Sykellus Metaaniin

Tehtävä sukeltaa Titanin järviin – ja liidellä niiden välillä
Titan on yksi aurinkokunnan kiehtovimmista maailmoista useista syistä. Sillä on jotain hydrologista kiertokulkua, vaikka se toimii metaanilla. Se on aurinkokunnan toiseksi suurin omamme kuu. Se on ainoa kappale, jonka pinnalla on nestemäisiä järviä. Tästä syystä se on herättänyt niin paljon huomiota, mukaan lukien tuleva Dragonfly-tehtävä, joka haluaa käyttää paksua ilmapiiriään pienen helikopterin voimanlähteenä. Mutta joitain Titanin mielenkiintoisimmista piirteistä ovat sen järvet, ja Dragonfly ei voi liikkumiskeinonsa vuoksi tehdä niille paljon muuta kuin katsoa niitä kaukaa. Joten toinen tehtävä, jonka alun perin suunnitteli James McKevitt, joka oli sitten Loughboroughin yliopiston perustutkinto-opiskelija, mutta nyt tohtoriopiskelija University College Londonissa, katsoisi sekä niiden pintaa että alta.

Tehtävä, joka on käynyt läpi useita iteraatioita, suunniteltiin alun perin jäljittelemään suun metsästysliikettä. Tämä merilintu tunnetusti sukeltaa veden alle etsiäkseen kaloja ja kelluu sitten takaisin ylös ennen kuin lähtee uudelleen liikkeelle. Alkuperäisessä artikkelissa, joka kuvasi tehtävän konseptia, McKevitt keskittyi hydrodynamiikkaan, kuinka tällainen tehtävä olisi mahdollista Titanilla, mukaan lukien fysiikka, jossa sukeltaa nestemäisen metaanijärveen rikkomatta luotainta.

Onneksi Titanin kiehtovimmat järvet ovat kaikki ryhmittyneet pohjoisnavan ympärille, joten olisi teoriassa mahdollista hypätä järven välillä, jos työntövoimaa/voimaa riittää. Ajan myötä alkuperäinen tehtäväkonsepti tuntui kuitenkin yhä vähemmän toteuttamiskelpoiselta – varsinkin kun otetaan huomioon, että kaikkein vaativimmillaan sekä nouseminen lepoasennosta järven huipulta että sukeltaa tarpeeksi syvälle seuraavaan järveen tehdäkseen merkityksellisen eron ympäristöä.

En näe siinä mitään kehtovaa. noin −170 °C Nestemäistä mettaania!