Kumpi on pahempi?

Valitsisin ennemmin olla paranoidi ja spontaani kuin tunteeton loogikko ja samaa toivon myös kumppaniltani. Ehkä näin ymmärtäisimme paremmin toisiamme, kun molemmat olisivat vähän dilledong.

Ei paranoidisuutta. Epäilyyn on aina jokin siemen. Ex kumppani katsoi tulleet viestit ja puhelut aina minuun selin, mieluummin nurkan takana. Se herätti epäluuloa.
Spontaaneille tunteille ei voi mitään, jos rakastuu niin rakastuu, ei sitä voi järjellä hallita.
Tunteeton loogisuus kuuluu työelämään oma vapaa-aikana asiapitoisiin toimintoihin, hankintoihin ja asioiden hoitoon. Myös parisuhteeseen kun käsitellään sen käytännöllistä puolta, asutaanko erillään vai yhdessä, miten maksetaan kulut jne. Parisuhteen tunnepuolella en sitä osaa noudattaa.
Eli en kumpaakaan.
Uskallan rakastua, heittäydyn alkukankeuksien jälkeen jokseenkin täysillä suhteeseen tunteissani ja sitten petyn jos aihetta on ja eikun uuteen.

Onneksi todellisuudessa on satoja variaatioita.
En ota aloitusta ollenkaan vakavasti.
Kyllä loogisesti ajattelevat rakastuu.
Mitä hömpäm pömppää.
Vilma