Johtajuus vaiko asiantuntijuus hukassa?

Väite on: Johtajan ei tarvitse olla asiantuntija ollakseen hyvä johtaja.

Noh. Entäpä kun johtaja on jonkun muun alan asiantuntija, ei mikään huippuhyvä, mutta periaatteess riittävän hyvä. Mitä tapahtuu?

Hän saa selvitettäväkseen ongelman ja käy sitä omalla tavallaan hoitamaan. Paineet kasvaa ja väännetään, yhä enemmän hän kampeaa ja käännetään. Mitään ei tapahdu ja hän päättää käyttää käskytykseen johtajuuttaan, koska tulos tai ulos on johtajuuden perusajatus

Hiljainen on joukko asiantuntijoiden, ihmeissään miksi nämä perusopinnot pitäisi käydä läpi, jos lopputulos tiedetään? Ahaa, varmaan tässä joku suurempi ajatus, voidaanhan se niinkin asiantuntijattomasti tehdä, jos sitä niin voimalla halutaan, se on asiantuntijuuden perusajatus tyydyttää asiakas.