Tuota sanahirviötä on toisteltu vuosikausia. Tuon tuostakin joku "asiantuntija" tulee löpöttämään, että "nyt on toisesta maailmansodasta saakka vallinnut sääntöpohjainen järjestys murtumassa".
Kertokaa nyt joku, miten se "sääntöpohjaisuus" on ilmennyt?
Unkarin ja Tsekkoslovakin miehityksessä? 1940-luvun lopun vallankaappauksissa Itä-Euroopassa? Grenadan miehityksessä? Allenden murhaamisessa? Vietnamin sodassa? Laosin pommituksissa?
Väitetään, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan mursi sääntöpohjaisuuden. Miten hyökkäys Ukrainaan poikkeaa Neuvostoliiton hyökkäyksestä Afganistaniin?
Ainoa ero, jonka minä havaitsen, on se, että kerrankin me tuemme ja aseistamme jotenkin järkevää tahoa. Ukrainan hallinnolla on puutteensa, mutta se on valovuosia parempi kuin talebanit tai Pinochet ja muut diktaattorit, joille "sääntöpohjaisesti" syydettiin aseita ja rahaa, ja joista osa, kuten Iranin shaahi, kaatuivat silti.
Olisi aika alkaa nähdä Kylmä sota sellaisena kuin se oli. Se ei ollut sankaritarian, se oli kertomus typeryydestä. Äärivasemmiston typeryys ollaan jo valmiita näkekään, siitä paasataan jatkuvasti. "Voittajien" typeryys sen sijaan verhotaan nyt aivan yhtä tarkasti kuin ennenkin. Ja se takaa, että samat virheet tullaan toistamaan.
Eikä vain tulla, vaan on jo toistettu, ja Ukraina maksaa siitä kovaa hintaa. Länsi taas välttelee edelleen maksamasta mitään, vaikka on typeryyttään antanut kaiken tuon tapahtua. Sen sijaan inistään jostain yhteisvelasta.
Yhtään sotaa ei ole käyty koskaan ilmaiseksi. Yhtään puolustussotaa ei ole käyty yksityisellä rahalla. Velka ja inflaatio, joka rahoittaa myös jälleenrakennuksen, ovat tähän saakka olleet ainoa keino selvitä taloudellisesti sodista. Jos joku neropatti tietää paremmin toimivan keinon, niin siitä vaan kertomaan.
Kertokaa nyt joku, miten se "sääntöpohjaisuus" on ilmennyt?
Unkarin ja Tsekkoslovakin miehityksessä? 1940-luvun lopun vallankaappauksissa Itä-Euroopassa? Grenadan miehityksessä? Allenden murhaamisessa? Vietnamin sodassa? Laosin pommituksissa?
Väitetään, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan mursi sääntöpohjaisuuden. Miten hyökkäys Ukrainaan poikkeaa Neuvostoliiton hyökkäyksestä Afganistaniin?
Ainoa ero, jonka minä havaitsen, on se, että kerrankin me tuemme ja aseistamme jotenkin järkevää tahoa. Ukrainan hallinnolla on puutteensa, mutta se on valovuosia parempi kuin talebanit tai Pinochet ja muut diktaattorit, joille "sääntöpohjaisesti" syydettiin aseita ja rahaa, ja joista osa, kuten Iranin shaahi, kaatuivat silti.
Olisi aika alkaa nähdä Kylmä sota sellaisena kuin se oli. Se ei ollut sankaritarian, se oli kertomus typeryydestä. Äärivasemmiston typeryys ollaan jo valmiita näkekään, siitä paasataan jatkuvasti. "Voittajien" typeryys sen sijaan verhotaan nyt aivan yhtä tarkasti kuin ennenkin. Ja se takaa, että samat virheet tullaan toistamaan.
Eikä vain tulla, vaan on jo toistettu, ja Ukraina maksaa siitä kovaa hintaa. Länsi taas välttelee edelleen maksamasta mitään, vaikka on typeryyttään antanut kaiken tuon tapahtua. Sen sijaan inistään jostain yhteisvelasta.
Yhtään sotaa ei ole käyty koskaan ilmaiseksi. Yhtään puolustussotaa ei ole käyty yksityisellä rahalla. Velka ja inflaatio, joka rahoittaa myös jälleenrakennuksen, ovat tähän saakka olleet ainoa keino selvitä taloudellisesti sodista. Jos joku neropatti tietää paremmin toimivan keinon, niin siitä vaan kertomaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"sääntöpohjainen kansainvälinen järjestytys"
on synonyymi sille, että USA johtaa maailmaa yhdessä liittolaistensa kanssa.
USA soti 50 vuotta putkeen ja Länsi siirsi valmistuksen Kiinaan. Muuta ei tarvittu.
Nyt USA ja Länsi vain heikkenevät hitaasti, mutta ilmeisesti haluavat maailman sodan. Kaikki Länsimaat rajuissa veloissa.
Kun Ukrainan Sota loppuu, nähfään kuinka Länsi köyhdytti itsensä. Kuitenkin varmaan uhoaa jotain.
Miten USA hallitsi pääosin Neuvostoliittoon tukeutuneita taistelemalla itsenäistyneitä entisiä siirtomaita, kuten vaikkapa kommunistista Vietnamia? Tai Kiinaa?
Realismi siihen liittyen tarkoittaa sitä että mitään sääntöjä ei oikeastaan ole ja se mitä vaaditaan viholliseksi valituilta ei koske itseä.
Sääntörikkomukseksi voidaan siten määrätä mitä tahansa ja sotakin voidaan aloittaa mielivaltaisesti väittäen silti toimitun sääntöpohjaisesti.
Taisi olla Risto E.J.Penttilä, joka taputteli Stillerin kanssa toisiaan selkään ja laukoi taas juttujaan sääntöpohjaisuudesta toisesta maailmansodasta lähtien. Samaa hevonhumppaa ovat höpisseet muutkin.
Aiemmin sentään väitettiin sääntöpohjaisuuteen siirrytyn 1990-luvulla. Aivan tarkkaan sääntöjen mukaan eivät kuitenkaan menneet hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin, eivät ainakaan maapallon asukkaiden suuren enemmistön mielestä.
Ilmeisesti jotkut tarkoittavat sääntöpohjaisuudella sitä, että Euroopassa rajat ovat pysyneet siinä, minne ne suurvaltojen kesken sovittiin toisen maailmansodan päätteeksi. Varsinaisesti rajat eivät ole tainneet muuttua kovin paljon muuallakaan, vaikka alueet sinänsä ovat vaihtaneet omistajaa, kuten Ranskan ja Portugalin siirtomaat, jotka itsenäistyivät niiden vallan alta. Ehkä sääntöpohjaista sitten on ollut se, että alueita ei ole vallattu ja liitetty itseensä, ei edes Israel, joka miehittää alueita, mutta ei ole uskaltanut liittää niitä virallisesti itseensä, vaikka kokee alueet "historiallisesti" omakseen.
Siinä mielessä hyökkäys Ukrainaan oli siis poikkeus. Se pyrki muuttamaan Ukrainan rajoja väkivalloinj ja ehkä liittämään koko alueen Venäjään.
Rajojen vakaus Euroopassa ei ole seurausta mistään "sääntöpohjaisuudesta". Se on seurausta Stalinin suorittamista väestön pakkosiirroista, jotka loivat Itä-Eurooppaan etnisesti riittävän puhtaita valtioita, ja vakaus on myös seurausta Kylmän sodan kauhun tasapainosta, joka hillitsi hyökkäyshaluja ja sai ihmiset sopeutumaan voittajien kesken sovittuihin rajoihin.
Muualla maailmassa rajojen vakaus on myös seurausta polarisaatiosta. Kumpikaan leiri ei halunnut kärjistää vastakkainasettelua liikaa. Toisaalta jompikumpi leiri dominoi suurin piirtein jokaista kolkkaa maailmasta, joten AKS-ajattelijoita ei juuri ole päästetty valtaan. Saddam oli poikkeus, ja me tiedämme, miten hänelle kävi, sen jälkeen kun sääntöjä rikottiin hänen itsensä kohdalla. Rajoja ei siinäkään muutettu, ne vain palautettiin.
Miksi rajojen vakaudesta käytetään nimitystä sääntöpohjaisuus? Ja miksi väitetään sen nyt murtuvan? Suuria pyrkimyksiä rajojen muuttamiseen ei vaikuta olevan kuin Venäjällä, joiltain osin ja Kiinalla. Kiinan kohdalla ei tarkkaan ottaen ole kysymys mistään sääntöpohjaisuudesta, kansainvälisten sopimusten mukaan Taiwan ei ole itsenäinen valtio, edes USA ei ole sitä tunnustanut, vaan osa Kiinaa. Sitä en tiedä, kuinka moni on tunnustanut Kiinan kommunistihallinnon. Jos Kiina siis hyökkää ja valtaa Taiwanin, mitä sopimusta se siinä rikkoisi?
En oikein käsitä, miksi noita hokemia keksitään. Ensin kun ne on keksitty, seuraavaksi joku alkaa tutkia, mitä ne tarkoittavat ja kirjoittaa siitä väitöskirjan. Sen jälkeen hän pääsee mediaan. Eikä hän eikä kukaan muukaan edelleenkään tiedä, mitä keksitty hokema oikeasti muka tarkoittaa.
Tiltu se ei osaa edes lukea.
Kyseessä on arvopohjainen realismi.
Tässä on nyt sitten taas nähtävissä tiltupohjaista realismia, joka on kyllä yhtä pätevää kuin mainitut sääntö- ja tämä, ilmeisesti arvokkaampi, arvopohjainen sellainen.
Tiltupohjaltahan nämä ratkaistaan yleensäkin, sen enempiä faktoja ei juuri näy.
Olisit vain repe-tyttönen nimitellyt ihan omalla nikilläsi. Sana realismi otsikossa on väärin, piti olla sääntöpohjainen järjestys, josta mm Penttilä puhui.
Arvopohjainen realismi taas on täysin kokoomuslainen keksintö, ei siitä ketkään muut edes puhu, ainakaan vakavasti. Vaikka se onkin sitä, mihin pitäisi pyrkiä, kunhan vain sovitaan, mitä se realismi siinä tarkoittaa.