kun tuntuu, että elämä on elämisen arvoista?
Mulla sellainen hetki liittyy vaikka kauniisiin sanoihin tai elämään orgasmin jälkeen. Varsin pieniä asioita siis, jos on vähään tyytyväinen.
Mulla sellainen hetki liittyy vaikka kauniisiin sanoihin tai elämään orgasmin jälkeen. Varsin pieniä asioita siis, jos on vähään tyytyväinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ruoka.
Millloin mikäkin ruoka, kun on kyllästynyt edelliseen.
Tuli mieleen vanhan Asterix ja Obelixen videon kohta, jossa Obelix komentaa haaremia kokkaamaan.
Mielestäni elämän arvonsa tuntee juurikin niissä pienissä suurissa hetkissä, joissa saa kokea jotain merkityksellistä. Kun saa puristaa lapsensa kättä, kun saa halata pitkästä aikaa rakasta ystävää, kun aurinko lämmittää suloisesti ihoa uinnin jälkeen, kun saa tuntea miten keho sykkii seksuaalista nautintoa, kun maistaa kielellään hyvän viinin ja ruoan täydellisen läyhteensopivuuden..
Elämän arvo ei ole minulle siinä, miten paljon saavuttaa ulkoisesti. Miten varakas on, miten upeat puitteet elämiseen on, miten kaunis on ulkoisesti.. En väitä, etteikö esim taloudellisella turvallisuudella ole mitään merkitystä, mutta elämän kauneus löytyy muista asioista.
Tärkein eli palstalle kirjoittaminen puuttui
Eläminen on elämisen arvoista, kun kokee jotain uutta.
Vanhemmiten uuden kokeminen on harvinaista. Sitä ei vaan jaksa enää seikkailla.
Jos jotain uutta haluaa, täytyy tyytyä siihen, minkä voi netistä tilata.
Kun asiat menevät oikein. Omatunto on puhdas. Teet jonkinmhyvän jutun jollekin.
Saat muutosta aikaan niin, että se palvelee muitakin.
Läheisyyden tunteminen.
Kaunis uusi aamu.
Vilma
Aika paljon samoin käsitän tuon..,
Kun löytää jonkun hienon vanhaan tehtaan.
Niin ku tää. (käsityön tekijät huom!)
https://www.youtube.com/watch?v=hEGXUId1Gkw&t=1s
Ja pohtia oikeesti, miks näin on käynyt.
Löytyi vanhoja kuvia toiminta ajaltakin, museon kokoelmista. Villalanka on mielyttävän tuntuista, siitä tulee hyviä sukkia. Kai nekin tulee nykyään Kiinasta.
Katsokaa! Aikana jolloin käsillä tekemistä arvostettiin, työ oli mielekästä, ilman tietokoneita ja ihmisetkin olivat rauhallisempia.
https://www.flickr.com/photos/norrbottensmuseum/albums/72157621939522339/
Surullista, että nyt on näin käynyt.
Se on hetki, jolloin tuntee, että asiat ovat menneet jollakin tapaa oikein. Oikein itseä ja muita kohtaan. Sanaa oikein on vaikea selittää, mutta minulle se edustaa jonkinlaista rauhaa siitä, että tunteeni ovat toimintani kanssa sopusoinnussa.
Vaikka silloin, kun nään omat lapseni, perheen karvakorvat marsut, hamsut, hiiret tai saan käydä nukkumaan ja herätä omasta sängystäni.
Entinen Eivori
Juuri nyt se olisi häneltä joku lähestyminen tai lämmin suhtautuminen.
Tjaa, hetket nyt ovat hetkiä, jos niitä arvostaa enemmän kuin kokonaisuutta niin silloin joutuu sulkemaan silmiään aika monilta asioilta 🤔
Joo karsitaan muutama puu ja palsta on edelleen pystyssä. Ei sota yhtä miestä kaipaa ja metsä pitää nähdä puilta. Lisätään vaikka viimeisenä vielä tämä: Kukaan ei ole korvaamaton. Siispä kaipaus ja kaikki muukin tunteilu on turhuutta vain, hetkiin takertumista.
Aika se on vain rajallinen. Tämäkin hetki meni jo. Nyt täytyy mennä ulos paiskimaan lumitöitä🌨️ ☃️❄️Mukavaa pikku puuhastelua näin talvisina lumen tulon hetkinä.
Kun on voittanut itsensä
Kun tuntee, että hän rakastaa minua
Kun hän ei puhu ilkeästi
Hymykin saattaa nostaa suupielet useammin
Ehkä vielä joskus saan tuntea läheisyyden lämmön
Se toivo elää
Itselläni se menee kyllä puhtaasti tällä hetkellä jälkikasvun ihailuun. Ilman heitä elämäni olisi aika merkityksetöntä tai siltä se varmasti suurimmaksi osaksi tuntuisi.
Aika samoilla linjoilla olen, jälkikasvun kehityksen seuraaminen on se tärkein oma voimavara.
Tänäänkin kun hän treenasi luistelua, ja näin hänen kasvonsa loistavan ilosta. Ilmeisesti pitää itsensä haastamisesta, ja kun kehittyy saa siitä tyytyväisyyttä ja aihetta iloon.
Hikisenä ja pirteänä autoon tulee aina hän.
Ei huolia ja murheita vielä tuossa iässä, avointa elämänmyönteistä lasta on hienoa seurata.
AV
Vanhemman ilot voi olla joskus aika pienestä kiinni. 🙂
Omakin lapsi tuossa jokunen aika sitten mainitsi olisipa hän jo aikuinen😅 Piti sitten vähän toppuutella, että oikeastaan lapsena olo on ihan kivaa. Ehdit olemaan koko loppuelämäsi sitten aikuinen jolla on vastuita.🙈
Pienistä hetkistä kiinni tosiaan, tässä sarkastisessa elämässä.
Eilenkin kun oli vähän paineita sen kakun valmistelujen kanssa ja tytär soitti pianoa, huudahdin että wau, olet kehittynyt tosi hienosti.
Hän naurahti ja sanoi "sä olet kyllä maailman paras kehuja".
Naurettiin sen jälkeen molemmat.
Mutta se, jos tulisi taas vaihtaa elämä vain oman rakkauden tunteen, ja jonkun aikuisen naisen väliseen rakkauteen. En edes tunnista sitä, olisinko enää sellaiseen kykenevä.
AV
Tulin kommentistasi surulliseksi... jotenkin. Kai nyt omassa elämässäsi on merkityksellisiä asioita vaikka lapsia ei laskettaisi?
- Sheena
Et kai liikaa kehu tyttöäsi😄
Itse tänään nauroin esikoisen kanssa… siis tilanne oli se että hän oli tehnyt duploista junan ja junassa oli 1.erilainen vaunu joka ei sopinut toisten vaunujen kanssa yhteen.. siinä sitten, kun palikat oli loppu, toisilla sisaruksilla oli tietenkin juuri niitä palikoita mitä hän olisi tarvinnut, että vähän pääsisi muuttamaan sitä erilaista junan vaunua.. Hän siis kiukutteli huusi ja itki, kun ei saanut juuri niitä tiettyjä palikoita. Minä yritin sanoa, että käytä luovuutta ja ota muita palikoita.🙈 Saatiin yhdessä tehtyä junaan veturi.. loppujen lopuksi nauroimme molemmat tilanteelle.😂🤣
Voi olla että kehun ja huomioin liikaa, se taitaa olla isien "ongelma".
Tuleepahan hänestä sitten aikuisena oman arvonsa tunteva nainen, ilman innostavia eteenpäin vieviä kehuja ei ihminen niin nopeasti kehity. Positiivista palautetta odotamme usein myös me aikuiset ja kannattaahan sitä vähän kehua jos aihetta on.
Sinulla on siis vielä pieniä lapsia, ongelman ratkaisua on hyvä opettaa.
Ratkaisun avain numero yksi on, älä menetä malttiasi, sillä ihmiset eivät ajattele järkevästi mieli järkyttyneenä. Tyyneys ja harkitsevaisuus, maltti. Niitä kun lapset osaisivat enemmän käyttää. Ovat kovin impulsiivisia, näyttävät tunteensa avoimesti, mikä on myös hyvä asia.
AV
Voi ei ei ollut tarkoitus. 🥹 Siis itselläni kun on aina ollut vaan tunne etten jotenkin kuulu tänne. 🫤
Joka hetki, tarkoituksellisuus.
- Sheena
Kun näen läheisen hymyn, saan kiitoksen tai vaikka pari mottia polttopuita pinoon.
Laitan lasiluukun taakse tulet kiukaaseen, voin hetken alalauteella katsoa, kun tulenlieskat hyväilee puita ja ne rätisten tuottavat lämpöä. Jonkinajsn päästä saan suihkun, otan vettä kiuluun ja voin mennä lämpimään saunaan viskaamaan löylyä.
Jääkaapista voin ottaa viherpippurikoskenlaskijakanakastiketta ja Jasminriisiä, kun on nälkä. Tein ruuan itse, omalla liedellä.
Voin jutella pojan kanssa maailman kuumista aiheista ja vähän sivustakin. Naureskella höperöille jutuille...keksiä itsekin niitä.
Lopuksi voin kieriskellen heittäytyä parisänkyyni nukkumaan, eikä ole kiire herätä.
Kyllä tämä elämisestä käy. 🙃
Kun sillä hetkellä olotila on tyytyväinen ja pysähtynyt ja ne hetket ilmaantuvat arjessa. Viimeksi tänään, kun kävin jossain tuolla syömässä. Ruokailu ja sen päälle kahvi. Sillä hetkellä ei oikeastaan mieti mitään. On vain tässä ja nyt. - cu-
Mahdollisesti kuoleman hetkellä JOS pelkää kuolemaa. Minulle se on helpotus.
Ei ole vielä kohdalle osunut, mutta olenkin vasta 81 -vuotias.
Elämässä on parasta arjen pienet onnelliset hetket. Kun olen tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa, eikä ole kiire minnekään.
Kun lähellä on rakkaat, läheiset ja ystävät.
Ihastuminen, siten että odottaa pientäkin merkkiä kaipaamastaan ihmisestä, ja sitten hän katsoo silmiin. Jännityksen sekainen innostus.
Vauvan tuoksu ja nauru ovat aivan valloittavia hetkiä kokea.
Hetket lomamatkoilla. Se hetki, kun tietää, ettei ole kiire mihinkään. Saa vain nauttia kauniista maisemista, uusista kokemuksista, levosta ja hyvästä ruoasta.