MIKÄ SYY KEHITYKSEEN ERAKKO KANSALAISET !

Nyt on Suomen itsenäisyyspäivä
kaikki juhlii linnan juhlissa,

vanhus yksin kun puoliso on kuollu,
nousee pintaan häpeä omasta avuttomuudesta erakkoluonteestaan,
TV:ssä kansa juhlii onnelisina
kauniissa juhlavaateissan,
vanhus avuttomana uupuneena villaviltti harteilla kun palelee,
tukka hapsottaa,
suihkuun pitäisi jaksaa mennä,,, ei jaksa , huomenna suihkuun, tai sitten seuraavana päivänä kenties,
siinä se häpeä nousee pintaan,
tuntee itsensä turhakkeeksi
vain yhteiskunnan kuluerä,
joskus on ollu terve, perheellinen töissä
nyt yksin häpeissään avuttomuuttaan

onneksi on oma työ-eläke
ettei rasita siinämielessä yhteikunnan taloutta,
se on pieni lohtu kuitenki vanhukselle
kuolemaa tekevälle
häpeää tuntevalla vanhukselle,
kun uutiset toistaa vain valtion talousvaikeuksista,
kuluerä vanhuksista,

sori se oli huono päivä ny , tulipahan sanottua miltä
avuttomalta vanhuskesta tuntuu,

Tuo viimeinen lause kertoo totuuden. Mutta silti mielessä on sellainen ajatus, että olisi mukavaa löytää ikäisensä mies ystäväksi. Se on siinä vaikeaa kun miehillä seksihalut voivat jatkua hyvinkin iäkkääksi, joten tuntuu mahdottomalta löytää sellainen vanhempi mies, jolle seksin harrastaminen on tietyistä syistä johtuen mahdotonta.

No mistä sitä tietää kenenkään sisäisiä ajatuksia yksinäisyydestä. Toiset häpeää, toiset valittaa, toiset yrittää saada aikaan keskustelu saamatta vastakaikua, ja toiset ne jaksaa ravata kylällä koko ajan ja kutsua itseään kylään toisten ihmisten luo, huomatakseen että kun ei ole puolisoa niin ei ole oikein kiinnostava viras edes. Siis näitä olen kuullut yksinäisiltä kun olen heitä haastatellut.
Yksinäisyys ei ole mitenkään mukavaa , jos ihminen on ollut sosiaalinen niin se on vieläkin vaikeampaa.
Jotkut hommaavat vielä avopuolison 80 vuotiaana ja täten on heillä joku jonka kanssa saavat keskustella. Niin että meitä on moneksi .
Itse en oikein tiedä miten vanhana tulisi olla, mun en ole aikaisemmin ollut vanha, sitä saa kuulla esim, millaisia vaatteita ei sovi vanhana käyttää, siis vanhoilla on vissiin oma muotinsa johon kaikkien pitäisi sopeutua, hiukset eivät saa olla pitkät, niin ei kuulemma ole vanhoilla vaan ne on kynittävänä lyhyeksi. En aio asettaa itseäni siihen asemaan että muuttaisin sen mitä olen , oli ikää miten paljon tahansa. Joten vanhan yksinäisen ihmisen on vaan ilmeisesti hyväksyttävä se yksinäisyys jotenkin ja täyttää tuskainen olo tekemällä jotain , mitä nyt kulloinkin keksii tehtäväksi, no paistaa se aurinko risukasaankin aina joskus.

Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

Anonyymi kirjoitti:

Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

Lue lisää

Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

Anonyymi kirjoitti:

Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

Lue lisää

En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?

Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
kohta muutenki itsekki kuolen,
ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
vaikka puolisoki odottaa mua siellä
mutta
kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

Lue lisää

Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
edeltä taivaaseen.

Anonyymi kirjoitti:

En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?

Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin.

Lue lisää

Noin minäkin ajattelen. Ei tietenkään tartte koko ajan olla äänessä. Ei sellainen sovi yksinkin viihtyvälle. Se toisi turvallisuuden tunnetta ja olisi läsnä kuitenkin sellainen ihminen, jonka kanssa voisi asioita ja tekemistä jakaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

Lue lisää

Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
edeltä taivaaseen.

Lue lisää

No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

Lue lisää

En ole koskaan kokenut toisesta huolehtimista niin, että olisin palvelija
ja olen kolmesta ihmisestä huolehtinut hautaan asti.
Minä hoidin ja huolehdin niin mielelläni, vaikka joskus se oli vaativaa ja
raskastakin, mutta tein sen sydämestäni ja rakkaudella.
Olinhan minäkin saanut näiltä ihmisiltä paljon rakkautta ja hyvää.
Ei meistä kukaan voi tietää miten meille käy, milloin joudumme toisten
hoivattavaksi. Täytyy voida luottaa siihen, että läheinen auttaa,
kun se tilanne tulee. Sitä varten läheiset ovat.

Mitä tuohon kahvin saamiseen sänkyyn tulee, niin juon kyllä mieluummin
kahvin pöydän ääressä aamulehteä lukien ja aamupalaa syöden.
En osaisi sängyssä syödä, olen niin arkinen ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma

HÖH

mulla ainaki HARRASTUKSET käy lenkillä käy uimassa käy kaupassa soppailureissuilla menee monta tuntia, joskus vain ajen autolla maisemat vaihtuu mukavasti väällin nousen sauvakävelyllä välliin istun vain merenrannalla siellä on ain amuitaki ihmisiä, voihan alkaamaalata tauluja, niin minä kerran teinki monta vuotta,
käsityöt vie mielenkiinnon todella taivaisiin kun suunitelee aina jotain uutta YM käyttää vain mielikuvitusta apunaa niin harrastuksia kyllä löytyy ja niiten mukana löytyy uusia ystäviäki,
haloooooooo, herätyssssss, " ulos ylös ja lenkille " sanoi Tarvajärviki aikoinaan

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

Lue lisää

ai jaaa

minäki kyllä tein kotihommat 100%
puoliso kävi töissä toi rahat kotiin 100%

mutta puoliso toi aina kahvin sänkyyni lasten kanssa aina ÄITIEN PÄIVÄNÄ

ja siiten hän paapoi mua aina kun oltiin ydessä iltaisin ja katseltiin vaikka TV:tä ja tietenki nukkumaan mennessään,

hän kuoli myös vikean sairauden murtamana lopulta laitoksessa,
alzhaimeriin,

NO

miten siinä sitten käy ?????

mulle ei käyny kuinkaan ! HEH !

Et ole ainoa, on käyny ilmi, suomalaiset ovat erakko-luonteita,

mua helpotti suuresti tieto suomalaisesta erakko kultuurista,

olen luullu että mä yksin olen itsekäs erakko, heh,
koko kansan luonne viittaa samaan,
olen hävenny itseäni, omaa erakkoluonnettani,

luojalle kiitos
se oliki yleisempää kuin olin kuvitellu,

suomalaiset ei kutsu mielelään kotiinsa vieraita, se on käyny ilmi,
mieluummin mennään harrastuksiin ym ulos kavereitten kanssa,
se onki jotenki luntevampaa.

Kuulostaa itsekkään ja katkeroituneen ihmisen kirjoitukselta. Kummallista,
että joittenkin elämässä on ollut niin paljon "hyväksikäyttäjiä". . . . .
Se taitaa olla vain itaruutta auttaa ketään.