MIKÄ SYY KEHITYKSEEN ERAKKO KANSALAISET !

TV:ssä pohdittiin suomen erakko kultuuria,
- kansalaiset ei halua kutsua vieraita kotiinsa,
haastattelija itsekki tunsi vaivautuneeksi kutsua vieraita kotiin,

norena terveenä ei koke olevansa erakko,
oli perhe, mentiin ja tultiin, oli sukulaiset ym kaverit,

vanhana yksin jäätyään häpeää omaa erakkoluonnettaan,

vanhana ihminen erakoituu,
osaako joku selittää miksi,

selitys = ihminen on elämään pettyny,


Suomen tunnetuin erakko oli Linkola,

mielipiteitä aiheesta erakkoluonne,
26329
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

Ei kaikki muutkaan kansat niin auliisti kutsu ketään kotiinsa.
Esimerkiksi Ranskassa on yleinen tapa tavata ravintolassa tai kahvilassa.

Äänestä

Jos iäkkäänä jää yksin ilman tahtoaan se ei tarkoita,
että on erakkoluonne.

Äänestä
  • Nyt on Suomen itsenäisyyspäivä
    kaikki juhlii linnan juhlissa,

    vanhus yksin kun puoliso on kuollu,
    nousee pintaan häpeä omasta avuttomuudesta erakkoluonteestaan,
    TV:ssä kansa juhlii onnelisina
    kauniissa juhlavaateissan,
    vanhus avuttomana uupuneena villaviltti harteilla kun palelee,
    tukka hapsottaa,
    suihkuun pitäisi jaksaa mennä,,, ei jaksa , huomenna suihkuun, tai sitten seuraavana päivänä kenties,
    siinä se häpeä nousee pintaan,
    tuntee itsensä turhakkeeksi
    vain yhteiskunnan kuluerä,
    joskus on ollu terve, perheellinen töissä
    nyt yksin häpeissään avuttomuuttaan

    onneksi on oma työ-eläke
    ettei rasita siinämielessä yhteikunnan taloutta,
    se on pieni lohtu kuitenki vanhukselle
    kuolemaa tekevälle
    häpeää tuntevalla vanhukselle,
    kun uutiset toistaa vain valtion talousvaikeuksista,
    kuluerä vanhuksista,

    sori se oli huono päivä ny , tulipahan sanottua miltä
    avuttomalta vanhuskesta tuntuu,

    Äänestä

En ole huomannut, että kukaan häpeäisi erakkoluonnettaan,
jos sellainen on.
Paremminkin ihminen voi kai hävetä yksinäisyyttään,
vaikkei se ole häpeä. Voi tuntea, että olen surkea ihminen,
kun minulla ei ole edes yhtä ystävää, vaikkei ole itse syypää siihen,
ettei ole. Joku jää aina viimeiseksi yksin.
Nuoremmat elävät omaa elämäänsä, eivät huomaa ottaa yksinäisiä
iäkkäitä huomioon - eivätkä muitakaan yksinäisiä.
Yksinäisiä - tai erakoita - on nuorissa ja vanhoissa.

Äänestä
  • Tuo viimeinen lause kertoo totuuden. Mutta silti mielessä on sellainen ajatus, että olisi mukavaa löytää ikäisensä mies ystäväksi. Se on siinä vaikeaa kun miehillä seksihalut voivat jatkua hyvinkin iäkkääksi, joten tuntuu mahdottomalta löytää sellainen vanhempi mies, jolle seksin harrastaminen on tietyistä syistä johtuen mahdotonta.

    Äänestä

  • No mistä sitä tietää kenenkään sisäisiä ajatuksia yksinäisyydestä. Toiset häpeää, toiset valittaa, toiset yrittää saada aikaan keskustelu saamatta vastakaikua, ja toiset ne jaksaa ravata kylällä koko ajan ja kutsua itseään kylään toisten ihmisten luo, huomatakseen että kun ei ole puolisoa niin ei ole oikein kiinnostava viras edes. Siis näitä olen kuullut yksinäisiltä kun olen heitä haastatellut.
    Yksinäisyys ei ole mitenkään mukavaa , jos ihminen on ollut sosiaalinen niin se on vieläkin vaikeampaa.
    Jotkut hommaavat vielä avopuolison 80 vuotiaana ja täten on heillä joku jonka kanssa saavat keskustella. Niin että meitä on moneksi .
    Itse en oikein tiedä miten vanhana tulisi olla, mun en ole aikaisemmin ollut vanha, sitä saa kuulla esim, millaisia vaatteita ei sovi vanhana käyttää, siis vanhoilla on vissiin oma muotinsa johon kaikkien pitäisi sopeutua, hiukset eivät saa olla pitkät, niin ei kuulemma ole vanhoilla vaan ne on kynittävänä lyhyeksi. En aio asettaa itseäni siihen asemaan että muuttaisin sen mitä olen , oli ikää miten paljon tahansa. Joten vanhan yksinäisen ihmisen on vaan ilmeisesti hyväksyttävä se yksinäisyys jotenkin ja täyttää tuskainen olo tekemällä jotain , mitä nyt kulloinkin keksii tehtäväksi, no paistaa se aurinko risukasaankin aina joskus.

    Äänestä

  • Kyllä mä häpeän tätä vanhuuttani avuttomuutta, ja se kaikein suuriman häpeän aiheuttaa kun ei enään kehtaa kutsua edes ystäviään käymään
    niitä hyvin harvoja jotka vielä on elossa, kylläki henkitorreissaan samoin kuin minä, ei jaksa edes enään viraita,
    mä haluaisin että mua hoivataan, passataan nyt kun itse tein sen aikoinani perheelleni ja puolisolleni viimesen päälle, koska oli luonteltani auttamisenhaluinen
    heh, vieläki voin kysyä läheisiltäni, voinko auttaa tai olla avuksi mitenkään, vaikka todellisuudessa EN enään jasa muuta kuin ehkä rahaa joskus antaa jos joku tarvii,
    vanhuus on minulle maanpäällinen helvetti,
    joskus olin ihminen,
    nyt avuton vanus,
    anteeksi elämä,

    Äänestä

Vanhana kaiken kokeneena yksin jäätyään ihminen on yleensä huonokuntonen, väsyny, elämään pettyny ,

ei kaipaa enään ylimääräistä rasitusta
jota aiheuttaa vieraat ,
koska ihminen kokee pitäis olla tarjoilua herkkuineen,
pelkkä keskustelu ei riitä,
suomalaiset on opetettu vieraanvaraiseksi ,
pitäisi olla siistiä, ja hyvää tarjoilua herkkuineen,
joten kun voimat hiipuu,
kaapissa ei välttämättä ole ylimäärsiä herkkuja,

vanha väsyny häpeää omaa erakkoluonnettaan,
näin luulisin,

luulempa riittä kun lähtee asioille,
syömään ja harrastuksiin jos vielä jaksaa,
joissa on muitaki ihmisiä,
siellä on aina puhekavereita
jutut on yleisellä tasolla , utiset , ajankohtaista, joskus jopa omista sairauksista tai huolistaki juttua,
joten ei suuremmin kaipaa kotiin vieraita,

paitsi siivoojat ym. avun antajat ovat aina tervetulleita,

suomalaiset ei ole kotona juhlijoita, mieluummin lähtee aina ulos jossa on muitaki,


eteläeuroopassa on eri luonne,
siellä on huomannu,
eteläeuroopassa perheet kokoontuu iltaisin ravintoloihin syömään,
joten seki on erilaista kuin suomessa,

onko erakko ihminen, tarviiko erakon hävetä itseään
jos elää yksikseen kun puoliso on kuollu,
eikä halua solmia uutta vastaavaa suhdetta,
siinäpä miettimistä muillekki,

Äänestä
  • Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
    eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
    Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
    mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
    eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
    Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
    mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

    Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
    nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
    tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
    niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
    kohta muutenki itsekki kuolen,
    ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
    eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
    vaikka puolisoki odottaa mua siellä
    mutta
    kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
    näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
    nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
    tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
    niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
    kohta muutenki itsekki kuolen,
    ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
    eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
    vaikka puolisoki odottaa mua siellä
    mutta
    kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
    näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

    En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
    Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
    Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
    että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
    Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
    eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
    ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
    osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?

    Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
    Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
    mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Mä yllätyin kun TV:ssä kävi ilmi koko kansan erakkoluonteesta
    nyt on minuki helpompi hyväksyä oma erakko-luonne,
    tavallaan en ole erakko-luonne, mutta kun kaikki tärkeät ihmiset ympäriltä on kuollu,
    niin ei voi muuta kuin epäillä itseään erakoksi, kun en osaa enään tai haluakkaan luoda uusia läheisempiä ihmissuhteita,
    kohta muutenki itsekki kuolen,
    ja kapaan ajatusmaailmassani pois nukkuneita suunnattomasti,
    eniten isää ja äitiä, nyt ihmettelen itseäni miksi niin on käyny,
    vaikka puolisoki odottaa mua siellä
    mutta
    kuitenki kaipaan vanhempiani ja siasrruksiani eniten,
    näin kummaksi vanha ihminen muuttu enne kuolemaansa,

    Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
    Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
    edeltä taivaaseen.

    Äänestä

  • Anonyymi00009 kirjoitti:

    En jaksa enää yrittää luoda ystävyyssuhteita ja ihmisiä on vaikea löytää.
    Mihin huonokuntoinen ihmisparka pystyisi menemään ihmissuhteita luomaan ?
    Olen yrittänyt olla "avoin" jos kohdalle sattuisi mukava ihminen,
    että voisi tutustua paremmin, mutta ei ole sattunut ketään.
    Luovuin toivosta ja nyt en enää jaksaisikaan. Ei ole henkisiä voimiakaan
    eivätkä ihmiset tartu tilaisuuteen. Ei kukaan satunnainen juttelukaveri
    ehdota, että mentäisiinkö vaikka kahville joskus, mutta ehkä se toinen
    osapuoli ei ole ollut yksinäinen ?

    Olisihan se mukavaa vaikka jakaa asunto jonkun ystävän tai kaverin kanssa.
    Ei tarvitsisi jatkuvasti pälpättää ja pitää seuraa,
    mutta että olisi joku ihminen läsnä, vaikka harvasanainenkin.

    Noin minäkin ajattelen. Ei tietenkään tartte koko ajan olla äänessä. Ei sellainen sovi yksinkin viihtyvälle. Se toisi turvallisuuden tunnetta ja olisi läsnä kuitenkin sellainen ihminen, jonka kanssa voisi asioita ja tekemistä jakaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Olen yksin ja yksinäinen juuri noista mainitsemistasi syistä
    eikä ole koskaan tullut mieleenkään hävetä sitä.
    Kaveri seuraksi kelpaisi kyllä, ihan sama olisiko hän nainen tai mies,
    mutta en osaa kuvitellakaan "suhdetta".

    Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
    Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
    Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
    Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kaipaa poismenneitä rakkaitaan ?
    Ei tässä oikein muutakaan ole kuin ikävöidä ihmisiä, jotka ovat menneet jo
    edeltä taivaaseen.

    No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma

    Äänestä

  • Anonyymi00013 kirjoitti:

    Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
    Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
    Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
    Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

    En ole koskaan kokenut toisesta huolehtimista niin, että olisin palvelija
    ja olen kolmesta ihmisestä huolehtinut hautaan asti.
    Minä hoidin ja huolehdin niin mielelläni, vaikka joskus se oli vaativaa ja
    raskastakin, mutta tein sen sydämestäni ja rakkaudella.
    Olinhan minäkin saanut näiltä ihmisiltä paljon rakkautta ja hyvää.
    Ei meistä kukaan voi tietää miten meille käy, milloin joudumme toisten
    hoivattavaksi. Täytyy voida luottaa siihen, että läheinen auttaa,
    kun se tilanne tulee. Sitä varten läheiset ovat.

    Mitä tuohon kahvin saamiseen sänkyyn tulee, niin juon kyllä mieluummin
    kahvin pöydän ääressä aamulehteä lukien ja aamupalaa syöden.
    En osaisi sängyssä syödä, olen niin arkinen ihminen.

    Äänestä

  • Anonyymi00014 kirjoitti:

    No ei kai sitä oikein koko aikaa voi olla muistoissa kiinni, on ehkä keksittävä jotain ——- mutta mitä , siinä pulma

    HÖH

    mulla ainaki HARRASTUKSET käy lenkillä käy uimassa käy kaupassa soppailureissuilla menee monta tuntia, joskus vain ajen autolla maisemat vaihtuu mukavasti väällin nousen sauvakävelyllä välliin istun vain merenrannalla siellä on ain amuitaki ihmisiä, voihan alkaamaalata tauluja, niin minä kerran teinki monta vuotta,
    käsityöt vie mielenkiinnon todella taivaisiin kun suunitelee aina jotain uutta YM käyttää vain mielikuvitusta apunaa niin harrastuksia kyllä löytyy ja niiten mukana löytyy uusia ystäviäki,
    haloooooooo, herätyssssss, " ulos ylös ja lenkille " sanoi Tarvajärviki aikoinaan

    Äänestä

  • Anonyymi00013 kirjoitti:

    Ihan niin itse en edes haluaisi mitään suhdetta enää. Olen hoitanut miestäni vuosikausia vaikean sairauden vuoksi ihan hänen kuolemaansa asti, enkä enää koskaan haluaisi olla siinä jamassa että taas alkaisi sen housen hoitamisen samalla kun tietää että sairaus on kuolettava.
    Muta jos minua joku haluaisi hoitaa niin että saisin tuntea millaista se on kun toinen pitää huolta niin se olis ihanne olotila, ja voida keskustella elävän ihmisen kanssa.
    Millaista on saada kahvi aamulla sänkyyn, ja millaista olisi katsella TV ohjelmia joita aiinä ohimennen saisi toiselle kommetoida . Muta itse olen ollut aina se joka on ollut siinä hoitajan
    Roolissa ns palvelija, ei enää koskaan sitä roolia .

    ai jaaa

    minäki kyllä tein kotihommat 100%
    puoliso kävi töissä toi rahat kotiin 100%

    mutta puoliso toi aina kahvin sänkyyni lasten kanssa aina ÄITIEN PÄIVÄNÄ

    ja siiten hän paapoi mua aina kun oltiin ydessä iltaisin ja katseltiin vaikka TV:tä ja tietenki nukkumaan mennessään,

    hän kuoli myös vikean sairauden murtamana lopulta laitoksessa,
    alzhaimeriin,

    Äänestä

  • "eteläeuroopassa on eri luonne,
    siellä on huomannu,
    eteläeuroopassa perheet kokoontuu iltaisin ravintoloihin syömään,
    joten seki on erilaista kuin suomessa, "

    Kuulostaa siltä, että Etelä-Euroopassa on ihan eri palkkataso kuin täällä. Täällä kun se ruokalautanen ravintelissa maksaa noin 50 euroa ja siitä ylöspäin. Minä olen mielestäni hyvällä eläkkeellä, mutta 50 euroa pitää riittää viikon sapuskoihin. Joku poliitikko kyllä tuollaisia ruokia syö, mutta sen maksavat veronmaksajat halusivat tai eivät. Siksi veronmaksajat ei ravintoilissa käykään. Niinkuin ennen sanottiin: Suomessa kansa juo konjakkia edustajiensa suilla.
    Ja syö myös ravinteleissa!

    Äänestä

Pitääisi elämänsä aikana sen verran ottaa vierasta että käy niin kuin käy.

Äänestä
  • NO

    miten siinä sitten käy ?????

    mulle ei käyny kuinkaan ! HEH !

    Äänestä

Minä olen erakko. Elämä on opettanut pitämään huolta itsestä, suojelemaan itseä erilaisilta hyväksikäyttäjiltä, vahingonaiheuttajilta. Kukin hoitakoon itse omat asiansa.

Äänestä
  • Et ole ainoa, on käyny ilmi, suomalaiset ovat erakko-luonteita,

    mua helpotti suuresti tieto suomalaisesta erakko kultuurista,

    olen luullu että mä yksin olen itsekäs erakko, heh,
    koko kansan luonne viittaa samaan,
    olen hävenny itseäni, omaa erakkoluonnettani,

    luojalle kiitos
    se oliki yleisempää kuin olin kuvitellu,

    suomalaiset ei kutsu mielelään kotiinsa vieraita, se on käyny ilmi,
    mieluummin mennään harrastuksiin ym ulos kavereitten kanssa,
    se onki jotenki luntevampaa.

    Äänestä

  • Kuulostaa itsekkään ja katkeroituneen ihmisen kirjoitukselta. Kummallista,
    että joittenkin elämässä on ollut niin paljon "hyväksikäyttäjiä". . . . .
    Se taitaa olla vain itaruutta auttaa ketään.

    Äänestä

1. En viitsi siivota.
2. Ei ole muuta tarjottavaa kuin kahvi ilman pullaa, sokeria, kermaa. Jos niitä ostan, niin se vieras ei kuitenkaan tule. Ja itse en diabeetikkona saa syödä.
3. En tunne ketään, jonka voisin kutsua.
jne

Äänestä

Minä en yksinkertaisesti viitsi vaivautua. Jo pelkkä ajatus, että joutuisi kuuntelemaan jonkun höpinöitä. Olla mukamas kohteliaasti läsnä, keskittyä, jos sattuukin kysymään jotain.
Niin ja pitäis olla kahvia ja pullaa.
Saattaisi olla, että joku kertomansa jäisi mieltä painamaa ja veisi yöunet.
Taisi jo pelkkä ajatus jonkun visiitistä viedä ne unet.

Ihanaa olla erakko! Kannan ylpeänå erakon titteliä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

TV:ssä pohdittiin suomen erakko kultuuria,
- kansalaiset ei halua kutsua vieraita kotiinsa,
haastattelija itsekki tunsi vaivautuneeksi kutsua vieraita kotiin,

norena terveenä ei koke olevansa erakko,
oli perhe, mentiin ja tultiin, oli sukulaiset ym kaverit,

vanhana yksin jäätyään häpeää omaa erakkoluonnettaan,

vanhana ihminen erakoituu,
osaako joku selittää miksi,

selitys = ihminen on elämään pettyny,


Suomen tunnetuin erakko oli Linkola,

mielipiteitä aiheesta erakkoluonne,

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu