Keksitään ensin joku sääntö kuten esim.
F=ma tai a=b+c.
Sitten keksitään heti tuhansittain poikkeuksia vahvistamaan sitä sääntöä.
T. Singulariteetin toiselta puolen.
F=ma tai a=b+c.
Sitten keksitään heti tuhansittain poikkeuksia vahvistamaan sitä sääntöä.
T. Singulariteetin toiselta puolen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, kaukaa haettua. Mutta sittenkin niin läheltä. On kiistämätöntä, että osa yksinkertaisimmista kaavoista (ei tarkoita vähempää) toimii kuin "junan vessa". Esim. Newton, Einstein, Schrödinger...
Mutta sittemmin yhä enemmän on menty harhaan "renormalisoinnin" mahdollistamana. Kun "hypoteesi" ei mahdu kolmion muotoisena tieteeseen sujahtavana neliön muotoiseen tietämysaukkoon, niin siitä renormalisoidaan väkisin aukon mentävän muotoinen.
Monet teoriat nykyään ei ansaitse edes hypoteesi-statusta.
Kaikki tulokset ovatkin vain likiarvoja.
Perhosefekti kaaos teorian pelottaa ja tekee epävarmaksi? Mitä jos 153 desimaali onkin väärin ja se on jokin toinen.
Dna kanssa saa olla vielä tarkempi. Jos dna säätelisi huonekalujen muotoa niin yhden emäksen muuttuminen toiseksi muuttaisi tuolin pöydän muotoiseksi. Pahimmassa tapauksessa.
Tiede on kehäpäättelyä. Ihminen luo kysymykset ja sitten vastaa niihen itse saadakseen tyydytystä loputtomaan epätietoisuuteen ja tiedonjanoon. Koska kaikkea ei koskaan voida tietää, on luotu tähän korvike nimeltä 'teoria', sekä myös 'hypoteesi'. Kun epätietoisuus tyydyttyy osittain teorialla, haetaan teorioihin mitä tahansa vahvistavaa, jotta se tyydyttäisi enemmän. Ihminen ei tiedä mitään, vaan elää itsensä luomassa "totuuskuplassa".