaimokin. Mutta jotenkin kalja tai sen tuoma fiilis vaan kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Perseestähän se on, ja olen kuitenkin jo 36v.

Lue lisää

Saanko oikaista, olet VASTA 36v.
Pystyt vielä tekemään elämässäsi vaikka mitä, kunhan vain saat itsellesi selväksi, mitä haluat.
Olet itsekin kaljoitteluasi miettinyt, koska olet alkanut tuollaista juttua kirjoittamaan. Mutta se on hyvä asia, askel eteenpäin siinä, kun miettii, mitä elämältään oikeasti haluaa.
Alkoholismin hankkiminen ei ole paras vaihtoehto.
Mopo jos lähtee käsistä, se vaikuttaa niin laajasti koko elämään, ihmissuhteisiin, taloudellisiin asioihin, aivan kaikkeen. Kannattaa miettiä.

Kerrot että olisi myös paljon mielenkiintoisia juttuja, yritä innostua niitä tekemään. Varmasti tulisi parempi fiilis. Nyt kerrot, että kaljan tuoma fiilis kiinnostaa, mutta kun se ei ole ikuista, se fiilis muuttuu jossain vaiheessa kaikkea muuta kuin hyväksi ja kiinnostavaksi.
Vaimoasikin kehut, niin pidä kiinni hänestä.
Ja todennäköisesti sinulla on elämää edessä kauemmin kuin nyt takana päin, mutta sinä itse päätät, kuinka haluat sen elää.
Varmasti riität ihmisenä ilman alkoholiakin. Ja ainahan sitä voi silloin tällöin ottaa, ei sitä ole pakko kokonaan hylätä, jos kohtuus onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Hah, en ole provo.

Juomarin läheisillä on useimmiten huomattava toleranssi, tai hienotunteisuus, tämän juomisen suhteen. Ollaan kuin ei huomattaisi hänen ryypyllä käyntiään, alkoholin hajuista hengitystään, kännissä olemistaan, krapulaansa, muuta hapanta hajuaan, turvonnutta olemustaan, hermostuneisuuttaan ja muita vaikeuksiaan. Toinen juomarikin huomaa herkästi juopon merkit tämän habituksesta täysin tuntemattomassakin, vaikka tämä ei humalassa olisikaan.

Toisin sanoen juomisesi on luulemaasi paljon paremmin ja laajemmin tiedossa.

Joo, olet oikeassa, luonnollisesti.

Jos olen parikin päivää juomatta, olo paranee ja kevenee heti. Jaksan juosta juoksumatolla vaikka tunnin putkeen. Mutta kaljaa tekee mieli, ihan mielettömästi kaiken aikaa. On vaikea keskittyä mihinkään selvinpäin, kaipaa ikäänkuin rentoutusta kokoajan.

Olen kuitenkin vielä ihan hyvässä kunnossa, pystyn juoksemaan 10 kilsan lenkkejä ja muuta. Joten nyt olisi hyvä hetki lopettaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, olet oikeassa, luonnollisesti.

Jos olen parikin päivää juomatta, olo paranee ja kevenee heti. Jaksan juosta juoksumatolla vaikka tunnin putkeen. Mutta kaljaa tekee mieli, ihan mielettömästi kaiken aikaa. On vaikea keskittyä mihinkään selvinpäin, kaipaa ikäänkuin rentoutusta kokoajan.

Olen kuitenkin vielä ihan hyvässä kunnossa, pystyn juoksemaan 10 kilsan lenkkejä ja muuta. Joten nyt olisi hyvä hetki lopettaa.

Lue lisää

Olet oikeassa.
Usko pois, että rentoutuminen onnistuu myös selvin päin, kunhan löytää sen oman juttunsa.

Kannattaisikohan sinun käväistä lääkärissä ?
Ei tuo välttämättä ole merkki lopun tulemisesta, toki se loppu voi salakavalasti lähestyä.
Jos terveys alkaa reistaamaan, se saattaisi olla käänteentekevä juttu, ehkä siinä järkiintyisi ja miettisi juomistaan ihan tosissaan.
Monilla terveyden menettäminen on kääntänyt suunnan, jotkut taas eivät edes siitä välitä, vaan jatkavat juomistaan hautaan saakka.
Vain sinä itse voit päättää asiasta omalla kohdallasi.
Kaikkea hyvää ja joulun odotusta !

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisikohan sinun käväistä lääkärissä ?
Ei tuo välttämättä ole merkki lopun tulemisesta, toki se loppu voi salakavalasti lähestyä.
Jos terveys alkaa reistaamaan, se saattaisi olla käänteentekevä juttu, ehkä siinä järkiintyisi ja miettisi juomistaan ihan tosissaan.
Monilla terveyden menettäminen on kääntänyt suunnan, jotkut taas eivät edes siitä välitä, vaan jatkavat juomistaan hautaan saakka.
Vain sinä itse voit päättää asiasta omalla kohdallasi.
Kaikkea hyvää ja joulun odotusta !

Lue lisää

Kiitos samoin.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisikohan sinun käväistä lääkärissä ?
Ei tuo välttämättä ole merkki lopun tulemisesta, toki se loppu voi salakavalasti lähestyä.
Jos terveys alkaa reistaamaan, se saattaisi olla käänteentekevä juttu, ehkä siinä järkiintyisi ja miettisi juomistaan ihan tosissaan.
Monilla terveyden menettäminen on kääntänyt suunnan, jotkut taas eivät edes siitä välitä, vaan jatkavat juomistaan hautaan saakka.
Vain sinä itse voit päättää asiasta omalla kohdallasi.
Kaikkea hyvää ja joulun odotusta !

Lue lisää

Poista saunakauha perseestäsi ja asenna se poikittain. Näin reiän ilmanvaihto paranee ja pystyt paskomaan keppeesti myös paakut.
Keskikalja pitää sinut hyvin käynnissä, joten sen nautinnan lopetus olisi lopun alkua!
Älä lutraa vedellä, koska se saattaisi poistaa hajuonkelman. Näillä kesto-ohjeilla saataat pysyä hengissä jopa loppupäivän.!

Anonyymi kirjoitti:

Poista saunakauha perseestäsi ja asenna se poikittain. Näin reiän ilmanvaihto paranee ja pystyt paskomaan keppeesti myös paakut.
Keskikalja pitää sinut hyvin käynnissä, joten sen nautinnan lopetus olisi lopun alkua!
Älä lutraa vedellä, koska se saattaisi poistaa hajuonkelman. Näillä kesto-ohjeilla saataat pysyä hengissä jopa loppupäivän.!

Lue lisää

Neuvosi ja omat keinosi ei välttämättä tepsi muihin. Kaikki eivät tee kuten sinä.

Jep.

No kyllä tässä on eletty ja eletään, se alkoholin käyttö on vaan niin suurta että terveys huolettaa pidemmän päälle. Mä kuvittelen pärjääväni yksin, joskin todistusaineisto ei puolla asiaa, kun juominen jatkuu vaan, meni hyvin tai huonosti. Aika helvetin paljon olis vielä edessä, sen takia pitäis saada tää rajoitettua viikonloppuihin. Kun join parikymppisenä vain viikonloppuisin, ja pienempiä määriä, sen vaikutus elämään ja olotiloihin oli aivan olematon.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä tässä on eletty ja eletään, se alkoholin käyttö on vaan niin suurta että terveys huolettaa pidemmän päälle. Mä kuvittelen pärjääväni yksin, joskin todistusaineisto ei puolla asiaa, kun juominen jatkuu vaan, meni hyvin tai huonosti. Aika helvetin paljon olis vielä edessä, sen takia pitäis saada tää rajoitettua viikonloppuihin. Kun join parikymppisenä vain viikonloppuisin, ja pienempiä määriä, sen vaikutus elämään ja olotiloihin oli aivan olematon.

Lue lisää

Oletko ollut koskaan missään katkolla, tai muussa hoitopaikassa ?
Joskus niistäkin voi saada hyötyä.
Kannattaisi se oma elämä pelastaa, koska sitä on varmasti sinullakin vielä jäljellä, ja todennäköisesti vielä kauemmin, jos pääsisit alkoholista vaikka kokonaan eroon.
Jos on jo pahempi ongelma, juomisen säätely ei onnistu niin, että ottaisi vain esim. pelkästään viikonloppuisin. Ehkä se hetken onnistuisi, mutta herkästi lipsuu siitä uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ollut koskaan missään katkolla, tai muussa hoitopaikassa ?
Joskus niistäkin voi saada hyötyä.
Kannattaisi se oma elämä pelastaa, koska sitä on varmasti sinullakin vielä jäljellä, ja todennäköisesti vielä kauemmin, jos pääsisit alkoholista vaikka kokonaan eroon.
Jos on jo pahempi ongelma, juomisen säätely ei onnistu niin, että ottaisi vain esim. pelkästään viikonloppuisin. Ehkä se hetken onnistuisi, mutta herkästi lipsuu siitä uudestaan.

Lue lisää

En ole koskaan ollut missään hoidoissa tai AA:ssa. Ei se onnistu niin. Tosin nykyään on ihan vitun pahat viekkarit jo keskellä viikkoa, jos mennään edes buffettiin syömään, tuntuu ettei saa henkeä, leukaa kiristää, tajunnan taso jotenkin laskenut, kaikki ympärillä oleva tuntuu epätodelliselta, samalla mietit tajuaako ympäröivä maailma sitä tilannetta... luulee kuolevansa jokaiseen ruokapalaan, mutta mitä enemmän syö, sitä paremmin voi, vaikka todellisuudessa pelkääkin jokaista palaa... semmoista!

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ollut missään hoidoissa tai AA:ssa. Ei se onnistu niin. Tosin nykyään on ihan vitun pahat viekkarit jo keskellä viikkoa, jos mennään edes buffettiin syömään, tuntuu ettei saa henkeä, leukaa kiristää, tajunnan taso jotenkin laskenut, kaikki ympärillä oleva tuntuu epätodelliselta, samalla mietit tajuaako ympäröivä maailma sitä tilannetta... luulee kuolevansa jokaiseen ruokapalaan, mutta mitä enemmän syö, sitä paremmin voi, vaikka todellisuudessa pelkääkin jokaista palaa... semmoista!

Lue lisää

Ja olen siis tottunut olemaan todella vahva ihminen... nyt pelkään buffetpöytää... paitsi kun totun siihen aikansa, se muuttuu suorastaan rakastajaksi.... kun tajuan etten kuolekaan..

Anonyymi kirjoitti:

Ja olen siis tottunut olemaan todella vahva ihminen... nyt pelkään buffetpöytää... paitsi kun totun siihen aikansa, se muuttuu suorastaan rakastajaksi.... kun tajuan etten kuolekaan..

Lue lisää

Minä kärsin nuoruudessa paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nuo kuvaamasi tuntemukset tulivat minullekin hyvin tutuiksi.
Joka paikasta olisi tehnyt mieli rynnätä suin päin ulos saman tien.
Tuli hiki päälle, huimasi, kädet tärisivät, tuntui, että happi loppuu juuri sillä hetkellä, luulin että taju lähtee, kuolen pois.

Vasta jälkeenpäin tiedostin, mistä se kaikki johtui. Minullakin oli päihdeongelmia, ja sen seurauksena itsetunto meni todella alas. Inhosin ja vihasin itseäni, en tykännyt itsestäni ollenkaan, olin omasta mielestäni täysin luuseri.
Kulkiessani ja ollessani missä tahansa, päällimmäisin tunteeni taisi olla häpeä, häpesin itseäni, elintapojani, alkoholiongelmaa. Kuvittelin, että kaikki ihmiset ympärillä näkisivät, etten ollut mitään, pelkkä juoppo, ja jokainen olisi muka inhonnut minua, ajatellut minusta pahaa, jne.
Vaikka se kaikki oli enimmäkseen oman pääni tuotosta, omaa vääristynyttä luuloani, olinhan henkisesti hajalla.

Ainoa, mikä minulla auttoi, oli se, kun pääsin päihteistä eroon, sain psyykeäni kasaan, opin luottamaan ja uskomaan itseeni, hyväksyin itseni juuri tällaisena kuin olen, opin jopa tykkäämään myös itsestäni.
Ei ollut helppo tie nousta ylös sieltä " montusta ", ja aikaakin siihen meni. Mutta lohdutuksesi voin sanoa, että se on kuitenkin mahdollista, kaikki on vain itsestä kiinni, haluaako muutosta. Omalla kohdallani se kannatti, ei elämä mitään ruusuista ole siitä huolimatta, eikä koskaan tule olemaankaan, mutta parempaa kuitenkin nyt, kun vertaa siihen alkoholisoituneen ihmisen ( itseni ) omituisiin kuvitelmiin ja luuloihin.

Raitistuminen ja selviäminen ei välttämättä onnistu, jos yrittää tehdä sen muiden ihmisten, läheisten ym. takia, vaan ihan lähtökohtaisesti oman itsen takia, että itse haluaa jotain parempaa. Toki on hyvä, jos läheiset ovat tukemassa, kulkevat rinnalla heikoillakin hetkillä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kärsin nuoruudessa paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja nuo kuvaamasi tuntemukset tulivat minullekin hyvin tutuiksi.
Joka paikasta olisi tehnyt mieli rynnätä suin päin ulos saman tien.
Tuli hiki päälle, huimasi, kädet tärisivät, tuntui, että happi loppuu juuri sillä hetkellä, luulin että taju lähtee, kuolen pois.

Vasta jälkeenpäin tiedostin, mistä se kaikki johtui. Minullakin oli päihdeongelmia, ja sen seurauksena itsetunto meni todella alas. Inhosin ja vihasin itseäni, en tykännyt itsestäni ollenkaan, olin omasta mielestäni täysin luuseri.
Kulkiessani ja ollessani missä tahansa, päällimmäisin tunteeni taisi olla häpeä, häpesin itseäni, elintapojani, alkoholiongelmaa. Kuvittelin, että kaikki ihmiset ympärillä näkisivät, etten ollut mitään, pelkkä juoppo, ja jokainen olisi muka inhonnut minua, ajatellut minusta pahaa, jne.
Vaikka se kaikki oli enimmäkseen oman pääni tuotosta, omaa vääristynyttä luuloani, olinhan henkisesti hajalla.

Ainoa, mikä minulla auttoi, oli se, kun pääsin päihteistä eroon, sain psyykeäni kasaan, opin luottamaan ja uskomaan itseeni, hyväksyin itseni juuri tällaisena kuin olen, opin jopa tykkäämään myös itsestäni.
Ei ollut helppo tie nousta ylös sieltä " montusta ", ja aikaakin siihen meni. Mutta lohdutuksesi voin sanoa, että se on kuitenkin mahdollista, kaikki on vain itsestä kiinni, haluaako muutosta. Omalla kohdallani se kannatti, ei elämä mitään ruusuista ole siitä huolimatta, eikä koskaan tule olemaankaan, mutta parempaa kuitenkin nyt, kun vertaa siihen alkoholisoituneen ihmisen ( itseni ) omituisiin kuvitelmiin ja luuloihin.

Raitistuminen ja selviäminen ei välttämättä onnistu, jos yrittää tehdä sen muiden ihmisten, läheisten ym. takia, vaan ihan lähtökohtaisesti oman itsen takia, että itse haluaa jotain parempaa. Toki on hyvä, jos läheiset ovat tukemassa, kulkevat rinnalla heikoillakin hetkillä.

Lue lisää

Paniikkihäiriöstä varmaan on kyse, ja päihdeongelmasta ehdottomasti, mutta syyt mulla on erilaiset. Kuten aiemmin sanoin, en usko että edes kukaan tajuaa tämän laajuutta, en koe ainakaan tietoisesti mitään häpeää tai ajattele mitä minusta ajatellaan. Pidän itsestäni monella tavalla. Siitä nyt en pidä, etten pysty kontrolloimaan juomistani (kukapa pitäisi). Nuorena oli itsetunto-ongelmia, mutta ei tällaisia fyysisiä tuntemuksia, ujoutta vain. Sinänsä uskon ja luotan itseeni ehkä liikaakin, enhän edes ajattele kenenkään tietävän että olen juoppo, tai näkevän minua huonossa valossa sen takia. Olen vaan itse huolissani terveydestäni.

Ehkä osa siitä itsevarmuudesta on tullut alkoholin kautta, ja sitten siitä on muodostunut tällainen kävelykeppi, josta ottaa tukea aina. Tavallaan. Mitään elämään liittyvää en ole suoranaisesti mokannut tämän takia, ehkä jotain aiempia suhteita, mutta niitä ei tullut ikävä. Lähinnä ärsyttää, etten ole fyysisesti paremmassa kunnossa, ja että alkoholi sanelee elämää niin paljon.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ollut missään hoidoissa tai AA:ssa. Ei se onnistu niin. Tosin nykyään on ihan vitun pahat viekkarit jo keskellä viikkoa, jos mennään edes buffettiin syömään, tuntuu ettei saa henkeä, leukaa kiristää, tajunnan taso jotenkin laskenut, kaikki ympärillä oleva tuntuu epätodelliselta, samalla mietit tajuaako ympäröivä maailma sitä tilannetta... luulee kuolevansa jokaiseen ruokapalaan, mutta mitä enemmän syö, sitä paremmin voi, vaikka todellisuudessa pelkääkin jokaista palaa... semmoista!

Lue lisää

Kerrot, ettet ole ollut hoidossa, ja lisäät, ettei se onnistu niin.
Miten voit tietää, olisiko jostain hoidosta apua, jos et ole kokeillut ?
Jos jo etukäteen päättää, ettei jokin onnistu, niin ei silloin varmaan onnistukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Paniikkihäiriöstä varmaan on kyse, ja päihdeongelmasta ehdottomasti, mutta syyt mulla on erilaiset. Kuten aiemmin sanoin, en usko että edes kukaan tajuaa tämän laajuutta, en koe ainakaan tietoisesti mitään häpeää tai ajattele mitä minusta ajatellaan. Pidän itsestäni monella tavalla. Siitä nyt en pidä, etten pysty kontrolloimaan juomistani (kukapa pitäisi). Nuorena oli itsetunto-ongelmia, mutta ei tällaisia fyysisiä tuntemuksia, ujoutta vain. Sinänsä uskon ja luotan itseeni ehkä liikaakin, enhän edes ajattele kenenkään tietävän että olen juoppo, tai näkevän minua huonossa valossa sen takia. Olen vaan itse huolissani terveydestäni.

Ehkä osa siitä itsevarmuudesta on tullut alkoholin kautta, ja sitten siitä on muodostunut tällainen kävelykeppi, josta ottaa tukea aina. Tavallaan. Mitään elämään liittyvää en ole suoranaisesti mokannut tämän takia, ehkä jotain aiempia suhteita, mutta niitä ei tullut ikävä. Lähinnä ärsyttää, etten ole fyysisesti paremmassa kunnossa, ja että alkoholi sanelee elämää niin paljon.

Lue lisää

Kerrot tuossa, että et tietoisesti tunne häpeää, etkä ajattele, mitä muut ajattelevat, että nuorena oli itsetunto-ongelmia.
Sitten myöhemmin lisäät, että " ehkä osa siitä itsevarmuudesta on tullut alkoholin kautta ", ja että otat tukea alkoholista.
Tuo kertoo, että taustalla on vaikeutta sen itsetunnon kanssa.
Kenties " ruoskit " mielessäsi itseäsi ongelmastasi, mietit, että olisi kiva olla paremmassa fyysisessä kunnossa, asiat ei välttämättä mene niin kuin haluaisit, toivoisit, jne.
Ihan varmasti jokainen alkoholisti syyllistää itseään erilaisista asioista, juomiseen liittyvistä, kuinka tulee pilattua lähestulkoon kaikki asiansa, ihmissuhteensa, itsensä, jne. Harva sen vain pystyy myöntämään.
Alkoholisti on itsesäälin mestari.
Siinä vaiheessa, kun sen pystyy myöntämään, pystyy myös tekemään asialle jotain, mutta se on täysin itsestä kiinni, ei kenestäkään muusta.

Mistäkö tiedän jotakin ? Olen itse toipunut alkoholisti, kaveripiirissäni on alkoholisteja, myös toipuneita alkoholisteja, jopa aloittelevia alkoholisteja ( ihmisiä, joilla elämä on lähtenyt alamäkeen, salakavalasti pikkuhiljaa ).

En pysty neuvomaan ketään sen kummemmin, en pysty käskemään ketään tekemään jotain, en myöskään tuomitse ketään hänen juomisestaan tai muustakaan.
Pystyn vain kertomaan omia kokemuksia ja omia näkemyksiä. Ja toki tunnen empatiaa ja harmittaakin, kun jollain menee huonosti, koska tiedän, ettei se ole millään tavalla mukavaa, päinvastoin.
En voi muuta kuin toivottaa tsemppiä kaikille ongelmista kärsiville, ja toivoa, että kaikilla olisi joskus asiat edes vähän paremmin.

Oletko nyt ihan varma, että ex-alkoholisti ajattelisi noin ?
Olisihan se aika itsekästä ajatella sillä tavalla, että jos itse onnistuu jossain, niin toisenkin on onnistuttava. Tai että, jos itse ei voi tehdä jotain, niin toinenkaan ei voi.
Ex-alkoholisti oikeastaan ymmärtää alkoholistia paremmin kuin ihminen, joka ei ole alkoholisti.
Usein oman tarinan kertomisen taustalla on jonkinlainen tsempin luominen, että asioilla on mahdollisuus järjestyä, jos itse niin haluaa.
Alkoholistia ei kukaan toinen voi parantaa eikä pelastaa, alkoholistin on se päätös tehtävä ihan itse. Toisilta voi tukea kyllä saada halutessaan.

Aika mielenkiintoinen tulkinta. :D

Nuoruudessa oli pikku gambiina hyvää rapulaan. Jos se sattumalta säily aamu 9ään.

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruudessa oli pikku gambiina hyvää rapulaan. Jos se sattumalta säily aamu 9ään.

Niin, keinonsa kullakin.