Totuus muuttuu performanssiksi tai esitykseksi aina silloin, kun totuus hävettää. Kätevä maski.
Totta vai tarua?
Entinen Eivori
Totta vai tarua?
Entinen Eivori
Filosofiaa tjn.
Anonyymi-ap
15242
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin mahdollista. Sinä häpesit sitä että olet ruma nainen ja päätit ruveta transmieheksi.
Väärin. Olen edelleen ruma nainen. En transmies. 😅
Mutta miettiikö kukaan miksi ilmentövät itseään, kuten ilmentävät vaikka habitustaan? Ei ole sattumaa, että ihminen tuo identiteettiään pintaansa. Vaikka performanssin turvin, jollei muuten rohkene.
Entinen Eivori
Esiintyvä taiteilija on siinä määrin uskomattoman onnekas, että hän voi aina sanoa vetäneen roolia lavalla, jos minuus hävettää. Entäs me tavikset?
Entinen Eivori
No wittu, oisko se ratkaisu helppoon elämään?
Ehkä muuttuis itsekin nahkakuulan tapaiseksi itseriittoiseksi larppaajaksi joka leikkii tutkijaa salakuuntemalla muita laittomasti
Mahdollista sekin. Joku ätmiläinen voi saada ihan hyvän elämän, jos rupee transnaiseksi. Sillä olisi ainakin aika uskolliset tukijoukot.
Totta, mutta kyse on lisäksi myös siitä, että oikea identiteetti ei ole löytynyt, vaan kyseessä on jokin, mitä "haluaisi" olla.
Lapsena ja nuorena ihminen imee vaikutteita. Saa käsityksrn minälainrn pitäisi olla, että olisi hyvä.
Se jää monelle päälle aikuisikään asti.
Sehän on rooli vaan.
Sitähän se pitkälti on, etenkin herkemmillä jotka tutkii paljon minuuttaan ja sisintään. Kyseenalaistaa, hämmentyy, leikkii rooleilla tai kätkee roolien taakse itsensä.
Entinen Eivori
Roolit osaa olla kivoja silloin, kun ne ei ole pakotettuja. Pakotetuista taas syntyy ahdistus.
Entinen Eivori
No tavallaan pakotettuhan se on.
Omasts identiteetistä peitellään osa ja sitten väritetään vähän lisää.
Normaalissa elämässä se vielä enee, mutta intensiivisessä ihmissuhteessa yleensä kuplii viimeistään.
Noinhan se varmaan menee käytännössä. Totuudella voi myös leikkiä, silloin se muuttuu filosofiaksi 🙂
Niin, leikkiminen onkin ihan kasvattavaa. Aikuisenakin vielä. Tai kronologisesti aikuisena ehkemmin. Asioiden pyörittely on kivaa, eikä niitä pitäisi ottaa liian vakavasti, kun silloin jää helposti huomaamatta jotain.
Entinen Eivori
jep ja jos vanha aihe alkaa tylsistyttämään niin eikun muuttamaan näkökulmaa ja taas vanha saa väriä pintaan. Elämä on muutenkin sen verran tylsä paikka ettei se ainakaan itse tehtyä ankeutta kaipaa seurakseen
Ihminen on aina jotain.
Vilma
Totuus, tosi, todennäköinen, todellinen, totta.....
epätosi, epätodennäköinen, falski, väärennös
Tottaha se on.