TV:ssä pohdittiin suomen erakko kultuuria,
- kansalaiset ei halua kutsua vieraita kotiinsa,
haastattelija itsekki tunsi vaivautuneeksi kutsua vieraita kotiin,
norena terveenä ei koke olevansa erakko,
oli perhe, mentiin ja tultiin, oli sukulaiset ym kaverit,
vanhana yksin jäätyään häpeää omaa erakkoluonnettaan,
vanhana ihminen erakoituu,
osaako joku selittää miksi,
selitys = ihminen on elämään pettyny,
Suomen tunnetuin erakko oli Linkola,
mielipiteitä aiheesta erakkoluonne,
MIKÄ SYY KEHITYKSEEN ERAKKO KANSALAISET !
Anonyymi-ap
26
237
Vastaukset
- Anonyymi
Ei kaikki muutkaan kansat niin auliisti kutsu ketään kotiinsa.
Esimerkiksi Ranskassa on yleinen tapa tavata ravintolassa tai kahvilassa. - Anonyymi
Jos iäkkäänä jää yksin ilman tahtoaan se ei tarkoita,
että on erakkoluonne.- Anonyymi
Nyt on Suomen itsenäisyyspäivä
kaikki juhlii linnan juhlissa,
vanhus yksin kun puoliso on kuollu,
nousee pintaan häpeä omasta avuttomuudesta erakkoluonteestaan,
TV:ssä kansa juhlii onnelisina
kauniissa juhlavaateissan,
vanhus avuttomana uupuneena villaviltti harteilla kun palelee,
tukka hapsottaa,
suihkuun pitäisi jaksaa mennä,,, ei jaksa , huomenna suihkuun, tai sitten seuraavana päivänä kenties,
siinä se häpeä nousee pintaan,
tuntee itsensä turhakkeeksi
vain yhteiskunnan kuluerä,
joskus on ollu terve, perheellinen töissä
nyt yksin häpeissään avuttomuuttaan
onneksi on oma työ-eläke
ettei rasita siinämielessä yhteikunnan taloutta,
se on pieni lohtu kuitenki vanhukselle
kuolemaa tekevälle
häpeää tuntevalla vanhukselle,
kun uutiset toistaa vain valtion talousvaikeuksista,
kuluerä vanhuksista,
sori se oli huono päivä ny , tulipahan sanottua miltä
avuttomalta vanhuskesta tuntuu,
- Anonyymi
En ole huomannut, että kukaan häpeäisi erakkoluonnettaan,
jos sellainen on.
Paremminkin ihminen voi kai hävetä yksinäisyyttään,
vaikkei se ole häpeä. Voi tuntea, että olen surkea ihminen,
kun minulla ei ole edes yhtä ystävää, vaikkei ole itse syypää siihen,
ettei ole. Joku jää aina viimeiseksi yksin.
Nuoremmat elävät omaa elämäänsä, eivät huomaa ottaa yksinäisiä
iäkkäitä huomioon - eivätkä muitakaan yksinäisiä.
Yksinäisiä - tai erakoita - on nuorissa ja vanhoissa.- Anonyymi
Tuo viimeinen lause kertoo totuuden. Mutta silti mielessä on sellainen ajatus, että olisi mukavaa löytää ikäisensä mies ystäväksi. Se on siinä vaikeaa kun miehillä seksihalut voivat jatkua hyvinkin iäkkääksi, joten tuntuu mahdottomalta löytää sellainen vanhempi mies, jolle seksin harrastaminen on tietyistä syistä johtuen mahdotonta.
- Anonyymi
No mistä sitä tietää kenenkään sisäisiä ajatuksia yksinäisyydestä. Toiset häpeää, toiset valittaa, toiset yrittää saada aikaan keskustelu saamatta vastakaikua, ja toiset ne jaksaa ravata kylällä koko ajan ja kutsua itseään kylään toisten ihmisten luo, huomatakseen että kun ei ole puolisoa niin ei ole oikein kiinnostava viras edes. Siis näitä olen kuullut yksinäisiltä kun olen heitä haastatellut.
Yksinäisyys ei ole mitenkään mukavaa , jos ihminen on ollut sosiaalinen niin se on vieläkin vaikeampaa.
Jotkut hommaavat vielä avopuolison 80 vuotiaana ja täten on heillä joku jonka kanssa saavat keskustella. Niin että meitä on moneksi .
Itse en oikein tiedä miten vanhana tulisi olla, mun en ole aikaisemmin ollut vanha, sitä saa kuulla esim, millaisia vaatteita ei sovi vanhana käyttää, siis vanhoilla on vissiin oma muotinsa johon kaikkien pitäisi sopeutua, hiukset eivät saa olla pitkät, niin ei kuulemma ole vanhoilla vaan ne on kynittävänä lyhyeksi. En aio asettaa itseäni siihen asemaan että muuttaisin sen mitä olen , oli ikää miten paljon tahansa. Joten vanhan yksinäisen ihmisen on vaan ilmeisesti hyväksyttävä se yksinäisyys jotenkin ja täyttää tuskainen olo tekemällä jotain , mitä nyt kulloinkin keksii tehtäväksi, no paistaa se aurinko risukasaankin aina joskus. - Anonyymi
Kyllä mä häpeän tätä vanhuuttani avuttomuutta, ja se kaikein suuriman häpeän aiheuttaa kun ei enään kehtaa kutsua edes ystäviään käymään
niitä hyvin harvoja jotka vielä on elossa, kylläki henkitorreissaan samoin kuin minä, ei jaksa edes enään viraita,
mä haluaisin että mua hoivataan, passataan nyt kun itse tein sen aikoinani perheelleni ja puolisolleni viimesen päälle, koska oli luonteltani auttamisenhaluinen
heh, vieläki voin kysyä läheisiltäni, voinko auttaa tai olla avuksi mitenkään, vaikka todellisuudessa EN enään jasa muuta kuin ehkä rahaa joskus antaa jos joku tarvii,
vanhuus on minulle maanpäällinen helvetti,
joskus olin ihminen,
nyt avuton vanus,
anteeksi elämä,
- Anonyymi
Vanhana kaiken kokeneena yksin jäätyään ihminen on yleensä huonokuntonen, väsyny, elämään pettyny ,
ei kaipaa enään ylimääräistä rasitusta
jota aiheuttaa vieraat ,
koska ihminen kokee pitäis olla tarjoilua herkkuineen,
pelkkä keskustelu ei riitä,
suomalaiset on opetettu vieraanvaraiseksi ,
pitäisi olla siistiä, ja hyvää tarjoilua herkkuineen,
joten kun voimat hiipuu,
kaapissa ei välttämättä ole ylimäärsiä herkkuja,
vanha väsyny häpeää omaa erakkoluonnettaan,
näin luulisin,
luulempa riittä kun lähtee asioille,
syömään ja harrastuksiin jos vielä jaksaa,
joissa on muitaki ihmisiä,
siellä on aina puhekavereita
jutut on yleisellä tasolla , utiset , ajankohtaista, joskus jopa omista sairauksista tai huolistaki juttua,
joten ei suuremmin kaipaa kotiin vieraita,
paitsi siivoojat ym. avun antajat ovat aina tervetulleita,
suomalaiset ei ole kotona juhlijoita, mieluummin lähtee aina ulos jossa on muitaki,
eteläeuroopassa on eri luonne,
siellä on huomannu,
eteläeuroopassa perheet kokoontuu iltaisin ravintoloihin syömään,
joten seki on erilaista kuin suomessa,
onko erakko ihminen, tarviiko erakon hävetä itseään
jos elää yksikseen kun puoliso on kuollu,
eikä halua solmia uutta vastaavaa suhdetta,
siinäpä miettimistä muillekki,- Anonyymi
Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?
Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
edeltä taivaaseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?
Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin.Noin minäkin ajattelen. Ei tietenkään tartte koko ajan olla äänessä. Ei sellainen sovi yksinkin viihtyvälle. Se toisi turvallisuuden tunnetta ja olisi läsnä kuitenkin sellainen ihminen, jonka kanssa voisi asioita ja tekemistä jakaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
edeltä taivaaseen.No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .En ole koskaan kokenut toisesta huolehtimista niin, että olisin palvelija
ja olen kolmesta ihmisestä huolehtinut hautaan asti.
Minä hoidin ja huolehdin niin mielelläni, vaikka joskus se oli vaativaa ja
raskastakin, mutta tein sen sydämestäni ja rakkaudella.
Olinhan minäkin saanut näiltä ihmisiltä paljon rakkautta ja hyvää.
Ei meistä kukaan voi tietää miten meille käy, milloin joudumme toisten
hoivattavaksi. Täytyy voida luottaa siihen, että läheinen auttaa,
kun se tilanne tulee. Sitä varten läheiset ovat.
Mitä tuohon kahvin saamiseen sänkyyn tulee, niin juon kyllä mieluummin
kahvin pöydän ääressä aamulehteä lukien ja aamupalaa syöden.
En osaisi sängyssä syödä, olen niin arkinen ihminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma
HÖH
mulla ainaki HARRASTUKSET käy lenkillä käy uimassa käy kaupassa soppailureissuilla menee monta tuntia, joskus vain ajen autolla maisemat vaihtuu mukavasti väällin nousen sauvakävelyllä välliin istun vain merenrannalla siellä on ain amuitaki ihmisiä, voihan alkaamaalata tauluja, niin minä kerran teinki monta vuotta,
käsityöt vie mielenkiinnon todella taivaisiin kun suunitelee aina jotain uutta YM käyttää vain mielikuvitusta apunaa niin harrastuksia kyllä löytyy ja niiten mukana löytyy uusia ystäviäki,
haloooooooo, herätyssssss, " ulos ylös ja lenkille " sanoi Tarvajärviki aikoinaan - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .ai jaaa
minäki kyllä tein kotihommat 100%
puoliso kävi töissä toi rahat kotiin 100%
mutta puoliso toi aina kahvin sänkyyni lasten kanssa aina ÄITIEN PÄIVÄNÄ
ja siiten hän paapoi mua aina kun oltiin ydessä iltaisin ja katseltiin vaikka TV:tä ja tietenki nukkumaan mennessään,
hän kuoli myös vikean sairauden murtamana lopulta laitoksessa,
alzhaimeriin, - Anonyymi
"eteläeuroopassa on eri luonne,
siellä on huomannu,
eteläeuroopassa perheet kokoontuu iltaisin ravintoloihin syömään,
joten seki on erilaista kuin suomessa, "
Kuulostaa siltä, että Etelä-Euroopassa on ihan eri palkkataso kuin täällä. Täällä kun se ruokalautanen ravintelissa maksaa noin 50 euroa ja siitä ylöspäin. Minä olen mielestäni hyvällä eläkkeellä, mutta 50 euroa pitää riittää viikon sapuskoihin. Joku poliitikko kyllä tuollaisia ruokia syö, mutta sen maksavat veronmaksajat halusivat tai eivät. Siksi veronmaksajat ei ravintoilissa käykään. Niinkuin ennen sanottiin: Suomessa kansa juo konjakkia edustajiensa suilla.
Ja syö myös ravinteleissa!
- Anonyymi
Pitääisi elämänsä aikana sen verran ottaa vierasta että käy niin kuin käy.
- Anonyymi
NO
miten siinä sitten käy ?????
mulle ei käyny kuinkaan ! HEH !
- Anonyymi
Minä olen erakko. Elämä on opettanut pitämään huolta itsestä, suojelemaan itseä erilaisilta hyväksikäyttäjiltä, vahingonaiheuttajilta. Kukin hoitakoon itse omat asiansa.
- Anonyymi
Et ole ainoa, on käyny ilmi, suomalaiset ovat erakko-luonteita,
mua helpotti suuresti tieto suomalaisesta erakko kultuurista,
olen luullu että mä yksin olen itsekäs erakko, heh,
koko kansan luonne viittaa samaan,
olen hävenny itseäni, omaa erakkoluonnettani,
luojalle kiitos
se oliki yleisempää kuin olin kuvitellu,
suomalaiset ei kutsu mielelään kotiinsa vieraita, se on käyny ilmi,
mieluummin mennään harrastuksiin ym ulos kavereitten kanssa,
se onki jotenki luntevampaa. - Anonyymi
Kuulostaa itsekkään ja katkeroituneen ihmisen kirjoitukselta. Kummallista,
että joittenkin elämässä on ollut niin paljon "hyväksikäyttäjiä". . . . .
Se taitaa olla vain itaruutta auttaa ketään.
- Anonyymi
1. En viitsi siivota.
2. Ei ole muuta tarjottavaa kuin kahvi ilman pullaa, sokeria, kermaa. Jos niitä ostan, niin se vieras ei kuitenkaan tule. Ja itse en diabeetikkona saa syödä.
3. En tunne ketään, jonka voisin kutsua.
jne - Anonyymi
Minä en yksinkertaisesti viitsi vaivautua. Jo pelkkä ajatus, että joutuisi kuuntelemaan jonkun höpinöitä. Olla mukamas kohteliaasti läsnä, keskittyä, jos sattuukin kysymään jotain.
Niin ja pitäis olla kahvia ja pullaa.
Saattaisi olla, että joku kertomansa jäisi mieltä painamaa ja veisi yöunet.
Taisi jo pelkkä ajatus jonkun visiitistä viedä ne unet.
Ihanaa olla erakko! Kannan ylpeänå erakon titteliä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.1011610- 2101497
Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos591000Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik31969Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet
Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K54787Helppo selvittää onko oma täällä
Laittaa yhden selvän kysymyksen ja jos kukaan ei osaa vastata, niin oikea ei ole täällä. Saa käyttää vapaasti hyödykse49755The Summit Suomi: Maxie avaa hyytävästä tilanteesta kuvauksissa: "Veri roiskui ja tajusi, että..."
Oletko seurannut The Summit Suomea? Tykkäätkö vai et tai mitä mieltä ylipäätään olet sarjasta? Moni katsoja on kaikonnut5712Tykkäsit nainen
Aina eniten lähetyssaarnaajassa, muistan miten nautit!😎😚 meidän pitää päästä vielä kokemaan se.36705Kerroppas nyt
M mies, että kenestä sinä oikein tykkäät, niin saadaan tämä asia muillekin selväksi 😉54702En kai koskaan saa sinua
Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k40696