Mitä tarkoittaa sääntöpohjainen realismi?

"sääntöpohjainen kansainvälinen järjestytys"
on synonyymi sille, että USA johtaa maailmaa yhdessä liittolaistensa kanssa.

USA soti 50 vuotta putkeen ja Länsi siirsi valmistuksen Kiinaan. Muuta ei tarvittu.

Nyt USA ja Länsi vain heikkenevät hitaasti, mutta ilmeisesti haluavat maailman sodan. Kaikki Länsimaat rajuissa veloissa.

Kun Ukrainan Sota loppuu, nähfään kuinka Länsi köyhdytti itsensä. Kuitenkin varmaan uhoaa jotain.

Realismi siihen liittyen tarkoittaa sitä että mitään sääntöjä ei oikeastaan ole ja se mitä vaaditaan viholliseksi valituilta ei koske itseä.
Sääntörikkomukseksi voidaan siten määrätä mitä tahansa ja sotakin voidaan aloittaa mielivaltaisesti väittäen silti toimitun sääntöpohjaisesti.

Taisi olla Risto E.J.Penttilä, joka taputteli Stillerin kanssa toisiaan selkään ja laukoi taas juttujaan sääntöpohjaisuudesta toisesta maailmansodasta lähtien. Samaa hevonhumppaa ovat höpisseet muutkin.

Aiemmin sentään väitettiin sääntöpohjaisuuteen siirrytyn 1990-luvulla. Aivan tarkkaan sääntöjen mukaan eivät kuitenkaan menneet hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin, eivät ainakaan maapallon asukkaiden suuren enemmistön mielestä.

Ilmeisesti jotkut tarkoittavat sääntöpohjaisuudella sitä, että Euroopassa rajat ovat pysyneet siinä, minne ne suurvaltojen kesken sovittiin toisen maailmansodan päätteeksi. Varsinaisesti rajat eivät ole tainneet muuttua kovin paljon muuallakaan, vaikka alueet sinänsä ovat vaihtaneet omistajaa, kuten Ranskan ja Portugalin siirtomaat, jotka itsenäistyivät niiden vallan alta. Ehkä sääntöpohjaista sitten on ollut se, että alueita ei ole vallattu ja liitetty itseensä, ei edes Israel, joka miehittää alueita, mutta ei ole uskaltanut liittää niitä virallisesti itseensä, vaikka kokee alueet "historiallisesti" omakseen.

Siinä mielessä hyökkäys Ukrainaan oli siis poikkeus. Se pyrki muuttamaan Ukrainan rajoja väkivalloinj ja ehkä liittämään koko alueen Venäjään.

Rajojen vakaus Euroopassa ei ole seurausta mistään "sääntöpohjaisuudesta". Se on seurausta Stalinin suorittamista väestön pakkosiirroista, jotka loivat Itä-Eurooppaan etnisesti riittävän puhtaita valtioita, ja vakaus on myös seurausta Kylmän sodan kauhun tasapainosta, joka hillitsi hyökkäyshaluja ja sai ihmiset sopeutumaan voittajien kesken sovittuihin rajoihin.

Muualla maailmassa rajojen vakaus on myös seurausta polarisaatiosta. Kumpikaan leiri ei halunnut kärjistää vastakkainasettelua liikaa. Toisaalta jompikumpi leiri dominoi suurin piirtein jokaista kolkkaa maailmasta, joten AKS-ajattelijoita ei juuri ole päästetty valtaan. Saddam oli poikkeus, ja me tiedämme, miten hänelle kävi, sen jälkeen kun sääntöjä rikottiin hänen itsensä kohdalla. Rajoja ei siinäkään muutettu, ne vain palautettiin.

Miksi rajojen vakaudesta käytetään nimitystä sääntöpohjaisuus? Ja miksi väitetään sen nyt murtuvan? Suuria pyrkimyksiä rajojen muuttamiseen ei vaikuta olevan kuin Venäjällä, joiltain osin ja Kiinalla. Kiinan kohdalla ei tarkkaan ottaen ole kysymys mistään sääntöpohjaisuudesta, kansainvälisten sopimusten mukaan Taiwan ei ole itsenäinen valtio, edes USA ei ole sitä tunnustanut, vaan osa Kiinaa. Sitä en tiedä, kuinka moni on tunnustanut Kiinan kommunistihallinnon. Jos Kiina siis hyökkää ja valtaa Taiwanin, mitä sopimusta se siinä rikkoisi?

En oikein käsitä, miksi noita hokemia keksitään. Ensin kun ne on keksitty, seuraavaksi joku alkaa tutkia, mitä ne tarkoittavat ja kirjoittaa siitä väitöskirjan. Sen jälkeen hän pääsee mediaan. Eikä hän eikä kukaan muukaan edelleenkään tiedä, mitä keksitty hokema oikeasti muka tarkoittaa.

Tiltu se ei osaa edes lukea.

Kyseessä on arvopohjainen realismi.