Aurinko valmistelee yllätystä kesällä 2025: kuinka tähden maksimiaktiivisuus vaikuttaa Maahan
Auringon nykyisen syklin maksimi saavutetaan ensi kesänä, sanoi Sergei Bogachev, Venäjän tiedeakatemian aurinkoastronomian laboratorion johtaja. Samaan aikaan länsimaisten arvioiden mukaan huippu saattaa olla jo saapunut. Hankalinta on, että kun olemme huipulla, emme koskaan tiedä, että olemme todella siellä. Selvitetään, miksi näin on.
On olemassa erilaisia arvioita, sanoi Sergei Bogachev, mutta venäläiset tähtitieteilijät uskovat, että auringon aktiivisuus on suurin ensi kesänä.
”Vuonna 2024 aktiivisuus oli jo erittäin korkea, ja vaikka marraskuu näyttää toistaiseksi enemmän tai vähemmän rauhalliselta, tämä on todennäköisesti väliaikainen tauko, ja aurinko palaa kasvuun lähitulevaisuudessa. Tämä sykli on jo ylittänyt ennusteet 70 %, Sergei Bogachev sanoi.
Erittäin voimakkaita auringonpurkausta odotetaan, varoitti venäläinen tähtitieteilijä. Ja kun huippu on ohitettu, esitys ei pysähdy: ”Aktiiviteetti pysyy ylhäällä ainakin vuoteen 2026 ja ehkä vuoteen 2028 asti. Siten maapallon riskit eivät lopu", Sergei Bogachev sanoi.
Toissapäivänä NASA piti suuren lehdistötilaisuuden, jossa todettiin, että aurinko päinvastoin oli jo saavuttanut huippunsa. Aikaisemmin ennustettiin, että maksimiaktiivisuusjakso kestää lokakuusta 2024 tammikuuhun 2025. Siten, kuten Sergei Bogachev sanoi, arvioita ja ennusteita on todella paljon.
Miten se tosiasia, että aurinko on aktiivisuutensa huipussaan, määräytyy? Tätä varten lasketaan auringonpilkkujen määrä sekä ryhmien lukumäärä, joihin auringonpilkut on järjestetty. Kaavalla (hyvin yksinkertainen, kolmannen luokan koulun tasolla) lasketaan niin sanottu susiluku, joka on tämän minuutin auringon aktiivisuuden indikaattori. Mitä suurempi luku, sitä suurempi aktiivisuus. Tätä kriteeriä ehdotettiin jo 1800-luvulla, ja vaikka nykyään tähtitieteilijöillä on monia muita indikaattoreita toiminnan arvioimiseksi, susien numerot ovat edelleen "virallisia" lukuja.
Mutta ongelma on, että Wolf-numero muuttuu jatkuvasti. Täplät ilmestyvät, katoavat, ylittävät aurinkolevyn reunan, ilmestyvät sieltä; pilkkuryhmiä syntyy ja hajoaa. Siksi Wolf-lukujen keskiarvo on laskettava. Kuukauden keskiarvo lasketaan, ja sitten tämä on sääntö. Maksimi katsotaan läpäistyksi, jos kuusi kuukautta ennen tiettyä kuukautta susiluku ei ylitä kyseisen kuukauden arvoa. Ja kuuden kuukauden kuluttua.
Esimerkiksi heinäkuussa havaittiin, että täplien ja ryhmien määrä (susiluku) oli suuri. Kuusi kuukautta ennen heinäkuuta (tammi-kesäkuu) näin suuria lukuja ei ollut. Mutta myös kuusi kuukautta myöhemmin (elo-tammikuu). Sitten sanomme, että heinäkuu oli auringon aktiivisuuden huippu. Mutta milloin voimme sanoa tämän? Tietysti kuusi kuukautta heinäkuun jälkeen. Eli helmikuussa. Joten käy ilmi, että ollessamme huipulla emme koskaan tiedä varmasti, olemmeko huipulla. Itse asiassa, ehkä huomenna on vielä enemmän paikkoja.
Korkea auringon aktiivisuus tarkoittaa auringonpurkausta ja magneettisia myrskyjä. Ihmiset, jotka tuntevat vaihteluja Maan magneettikentässä (tai luulevat tuntevansa niitä - psykosomatiikkaa ei ole peruttu), kokevat kaikenlaisia ongelmia. Vaikka lääketieteelliset tilastot osoittavat magneettimyrskyjen vaikutuksen, se on merkityksetön.
Venäläisen tiedemiehen Aleksanteri Tšiževskin opetusten mukaan aktiivisuuden huippu on myös pandemioiden, epidemioiden ja jopa rikollisuuden huipulla. Yleisesti ottaen ihmiset näyttävät olevan tulossa hulluiksi. Kaikki nämä tosiasiat on vahvistettu useammin kuin kerran tilastoilla, mutta meillä ei ole aavistustakaan, miksi näin on.
Mitä tulee säästä, auringon aktiivisuus ei liity suoraan siihen. Muistan vuosia, jolloin oli erittäin huonoja, sateisia kesiä – ja korkea auringon aktiivisuus. Mutta elämme myös ilmaston lämpenemisen aikaa. Oli syy mikä tahansa, sano, että ensi kesä on kuuma, etkä (melkein) ole väärässä. Ja kuuma kesä, jolloin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja jopa maksimiaktiivisuudellaan, tarkoittaa ainakin paljon ultraviolettisäteilyä. Tässä vaara on todellinen, ja ihmisten on huolehdittava. Käytä hattua, piiloudu suorilta säteiltä keskipäivällä, käytä voiteita, hyviä.
Mutta kirjoitamme tästä useammin kuin kerran, kun kesä lähestyy. Nyt marraskuussa kirjoitat "kuuma kesä", ja se on silti jotenkin miellyttävää. Toivon, että voisin olla siellä. Joten oli toiminnan huippu tai ei, kesää odotellaan.
Auringon nykyisen syklin maksimi saavutetaan ensi kesänä, sanoi Sergei Bogachev, Venäjän tiedeakatemian aurinkoastronomian laboratorion johtaja. Samaan aikaan länsimaisten arvioiden mukaan huippu saattaa olla jo saapunut. Hankalinta on, että kun olemme huipulla, emme koskaan tiedä, että olemme todella siellä. Selvitetään, miksi näin on.
On olemassa erilaisia arvioita, sanoi Sergei Bogachev, mutta venäläiset tähtitieteilijät uskovat, että auringon aktiivisuus on suurin ensi kesänä.
”Vuonna 2024 aktiivisuus oli jo erittäin korkea, ja vaikka marraskuu näyttää toistaiseksi enemmän tai vähemmän rauhalliselta, tämä on todennäköisesti väliaikainen tauko, ja aurinko palaa kasvuun lähitulevaisuudessa. Tämä sykli on jo ylittänyt ennusteet 70 %, Sergei Bogachev sanoi.
Erittäin voimakkaita auringonpurkausta odotetaan, varoitti venäläinen tähtitieteilijä. Ja kun huippu on ohitettu, esitys ei pysähdy: ”Aktiiviteetti pysyy ylhäällä ainakin vuoteen 2026 ja ehkä vuoteen 2028 asti. Siten maapallon riskit eivät lopu", Sergei Bogachev sanoi.
Toissapäivänä NASA piti suuren lehdistötilaisuuden, jossa todettiin, että aurinko päinvastoin oli jo saavuttanut huippunsa. Aikaisemmin ennustettiin, että maksimiaktiivisuusjakso kestää lokakuusta 2024 tammikuuhun 2025. Siten, kuten Sergei Bogachev sanoi, arvioita ja ennusteita on todella paljon.
Miten se tosiasia, että aurinko on aktiivisuutensa huipussaan, määräytyy? Tätä varten lasketaan auringonpilkkujen määrä sekä ryhmien lukumäärä, joihin auringonpilkut on järjestetty. Kaavalla (hyvin yksinkertainen, kolmannen luokan koulun tasolla) lasketaan niin sanottu susiluku, joka on tämän minuutin auringon aktiivisuuden indikaattori. Mitä suurempi luku, sitä suurempi aktiivisuus. Tätä kriteeriä ehdotettiin jo 1800-luvulla, ja vaikka nykyään tähtitieteilijöillä on monia muita indikaattoreita toiminnan arvioimiseksi, susien numerot ovat edelleen "virallisia" lukuja.
Mutta ongelma on, että Wolf-numero muuttuu jatkuvasti. Täplät ilmestyvät, katoavat, ylittävät aurinkolevyn reunan, ilmestyvät sieltä; pilkkuryhmiä syntyy ja hajoaa. Siksi Wolf-lukujen keskiarvo on laskettava. Kuukauden keskiarvo lasketaan, ja sitten tämä on sääntö. Maksimi katsotaan läpäistyksi, jos kuusi kuukautta ennen tiettyä kuukautta susiluku ei ylitä kyseisen kuukauden arvoa. Ja kuuden kuukauden kuluttua.
Esimerkiksi heinäkuussa havaittiin, että täplien ja ryhmien määrä (susiluku) oli suuri. Kuusi kuukautta ennen heinäkuuta (tammi-kesäkuu) näin suuria lukuja ei ollut. Mutta myös kuusi kuukautta myöhemmin (elo-tammikuu). Sitten sanomme, että heinäkuu oli auringon aktiivisuuden huippu. Mutta milloin voimme sanoa tämän? Tietysti kuusi kuukautta heinäkuun jälkeen. Eli helmikuussa. Joten käy ilmi, että ollessamme huipulla emme koskaan tiedä varmasti, olemmeko huipulla. Itse asiassa, ehkä huomenna on vielä enemmän paikkoja.
Korkea auringon aktiivisuus tarkoittaa auringonpurkausta ja magneettisia myrskyjä. Ihmiset, jotka tuntevat vaihteluja Maan magneettikentässä (tai luulevat tuntevansa niitä - psykosomatiikkaa ei ole peruttu), kokevat kaikenlaisia ongelmia. Vaikka lääketieteelliset tilastot osoittavat magneettimyrskyjen vaikutuksen, se on merkityksetön.
Venäläisen tiedemiehen Aleksanteri Tšiževskin opetusten mukaan aktiivisuuden huippu on myös pandemioiden, epidemioiden ja jopa rikollisuuden huipulla. Yleisesti ottaen ihmiset näyttävät olevan tulossa hulluiksi. Kaikki nämä tosiasiat on vahvistettu useammin kuin kerran tilastoilla, mutta meillä ei ole aavistustakaan, miksi näin on.
Mitä tulee säästä, auringon aktiivisuus ei liity suoraan siihen. Muistan vuosia, jolloin oli erittäin huonoja, sateisia kesiä – ja korkea auringon aktiivisuus. Mutta elämme myös ilmaston lämpenemisen aikaa. Oli syy mikä tahansa, sano, että ensi kesä on kuuma, etkä (melkein) ole väärässä. Ja kuuma kesä, jolloin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja jopa maksimiaktiivisuudellaan, tarkoittaa ainakin paljon ultraviolettisäteilyä. Tässä vaara on todellinen, ja ihmisten on huolehdittava. Käytä hattua, piiloudu suorilta säteiltä keskipäivällä, käytä voiteita, hyviä.
Mutta kirjoitamme tästä useammin kuin kerran, kun kesä lähestyy. Nyt marraskuussa kirjoitat "kuuma kesä", ja se on silti jotenkin miellyttävää. Toivon, että voisin olla siellä. Joten oli toiminnan huippu tai ei, kesää odotellaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.